Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

tiistai 31. toukokuuta 2016

Mullinmalli

 
ALUKSI oli penkki,
jonka rumuus ei ollut kauneutta niin kuin joskus on.


Niinpä se piti kumottaman ja
restauroitaman ITE

Ja katso - sen uusi malli eli kuosi yllätti** tekijänsä!

 
TYÖVAIHEET
 
ps**
koska,
on sitä ITE-taiteiltu
telineitä köhnömminkin, ks. esim.
kuin



lauantai 28. toukokuuta 2016

Viisas posti - Pentti

Olen kyllä ihan silmät pakrollaan ja innosta puhkuen paneutunut kolmanteen keskiviikkona postilaatikkoon Kaijan kantamaan viisaaseen postiin, Saimat ja Kritiikin Uutiset eivät Pentille pärjää alkuunkaan, vaikka mielenkiintoisia ovatkin, kuten huomattu on.

Pentti Stranius: Leijonasillalla, vähän vaille viisi on Kirjokannen kustantama Pentin uunituore kolmas kirja. Romaanin ja novellikokoelman onnistunut risteymä, sujuvasti kynäilty kirja.
Äärimmäisen tai äärettömän mielenkiintoinen - kumpi noista nyt sitten on kieliopillisesti oikeampi ja täsmällisempi ilmaisu.

Pääsemme Neuvostoliittoon viideksi vuodeksi opiskelijaelämään, Leningradiin, missä 1970-luvun alkupuolen suomalaispoika Pena opiskelee LGU:n ISTFAKissa, so. historiallisessa tiedekunnassa. Pääsemme opiskelijan arkeen ja venäläiseen mentaliteettiin, siihen puolirepsottavaan sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan.

Saamme istua obse kuutosen kulmahuoneessa, opiskelija-asunnossa Mytninskajan rantakadulla, Pietari-Paavalin linnoituksen tuntumassa:
"Nevan pääuoman vastakkaisella rannalla kohosi Eremitaasi. Kun asustin kulmahuoneessa 119, saatoin ihailla tsaarien asuinsijoja suoraan kirjoituspöytäni äärestä. Alussa se teki vaikutuksen, vaikka huone 119 oli syystuulten aikaan kuin jääkaappi kuten kaikki obse kuutosen Nevan puoleiset huoneet, varsinkin kulmakämpät."
Tahi paiskata kaljaa naamaan Gavanissa:
" - Kuusi tuoppia ja kolme zakuskaa!  
Kuulleessaan tilauksemme mies kääntyi takaisin ja näytti kuutta sormea oluthanan hoitajalle jatkaen matkaansa takahuoneeseen zakuskalautasia täyttämään tai keskeytynyttä paukkuaan naukkailemaan."
Vau! Voiko parempaa opasta tähän maailman mielenkiintoisimpaan kaupunkiin löytyä kuin köyhä suomalaispoika Kannuksesta, jolla koko viiden miljoonan ihmisen kaupunki tallattavana.

Mitkä mahkut edessä, maailman avautuminen, avartuminen, opiskelut, ja ennen kaikkea ne naiset ja villiinnyttävä, jos myös turruttava, votka.

Lähtekäämme tutustumisretkelle Nevan siltoja ylittämään.
Guide ainakin on vimpan päälle taitava.
Tätä retkeä et voi missata!
- Paka!

perjantai 27. toukokuuta 2016

Viisas posti - Kritiikin Uutiset

Montakohan ns. viisasta meitä on: viidensadan nurkilla, jonkin verran päälle, alle tuhat joka tapauksessa. Tehtävänämme on synnyttää ja tuottaa kritiikkiä, mikä ei ole lainkaan sama asia kuin negatiivisuus, eri taiteen aloilta.

SARVista tässä on puhe, Suomen arvostelijain liitosta, johon piti pyrkimällä pyrkiä lehtileikkeitä lähettämällä silloin aktiiviaikoina kun kirja-arvosteluja tein. Sillä tiellä ollaan, vaikka harhateillä itse: viitsi enää niin välittää menevätkö jutut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, edes minkään säännön.

Iän karttuessa viis veisaa muodoista ja muodeista: elää pellossa, sika vatukossa - mitä nuita sanontoja nyt lie!
Sen olen kyllä, ja joku lukijakin, huomannut että järjen käyttö vähenee rajusti, loogisuus unholaaan painuu tunnepuolen paisuessa.

Niin mitä!
Tuli siis liiton lehti öylen laatikkoon sen Saiman ja Pentin seurana, Kritiikin Uutiset 2/2016.


Lehden päätoimittaja Marissa Mehr vaatii viestin välittämiseen mielikuvitusta, jotta kritiikki perille menisi ja olisi potentiaalisen lukijakunnan  saavutettavissa - turhuuden turhuus kaikkia tavoitellakaan. KU tulee muuttumaan ja etsimään erilaisia viestikanavia ja -välittämismuotoja.
Digi digi.

"Ihminen on leikkivä olento, ja meillä on koko leikkikenttä omanamme", muistuttaa päätoimittaja ja vielä tällä kertaa toimittaa entisenkaltaisen lehden, josta mielikuvitus ja varsinkin leikki pitää puuttuman, kuten aina tosikkojen tantereilla.

Toivossa eletään, vaikka ei kovin lämmitäkään uuden puheenjohtajan Maria Säkön rajaus: ammattitaito on kaiken a ja o, ilman sitä 'ei osaa sanoa taiteesta muuta kuin saman, minkä kaikki muutkin'.
Taidenauttijan ja välittämisen ammattitaito?  - Ei ole ollenkaan yksinkertainen kysymys. Myöntää Säkö sen itsekin.

No johan meni puille tämäkin veivaus - ketäkös kiinnostais tämmöinen en tiijan-peluu.
Kävi tämänkertaiselle pottujutulle - saman ainakin sanotuttaisi - vähän niin kuin Haris-Ekin sorankippaukselle aikoinaan: peruutti kuorma-auton murskekuorman kuusiaidan välistä pihamaalle, sitten vaan kippiä päälle ja ajoon! jotta murskemattoa syntyisi ja lapiotyö jäisi anhittomiin.
Kohta kuitenkin kopista kajahti, kun ajo yllättäen tyssäsi, kippaus katkesi, lava kohti taivasta sojotti:
- Ihan meni ###tuks!
Toivottavasti ei Kritiikin Uutisten uudistus.
 

torstai 26. toukokuuta 2016

Viisas posti - Saima

Jonain päivänä posti kantaa laatikkoon Seuraa, Apua, Seiskaa niin että hirvittää nostaa postia laatikosta, toivoo ettei vain kukaan näkisi makua. Toisena päivänä tilanne muklahtaa ääripäähän: saisi ohikulkijatkin nähdä miten viisas veikko tuossakin talossa asuu!
Ettei tässä nyt mitään manneja olla, joille tuli vain Tex Willer.

Eilen säteili tämmöinen intelligenzia! Oli älykköpäivä - mikäpä silloin onkiessa postia laatikosta hitain vedoin. Jos Hesaria ei lasketa mukaan niin kappas: Saima tuli, Pentti tuli sekä Kritiikin Uutiset.
Unohtui siinä kesäinen hellepäivä, ylenäijä.
Ja loppui turha haihattelu pyöräretkestä luonnonhelmaan.


Saimasta sananen tänään, Kritiikin Uutisista huomenna ja Pentin kirjasta yli:
'Saima on Itä-Suomen yliopiston sidosryhmälehti, joka esittelee yliopiston toimintaa, ihmisiä ja saavutuksia. Lehden levikki on noin 9 000 kappaletta. Yliopiston opiskelijoiden, henkilöstön ja alumnien lisäksi lehti tavoittaa yhteistyökumppanit, viranomaiset sekä vaikuttajat ja päättäjät alueen lisäksi valtakunnallisella tasolla.'
Väitöskirjoja minä sieltä lähinnä haen ja etsin; petyin - ennen kuin löysin linkin verkkolehteen ja sen kautta triväitöksiin, joiden Juhani Peltosen kaltaisesta sanailottelusta saa parhaimmat kielelliset kiksit. 3 väitöstä kiksimalliksi:
  • Fotoluminesenssiä voidaan vahvistaa kultananotangoilla ja hilarakenteilla
  • Valon polarisaation ja koherenssin mittaaminen nanosirottajilla
  • Molekyylimallinnus selkeyttää bentoniittisavihiutaleiden rakennetta
Runollista!
Kaunista!
Tärkeää!

Kunnes palaamme arkeen:
  • Rupiliskon suojelua voidaan tehostaa rajoittamalla avohakkuita ja kaivamalla uusia lisääntymislampia. Ville Vuorio 1.4.2016

  • Ja pääsemme asiaan:
  • Kaunokirjallisuuden kaksoisolento on mahdollinen myös reaalitodellisuudessa. Hannu Poutiainen 18.3.2016

  • Monta monta luettavaa kohtaa Saimasta löytyy, kuten Tulevaisuuden mikromoottori kuljettaa lääkeaineen kasvaimeen.
    Ja entäs tämä: Magneettikenttä altistaa mutaatioille tulevissakin solusukupolvissa. Siis syöpiin johtava magneettikenttäaltistus jo pienilläkin volyymeilla: muutaman teslan säteily vaikuttaa genomin epävakaisuuteen. Ei tarvita voimalinjoja, jotka leukemian ja alzheimerin sairastumisriskiä lisäävät, sillä jo kodinkoneiden sähkökentillä on siirtymäriskinsä solusukupolviin.

    Äläkä vaan erehdy kiikarin kanssa tutkailemaan, mitä se mökkinaapurin aurinkoa ottava rva auringonottotuolissa rellotellessaan lukee, ja sinua muka vain kirjan nimi kiinnostaisi.
    Syyllistyisitkö näpistykseen?
    Ei nyt niin kaukaa sentään?!
    - Rikos se kumminkin on, antaa rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen lehdessä ymmärtää. 
     
    Menovihje:
    Aika ja paikka: 31.5.2016 klo 13, Agora AT100, Joensuun kampus
    Hallintotieteiden lisensiaatti Virpi Anttosen valtiosääntöoikeuden alaan kuuluva väitöskirja  
    Prerogatiivista presidentin valtaoikeudeksi.
    Tutkimus armahdusvallan kerrostumista valtiosääntöoikeudellisessa ja oikeushistoriallisessa kontekstissa, erityisesti vuosien 1917–1921 Suomessa.
     
     

    keskiviikko 25. toukokuuta 2016

    Kirje lähetetty

    r.i.p.
     
    Kaaos - no, sen tietää, aina rakennushommissa. Mutta mikä helpotus sitten joskus!

    Etteikö peltiä Carlsonilta, ei nauloja naulaimeen sopivaa kokoa? Terassiruuvit hakusessa, myyräverkko tilaustavaraa ... Rakenna siinä!
    Myö tässä Päätalon Kalakun  ja Rousto-Villen, sen Lahtisen, kanssa rakennetaan metsätyökartanoa korpeen liki Ikaalista. Melekonen savotta menossa.
    Samanlaista tarvikepulaa potisimme jos ei valtiovallan erityisessä suojeluksessa olisi PUU.
     
    Ei oo simenttiä, ei oo nauloja, ei lautaa, ei ... meinaan kaupungin rakentajilla Tampereella.

    Vaan pääasia jotta viinanmyönti vappautuu, eikä siitä aineesta oo pulaa!

    Mietin tuossa kahellessani nEurosportilta semmosta vähäpätöstä ottelua kuin Saksan Bundesliigan karsintaottelua noususta ja putoamisesta, Nürnberg-Frankfurt, että ei helekatissa! 
    50 000 ihmistä huutaa olutkurkkusuorana. Ja muualla maailmassa samalla tavalla sankoin joukoin ja joka päivä.

    Entä jos samat joukot huutas ilta illan jälkeen kurkkusuorana maailman vääryyttä, työttömmyyttä, nälänhätää, köyhyyttä jne vastaan niin johan ruppeis tapahtumaan. 
    Vaan ei ne ällyä kun: 1) olut on halapaa, 2) televisiosta tulee hyvijä ohjelmia, 3) jänniä urheilutapahtumia järjestetään,  4) aktionelokuvia......loputon lista. Suap vihasa purkaa ja ilosa ...
    Ovelia nuo vallanpitäjät ohjailemaan: sopivasti löyttä antavat, kaulaköyttä höllentävät.

    Vaan paskatko noista: luojan ilimat on hienot - nauttikaamme luonnosta ja kummasti yhtä aikaa puhjenneista kukista. Omalla kartanolla kukkii omenaa, kirsikkaa, luumua, sireeniä ja JO PIHLAJA!

    Eikä eilen Saunasuaren tiellä ollut yhtäkään kyytä.
    hj
     
    ps
    jos kauneutta etit, on apu lähellä:
    käsi Kilpeä kohti, Volter-emulsiovoide auttaa, varmasti. Vaikkapa:
     
    "Maailmalla on tuhat värettä ja välkyntää,
    maailma vapisee elämän rikkautta."
    V.Kilpi: Ihmisestä ja elämästä

    sunnuntai 22. toukokuuta 2016

    "Toloppien välliin"

    Velipoika aikoinaan pääkaupunkiin muutettuaan erehtyi aukaisemaan suunsa, täpärä tilanne kun oli, väärässä paikassa. Silloin ei sopinut mennä HIFK:n jääkiekko-ottelussa mölähtelemään:
    - Kehno kun sattu toloppaan!
    Niin vain poika innoissaan mölähti ja sai heti ivallisen kuitin vieressä istujalta:
     - Vai sattu se toloppaan.
    Tuollon ei murre ollu voimissaan: suusa ol suanu loppupelin ajaks sulukea ja pittee häppeissään mölysä mahassa.

    Nykysin tahtoo olla onneks toisin: mie käypi melekein valttikortista.

    Niin sitä mie oikeestaan tulin vuan sanomaan tässä lätkävinaalia ootellessa, kun pitkäks alakaa aika käyvvä, jotta että mitenkä tekköö kuttoo kuunnella kun Sepastian Aho yhelläi erätauolla puhu mikrohvooniin oululaisittain tolopista ja toloppien välistä:
    "Nyt sattu toloppien välliin."

    keskiviikko 18. toukokuuta 2016

    Hesassa

    Liukkaan kelin ajoharjoittelu radalla on hyvä uusia aina silloin tällöin, samoin on hyvä verestää taitojaan pääkaupunkiajossa.
    Senpä kävin kolmipäiväisenä ajorataharjoitteluna suorittamassa Mannerheimintiellä, Bulevardilla, Esplanadilla, Erottajalla ja kaikilla mahdollisilla epämääräisillä vauhtipaikoilla.

    Kolaritta!

    Kolmantena päivänä voin jo kääntää lipan taakse, aukaista sivuikkunan ja laittaa kyynärvarren lesosti lepäämään pokalle ja yhdellä kädellä käännellä rattia, sillä tuntui tosi vahvasti kuten Matista & Teposta että hei Tää me osataan!

    Siinä sivussa atimoimme ja kävimme monenlaisissa menoissa ja hyörinöissä: surullisissa, kaihoisissa, iloisissa ... kaikenlaisissa.
    Tosi vaikuttava oli se Hiljaisuuden tynnyri keskellä melskettä siellä Kampin aukiolla, Narinkkatorin laidalla.


    Päällimmäisiksi jäi mielen syvyyksiin käynti Taitelijakukkulalla Hietaniemen hautausmaalla. Kukkulastahan on tehty hymistelemätön, silti pieteetillä, valaiseva kirja muutama vuosi taapäin:
    Teronen-Vuolle: Taiteilijakukkulalla - Suomalaisen taiteen tekijöitä. Kirjapaja 2012.

    Teosta olenkin sitten ahkerasti lukenut ja käännellyt innokkaasti sivuja monille mutkille ja rypyille. Mika Waltarista aloitin helmikuun 23. päivä 2013 ja siitä päivittäin eteenpäin niin että kaikki 50 taiteilijahautaa kolusin läpi läpikotaisin.

    Nyt oli mahdollisuus paikan päällä käyskennellä kiviä tutkimassa ja positiivisia ajatuksia vainajista ajattelemassa ja yhä kummastelemassa että Eetu Vesalakin on saanut levon ja rauhan täällä.
    Ja,
    jotta hautarauha säilyisi, sopivasti särkyi kamera ennen pääkaupunkimatkaa ja myös ikivanha varakamera teki topin hautuumaan kukkulalla kohta kun olin napsaissut kuvan Ella Erosen korkeasta hautapaadesta, Alvar Aallon pylväskiekurasta, Åke Lindmanin kukitetusta kivestä sekä vaikuttavasta Lasse Pihlajamaan kivihaitarista.

    Siihen lakkasi valokuvaus - hautasin kameran repun uumeniin, ja niin pääsimme paneutumaan itse asiaan ilman ylimääräisiä hörpäkkeitä.

     
     
    Kaikki Taiteilijakukkulalle haudatut:
    47-
    48-
    49-
    ps oli siellä Hesassa eläviäkin

    lauantai 14. toukokuuta 2016

    Kansakoulupohjalta

    6.20
    Aivan töhrääntymätön päivä edessä - hieno tunne!
    Eilispäivän uutiset netistä kahlattu, kummasteltu, nyökytelty. Tärvääntyi jonkin verran yli von Wrightin suositteleman viiden minuutin lehtilukurajan.
    Ohjat omissa käsissä: ei mitään pakollista menoa, kuten ei useinkaan. Joten ei ahdistustakaan.

    On tuolla pari kiintokohtaa edessä jotka kellolleen tapahtuvat: klo 12.00 Suomi-Ranska MM-jääkiekossa Pietarissa, 14.00-16.00 Timanttiliiga Shanghai, yu. Varsinkin jälkimmäinen liki pakollinen.

    Muun tahdin voi itse määrätä. Saunanlauteen korjaus? Tuskin. Eiköhän käänny enemminkin luontoliikkumiseksi ja saunomiseksi.

    - Näkkyypähän, tai jotain sinne päin toteaisi Kummun-Kalle jatustelunsa aameneksi.

    Eipä tuota Päätalon setämiestä olekaan ihan äsken näkynyt ei kuulunut Iijoessa, jossa rakentelen Kallen ja Rousto-Villen kanssa kolmisin kämppäkartanoa umpikorpeen Ikaalisissa. Just on aloitettu, syyskuun ekana, ja jouluun mennessä pitäisi kartanolla seisoa kämppä, tallirakennus, sauna sekä varasto. Saa siinä roustota ja ryskää kaukana ihmisten ilmoilta.
    Ei miusta, toinperrään, paljon apuja, kunhan kääntelen sivuja kirjasta.

    Ratkaisujen aika (XVI / XXVI) siis käsissä. Kalle kohta marraskuussa 27-vuotias vasta ja kirvesmiehenä jo riehuu tienuulla, jotta rintamamiestontille pian Lainan kanssa saisi taloa pystyyn, pyhänsä arkensa painavat urakkahommaa. Kallella mielen alla jo rakennusmestaripyrinnötkin, siksipä ottanut lisäpuuhakseen Teknillisen kirjeoppilaitoksen kurssituksen. Ensimmäinen opetuskirje on tullut, oppi-isälleen Villelle Kalle selvittää: - Alakaa teknillisen koulun oppilaitoksen laskuopin läpikäyminen.

    Hurja on Kallen tarina: jostain hiton Taivalkosken syrjäisimmältä kylältä poikapaha jo Tampereella timpermannina ja aviossa, viisivuotinen sota käytynä, saaliina nyrkinmentävä aukko selässä ja nilkka remppa, molemmat sukupuolitaudit podettuina, itsemurhayritys, viinaputka- ja mielisairaalareissu koettuna ja nyt suunnitelmissa oman talon rakentaminen ja rakennusmestariksi opiskelu.

    Kansakoulupohjalta!

    Hurja on mies jos miehen mielikin! Ja vasta 26 täyttä vuotta elämää takana.
    - Äläs muuta sa! saattaisi Laina-vaimokin tiuskaista, tuskin pelkkä kehu kielellä.

    Niin ja aivan meinasi unohtua kokonaan kirjoituspuoli, josta rakennusmestariksi pyrkimisen ohella Rousto-Ville kortteeripaikan emännälle painottaa:
    - Eikä jää yritykseksi, tiämmä. Sää olet miäs parhaassa iässä, eikä sun aivokoppaskaan ole aivan tyhjä. Meinaan kun sun kertomuksias on painettu lehrissäkin
    Siitä paikkaa kortteeripaikan isäntä puuttuu juttuun:
    - Tuossa naapuripitäjässä se on etevä kirjuri. - Tarkoitan sitä Hämeenkyrön kirjuria. Sillanpään Pransua.
    - Pransuhan sai solan alla mahottoman suuren palkinnon.
    - Noobelin palkinnon, tiämmä.
    - On tainneet jo mennä Pransun palkintorahat kurkusta pulipuli, vaikka oli mahoton summa, jonka kävi Ruotsista juuri talvisolan alla.

    Siis niin mielenkiintoista, niin mielenkiintoista tekstiä kuin mikä! jotta ihan oikeasti - meniskös se vielä niin että aikuisten oikeesti? -  kypsyttämättä kysyttää:
    Voiko tosiaan joku jättää Päätalot lukematta!
    Juicekin luki ne kaikki - ja kahdesti: ensin alusta loppuun, sitten lopusta alkuun!


    ps
    Piti muuten alun perin puhumani kirjasta Korot kopisten, jonka Katja Jalkanen ja Aino-Maria Savolainen ovat toimittaneet alanimikkeellä Käytännön opas kulttuuriviidakkoon.
    Vaan käyhän Kalle rahvaanomaisena alustuksena
     - josko kopisteltaisiin korkoja kohtapian.
    Nääläytymisenhän vois jo aloittaa.





    perjantai 13. toukokuuta 2016

    Puukauhaväki

    Eivät ne turhaan mieltä osoita savonlinnalaiset opettajakoulutuslaitosta puolustaessaan; lienee puolet kaupunkilaisista kokoontunut torille huomattuaan mikä isku kaupungin vireydelle kun henkistä pääomaa kuljetetaan Joensuuhun.
    "Savonlinnassa opiskelee 850 opiskelijaa ja kampuksella on noin sata työntekijää. Savonlinnassa opettajankoulutus on painottunut taito- ja taideaineisiin." Maaseudun Tulevaisuus 10.4.12016
    Saattaa siinä elinkeinoelämäkin aikansa nikotella, mutta se jos mikä pitää kyllä itsestään huolta, eli siis liike-elämä, joka on aggressiivisuudessaan taito-ja taideaineväen vastakohta.
    Kyllä business keinonsa keksii.

    Mutta entä tuo turha porukka, taito- ja taideaineiden puukauhaväki? Se onkin jo toinen juttu ja pitempi prosessi. Vaikutus henkiseen elämään kaupungissa? Olavinlinna ja Ooppera jäävät.
    Mutta.
    Akateeminen puunkantoteline
    Ei älkää luulkokaan että halveksisin tuota työstöväkeä, koska itsekin kuulun siihen: meillä kotona on jäljellä ja yhä käytössä omatekemä akateeminen puunkantoteline, joka on tehty siis korkeakoulutasolla.

    Se on kestänyt kaikki nämä vuodet, koska siinä on tappiliitokset ja pelit. Se on taiteilija Jouko Solosen suunnittelema siro ja käytännöllisen kevyt häkkyrä, jonkalaisen me kukin 32 opettajaksi koulutettavaa miehenpuolta jouduimme tekemään kasvatustieteiden opiskelun ohella professori Annika Takalan ja muiden korkeasti koulutettujen luentojen lomassa.

    Vaan ei hitto: eihän tapanani ole asiaa puhua, enkä puhu nytkään tämän enempää.
    Paiskautui vain mieleen kun eilen pitkästä aikaa melkein kymmenen hengissä säilyneen kurssikollegan kanssa kokoonnuttiin - passiiviksi siksi koska vähänkö vierailta muutamien naamat haiskahtivat - syömään keskellä päivää - keskellä päivää klo 12.00, ikään kuin pyllistäen työssäkäyville kollegoille, tai siis vinoillen - Ilosaaren ravintolan terassille.
    Ja kun katseli tuotakin elinvoimaista suunnattomat määrät tietotaitoa omaavaa populaa, joka nyt siis syrjässä tätä Sipilän joukkojen tuskailutouhuilua katselee, että mikä voimavarareservi tässä rupattelee mukavia asioita koulutusajoistaan, työajoistaan ja oman tulevan elämänsä innovatiivisista iloista!

