Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 25. helmikuuta 2014

Siveys ennen kaikkea

Antti Hyryn ja Volter Kilven seuraan kun lyöttäytyy, laskeutuu pyhäinen rauha tupaan. Aina.

--- "Aikuiset joivat kahvia ja minä ja Vilho saimme nisupalat kumpikin. Jos sotkisi kahviin niin tulisi hyvää  mietin. Nisu oli tuoretta, valkeaa ja pehmeää ja maistui vähän hiivalta. Eino porisi koko ajan Alpon kanssa ja Alpo kaikkien kanssa." ---
 
Alakoulua kannattaa käydä perusteellisesti vaikka koko ikänsä - mitä sinne ylemmille asteille siirtymään kun kaikki herkkyys on täällä, tässä ja nyt.

Kirkolle kannattaa kävellä koko ikänsä - ei se muu maailma sen kummempaa tarjoa.

--- "Eihän Juha erinomaisempaa ääntä ja elämänpuhinaa pitänyt kankaretta astuessaan, senverran vain ähisi kylkipielissään, että lähivierillä kävijä jo kuulemilta ymmärsi talviparselitakin harmaaverkkaisissaan olevan tukevaa vaatetta miehen hartioilla näin suvipaahteissa, jolloin taivas sinensuliltaan valoi hellettä kuin vesikupin katamilta kenen hyvänsä ylle ja rynnäspinnoille..." --- 

Milloin rauhoittua haluaa: tuossa läntiset lääkkeet tarjona, aitosuomalaiset.
Itäsuomalainen siinä rauhassa tosin aluksi ihmeissään raikuli-Simpauttajan jäljiltä joutuu säkyilemään. Mutta nopeasti talttuu.
Sen verran Volteria kunnioitan lainauksenpätkässäkin, etten katamilta-sanastakaan uskalla vokaalia pidentää, vaikka mieli tekisi: josko siinä sittenkin olisi painovirhevirhe?

Ai että hyvää mielelle valaa näitä kirjoja kerrata! Siinä on aivan eri luokassa omien jälkien jälkeen, ja monien muidenkin.

Ja mikä mukavinta, ei tarvitse selittää kenellekään,  m i k s  kandee tarttuu pyydykseen; kuitenkin halu ohjata oikeaan syvällä sielussa yhä jylläämässä - se opettajuus, se opettajuus!
Nappaa siis vaan valmiit arvostelut Google-herralta, niin kaikki näkevät syyn. Itsehän korkeintaan vilkaisen, ovatko kriitikkoraukat oikeilla jäljillä vaiko vain harhaisina haihattelevat ...

Lisäbonuksena
vielä Antissa ja Volterissa tämä:
 
Hyryn ja Kilven seurassa ei tarvitse hipsutella varpaisillaan.
Ei niin kuin elokuvien kanssa, kun koulussaviikoittaista elokuvatuntia mukuliaissa pidimme ja näytimme muutakin kuin Pekkaa ja Pätkää, mutta emme aina etukäteen jaksaneet tarkastaa ja tarkistaa, miten rohkeita kohtauksia kenties tuleman piti. Siinä jännityksessä sitten koko ajan toinen ope kaukosäädintä hypelöi valmiina painamaan sensuurinappulaa, toinen valmiina töpseliä irrottamaan, josko toistensa kimppuun yhenäkin syöksyisivät ruudun takana - hyvässä tai pahassa.

Ja monestihan kollega tuumailikin, miten hankala tilanne joskus iltaisin kotona pienen lapsen kanssa oli kun heti Pikkukakkosen jälkeen, jopa ennenkin, könyämään ruudun takana kävivät: mitä lienevät peytonplaceja siihen aikaan näyttäneet ...
Jäljellä   H515 km, KK219 s
 
ps
Tuostako lienen pontta saanut yllä olevaan katarsispyristelyyn, olo ambivalentti?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti