Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Edessä syksyn ensimmäinen pakkasyö

Päivän kuulaus on vaihtunut pimeydeksi, armoton tuulenpieksäntä tauonnut. Kuuneljännes tuijottaa katkaistuna kuin kylmä terästanko männikön yllä - sielun ja mielen läpäisten.
Edessä, niin: pian ovat kovemmat ajat.
Kellarin ikkuna vielä auki, suora yhteys keittiöön, sisäovi välissä sentään. Voi olla aamulla aika holotna nauttia aamukahvit keittiössä.

+1,1 C näyttää mittari, anturi metrin korkeudella maasta.

Pelargoniat!
Pelargoniat koko kesän kukkineet, ne on pelastettava. Punainen puolikymmenvuotinen, vahvavartinen monihaarainen betoniputken päältä ja neljä hennompaa kukkalaatikosta verannalta.

Vilu puistelee, pimeys ei ulos houkuttele.
- Ota sadetakki.
Vedämme vetoketjun yhdessä kiinni eteisessä.
Hyvin peittää takki, maahan pystyyn upotetetun betoniputkenkin kokonaan; kaivaapahan hänet huomenna valoisassa putkesta pois ja nostaa talvehtimaan vintin eteiseen.

Laatikko irti kannattimiltaan ja neljä kukkijaa kerralla pääsee salin pöydälle yöksi turvaan.
Ovat kyllä hommansa hoitaneet viimeisen päälle - lähes viiden kuukauden ilo ja kauneus.

Jokohan huomenna olisi aika sulkea kellarin ikkuna?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti