Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Syöttötuoli

Uusi pesäpallotermi?
Syöttölautanen jo on ja pallo, jolla syöttäjä syöttää. Syöttäjää kutsutaan myös lukkariksi.


Istuuko lukkari syöttötuolissa syöttäessään tolpan, jonka on osuttava syöttölautaselle?

Tai
Varauduttu
matsiin
on.

 teknisen väärän,
 jonka on osuttava lautasen viereen?
  Unohtaako tuo alkuasennon?

Heittelee välillä pelivälinettä pitkin ja poikin, huiskii sinne sun tänne, niin ettei tahdo räpylässä pysyä - ei omassa eikä meidän toisten.

 Meille ainakin on tulossa, kunhan uusi aamu valkenee,
 sen sortin lukkari aitan vintiltä haettuun syöttötuoliin 'istumaan'.



*** myös

tiistai 15. elokuuta 2017

Koulutusta

Vanha kettu nauraa harmaaseen partaansa:

- Hihihihihihjne.

Niinkö kehno ilkkuisi kiipelissä olijoille? Noille opeille, kollegoille, jotka tänään jumalankauniina päivänä lämpötilassa +20 C ovat astuneet kukin omaan luokkaansa. Ja eilenkö matonpesulle mennessä ohi koulun ajaessa olisi taputtanut koulunpihan täyttäneelle autopaljoudelle: opettajien autoille ja opettajille jotka koulun sisätiloissa koulutuspäivänään kärvistelivät valmistelemassa huomenna alkavaa lukuvuotta.

- Hihihihihihjne.

Sitten se meteli alkaisi. Korvia vihlova, välitunneilla. Häiritsevä oppitunneilla. Korvatulpitta kestämätön, kuulosuojaimitta kammottava!

- Hihihihihihjne.

Harmaapartainen sen kuin viheltelee ja nauruja ilmoille päästelee. Heittää paidan. Mattolaiturilla vettä letkusta lorottelee kun toinen mattoja harjalla hankailee, mäntysuopa sen kuin vaahtoa. Kesää pitää, rantasaunan edessä laine liplattaa.

- Hihihihihihjne.

Illalla varsin nauraakin, kun saa avata upouuden romaanin, Leena Paasio: Menetetty tyttö, jossa nuori Keniasta palannut kuviksen opettajanainen Johanna yrittää rehtorin työnhakuhaastattelussa selvitä ja saada vuoden pestin Espoon opetustoimeen.

Vaan siitä se hymy hyytyy ja nauru lakkaa Johannalta ja Harmaapartaiselta kun koulunaluspäivä koittaa ja alkaa kuulua sama sanojen ontto kumu ja kalina kuin pakollisilla koulutuspäivillä aina:
"Erityisesti monilukutaito ja kulttuurinen osaaminen sekä vuorovaikutus ovat äärettömän tärkeitä sääntöjä, ja ne pitää huomioida opetuksessa jatkuvasti.  --- Laitan muistilistan vielä intraan --- Tärkeintä on tarkistaa, että kaikilla oppilailla on toimivat Wilma-tunnukset. --- Ja Lauri on mukana monialaisten oppimiskokonaisuuksien työryhmässä. --- Millaiset tvt-taidot ..."
- Käläkäläjne.

Monialainen. Oppimiskokonaisuus. Vuorovaikutus. Kulttuurinen osaaminen. Monilukutai...
Jotenkin alkaa Harmaapartaista pyörryttää ja alahuuli väpättää.

Vieraannuttavia.

On, on Johannakin sekaisin ja voimaton tuossa sanojen suossa, mutta onneksi on konkreettisempaa, mihin verrata: sinne Keniaan, missä vasta paikkaili savimajan seiniä lehmänlannalla.

Ja Harmaapartainen voi vaikka huljutella mattoa järvivedellä.


 KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

lauantai 12. elokuuta 2017

Yönkirurgi

painajainen

Unien jatustelu ei kaikkia miellytä.
Ei ainakaan Päätalon Kallen isä-Herkkoa, jolla oli kiukussa pitämistä kun tuli puheeksi veli-Kallen, sen Patruunan unienselvitys; Patruuna se näet jaksoi veivata ja selvitellä uniaan, jaaritella, jutustella ja kämmeniinsä tuijotella.

Tuo vain varoitukseksi, sillä pian työntyy esille viimeöinen uni, josta ei väkivaltaa pidä puuttuman.

Viime aikoina on tullut kahmalokaupalla luettua natsi-Saksasta, esim., ja  vallankumouksista Pietarissa, mistä 'makupala' tästä. Noista aineistako unessa esille puhjennut väkivalta?
Unen urheilullinen sytyke lienee meneillään oleva yu-MM-mittelö Lontoossa, taikka jos sittenkin enemmän väkivaltaiset vastikään Hollannissa päättyneet naisten jalkapallon EM-kisat.
Kylmänviileästi tartun kentälle vaipuneen palloilijan käteen, joka tuntuu olevan ranteesta kokonaan poikki, sormet ja kämmen roikkuvat lerpallaan nahkojen varassa. Joku tuo rautasahan ja joku pudottaa maahan kännykän, josta kuuluu lääkärin ohjeet: - Tartu vasemmalla kädellä tiukasti pelaajan käsivarteen ja ala sahata ranteesta. - Ei helvetissä! vastustelen. - Muu ei nyt auta, poikki vaan, muuten tulee kuolio ja vie koko käden. Maassa makaava kalmankalpea pelaaja nyökkää tuskissaan ja ojentaa käsivartensa.
Puistattaa, mutta ei kun toimeen! Puolensataa vetoa ja roikkuva osa mätkähtää ruohikkoon. Valmis, käsivarsi on ranteesta poikki. Ei verenpisaraakaan missään. Pelaaja nostetaan ambulanssiin.
Eikä tuossa vielä kaikki.
Peli ei etene kun muutaman minuutin - niin taas! Sama homma edessä, kentällä kieriskelevä peluri vain toinen. Toimeen, nyt riittää parikymmentä railakkaa vetoa ja irto...

"Huommenta! Aamukahville", kajahtaa juuri kun toisenkin pelaajan sormet tipahtavat rannetta myöten kenttään.

Helpotuksesta huokaisten asettuu yönkirurgi tuskanhikeä pyyhkien aamiaispöytään todeten sen kummemmin pöytäkumppaniaan pelottelematta: - Kaikkea ne näyttävät.

Olisiko aika kaivella kirjahyllystä ja kerrata ukko-Freudin Unien tulkinta? Vai humpuukiako sekin, niin kuin tuo unentodellisuus?



KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

torstai 10. elokuuta 2017

Urheilukirjat

Urheilutietäjät järjestelevät suomalaiset urheilukirjat paremmuusjärjestykseen toptenillään.
Omia sattumiani rokkaan kokoilen näin Lontoon MM-kisojen aikaan samalla hämmästellen brittien buuausta Justin Gatlinille, joka on  ottanut vastaan omat lipsumisrangaistuksensa ja miehen lailla kärsinyt ne. Ja kestänyt!

Myös Kirvesniemen Harri sen kuin porskuttaa ja johtaa suksiyritystään Kiteellä.


Mika Myllylä kuittasi kohtalonsa toisin. Ja ehti purkaa sisintään ennen poistumistaan sykähdyttävällä kirjalla, jossa urheilun liekki on läsnä mutta leikki kaukana.
Sepä nouseekin omassa kympissäni urheilukirjojen kärkeen.

  1. Mika Myllylä: Riisuttu mestari
  2. Juhani Peltosen: Elmo
  3. Lasse Virén: Kullatut piikkarit
  4. Eva Wahlström: Rajalla
  5. K. Kare: Tahko Pihkala - Legenda jo eläessään
  6. Matti Hannus: Flying Finns - Lentävät suomalaiset
  7. Mauno Saari: Juoksemisen salaisuudet
  8. Juoksija-lehden Olympia- ja MM-kirjat
  9. Pentti Haanpään urheiluaiheiset novellit; Pyöräurheilija Saikansalo yms.
  10. Ollin pakina: Sekuntikellot
Lista voi olla vaikka tuonnäköinen; voisi olla toisenlainenkin, sillä siitähän puuttuvat suomalaisen urheilun raamattu, Martti Jukolan Urheilun pikkujättiläinen; Aino Saarisen Tahto; Jouko Puhakan Huippumaileri; Marko Tapion Tarina viidestä kilometristä;  Jouni Tossavaisen Juoksijan testamentti jne.

Melkoisen kovaa leikkiä - liekin roihutessa - urheilun huipulla, kaiken kaikkiaan!
 
Ja parashan on vielä tulossa, kunhan Hän niittaa urheilu-uransa, eli jäämme Rydmanin kanssa vartoomaan vesi kielellä suursuosikkimme Kaisa Mäkäräisen elämäkertaa. Vai mitä K.?



KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös


 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kirjan kannet kiinni

- Dramatisoit, dramatisoit!
Noin kuulemma morkkasi tohtori Tikka aikoinaan selkää potevaa potilasta, joka lenkkasi irvistellen vastaanottohuoneen lattian poikki.

Tuolla otsikolla teen samoin. Koska hetkeksi vain.
MM-YU-kisat nimittäin painavat päälle ja tiukassa on, jotta jaksaa päivän päätteeksi yön myöhäistunneilla enää kirjaa käsissään kannatella kun silmät luppasevat ja ajatukset vielä kentän kiihkeissä kamppailuissa: Toissailtainen MOn kymppitonni, viimeöinen USAINin karvaskalkki, so. Farahin voittorutistus ja Boltin pronssi satasella.
VoV!

Suuria tunteita! Suurta näytelmää. Varsinaista kesäteatteria! Suoraan Lontoosta, sieltä missä myös muita teattereita nokko; ja olinhan siellä teatterissa kerran minäkin. Öhöm!