    Kyllä nämäkin monta pääministerin kellotaulukapinetta pystyisivät yhä värkkäämään kaikkien hyödyksi jos joku huomaisi kysäistä. Sipilöinti on hallinnassa, selkäytimessä.

    Mutta jotenkin sitä kuitenkin jo mieluummin puhuu jekusta - elämän jekuksi huomattuaan -, vaikka siitä puukauhasta, joka piti sille Soloselle tehdä ja kun ei viitsinyt niin osti torilta ja veisti puukolla pieniä nirhamia jotta enemmän omatekemältä haiskahtaisi. Läpi kapusta liukkaasti luiskahti, tosin Solosen saattein: "Hyvä kun on omaakin kädenjälkeä. Toripöydällä tämä näky olleen silleempänä."

    Ai niin siitä opetusharjoittelusta muisteltakoon tämäkin, joka vahvistaa asiattomuuden teemaa:
    10 tunnin projektin ympäristöopista ja ympäristötietoudesta pidin minäkin niin että innoissamme olimme me kaikki, oppilaat ja tunninpitäjä.
    Mutta.
    Yksi ei, se arvostelijalehtori Wager, joka kiteytti koko kymmentuntisen lyhyesti:"Sie sitä et, edes vahingossa, puhu asiaa!"
    No voi hitto - ja me kaikki kun olimma niin innoissamme!

    Ihan niin kuin eilen jekkuiltuamme.
     

    tiistai 10. toukokuuta 2016

    Se on täytetty

    Kauan piti kiemurrella ja vetkutella, vaikka tiesin, että 'helpo jutu!' - yhtä lailla kuin entisellä oppilaallani, joka nuo sanat äidinkielen kokeen perään kirjoitti.

    Ensin piti istuttaa timot maahan ja käydä kärrillinen hevosen palperoita voimistamaan kasvua.
    Ja sitten piti avata kellarin ikkuna ja sitten talon kivijalkaluukut ja sitten, herranen aika: se ulkosaunan alalaude! Sehän heiluu - rempottanut koko kevään. Ei kun ruostuneita rautajalkoja smirklaamaan lyhyemmiksi; siihen hommaan piti hakea jo naapurin Aulis - hällä kun rälläkkä.

    Niin ja veneen kääntö, katiska järveen, kutuaika.
    Ja mökin huopakaton harjaus ja...

    Eikö kynätyöt maista, vai?
    - No eikun aurinkokkii ja kaikki. Ulukohommat on lystimpiä.

    Eli virallisemmin ja vakuuttavammin sanottuna:
    - Ei todellakaan!

    Mutta rimpuili miten rimpuili, luki välillä Kalleakin eli vaihtoi kuudenteentoista Iijoki-osaan, Ratkaisujen aika, ja lähti reissuun Rousto-Villen ja Kallen matkassa Ikaalisten korpeen rakentamaan metsätyökeskusta ja yritti vielä tointua Kallen ja Lainan sanasodasta ja mykkäkoulusta jota kävivät Nousevassa maassa, niin että avioero näytti saletilta: ei anna Laina hevin anteeksi Kallen kekkulointia eli harjannostajaisillan humalaa - sitten ei ainakaan antaisi jos tietäisi että Kalle ennätti pökästä vieraissa!

    Lopulta oli aukaistava läppäri ja haettava se sivu ja tehtävä se mikä oli tehtävä, mikä joka kevät on tehtävä: vihreään lankettiin pyöriteltävä numeroita numeroiden jälkeen. Lummeroista puhuisi Herkko.

    Sitten huomattava, kuten monen ikävän homman valmistuttua, ettei se niin hirmuinen homma ollutkaan kun mitä etukäteen pelkäsi.
    Sen kun nykyisin voi täydentää netissä.

    Nytpä se on täytetty!
    Se jota niiden caymannien ei tarvitse, mutta meidän tavallisten pulliaisten pitää ulos kakistaa:
    Veroilmoituksen täydennys.
     

    lauantai 7. toukokuuta 2016

    Pietarin opas U - Ö

    loppulörähdys

    U = У
    V = В
    X = H
    Y = ю
    Z = З
    Å = ?
    Ä = я
    Ö = ё

    "Tässä eräänä päivänä kuljin Nevski prospektin yli aurinkoiselta puolelta varjoiselle. Nevski Prospektin ylittää luonnollisesti aina suurta varovaisuutta noudattaen, muuten rusentuu silmänräpäyksessä. Pitää luovia ja tähyillä tarkkaan, jotta löytäisi sopivan hetken, ennen kuin syöksyy vaaralliselle taipaleelle, on odotettava, kunnes tulee edes pieni rako kahdessa tai kolmessa rivissä ohikiitävien ajoneuvojen väliin." FD:Pietarilaiskuvia


    U:lle ja V:lle vielä löytyisi järkevää vastinetta Pietarissa - Ulitsaa, Voitonaukiota ja monenlaista Vladimiria, vaan
    X:n kohdalla menevät silmät jo ristiin, joten sovulla luopukaamme täydellisestä Pietarin oppaasta.

    Rääppiäistunnelmissa lopetelkaamme.
    Ja palatkaamme joskus takaisin, kun on kunnon kesä: Pietarhovit sun muut kauneudet jos takapihakauheudetkin vielä tarkkomatta.

    Z = З = puolet 8:sta taikka takin kääntänyt E.
    Å voisi ehkä merkata siellä Ahvenanmaalla militaarisessa tyhjiössä vaikka niitä tunnistamattomien venäläisten omistamia palstoja.
    Ä - edustakoon Pietarin kautta koko Äiti-Venäjää.

    Y & Ö lopettakoot Pietarin-aakkosoppaamme komeasti yöhön ja kesään ja öiseen aikaan nostettuihin Nevan siltoihin sekä siltasilhuetteihin, jotka kesäpäivän viilettyä hivelevät silmiä.


    Viimeinen sana jätetään itselleen Dostojevskille (1821-81), kaupunkikuvaajalle, jolle maaseutu ei ollut kuvaamisen väärtti.
    Valkeat yöt, kertomuskokoelmasta pari otetta, yllä ja alla, Pietari-oppaan ameneksi:

    "Jotain selittämättömän liikuttavaa on pietarilaisessa luonnossamme, kun se kevään koittaessa yhtäkkiä osoittaa koko mahtinsa, taivaan suomat voimavaransa, ja tuuheutuu, ja kirjavoituu kukkasin ... Se tuo väkisinkin mieleen kuihtuneen ja riutuneen tytön, jota katsotte välillä säälien, välillä myötätuntoisella rakkaudella, välillä taas ette yksinkertaisesti huomaakaan häntä, mutta joka sitten yhtäkkiä, kuin vahingossa, on muuttunut selittämättömän kauniiksi, ja te kysytte itseltänne yllättyneenä ja huumaantuneena: mikä voima on saanut nuo surulliset, mietteliäät silmät loistamaan liekin tavoin, mikä on houkutellut veren noille kalpeille, laihoille poskille, mikä on valellut intohimolla nuo lempeät kasvonpiirteet, miksi tuo povi kohoilee noin, mikä on tuonut voiman, elämän ja kauneuden tyttöraukan kasvoille, saanut ne sädehtivästi hymyilemään ja elävöittänyt ne helkkyvällä, kipinöivällä naurulla?"  FD: Valkeat yöt. Sentimentaalinen romaani. (Haaveilijan muistelmia) 1848

    1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7

    keskiviikko 4. toukokuuta 2016

    Pietarin opas Q -T

    Q = taivaalta
    R = Pectopah
    S = Smolna
    T = Tsirkus
    
    Lenin parvekkeella - asiaa toimittamassa.
    Huom! kuulijoita pilvin pimein.
    
    Samalla parvekkeella tässä - ilman asiaa.
    Huom! yksi vaivautunut kuulija puun takana.
    Q on yksi aakkosten kiusankappale, ken kumma lienee kirjaimen keksinyt harmiksemme. Mutta aasilla mennään! Pistetään taivaalle koko perhana.
     
    Pietarista alkoi Venäjän vallankumous kun Nikolai II:n keisariperhe saatiin pois pelistä. Pian Lenin asettui Smolnaan ja muun kiireen ohella ojensi suomalaisvaltuuskunnalle itsenäisyyspaprun.
    Q:n taivaalta tuntuivat lupailevan vallankumoojat kansalle, vaan itselleen sen lopulta ajan mittaan omivat ja ottivat: etuoikeutettujen oli mukava mässäillä kansan katsellessa kauppojen tyhjiä hyllyjä. (vrt. P-Korean ydinase-Kim Jong-unia  ja hyvää yötä ja kauniita unia!) 
     
     
     R = kyrillisenä P. Restaurant = Pectopah. Ravintola. Sehän se monesti mielessä ulkomailla, ja varsinkin Venäjällä. Nykymeno suomipojalla on aivan muuta kuin sukkahousu- ja purukumiaikoina, jolloin kuulakärkikynällä pääsi taksilla ravinteliin tai poolopaitakaupalla voi viettää kunnon pitkitetyn vodkaillallisen. 
    Mutta riehumaan jos innostuit, piru sinut peri: miliisi korjasi putkaan ja ajoi muliksi pään.
     
    Smolnaan asiattomilta pääsy kielletty.
    Smolna tulikin jo käsiteltyä kohdassa Q - sinne muuten on mentävä passi kourassa turvatarkastuskopelointeineen -, joten otetaan Stalinista yllätystieto: oli kirjallisuusmiehiä, joka tunsi eurooppalaisen kirjallisuuden Maupasanteineen hyvin ja kutsumusta runouteen. Siksi mm. Ahmatova oli Josefin tarkan henkilökohtaisen luupin alla.
     
    Ts = цирк= tsirk, sirkus Pietarissa ei jää jälkeen Moskovan sirkuksesta. Tuntui omituiselta, että Sirkuksessa ei näytöksiä ollut, lienevät vuoden kestäneen rakennusremontin jäljiltä esiintyjät vielä kohmeessa/harjoittelemassa.
    Ilman muuta oletus oli että aina ja koko ajan pyörii sirkusshow: 5 miljoonan kaupunki ei katsojapulaa pode.
    Mutta ei kun ei.
    - Njet! sanoi kassanainen ja näytti kylttiä kyllä, jotta da, pian pyörähtää:
     
     
    Mutt'
    Mitäpä tuost' yhest' sirkuksest', kun yhtä suurta sirkusta koko Pietari!
     
     
    1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7

    maanantai 2. toukokuuta 2016

    Pietarin opas M - P

    M = Metro
    N = Neva
    O = Otto Wille Kuusinen
    P = Puškin
     
    Maan alle painuminen on venäläisille, varsinkin toisinajattelijoille - ja yhä! - välttämätöntä, monesti monen henkiriepu on katkolla ollut ja katkennut. Tavantallaajille noiden maanalaisten linjojen kautta kulku suurkaupungissa on vaivatonta ja nopeaa siirtymistä töihin ja shoppailemaan. Niin, nyt on mitä ostaa, hyllyt eivät tyhjinä ammota kuin silloin Neuvostososialismissa. 
    Ruplaa tiskiin, ja hyvä tulee. 100 rubl = 1,3 €. Olut kapakassa on 200 ruplaa, bensa asemalla 35 eli alle 50 senttiä. Passaa nesteyttää itsensä ja ajopelinsä. Itse metroajelu maksaa bensalitran verran.
    Ja vau mitkä liukuportaat ja asemaupeudet!
     
     
    Nevaa on jokena ja kanaaleina jatkuvasti läsnä, sillä ollaanhan Pohjolan Venetsiassa. Sen takia maasta karkotettu kirjanobelisti (1987) Joseph Brodsky (1940-1996) valitsi suosikkikaupungikseen tuon Italian kanaalikaupungin, vaikka elikin emigranttielämänsä Yhdysvalloissa. Valtio päästänyt miestä edes vanhempiensa hautajaisiin.
    Nykyisin Brodsky on sen verran arvossa, että päässee pian Anna Ahmatovan museoasunnon nurkista omaan museohuoneistoon.

    
    Nokka kohti Äänisen aaltoja
    Otto Wille Kuusinen, kulissimies-Kuusinen, Laukaan lahja naapurille, kohosi Neuvosto-Venäjällä NKP:n keskuskomitean jäseneksi ja välivaiheessa Terijoen pötöstelyhallituksen pää- ja ulkoministeriksi. Tuon hallituksen päämajan ohi hurautimme Terijoella Pietarista tullessamme Karjalankannasta ajellessamme. Jos ei Brodsky niin ei Kuusinenkaan saanut lupaa käydä edes sukulaisasioissa synnyinmaassaan eikä jossain vaiheessa saanut lupaa myöskään poistua uudesta isänmaastaan. Ei siis ihme jos vähänkö kyrsiintyneenä oli jo ajat ammoin kirjoittanut mustetahraisen kirjan Suomi ilman naamiota. Alkujaan Mars-kentän tuntumilla Kuusinen Rahja-joukkoineen vallankumouksen edistämiseksi asui ja toimi. Kuusisen klubilaisista lopulta 8 murhattiin vuonna 1920, OW säilyi, tietysti, hengissä.

    Terijoki on nykyisin  15 000 asukkaan Zelenogorsk, 50 km Pietarista. Hiekkarantaa loputtomiin.
    Patsaaksi asti Kuusinen on päässyt ainoastaan Petroskoissa. Tuhkat Kremlin muurissa.


    Puškin Aleksandr (1799 -1837) lyhyeen päättyi runoilijan elämä. Pakkohan oli haastaa kaksintaisteluun mies, lanko, joka vikitteli kaunista vaimoa, tosin keisarillakin taisi olla näppinsä pelissä. Oli Puškin jo tätä ennen ottanut duellit parikymmentä kertaa, mutta nyt kohtalo päätti runoilijan päivien tulleen täyteen Pietarissa Nevan rannoilla.

    Patsasta voi ihailla Taiteiden aukion puistossa Pietarissa, ja jos Venäjää kaihtaa periaatteessa, kuten moni tuntuu kaihtavan, Puškinin rintapatsasta voi käydä ihmettelemässä - Kuopiossa Valkeisen rannalla teatteritalon takamaastossa! Ja mikä ettei lukeakin nuoren miehen runoa ja proosaa: Jevgeni Onegin, Patarouva, Kapteenin tytär jne. Myös Hannu Mäkelän Pushkinin enkeli, elämäkertaromaani, tuntuu olevan käypää kamaa vaativammallekin lukijalle.


      
    1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7