Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

maanantai 11. joulukuuta 2017

Kuka nyt, niin, HS-Kuukausiliitettä taas lukisi

Tämä on limbo tämä 96-sivuinen joulukuinen HS Kuukausiliite nro 549,
kun marraskuinen Kuukausiliite oli huippu.
Että voi taso vaihdella!
Lukijan tasoa tässä enemmän aprikoin kuin toimituksen.

Ei löydy yhdenyhtä lukemiseen innostavaa juttua, vaikka luupilla etsin. Ihan totta!
Mikä ruma mursumokoma kannessakin - suu alaspäin silläkin ja torahampaat. Valmiina riitaa haastamaan - me kumpikin?

RUODINTA (= syvä analyyssi)
  1. Ensteks 10 sivua värimainoksia, ohessa kahdella sivulla sisältöinfo.
  2. Leijonat vastaan kotkat 11 - 9  Euroopan maiden vaakunoissa ja Kuukautisen pakina.
  3. Lindtmanit synnyttävät historiallisesti kahden mainoksen välissä puolella sivulla.
  4. 5 tupakka-askin kokoista juttua, joista 1 Oikaisu, sekä alaston läskiaktivisti Saara Särmä 5-6 mainoksen seassa.
  5. Pelkosenniemen veljekset Andy McCoy ja isoveli Ilkka Hulkko kolmella sivulla. 6 kokosivun mainosta perässä.
  6. 12-sivuinen reportaasi Syysloma Rinkebyssä Ruotsin maahanmuuttolähiöstä. (höystönä 1 mainos)
  7. Tyttö, sinä olet tähti - Pihla Viitala kieltäytyi, se #metoo,  mahdollisuudesta nousta kansainväliseksi elokuvatähdeksi.
  8. Pillerinpyörittäjät = 9 sivua opioideista: 150 kuolemaa/v, lääketehtaat rikastuvat. (+ 3½ mainossivua)
  9. Ihanat mursut rannalla Siperiassa = 9 sivua + 3 sivun mainosta.
  10. 100 vuotta suomalaisia - 6 sivua eri-ikäisten tavansuomalaisten kuvia. (+ sivun mainos)
  11. Mysin vuoden maukas päätös - joulukalojen ohjeita 7 sivua (+ 5 mainossivua)
  12. Auliksen ristikko, jonka takana nämä Jemenin jokapaikan Kalevat sarjakuva-Ajatushautomon vieressä. Takakannessa matkamainos Irlantiin.
Lopputulos: mainoksia 36 sivua - juttuja ja jutuntynkiä 18 kpl + oikaisu ja ristikko/sarjis.

Hoh-hoijakkaa!
Ei siis yhtään, ei nin yhtään mitään! Opioidit voisi lukea, jos olisi pakko.
Ainut mieleen jäänyt tämä Särmän särmä kuva:
 
hiihdot 6+6/67 km = 10 h 
*** myös

lauantai 9. joulukuuta 2017

Vanha väistyköön arvottomana

Nyt kun teatteri teoriassakin on hallinnassa, ei muuta kuin soveltamaan käytäntöön!

Ikään kuin alustukseksi Kuopion torilla ja torin tuntumassa nähtiin ja koettiin umpirealistinen esitys nurkan takana odottavasta lähitulevaisuudesta, jonka pääosissa pian nappejaan painelevat rumpit ja putinit sekä muut pölvästit pienemmistä maista.

Vakavaksi vetää, vaikka Savossa ollaan.

Mutta minkäs noille mahat, joten saappaat kuraan ja kulku pienempiin piireihin, pienemmälle estradille: Kuopion kaupunginteatterin Mariaan.

Umpitotta ne pienellä näyttämöllä esittivät ja ihan vanhanaikaisesti, kuunnelmamaisesti - vivahteikkain äänin.

Ei kai suvun patriarkka Heimo Harju olisi muuten älynnyt - jos oltaisiin haihateltu ja hassuteltu - että häneen tässä katseet käännettiin ja hän se suurin syntipukki on aina ollut; hänen olisi täyskäännös tehtävä ja tunnustettava hallinneensa lähipiiriä ja mennyttä maailmaa itsevaltaisin #metoo-ottein.

Miniä-Petra nousee synttäripöydästä puheenpitoon, antaa apen kuulla kunniansa, antaa paukkua ja palaa, räiskähtelee malliin: - Te sodan jälkeen siitetyt miehet, rintamalta jotenkuten selviytyneiden miesten hätäpanot, jäteainetta, olette yksiä paskoja, kieroutuneita vallan- ja rahantavoittelijoita, alistajia. Miehisiä miehiä joille nainen on vain reikä. Väistykää!

Noin sen olin kuulevinani, osasyyllisenä.
Siitäkös kuhina!
Kuuluu suiden loksahtelua vähän sieltä sun täältä. Shakkinappulat liikkuvat pöydällä ja valoina lavasteissa, ihmisinä näyttämöllä. Kuunnelmanomaisuus muuttuu vereksi ja lihaksi. Patriarkan puoliso, Sari Happonen, keikahtaa juhlapöydästä lattialle, infarkti, ja sanoutuu, tokeennuttuaan, sairaalassa irti miehensä holhouksesta.
Jännite jatkuu loppuun saakka.
Patriarkka Pekka Kekäläinen - kuva Sami Tirkkonen
Näyttelijöiden suoritukset, nimenomaan suoritukset, onnistuvat ja ääni kulkee; patriarkka Pekka Kekäläisen säröinen basso suorastaan maalaa tai naulaa patriarkan patriarkaksi.
Hiireksi näytelmässä ei jää kukaan, jos elämässä on jäänytkin, mutta kyllä Johanna Kuuva modernina miniänä säväyttää, kuin rottana sukujuhlapöydässä hyppii niin että hirvittää - myös katsomossa.

PsstPsst
loppureplikointi yhä avioparina pysyvän Heimo Harjun ja Virpi Harjun välillä ei voi olla totta, mikä 'moka' laskettakoon plussaksi! käsikirjoittaja Juha Jokelan nuoruuden tietämättömyyden tiliin. 😷

Summa s:
ei tarvittukaan, mitä ennakkoon pelkäsin, Elina Kilkun erilaisia Teatterin tyylilajeja-kirjaa tällä kertaa, siis entisin keinoin selvittiin - niillä näet mennään laitosteatterin Patriarkassa.

hiihdot 3/55 km =  h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

torstai 7. joulukuuta 2017

Ohimarssi

25 000 muuta kutsumatonta


Ilahdutti kun näki noin monta linnaan kutsumatonta torille tunkemassa, ei tuntenut itseään orvoksiosattomaksi, ainoaksi kelvottomaksi valtakunnassa.

Oli valtio järjestänyt muuta ohjelmaa kutsumattomille: 1200 sotilaspukuista ohimarssimaan, sotilaspapin puhumaan taivaallisesta rauhasta, ja tankkeja jyrisemään kaupungin kaduille.
Ja ennen kaikkea tämän:



Siitä ei enää maailma somene.

Vaan mitäs läksit Paratiisistasi, OE, päätä puistelemaan, Savon mäntyyn hakkaamaan,  sotilasparaateja katselemaan, panssarivaunuja kopistelemaan, tykinlavetteja levittelemään!
Oliko pakko?

- Äläs luule että noiden takia. Teatteriin teatteriin kävi matka. Patriarkkaa Marian pienelle näyttämölle.
- Teatteria! Eikö tuossa, torilla, teatteria kyllin?

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

maanantai 4. joulukuuta 2017

MET-arvo

Alumnin kolumni pitkästä aikaa.

Joutaa viisaampiakin lehtiä tutkailemaan antibioottikuurin aikana. Viikonpäivät töhnässä panee jo ajattelemaan pahinta. Vaan ei hätää: Saima pelastaa! No se Itä-Suomen yliopistolehti, joka alumneillekin lähetetään.
Tosin ei hyvältä näytä kun kantta katselee:


Laimeeta! Laimeeta vaikka Seiskaan jos vertaa, taikka Apuun Annaan Seuraan.

Vaan se asia, sitä on enempi kuin mitä Matin pyörätuolissa retkottaminen laivakeikan jälkeen taikka Metsäpedon naisten näpelöiminen.

Suksensa jo unohtanutta ja hyvä ettei polttanutta antibiootikkoalumnia suorastaan hätkähyttää otsikko:

Hiihtäminen suojaa kuolemalta 


Vähää vaille jottei tuuleta. Josko tästä sittenkin vielä, eikä näitäkään sitten vielä tarvittaisi.
Nimittäin:
"- Mitä enemmän hiihtotunteja kertyy talven lumikuukausina, sitä pienempi on kuolemanvaara, havaitsivat tutkijat."

Antibiootikkoalumni lukee jutun tarkkaan, mutta jutun luennan jälkeen pyörittelee töhnäistä päätänsä: - Näinköhän noin vähällä määrällä mitään vaikutusta on. Kohan ei olisi sitä kuuluisaa nollatutkimusta!
MET-arvosta puhuvat: Murtsikkahiihdon MET-arvo on 9,6. Sen kun kertoo talven hiihtotuntiensa määrällä ja saa arvoksi enemmän kuin 200 ei ole hengenlähtö lähelläkään verrokkeihin eli hiihtämättömiin nähden tai niihin joiden MET-luku jää alle 200.

Tai no siis oikaistuna eli antibiootikkoalumnin liioittelu pois otettuna:
"Yli 200 MET-tuntia vuodessa hiihtävillä  vaara kuolla mistä tahansa syystä oli 20 prosenttia pienempi ja alle 200 Met-tuntia vuodessa  hiihtävillä 16 prosenttia pienempi kuin niillä, jotka eivät hiihtäneet lainkaan."
Siis eipä hiihtovaatimukset henkensä säilyttämiseksi kummoiset ole: 21 tuntia talvessa riittää(laskea tuhraa: 200:9,6= 20,83333333333... ) Ja tunti kun on 5 kilsaa, niin sata kilsaa talvessa riittää hengenpitimiksi.

Antibiootikkoalumni kiittää Saimaa ja vakuuttaa että pian antibioottipurkki vaihtuvi pitovoidepurkiksi.
Tosin yhä epäilee noin löysää vaatimusta, mutta toisaalta tiedettä on uskotta, äsh! tieteeseen on luotettava ja varsinkin kun tieteellinen tieto tulee ulkomailta, kuten tämänkertainen: Scandinavian Journal of Medicine & Science in sports.

linkki
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

lauantai 2. joulukuuta 2017

Lippalakki päästä

Hermannihan se lippulakkijaan hieroskeli tuon tuostaan päähänsä siellä Koillismaan perukoilla.
Tulipa vaan voimakkaasti mieleen kun nyt olen ottanut Salamalta lakin pois ja päässyt puoleen väliin miehen mieltä eli Milla Peltosen Paperilla seisovaa Perkelettä - Hannu Salaman elämä ja kirjat -teosta.
Milla Peltonen
Hyvät hetket olivat Hannulla paitsiossa, ainakin ennen. Miten lie nyt vuonna 2017, jolloin kasiykkönen mies elää ja kävelee Helsingissä täyttä häkää, ainakin mitä oman tyttären eiliseen mailiin on uskominen: "Enpäs muista missä yhteydessä se Laura tuli eteen, mutta Hannu ainakin yksi päivä tuli vastaan Kulosaaressa."
 
Salaman koti on ollut mitä on ollut: isä hakkaava narsisti, äiti juoppouteen ja miehiin taipuva nainen; koti milloin missäkin, samoin isä; Karstulaan karkotettuna piti kasvaa muutama vuosi; keskikoulu jäi viidenteen.

Sitten esivaltakin näytti kaapin paikan: sen alle, hus!, siellä on sijasi.

Ja ihan vain sen takia,
'kun minut kertojana haastettiin vastaamaan tasavallan oikeuslaitokseen fiktiivisen henkilön puheesta'.

Jotenkin käväisee tiikka sisäpuolelta pintanahkaa puhkaisemassa, unohtuneita menneitä esiin nostamassa: omat pienemmät ympyrät, nämä kuntatasoiset lautakunnat sun muut huomautuksia jakavat ja varoituksilla uhkailevat pääköt omassa salamasodassa.
Vaan ne on olt' ja mänt'.

Olen päässyt kohtaan Siinä näkijä missä tekijä, 1972.
Juhannustanssit ei kelvannut arkkipiispalle eikä porvareille. Jumalaa oli pilkattu.
Nyt kirja, petoksesta kertova, ei kelvannut kommunisteille. Vastarintaliike ja yhteiskunnallinen tietoisuus oli väärinkuvattu.
Salama sai kirjallan Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1975.

Tutkija Milla Peltonen plussaa kirjan ansioksi kotikirjakentän (post)modernismiin päin siirrättämisen:
"Se on ollut esikuva monelle aikalais- ja myöhemmälle kirjailijalle, jotka luopuivat kaikkitietävästä kertojasta ja aikajärjestystä noudattavasta romaanirakenteesta."
Jopa Markku Eskelinen suomenkielen proosakirjallisuuden historiassaan Raukoilla rajoilla hyväksyy tämän poliittisen teoksen, koska se on yhden Salaman keskeisen teeman eli petoksen ryhmädynamiikan paras toteutus. Sen sijaan Salaman Finlandia-sarjahan on Eskeliselle massiivisen avainromaania ja autofiktiota yhdistävä floppi.

Oma sarvilainen lausuntoni olkoon: Luettu on ja unohdettu.
Silti Salaman koko tuotannon ja repertuaarin edessä: Lippalakki päästä - Ota!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

 

perjantai 1. joulukuuta 2017

Helppoa kuin heinän

rikastumaan

Kumpi pareista voittaa?

   Mari Laukkanen  vai  Marie Dorin Habert
Entä

     Kaisa Mäkäräinen  vai  Daria Domratsheva
Kuvat IBU
Mari ja Kaisa tietysti!

Kertoimet pomimme
tästä:

kerroin (2,75 x 1,4) = 2,45
 
Kympillä napsahtaa 24,5 € !
 
                    Ja rahat poimimme täältä:
linkki
*** myös
 
 

torstai 30. marraskuuta 2017

Oli se kyllä jotenkii hyväkii

MESOTASO
ERGODINEN
METAFIKTIO
AUTOFIKTIO
ONTOLOGIA
EPISTEMOLOGIA
APORINEN
EMUL...

Se on selätetty! Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla - Suomenkielisen  proosakirjallisuuden historiaa

Suomenkielisenpä! ks. yllä.

Kirja on intohimolla kirjoitettu, inspiroiva, siksi imaisi se sivuilleen, mutta kertautti kyllä epäuskonkin takia: noinkohan on tuonkin asian laita? Vuosi sen kimpussa vierähti.

Tämä kirja ei ole kuin se Matti Pulkkisen sika, koska tämä ei ole romaani, joka nielee kaiken, vaan tämä on asiakirja, ehkä enemmän vegaaneille tarkoitettu, nykyaikaisempi. Oikeastaan tämä kirja on kuin kissa, yhtä painava, mutta yhtä helposti liikuteltavissa: sitä voi retuuttaa kuin kissaa niskasta - eivät sivut irtoilleet vaikka kuinka sitä taitteli, väänteli ja silitteli.
Komiakantinenkin kaiken kaikkiaan.

Vaan enempää en tässä jauha, lopullinen arvio on aikanaan luettavissa Kirjavinkeissä.

Pistetään nyt viimeinkin tuo Kouvolassa 1936 syntynyt Pispalan poika, joka asuu Hesassa seuraavaksi luupin alle:
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

tiistai 28. marraskuuta 2017

Somenet

iltapalaksi pureskeltavaa

Unistaan ei saisi kertoa, ovat kuulemma tylsää luettavaa ja kuunneltavaa.
Joten olkoon.
Otan unesta vain tuon yhden suomalaisen sanan ja paiskaan kysymyksen pohdittavaksenne:

 Mitähän somenet  v o i s i  tarkoittaa?

 
*** myös

maanantai 27. marraskuuta 2017

Suhkuksi meni sairastelu

(iski siivoushuki)

Kurkkua raapi raspi. Vilutti.
Klo 8.00 soitettiin terveyskeskukseen.
Jökötettiin:
- Olette jonossa.
- Yhä jonossa.
- Jonossa.
- ssa.
Luovutettiin.
Mitattiin kuume:
Ja kun oli vain alilämpöä,
- no vielä se! -
niin, mikäs auttoi.
Eikun
pölyjä huiskimaan
luutulla läträämään, luutalla hiskinä lattioita lakasemaan jotta tili-tili-tili-tili tit-tan-taa - tili.
  
*** myös

lauantai 25. marraskuuta 2017

Kahta vastakkaista kirjailmaisua

Olen hidas lukija: silloin kun tunnen että kirjassa on sanomaa tai jotain outoakummaa, jotakin ei-tavallista, poikkeavaa.
Eskelisen Makeen viittaan: siinä on mies täynnä ihteänsä - vähän kuin mersumiehet ja bemarinaiset liikenteessä. Vaan mikäs kun kunnon peli (=tietomäärä) on alla, niin muut eivät oo mittää. On vara öykkäröidä.

Sillanpää ei oo mittää, Waltari vielä vähemmän, Hyry yks haahuilija, von Wright ei sitä vähää.
Entä nämä kirjallisuuden tutkijat tietäjät Ahokkaat, Laitiset, Lyytikäiset, Niemet - ja runoileva filosofian kandidaatti Anhava on sitten aivan oma lukunsa, kaiken ymmärryksen tukko: Mikä kirjallisuushistoriallinen ja -tieteellinen tietämättömyys!

Tämä ilahduttaa kyllä: Volter Kilpi ja Alex Matson ovat jotain kuin myös Lehtosen Joveli.

Niin että kyllä suorasanaisen Eskelisen seurassa Raukoilla rajoilla ei voi olla viihtymättä, jos ei kiihtymättäkään: Suomalaisen proosakirjallisuuden historia selkiytyy kerta heitolla, tammismaisesti. Piste.
Onneksi on vielä neljännes kuusisataasivuisesta oppaasta jäljellä hitaasti natusteltavaksi.

Mutta entä tuo otsikko?

Teatterin tyylilajit, Nordbooks 2017, on toinen tietokirja, jonka tekijä tietää mistä puhuu, mutta empii, tieten tahtoen, tai ainakin selvittää, mistä tietonsa on kaivanut.
Tietolähteeksi on kelvannut jopa oma äidinkielenopettajaäitikin, kun piti saada selville, mitä jambinen pentametri painollisine ja painottomine tavuineen tarkoittaa.

Elina Kilkku, teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija, teatteriopettaja, jonka pääaineena yliopistossa oli teatteritiede, on tämän tietokirjan tekijä. Tekijän ote on niin rento että vähää vaille etten ala käydä yksin läpi ilmaisuharjoitteita, joita kirja on kukkurallaan.

Eiköhän tässä ensi kesänä toisin silmin katsella kesäteattereita. Kun amatöörit pyyhältävät näyttämöllä sitä miettii, sivuaako esitys/esittäjä
  • antiikin Kreikan tragediaa vai komediaa;
  • onko kyseessä farssi, karnevalismi vai peräti commedia dell'arte;
  • ellei sitten William Shakespearen teatteria, ekspressionismia tai eeppistä teatteria;
  • myös Antonin Artaud'n teatteri saattaa olla käynnissä;
  • kuin myös absurdi teatteri.
Aika vahvoilla siis lähdetään ensi kesään, irtipois realismista kuitenkin, mikä on Kilkun yksi tärkeimmistä tavoitteista teatteriesityksissä.
Enhän tätä ennen juuri muuta tiennyt kuin Juha Hurmeen eeppisen = klik!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

torstai 23. marraskuuta 2017

Jeanne d’Arc - Orléansin neitsyt

ensimmäinen #metoolainen

Joskus täytyy kerta kaikkiaan keskeyttää kiireensä (= oravamaisen ajatushyrränsä - vai onko se sama kuin mielikuvitus?) ja hypätä rattaalta toiselle.

Erkon* HS aiheutti sen nyt otsikolla:

Vartijoiden armoille jäänyt ”Orléansin neitsyt” kieltäytyi pukeutumasta mekkoon ja pantiin roviolle – Suomennetut pöytäkirjat paljastavat Jeanne d’Arcin oikeusjutun koko raakuuden

Lehdessä Art Houselta ilmestyneen kirjan Polttoroviolta pyhimykseksi käsittelyä.


Että siitäkö on säilynyt ihan oikeasti kuulustelupöytäkirjat, vaikka lynkkaus tapahtui vuonna 1431!

Oma viimeisin kontakti ranskalaiseen sotasankarineitsyttäreen, joka kukisti englantilaiset mennen tullen, on vuodelta 2007, jolloin olin maalausreissulla keski-Suomessa ja missä keskikesän aitaniltahämärissä luin, milloin jaksoin, Schillerin (von) Toivo Lyyn suomentamia Valittuja.

 
JOHANNA
haltioituneesti
   Siis taistoon, sotimaan!
Taas sielu vapaana on kahleistaan!
Te asettukaa, minä järjestän
sill'aikaa joukot.

Tuommoista luki maalari (ehkä taistoon, sutimaan), joka ei vieläkään (2017) ole saanut Tuntematonta sotilasta luetuksi!

No en minä niinkään tuon melskeen takia lukenut, vaan sen takia miten mitä kummallisimmista käännöspoljennoista pääsee perille ja kohta jo tajuaa tekstin, on yhtenä laineena laineiden tyrskinnässä.
Otto Mannisen suomentamaan Homeroksen Troijan sotaretken, Ilias ja Odysseia, kanssa kävi samoin; ilahdutti kovin - näitähän voi tajuta mukaan heittäytymällä vaikka rytmi mitä vierain!

Nekö kiduttivat pipit ja papit, tuomarit ja kirkonmiehet lopulta Johannamme/Jeannemme viimeiseen veripisaraan: Ensin vangitsivat, heittivät tyrmään vankimiesjoukkoon vankien ja miesvanginvartijoiden käyttöön. Tuskin sen koommin voitiin  enää puhua neitsyestä. Viimein tuomittiin ”luovutettavaksi maalliselle viranomaiselle saatanallisena, kirkosta erotettuna ja harhaopin saastuttamana”.

Roviolle joutui sotasankarittaremme, joka jo Schillerin alkuhaminoissa laittoi miehet turhuuksien lokeroon: onneksi ei sydämessä tyhjäturha miehen kaipuu!

JOHANNA
   Minulle jo miehen katse,
kun himoiten se minuun kohdistuu,
on kauhistus ja pyhän häväistys.

 
hiihdot 6/52 km = 8h

*** myös

tiistai 21. marraskuuta 2017

Väkivaltaa

jota voi lukea pitkin hampain, mutta jota ei saata katsella

Kahta kirjaa luen aamiaiseksi perä perää

ensin Maiju Lassilasta (s.1868):

UNTOLAN MURHA JA VUOSI 1918 HAAVIKON MUKAAN

--- toimitti Työmies-lehteä yksin saksalaisten Helsingin valtausta edeltäneinä viikkoina
--- kirjoitti useassa artikkelissa kostoajatuksia vastaan
--- eikä senkään vuoksi kokenut tehneensä mitään väärää.
--- ei paennut punaisten johtajien tapaan Neuvostoliittoon
--- ei nähnyt syytä piileskellä
--- vangittiin
--- ei koskaan 'virallisesti' tuomittu kuolemaan.

Oikeuden pöytäkirjoja ei ole löytynyt, joten todennäköisestä on että aivan kuten tuhannet muut hänet raahattiin laittomasti teloitettavaksi - ja ammuttiin lopulta matkalla Santahaminaan. Siellä hänen mereen ammuttu ja sieltä kalastettu ruumiinsa kipattiin joukkohautaan, jonka päälle Suomen armeija myöhemmin rakensi sikalan.
- Eskelinen: Raukoilla rajoilla

sitten Matti Lehikoisesta (s.1984)

--- ensimmäinen vamma: solisluu napsahti poikki
--- sitten lihaskudos- ja nivelsidevamma, käsi piti leikata
--- pää edellä kallioon: selkävamma
--- polvet edellä metallisiltaan: viiltoja
--- betonieste: molemmat ranteet murtuivat
--- lantion malja murtui
--- kasvot murskaksi puuta päin

Rata kaartui vasemmalle, ja mutkassa oli kivi. Pyörä osui siihen ja takarengas nousi ilmaan. Lähdin menemään pelkän etupyörän varassa. En pystynyt jarruttamaan, vaan lensin kasvot edellä suoraan puuhun.
Pahinta tilanteessa oli se, ettei minulta lähtenyt missään vaiheessa taju. Olin koko ajan tietoinen, että kävi pahasti. Otin kypäräni pois ja huomasin, että kilpakaveri tuli luokseni. Yritin puhua hänelle, mutta kieleni oli lähes kokonaan poikki ja leuka niin pahasti murtunut, että sen palaset heiluivat eri suuntiin. Puheestani ei saanut selvää ja verta tuli kuin härän kurkusta. Minulla oli äärimmäisen kovia kipuja senkin takia, että samassa rytäkässä myös kyynärpääni murtui. Minua käänneltiin ja väänneltiin. Meinasin tukehtua omaan vereeni, joten minut laitettiin kylkiasentoon. Nenäni oli kuitenkin murtunut niin pahasti, että se meni tukkoon eikä ilma kulkenut lainkaan. En saanut enää happea.
No vielä ei ollut aika kuolla, vaan jossain vaiheessa joku laittoi kanyylin kurkkuuni ja sain taas happea. 
- Leppänen & Löfgren: Urheilun kipupisteet

Kirjailijan ja alamäkipyöräilijän nujertuminen.

Taitaa mutten pitkästä aikaa päästä suksille tästä!

kuvakopsaukset linkistä: Lassila ja Lehikoinen

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

#metoo-meininkiä

ja tämä tarina on tosi.
 
Tuota kirjaa tovin luettuani ajattelin hyödyntää lukemaani ja siirryin unipetiin krhh...krhh..
Siellä viihdeosastolle, missä on mahdollista veikata melkein mistä tahansa.

Nyt kun tuon kirjan ja illalla saamani tämän
Vakio-SM-kisatäysosuman
                             -  tässä kilpailussa 
 
- jälkeen itsetuntoni oli ylimmillään, aloin sijoitella ylimääräisiä lanttejani varsinaiselle bravuuriosaamisalueelleni eli kaunokirjallisuuteen:


Siis siihen, kenet Elisabeth Rehn
valitsee tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon, 30 000 €, saajaksi 29.11.2027. Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota extra jos voittaisi, kympillä saisi yhdeksän,
Hurmeen Niemi  kun voittaa saa 35 € eli kirjan hinnan.

Tieto-Finlandia ja Finlandia Junior ovat toki veikattavissa myös, mutta josko pelleillessään ja pitkin hampain kävisi käsiksi Miss Oulu 2018 kilpailijoihin ja viskaisi viimeiset killinkinsä vaikka Holapan Miralle - tämän sortin #metoo-meininki lie jotenkuten sallitun rajoissa vielä?

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

lauantai 18. marraskuuta 2017

Radiolakkolainen

Päivä kerrallaan
 
Tuolla oikealla ylhäällä olevaa Suosittelen-listan ensimmäistä suositusta
kun painaltaa niin johan lävähtää ja päivän ohjelma on sillä selvä. Tai siis runko.
 
Tekee siinä välissä ne päivän askareensa: liikkuu, katsastaa autoraatonsa,
saunoo ja lueskelee - Miljonäärin katsoo.
 
Vaan eihän se niin mene - radiolakossa yhä olevalta kuuntelijalta.
 Huominen ois
*** myös
 


perjantai 17. marraskuuta 2017

Yhdeksän orpoa sisarusta

Ottakaamme unohduksissa ollut, pimennossa pidetty Onni Eläkeläinen taas peliin mukaan sieltä Paratiisinsa penkiltä.
Posti on juuri kantanut Postisen; sen läpykän jonka välissä pitäsi olla mainoksia, vaan jonka välissä ei ole mainoksia, koska kuka se mainostaisi syrjäkylillä saati Paratiisissa. Niinpä Postisen välissä on vain punainen tyhjä kirjekuori.

Sekös Onnia sätkäytti: Joko? Joko? Joko nyt pitää ne kirjoittaa ja panna postiin jotta halvemmalla pääsisi ja ennen kaikkea jotta perille menisivät.

Ei muuta kuin joulukortin-kortin hankintaan ...
Reilut parikymmentä, sehän se on se Onnin joulukorttivaihtopörssi. Voitolle olisi jäätävä: vähintään yksi vähemmän lähetettävä kuin mitä on saapa. Siinä vuotuinen periaate.

Viisi vitipuhdasta on viime vuodelta tähteenä kupissa. Ne ja 15 uutta. Ja jos tiukoille menee niin muokkaapahan noista neutraaleista tulppaani-, ruusu-, hankikuvakorteista jouluisemman. Aikaa kun on.

Eikä kelpaa Onnille kuin priima, mieluummin lapseen liittyvä - joulu kun on.
Parahiksi päivällä postin mukana putosi lehti: Kuulumisia.
SOS-lapsikylä.

Pettää tänä vuonna, vaikka isolla ilmoittaa SOS-LAPSIKYLÄN JOULUKORTIT MYYNNISSÄ. Ei voi tilata netistä, sillä
SOS-lapsikylän iloiset ja värikkäät joulukortit ovat nyt myynnissä myymälöissä, joissa Karton kortit kuuluvat valikoimaan. Kortit ovat Riikka Juvosen ja Nadja Sarellin käsialaa. Ostamalla joulukortin tuet SOS-lapsikylän toimintaa.

- No jääköön vielä koko tonttutouhu, murahtaa Onni ja keskittyy lehteen. Ei pääse pitkälle kun juuttuu lehden Uutisista tietoon: Suomen ensimmäinen lapsikylä sulki ovensa

Tapiolan  lapsikylän toiminta alkoi maaliskuussa 1966, kun lapsikylä-äiti Helli Nykänen vastaanotti yhdeksän sisarusta, jotka olivat menettäneet vanhempansa.

Tuo palanen se pysäyttää Onni Eläkeläisen, mutta jättää miehen mielelle liikettä pitemmäksi aikaa.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

torstai 16. marraskuuta 2017

Kuka nyt HS:n Kuukausiliitettä lukisi

Jo nimi vieroittaa: Kuukausiliite. Aika virastollinen!
Ja Mannerheimin tytöt kuvana kannessa! Lieköhän tuolla ollut lapset ikinä mielessä?
Sophy ja Stasie. No toisesta tuli nunna, toisesta ei, molemmat lopulta lyöttäytyivät yksiin naisen kanssa. Edelläkävijöitä siis.
Lesboja! - Hui!

Mitäs täällä muuta: Pikku-Jareja Hollanti täynnä - villiintyivät antamaan Litmaselle nimikaimoja. Ainakin 2188 Jari-nimistä kaveria nyt Hollannissa.

Mentula ohi.
Turhan pelottavan näköinen sonni.

Punainen enkeli - Jep! Li. Tärppäs. Tuohan nähtiin Jyväskylässä vappuna. Selkeäsanainen tosikko, nyt selviää miksi: -- en osannut nuorena suomea. Turhanpäiväinen sanojen pyörittely karsiutuu pois, kun puhut muuta kuin äidinkieltä.
Vaan kun se on niitä komukoita.

Se on vale! -otsikon alla aika tuttua porukkaa pitkin nenin: Isometsä, Jäätteenmäki, K-P Kyrö, Trump, Nixon ja tietysti nämä naisten miehet: Kanerva ja Clinton, jotka jeesustelivat tyyliin en tunne sitä naista...
Yök!

VESILAHDEN KIRKKO-HARRI
 - Olen androgyyni, mutta haluan olla mies.
 Eikös juuri Vesilahteen Päätalo rakentanut ensin kaupparakennuksen ja sitten sen koulun, jonka työmaan aikana imautui seurustelemaan Laina-avioliitostaan huolimatta Raijan kanssa niin perusteellisesti että syntyi lehtolapsi!
"Kun tulin Vesilahteen, esimieheni oli kirkkoherra Aarre Laitila. Hän kysyi, että oletko leipäpappi vai haluatko pysyä uskontunnustuksessa. Sanoin, että en ole leipäpappi ja haluan pysyä uskontunnustuksessa. Kirkkoherra näki sisimpääni, vaikka minulla oli korut ja meikki."
Kirkkoherra Harri Henttinen taustoittaa tulevaa.
Mielenkiintoinen Sinikka Nopolan juttu papista, jolla kotona on diskopallo katossa ja pelit ja pensselit.
Mokoma pappi!

Albumissa isot kuvat suurista rahamiehistä: Antti A-W sikari sormissa, Antti H navetassa, Heikki A.R soffalla, Kyösti K rantamaisemissa, Pekka V oman kopterin ratissa, Reijo K halimassa vaimoaan.
Eikö ärsytä, köyhät!

100 vuotta tyyliä  Satavuotiaan Suomen kunniaksi juhlavaatteita esittelevät lähes yhtä vanhat palvelutalo Käpyrinteen asukkaat.
Mannekiineja! Voiko turhempaa hommaa olla!

Välihuutaja on joku kumma olento. Joku onneton otsikon asettaja.
Mie ite tykkäsin - vailla sarvia ja hampaita - jokaisesta jutusta ja ihmettelin että miten voikin yhteen lehteen löytää näin paljon luettavaa kuin marraskuun  Kuukausiliitteeseen on löytynyt.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Turvallisille vesille

Nyt kun nippu urheilukirjoja on selvitelty on aika palata vielä enemmän kotiin ja saan ottaa käsiin tuon Kallesta tehdyn kirjamuhkuran eli Ritva Ylösen Kalle Päätalo - Kirjailijan elämä, SKS 2017.

Sitä ennen kuitenkin paiskasin JV:lle pureskeltavaa Piksuun kirjasta Tammettu virta. Saas nähä miten puree. 👮

Ylösen kirjan sisäkansissa on Päätalon tuskallisia, lyhyitä ja jämptejä, päiväkirjamerkintöjä vuodenvaihteen 1993-94 molemmin puolin, jolloin oli menossa kiivas kirjoitusvaihe sielua repivästä evioeroprosessista.
Kalle kirjoitti Pato murtuu -kirjaa ja kuten päiväkirjamerkinnöistä, niistä lyhyistä ja jämpteistä, käy ilmi elämä kirjankirjoitusvaiheessa oli kaikkea muuta kuin seesteinen.

Poimintoja:

3. XII OLIN KÄYMÄSSÄ TURUSSA TOHTORI SAKARI ORAVAN VAST.OTOLLA

17. I  KÄVIN TAMP.KESKUSSAIRAALASSA KÄDEN VAPINAN TUTKIMUKSISSA

 2. II  KÄVIN TAY:SISSA KAULARANKARÖNTGEN+SEP-TUTKIMUS
12.II  ENSIAVUSSA, VERENVUOTO NOKASTA. VILLE REPO SOITTI.
21. II KÄVIN TAYKSISSA TUTKIMUKSISSA (KÄDESTÄNI)
23. II MAHAINFLUENSSA. LEENA JA VÄINI ALKOSSA
28. II NENÄNI VUOTANUT KOVIN VERTA

14. III TÄSSÄ VÄLISSÄ KEUHKOKUUME (TAUSSA JA PIKONLINNASSA SAIRAALASSA)
21. III KÄVIN KESKUSSAIRAALASSA
22. III KÄVIN PIKONLINNASSA (SAATTAA OLLA KEUHKOSYÖPÄ!)
23. III LÄMPÖÄ JA YSKÄÄ. SOITIN LÄÄKÄRILLE

 6. IV  LEENA LÄHTI KLO 5 LAHTEEN. RIITTA SYNNYTTI POJAN!
11. IV KÄVIN PIKONLINNASSA KEUHKOTÄHYSTYKSESSÄ. LEENA LAHTEEN.
12. IV MINÄ, AUNE JA VÄINI KÄYTIIN LAHDESSA KATSO. RIITAN POIKAA
14. IV VÄINÖ K. SIIVOSI YMPÄRISTÖÄ. KÄVI VEIKKO MOILANEN
18. IV MINUSSA TODETTIIN KEUHKOSYÖPÄ
19. IV PIKONLINNASSA RASITUSKOKEESA
26. IV TAUSISSA VERIKOKEESSA
26. IV NAPSAUTTI EMMI (ÄITINSÄ AVUSTAMANA) LOPPUPISTEEN. [Pato murtuu - teokseen, jonka kirjoitus kesti 147 päivää]

Veikko Moilasen vierailu 14.4.1994 piti ihan tarkistaa, ettei Kalle vaan Sonni-Moilasen kanssa hieroisi rauhaa!
No ei: toinen Moilanen Veikko tämä mies - Lainan eli Helvin Veikkohan kuoli jo 1978.


*** myös