Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

tiistai 20. joulukuuta 2016

Papin emäntäpiika

Joulusuursiivouspäivän aamua. Kohta pitää tarttua mattopiiskaan ja imuriin ja ...

Sitä ennen kuitenkin, niinhän ne radiossa tahtovat levynkuuntelijoiden nautintoa venyttää, mielenkiintoinen pala kirjasta, jossa teologi Pentti Laasonen etsii mummoaan. Sitä tässä on etsitty jo aamuvarhain, mitä lie neljästä viidestä asti.
Löytyi. Ukki jää hakusiin.

Ja tämä on tosi tarina, aivan kuten suurin osa kirjoista joita nykyään saa luetuiksi. Fiktiot ovat tarkoin tutkitut ja luetut - silloin kun koko elämä tuntui enemmän fiktiolta kuin faktalta. Nyt ei tahdo enää upota kalloon muu kuin totuus.


Poika Pentti Laasonen Kiteen Muljulasta saa yhdenäkin tietää että äiti Lilli Maria Laasonen, o.s. Imberg, onkin tämän talon kasvattityttö, joka varttui täällä mummon veljen luona.

Alkaa mummon elinpiirin etsiminen: kenestä äidille isä, Pentille ukki?

Pietariin johtavat jäljet.
Eletään 1800-luvun toista puoliskoa. Pietarissa on paljon suomalaisia tehdastöissä. Se on myös äiti Lilli Marian syntymäpaikka päivämäärällä  6.2.1884.

Vaikka kirjan nimi on Kadonnut isoäiti ja Pietarin vetovoima, Kirjokansi 2015, niin kyllä tässä ennen kaikkea etsitään pojalle isoisää eli äidille isää - voisiko se peräti olla Kiteen leskeksi jäänyt kirkkoherra! U.W. Telén!

Monet asiat puoltavat asiaa, mutta.
Monta muttaa on matkassa, eikä Pentti-poika tutkijana - höh! - uskalla ottaa kantaa, vaan jättää asian lukijan ratkaistavaksi.

Hyvä puoltava asia on se että isoäiti Maria Imberg oli pappilan uskottu piika koko elämänsä ajan ja huolehti kirkkoherra Uno Wilhelmin aina kuolemaan saakka. Sai olla pappilassa, vaikka oli tehnyt aviottoman lapsen, käynyt tytön, Pentin äidin, tekaisemassa Pietarissa ja jättänyt lapsen veljensä hoteisiin, palannut pappilaan takaisin piiaksi. Ollut sitten emäntäpiikana.

Mutta, koska kirjantekijä jättää johtopäätösten teon lukijalle, niin yksi vastaanhangoitteleva pointti: olisiko raihnas, väsähtänyt, töistä vetäytynyt mies vielä 77-vuotiaana jaksanut isänhommiin?
No ei tuo epäilevä kysymys pois sulje, etteikö.

Vaan nyt tamp-paa-maan-maan-maan!!!

2 kommenttia:

  1. Fiktiokirjailijat myöntävät, että hyö ovat ammattivalehtelijoita. Faktakirjailijoihen tekstiä pitää uskoa.

    Kiteen entisten mahtisukujen, Telenien, Branderien ym. immeiset olivat keskenään niin sikinsokin naimisissa, että ihan hyvä, jos välillä tuli uutta verta piioista ja rengeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      se tietysti pitää muistaa jotta faktakirjailija monesti muistaa väärin - fiktiokirjailija ei millonkaan!

      Tuli päivällä postista taas faktaa: kirja jossa käsitellään Päätalon iijokilaisia silleen että kukas se Rousto-Ville, sittemmin Vempel-Ville oikeesti oli ja miks Kummun Kallen tila joutu vieraisiin käsiin ja millanen sotilas se Kallen tapettu veli-Manne oli ja miten Kalle piti yhteyttä avioliiton ulkopuoliseen poikaansa ja ...
      Että jos Kalle liiotteli tai jätti väliin, niin nyt seleviää.

      Poista