Kauppalehti 11.11.2010 - 15:15
11.11.2010
4.11.  Thursday  -  The fourth pension day
 
Ruokapalaksi, maan päälle päästyään, he valitsevat, pakkohan kansallista ruokaa on edes kerran maisteltava, fish and chipsit.
 
Iltapalaksi, sitten kun kaupungin kaikki mainosvalot ovat syttyneet kiimaansa, he astelevat ylväästi upottaviin mattoihin ja leveää portaikkoa myöten kuin paraskin hoviväki Queen's-teatteriin halveksimaan rahvasta ja rahvaan rahvaanomaista käyttäytymistä. Victor Hugon Kurjat, Les Miserables -musikaaliin - 25 vuotta yhtä soittoa samassa teatterissa livenä esitetty maailmanmenestys. Olisihan siinä lähellä pyörinyt puolensataa muutakin musikaalia: Leijonakuningasta, Mamma Miaa, Oliveria, Onassista yms. Kaikkea sentään yhdellä reissulla niellä.

Teatteri on upea, katsomo kolmessa kerroksessa. Vähän varoen VO hiippailee seurueensa, Vaimo ja Tytär, perässä lymyten, peläten asunsa riittävyyttä. Mutta mitä vielä: Joensuun elokuvateatterissa Tapiossakin käyttäydytään rapinaa lukuunottamatta siivommin. Ei näytä olevan pukeutumiskoodia minkäänmoista, joten ystävämme VO sulautuu loistavasti katsojajoukkoon. Monilla ulkotakit tuolinnojilla, joillakin nuorukaisilla kaljaa muovimukeissa eturiveissä - on tultu ja ollaan kuin elokuvateatterissa.
Esittäjien upeus korostuu rahvasta vasten.

Pian katsojatkin eläytyvät, taputtavat, hohottavat, huokailevat. Aivan näyttämöön kiinni lippunsa lunastanut silmälasipäinen mies, fani vimpan päälle, elää täysillä hyvän puolesta pahuutta vastaan, laulaa pontevasti mukana nekin kohdat joissa ei sanoja ollenkaan: "Tum. Tum. TUM!"

- Se oli elämys, VO vapautuneena, koulukiistoja muistamatta, mustan taxin takapenkillä kuningatar Elisbethin kotia ohittaessa huoahtaa. - Oi Big Ben, Oi West Minster Abbey! Oh Buckinghamin palatsi. Ola-laa! hän intoutuu liioittelemaan.

Asettuu aloilleen vasta, kun hänet survotaan Warwick Wayn B&B-hotellin pikkupikkupikkuruiseen huonekopperoiseen - kuin liian pieneen kenkään.

Näkyy pyörivän yhä!

Toki turvallisempaa istua kotona ja katsoa kun London calling! Heti puolen päivän jälkeen miesten maraton, perään naisten ja yön huippuna edessä odottamassa naisten satanen.
VoV!

 
 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

perjantai 4. elokuuta 2017

Sattuipa somasti

Turusta ensin, ei Turussa vaan Lieksassa, ja nyt Schroderusta Kiteellä, molemmissa raivattiin korpeen rintamamiestilaa.
Peninkulma tästä näyttämöpaikasta itään, niin oltaisiin jääneillä mailla.
Rajoilla ollaan!

Velivenäläisen ääni kaiuttimista kantautui yli sodan äänen.
Sitten pamahtikin kunnolla, niin että katsomossa korvat tilliä löivät. Säikäyttävän autenttista.

Raivaaja Reinikan Antti näki näkyjä maassa kieriskellessään, tai takautumia sodastaan. Aivan niin kuin Viljo siellä Vuonislahdessa. Eivät ne painajaiset jääneet sinne rajan taakse, vaan kulkevat miesten mielissä mustina läpi elämän.
Jos näytteli Turusen Maan veressä Tapio Kärkkäinen Viljonsa viimeisen päälle, niin näytteli myös Hannu Väistö osansa Kyläparin Myllyteatterissa Otsasi hiessä -näytelmässä, ja ne muut miehet ja niiden  toprakat akat.
Herrajestas!

Se tuossa omassa mielessä kutitteli, kun tuon Väistön kanssa yksi kokonainen päivä toissa keväänä sahattiin lautoja kenttäsirkkelillä. Se että miten hiljainen mies se siellä, ja nyt ihan toisin päin, toisella tuurilla nyt kävi.

Oli tässä muutakin muisteltavaa:
Kuunnelkaas!
nämä kaikki paikat tässä entisen kollegan mailla. Sen Tuomaksen äidin ja isän konnuilla. Siihen kun kakkuna vielä tulla tupsahti tauolla

Pikku-Ainon mansikkamyssy kunniapaikalla.
Aino,
se entinen mansikkamyssytyttönen, halaamaan vanhaa opettajaansa, niin jo kelpasi muistella.

