Katiskassa kuhisi ahventa ja särkeä. Ilmassa sudenkorentojen parvi.
Maihin vedetyn veneen ympärillä pörräsi paarma poikineen, ja tietysti nuo iänikuiset kiusankappaleet, kaikenmaailmanhynniäiset itikoista alkaen iskivät paljaaseen ihoon. Kenkien sisään telläytyi muurahaisia. Lokki laiturin päässä raakkui, moninimiset linnut rantapuissa metakoivat.
Luonto liikkeellä, ihmisluonto kiukustumassa - VAIKKA ON KESÄ!
Kotimatkalla hirvi syvässä ojassa katsella luimisteli, josko päälle hyökkäisi, potalsi lopulta metsän siimeikköön.
Eikä siinä vielä kaikki.
Iltalenkillä kiemurainen käärme oli löytänyt lämpimän lepopaikan etelärinteestä keskellä lenkkipolkua.
Eikä paarmakaan antanut hetken rauhaa, koko matkan surrasi ympärillä päälakea kytäten - että jaksoikin koko kympin lenkin! Sille kertyi ainakin kolminkertainen matka kun se kieppui ja rinkiä pyöri siinä päälaella laskeutumispaikkaa etsiskelemässä.
Tietoja minusta
- hikkaj
- Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti