Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Miesten töissä

Kurapuku päälle ja silleen.
Ehkä yks perkele huulilta ei pahitteeksi olisi lipsauttaa, niin olisi katu-uskottavampi. Tai siis miesmäisempi, eikä mikään kirjatoukkateoreetikko.
Kenttäsirkkelille.

 
Sateli, mutta tulipa tulostakin kun pistettiin saha soimaan ja pirra pyörimään:


Pakko oli vähän päätä lepuuttaa, päästä tuulettumaan kevät vihmaan ja työnlaitaan.
Sen verran järkyttävää, vaikka jo toisen kerran ja tuttua tekstiä, oli illallinen luenta Kallen mielisairaalaan joutumisesta miehen omin sanoin sisintä koskettaen.

Työstä puolikuollut mies hoippuroi kirveensä kadottaneena, sahanteränsä ja suksensa katkaisseena Kuusisen yläkertaan ja nielaisi nyrkillisen uni- ja hermopillereitä kitaansa.
Seuraava herääminen oli kaltereiden takana Hatanpäässä:
"Olen mielisairaalassa, hullujenhuoneella!" "On tämä isku äidille." 
Aivan kuin isä-Hermanni aikoinaan.
Mustasukkaisuuden ja yltiöpäisen työnteon riivaama mies on vielä mahtavilla voimillaan kuulemma riehunut sairaalassa rautasänky pään päällä niin että on tarvittu melkoinen miessakki ennen kuin 'karhu' oli kellistetty.

Mutta siihen sitten loppui päässä jatkuvasti vonkunut Lasihelmiä:
 
... Mut katkerasti huomata sen sait,
se oli helmi, mut lasihelmi vain.
 
Eipä ihme jos Kalle monta kertaa noitui ja sadatteli, että joutui uudelleen, toisen kerran kokemaan kirjoittaessaan saman henkisen tuskan kuin ensimmäisellä kerralla livenä oikeassa elämässä!

 
 

4 kommenttia:

  1. No takkuulla tuulettuu sahahommissa ja vessatteessa. Minunni on joka kevät pakko kuatoo ehki yks puu ja tehä vaikka halakoja. Ei muuten, mutta voipi haistella pihkantuoksua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      ehi paksuröppinen puu ja kihnuttele nurin käspirralla ja yritä jottei mänis konkelloon. Ja jos männöö niin
      siitähän sikiää ajatustyötä.
      Sitten kun suat laukeamaan niin eikun pilikkeiksi.

      Siitä ei homma voi mukavammaks muuttua.

      Poista
    2. Jos puut kuatus konkeloon, vois tulla lähtö sammaan paikkaan mitä Kallella.

      Mikähän siinä, kun aika monen kirjailijan tie on kulkenut lataamon kautta, Waltarista Saarikoskeen. Liekö taiteilijan herkkyys tahi raju ammatti.

      Poista
    3. EJ
      Ite oon kahellu tuon Kansojen kirjallisuuven sivuja meleko tarkkaan, ja kyllä monen tekijän kohalla on luettavissa monenlaista kompleksia, joita ovat joutuneet, jotkut jopa syntyjään (kampurajalakaa, kyssäselekää yms.), kokemaan, jolloin oma tekemä taide on tullu pakonomaiseksi ja ainoaksi pelastustieksi elämän mutkista selviytyäkseen.
      Realistinen arkielämä ois ja on ollu liian tukalaa.

      Kaikista ei oo ollu miesten töihin, esim. kenttäsirkkelöijiksi.
      Sillon on maalattava, kirjotettava, sävellettävä jne.

      Miehistä tässä puhun koska Sofi Oksaset on ollu vähissä historian kulussa.

      ks.
      http://hikkaj.blogspot.fi/2015/12/ikuisuusprojekti-jatkuu-jatkuu-jatkuu.html
      (vielä on vähän kesken, en raahi lopettaakaan: tulee vielä ikävä!))

      Poista