Isoksi tytöksi oli kasvanut ja Helsinkiinkö jäämässä kanteleella soittelemaan, Sibelius-Akatemioihin ja sellaisiin.
- Olen minä hyvin musiikin opettanut, kun toinen maailman kuulu ja toinen alansa huippuja Suomessa.
Niin
olin jo röyhistelemässä rintojani, kunnes muistin että perättömän jäljillä liikun: Kirstihän ne musatunnit piti täällä päin ja kanteleen soiton alkeet opetti Ilomäen koululla Kaasisen Sari. Siitä jossain kirjoitinkin, miten joululta tuntui kun Sari ja Aino istuivat koulun jälkeen hämärissä kahdestaan luokan paljaalla lattialla, kun johtajan töitä näpersin Pömpelissä, ja sieltä hiipsin salaa ovenraosta kuuntelemaan Joulunkelloja ja katselemaan pienten sormien vipellystä kanteleen kielillä.
Siitä oli sodat kaukana.

Onnellisempi loppu oli tällä kylällä tällä raivaajalla Potoskavaarassa kuin sillä raivaajalla siellä Vuonislahdessa.
Siitäkin iloitsimme ja kylliksi hyvällä mielin nähdylle taputimme.

 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Synttärilahjaksi Maijua

Joillakin enemmän vientiä ja kysyntää kuin toisilla, kuten nyt tälläkin allakuvatulla naisella.
Niin,
ettekö tiedä kuka kuvassa puusta veisteltynä?
No tämäpä tämä:
Porraspielessä Katri Helena
Tohmajärvellä, siellä Maiju Lassilan mailla.

Hieno figuuri, vaan mikähän tuossa Katri Helenaa? Tykkääköhän museon rapuilla olevasta puumuotoilusta? Käy vielä kuin siellä Kuopion näytelmässä sen Panu Rajalan kirjan kanssa: vilkaisematta saunan uuniin!

Vaan mitäpä Katria tähän sotkemaan enempää, vaikka hänelläkin noita kilpakosijoita on riittänyt, Liimatainen taisi vetää pisimmän korren...
Lassilan Maijua siellä mäellä näytellään, Kilpakosijoita, sitä missä isä ja poika Sikanen yrittävät toisiltaan salaa tavoitella Saastamoisen leskeä. Mönkään tahtoo mennä, kun rippikoulutkin käymättä.

Jännä miten täysin toisenlainen ja silti mukaansa imaiseva!

- Niin, mitenkö niin toisenlainen ja minkä kanssa?
- No tuon edellispäiväisen, missä oli vauhtia ja vipinää ja vaarallisia tilanteita joka hetki, Traktorin Peppi Pitkätossun Sinkkolassa.

Aivan eri planeetoilta ovat, ääripäitä. Todistavat näin että kyllä teatterissa on ilmaisuvoimaa jos tasojakin.
Eikä aina tarvitse näyttelijän äänen olla puhdas, kunhan on persoonaa, ja sitä näissä muutamissa on, niin kun nyt tuossakin Veijo Hämäläisessä, joka tänä vuonna lukkaroi ja joka viime vuonna heräili kuolleista. Niin ja Jaatistahan ei voi olla huomaamatta eikä huomioimatta, muuten vielä häränkehno päälle hyökkää ... näytelmän härkä ja dramatisoijakin kun on ...

No kunhan rutisen omiani: oiva oli esitys kaikin.
Onneksi syntymäpäiväsankarikin tykkäsi; ihan kelpo lahjan sai kun sai tämän näytelmän lahjaksi. Olisikin ollut aika nolo tarjota kahdesti 35 täyttäneelle huono lahja; tällaisten lahjojen muisto kun tahtoo syöpyä ikuisiksi ajoiksi mieleen - toisin kuin jonkun kukkapuskan tai vatkaimen.

Sikaset, isä ja poika: Markku Hämäläinen ja Mikko Sairanen.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

maanantai 31. heinäkuuta 2017

HÄN kävi

hää tul ja män
 
 
Sotakirjeenvaihtaja STOP Punkaharju-Savonlinna -tieltä STOP päätienposkessa asuvana STOP raportoi ajantasaisesti viime viikolla STOP pitäen näin koulutoverinsa STOP ajan tasalla:
 
to 07-27
7:52
"Hän on täällä tänään!"

to 11:12
"Sotapojan toivat Rantatien risteykseen kymmenen jäläkeen. Pyssyä ei näy olevan. Kännykkee tutkaili. Kajaanista ovat meille turvan tuoneet."

to 12:10
"Niinistön veivät jo. Putinin kone just tuntui laskeutuva. Tie oli poikki melkein tunnin."

to 15:00
"Putin saatu helikopterilla alas ja vot. Punkaharjuun, ainakin tästä ohi."
---

Loppuyhteenveto iltasella:

- Siinä mäni torstaipäivä Putinin hyväks tai pahaks.
 
Kymmenen maissa tiputtivat sotapoikia tienristeyksiin. Kajaanista olivat tuoneet.
Jyväskylän poika vartijoi meitä.

Yhdentoista jälkeen sulkivat tien. Tuntiin ei kulkenut kuin yks tarkistusauto. Kahentoista jälkeen hurahti 5-6 poilissiauton letka Punkasalmeen suuntaan.
Pitkä tauko, pitkä tauko.
Van jopa alkoi sinivalot vilkkua! Kaksi moottoripyöräpoliisia rinnatusten, poliisiauto ja oliko musta tila-auto ja sitten musta mersu... Niinistö siinä tais olla... sitten mustia tila-autoja ja poliisiautoja. Yks huraus. Sitten ei mitään eikä sitten... Normaali liikenne palautui.

Outeltiin ja outeltiin. Naapuritkin tulivat rannasta outtelemaan.

Yhden jälkeen tie sulkeutui. Sitten vaille kaks alkoi jytinä.
Kaks helikopteria partioi tien suunnassa ja kieppui yläpuolella, yks lehtokone vaani Puruveden päällä. Pauhu ja pakokaasujen haju lisääntyi... Ja eikös kahden jälkeen kotvan aikaa ilmaantunut poliisiautoja tarkistamaan jotta tie on tyhjä.
Sitten: kaksi moottoripyöräpoliisia taas rinnatusten, poliisiautoja... poliisiautoja... poliisiautoja... joku musta tila-auto.. ja siinä HÄN on... eiku oli... huiskista... mustien autojen letka ja poliisiautojen letka... loppuhan ne autot ja helikoptereiden jytinä... naapurin pienet pojat vilkuttivat ja yhdestä poliisiautosta vilkuttivat takaisin. HÄNtä en nähnyt... mustat oli auton lasit... mutta Venäin lippu kyllä tökötti ison mersun nokalla...

Sotapojalle vein luontoon termarikahvit ja metvurstivoileivät.

Nähty on.

Puoli viiden maissa sama operaatio koptereineen ja koneineen, mutta nyt nopeutettuna: ensin Niinistö ja kohtapa HÄNkin.

Palasimme arkeen.
terv.
maailman politiikan ytimestä


 

 

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Onnenmaasta onnenonkijaan


Niitto- ja haravakoneen takaa löytyi jokakesäinen jäljiteltävä: Pölösen Onnen maa, jonka mieluummin kyllä kirjoittaisin yhteen. Vähän samalla tapaa kuin Päätalon kolmannen Iijoen, Kunnan jauhot. Mutta yhdyssanoista ja makuasioista ei kuulemma sovi kiistellä, joten olkoot sitten erillään.
Pääasia ei moisesta kärsi.

Hyvä mikä hyvä.
Tosin Paltaniemen teatterin tulkinnassa ohjaajana olisin vaihtanut Aarnen Tenhoksi ja Tenhon Aarneksi. Tuomas Suokolla oli enemmän silmänvilkettä ja supliikkikapasiteettia kuin routaporsaana kotitilalle kesänviettoon palanneella Tommi Määtällä. Näin isä-Antin tuumailu pojistaan, jotta se 'Aarne se on semmonen hölömiskö vaan kova työmies, kun tuas se Tenho on tuulella käypä', olisi osunut nappiin. Antti-ukkiin ohjaaja Anne Ballini oli löytänyt ripsakkuutta enemmän kuin filmissä, mikä antoi eloa näytelmään: muisti pätki useampaan otteeseen, ja eloisasti tuon Topi Leinonen esille herutteli. Saara Erkamon tarkkailukarjakko Virvassa sekä Eetla-väkättäjässa oli säähköä ja kipunaa niin että avokatsomo hytkyi!

Taipaleen tangojen jälkeen taipaleelle. Kuopioon. Rauhalahdessa oli nostettu tikunnokkaan Katri Helena - ilman väliviivaa.

Kuopion Uusi Kesäteatteri ammattilaisineen oli ja on koko kesän Tohmajärven tytön perässä. Kelpasi katsella ja kuunnella tanssahtavia esiintyjiä. Laulut olivat ns. kohillaan. Ehkä näytelmän tempo oli vähän liian sukkela katrihelenaksi. Toisaalta naisfanittajista ja yhdestä vallanmainiosta antifanista näytelmä suurelta osin kertoikin, ja nämä kun remusivat koko ajan jurrissa - niin sitten.

Kohokohdaksi kirjaihmiselle jäi Panu Rajalan Lavatähti ja kirjamies -juorukirjan nopea käsittely: lukematta saunanuuniin suitsaitsukkelaan työnsi Katri Helena, Johanna Keinänen, koko opuksen saatesanoin 'toisinkin voisi sen sanoa', tai jotain sinne päin. Hyvin pölähti puskista näyttämölle myös uusi onnenonkija, se LiimatainenSamppa Heikkinen.
Ja siinä tiedenaisessa, Johanna Jauhiainen, oli tyyliä jos laulupersoonaakin. Hänen kynsissään mahtaa nössöllä Ku-Ku-Ku-mehtotutkijayliopistomiehellä, Antti Nieminen, olla kovat ajat vielä edessä, panee oletuttamaan ...

Kevyttä kamaa, silti suuria räiskyviä tunteita, niin Kajaanin kuin Kuopion liepeillä, kummassakin.

On suuri harmi jos Katri Helena Laulajatytön käsiohjelma pitää kutinsa. Teatterinjohtaja Sami Kojonen näet kirjoittaa:
"Kuopion kaupungin myytyä koko leirialueen ulkopuoliselle yritykselle, mukana meni myös teatteriareena. Olisimme halunneet jatkaa toimintaa pitkällä aikatähtäimellä eteenpäin, mutta uusi toimija haluaa tänne muuta. - - Olemme voineet työllistää vuosien mittaan yli 300 teatterialan ammattilaista ja -opiskelijaa."

You Tube
 
*** myös

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Onnen maasta Katri Helenaan

eli iskelmällinen teatterimatka suunnalla Kainuu-Savo
mutta
sitä ennen kuitenkin, niinhän ne radiojuontajat tuppaavat - ärsyttävästi - narraamaan kuuntelulle, yksi kuva-arvoitus Kajaani-Kuopio -kulttuurimatkalta koskien Eino Leinoa (1878-1926) ja hänen patsastaan Kajaanin Rantapuistossa:

Pääosa Eino Leinosta (Nina Sailo, 1980)
Muuan kevyen musiikin edesmennyt keikkataiteilija taisi olla Eikka Leinon sukulaissielu ulkonäön jos janonkin suhteen.
Miettikääs yhdenkaltaisuutta ja arvuutelkaas!
Ken?

*** myös

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Älä tuplaunta nää!

Kummallista.

Unessa näytti tuplaunen

Näin unissani unta! Näin unta että näin unta unennäkijästä joka näki omaa untaan. 
Ikään kuin ei yksi liveuni kerrallaan riittäisi!

Aika abstraktilla tasolla tässä mennään - tai sitten tämä tietää lopullista puuta heinää pään täytteeksi.

Tai jospa sitten Unennäyttäjä luottaa Unennäkijän moniulotteiseen ymmärryskykyyn!
Vähän niin kuin koulutoimenjohtaja tässä selitti kymmenennen päällekkäisen vakavan sairauden saatuaan: - Jumala luottaa minuun, jotta kyllä se Vesku tämänkin vielä kestää.

Tapahtumien kulku:
Makaan vuoteellani. Asettelen Pietari 1917 -kirjan yöpöydälle; Lenin on juuri saapunut Pietarin Suomen asemalle vallankumousta tekemään.
Valon poisnapsautuksen jälkeen kopeloin että molemmat, Lempi1 ja Lempi2, ovat  kellallaan vieressä. Nukahdan. Pian alkaa näytös: Aluksi näyttää ihan niitä tavallisia eli ne katolta lipeämiset, puusta putoamiset, autokolarit yms.
Sitten sukelletaankin syvemmille vesille, siihen tuplauneen eli unessa uneen.

Unennäkijä, minä, katselee unta unennäkijästä, joka on näkemässä unta portin avautumisesta: taivaan tai helvetin, jommankumman. Joku ääni - kukkuva kello? portin narahdus? - herättää juuri siinä vaiheessa unennäkijän porttiunestaan, emmekä kumpikaan pääse tuon unennäkijän keskeytyneen unen kautta kurkistamaan taivaaseen tai helvettiin ennen aikojaan, vaan jäämme unessa tahoillemme harmittelemaan tapahtunutta.
Toisaalta mitä tuota harmittelemaan: onhan tässä dantet luettu - vaan unessako sen kuitenkaan älysi!

Kun aamu herättää, niin on siinä selvittämistä näille vieressä nukkuville unikavereille komplisoitua ja kerroksellista unennäköä kahdella levelillä, että näin unta unennäkijästä joka näki unta taiv...

Ykkönen pyörittelee päätänsä, kakkonen häntäänsä heilauttaa.

Eivät selvästikään ole pysyneet kärryillä, vähääkään matkaa.
Mites siellä?

*** myös

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Turusen Heikin pesue

Oinosen perheen raivaaja-perreen tarinahan se on eikä Turusten, vaikka paljon on yhtäläisyyttä silmien edessä  sateen liukastamalla lavalla. Ei nyt Heikki Turunen ihan niin yksyhteen tarinoi omasta kattilakunnastaan kuin Kalle Päätalo, joka nimiä myöten kirjoittaa Iijoki-sarjassaan mistä tässä on kysymys. Mutta sinnepäin.

Oinosen puoskista Heino on se Heikki, josta piti taetelija tulla, vaan kun 'ei se piässy sinne Kapernaumiin' oppiin. Vaan ei se Heino tässä Lieksan teatterin Maan veri -näytelmässäkään kummasta ossaa saa, sillä pääosan kaappaa isä, Viljo, joka palaa rintamalta raiviolle, toisesta pulasta toiseen kiipeliin.

Vaimo- ja äiti-Kyllikin on oltava vahva nainen, jotta tuon sodanpieksämän miehen kanssa elo onnistuisi edes jotenkuten ja sinne päin. Ja vahvoilla taikka näkyvästi esillä on myös Saarelan Aaro, jolla olisi tunteita Kyllikkiä kohtaan, mutta kielletty mikä kielletty on se hedelmä.

Eiköhän tuolla selvityksellä käy ilmi jotta kesäteatterissa taas ollaan, nyt Turusen viisiosaisesta Raivaajat-romaanisarjasta koottua näytelmää näytellään Pielisen pinnassa Vuonislahdessa.

Ja tietysti sataa!
Mikskäpä se kesä tavoiltaan pääsisi.

Ei haittaa, sadenutut niskaan ja rantaan:

 
Älyää sadekin hilliytyä ja Koli vastarannalla kumparoitua näkyväksi.
Ollaan paikoilleenvalmiit Oinos-sirkukseen.

Heti tempaa mukaansa, väkisinhän se Turusen kieli, se joka muutaman nirppanokan mielestä rönsyilee liikaa, on hävytöntä ja perkeleitä täynnä ja jossa ei pissata, kakita eikä pyllyillä, vaan ruma sana sanotaan niinku se on: perse ja silleen.
Jos sivistyneesti ilmaisisi tuon kaiken kahdella sanalla: autenttista lev-vee-vessään.

Tapio Kärkkäinen on mitä mainioin ja erinomaisin Viljo: kiel laalaa ja tapahtuu! Ei tarvihe pelätä jotteiko murre ois aitoo. Siinä katsoja puhkuu mukana, sydämestä ottaa ja vihasta riipassoo yhtälailla kun näyttämön Viljolla. Ja kuten sanottu: ei tarvihe pelätä ilimasun puolesta - niin kuin joskus kun ammattinäyttelijä yrittää selvitä vieraalla murteella.
Moni katsoja kävi miestä oikein kädestä pitäen kiittelemässä näytelmän päätyttyä.
Ansaitusti.

Siinä missä Kärkkäinen hoiteli Viljon osan yksin aina kuolemaan, auto-onnettomuuteen asti, tarvittiin Kyllikiksi kolme eri henkilöä, jotta iän tuoma muutos naisen olemuksessa näkyisi. Topakasti nuoremmat Kyllikit osansa vetivätkin, ei tuon Viljon kanssa muuten olisi pärjännyt.

Näitä teatterin katsojan mielikuvitukselle jättäviä ratkaisuja ei jaksa olla ihailematta.
Tällä kertaa ilahdutti ohjaaja Kai Paavilaisen muutama ratkaisu, kuten
tämäkin Kyllikin vaihto 'lennossa' nuoremmasta vanhemmaksi:
Virpi Koponen ja Heli Palviainen
Ja vaikkapa katsomossa liikkuva 'toinen ääni kellossa' eli mies joka suomensi ja oikoi meille, miten ne asiat oikeasti ja suoraan sanottuna ovat: puhuipa tuo mitä puhui tuolla alhaalla.

Tragikoomistahan elämä on, sen näyttelijät näyttivät, sen Turunen on aikakirjoihin kirjoittanut: asiat voivat kääntyä päälaelleen yhdenäkin ja ennustamatta.
Ihan niin kuin isänlähtö.

Ja ihan niin kuin säätila.

Pielisen takana Koli
*** myös

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Mutattaa

Konkarihan tässä jo on - monesko kerta lieneekin istua Olavinlinnassa.
Oopperassa!
- Hei hulinata, hei! saattaa joku tutuhko huudahtaa ja tarkoittaa että 'Jop on aikoihin eletty!'.
Enemmänhän sitä ennen kiinnosti siellä nuo linnantornien huussiulokkeet kuin ...

Tunnustettakoon jotta jotenkin vielä vähän tuntuu synnilliseltä, että ei helevetissä: maalaismoukka vika paikassa. Mutta. Mutta.
Mutta kun.
Mutattaa, vähän ikään kuin anteeksi pyydättää.

Mutta minkäs mahat: Alkuhaparointien ja ujouksien ja ihmetysten väistyttyä sitä istuu ihan jo muina miehinä katsomossa, eläytyy omin nokkineen ja taputtaa kun siltä tuntuu vaikkeivät toiset taputtaisikaan. Nauttii kaukaakin katsellen, ihaillen kuunnellen ihmisten, alansa taitajien, tuottamia monisointuisia satakieliääniä - ja mikä mukavinta: livenä, ja ilman mikrofoneja! (joista melkoinen riesa kesäteattereissa)

'Ilman Rigolettoa ei voi tietää mitä ooppera on.'

Mikä runo!
Mikä lopetus, Vesa Sirénin tiivistelmä Hesarissa!

Jo aiemmin oli selvinnyt, että
  • Rame Lahaj aloitti hitusen tukkoisesti, briljeerasi elostelevana herttuana näyttelijätyössään.
  • Verdin parituurista voisi irrotella laajempaakin dynamiikkaa.
  • Kuuntelin aikoinaan hänen 28 oopperaansa peräkkäin.
  • Hyvän juhlaorkesterin sointi kuulosti normaalia kompressoidummalta.
Tässä pian alkaa ymmärtää Matti Ahdetta, jolle ooppera on ollut intohimo läpi aikuiselämän! Eli ei tarvitse olla sähkömiestä kummempi ymmärtääkseen musiikin päälle. Hyvään alkuun pääsee kun lukee puffeja ja arvosteluja ennakkoon niin tietää mihin kiinnittää huomionsa, eikä katsele eikä kuuntele epäolennaisia, kuten noinko väliajalla drinksulasia pidetään oikein kädessä, taikka nostaakohan tuo harmaatukkainen järjestysmies varmasti ressuoven auki kesken soiton jos hätä yllättää.

Nyt Vesan 'nuotit' käsissä oli helppo suunnistaa paikoille ja harmitella korkeintaan kun se P. vasta nousna viikolla paikoilla.
Mutta mitäpä täällä tämän enempää, koska hommahan on jo selvitelty tuolla julkisella puolella Cityssä.


*** myös

torstai 20. heinäkuuta 2017

Viheliäistä

Nyt on nassesetä vihainen. Taikka oli eilen.
Miten mukava naputella lakanoiden välissä aamutuimaan aamukahvikielin läppäriä ja vilkuilla samalla akkunasta polveilevaa orapihlaja-aitaa, jota - edelleen - käsikäyttöisin pensassaksein puoleenväliin jo silvoin.
Siis samoin menetelmin kuin joka kesä vuosikymmenten ajan, myös samoin telinein.

Eipä pyöri vuoteen yllä kärpäslauma, ei. Paarmoista puhumattakaan. Mitä nyt yks itikka, urhoollinen, inistä yrittää, raukka, ennenku nits! niska nitkahtaapi.
Ei surise, ei pörrää, ei käy kii! Ei. Kärpäsarmeija.
Niinku eilen.

Ensin tuntui jotta mikäs tässä: Napsuttelet. Nipsuttelet. Sinisiä ajattelet. Hikipisaran pyyhit otsaltasi.
Kunnes:
Kostui paita.
Otsa kiilsi.
Hartioilta hiki tipahti.

Kärpäsetkös heräsivät!

Lennähti yksi, hetikohta toinen ja kolmas, neljäs jo syöksyi päälle, viides korvaan työntyi. Kuudennenpa kävi huonosti: tuli huulille, haukkasin välipalaksi.

Kymmeniä niitä lopulta siinä pään päällä pörräsi, pörisi ja kiehui. Kiehuvan pään päällä.
Vähä ettei ope kironnut, kirosana leikkaajan leuoilta livahtanut. - Pannahinen! päässyt, tai peräti Kallen-Riitun Sorsan väittämä siunaus: - Voi sanomapitsi! 

Se Son of a bitch!


*** myös


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Nälkävuosi


'Mutta kun syyskuun 3 päivän ilta pimeni, alkoi pakkanen, joka seuraavan yön seudussa hävitti melkein kokonaan kypsymättömän viljan sangen laajalla alueella, olletikin maan pohjoisosissa. Tätä tuhoisaa hallayötä seurasi sitten toisia, jotka täydensivät hävitystä.
Nyt alkoi todellinen nälkävuosi kaikkine kaameine surauksineen.'

Suomen nälkävuodet 150 vuotta sitten: 1867-1868

'Hätäjauhoja valmistettiin nyt erilaisista aineksista: ruumenista ja tähkistä, jäkälistä, petäjänkuorista, oljista, rahkasammalista, vehkoista, kuusenkerkistä, kuusennaavasta, herneenvarsista, puna- ja valkoapiloista, kuivatuista pihlajanmarjoista, suola-, rimpi-, timotei- ja nurmiheinistä, kahilan juurista sekä oluenperistä eli mäskistä.'

Vuosi 1868
  • syntyneitä   43 757
  • kuolleita   137 720

'... kelkkaa vetävää miestä, jonka alastomuutta ankarassa talvipakkasessa peitti surkeat repaleet, äiti perässä kulkien vanhempien lasten ympäröimänä, ja molemmat, portaille saavuttuansa, kaivaen esille ryysyjen muodossa pienimmät, usein sairaat lapsensa ... '

Kerjuulla kulkeneesta miehestä, joka ei enää kyennyt antamaan selkoa itsestään, jäi lautakunnan tileihin maininta, ainoa hautakirjoitus:
Tuntemattoman kiertolaisen ruumiin arkusta 0 markkaa

Vaan 'Miksipä viillettäisiinkään lukijan sydäntä kuvaamalla tuota jokapäiväistä, kuukausia kestävää ...'

Niin miksipä - sulkekaamme  Einar W Juvan  Suomen kansan aikakirjat VIII
ja keskittykäämme jäljentämään netistä huomisretkemme menuista yksi vaihtoehto:

 


*** myös