Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Juha väreissä

Tämä on sitä työnsä tehneen onnea: voi hyvällä omallatunnolla keskellä päivää aukaista töllöttimen ja katsoa elokuvan. Harvoin viitsin tuhlata kahta tuntia elokuvan kimpussa, sillä senkin aikaa voi lukea ja käyttää mielikuvitusta, jota elokuvaa katsoessa on vaikea käyttää: kuva valuu silmiin valmiina jonkun valitsemana ja jonkun valitsemat näyttelijät näyttelevät jonkun kirjoittaman tekstin.
Mikä siinä on katselijan osa?

No nyt meni taas keisarin uusiksi vaatteiksi.

Asettaudutaanpa aloillemme. Katsokaamme.
Ensimmäinen suomalainen kokoillan laajakangasvärielokuva.
Juha.
Juhani Ahon Juha-romaanin (1911) mukaan.
Ohjaus: Toivo Särkkä.
Näyttelijät: Toivo Kaipainen, Elina Pohjanpää ja Veikko Uusimäki.
Toivo Kaipainen? Niin ennakkotiedot jokaisessa lehdessä, myös tv:n omassa oppaassa oli kirjoitettu.


Eino se minusta oli, en Toivosta ole kuullutkaan - vai olisiko Einon veli...

Uhtuan shemeikka houkuttelee vanhan Juhan nuoren vaimo-Marjan mukaansa, a' sinne Karjalaan!
Laskettelevat pitkät ajat jokea, koskia alas, maisemia kultaa aurinko, a' mikä katshelles' ja nauttiessa nuoren parin mukana.
Vaan siellä sitten totuus valkenee: shemeikka on shemeikka ja puolenkymmentä vaimoa odottamassa uutta orjaa sakkiin.
Juha ärisee ja änkyröi kotona elämän kohtaloa Justiinaakin äkeämmälle äidilleen.

Tähän asti joskus luetusta muistan ja sen jotta jos en väärin muista niin vielä palaa Marja Juhansa luo.
Ja niin tuo tekee, lapsi kainalossa.

Lopun muistin väärin: luulin että Marja hukuttautuu vuolaaseen virtaan. Mutta ei: Juha sinne veneellään joutuu kosken vietäväksi sestosauvan katketessa.

1h 45 min noissa maisemissa meni, suurinpiirtein sama aika kuin talvisilla hiihtolenkeillä, niin kuin nyt aamullakin, puoliksi hankikannolla, jolla katkaisin sauvani kuin Juha omansa. Ei sauva sentään mystisesti kadonnut kuten viime vuonna: Kevään ilo ja riemu.

hiihdot 12+15 /804 km = 119 h

2 kommenttia:

  1. Arvoisa perinne-elokuvan kriitikko hikkaj

    Ei ois Shemeikka-elokuvaa nykyjään saanu tehä, kun on niin selvästi vihaelävää kuvaa laukkuryssäkansanryhmää ja perinne-elämäntapaansa kohtaan.

    Ja kuinka loukatuiksi tuntevatkaan itsensä kaikki Suomen 326 Shemeikkaa !

    Puhumattakaan kaikista Juhista. Enkä ees tarkota Sipilää ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      moni asia on niin toisin ja arvot 'vanhan liiton' miesten vastaiset.
      Vaan niinhän se on ollut aina: uudella sukupolvella uudet tavat ja kujeet - vanha sukupolvi haukkoo henkeään aikansa ja sitten alistuen mukautuu...

      - Joko tuas, joko tuas Piitles! joutu miunkin kaveri ukiltaan usein kuulemaan jos kaikki tytönpojan touhut ei männy ukin mieleen. :)

      ps
      jv:n väri tiedetään, ainakin nenän! :)

      Poista