Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 11. helmikuuta 2013

Hirristä Pojan kuolemaan

Veikko Huovinen (1927-2009) on kuin liima: kädet eivät millään irtoa kirjasta, sillä sillä veikolla on otetta elämänkulunkahteluun. Tosin oli Veikolla aika jolloin lukijana ajattelin että turhan hävyttömäksi on Huovisen kieli kiäntyny - olokoon koko ukko!

Hirri, 1950, oli miehen, silloin vielä 22-vuotiaan yksinäisen metsätieteiden opiskelijapojan ensimmäinen kirja, jossa jo legendaarinen havukka-aholainen Konsta Pylkkänenkin käy näytillä.
Pitkän pitkä tuotanto päättyy vuoteen 2007, jolloin kirjailija kirjoittaa viimeisen kirjansa Pojan kuolema, elämän loppuluvun omasta Pekka-pojastaan, joka ei enää jaksanut elää.

Tuotannon tunnen, miehestä en muuta kuin että paljon oli kirjojensa kaltainen, semmoinen jöröhkö suomalainen mies, joka liikuttuu herkästi niin kuin moni meistä ja kovasta työstä käy liikutuksen kätkeminen jotteiettei vaan kukaan huomaisi.

Pojan kuoleman pistän vielä lukulistalle ja Humusavotan, joka on kirjailijan jo alunperin julkisuuteen tarkoitettu päiväkirja ajanjaksolta 1974-1975.

Iloitsen myös siitä että Panu Rajala antaa Huoviselle paremmat ja syvemmät arvosanat kuin kevyemmälle Arto Paasilinnalle.
Semmoinen enemmän turhanhuitelija on minusta Arto Veikkoon verrattuna.

-1 13/600km/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti