Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Seinälle


Metallitikkaat on kevyt keksintö, oiva.
Edellisessä maalauksessa lainasimme kunnan hirrrrmuisen isoja ja traktorilla kuljetettavia puutikastelineitä, joissa oli ylälava eli työskentelytasanne seinään nojaamassa.
Käteviä nekin olivat mutta turhan jykeviä seinälle nostettavia.

Nykyisin olisi saatavilla hissinostureita vaan niissäkin oma hommansa hakea ja sijoitella seinän viereen kasvien sekaan. Vuorokausivuokrakin jossain viidenkympin kieppeillä.

Näillä on hyvä, kunhan vain pystyssä pysyvät; maalipöntönkin voi sijoittaa harjanvarsitappiin, jonka voi työntää onttojen astuinputkien läpi.

Siitä se sitten lähti liikkeelle eilen.
Eka kertaan maalaus olisi eilen ollut tehty, mutta:  alaosasta jäi vähän vajaaksi kun piti lähteä Tulitikkuja lainaamaan.

Iltapuhde hurahtikin lainareissulla, sentään emme niin kauan matkalla viipyneet kuin Ihalainen ja Vatanen. Hyvissä ajoin ennen yhtätoista olimme jo takaisin, Mats vaimoineen rantaan ja me himaamme.
Valoisuuden ja lämmön puolesta olisi nähnyt vielä sutiakin - lienee näitä päiväsaikojakin vielä jäljellä.

Tänään lupailee puolilta päivin sadetta, joten on aika lähteä viimeistelemään ekakertamaalaus.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti