Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 9. joulukuuta 2017

Vanha väistyköön arvottomana

Nyt kun teatteri teoriassakin on hallinnassa, ei muuta kuin soveltamaan käytäntöön!

Ikään kuin alustukseksi Kuopion torilla ja torin tuntumassa nähtiin ja koettiin umpirealistinen esitys nurkan takana odottavasta lähitulevaisuudesta, jonka pääosissa pian nappejaan painelevat rumpit ja putinit sekä muut pölvästit pienemmistä maista.

Vakavaksi vetää, vaikka Savossa ollaan.

Mutta minkäs noille mahat, joten saappaat kuraan ja kulku pienempiin piireihin, pienemmälle estradille: Kuopion kaupunginteatterin Mariaan.

Umpitotta ne pienellä näyttämöllä esittivät ja ihan vanhanaikaisesti, kuunnelmamaisesti - vivahteikkain äänin.

Ei kai suvun patriarkka Heimo Harju olisi muuten älynnyt - jos oltaisiin haihateltu ja hassuteltu - että häneen tässä katseet käännettiin ja hän se suurin syntipukki on aina ollut; hänen olisi täyskäännös tehtävä ja tunnustettava hallinneensa lähipiiriä ja mennyttä maailmaa itsevaltaisin #metoo-ottein.

Miniä-Petra nousee synttäripöydästä puheenpitoon, antaa apen kuulla kunniansa, antaa paukkua ja palaa, räiskähtelee malliin: - Te sodan jälkeen siitetyt miehet, rintamalta jotenkuten selviytyneiden miesten hätäpanot, jäteainetta, olette yksiä paskoja, kieroutuneita vallan- ja rahantavoittelijoita, alistajia. Miehisiä miehiä joille nainen on vain reikä. Väistykää!

Noin sen olin kuulevinani, osasyyllisenä.
Siitäkös kuhina!
Kuuluu suiden loksahtelua vähän sieltä sun täältä. Shakkinappulat liikkuvat pöydällä ja valoina lavasteissa, ihmisinä näyttämöllä. Kuunnelmanomaisuus muuttuu vereksi ja lihaksi. Patriarkan puoliso, Sari Happonen, keikahtaa juhlapöydästä lattialle, infarkti, ja sanoutuu, tokeennuttuaan, sairaalassa irti miehensä holhouksesta.
Jännite jatkuu loppuun saakka.
Patriarkka Pekka Kekäläinen - kuva Sami Tirkkonen
Näyttelijöiden suoritukset, nimenomaan suoritukset, onnistuvat ja ääni kulkee; patriarkka Pekka Kekäläisen säröinen basso suorastaan maalaa tai naulaa patriarkan patriarkaksi.
Hiireksi näytelmässä ei jää kukaan, jos elämässä on jäänytkin, mutta kyllä Johanna Kuuva modernina miniänä säväyttää, kuin rottana sukujuhlapöydässä hyppii niin että hirvittää - myös katsomossa.

PsstPsst
loppureplikointi yhä avioparina pysyvän Heimo Harjun ja Virpi Harjun välillä ei voi olla totta, mikä 'moka' laskettakoon plussaksi! käsikirjoittaja Juha Jokelan nuoruuden tietämättömyyden tiliin. 😷

Summa s:
ei tarvittukaan, mitä ennakkoon pelkäsin, Elina Kilkun erilaisia Teatterin tyylilajeja-kirjaa tällä kertaa, siis entisin keinoin selvittiin - niillä näet mennään laitosteatterin Patriarkassa.

hiihdot 3/55 km =  h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

6 kommenttia:

  1. Siinä Canth ja Jotuni ovat mietoa matskua. Ja mieskäsikirjoittaja on pannut tekstiä lasin liikaa ottaneen miniän suuhun. Yrittikö kukkaan ees rauhotella tottuuvenpuhujaa, puolustaa meitä polosia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      mitäs meissä #metoolaissa muka puolustettavaa: ollaan vähän samassa kurassa syljeksittävinä kuin sotaveteraanit -70/-80luvulla. Siitäs saimme, mitäs väheksyimme!
      Länsittynyttä sukupolven kiertoa - luonnollista - tällanen.

      No kunhan vähän värittelen. Eli näytelmääkin voi tulkita ja katsoa monin silmin: joku sanois ettei hän tuommoista nähnyt ollenkaan.

      On se Canthikin melekonen mimmmi ja mamselli, kova sananen, ollu aikaansa vasten.

      Yritti se Patriarkan tytär kiehahtaa vastaan, miniän mies eli patriarkan poika ei tohtinu niinkään, sattunneesta syystä. Patriarkan vaimo sen sijaan yhty enemmän miniäänsä kuin mieheensä.

      Aika tyhjille seinille joutuvat kuopiolaiset näyttelemään: vissiin liian raskasta kahottavaa.
      Samaan aikaan Kalpan jääkiekkomatsissa oli yli 3000 katsojaa, meitä viitisenkymmentä.

      Siitäkö johtus jääkiekko-ottelun suosio suur kun se on hienosti sanottuna interaktiivista eli siellä katsojakin saa huutaa ja noitua sekaan - ja niin kovalla äänellä kuin lystää?

      Poista
    2. Ei pitäs järjestää kulttuuritilaisuuksia samaan aikaan jääkiekkomatsin kanssa, eivät urheilijat piäse kahtomaan.

      Poista
    3. EJ
      eli sattunneessa tapauksessa ois siultai jiäny näytelmä näkemäti ja oisit painellu kohti Niiralan monttua. ;)

      Vissiin pitäs rohkeammin laitosteattereissakin palailla Shakespearen teatteriaikoihin, jolloin 'yleisön kanssa oltiin suorassa kontaktissa. Näyttämön tapahtumia kommentoitiin puolin ja toisin'.

      Kaiketi nuo stand up -heetperit tuota kontaktiutta harrastavatkin. En tiijjä, en oo sattunu paikalle eli varta vasten lähteny katsomaan.

      Poista
    4. Jos siellä on roisia repliikkejä lavalla kuten kerroit, niin yleisö vain mukaan ja hihat heilumaan. Urheiluväki tois mukavasti eloa teatteriin. Ite asiassa eikös se oo pohjimmiltaan samanlaista teatteria kiekkokaukaloissakin.

      Poista
    5. EJ
      teatterissa on siitä mukava etteivät fyysisesti toisten kurkuissa roiku, niin kun vaikka tuolla Hämeenlinnassa: http://liiga.fi/uutiset/2017/12/09/miro-karjalainen-ja-jonne-virtanen-valiaikaiseen-pelikieltoon

      Poista