Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 31. lokakuuta 2014

Onnen maa


- Elokuva on tunnetta. Ja se on juuri näin.
Niin lausahti Markku Pölönen kerran telkussa Onnen maata (1993) kertaillessaan.

Muutaman huvittavan anekdootin tekoajoista kertoi nyt, 2014, elokuvan syntysijoilla paikan päällä, Rääkkylässä, ennen kuin 140 vuottaan viettävä kunta pääsi tarjoamaan elokuvan lahjaksi meille kuntalaisille.

- Missään nimessä ei saanu unohtaa kertoa kuvauspaikkojen löytyessä talonväelle jotta tästä etteenpäin älkää missään nimessä tehkö mittää: heinää ei saa kaataa, taloa maalata, kattoa pellittää. Jos jätti sanomatta kävi kun sille Belarus-traktorille, jonka aamulla haettaessa, oli isäntä yön aikana maalannu, kiillotellu ja laittanu viimosen päälle. Oli iso työ maskeeraajan patinoija se entiselleen.

 - Niin no niistä kanoista vielä. - Kukko oli.
- Vaan kanoja ei koko sipulipitäjästä tuntunu löytyvän, piti laatikollinen kaupunkikanoja tilata. Niistä siihen touhuun ollu. Niitä piti miehissä pökerryksiin pyörittää jotta eivät ois sinne tänne töytäilleet vapauden koittaessa, sitten kun ne laski puolpökerryksissä maahan niin kukko säikähti ja säntäs talon taakse - se näkyy filmillä kun katotte...

Sanoi se Pölönen paljon muutakin, mm. miten lapsinäyttelijöitä ei kannata suututtaa ja miten oikean itkun saa syntymään, jopa lapsi, ja miten paljon töitä teetätti saada Pertti Koivula, vaalea albiinonpätkä, näyttämään tummalta pitkältä tangohurmurilta. Sen vielä kertoi että elokuvan Tapi ja Tenho on ite hän, pitkälti. Ja se kuvauskesä oli elämän onnellisin kesä.

On tässä tullut pujahdettua Onnen maahan tiheään tahtiin: Onnen maa on hurmannut minut niin että alkaa videonauha olla kaput, loppuun virutettu ja vongutettu. Onneksipa on YouTube ja teatterit Kouvolat koluttu. Ja ne kesäteatterit, joiden kylteissä ja brosyyreissä on lukenut - Tänä kesänä Markku Pölösen Onnen maa.

Tähänastisista vertaansa vailla on ollut esitys yhtenä kauniina kesäisenä iltana Kerman kanavalla oopperalaulaja Juha Kotilaisen kiskaistessa tangon kuin salaman.
Että hittoako näitä Oksasen Puhdistuksen kaltaisia puhdistuksia vain lukemaan ja katsomaan, kun onnellisempaakin elämää on tarjolla, ainakin jokapäiväisempää, silti ei turhan kevyttä, hötöksikin mainittua.

Pitkin maita ja mantuja Onnen maata etsimässä

Hellevi Pouta: Satumaa - Reijo Taipaleen tarina. Karisto 2017

http://todayintango.wordpress.com/2011/04/30/1993-april-30-premiere-of-onnen-maa/

http://www.kotikarjala.fi/tuotanto/etusivu/199791.html#199792.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti