Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

torstai 31. tammikuuta 2013

Missä muka viehkompaa!

Mitä se haittaa vaikka tuulee aukeilla paikoilla - vältät ne, tai hiihdät myötätuuleen. Itse urahan kulkee metsissä ja metsäautoteillä. Siellä olet turvassa kuin linnunpoikanen pesässään.

Metsä huokuu syliinottoa ja huolenpitoa, nuokin vähän miestä korkeammat männyt, joiden oksat notkuvat lumenpaljoudesta. Kuusikkoon lunta on päässyt nimeksi, sammalmättäitä paljainakin siellä täällä.

Vaan tulepa suojasta pois, niin johan vonkuu, johan piristyt ja alat mättää uutta metsää kohti.


ke 3  16/469 km/e

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Unelma on käynyt toteen

Juo aamukahvin klo 6. Näppäilee nettiä, kirjoittelee, lukee ja torkahtelee klo kahteentoista. Hiihtelee klo kahteen. Saunoisi hiihdon päälle vaan kun tikkien takia ei saa ennen kuiden vaihdetta. Syö klo kolmeen. Pujahtaa takaisin petiin ja näppäilee nettiä, lukee ja torkahtelee klo viiteen. Ennen Kauniiden ja rohkeiden alkua saa kutsun kaffille. Palaa makoilemaan ja lueskelemaan päivän syvällisemmät lukunsa, nyt ei enää mitään mattinykäsiä vaan mieluummin Bahtinia ja semmoisia Kukkelmanin Nietseskejä klo puoli yhdeksään, jolloin siirtyy tv-uutisille. Jos klo puoli seitsemän Urholla on jääkiekkomatsi, katsoo siitä yleensä eka erän ja sitten kyllästyy selostajan jatkuvaan äänenpulinaan ja pauhinaan, myös jos Messi pelaa vaikka uusintanakin Morella vai mikä se nykyään on, katsoo Messin takia Barcelonan pelin. Lopulliseen yötilaan - päivän horroksestaan, hih! - vaipuu klo kymmenen, lukemisten jälkeen on unessa viimeistään klo 24 tai klo 0.

Tämmöisistä kissanpäivistä hän on uneksinut lukioikäisestä saakka. Unelma on toteutunut!

ti 5  13/453 km/e


maanantai 28. tammikuuta 2013

Marja-Sisko Aalto

Oli siellä Imatran teatterissa muitakin nimituttuja Juice Leskisen  Ollaan ihmisiksi elämäkertakuplettia katsomassa. Katsomon puolella oli Imatran entinen kirkkoherra Marja-Sisko Aalto, s. 1954, jonka elämä mullistui kun hän muuttui miehestä naiseksi sukupuolenkorjausprosessissa, joka lienee pitkäaikainen prosessi ja yhä kesken niin kuin myös ympäristön hyväksymisprosessikin.

Rohkean ihmisen rohkea teko.
Ja rohkeutta varmasti vaatii tulla 'uutena' ihmisenä vanhojen joukkoon, vaikkapa palata entisen kaupungin teatteriin katsojaksi: siinä helposti itse joutuu näyttämölle.

Mikä sopiva nimi tässä tilanteessa näytelmällä: Ollaan ihmisiksi.

Juicen sanoma sopii meille kaikille: Kaikki paitsi elämä on turhaa.
Kuinka kaiken ulkopuolella kaiken aikaa Juice tunsikaan elävänsä, vetäytyneenä pienestä pitäen - silti keskipisteenä turhan usein!

On se siihen nähden helppoa meillä taviksilla.
Vaimolle kuiskasin jossain vaiheessa Marja-Siskoa ja hänen seuralaistaan katsellessa: -Onneksi sattui piispaksi Riekkisen Ville, vähemmän ahdasmielinen, joka hyväksyi ja edisti uuteen virkaan siirtymistä.

ps
Marja-Sisko on itse aikoinaan blogissaan kirjoitellut tuosta kuiskuttelusta:

"Eilen sunnuntaina 13.12. olin Tainionkosken kirkossa. Se että pappi on kirkossa ei liene kovin suuri uutinen, vaikka en työvuorossa ollutkaan
---
Joku ikäihminen kuiskasi kirkon toiseen laitaan kuuluvasti: - Onko sillä peruukki?
Toinen vastasi yhtä tahdikkaasti: - Ei kun se on sen oma tukka.
Ulkoasuuni kiinitetään siis huomiota. Oma tukka se on. Yritän olla siisti ja viran vaatiman arvokkuuden mukainen."

ma  9C  13/440 km/e

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Suatana

Nähtiin ilmielävänä semmonen mummo, joka suatanata mättäen lateli tarpeen niin vaatiessa suorat sanat suvulleen. Mummon suusta se ei oikein kirosanalta tuntunutkaan, koko savolainen suatana.

Ei se ilmivelävä mummo ihan vielä sataa vuotta ollut niin kuin se toinen mummo, joka lehden pinnalta tavattiin ja joka tilitteli elävänsä nyt elämänsä parasta aikaa täyttäessään sata vuotta: kun ei oo kiire minnekään. Toisesta silmästä oli näkö mennyt ja toinen jalka amputoitu.
Joku pirullinen tyyppi tuossa korvan takana kuiskii että sitten se mummo vissiin vielä tyytyväisempi olisi jos toinenkin jal ... jne.

Muuten se ilmielävänä ja livenä nähty mummo oli Juicen mummo, tai Juicen mummoa esittävä immeinen Imatran teatterissa. Oli siellä Juicekin, tai oikeastaan kaksikin Juicea, Jr. ja Sr.

 
juicenmummo_p
Juicen mummo (Ulla-Maija Järnstedt-Kauppinen)
 


lauantai 26. tammikuuta 2013

Reset - kynällä sohaisette!

Wlan käy joskus kuumana. Niin kuin kuivausrumpukin. Tai jatkojohtokela.
Aikansa palveltuaan ne tekevät topin: eivät enää suostu tehtäväänsä, kuumuvat ja sammuvat. Virta ei enää kulje piuhoja pitkin.

Kuinkahan monta kertaa mekin irrotimme töpselin seinästä ja nostimme kaksin kuivausrummun autoon ja raahasimme värkin kaupunkiin korjaajalle. Ihmettelimme kun korjaaja joka kerta otti rummun vastaan ohi muiden korjausten ja sanoi että kyllä tämän mukaanne saatte kaupunkireissulta lähtiessänne. Kun puolenkymmentä kertaa muutaman vuoden sisällä olimme rummun kanssa rumunneet kaupunkiin, uskalsimme korjaajalta kysyä, onko helppokin korjata vika.
Korjaaja vähän nolostui. Pyysi sitten katsomaan: - Helppo juttu. Kas näin!
Sen verran oli kuitenkin häpyä ettei sentään huutanut: - Simsalabim!

Korjaaja vain oli kallistanut kuivausrumpua ja painanut nappulaa!

Nyt oli nöyrää poikaa opastaessaan: - Tämän painatte aina pohjaan niin jo lähtee hyrräämään!

Ylilaukaisusuoja vai miksi ihmeeksihän se sitä kutsui, sitä nappulaa.
Sen jälkeen olemme painaneet jo kotona nappulaa, ja kas - aina hurahtaa!

Wlanissa ei sellaista nappulaa ollut, mutta pojalta puhelimitse tuli tieto että siinä kyljessä on sellainen reset-reikä: - Sinne kun sohaisette kynän kärjellä niin voi auttaa.

Sohaisimme kynän kärjellä - ja auttoi.
Ja nythän tätä tekstiä taas tippuu kuin pupulta papanoita. Ihkua!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Ei internet-yhteyttä

Connect or not connect.
Contact or not?
Siinäpä sitä, eli ko. on tulinen probleemien Probleema nykyeläjälle - isompi on ongelma kuin Hamletilla!
Semmoinen kumma parina päivänä kummitellut, kunnes tänään keskipäivällä ei enää kummitellut vaan jähmettyi lopullisesti.

Joten suap nähä millon nähhään? asetan minä retorisen kysymyksen.
pe -10   14/427km/€


Käki ja västäräkki tammikuussa

Mukan kirjeitä tässä tutkiskelen iltapuhteella, kun ei ole kirvesvarttakaan veistettävänä eikä lastuja lattialle lennätettävänä, eli Kirjeitä 1958 -1973: Timo K. Mukka - Annan sinun lukea tämänkin.

Mukka oli jo pikkisenä poikana kirjoittanut Korkeasaareen kirjeen, jossa ilmoitti hoitamastaan käestä ja tämän munimasta perheestä: olisi valmis lahjoittamaan elättikäkensä eläintarhaan.
Kohta lennähti kipakka vastaus: käki välittömästi laskettava luontoon!

No siinä samalla, pärevaloa kun ei seinänraossa ollut ja valoa huoneeseen vieritti televisoruutu, Alueuutiset näytti lukijakuvaa sirkeästä västäräkistä, joka voi hyvin tammikuun pakkasista huolimatta jossakin jonkin ihmisyhdyskunnan takapihalla.


to  -12   13/413km/€

torstai 24. tammikuuta 2013

Jemeni

Sukulaisille sietää aina silloin tällöin soitella ja pitää yhteyttä, vaikkapa sitten perinnön toivossa jos ei muuten.
Nyt ihan muuten.

Tuntui olevan tulta ja tappuraa langan päässä oleva:
"En tajua noita kaukomatkailijoita!"

"Noo, antaahan tulla."
"Mennä nyt tieten tahtoin jonnekin Jemeniin ja sitten kun jäävät kiinni ja kaapataan niin kaikki on huutamassa apuun valtiota ja ties kaikkia veronmaksajia."

"Niin, Tuomiojan syyhän se tahtoo olla."
"Nyt jouluna joku valtionvirkamies joutui lähtemään näiden seikkailijoiden perään kesken oman joulunviettonsa. On ne hävyyttömiä nämä nykyajan matkailijat mitään omaa vastuuta ei tajuta!"

"Niin päin taitaa enemmän olla."
"Nämäkin Thaimaan matkaajat jotka joutuvat välilaskun Venäjälle tekemään puoleksi vuorokautta! Mikä valitus ja ruinaus. Oli vilua ja nälkää ja kaikki hyvä puuttui!"


Arvelin että pian kuuluu puhelimesta TUUT TUUT kun kovin kiivaaksi alkoi juttu luiskahtaa, pudottaa kiihdyksissään kapulansa parketille.

"Hiittäkö matkustavat, pysyisivät kotona jos eivät kestä olosuhteiden muutoksia taikka sieppauksen uhkaa. 
Ja hävyttömiä ovat nämä myös jotka valittavat vanhempiensa kohtelusta laitoksissa tai kotihoidossa. Eikö niiden itsensä pitäisi hoitaa isänsä ja äitinsä eikä sysätä yhteiskunnan kontolle."

"Niilläpä kun on oma työnsä ja elintasonsa."
"Nimenomaan tuostahan se on kiinni. ELINTASON YLLÄPITÄMISESTÄ. OMAN. Viis ukin tai mummon, oman isän tai äidin. Laskisivat vaatimustasoa: kahden auton sijasta yksi, uusien hankintojen sijasta kirpputori jii än ee. Onhan näitä mahdollisuuksia. Eihän materia saisi hallita, vaan ..."

"Sepä on niin vaikeeta palata puutteeseen."
"Ei se mitään puutetta olisi. Päinvastoin."


Parin tunnin jälkeen väsytti - kumpaakin.
Päätettiin lopettaa ja palata asiaan, kunhan asiat etenevät.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Luomien kohotus ja poisto

Siinä samalla kun lääkäri tutki laboratorion PSA-arvon normaaliutta, annoin sitten uuden tehtävän jottei aivan hukkaan olisi lääkärissäkäynti mennyt:
- Kahtelepa näitä luomia, sanoin vielä paita päällä - jos tehtäs kohotus.
- Niinkun Aholle aikoinaan? kysyi lääkäri pilkettä silmäkulmassa.
- Presiis seim! Niin kuin Eskolle aikoinaan.
- En minä kuule semmosia tee, ne on ne Nordsrtömit sitä varten, tyrmäsi Tapsa aikeen, - vaan näytäpä selekäs niin katotaan.

Riisuin paidan ja katottiin.
- On tässä etupuolella yks ja selässä toinen vähän isompi, jotka sietäs ottaa pois. Ei nää nyt kovin pahoilta näytä vaan jos tempastas, siinä ei kauan mene. Jos siirryt tuonne toimenpidehuoneeseen.

Siirryin ja siihen tuli auttamaan Anne, joka holjasi pirrulla luomet. Tapsa tuikkasi puudutuspiikit luomille, vetäisi reikähurstin runnakkoni päälle ja osutti reiän luomen kohdalle. Aikansa tönki ja sitten kuroi haavan umpeen, Anne katkoi rihmat. Eteen tuli kolme tikkiä ja selkään neljä. Hiihtämisestä turistiin samalla, miten on uusin keksintö Norjassa suksen pohjaan kiinnitettävä karvantapanen.

Ei siinä kauan kotkoteltu, kotia kohti vaan. Ainoa takaisku tuli kun lääkäri lausui:
- Kaks päivee ois hyvä olla hikkoilematta eli hiihtämättä, suihkussa saat käyvvä vaan saunot vasta kun tikit otetaan pois.

Tipahti siis puun takaa kymmenen päivän saunakarenssi.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Matkakassa lihoo matkaaja laihtuu

400 kilometriä hiihtoa täyttyi kun passaten hiihdimme 13 tänään.
Pian olemme rinteen huipulla viidessäsadassa ja mikäs ei sitten ole lylyillä lykkiessä alaspäin!

Taitaa sen verran summaa matkakassaan kertyä että voi jo alkaa mietiskellä suuntaa ja maata: olisiko Islanti mitä?
Ken hiihtää niin näkee.

ps
aika paljon saa herkutella suklailla ja pimpampullilla ja siitä huolimatta otsikko totuuden näyttää!

   ma  -9   13/400km/€

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Niin paljon mainittavaa

Jos muutaman tähän vähän ranskalaisittain:
  • Turha aamupostille kuudelta pihan poikki puotaltaa: Hesari ei eilen enää postilaatikkoon kolahtanut, monen monen vuoden jälkeen olkoon tauon paikka; syy ei ole siinä että HS siirtyi tabloidiin pari viikkoa sitten, 8.1., vaan on vain tauon paikka - jos uutisnälkä iskee, netistä kyllä löytyy.
  • Josko Hesarin korvaisi ensihätään Bahtin, Mihail: François Rabelais  20 EUR  Toimituskulut  8 EUR. Antikvariaatti Menec toimittaa; näyttääpä siistiltä firmalta. Siinäpä olikin jäljittelemistä, että sai kirjasta kiinni eli Reksan apu oli ratkaiseva.
  • Suorastaan hillittävä on lukuhaluja, jotten ennen muita suunniteltuja aloittaisi Pekka Tarkan Putkinotkon herraa eli Sylvia Avellanin saamia raadollisisa vaatteettomia kirjeitä Joel Lehtoselta. Joelhan oli ikänsä töreissään Sylvialle kun tämä ei suostunut saamiaan kirjeitä hävittämään. Joelin omaa elämää ja tuotantoa Sylvian temppu varjosti.





su  -8  11/387 km/€

Vaikka lipsuis eikä luistais niin :) !

Jos pakkanen valahtaa alle kahdenkymmenen raatin, jäävät hiihtotouhut siltä päivältä, kuten eilen.

Tänään pyöri siedettävissä alun toistakymmentä lukemissa, mikä tuulen tuivertaessa avopaikoilla tuntui pariltakymmeneltä. Reilut puolitoistatuntia tarvoimme metsiä ja maanteitä, osin valmista kovaa latua osin omaa upottavaa. Voi sanoa jotta eteenpäin piti ja taakse lipsui, mikä nurinkurisuus on usein yleistä kun vitilumella hiihtelee.

Nuorempana sitä vielä juoksi kahdessakymmenessä pitkiäkin lenkkejä; monesti ne viikonloppuharjoituspiikit painelimme Vejun ja Tepun kanssa melkoisessa tuiskussa. Teppo lähti kerran yksin kahteenkymmeneenviiteen asteeseen, jottei olisi jäänyt meistä kilometreissä jälkeen. Se oli liikaa: palellutti poskipäänsä, jotka myöhemmin aina arkuudellaan itsestään ilmoittivat.

Vaikka miten vötkylä olisi olo sisällä käpsehtiessä, niin eipä valjusta olosta koskaan tietoa kun ulos on astunut ja liikkumaan lähdet: ikinä ei ole ramaisemaan ruvennut tahi masentamaan käynyt hikilenkillä eli suksien päällä - terveellinen väsy kyllä lenkin loppupuoliskolla kintereisiin käy.

Ja se raukeus iltapuhteella! Se on hymymerkin paikka: :)
 
la   -13  12/376 km/€


lauantai 19. tammikuuta 2013

Sotavangin poika Arvo Myllymäki



Arvo Myllymäen isän etsintä televisiossa teki vaikutuksen. Arvo matkusti isän kotiseudulle Venäjälle vaimonsa kanssa, siellä tapasi isän venäläisen perheen, sai velipuolia muutamia ja äitipuolen joka pian tapaamisen jälkeen siirtyi ajasta sinne missä isä jo oli.
Koko isän etsimisprosessi oli nytkähtänyt hyvälle alulle Kekkosen ja Sorsan Venäjä-suhteiden avulla.
Kekkonen oli voinut auttaa tiettyyn pisteeseen, joka johti lopulta isän tapaamiseen.

Isästä oli tullut Arvon isä sotavankeudessa Vaasan seudulla kun isä oli raa'an Kerimäen Riitasensuon vankileirin jälkeen päässyt parempiin oloihin maataloon jossa Mihailia pidettiin ihmisenä ja talontyttö Maria miehistä parhaimpana.

Sodan loputtua oli edessä palautus Venäjälle, ero äidistä ja omasta pikkupojasta.

Julkisoikeuden emeritusprofessori Arvo Myllymäki on kirjoittanut tapahtuneen romaanimuotoon:



Sitä tässä nyt tavailen, puolessa välissä tarvon.
Koskettava on tarina, herkistävä, vaikka romaani jäsentelyltään kömpelöhkö kaunokirjallisesti onkin, sitäpähän inhimilliseksi tarina muodostuu.
 
Mihail on ihastunut talon tyttöön Mariaan, Maria sotavanki-Mihailiin. Ei tule kuuloonkaan että Mihail voisi ilmaista tunteensa, niinpä aloite jää Marialle ja juhannusaattoiltana Mihailin palatessa jokapäiväiseltä iltauinniltaan Maria istuu aitan portailla:
"Maria oli odottanut tätä hetkeä. Hän oli rakastunut Mihailiin ja sellaisten tunteiden vallassa, joita hän ei ollut milloinkaan aikaisemmin tunnistanut itsessään olevan. Sodan todellisuus ja ympäristön paine jäivät talon tyttären vaikean ratkaisun alle. Marian ihastus sotavankiin oli avointa ja peittelemätöntä. Suorasukaisena pohjalaisena hän sanoi välttelevälle Mihailille lähes komentelevaiseen sävyyn: - Tulehan Miska aittaani suomen kielen lähiopetukseen."
  -27 C
 
ks. myös
ja
Kurileiristä 
+
Käytiin paikan päällä Ryssän helvetissä
ja
toisena kesänä toisenkin kerran.
***********************
LISÄÄN TÄHÄN
Kauppalehden blogin, koska ei enää ole luettavissa sieltä:
 

Arvo Myllymäki, sotavangin poika - ryssän penikka




 

 Riitasensuon vankileirin joukkohautausmaahan on haudattu 98 sotavankia, joista 20 kuoli etsintäpartion ja teloitusosaston ampumana. Muut 78 sotavankia kuolivat raskaan työn, puutteellisen ravinnon ja kylmyyden aiheuttamiin sairauksiin. Sotavanki Mihail Kutserenko kävi vuonna 1999 muistomerkillä.

Kerimäellä on maailman suurin puukirkko ja maailman pahin paikka, oikea ryssän helvetti, tuhannen hehtaarin Riitasensuo, sotavankien kurileirin pitopaikka.

Mihail Kutserenko, kaikesta nälästä ja työnnäännytyksestä huolimatta, yleni luottovangiksi ja sai siirron 'taivaaseen' Vaasan seudulle ja sieltä maatilatöihin.

Kutserenko luovutettiin sotavankisopimuksen mukaan takaisin Neuvostoliittoon. Siperian reissu oli Mihaililla, kansanvihollisella, petturilla edessä.

Maatilan tytölle syntyi lapsi, sotavangin poika, pikkuryssä, kylän halveksima, joka sai kuulla kunniansa ja  sukulaisten syrjinnän: 'onkos siitä kulunut seitsemän vai kahdeksan vuotta siitä onnettomuudesta kun sinä synnyit..." Pojalla ei juuri muuta arvoa ollut kuin nimessä - Arvo Myllymäki.

"En palaa milloinkaan Kuortaneelle tämän päivän jälkeen", sanoo emeritus professori Arvo Myllymäki dokumentissa, jonka TV1 sunnuntai-iltana näytti. Matka isän luo / Areena

"Isä on löytynyt. Elävänä", tuli viesti marraskuussa 1977. Isä löytyi Siperiasta Liinamaan, Kekkosen, Sorsan, Stepanovin avulla.

"Isä on vapaa matkustamaan koska tahansa", tuli puhelu seuraavan vuoden huhtikuussa suurlähettiläs Stepanovilta.

"Arvo oma lapseni, minä olen tullut sinun elämääsi", kuului jo juhannuksena vastaanottajan sivulta huokaus Helsingin rautatieasemalla. Isä oli astunut Tolstoi-junasta ennen kuin poika tajusikaan. Isä oli tunnistanut poikansa satojen ihmisten joukosta. Arvo oli saanut yhteyden isään vuosikymmenten jälkeen.

Vaikuttava ohjelma.

Heti kun päästään yksilötasolle, tunteet myllertävät omilla boforeillaan. Saavat melko rauhassa uutisissa World Trade Centerit romahdella, amerikkalaiset putoilla ikkunoista, Lontoon metrot, Moskovan teatterit terroristien käsissä täristä. Massaa siinä vain murskataan.

Mutta poimipa yksilö joukosta!

Monesti on niin merkillistä noiden lukemisten ja katsomisten kanssa, miten ne kohtaavat, tai miten ne olisivat yhtä hyvin voineet jäädä kohtaamatta. On tässä henkilökohtaisesti kiivetty noihin torneihin New Yorkissa, Lontoon junissa jyskytelty ja Moskovan teattereita koluttu, sun muut taatelit tallattu, koettu, liikuttu - vaan ei liikututtu.

Riitasensuosta ei kuultukaan, vaikka melkein vieressä sijaitsee, tv-mastokin näkyvissä tänne kumpujen takaa.

Sitten Pakarisen Reijo, koulukämppis ja lapsuuden ystävä, lähettää toimittamansa kirjan Ihmisiä ja elämää Kerimäellä sotien jälkeen, ja eikä aikaakaan niin television dokumentti Matka isän luo pistäytyy samalla suolla, siis tuossa nurkan takana, niin johan selviää Riitasensuon sotavankileiri.

Vaiettuja häpeän hetkiä ovat, siksi näistä niin vähän puhuttu ja näytetty.

Sotavankien lapsia on parikolmesataa, Arvo Myllymäki antaa heille kasvot.

Katselkaa ja kuunnelkaa, tiedä vielä vaikka oppisimme olemaan ihmisiksi.

                                                          http://imagestore.blogit.kauppalehti.fi/g/2/200/1299523068_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e.jpg linkki: Riitasensuon kurileirikartta

 

Arvo Myllymäen isä, Mihail Kutserenko, kävi puolisonsa ja pojantyttärensä kanssa Riitasensuolla vuonna 1999. Lehtihaastattelussa hän kertoi mm. siitä, millaista elämä sotavankileirillä oli:

 " - Täällä tehtiin alusta lähtien selväksi, mitä karkaajalle tapahtuu. Työkseen hän joutui kaivamaan noin neljä metriä leveää yli suon johtavaa ojaa pikkukengissä, talvellakin. - Herätys tapahtui kesällä aamuviideltä, töissä oltiin 6.30-17.00, talvella tuntia myöhemmin. Ruokana oli kuppi teetä, kaksi palaa sokeria, 400 grammaa leipää. Lämmin ruoka oli yleensä kaalikeittoa, joskus paleltuneita perunoita. Kahdensadan neliömetrin parakissa nukkui enimmillään kolmesataa miestä kovalla lattialla."  Reijo Pakarinen, toim. Kirja-Pakari 2010: "Ihmisiä ja elämää Kerimäellä sotien jälkeen - ja vähän ennenkin    

 

Ensimmäiset 100 sotavankia saapuivat Riitasensuolle jo syksyllä 1941, ja heidät majoitettiin suon lähellä sijainneeseen Raateahon taloon. Sotavankien määrän kasvaessa oli kuitenkin rakennettava tavallinen sotavankileiri. Riitasensuon vankileirillä oli enimmillään 500 sotavankia. 

Riitasensuon vankileiristä Heikki Luoma on kirjoitttanut romaanin Surman suo 


perjantai 18. tammikuuta 2013

Divarista

Kaupunkireissut poikivat kaikenlaista päiväelämästä poikkeavaa,
kuten
silmälasien hankintaa
parturissa ja elokuvissa istumista,
haukkumisten vastaanottamista,
himoshoppailuakin!

Näe jossakin kirjankansi! Se on menoa se!
Divariin,  divariin, eikö niin ... eikös jokin humppa niin mene?

Joel Lehtos-kauden riehuessa, kiinni kuin limppuun jos jotain Joelista hamuttavissa:
  • Rai Jakkerintytär - romaani uskollisesta. Otava 1927
  • Kerran kesällä Otava 1917 ( Homo novus tai ei mitään uutta auringon alla s.o. Kerran kesällä maamansikoita hunajassa ja kermassa Könöliinien pöydässä; niille, joita makeus äitelöi, antaa Muttinen, joka ei tahdo naimisiin, koska pelkää olemattoman poikansa joutuvan sotaan, härkää ja pippurijuurta, ynnä kertomus signor Falcosta ja Bongmanin taisteluista Holoferneksen kanssa, tehnyt Joel Lehtonen, kuin myös erinäisistä muistakin narreista tavallisten porvareitten ja moukkain seassa, pikkukaupungissa Anno MCMXIII)
  • Sirkus ja pyhimys - romaani vanhaan tyyliin. Otava 1927
  • Putkinotkon herra  Kirjeitä 1907-1920, toimittanut Pekka Tarkka. Otava 1969
Alkuperäisinä Sirkus ja pyhimys 18 € sekä Rai 8 €.

Putkinotkon herra vaikuttaisi herkulta näin ekspressionismin kannattajan silmin katsottuna: Joel on puristanut kaiken itsestään kirjeissään rakastetulleen ja vihaamalleen Sylvia Avellanille, joka säilytti kirjeet, vaikka Joel vaatimalla vaati niiden tuhoamista, ja kun Sylvia ei tuhonnut se tuhosi osittain Joelin loppuelämän.


to   -18  7/364 km/€

torstai 17. tammikuuta 2013

Anna Karenina kulisseissa

Elokuvat eivät alaani ole, näytelmät sitä enemmän.

Entä nyt kun teatteriesitys on elokuvaksi tehty, kuten
 
 ?
 
Siinäpä sitä nikottelemista.
 
Hyvä se oli.
Kyllä sen herpaantumatta katsoi, sen reilun kaksituntisen uppoutui hienoilla toppastuoleilla hienoon rakkaustarinaan hienossa monen näyttämön elokuvateatteri-Tapiossa.
 
Voi tosin olla: se joka ei Tolstoin kirjaa lukenut ole eikä aikaisempia filmejä katsonut, saattaa olla muutamaa vastausta vailla. Luulenpa että joku aivan ulalla on esityksen jälkeen.
 
Elokuva näet näytellään näyttämöllä, ulkokohtauksia ei juuri ole; junakin suurimman osan ajasta on valkoiseksi pakkaskuorrutettu leikkijuna!
 
Anna Karenina o-on mukiinmenevä Anna Karenina, samoin Vronski on Vronski. Vanhemmiten ajateltuna vähän höpäkköjä: - Onko rakkaus todella noin valtava voima? kysyttää ja vakaa vastaus tulee heti perään: - Kyllä se on.
Sille voimalle ei ole vastaanpotkiutumista. Libido vie.
 
Parhaiten osastaan selvisi Anna Kareninan (Keira Knightley)  aviomies Aleksei Aleksandrovitš, Jude Law. Vaikka ammattilaisen mielestä hän oli kaikkein huonoin: 

"Vain Annan aviomiehen roolia vakavasti mutta vaisusti vetävä Jude Law tuntuu välillä olevan kuin aivan toisessa elokuvassa." Pertti Avola HS 10.1.2013  
 
Makuasioissa ja mutunäkemyksissä olemme kaikki ammattilaisia, oman itsemme asiantuntijoita! 
Amen.

Anna Karenina

Anna Karenina (2012)
Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys
Ohjaaja: Joe Wright
Ensi-ilta: 11.1.2013
Kesto: 2h 10 min
Ikäraja: 12
 
 
  

 
 ke  -14  12/357 km/€ 

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Rillit 19 €

Space Savers on sen verran hieno nimi, ettei sinne usein osu jo senkään takia kun ei kieli käänny. Viisi vuotta sitten viimeksi kävin ja hyvät lukulasit, sellaiset pöllömalliset, sainkin hintaan 9 € kaikkine tarkastuksineen.

Nyt tekivät kympin kalliimman tarjouksen kaikkine optikkoineen niin pitihän siellä piipahtaa ja pois korjata saalis: 19 € hyvistä rilleistä on minusta oivallinen hinta. Unkarissa kuuluvat valmistavan ja viikon kahden päästä on silmille ripustettavissa.

Vaan kyllä uljaimmat ostokset tein kaupungin kahdesta divarista: toisesta kolmet ja toisesta yhdet joellehtoset!

 
 ti -7  10/345 km/€

tiistai 15. tammikuuta 2013

Raflaava otsikko moninkertaistaa lukijam.

Normaalisti täällä poikkeaa 1 tai 2, eilen kymmenkertaisesti! Mistä en ilahtunut ollut, koska haluan pysytellä kuusen juurella sadetta pitämässä, enkä halua kastua; muutama pisara ei haittaa.

Uhallani vain kokeilin käyttämällä makaaberiinkin vivahtavaa otsikkoa. Leikkimieltäkin siis meikäläisessä!
Mutta asiaan, eli päivän rientoihin:
  • aamupäivä lukemista ja julkisemman blogin kirjoittamista, jossa täytyy olla hivenen tarkempi kuin tässä, muttei kuitenkaan niin tarkka kuin painetussa sanassa: aivan ihmettelin miten järkevästi olin viitsinyt pakon edessä kirjoittaa kun Leskovin Lumotun vaeltajan alkulehden liitteestä löysin vanhan kirjakritiikkini, joka oli aikoinaan Karjalaisessa julkaistu. Pakon edessä? Niin, silloin puolenkymmentä vuotta toimittelin ahkerasti kirjallisuusarvosteluja Väisäsen Ritulle.
  • iltapäivällä päiväannos hiihtoa, matkaksi laskin kartalta 12,4 km ja hehtaareita lenkin sisälle jäi reilut 340 eli vähemmän kuin isäni kodissa! Kaikkine puketumispuuhineen touhu lohkaisee päivästä kolmisen tuntia; itse suoritus puolitoista.
  • iltasella telkkua, ristikkoa, tietokonetta: lentopalloa, päivän-Vartiaista, Haglundia, joka edelleen tuntuu kaikkea muuta kuin puolustusministeriltä.
  • yötä vasten päivän herkku eli raukea lukuhetki ennen vaipumista sinne mistä on tullut. Tänään Suomen Kuvalehteä, sattuneesta syystä, eli siitä toisesta blogista johtuen, vaan sitten jo Lehtosen Munkki-kammioon, Tarkan Lehtos-elämäkerta kakkoseen, ja  Arvo Myllymäen, sen sotavangin pojan romaaniin Vihan ja rakkauden päivät. Viimeinkin kirja alkaa napata mukaansa, vaikka se suht kömpelöä onkin, vaan  taustan ja syvän tunteen kun tietää niin mielellään mukana pysyy. Modenin Metsuri-sanan käyttäminen sodan aikana vähän älsyttelee.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Viimeinen merkintä

ti -9 13/300 km/€  8.1.2013

Tai siis viimei s i n  merkintä on tiistailta - ja nyt jo sunnuntai! Kamala miten aika menee menojaan, tahdo oikein hiihtäenkään vauhdissa pysyä, jos vähänkin muita menoja.

14+9/323  km  kuuluu nyt ajantasainen hiihto- ja rahamerkintä; johan tuollakin euromäärällä ulkomaiden puolelle pääsisi, muttei enää niin halvalla kuin vielä vuosi kaksi sitten jolloin matkantarjoajia oli enemmän: Hispaniaa sun muuta Almatouria. Parilla sadalla peruutuspaikka irtosi helposti; nyt kun matkaa tarjoavat vain muutamat entiset jäljelle jääneet - Aurinkomatkat, Tjäreborg, Finnmatkat -, on matkustaminen paljon tyyriimpää.

Jotain halpaa sentään: junamatka Joensuu-Helsinki-Joensuu maksoi 3 €! Kun sen tilasi VR:n joulukalenterista, siis ennen joulua. Se tuli nyt tauon aikana käytettyä, ei aivan käytetyksi, koska typistimme matkan Lappeenrantaan ulottuvaksi, missä nautimme näytelmäiltasen kulttuurinälkäämme.

Melkoinen spektaakkeli se iltanen olikin, se Myrskyluodon Maija.

Turo Marttila  Marja-Liisa Ketola  Irja Korhola  Liisa Sofia Pöntinen
kuva Ari Nakari
 

14+9/323 km

torstai 10. tammikuuta 2013

Parturissa

Puolenkymmentä vuotta olikin edellisestä käynnistä hurahtanut ja sekin tapahtui ulkomailla jossain Kultahietikolla muutamalla eurosella. Jossain jos pitää säästää niin haivenissa. Sen verran luottoa pitää sentään kotiparturin taitoihin olla - jokin hyöty siipastakin!

Kaupunkiin oli tullut uusi parturiketju: 'vain miehille ja aikaa varaamatta' -liukuhihna.
Sillä ehdolla menin jos toinen maksaa. Ja toinen maksoi.
17 euroa se teki pesuineen kupongin kanssa; ilman kuponkia olisi ollut kympin kalliimpi.
Toinen kun maksoi niin ei tarvinnut kaikkia kyniä, vaan kevyesti sipaisten se toimenpide läpi vietiin.

Satasella olisi saanut ostaa sitten semmoisen kortin jolla vaikka joka päivä saisi parturissa käydä päänsä lippaamassa ja parrankin ajaisivat muutaman kerran ja mikä tärkeintä: saisi ohittaa toiset jonossa. Toukokuulle olisi voimassa ollut.
Se jäi ostamatta: ymmärrätte kun parturissakäyntihistorian nyt tiedätte.

"Harvennetaan", "Haudutetaan", "Kuorrutetaan" vai senkö hittohan se termi oli kun se tyttö sanoi tekevänsä kun olin ilmituonut toivomukseni, jotta päältä lyhyeksi ja sivulta pitkäksi. Tyttö sanoi että jos päältä ottaa lyhyeksi, nousee tukka pystyyn ja se ei hyvältä näytä.

Niinpä se sitten kevensi ja ohensi päältä saksilla napsutellen ja sivut surrasi koneella ja jätti osin korvan päälle.

Ihan hyvä siitä tuli, vaikka itse toimenpiteen aikana ilman silmälaseja en erottanut kenen kuva siellä peilissä istui.

Ihan kivaa seuraa se parturityttö oli vaan vähän kuitenkin kaihersi kun hiihtämättä jäi tämä suvikelinen päivä: hetihän olisi mennyt kampaus sekaisin!

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Suksien voiteleminen on helppoa

Talven tavoitteesta, tuhannesta hiihtokilometristä, kolme ensimmäistä satasta nyt hyvissä ajoin täynnä ja eletään vasta tammikuun alkupuolta! Monesti tässä vaiheessa lumitilanteen, ei kehtaamistilanteen, takia koossa on tuskin sataa kilometriä.

Eli matkakassa karttunut euro/kilsakisailussa mukavasti: pian on Islannin-matkarahat koossa: enää 700 ihanaa kevättä kohti yhä loistavampaa luistavampaa kilsaa lykittävänä!

Jos joku ei hiihdä sen takia ettei osaa voidella niin se on huono syy. Suksien voiteleminen on helppo juttu, jos ei kuuntele asiantuntijoita.
Kas tässä yksinkertainen neuvo: PURKKI on PITOvoidetta. Muuta ei tarvita.

Töpötellään ORANSSINväristä = porkkanaa voidetta monojen alueelle suksen pohjaan!

Ei muuta. Voitelu vie aikaa vain parikymmentä sekuntia.

Lähdetään hiihtämään.
Niin minä sen teen enkä kuuntele hiihtoniiloja; kai tässä jonkinlainen asiantuntija olen itsekin koska tonnin talvessa pyrin hiihtelemään.

On minulla kalliit itsevoitelevatkin ja hyvät nekin ovat.
Mutta kirpputorilta kolmella eurolla ostetut karhut ajavat asiansa yhtä hyvin.

ti  -9  13/300 km/€

maanantai 7. tammikuuta 2013

PSA - eturauhassyöpätesti

Eihän sinne itse tulisi mentyä vaan kun V määrää niin turha siin'on pullikoida, hanttiin pistää - ja asiaahan V ajaa, jotain on kun mies öisin tiuhaan asialla ravaa.

Laboratoriovuoron voi nykyisin tilata puhelimella ennakkoon; enää ei tarvitse aamutuimaan rynnätä lapukejonolle ja jäädä kahdenkymmenen muun labraan pyrkivän kanssa istuksimaan odotushuoneeseen. Huonolla säkällä olet saanut numeron kaksikymmentäjotain, niin kyllä siinä toista tuntia saat vuoroasi vartoa.

On vain sovitusti klo 9.10 paikalla, niin ovi avautuu ja nimi lausutaan. Päällipaita riisutaan ja hiha ylös kääritään, käsivarsi tyynylle, remeli puristamaan hauiksen ympärille, piikki kyynärtaipeeseen - töks! Veri virtaa pipettiin.
Laastari pistopaikkaan ja tuloksia odottamaan.

Semmoinen helppo prosessi se PSA-testinäyte on. Ilmainen vieläpä!

Nyt vain jännittämään tulosta, onko lukema yli neljän taikka neuvo tämä.

ma  -10  mahtava violetti valkohuurremaasto 9/287 km/€

Talvelle

Pyhäiset leppeät löylyt löylytelty, pesuvehkeet kerätty kannettu sisäsuihkuun, pyyheliinat pesuun, räppänä raolleen jätetty, ovi kiinni päntätty. Niin kuin joka vuosi pistetty sauna talviteloille ja surtu kun ei enää sisäsaunan lauteiden mitta riitä oikosenaan maata, lokoisesti lötkötellä.

Vaan tuleepa taas kevät ja pääsisäisen seutu niin sitten palaamme ulkosaunaan takaisin.

Nyt vain pakkasia odottelemaan, niitä saisi tulla ja paukkua niin että talon nurkat ruskavat.

Ovat toiveet muuttuneet, palanneet lapsuuden toiveisiin: paljon lunta ja pirteää pakkasta, niin mikä on mäkeä laskea, hiihtäjän hiihdellä punaisin poskin ja laulella Jänöjussin mäenlaskua kallioilta alas laskiessa.

YEAH!
loppianen  -8   12/278 km/€

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Kunnon munalöylyt

Niin siinä aina käy: joulu loppuu loppiaiseen ja ulkosaunan lämmitys.
On aika siirtyä makoisista pehmolöylyistä ja rauhoittavista saunanlämmityspuuhista sisäsaunan lauteille.
No mikäs siinä, helppoa kuin mikä: käsi nappulalle ja kiertoliike open - ja tunti ennakkoa päälle.

Kohta jo istut suutakin kuivattavassa löylyssä nikottelemassa ja kyselet ihmetellen hämmästellen kummastellen kuin pieni oma tyttö aikoinaan:
"Isä. Onko tää muuten sauna?"
Niinpä.
Mutta viel ei hätiä mitiä: vielä huomenna hiihdon jälkeen otamme yhdet kunnon munalöylyt!

la  -9  12/266 km/e

lauantai 5. tammikuuta 2013

Kaupungissa joku akka huuteli

Sen harvan kerran kun siellä ihmisten ilmoilla käy niin jo on sanomista. Nauraa räkätimme toisillemme Vaimon kanssa liikennevaloissa katua ylittäessämme, niin eikös jo kohta alkanut kuulua jostain päin kovaa torumista jota emme heti tajunneet meille suunnatuksi.

Jatkoimme matkaa kävelykadulla ja vierelle ilmestynyt nainen purputti meitä syyttäen:
- Nauratte siinä vaan kun kerron tästä Karttuselle loppuu naurunne...

Nainen jatkoi räpätystään, me hiljensimme vauhtia, poikkesimme urheiluliikkeeseen porkkanapitoa hommaamaan, nainen seurasi perässä sätkättäen. Hiihtotarvikkeet olivat kaupan alakerrassa ja pääsimme pujahtamaan sinne akan kynsistä.
Ämmä jatkoi huutelemistaan kaiteeseen nojaten, ei vissiin jaksanut laskeutua portaita, vaikka aika ripsakasti se oli kadulla kävellyt. Häivyimme hyllyjen sekaan näkymättömiin, ääni häipyi sitä mukaa.

Onneksi siinä kassalla oli joku venäläinen maksaja ja maksupapereiden selvittäminen otti aikaa; meillä ei mitään kiirettä ollut, jotta säkättäjänainen kyllästyisi ja häipyisi omille teilleen.
Kaupasta hän oli jo poistunut.

Jännittyneinä astuimme hämärälle kävelykadulle kuulostellen tutuksi tullutta ääntä. Ei tilanne pelottanutkaan, koska kyseessä ole nainen, joka oli helposti räpättävissä kumoon; toisin olisi ollut miespuolisen kanssa.
Ei kuulunut, ei näkynyt.

Pois oli häipynyt, valinnut kai toisen uhrin purkupaikakseen - tai sitten muistanut nielaista päivän pillerinsä.
pe  -2  vielä parempi luisto kuin eilen!  12 /254 km/e
(neljännes talven hiihdoista hiihdetty)


torstai 3. tammikuuta 2013

Kuhaa ' Kauppalehtiblogit elo - lokakuu 2013

Kaikki muut Kauppalehtiblogit (ilman kuvia) vuodesta 2007 luettavissa alusta alkaen täältä =
http://hikkaj.blogspot.fi/search?updated-min=2007-01-01T00:00:00%2B02:00&updated-max=2008-01-01T00:00:00%2B02:00&max-results=12

Päivällisen hiihdon ja saunomisen jälkeen nautimme päivällisen sukulaisissa: lankomies oli onnistunut talviverkoilta nostamaan komean kuhan. Sen kävimme uunikalana aterioimassa kaikkine herkullisine höystöineen.
Kyllähän se niin on että liha kalpenee maultaan kalalle. Ja toisaalta taas niinkin että liha täyttää paremmin.

Me emme jääneet viluun tahi nälkään.
Kuha oli maullaan ja vähäruotoisuuden takia helposti nautittavissa.

to  -2  vuoden ekahiihdot, koko talven paras luisto!  12/242 km/€
 
*********************************************************************************
 

ELOKUU 2013
**********


Pukki Paratiisista

31.08.2013 - 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi
Pukin loppu, peli pelattu - koville otti
(otsikko muutettu jälkikäteen tämän takia)
.
 

.
Toisille se oli vain rottelo, rötiskö.
Minulle kiintymys. Nelikymmenvuotinen yhteiselo. Kesäheila, joka talvet sai värjötellä lumen peitossa kuusiaidan suojassa naapurin Missin tähystystornina.
Vaan voi että miten mukava oli tarttua kevään tullen siihen kiinni, pujahtaa sen alle, kavuta sen päälle ja tuntea yhdessäolo, jälleenkokemisen riemu. Että se näytti minulle maailman korkeammalta ja antoi tuen ponnistuksiin: mikä apu se oli noissa pensastöissä, maalauksissa, leikkauksissa!
Pukki, teline, ihana häkkyrä se minulle oli. Varmaan siinä oli enemmän naista kuin miestä, niin puoleensa vetävä se oli.
Vanhemmiten minkä nyt vähän narahteli.
Lahohan sen lopulta vei, aika ajoi ohi. Oli aika toimia, ettei se kivuksi kävisi meille kummallekaan.
Nyt lautarojuna tuossa:
 
silti 
Muistan  Sinut  Aina
 

IS kotiinkannettuna

30.08.2013 - 13:00 | hikkaj | koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi
harvalle muulle tulee
.
.
Tai siis Paratiisin portille postilaatikkoon kannettuna ilmestyy Ilta-Sanomat illansuussa nimensä mukaan joka ilta. Onni Eläkeläinen sen sieltä ahnas hymy kasvoillaan noutaa tietääkseen kenellä menee tosi huonosti: kuka on pudonnut parvekkeelta kännissä, kuka on tarttunut miestään kurkusta ja vähän fileroinut, onkohan Junnu Vainion Ile-poika päässyt taas lehdelle, mites Annelin ikuinen oikeudenkäynti edistyy jne. Monta mielenkiintoista pointtia odottaa tarkastajaansa.
Kaikki tuo kummallisuus kiehtoo Paratiisin asukasta, koska harvoin Paratiisissa fileroidaan edes eläimen lihaa, saati ihmisen. Eikä Paratiisissa julkkujakaan liioin käyskentele, minkä nyt KR joskus kirjoittelee; mukava niiden toilauksia on katastella. Pressaankin pääsee käsiksi: syystä eilisessä Niinistö oli vihoissaan ja raivona eläkepomoille, Varman Matti Maltti Vuoriollle ja Ilmarisen Sailakselle hullun suurista palkoista ja palkkioista. Miljoonatolkulla turhaa liksaa eläkeläisten selkärahoista kahmivat nämä menninkäiset - tietävätköhän edes ettei niillä Paratiisissa mitään arvoa ole - ja pahemmassa paikassa vielä vähemmän.
Niinpä!
Onni jo ilahtuneena miettii, että näinköhän Sauli puheillaan olisi ansaitseva tänne Paratiisiin kutsun aikanaan. Vuoriolle ja Sailakselle, sille totuuden torven veljelle, on valmiina jo ehdoton EI!
- Hitto että se tuntuu mukavalta kun on päässyt tähän tuomioita jakavaan tilaan ja ulkopuolelle tuon pyörivän piirin. Iloitsee Onni hyppelehtiessään laatikolta aidan taakse takaisin.
Iloitsee myös siitä miten hyvin naapurisuhteet pelaavat, eikä parempaa naapuria voisi toivoa; Lempinkin hoitavat kun matkakuume milloin iskee: 149 € tarjoaa jo Detur Turkkia päälle ...
Niin naapuri se on joka joka ilta Ilta-Sanomat laatikkoon kantaa ja vastapalveluksi kaivaa laatikostaan Onnin Hesarin.
Hyvin YYA-sopimus naapurusten välillä skulaa ja bilateraalinen kaupankäynti on kukoistuksissaan!

 

Riitta Tiuraniemi.

29.08.2013 - 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, lapsismi, LEHDISTÖ
 riesana
(vaikka enshätään 29.8. klo 13 arvelimme että Raakel  taikka Sofi)
.
  
.
Joku voi käydä ihan riesaksi, roskaksi lattialla. Aukaisipa lehden kuin lehden niin jo on pärstä jos ei kannessa niin kannen alla. Ja erityisen rasittavaksi roska muuttuu, jos roskan takana on turhis. Ihminen, kaltaisemme, joka ei ole saavuttanut sen kummempaa kuin kuka tahansa ja silti pällistelee kiiltokuvana edessämme.
Otsikossa on kolme naista. Siitäpä valitkoon lukija em. määritelmään sopivimman henkilön.
Tai voihan olla että laihduttaminen ja tanssiminen onkin tärkeämpää kuin pah! no olkoon johdattelu... Valittavaksi jää siis jompikumpi Raakel tai Sofi, Lignell/Oksanen.
Kumpi suurempi Riesa?
Riitta Tiuraniemi jää kilpailun ulkopuolelle, sillä kovin moni ei häntä tunne koska pintalehdistö - ilta/aikakaus/nais -  ei ole häntä noteerannut. Vaikka on nainen. Ja tehnyt melkoisen urakan, luonut uran ja aikaansaanut paljon, so. kasan rahaa ja varallisuutta - joillekin.
Vai olisiko tyrkyllä olo itsestä kiinni: josko Tiuraniemi ei ole julkisuutta tarvinnut niin on pysytellyt pois noista kuvioista, tansseista sun muista julkitaloista?
- Mikä hemmetin  Riitta! Kuka Tiuraniemi?
Kauppalehden Optiota tässä lueskelen yhdessä IltaSanomien kanssa. Toisessa toinen nainen, toisessa toinen jos toinenkin. Riitta ei laihduta, eikä tanssi, ei näyttele, ei soita viulua eikä kirjoita. Miksi hänestä sitten mitään kirjoitettaisiin, ketä muka kiinnostaisi!
Varmuuden vuoksi Optiokin on kanteen lätkännyt Sofin monimaalisen naamakuvan bisnesmiesten iloksi, juttu Riitasta alkaa vasta kun SofiBisneslady kirjailija, joka opetteli liiketalouden kovat lait - saadaan alta pois 12! sivun pituisena! ennen Tuhannen lehmän maihinnousua ja päästään sivulle 62 neljän sivun verran.
Siis Riitta Tiuraniemi on? Arvatkaas ihan piruuttanne - ensin lonkalta!
  
 
Riippuvuudet/sidokset:
kirjoittaja ei omista kännykkää eikä viulua 

Luulisi ettei kukaan Viikko Pohjois-Karjalaa lue

ei Paavo Lipponen ainakaan ... vaan
.

.
Lukeepa!
Luen minäkin, jo siksikin koska sen päätoimittaja Pekka KiviojaVonkamiehenä, kirjoittaa parempia pakinoita kuin kukaan muu - juuri semmoisia jurahtavia sanoja jakaa nykyajan menosta ja kotkotuksista kuin vanhemman sukupolven pitääkin. Viime torstaisessa Minä minä -jutussa vinoili nykyajan arvoverkkoonsa sotkeutuneesta yritysjohtajasta, joka levitti biotalouden ilosanomaa, osansa sai myös napanöyhtäänsä kaiveleva sosiaalisessa mediassa uinuva nuoriso tykkäämisineen. 
Vähän kuin Paavo Lipposen tyylillä, toki enemmän hymyssä suin ja lempeydellä.
Torstaisin ilmestyy tämä tabloidi, jonka demaripomot hylkäsivät vuoden vaihteessa oman onnensa nojaan ajelehtimaan ja jota osuuskunta Kansan Valta yrittää nyt ylläpitää. Velaton pulju, levikkiä yli puolenkymmenen tuhannen. Painotalona Laakkosten PunaMusta.
Niin, siis jos entinen pääministerikin lukee lehteä ja sinne kirjoittelee, niin ei se voi silloin mitätön, merkityksetön lehti olla. Ei Paavolla lehdessä mitään omaa palstaa ole, vaan Lukijoilta-palstaa käyttää kuten tavan tallukat.
Vasta vastasi Lipponen ent. kansanedustaja Erkki Kanervalle, puoluetoverilleen, tulisesti, ja nyt tukistelee lehden ex-päätoimittaja Sakari Tahvanaista. Tahvanaisella kun on tapana suorin sanoin yleisönosastossa puuttua herrojen älyttömiin palkkoihin ja palkitsemisiin. Tällä kertaa ei palkoista puhetta ole, vaan Tahvanaisen kirjoitus SDP:n alamäki pitkäaikainen on luupissa. Lipponen todistaa luvuin miten Tahvanaisen Lippos-alamäkisyöksysyytökset ovat tuulesta temmattuja.
"Puheenjohtajakauteni viimeinen eduskuntavaalitulos 53 paikkaa vastaa SDP:n sodanjälkeisten vaalitulosten keskiarvoa ... SDP:n puheenjohtajakauteni viimeisessä kunnallisvaalissa 2004 olimme Helsingissä vielä selvästi suurempi puolue kuin vihreät."
"Perusteellisesti paneudun asiaan muistelmieni kolmannessa osassa, joka ilmestyy 2-3 vuoden kuluttua, jos Luoja* suo."
 

 *Paavo Lipponen on syntynyt 1941 Turtolassa eli Pellossa.

Kaivinkoneennallikka

27.08.2013 - 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi
Paratiisi modernisoitumassa, ainakin ajanriennossa mukana
.

.
Nykyaika tulla tupsahtamassa Paratiisiin?
Raskaimpia koneita vesi- ja viemäröintihommiin odotellessaan ja kauhakauhuun totutellakseen Onni Eläkeläinen - kauluksia kokeiltuaan jälleen omana itsenään, ks. sic1+ sic 2! - tilasi Valopiuhaporukan Paratiisin ahtaampaan kolkkaan. Ihastui tulijoihin, tai siis siihen makeaan koneeseen joka pujahti kuusiaidan alta kyntöhommiin.
- Voi hellanlettat! lätysteli tulijoille, ja lähellä oli ettei käynyt niin kuin sinä Teboil-mainoksessa. - Onpa teillä ihana lapio!
Tulleet katsoivat toisiaan ja sitten Onnia kieroon:  "Mikähän mies tuokin?"
Oli niillä kunnon lapiokin mukana - eipä silti; toinen mies oli oikeasti lapiomies, toinen ajoi tuota 'jylhää' konetta, johon OE ensisilmäyksellä oli mielistynyt.
Siinä pyöri ojankaivajien jaloissa aikansa ja ihasteli koneen koukkimista. Asiansa tuntui tekevän, pätkän piuhaojaa kaivavan ja koska se oli niin soma, se sai vapaasti myllätä missä halusi, vaikka suojamuurin kaataa, ainakin kuusiaidan alilivahtaa. Siinä vaahteran tammen koivun juurakot saivat kyytiä ennen kuin toppi tuli. Tuli klo 16.00, ja koska oli perjantai pyysivät miehet että saisivat jättää kaivurin pyhän yli lepoon Paratiisin puolelle, etteivät varkaat veisi.
 - Vaan eivät rosvot kähvellä. Ja turvassa on, innostui Onni. Tosiasiassa aivan lääpälläänhän hän oli. Nyt tutustelu uuden ihastuksen kanssa saisi jatkua monen monta päivää. - Jättäkää veikkoset kone siihen. Minä vahdin! 
Hetkinen. Hetkinen! Nyt on jo tiistai ja kaikk' ihanuus muisto vain. Pois on lähtenyt tuo ihana koneennallikka.
- Vaan olikin se täyttä rautaa! kuulemme Onnin yhä huokailevan ja myös kuulemme hänen syvän ajatuksen:
"Tuommoisen hommaan sitten leikkikaluksi jälkeläisille jos niitä vielä joskus on tuleman. Eivät ne enää millään Auliksen koukkukoneella leikkisi. Moottori niissä olla pitää. Ja hyvin tuommoinen Paratiisin portista sisään mahtuu Paratiisia mylläämään..."
 

Vauhkonen otti Tulikiven kouriinsa

Pitkolle potkut
.
Osakeriskimittari

http://www.kauppalehti.fi/porssi/analyysi/kl.chart.ctrl?cmd=smgen&chart=speedo&chart.imageType=jpeg&chart.r2=54&chart.r1=72&chart.cb=FFFFFF&chart.c1=339933&chart.c2=FFFC00&chart.c3=CC0000&cmd.min=0&cmd.max=100&cmd.cur=80

OMXH:n osakkeista 80 prosentilla on alhaisempi riski kuin tällä osakkeella.
.
On täällä P-Karjalassa muitakin liikemiehiä kuin Laakkoset.
Vauhkoset, Kakkonen, Broman  - Tulikivi, Tokmanni, Motonet. Hyvin on pyyhkinyt muilla paitsi Vauhkosten suvun Tulikivellä, joka alkoi savuttaa isä-Reijon luovutettua yhtiön Heikki-pojalleen. Tänä vuonna yhtiö on antanut jo kaksi tulosvaroitusta, osakekurssi on puolittunut; jokunen vuosi sitten osakkeen arvo oli >4€, nyt 37 senttiä!
Abloysta neljä kuukautta sitten siirtynyt Jouni Pitko potkaistiin viime viikon lopulla kylmän viileästi ulos lämpöä myyvästä firmasta. Keskiviikkona Heikki Vauhkonen oli ostanut isänsä osakkeet niin että yhtiön äänimäärästä 48,1 % on nyt pojalla, isälle jäi enää äänivaltaa yskittäväksi 0,32 %.
Karjalainen uutisoi lauantaina:  http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/talous/item/34495-vauhkonen-palasi-tulikiven-toimitusjohtajaksi
Taloustoimittaja Heikki Arppi tyrmää kolumnissaan Vauhkosen paluun tyypilliseksi perheyhtiön vääräksi toimenpiteeksi: ammattijohtajan paikalle palaa lähinäköinen pääomistaja. Toimittaja ei voi ymmärtää tilannetta, miten moiseen on varaa: "Jouni Pitkossa Tulikivellä olisi ollut kansainvälisen luokan toimitusjohtaja, joka olisi pystynyt ajamaan kipeät mutta samalla välttämtättömät saneeraukset läpi."
Toivonkipinäksi yhtiölle jää enää hallituksen puheenjohtaja Harri Suutari, joka on toiminut Alma Mediassa ja Componentissa samassa tehtävässä ja Ponssen sekä PKC-Groupin toimitusjohtajana.
Että semmoista sopupeliä kuuluu täältä Pohjois-Karjalasta, Nunnanlahdesta, Juuasta, Heikki Turusen oleskelupitäjästä. Pikkukylässä muuten toimii toinenkin vuolukiviuuniyritys, Jorma Lehikoisen reilun sadan työntekijän NunnaUuni Oy, Tulikivellä työntekijöitä on kolmisensataa.
 
=2 johtajaa vielä ulos
             II lisäys 28.8. NunnaUunista
 
 
aika syvällä olivat jo kun viimeksi Ohto M Mursu paikalla kävi

Kun Eiffelin tornikaan ei kiinnosta

tylsää missä tahansa ilman toista
.

.
Joel Lehtosen kirjeitä Sylvialle, toisen miehen vaimolle 1907-1920  Putkinotkon herra
Muutama kuukausi Pariisissa 1911-12 kuluu kolmekymppiseltä Joelilta kituliaasti, koska oma Sylvia Suomessa miehensä kanssa, hän yksin Pariisissa.
Jännäpä tässä on kuljeskella Joelin kantapäillä kaupungissa, missä itse sata vuotta myöhemmin kuljeskeli, kummastella miten samoja paikkoja mies on nuohoskellut. Minusta Eiffel-torni näytti suurelta - ja rumalta - , Joelista pieneltä, vaikka myönsikin että 'sen alle muutamia Suomen maaseutukirkkoja (esim. Lahden) sopisi'.
Louvre, Versailles, Moulin Rouge. Läpikävelty.
Montmartre. Ja siellä Amélien kahvila ja Sacré-Cœur. Ja metrolla pois. Me.
Vaan ei Joel metrolla, vaan eksyksissä äksyksissään käveli pois koska: "En osannut Metroon, niin suutuin ja kävelin nuo monet virstat."
Metro kuitenkin jo silloin siinä missä Eiffelkin.
Tylsyys valtaa mielen, joutuu raivon valtaan, päänkiristykseen. Vanha huoli painaa ja puristaa: "Että on halveksittu, kun on köyhä ja viitsii 'runoilla. Eihän se ole voimakkaan ja älykkään miehen ammattia, vain fantastien." 
Kolme kuukautta Pariisissa on aivan liikaa, jos - tällä kertaa - riennot eivät kiinnosta. Pois pikimmiten.
Helsingin Sanomista löytyy paikka. Rannerengas Sylvialle ja Suomeen!
On sitten Sylvia helpommin ulottuvilla, kun kirjoituksiin apua tarvitsee, kun naisnäkökulmaa teoksiin tarvitsee, Markkinoilta on valmistumassa - Impi Potentillaan täytyy saada naista. Saa kirjoitusapua sekä jaloa rakkautta jopa, siinä ohessa:
115. kirje
5.2.1912 Helsinki
"Luuletko Sinä, etten minä huomannut tuona yönä, jolloin viimeksi olimme sydän sydäntä vasten, miten Sinä panit kätesi ristiin ennenkuin antausit minun haltuuni. Se oli jotenkin niin ihanaa, niin liikuttavaa, kaunista tuo Sinun syvä, pyhä, jalo hyvyytesi, etten minä ole  milloinkaan mitään niin kaunista nähnyt. Luuletko Sinä, etten minä kohta huoneeseeni mentyäni ajatellut Sinua ja Sinun jalouttasi; etten minä suorastaan halunnut polvillani kiittää Sinua ja toivoa Sinulle kaikkea hyvää mitä voin antaa.
Koskaan en ole ollut niin onnellinen, niin vapaa ja tyytyväinen kuin silloin. Olihan se olomme kuin kaunista unta - vai miten?" 
                
 
 

Metson hallituspaikkahakemus

24.08.2013 - 13:00 | hikkaj | nokkeluus, Sijoitus/kauppa, lapsismi
käyntikortein
.
.
"Hyvä Mehton väki
Viitaten viikolla käymiimme keskusteluihin linkki, olen päättänyt olla käytettävissä Metson hallituksen puheenjohtajaksi (25 000€/kok), pitkin hampain varapuheenjohtajaksi (15 000€) ja hampaita kiristellen jopa pelkäksi hallituksen jäseneksi (12 000e).
Yksi suosittelijoistani, VP, on puolestani koonnut CIV:n ja toinen. KV, valmistanut kaiken kattavan käyntikortin (ohessa), josta ilmenee ansioni sekä myös kouluttautumiseni. Kolmas suosittelijoistani, JV, ei tällä kertaa suosittele, ei myöskään ole suosittelematta, koska on kaukana tavoittamattomissa rakennuksillaan, mistä ei huuto kuulu.
 
Teitä ja töitä odottaen
 
Kunnioittavasti
Ohto M Mursu (ent. Onni Eläkeläinen)
KL:n rehabilisti "
 

Alzin karkotusjumppa

23.08.2013 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, koti, lapsismi
DEMENTIATESTI
.
.
Aamuinen aivojumppa otettu ohjelmaan. Tänään oli tämänmoinen harjoitus parin kanssa:
 
Jostakin syystä satuimme heräämään samaan aikaan samalla kellon lyömällä, klo 5 ja vähän päälle. Kauheassa saderyöpyssä olinkin seisoskellut ihmettelemässä, kuinka kummassa ihmiset olivat viitsineet kokoontua sankoin joukoin avokatsomoon katselemaan ja kastelemaan itsensä jonkin mitättömän urheilukilpailun tiimoilta - kunhan ei olisi ollut ravi/ratsastus/poolonpeluukilpa menossa.
Siihen sadelitkuun heräsin ja siihen sateeseen lie sitten meistä Mukavampi herännyt. Huomenet heitimme ja Mukavammanpuoleinen aloitti aamujumpan:
 
- Norjalaisen hiihtäjän, sen tiheästi sauvovan tytön nimi? En muista, muistatko.
- Se joka maatilallaan hoitaa tilan töitä, vaalea, pieni ja hento. Nimi ei tuu mieleen, hauis-Björgenin muistan kyllä. Vaan entä se kova kamu, mies joka aina voittaa lopulta?
- Jr:ää käyttää nimen lopussa monesti, Ei muuta tietoa, pitäs kyllä.
- Sen miekin muistan. Muuten ei muistitikku värähä. Entä se Iso Mies Hakulisen aikoihin, norjalainen
- Harald
 
- Ai niin, Grönningen. Jotain sentään muistissa.
- Johtusko kun on kesä niin ei suksi luista? Entä suomalaiset, se kultajoukkue missä Mieto. Muut. Mie muistan.
Koivisto. Pitkänen Matti.
- Mäntyrannan sukulainen se kolmas. Pertti. Sisko Elli.
- Teurajärvi!
 
- Ruotsalainen mäkihyppääjä, se joka levitti suksensa?
- Ohi. Muistat sie.
- En mutta punanen tukka sillä oli ja epilepsia.
- Jep! Nyt muistan Jan.
- Boklöv. Entäs se suomea osaava Ruotsin naishiihtäjä pohjoisesta?
- Oisko se sieltä Vittulanjänkhältä vai mistä...semmonen pieni tumma - nimi hakusessa.
- Niin täällä myös.
 
- Muuten nyt juolahti se Jr. Petteri.
- Northug. Ja se naistikkaaja joku Tuuhau ...
- Johaug!
 
Siitäkös ilo ylimmilleen yltyi, jumppa huipentumaansa.
 
Loppujen lopuksi vielä tänä aamuna siis kaikki hyvin. Oli pannukahvinkeiton aika.
Puuhellalla. On meillä varoilta sähköhellakin, jos joskus kiirettä pukkaa ja lähteä täytyy.
 
Vähän jäi ketuttamaan tuo ruotsalainen suomeakin puhuva naishiihtäjä, vaan hätäkös tässä kun on Google käytössä. Kone käyntiin ja jo vartin roklattamisen jälkeen suoltaa pöytäkone vuodelta 1997 hakuun vastauksen, lopulta oikein kuvan kanssa:
  1. haku: ruotsalainen suomea puhuva naishiihtäjä   tulos: Susanna Ruotsalainen: "Nyt mä tiedän miltä makkarasta tuntuu"
  2. haku: ruotsalainen suomea ymmärtävä naishiihtäjä    tulos: Bildt keskustelivat ruotsalaisen emeritus professorin ja diplomaatin Krister Wahlbäckin uusimmasta ......
  3. haku: ruotsin paras naishiihtäjä     tulos: Ruotsin paras naishiihtäjä Charlotte Kalla vaihtaa seuraa.
  4. kuva: Charlotte Kalla vaihtaa seuraa - Hevoskuuri 

Että näin  s e  etenee.
 

Metsolta jakautumiskirje

22.08.2013 - 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, lapsismi
Valmetin omistajaksi taikka jehuksi hallitukseen?
.

.
Iso valkoinen paksu kirje Kauppalehden ja Tokmannin mainoksen välissä. Onnellisin eläkeläisilmein kanteli Onni E saaliin ja kellisti ruokapöydälle.
- Suatto tulla kuhtu Valmetin hallitukseen! jakeli ilojaan vaimorakkaalleen. - Tai sitten ainakin ilmasia Valmetin osakkeita.
- Kohan kiehut, tuhahteli puoliso.
Vaan ei se tyhjää kiehunut OE, sen verran on seurannut harakanpäästelyn ohella maan talouselämää että tiedossa oli Metson jakautuminen. Ei kyllä millään uskoisi että tuollainen Onnin kaltainen luonnonvara olisi tippaakaan kiinnostunut jostain Metsosta tai Rautaruukista, Marimekon vielä ymmärtäisi ja kovimmasta päästä Fiskarsin - puutarhasakset ja silleen...
Luki tärkeänä vaimolleen, joka oli jo kaukana kartanolla:
"Hyvä Metson omistaja
Metson hallitus on strategiaselvityksen jälkeen 31.5.2013 allekirjoittanut suunnitelman yhtiön jakamisesta kahdeksi erilliseksi yhtiöksi. Jakautumissuunnitelman mukaisesti Metson Massa, paperi ja voimantuotanto -liiketoiminta siirtyisi jakautumisessa syntyvälle Valmet Oyj:lle ja Kaivos ja maarakennus- sekä Automaatio -liiketoiminnat jäisivät Metsoon."
Tuon verran yhdeksänsivuisesta kirjeestä ymmärsi, alun siis, mutta loppu oli hepreaa. Pettymystä ainakin: hallituspaikat olivat isommat ihmiset jo vallanneet, vaikka häneltä omistajalta ei ollut mitään kyselty, omaa kiinnostusta, ei mitään!
 - Nuo samat hallitushait siellä kärjellä keikkuvat; lienevätkö oikeasti niin hyviä kuin luullaan ja uskotaan, purnaili Onni Eläkeläinen ruokapöytänsä ympärillä. Ja luki valmiita nimiä Valmetiin:
  • Viinanen
  • von Frenckell
  • Pehu-Lehtonen Erkki
  • Pia Rudengren
  • Helfer Friederike
  • Lundmark
  • Ziviani Rogério
Mikael Lilius, Gardell, Ozey K.Horton Jr. sekä Eeva Sipilä jatkavat Metson puolella lisättynä jäsenillä Wilson Nélio Brumer, Lars Josefsson sekä Nina Kopola.  
- Soromnoo! sanoi osakkeenomistajamme ruokapöydässään maiskutellen nimilistaa: - Vau mitä sortimenttia nimissä!
Ymmärtäähän hän toki, että noiden rinnalle jos oman nimensä kirjoittaisi, niin miltä se näyttäisi, menisi koko firmalta uskottavuus, jos hallituslistassa lukisi vaikkapa Ozey K. Horton Jr.:n perässä:
  •  Onni Eläkeläinen Sr.
Vain Viinanen olisi joukossa vähän sinne päin, samalla viivalla. Muiden nimien, ja noiden isojen jehujen joukossa olisi vähän kuin pikkujehu nykytraktorien rinnalla. Nolonoloinen.
Pois keräsi paperinsa pöydältä Onni Eläkeläinen ja jäi tutkimaan josko valmeteja sata pian sadasta metsosta tulla tupsahtaisi omaan osaketalliin. Saisi sitten sanoa kuin se entinen oppilas jolta opettaja-aikoinaan kyseli miltäs tää balettiesitys tuntui? jotta 'siinähän nuo hyppivät vaan kyllä meijjän Valmetti on paljon parempi!' .
  WP
Valmet 20  Pikkujehu/Piikkilangan kiristäjä

Päästä irti!

21.08.2013 - 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi
päästä
.
+ aamullisesta äijän kommentista

.
- Puukko!
- Entäs sakset?
- No sakset sitten.
Onni suostui kevyempään aseeseen. Porukalla menivät, Lempi mukana. Siinä roikkui, räpisteli harakkaraukka siivestään kiinni; verille oli hangannut siima siivenjuuren.
Kylmäsi Onniamme, taisi Lempiäkin vähän puistattaa, saksienojentajasta puhumattakaan. Tuohonko oli kiinni käytävä, tartuttava, sormet pyöräytettävä pelosta ulostavan linnun ympärille. Puristettava, jota leikkaus onnistuisi.
Lempi nuuhkii, nuuhkii. Vaan ei käy päälle, kiertelee, katselee. Ei iske.

Vaikka aihetta olisi kuinka: koko kesän ovat jahdanneet nuo pirulaiset pihamaalla liikkuvaa kissaa, joskus päälle syöksyilleet. Suojaa pitänyt etsiä ja mielellään matalana auton alta kyräillä kun harakat kuusiaidan päältä pyrähtelivät, räkättivät ja irvistelivät.
- Elä auta! Elä päästä irti! Leikkaa päästä irti! olisi moni kissa neuvonut ja kannustanut, vaan eihän Lempi mitä.
Lämmin on lintu ja liikkuva kämmenen sisässä. Varoa on syytä kun sakset verkonsilmiä suurentelevat ettei vain jottei vain lisää verta roiskahtelisi, lisäkipua linnulle aiheutuisi.

"Ei tuota toisen hätää silmissä eikä sielussa kovin mielellään katsele eikä tunnistele: ainoa elämä pelissä - sen kyllä huomaa", mietiskelee Onni E ja leikkaa, leikkaa napsauttelee siimaa poikki.
- Vielä yksi säie niin vapautuu.
Ja sitten vanki vapautuu, paiskautuu maahan ja lähtee viilettelemään maata pitkin pihakuusen taakse metsänrajaan, sieltä katoaa näkymättömiin, Lempin tavoittamattomiin. Ei Lempi edes yritä perään.
- Ei kiinnosta, mokoma. 
 

Harakka verkossa!

20.08.2013 - 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi
Paratiisissakin rosvoja liikkeellä
.

.
Kun ei ehdi niin ei ehdi. Kerätä punaisia viinimarjoja ennen loppasuita, räksiä ja harakoita. Monena vuonna tämä Suomen eläkeläisiä edustava Onni E on yrittänyt pienentää talven juomalaskujaan alumiinisen mehumaijan mehuilla, vaan kilpaa siinä on aina saanut lintujen kanssa pensaissa rapistella.
Yleensä linnut ovat riipineet alaoksan raakileita lukuunottamatta oksat putipuhtaiksi ennen kuin Onni on ämpärinsä kanssa ehättänyt pehkoille. Toisaalta OE on ollut asiasta myös hyvillään, koska miehenpuoleista itsetuntoa moinen asia on kummasti vahvistanut, kun on pystynyt miehisissä sakeissa kehuskelemaan:
 - Ei tässä mitään marjanpoimijoita olla!
Mutta sisimmässään Onnimme on marjanpoimija - ja myös pihiydessään. Mielellään hän poimisi talteen marjat talvivaroille, jos eivät ne linnunpahkeiset nokkelampia olisi. Harva se kesä on Onni jäänyt kakkoseksi siinä rytäkässä.
Kyllä, kyllä hän sen keinon tietää jolla marjat säilyisivät, mutta hyväsydämisenä ihmisenä ei ole oikeastaan päässyt mieleenkään, jottako  h ä n  verkot virittäisi ja estäisi yhteisen hyvän jakamisen.
Toisaalta, ja nyt pst pst tästä ei sitten kylillä huudella, eniten häntä on pelottanut ja säälittänyt verkkoihin tarttuva saalis: ne räpyttelevät linnut, se linnun t u s k a. Sietämätöntä sitä olisi neuvottomana katsella.
Vaan mikäpä enää lopulta auttoi, kun terttu tertun perään tyhjeni, marja marjan perään muklahti lintujen nokkaan.
Verkkokaupalle oli lähdettävä ja levitettävä ällöttävän vihreä pyydys yhden pehkon päälle: - Syökööt muut mutta tässä on minun mehuni!
Niin päättäväinen oli OE.
Ja tietäähän sen miten siinä kävi.
Heti seuraavana aamuna hän kavahti, oven takaa kuului ne sanat joita hän ei olisi toivonut kuulevansa:
- Harakka verkossa!
 

Vanha viisas

19.08.2013 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, lapsismi, huikopala
tunnen yhden
.
.
Vanhahan hän jo on, mutta elämänkokemuksessaan lyömätön, mielellään häntä, mäellä asuvaa, kuuntelee, vaikka päinvastaista mieltä olisikin, jo siksikin koskei hän koskaan kiihkoile, ei varsin supisevaa ääntään korota. Olisiko kenties Sokrateen sukua - spartalaisia ei ainakaan.
Pitkämäestä puhuimme viimeksi. Harmittelin että ei t u n t u n u t  niin syvältä, otti jollain lailla pattiin ne hävityt kymmenen senttiä Moskovassa. Sille tsekkivesselille.
Pois kun lähdin niin harmituksen tunne oli lieventynyt.
Mitä helpottavaa se Vanhus sitten sanoi?
No ei sen kummempia kuin että samaa ihmiskantaa ne ovat tsekit kuin suomalaisetkin, ja jopa kenialaiset. Ja että johan Koivistokin, sodan käynyt mies, oli valmis riisumaan kansallistunnisteet ja -tunteet, lippusymbolit ja laulut leikkipaikoilta tyystin pois, urheilun kaltaisilta tantereilta.
Älyllä tunnetta laimensi, Vanhus.
- Älyvajetta potevat kovin monet ihmiset. Miksi muka suomalaisen voitto voisi tuntua syvemmältä ja paremmalta, vaikuttavammalta. Miten se sinun maailmaasi hetkauttaisi, ethän tunne kumpaakaan heittäjää ja vieraaksi jäävät kisan jälkeenkin.
Viilipyttykö lienee tämä Vanhus? Tunnevajetta poteva? Pois lähtiessä vielä virkkoi:
- Iloitse ja sure, mutta älä turhia murheita jälkikäteen kanna. Ihminen kuin ihminen, sama se mistä maasta tulee jos taitavia tekoja tekee ja jakaa yleiseen nautintaan.
Niin laimensi tunteen tämä vanha viisas.
No sopi se hyvin ja lohtua valoi ainakin tuohon MM-Urheilutietäjäkisaan, jossa Jokkeri-talkkari pesi opettajan, pyyhki kuin pöydän numeroin: 198-188.
 

Synttäreille menossa

18.08.2013 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, ESITYKSET
nimpparit ne kuitenkin olivat
.

.
Erityisopettajana sitä katselee maailmaa erityisesti. Lapsellisemmasta näkökulmasta, monen aikuisemman mielestä. Aikuisuushan tarkoittaa sitä että pitää ottaa viinaa aina silloin tällöin jotta pääsisi lapsellisemmaksi. Kumma kierre.
Olisiko yksi lahjakkuuden laji lapsismi, so. lapsellisuuteen pystyminen tai siinä oleminen vanhempanakin kuin nuorena.
Kaltaisillemme ei joku Wahlroos oo mittää, mutta joku Kauppaopiston naiset on ja ne merkantit sekä merkonomit ja niiden esittäjä varsinkin, se Peitsamo, ovat. Todella kääntävät pään. Nyt varsinkin kun on tullut todistetuksi, ettei Kari P mikään älytön voi olla, koska pääsi lukemaan Timo Laanisen kanssa teologiaa Helsingin yliopistoon: pojat aloittavat opiskelunsa ensi syksynä jo ihan miehekkäässä iässä. Molemmilla on edellytyksiä selvitä kunnialla opiskelustaan, sillä kummallakin on vankka kokemus alalta: Timolla kepulaisuus, joka on uskonto sinänsä, ja Karilla haudankaivu oli ammattina vuosikausia ennen uudelleen pinnalle pääsemistä. Peitsamon ansiolistassa on lisäksi tiukka kommunismi, joka sekin on kepulaisuuden kaltainen yhden ainoan ajattelutavan suvaitseva oikeassa olemisen liike.
- Tuletteko syntymäpäiville? soitimme jälkikasvulle lapsismin taas kukkiessa.
- Minne?
- No sinne lyseon pihalle, Pertti Kurikan. Se on kova sika juttu!
- Ei tulla. Ja ne on nimipäivät, tyrmäsi jälkikasvu juhlille tulon.
Teltta jo heilui kun saavuimme paikoille, kansaa ihan pipona Taidemuseon, siis entisen poikalyskan pihalla; oli jo myöhä ja ilta, hämärä laskeutunut kaupungin ylle.
Oikeasti, eikä vain näin kirjoituksessa, pieni jännitys yllä painauduimme telttaan, koska halusin nähdä paitsi Pertin niin myös Karin ilmielävänä, kuten myös rumpali Tonin, sekä basso Samin, jonka habitus muistuttaa yhtä tuttua entistä hierojaa. Jotenkin oli kutkuttanut ja tuntunut erityisen hyvältä poikien menestys ja se että heidän elämäänsä oli tullut niin paljon täytettä harrastuksen myötä. Saksoja ja Amerikkoja myöten olivat saaneet matkustaa, eikä aina ole tarvinnut olla se syrjin ja syljeksityin ihminen maailmassa.
Spontaanius kaikessa tekemisessä - en aidompaa purkausta filmillä, luonnossa kyllä, ole nähnyt kuin tämä Karin purkaus jalkahoitajan tunkemisesta päivään kun niin paljon muuta tärkeämpää olisi toimitettavana, kuten musiikin kuuntelua ja kaupassa käyntiä, ja kun telkkariakin pitäisi katsoa jne.
Siinä he nyt olivat satojen ihmisten täyttämässä teltassa etukorkokkeella 45 minuuttia, lähes jämpti: Pertti Kurikan nimipäivät. Mikä sattuva bändin nimi.
Ja ne biisit tulivat sydämestä, rävähti heti kun Kari sai käännettyä lippalakin lipan ja alkoi ketkuttaa lantioaan tutusti eteen taakse niskoja nakkelematta. Kyllä tapututti jok'ainoalle kipaleelle kuin myös encore Friduna Skikunan jälkeen.
Puhki olimme kuuntelijoina ja puhki tuntui olevan Pertti itsekin kun Kari  tuntui kyselevän Pertiltä backstagilla mitäs nyt niin Pertti tuntui sanovan että nukuttaa, 'meen nukkumaan', niin Kari siihen että: - Höpsö! Ja saanut vastauksen:
- Kuule. Se mitään höpsöä oo jos nukuttaa!
Tyytyväisinä poistuimme teltalta vilkaisten poikalyseon pihalla luokkahuoneen ikkunaan, jossa aikoinaan Kahilan Elli, maailman tuimin rehtori, oli meitä läpikuulustellut ruotsiksi, vihaisena suhahdellut kun yhdeksän pisteen virheitä vihkoistamme tuon tuostaan oli löytänyt: me olimme olleet hänelle varsinaisia fridunaskikunakuplia päälle päin, mutta lienee hän meitä samalla myös rakastanut ja pelkkää parasta toivonut.
http://vimeo.com/18119323

Aviopari keskustelee syvästi

17.08.2013 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, lapsismi
 yhteinen hankinta
.
.
- Tähän nypyn päälle pitäs olla kakspuol. Autonmittarin mukaan.
- Niin pitäs niin pitäs, vaan ei oo kun kaks pilkku kolme.
- Eli vasta tuon ison mäen päälle.
- Sinne kakspuol.
- Tässä karhuristeyksessä 3,1 km?
- 2,9 km.
- Portilla jyrkän mäen alla 3,4.
- 3,2.
- Sillalla 3,7?
- Tokalla 3,5.
Rahahuolia? Lottonumeroita? Keno kenties?
Aviopari rynnii eteenpäin, juosten kävellen huoahtaen. Toiselle sillalle pysähtyvät.
- Tais mennä uusiksi matkat, lyhenivät entiset mitat. Hiihtokilsat tiukemmassa ens talvena, purputtaa aviomies.
- Satelliitti on tarkka.
- Turhan tarkka. Niinkun naiset. Se on se kakssataa metriä aina vajaa. Katellaan nyt tuonne Hyytsaaren perukoille.
Jatkavat eteenpäin saaren puolelle samalla systeemillä. Velssin tienhaarassa samat kakssataa metriä vähemmän ja kääntöpaikka menee uusiksi, kääntöristeyksestä vielä 200 m eteenpäin jotta 5 km täyttyy. Saari loppuu.
- Hyvä että ennen rantaa sentään, muuten pitäs loppu uimalla täyttää. Vaatteet kastus ja viluttas.
- Ja kello. 
- No se ei haittais niin päästäs vähemmällä ja voitas taas jutella. Mikä muuten keskinopeus?
- 8.14.
Kääntyvät rantarinteessä kun vitonen täyttyy. Sauvat kalahtelevat; välillä juoksevat, välillä kävelevät ja luettelevat numeroitaan. Yhdessä taivaltavat ja silloin tällöin taivaalle vilkaisevat, josko satelliitti näkyisi - eikös se Konstakin niitä seurannut, se Pylykkänen ...
 

Keno-naiset

16.08.2013 - 13:00 | hikkaj | LENNU, lapsismi
paksussa pakkelissa
.

.
"HV
 HJ
 
Meikäläisen sijoitukset päivässä on aina helposti laskettavissa: iltakenoon satsaan tasolle kaks 0,5 € = 50 senttiä. Jos kumpikin numeroista on oikein jysähtää 3,5 € takaisin. Torikahvin paikka! Voitto nopeesti laskien 300 %. Siinä warresi kalpenevat. 
Mutta paha periköön nuo töllössä numeroita laskettelevat naiset: töhräävät naamansa noilla maaliloilla niin että silmät lupottavat ja hyvä ettei ummessa silmin numeroitaan suolla.
   Mitä vahanukkeja nuo Hannaleenat, Katariinat ja ymsit.
Ihan puistattaa katella. Hyi hitto!
Kaikkia purkkeja mikä pakko ois tyhjentää kun ilmasmaaleille päsee! Ihme kun Tuukka malttaa pitää näppinsä irti purkkiloista.
Onneks se Leidi Keno on ihana - LUMPS!
 
tuus
Lennu "
 
 
No johan on töherrys - höperöksi männy [mennyt] Sijoittaja-Lennun touhu. Viidenkymmenen sentin Pelimies! 300 %!  600 % se puhdas voitto on jos puolet eurosta kolmeenpuoleen kihahtaa.
Kieltämättä kova prossa.
Silti pitäs vaan raukka mölyt mahassaan kun ei mitään warreista tajua! Siellä summat on aivan toista luokkaa. Pakkelinaisista jos puhuu niin puhukoon ja puistatelkoon.
Kieltämättä Lady Keno on hassu. Lady Warre ois kova sana.
 
 
16.8.
Osto
Myynti
 
 
 
 
 
0.60
-
0.62
0.66

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

eilisestä kuvin
eli siitä miten valmistaa syöty hampurilainen 
sekä samalla tarkistuttaa optikolla silmän tarkkuus/heitto
.
              
  


 
 

 

Mies joka teki äkän

14.08.2013 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, lapsismi, voe mahoton!, huikopala
eilen käsivarsikakalla kadulla keskellä kaupunkia keskellä päivää
.
  
.
Ei kaupunkireissua ilman ihmettä kummaa.
 
Sillä kertaa noin, tällä kertaa näin: jos siellä saa syödä itsensä ähkyksi niin saa siellä tyhjentääkin tyhjäksi, näemmä.
Tiistaisin saa ahmia kasiysillä tässä baarissa pötsinsä täyteen hampurilaista, ranskalaista sekä juoda kokaa litratolkulla niin että napa ruskaa.
Me istuimme ikkunapöydässä.
Kolmatta vaiko neljättä hampurilaista olin kitaani telläämässä, maha jo pakollaan, silmät pullollaan, suu täyteen sullottuna, tukehtumaisillani jo muutenkin kun yhdenäkin suu suorastaan repesi ja silmät pullistuivat entisestään, jos mahdollista. Takapariskunta hönkäisi: - Onneksi jo syötiin...
- Mitenniin onneksi? ennätin ihmetellä ja sitten jo näkyi niin kuin katkeilevaa filmiä päässä: kyykistyvä mies tekemässä äkkää.
Mitä! Mitä?
Miesressu oli riisunut housunsa pois, henkselit asfalttia raapien ohikulkijoista kaupunkilaisista piittaamatta oli kyykistynyt siihen seinviereen pas ... tarpeilleen.
- Haenko vielä yhden juustomällykän, entä ranskiksia ja kolaa? kyselee vaimo, joka selkä ikkunaa vasten istuu eikä näe kuin tyhjää nielevän rakkaan miehensä suun.
Pudistan päätä henkitoreissani absolutely nöy -meiningeissä ja sanoja aikaansaamatta hujon sormella performanssin suuntaan.
Mies on päässyt jo pyyhintävaiheeseen. On varautunut nipulla papereita joita ahkerasti käyttelee, kiirettä pitämättä tarkkaa työtä tehden. Ja viimein kun puhdasta alkaa tulla, nostaa housunsa ja liimaa henkselit olkapäille, jatkaa muina miehinä sivuille vilkuilematta, läjäänsä katsomatta torille päin, asioilleen. Hyvin pyyhkii taas.
Olisiko luistellut siitä vaikka pankkitiskille sormeilemaan, allekirjoittamaan vaikka virkailijan ojentamia lippulappuja tahi lähikauppaan näpelöimään hedelmiä ja muita tuoretuott ...
Siitäkin saisi kyllä väännettyä vitsin jos toisenkin - sopii koettaa. Kun vielä paikankin tietää: Silmäaseman ison ikkunan eteen tekosensa tekaisi.
 
Tekopaikka tekosen jälkeen - tarkk'lukija löytänee objektin (jatk. kuvakavalkadina huomenissa)

Vaihtaisiko lehteä?

mietintä myssyn alla
.

.
Näissä on oma viehätyksensä, vai mitä:
  • Rotta Rötkönen
  • Siili Savinen ja Sokkelo
  • Tassulan kissat
  • Hessu-kissa sarjis
Kauppalehden sisältöä? Olisikin niin vaihto ei kävisi edes mielessä, mutta kun: täällä aina nuo samat kyltymättömät Karviset, Pesoset, Perät ja Granit, Wahlroosit ...
Kukahan noista olisi Rotta Rötkönen, kuka Siili Savinen tai Sokkelo?
 
Uudesta tuttavuudesta olin myytyä miestä varsinkin kun sain kaikki 10 pistettä Maailmanvisasta. Tiesin niin maailman suurimman järven (Kaspian meri) kuin maailman kielten määrän (6000-9000) sekä sen että ruotsiksi maailma ei ole malmö eikä svärjen vaan värld. Ja totta kai tuon alakuvan tipun osasin uimaan taluttaa.
Kokeilkaas, tekin osaatte, ja kun jotain osaa niin itsetunto nousee ja tuntuu hyvältä.
 
Kauppalehteä kun lukee, niin tunnetuskallisempi, osaamisskaala suppea: Hyvä jos yhden Talousnero-kysymyksistä arvaa, saati pörssien suunnat ennustaa tahi suuntien syyt selvittää. Missä maassa Euroopassa maksetaan dinaarilla? Mikä on korukivi ametistin väri? 
Tiedättekö muka te! Tai onko tarpeenkaan.
3sivun tipukin enää muisto vain, nyt jokin rinkula jossain takasivun kulmassa. Pyh!
Eli kyllä se niin vaan on että seuraavaksi on vakavasti harkittava, tilaako joka päivä kotiin tunkevan Kauppalehden vai tämän, paljastettakoon nyt sen nimi, Lastenmaan, joka kerran kuukaudessa kotiin kannetaan.
Mutta ilkeääkö sitä, iso ihminen pienten lehteä, jos vaikka postinkantaja nauraa ja menee uskottavuus.
Saisikohan tuon sillai niinku miestenlehtien tapaan kääreessä tilattua ... 
 

Syyslukukauden käynnistyessä

12.08.2013 - 13:00 | hikkaj | Työelämä, lapsismi, RAIKU
ilo ylimmillään - eläkeläisopen onnenpäivä
Lukuvuosi 2013 - 2014. Koulu alkaa 12.8.
.
.
Kahvihetki kaikessa rauhassa
 
Potki. Löi! Särki?
Missä järki!
- Nuo-ku!
-Tuo-ku!
 
Helpotuksen huoku,
sy-
verannalta.
Säästyy OE perannalta.
 
 
 
20 ja 13 tai 13 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2013 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

Vanja-eno Enossa

11.08.2013 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, ESITYKSET
nuoren energian paloa katsoo mielellään
.

.
Ei näihin voi ikinä pettyä! Energiapaukkuihin. Näitä enemmän: Myrskyä ja Kolmea sisarta.
Tällä kertaa Tsehovin kertomus miehestä, Vanja-enosta, joka alle viisikymppisenä tuntee itsensä vanhukseksi ja elämänsä turhaan eletyksi: raataa nyt itsensä kuiviin maatöissä ja kantaa hedelmät lankopuolen nieluun!
Suomen taiteellinen metsäteatteri esittää Anton Tšehovin näytelmän: VANJA-ENO
20 katsojaa mahtuu kuhunkin esitykseen: näyttämönä kokonainen pihapiiri ja koko maailma. Silti meitä pääsee 'sisään' ainoastaan 20 valittua henkilöä tai hölmöä, miten sen nyt ottaa.
Siinä lähtökohta, jonka kirjoitin jo perjantaina 9.8. klo 9.15. Viimeinen esitys, ulkona siis, illalla klo 19.00 meteorolog-kerttujen ja -miinojen pelotellessa ukkosilla, sateilla ja salamoilla.
***********************************************************************************************
Nyt näytelmän jälkilöylyissä tämä, jonka kirjoitin lauantaina 10.8. klo 07.15. - Ei siellä mitään ukkosta ilmassa ollut, näyttämöllä sitä enemmän ukkosti ja salamoi!
Olihan esitys ja mikä elämys! Ehdottomasti Vuoden Tapaus, joka takuulla vavisuttaa mieltä ja miestä vielä loppuvuodestakin. Mikä ohjaus, Esa-Matti Smolander, mikä oman pihapiirin lavastus, Reima Hirvonen!
Tuommoista turkkamaista lopputulosta ei löysällä otteella tehdä: ruumis soittaa ja käy edellä mielen tiellä. Miellytti ja vihlaisi jo ohjaaja Smolanderin käsiohjelmakirjoituksen alku: " minä en ole vaarallinen  häpeän itseäni  minä haluan omistaa ja ostaa  " Ja ennen kaikkea se, että vielä joku nuori oikeasti haluaa asua maalla: "suomen taiteellinen metsäteatteri on vuonna 2013 perustettu teatteriseurue  se on syntynyt vastaliikkeenä kaikkien ihmisten kaupunkiin muuttamiselle"
**************************************************
Taas vaihtunut päivä, kirjoitan tätä nyt sunnuntaina varhain klo 5.20 - piti eilen lopettaa kun Moskovan MM-yu-kisat painoivat päälle: Yle aloitti lähetyksensä heti aamusta.
Yksi syy miksi kirjoitan näin hajanaisesti ja pitkällä aikavälillä on myös itse näytelmässä, sekin keskeytyi aina mitä kummallisiimmista syistä, varsinkin painija Astrov oli aikamoisen luonnollinen selittämään keskeyttämisen syitä; välillä aivan kolkutteli ikään kuin tuntui josko joku meistä katsojista olisi keskeytyksen aiheuttanut. Kyllä Vanja-enokin keskeytyksiin 'syyllistyi'.
Mutta te jotka ette mukana olleet, tiedoksi: Koko vaaramaisema oli näyttämönä ja esitysareenana 4 ha peltoa ja metsänreunaa, kaikki piharakennukset, etenkin sen katot aivan pelottavissa määrin. Täytyy pistää loppuun montakin valokuvaa jotta ymmärrätte tilan ja tilanteen. Peli oli muihin teattereihin verrattuna reilua: ainoastaan lopun heinäladossa tapahtuvaa pesukohtausta, kuolemaan lähtöä, ei ollut lupa kuvata, kai siksi kun näyttelijät yhtä lukuunottamatta olivat alasti. Tunnelma sisällä navetan päädyssä kynttilöiden valossa, kuoleman kynnyksellä, pääskysten lennellessä laipion korkeuksissa, oli tihkuva - monella tavalla. 
Jäi näytelmästä hyvä maku suuhun myös siksi että katsojille tarjottiin pullosta viinaryyppy, jos kelle kelpasi; otin niin ilkesi paremmin katsoa.
Elämässä, näytelmässä, oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, komiikkaa ja ennen kaikkea tragediaa tai siis kärsimystä, jota kaikki, Vanja-eno eniten, tunsivat. Vielä kuolleeksi julistettuna, viime henkäyksen antaneenakin, Vanja nousee kuolintilastaan houreilemaan ja siskon tytöllä on työ ja tuska raahata eno takaisin kuolleiden kirjoihin. Niin kovasti Vanja-eno katui ja häpesi elettyä elämäänsä että kuolleistakin vielä nousi. Paitsi että hän raatoi kaiken entisen lankonsa hyväksi, hän rakastui tämän vaimoon. On siis syytäkin hävetä ja katua.
Voimakas esitys koko sakilta, väkivahva.  Terho Aalto  Milla Hilke  Simo Kuusterä  Emma Mattila  Hannele Turunen  Matti Pajulahti  Jatkakaa! Teitähän jäi ikävä, tai niin joo -  Serebrjakovia, Marijaa, Astrovia, Sonjaa, Jelenaa Vanjaa.
 
**********
Tässä näitä kuvia.
Ai niin sitä ennen vielä yksi asia: atmosfääri oli ennen näytelmää jo hieno pihapiirissä; me katsojat istuimme aikamme ennen h-hetkeä kaikkine sadevarusteinemme huterilla tuoleilla ja punaisiin neniimme levisi takana olevasta saunasta savun tuoksu ja korviin kuului vastanläiske kun näyttelijät valmistautuivat illan esitykseen.
 
       
 
 

Netti kuumana

10.08.2013 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, Local, lapsismi
kisaamme tietäjän tittelistä
.
 
.
Siitä on kuitenkin jo jokunen vuosi kun koulu lopetettiin ja päivittäiset urheiluturinamme talkkari Jokkerin kanssa päättyivät. Enää emme voineet muistella kahvivälitunneilla, miten Ingo pakeni Helsingin olympialaisissa Pattersonia ja miten Cassius Clay tanssi härkä-Listonin pyörryksiin.
Siinä katkesivat samalla myös pitäjänmestaruuskisojen muistelut. Miten Puustisen Jouko sukat jalassa kävi jok'ikinen kesä voittamassa kolmetonnia kentällä, ja lähemmä ysiä kuin kymppiä oli aika; miten Teppo vääntäytyi painipuku päällä korkeudessa pitäjänmestariksi ennen kun Esa valloitti ylimmän korokkeen; miten Taksi-Kalle koko ruhollaan työntää tömäytti yli 12 ja löi muille jauhot suuhun ... tai menivätkö ne ihan noin sittenkään nuo tulokset ...
Nokikkain juttelut päättyivät joka tapauksessa kun opettajia ei koulu enää tarvinnut eikä talkkaria. Ajatusten vaihto loppui, sekin huvi. Luulimme.
Mitä vielä!
Netti netti.
Jälleen kohtaamme ja samoissa merkeissä.
Ei mitään chattejä tai deittejä tai facebookeja, ei toki - ei emme me vanhat miehet osallistu, osaakaan, moiseen ajan tärvyyseen. Jokin taso sentään: me kohtaamme Suomen Urheilutietäjien kilpailussa muutaman kerran vuodessa.
Nyt Moskovan MM-yleisurheilun tiimoilta. Päivittäin meidän olisi tiedettävä parin kolmen lajin mestarit.
Nappitiedosta tipahtaa 10 pistettä, hopealle jäännistä 8, pronssille 7 ... kasisijalle jos voittajaksi veikattu jää, saa siitä enää jämäpinnan.
Tänään lauantaina näkyy kumpikin veikanneen kymppitonnin voittajaksi samaa Farahia.
Huomenna hajurakoa jo syntyy, Jokkerin ehdokas jälkimmäisenä
Emme me tietäjähirmuille pärjää, tietäjissä sentään Raevuorta, Lounasheimoa, Hannusta, Arposta, joista Raevuori tällä kertaa mukana. Kunhan keskenämme kamppailemme, kahvikupitta netin kautta nykyaikaisesti, vanhat pierut.


 
 

Vautsivaut

09.08.2013 - 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi
ulkokiikkukeinu kopaisuvuorossa
.

.
Kun ei kouluasioita tarvitse mietiskellä kesäpäivinä, kuten niin monina kesinä on pitänyt moisia asioita juoksuttaa OE:n ajatushautomossaan eli luisessa pääkopassaan, hummeetissa, on helpotuksen huokaus niin syvä ja kaikenkattava kuin ikinä olla voi.
Senkus rallattelet, niin kuin Korhos-Roope aina kun halutessaan kunnarin lyö.
Sanat eivät riitä kertomaan. Laulaa täytyy, vaikkei nuotin nuottia oikealle kohdalle osukaan.
Tänään tapaamme hänet taas uudessa puuhassa Paratiisissaan. Männikössä, männikkökukkulalla, kuten hän paikkaa kutsuu ja jota sivullinen ei kukkulaksi huomaa, tahi männiköksikään, mutta mitäpä sivullisen mielipiteistä, koska eihän sivullinen siellä elä vaan OE. Vahvasti elääkin, tontillaan, jota hän Paratiisiksi suuruuden hulluudessaan kutsuu ja jota sivullinen voisi kutsua vaikka takapihaksi ellei -pajulaksi.
Niin, tänään hänellä on lapio, rautakanki, saha, vasara ja nauloja, jakoavaimia kympistä ylöspäin völjyssään, kottikärrissään, kun hän aitan taakse pujahtaa, sinne päin männikköä, sinne jossa on kolme koivua ja kaksi mäntyä, joista toisesta latva jos ei nyt laho niin pahasti kuivumaan päässyt. Eikä kukkula aariakaan, eikä oikeastaan kukkulaa siis ollenkaan vaan märemmän paikan kuivempi kohouma maassa makaavine männynneulasineen.
Kiikku siellä on, nelinistuttava, kaks ja kaks -kiikku. Siitä emme mihinkään pääse vaan olemme yksimielisiä OE:n kanssa: että kiikku.
Kiikku joka ei liiku, maata on puskenut jalaksiin, mäntyjen juuret paisuneet estäneet kiikun liu'un jo useamman vuoden ajan.
- Kohta keinuu, sanoo mies kuin jussi ja aloittaa raivaajaan työnsä niin että tompsu pöllyää.
Juuret kaivaa näkyviin, jyystää rautakangella ja sahaa kylmänviileästi terää säästämättä pöhöjuuristoa poikki.
Eikä aikaakaan: parin tunnin päästä kiikku jo hievahtelee, keinahtelee ja multainen kaivajan naama hymyilee, ja hymy sen kuin levenee kun aurinko lämmittää ja mieleen putkahtaa että paraillaan on opettajilla koulutuspäivä. Ilo pääsee ylimmilleen. Itse saa olla täällä naama turpeessa vasaroimassa.
Ei ihme vaikka pääsisi pian VAUTSIVAUT.
Ja eikös pääsekin, aivan villi huuto!

Hieno spektaakkeli se on

08.08.2013 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, lapsismi, ESITYKSET
pesispeli suvi-illassa - sanoi Räty mitä sanoi
.

.
Vastaa Shakespearen näytelmää, niitä teatterikappaleita joita kiertävät teatterit aikoinaan kylien väille kävivät esittämässä. Niitä joihin katsojat saivat osallistua omine eväineen hurraten ja huutaen, toistensa kanssa rupatellen kesken näytelmien. Vähän niin kuin se vanginvartijaksi koulutettava, joka kesken Turun teatterin rosvonäytelmää nosti jo takamustaan penkistä huutaen: "Ottakaa nyt jumankauta she roshvo kiinni ... kele!"
Huikea kaksituntinen on pesisottelu nykyisin: on hienot puvut, on nopeutta ja vauhtia, kuolleita kohtia, kopituksia ja sitten yhdenäkin läpilyönti ja kaikki rullaa, kiinniottajat syöksyvät rantapusikoita kohti, lyöjä juoksee kiinni hitaamman kolmoselle etenijän, pallo löytyy pensaikosta ja on silpaistu jo kentälle, lyöjä heittäytyy syöksyyn ja on nippanappa ennen palloa pesässä, koko joukkue ryntää kolmoselle onnittelemaan sankaria ja sinivalkovastustajien päät nyökkäävät. Kansa hurraa.
Punamustakoti-Kipa on rrrautaa - me siis!
Ja naapuripitäjän keihäs-Räty ilkeääkin sanoa tätä paskapalloksi Hesarin elokuun liitteessä!
Pikkupallopoika nappaa takalaittoman räpyläänsä, laiton lyönti venyttää verkkoa kolmosen jatkeella, jytylyöjä lyö päivän korkeimman juuri silloin kun Japaniin matkalla olevan suihkarin vana piirtyy kentän ylle. Partamies kävelee makkaranyytti kourassaan alakujalla, ja mitämitä? Ikuinen pesäpallofani Kaasisen Sari uuden miehen kanssa punaisissaan kulkee ohi.
Takuulla unohtuvat maalliset murheet pelaajilta ja katsojilta tämän kaksituntisen aikana. Partanen tuulettaa, katsoo räpylänsä ja tuulettaa: siellä se on, siihen se jytkähti toistasataa kiitävä pallo ykköspesän etupuolelle, kiinniottajan naama melkein lyöjän mailan ulottuvilla! Sitten uppoaa vastustamaton keskilinjan taakse ja Kirin juoksu on saletti, vaan mitä vielä: hurjan rätymäisen heiton heittää kolmoskoppari kotipesään ja varalukkari Myyryläinen kauhaisee pallon kuin marjan poimuriinsa.
- Teitä on täällä 1806 maksanutta katsojaa, vaikka välillä tuntuu ettei täällä ole muita kuin minä, murjaisee kenttäkuuluttaja kesäiltaan.
On meitä, mutta tänään me olemme vieläkin hienotunteisempia kuin yleensä, herrasmiesten peli, herrasmiesmäinen katsomo, ei täällä kuseksita maalituomarin kopin katolle kuten Vaasassa vai oliko se Kokkolassa joskus, silloin kun jääkiekossa olivat vielä maalituomarit päätykopeissaan tai huudella hävyttömyyksiä, ruokottomuuksia vastustajille, tuomareille kuten jalis- ja lätkäotteluissa. Tämä on sivistyneiden ihmisten peli: pelaajat ovat älykkyydeltään liki suunnistajien tasoa, ei tuolla muuten voisi nopeita monimutkaisia taitavia ratkaisuja tehdä. Katsojat ovat samaa kaliiperia, vaikkei päällepäin varsinaisesti sitä huomaisikaan.
Tuokin kolmospesän tuomari, mikä sirkku!
  
 

Ystävällinen juoksija

07.08.2013 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, lapsismi
nimmarin jälkeen kuva
.

Caster Semenya (s.1991)

.
Tuore kuva  elokuulta 2013 Pajulahdesta, missä Caster oli harjoittelemassa pituushyppääjä Mokoenan kanssa.
Harmi kun Moskovan portit eivät auenneet ja komea ansiolista jää täydentymättä:
Naisten yleisurheilu
HopeaaHopeaa
KultaaKultaa
800 metriä
HopeaaHopeaa
800 metriä

linkki

Juoksijattaren kuva lakkarissa

eikä ihan kenen tahansa
.
 
.
Ensin tutkikaamme nimmaria tarkasti: ken noin sorjan nimmarin ystävällisesti paperiin kirjoitteli.
Moskovaan matkalla? - ei tullut nimmarinpyytäjä kysyneeksi - maassamme, vaikkei kunto kohdillaan tällä kohuttarella vielä olekaan. Hyvän päivän tullen nappaa mitalin, on jo ennestään mitskuilla olympialaisissa ja MM-kisoissa ollut.
Paitsi, äsh! ja mitä vielä: Vanha lehti kertookin, ettei häntä siellä nähdä:
 "Urheilu | Turun Sanomat 27.7.2013 23:42
... ei nähdä yleisurheilun MM-kisojen Luzhniki-stadionin kilparadalla Moskovassa elokuussa ... Päästäkseen Moskovaan ... olisi pitänyt alittaa A-raja 2.00,00 tai B-raja 2.01,50."
No mitäs tuosta: nimmari on lakkarissa ja pysyy.
Ja kuva - henk.koht. - huomenissa tuossa nimmarin paikalla.
ps
arvailepa vaikka ihan piruillessasi who she is.
 

Gonorrhén lisäksi matoja

rahalla naisia sai silloin jos nytkin
.
.
Joel Lehtosen kirjeitä Sylvialle, toisen miehen vaimolle 1907-1920  Putkinotkon herra
Jänniä tyyppejä nämä oikeat kirjailijat: kun toiset työtä paiskivat, nämä sen kuin reissaavat tai muuten  viettävät 'luovaa' elämää. Etenkin Haanpään Pentin makoilut kotivintillään toisten paiskoessa heinätöissä ikkunan alla ja joutavat pyöräretket pitkin Suomen maita edustavat näiden kulttuuripersoonien elintapaa orjuuden karttamisessa.
Joelkin on 90. kirjeen kohdalla vasta kolmekymppinen, takana ei vielä sen kummempaa kirjallista menestystä, vaan ei oikein tunnu passaavan että asettuisi mihinkään vapautta rajoittavaan virkaan. Eri lehtien toimituksissa pieniä pätkiä siinä kaikki.
Nyt 6.6.1911 hän on Savonlinnan liepeillä, siellä Inhassa Putkinotkossa, jota hän karttaa kun velipuolen elämänmuoto isoine pesueineen tuntuu melkein kuvottavalta; mökki maineen on oma, mutta silti. Vaan minnekä muualle voisi mennä rauhoittumaan ja hoitamaan tautejaan, joita maailma tartuttaa.
"H.S.
   Nyt on minulla ilmoitettavana sinulle se ikävä tieto, että olen terve.
   Tohtori äsken juuri sanoi, että minun on tarpeetonta enää käydä hänen luonaan, sillä fimeesis on ihan sulanut ja vuoto loppumaisillaan.. Kehui hyvää hoitoani; varoitti vain elokuuhun asti ottamasta pisaraakaan väkijuomaa eikä olitta. Joten taudista lienen päässyt; oli niin hauska laiskotella ja loikoa..."
Kirje on 90:s. Joel haluaa olla edes yhdelle ihmiselle läpirehellinen, ei mitään salattavaa saa jäädä. Edellisessä kirjeessään hän on viikko takaperin lähettänyt Sylvialle tiedoksi: "Satiaisia -  ehä tiedät, puhdas ystäväni, mitä nuo elukat, syöpäläiset ovat, - sain myöskin."
Noita kiroamiaan kirjeitä, jotka hän käskee ehdottomasti hävittää, Sylvia Avellanille Joel lähetti kaikkiaan 332, ja yhden vielä päälle päätteeksi Sylvian aviomiehelle Olavi Avellanille.
Että kyllä tässä melkoiseen intimiteettisoppaan päästään vielä 'verkostoitumaan' ennen kuin kaikki on luettu ja purtu!
30 kirjettä aikaisemmin, uuden vuoden 1910 aluksi, hän kirjoitti Helsingistä - nyt rajusti töitä paiskittuaan! - rakastetulleen, jota harvoin pystyi tapaamaan:
"Kiitokset joululahjoistasi! Sinä tiedät, että ne olivat minulle hyvin tervetulleet. Turhaan vain ostella niin paljon. Ja kenen rahoilla? Miehesi. ...
Matojakin on taas, enkä ole ehtinyt pois ajamaan; ne heikontavat. ...
Neljä päivää laiskottelin heti rahan lupauksen saatuani, ryypiskelin 3 iltana. Ja ajatteles: kun olin rakastua erääseen bufetsikkaan: vaaleaverinen, mahdoton voimakas konkari, iso, kerrassa mahdoton minulle. Huomaan, että jos olisi rikas, minä en tekisi muuta kuin rakastelisin. Vaikka olen ruma, niin raha kaiken vastaisi; kyllä sillä naisia saa. ..."
Niinpä, ja vallalla - vai mitä harkimot jungnerit sun muut iltalehtien tähdet?
Mutta me laitamme Joelin Pariisiin seuraavaksi vuodenvaihteeksi 1911-1912.

Tänä vuonna ei sama virhe toistu

04.08.2013 - 13:00 | hikkaj | rakkaus, koti, lapsismi
kuin joskus
.
.
Mitä siitä nyt olisi, puolenkymmentä vuotta.
Hölmönä seisoin kassara kädessä rantametsässä mobydickini kyljessä sojottavia oksia karsimassa kun yhdenäkin kesken iskun kassara pysähtyi ja valahti maahan. Ja ajatus kirkastui. Se joka oli samaa rataa junnannut jo jonkin aikaa: oli ne mainionmakuisia munkkeja maukkaita olivat ne eiliset munkit kahvipöydässä sokerisia ja se hillo se vasta kruunasikin kaiken niitä riitti...
- MIKS MEILLÄ MUUTEN OLI MUNKKEJA eilenillalla!
Siihen parkaisuun kassara maahan putosi tai oikeastaan siihen vastaukseen: - Meillähän olisi pitänyt olla juhlat! Kun se munkinostaja täytti vuosia.
Enkä minä älynnyt koko synttäriasiaa.
Voi HITTOLAINEN.
Tänä vuonna en kyllä samaa virhettä tee.
- Koruko kauppaan menen?
No en, sillä kauneus ei tekokoruja kaipaa.
Että näin salaperäistä tänään - täytetyn kaakun äärellä.
 

Akka pois kaivosta

03.08.2013 - 13:00 | hikkaj | rakkaus, koti, lapsismi
jokohan ruppeaisi akkaasa kaivosta onkimahan
.
.
"Ei ois pitäny ... upottaa ... sitä akkaa kaivoon ... tarpeen ois ollu ...", siihen suuntaan on pitkin viikkoa Mies pähkäillyt ja pehmennellyt vähän kerrassaan. Sunnuntaiko oli, kun se tapahtui ja nyt jo - lauantaki, ja saunapäivä! Selänpesut ja kaikki.
On sieltä kolokutus kyllä kuulunut, vaan kantta ei ole passannut aukaista.
"Elossa ja hengissä tuo tuntuu olevan: mikäs hätä sillä siellä kun juotavata riittää", pohdiskelee Mies. Melkein sietäisi käyttää sanaa miehenpuoli. Kumma kutale on mieheksi.
 
Pelkää jo kostoa jos aukaisee. "En aukase vielä tänään, olokoon toisen viikonlopun yli, jos sitten", sottailee mies; kirjoitetaan se nyt ehken pienellä, jos kuitenkin miehenkirjoissa vielä annetaan kuljeskella. 
 
"Vaikka jo tuota tarvittas. Pyykit ja pelit", tuumii mies, "ja siivot." 
Televisiotakin on tylsä katella, kun ei ole kelle purnata, paheksua prinsessejä ja prinsessoja, urpilaisia ja kataisia, talvivaaroja ja kaiken maailman sunnimuslemeja. Yksinkään viitsi murmattaa.
"Jokohan pitäs päästää akka kaivosta ylös?"  Vakavasti panee harkitsemaan.
 
"Olishan se somaa vierekkäin maata", melkein unelmoi mies jo, voi olla jotta päästääkin pian akkansa kaivosta; mistäpä sen vielä tietää.
 
Katohan katohan: nousee pöydän takaa, kävelee liiterille.
Ja mitä sitä suotta pihistelemään: tikkaat on kainalossa kun palaa, kaivoonmahtuvat!
Hymy ja ihmetys huulilla kävelee kaivolle päin.
 
Lähenee kohdettaan. Kumartuu. Kuulostelee. Koputtaa kaivon kanteen.
Raottaa lunkkua ja tuntuu sanovan jotain ennen kuin nostaa koko lunkun syrjään.
 
Sitten menee homma jo niin intiimiksi, että on parempi lopettaa, sillä mitäpä se meille sivullisille tämän enempi kuuluu.
 

Maalaisten patsaalla

02.08.2013 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, KIRJALLISUUS
Antin ahvenella
.

.
Istuimme maalaiset puiston penkillä nelin, oli ahtaanlaista ja laitimmaisella tiukkaa. Siirryin vieruspenkille yksikseni. Kolmen sadepäivän jälkeen yritteli aurinko työntyä väliimme pilvien takaa, onnistumatta. Lämpöä onnistui sentään lisäämään aamusta aika tavalla, puserot ahdistivat, pitkähihaiset oli syytä kääriä. Mieli jotenkin mettä keitti: iltalehdille niin tärkeät säätiedot lupailevat taas helteiden palaavan ihan näinä päivinä.
- Muistatko, tässä leikkelimme paperinukkeja linja-autoa odotellessamme?
- Ja syötiin Halosen lauantaimakkaraa.
- Laukussa oli kotiin viemiseksi hiilivetypalojen, vai mitä ne valkoset höyryävät palaset olivat, suojaama jäätelöpahvipaketti.
Ja ja ja.
- Saanko häiritä hetken? ilmestyy siihen kultasankainen herrasmies peltinen boxi kädessä. - Kaikin mokomin, sanon kirjallisesti, ja mies istuutuu. - Tämmöistä kirjaa kauppaan kympillä.
Onkohan jotenkin vainunnut alanmiehen? mietin ja tartun innolla siniseen kirjaan.
- Tää on viides omakustanne, sadan painos. 67 on myyty.
- Eikös Polvijärvellä ole joku uusi pienkustantaja, Hyttinen tai joku? muistelen. - On siellä vaan sen verran empivät kaikki niin helpompi kustantaa ja painattaa itse.
Mies kertoo hiljaisella äänellä joutumistaan sattumalta kymmenen vuotta takaperin näin kummallisen harrastuksen pariin. - Kansakoulupohjalta menin opistonkurssille, jossa piti opetella asiapapereiden laatimista, pilkut ja pisteetkin hukassa. Ei ollut osallistujia niin ohjasivat luovan kirjoittamisen kurssille. - Tässä ollaan viidennen teoksen kanssa liikkeellä., kolmeseittemän syntynyt mies.
Keskustellaan ristiinrastiin ja vuoronperään TUL:t , hiihtämiset, lautakunnat, Lehtoset, ollut mökki Putkinotkon Lehtoniemessä, vaivaisukot miten tärkeätä olla eri mieltä eikä joukkojen mukana hulmuta, niinhän Huovinenkin sanoi Tiililän opettaneen, omaishoitajuudet, poliittiset pelit oman sakin kesken, ei ne kuvakaan julkaisseet niin kuin muista ...
- Pitäs lähteä meijjän, kuuluu vieruspenkiltä.
- Tuntuu olevan jo noilla kiire. Sulla on kynä, niin signeeraat?
Teemme kympin kaupat omistuskirjoituksin. Kirjailija kiittää rupatteluhetkestä ja kirjahankinnasta, kävelee torille päin. Me poistumme Laakkosen Myytä kohti. Antin ahven jää suihkuamaan pikkutytön iloksi ja ihastukseksi.
 

On Elokuu

01.08.2013 - 13:00 | hikkaj | nokkeluus, lapsismi, LAUANTAISEURA
ja sinä olet viljaa
 (- ja porukat näemmä hiljaa...
+kaks sentään ies yrittäny...
=EI kiusata enempää
eli vastaus
 purkukommentissa)
.
.
Vai miten päin ne Juicen laulun sanat kajahtelivat ...
Mutta asiaan vähän samantapaiseen. Lauantaiseura kokoontui eilen liian hätäisesti ja liian lyhyellä varoitusajalla istuntoon; niinpä paikalle oli vaivautunut yksi lisäkseni, joten päätimme peruuttaa istunnon ja hoitaa homman puhelinneuvotteluna heti näin aamusta tänään. Skypetimme!
Näytin plakaattia johon olin kirjoittanut päivän piilosanan, ensin väläytin tyhjää puolta ja sanoin että olkaas hyvä Piilosana on tässä, vaan kun kuului murinaa vähän joka puolelta, käänsin sanan näkyviin:
LinDAnnA
- Ei nimi naista pahentais vaan ny kyseessä ei, proprista huolimatta, haeta ihmistä vaan jotain inhimillistä. Kakistakaas ulos vastaus, abstraktisubstantiivi! - Nopein saa vastata, arvaaminen eli väärä vastaus tuo karanteenin seuran seuraavaan miitingiin.
Yskivät ja kakistelivat osanottajat; viisi heitä tällä kertaa langan ja kuvan päässä oli: Laura, Anne, Paula sekä Matti ja Teppo.
Ei vastauksia vain huountaa. Niinpä jaoin kylmän viileästi puheenvuorot, ja näin ne onnettomat vastailivat ja samoin tein, sitä mukaa kun kukin oli kakistelunsa kakistellut, katkaisin kultakin skypeyhteydet.
Laura: - ... abbssststrak ... ei tommosta voi tietää!
Anne: - ... just maalasin taulua ja tuli mieleen kaupunkipuisto, vastaan Lappeenranta.
Paula: - ... Katri vois tietää tän, mullei harmainta aavia, jää ihan puille paljaille Paula tässä.
Matti: - Buuuu! Iisi, rakkauteen liittyy mut emmä voi sanoa kun Teppo sit peesaa. Jos se ei tiedä niin pirauta sit takasi nin mää kerron.
Teppo: - Masa varmaan sno tietävänsä, vaan ei se mittä tiärä! Tää sana on vissiin jompi kumpi, Mikko tai Saku, vai menikö päin mäntyä Koivut?
Varsinainen kaarti! Kunhan kisailevat. Ei päätä ei häntää.
Mutta mites siellä kotikatsomoissa irtoaisi tieto: mistä abstraktiudesta lindinannassa on kysymys?
Pannaan luukut kiinni siihen saakka, kunnes joku oivaltaa, joten antaa tipahdella pottuun täytettä, venytellään vaikka pyhän yli jos tarve vaatii. Koko kuuta ei kuitenkaan käytetä pätö hommaan.
 
8 kommenttia

********************************************************************************

SYYSKUU 2013
**********

Seuraa blogia | Ilmoita asiaton viesti | Rekisteröidy | Kirjaudu  
 
hikotusta ... ... sivumerkkejä
Ulkoilutan ajatuksia kuin koiraa ikään ... ... samalla kusetusreissulla toivon törmäileväni toisten koiruuksiin
Tietoa kirjoittajasta

Nimi
hikkaj
                
Kauppalehteen assosioitunut
rehabilitoitu assistentti,
vettä varvullansa etsiskelee, sinistä kultaa.
 
Linja-autossa ompi tunnelmaa?
 

Aiheet
ESITYKSET
JOULUKALENTERI
KILPI-Salama-LEHTONEN
KIRJALLISUUS
LAUANTAISEURA
LEHDISTÖ
LENNU
Local
MEDIA - tv,lehti,kirja yms
Matkailu
Politiikka
Päästöjä
RAIKU
RuutuAkka
Sijoitus/kauppa
Työelämä
URHEILU
auringonpistot
facta
harrastukset
henkilökuva
huikopala
hyvinvointi
kertakäyttökamaa
koti
lapsismi
liikenne
menneitä
merkinnät
nokkeluus
pahoinvointi
rakkaus
saldot
tilinpäätöksiä
uutiset
vapaa-aika
vetovihje
viimeinen savotta
voe mahoton!
ällös unta näe!
ETSI Hikkajiin blogeista
hikkaj + hakemasi sana 
Arkisto
2013
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2012
2011
2010
2009
2008
2007
Sivut
kuka?
miks?
mitä?
perimmäinen tarkoitus

Vinkit
Immu Kuopijosta
kariav
viroks
english
LINTU livenä
tilley
KR(ydman)

Tässä tämä savotta
30.09.2013 - 23:59 | hikkaj | merkinnät, nokkeluus, hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, Sijoitus/kauppa, henkilökuva, Työelämä, liikenne, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa, LENNU, tilinpäätöksiä, Päästöjä, Local, facta, lapsismi, KIRJALLISUUS, voe mahoton!, KILPI-Salama-LEHTONEN, menneitä , ällös unta näe!, auringonpistot, viimeinen savotta, RAIKU, vetovihje, saldot, LAUANTAISEURA, huikopala, ESITYKSET, LEHDISTÖ, RuutuAkka

 - vähänkös meitä naurattaa
.

Niin kuin Urhoa joka sai Paratiisin myllingille.
Kiitämme teitä kaikkia tutuiksi tulleita ja poistumme, koko konkkaronkka kaikkine alteregoineen, sfääreihin. Seuratkaa, rohkeimmat perässä ...http://www.city.fi/blogit/hikkaj

6 kommenttia

Rakastajatar muuttuu pikkuhiljaa avustajaksi
28.09.2013 - 23:58 | hikkaj | KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
kirjailijan kolmanneksi kädeksi, työjuhdaksi jopa
.
.
Joel Lehtosen kirjeitä Sylvialle, toisen miehen vaimolle 1907-1920  Putkinotkon herra
ed. 5

Enemmän kuin rakastajatar, Sylvia on jo neuvonantaja, avustaja Joelille, joka tivaa neuvoja ja anoo apua: naiseuden tuntemus ei ole miehelle avautunut. Ja jotta teosten naiset naisista kävisivät, saa Sylvia selvittää, kääntää, tulkita naisasiat kirjoihin ja kansiin.

Suora pyyntö Sylvialle kirjeessä  Helsinki Pitkänä perjantaina 2.4.1915/232

"Madamella ei ole herraseuraa, ei kukaan satu tällä aikaa hänestä välittämään.
Tahdon nyt hänen tunteitaan, ehkä monoloogina, kun hän on ikäänkuin hyljätty ja halveksittu. Kun tekisi mieli huvitella. Ja kun Falk, johon hän ehkä on kiinnittänyt katsettaan, on Svean kanssa."

Valmistelussa on työnimeltään Pomo, eli Kerran kesällä, joka ilmestyy kahden vuoden kuluttua ja josta alkaa Lehtosen nousu kansakunnan kirjakaapin ylimmälle hyllylle.

Kahta kuukautta aikaisemmin Joel on maalta kirjoittanut, etteivät ole Rissasen, taidemaalari, kanssa juoneet kuin vettä, saunoneet sopivasti sekä hiihtäneet joka päivä niin että vinopuusta tehdyt suksetkin katkesivat.
Ja sitten seuraa täysi pyyntö:

"Mutta kirjoita nyt jo kohtauksia, scener, tuon äidin ja tytön, äidin ja laulajan, isän ja tytön, isän ja laulajan, Ne ovat tärkeimmät. Hyvin lyhyesti vain, pääpiirteet. Lukijan fantasialle täytyy jättää myöskin työskentelymahdollisuuksia. Näistä lähettämistäsi on ollut minulle suurta inspiratsionin apua."

Että näin.
Joel rehellisesti rakastaa, käyttää hyväkseen, mutta rehellisesti tunnustaa Sylvialle kaiken, myös sen että nyt on, Hörnebergin huvilan Huopalahdesta ostettuaan, tarttunut haaviin uusi nuori nainen, joka hyvinkin saattaa sysätä syrjään 'Kuningattaren'. Nainen on Lydia Thomasson, tuleva vaimo Sylvian kuoleman kesänä.

Tylyn rehellisesti Joel kirjoittaa Lahteen, missä Sylvia miehensä Niilon kanssa asustelee:

 Helsinki 3.11.1915/253
"--- Näet itse, että Sinun seurasi käy mahdottomaksi: olet sidottu, kaukana, iäkäs.---"

Välillä Lehtonen vaatii että kaikki hänen kirjeensä Sylvialle pitää tämän hävittää ja suree kun näin tapahdu. Ja ei ihme jos keljuttaa, sillä eivät nämä läpikotaisin tunnustukselliset kirjeet ole todellakaan tarkoitettu suurelle yleisölle pällisteltäviksi.
Pekka Tarkka kertoo Joel Lehtosen elämäkerrassa, miten tämä seikka, jälkeen jäävät kirjeet, vaikutti masentuneen kirjailijan koko lopputuotantoon.

Parempi olisi Joelin ollut pitää mölyt mahassa.
Vaan meille jälkipolville kirjeet antavat tosi hyvän taustan ja pohjan lukea Lehtosen mestariteoksia uusin silmin, niiden rakentamisen ja rakentumisen nähneenä.

 
Lydia ja Joel Lehtonen Huopalahden saunansa edustalla vuonna 1922
Kuva: Harald Rosenberg / Otavan kuva-arkisto

4 kommenttia

Tammi - tietäjän on puu
27.09.2013 - 23:57 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS
olen lukenut joskus tuon lorun, joka jatkuu: tammen alla viisastuu
.
.
Kari Rydman taannoin kauko-ohjaili, kun haimme kirjaa, joka olisi kauniilla asioilla lastattu ja jossa huolien määrä olisi minimoitu, että ainakin yksi teos on sellainen: Jean Gionon  Mies joka istutti puita.
Näillä aamuilla kun ei enää viitsisi tuhlata aikaansa rumuuteen, vaan mieluummin kääntäisi jo katseensa ja ajatuksensa estetiikan puolelle, esteettisten elämysten nautiskeluun. Tai pitäisi olla ainakin tiedossa, kun esteettinen fiilis päälle iskee, että mistä sellainen olisi siihen hätään haettavissa. Tv-uutisista ei ainakaan. Eikä lehdistöstä, eikä edes kaunokirjallisuudesta noin vain. Musiikista löytyisi jos olisi musiikkimies, maalauksista löytyisi jos olisi itse piirtokykyinen, mutta ne ovat hakusessa, työn ja tuskan ja kaappien takana.
Onhan luonto, Paratiisi. On on. Kyllä löytyy.
Mutta siis jotain kaunista ihmisen luomaa, hei! - missä karskiuden korvaa kauneus. Sitä jäljitimme. Ja löysimme miehen lammaspaimenen, joka sivuhomminaan istutti Ylä-Provencen alppiseudulla puita ja joka ajan kanssa elvytti autioituneen seudun istutuksillaan silkasta rakkaudesta luontoon. Realityapa vielä kaikki tuo - kaiken takana on mies nimeltä Elzéard Bouffier.
"Sen miehen luona oli rauhallista olla", kirjoittaa Giono.
Eipä silti: on Paratiisissakin yksi tammi, joka vihdoin on terhentäytynyt viisikymmenvuotisen lapsuutensa jälkeen terhon tekoon. Kaunis on tammen tumma runko ja kuinka kaunis hento sen tuottama terho lehtiverhon alla:
 
5 kommenttia


Veronkiertäjät ovat kaikista isänmaallisimpia

26.09.2013 - 23:56 | hikkaj | LENNU, lapsismi

.
  WP
.
"HV
 Hj

Että ottaa pannuun tuo eliitti! Nää ökyrikkaat eenruutit sun muut rotat.
Ensimmäisinä Suomen lippua salkoon nostamassa ja itsenäisyyspäivänä kynttilää polttamassa. Vaan veroja karttavat kansan hyväksi maksamasta viimeiseen mieheen. Sinne vaan Luxempurkkiin, S-Veitsiin, ja ties minne Naurusaarille varojaan piiloon kyöräävät, ikään kuin niistä ei riittäisi kansalaisten hyväksi iso osa. Kumminkaan eivät elinaikanaan jaksa ite niitä kulutukseensa käyttää. UKH! Olen puhunut!

Tuus
Lennart Järvi "

Ollaanpa sitä nyt niin virallisia, niin virallisia tuon nimen kanssa!
Paarutkoon Lennu, ikään kuin se jotain auttaisi, vaan jos hänen eruptionsa helpottaa omaa pahaa oloansa niin silloinhan purkaus on paikallaan, vaan jos ei, kuten luulen, Pahan-aiheet eivät lopu ja jatkuva parku, itku sekä hammastenkiristys seuraavat Lennua läpi elämän.
Lennun jätämme pieneen pulaan; saas nähdä löytääköhän hän uuteen osoitteeseen, jos ei niin - kepeät mullat vain hänen yllensä.

14 kommenttia

Näyttelijätkin miten huimia!
25.09.2013 - 23:55 | hikkaj | lapsismi, LEHDISTÖ
mattieskohytösiä me kaikki
.
 
Sain syyskuun Eevan luettua, pitkitin tieten tahtoen hyvää tänne saakka, jottei seuraavaa numeroa tarvitsisi niin kauan odottaa.
Eeva on naistenlehdistä, ja oikeastaan kaikista lehdistä, se wienerin keskiherkku: ensin on kierräteltävä reunat ennen kuin parhaan palan puraisee, niinhän se menee - niinhän?
Kannessa on Kurri. Mutta olkoon, ei Vanessassa mitään vikaa ole, muttei mitään annettavaakaan - vielä. Sitten kun elämä moukaroi niin sitten. Merja Larivaarakaan ei kelpaa syvennykseksi.
Valitsen luettavakseni kaiken kokeneen naisen, Katri Helenakin jää toiseksi. Melkein voi sanoa että kaiken kasvattavan  kokeneen.
Ritva Oksasesta (Piilikangas, s.-39) ennettäin liehuvana liekinvartena en pitänyt lainkaan, pikkuhiljaa aikojen myötä, tykkääminen, tai peukuttamistako se on, vahvistui, ja nythän hän on naisten eliittiä.
Ritvasta saisi näytelmän, vielä paljon elämänmakuisemman kuin Katrista. Näyttelijästä näytelmän, joka on taivahan tosi. Avioeroa, syntymää, kuolemaa, menestystä, menestymättömyyttä, onnettomuuksia, sairauksia, hengenvaaraa, läheltä piti tilanteita, alkoholismia, uskoontuloa - tapahtumia yhden naisen kohdalle nokko. Melkoista Elämänmenoa siis.
"Ritva Oksasella on merkkivuosi. Hänellä on takanaan 50 vuotta taiteilijana ja 25 vuotta raittiina."  kertoo Eevan ingressi.

Juttu kelaa näyttelijän elämän, jonka miltei pahimmaksi kokemukseksi, yllättäen, kohoaa työpaikkakiusaaminen: muut teatterilaiset eivät suvainneet että yksi ponnahtaisi ylitse muiden.

Eletään Jyväskylän teatterin aikaa.
"Minua ei kelpuutettu muiden joukkoon."
Kollegat kulissien takana kuiskivat ja panettelevat. Psyykkiset syyt osaltaan johtavat fyysiseen sairauteen. Ritva irtisanoutuu työstään jouluna 1988.
Ne haavat jäävät, eivät tahdo ikinä parantua.
Niin ankaraa koulukiusaamista vanhemmalla iällä, aikaihmisillä!
Semmoista me harrastamme, kuka mitenkin, semmoisia pikkuhytösiä me kaikki, mattieskoja, kuka milläkin vallalla ja lailla ilmituoden: henk.koht. puhumalla, kokouspäätöksillä,  kirjoittamalla, blogeissa pottuilemalla yms. jne. ...
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/tyopaikkakiusaamisesta+puhuminen+on+yha+kiusallista/201309514659

6 kommenttia

TEX
24.09.2013 - 23:54 | hikkaj | lapsismi, LEHDISTÖ
Kouvolasta jäi käteen lehdenläpäkkö
.

.
Pitivät vanhalla kristallimaisella kaupungintalolla Keräilypäivän. Tuulensuojaksi vaatimattomasti on tuo hely nimetty - ei siinä paljon omanarvontuntoa ole keksijällä ollut tai sitten on itse asunut/asuu tosi prameasti.
Mutta asiaan siis, Katri Helenan jälkeen piti saada nauttia yhtä vanhasta. Ja eikös satuttu sattumalta ja onnistanut tuossa Tuulensuojassa.
KORTTEJA, FILATELIAA ym. KERÄILYTAVARAA
vapaa pääsy - ei sisäänpääsymaksua!!

Käytiin keskustelu kymmenien pöytien lomassa:
- Viidellätoista lähtee tuo ekavuosikerran TEX. Vuodelta 1953.
- Nuorempihan tuo on kuin Katri Helena!
- Mitäs se tähän kuuluu?
- No eipä mittää...
 Aarteen kanssa, nuorena nuoltujen Texien kanssa sieltä joka tapauksessa ilosta pomppien poistuimme.
 

13 kommenttia

Eipä siitä tunnelma parane!
23.09.2013 - 23:23 | hikkaj | ESITYKSET
pilkkaattepa miten pilkkaatte makua

.
  Kouvolan Sanomat
.
Senkin älyköt!
Elämä kulkee  t u n n e  edellä, älynne raahaa perässä. Joten on aika teidänkin heittäytyä.

Olihan se taas teatteripaukku. Oli totta tosiaan. Kuin äidin kohdussa olisi saanut polskutella ja mamia 2 h 35 min.

Ei kauniimpaa.
Vaikka mukana elämän kaikki kirjot: vihat, rakkaudet, pyssyt, kuolemat.

Taitavat päähenkilöt vanhempana ja nuorempana Katrina, Satu Taalikainen ja Heljä Heikkinen, ilman muuta, mutta myös muut Dannyt ja proffat. Se tunkeileva inhottava lehtinainen, Maija Sydänmaanlakka, oli rautainen roolissaan, samoin Katrin äitinä Hannele Laaksonen. Ohjaaja Jukka Keinosen kierrättämissä joukkokohtauksissa oli latausta, varsinkin säväytti se tumma takarivistö Timo Kalanojan kuoleman jälkeen; langetkoon puolet ohjaajakiitoksesta lavastaja Maija Louhiolle.
Niin ja sitten taas se kuusimiehinen livebändi saa kehut - atmosfääri taattu kun tunnelmamusiikki aitona irtoaa.

Entä kun se hurmuriproffa ilmestyi näytämöllä!
 - No-oh! kuului katsomosta syyttävä huokaus jonkun juoneen täysillä paneutuneen katsojan huulilta takana katsomosta.
Me istuimme edessä.

Onpa Kouvolan porukalla produktio, melkoisen haasteen edessä on nyt Joensuun kaupungin teatteriväki, jonka Katri Helena pian on ensi-illassa.
Saanen pelotella: melkoisessa sillassa ovat.

Hopi hopi! Junaan ja Kouvolaan!


Satu Taalikainen (Katri Helena), Heljä Heikkinen (Katri Helena nuorena) ja Sami Kosola (Timo Kalaoja)
Kuva Marja Seppälä
http://yle.fi/uutiset/katri_helena_nahka_paksuuntuu_ajan_myota/6845526
11 kommenttia

Nyt vois tietysti kysyä
22.09.2013 - 22:22 | hikkaj | lapsismi
eilisestä että, kuis äijän kävi?
.
.

< Ollaanko tässä teatteriin menossa vai sieltä tulossa?

Ja satiinko niitä kuhmuja vai eikö saatu? >

(Vastausaikaa on vielä jäljellä, vaikka, kuten joku tämän blogipotun viime päivien ilmestymiskellonajoista on jo oikein päätellytkin: ilta ehtii ja sorantulo tiimalasissa hupenee ...)

8 kommenttia


Ihan ite
21.09.2013 - 21:21 | hikkaj | lapsismi
kuhmut päähän yms.
.

Veturi-Ville lähetti kaveriviestin jotta tulisitte Kouvolaan, kumpikin.
- Yheksällä eurolla pääse suuntaansa, minä maksan loput. Tulukee!
Yösijaa ei luvannut tarjota eikä teatterielämystä, samoten kuhmut päähän pitää kuulemma hoitaa, hommata ja kuitata yöelämässä ihan ite.  No mikäpä ettei kun puoli-ilmaisin muuten, niin kiskoille! Katselemaan jotta miltä se Katri Helena kuulostaa toisen laulamana ja miltä se yks retkula tohtori vaikuttaa, onko Panu varmasti maalattu tarpeeksi mustaksi.
Kerrotaan sitten kunhan tuuli, tai se sen puuska joka roskaakin riepottaa, kuljettaa takaisin ja kunhan on ne kuhmut päähän hankittu - ihan ite
Väleinkös tuolla kiskotellaan, yönseutu perillä ja aamujunassa takaisin. Pikkuisen kiire on paluulla, jotteivät Paratiisissa putket jäädy; ainakin Huutosen Matti ennusteli dramaattista sään kylmenemistä lähipäivinä.
Perillä mietityttää oikeastaan ainoastaan vain yksi asia eli kannattaako tuon vähän tautta hotellihuonettakaan varata, jos ne kuhmutkin pitää ite hankkia, saattaa meinaan yö lyhyeksi käydä. Eikös tuo Speden saluunakin liene auki aamutunneille ...
Nähhään, jos ei täällä niin Cityssä.

10 kommenttia

Kauppa käy
20.09.2013 - 20:20 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, lapsismi
ja henki haisee
.
.
Täällä itäisillä mailla rajan pinnassa ei enää eletä -90-lukua, jolloin kaupan oven pielessä luki: VAIN YKSI VENÄLÄINEN KERRALLAAN. Päinvastoin toivotaan että monta.

Hyvin näyttää toteutuneen toive, mainoslehtisiä myöten. On siellä seassa suomenkielisiäkin jokunen, siis liikkeissä asiakkaina ja tarjouksina lehtisissä.

Mutta myyntiartikkelina TUOKSUVA ROSKAKASSI on vain tarkoitettu suomalaisille, koska kyrillisin kirjaimin ei sitä kaupata.
Sen verran kohteliasta touhua vierasta kohtaan, mitä niitä nyt rajan yli rahtaamaan!, sentään - itse roskapussimme haistelkaamme. Eikä kovin monen tarvitse edes kauppaan sitä varten ostoksille mennä.

9 kommenttia

Tiimari
19.09.2013 - 19:19 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, lapsismi
vielä ennätti ostaa
.
.
Menet ihan Mursuna hallituksen kokoukseen. Ensin pyöräilet 60 km. Perillä noidut että perhana!
Kävelet Anttilaan.
- Ei meillä ole.
Mitä! Halpa-talo Anttilassa ei ole!
- No kun ei ole, niin ei ole. Mutta tossois alhaalla silmälasiliike.
- Ois ois vaan ei taida tähän hätään ehtiä.
Kello on viisitoista, eilen, ehkä 15.15. Miehellä ei kravattia, ei kakkuloita matkassa. Hallituksen kokouksessa pitää olla jommatkummat, rillit tai ravatti, muuten et ole uskottava, eivät maksa palkkiota.
Mutta alakerrassahan on Tiimari!
- On toki meillä, lirkuttelee myyjä, se Jussin Mari vissiin.
Helpottaa.
- Kolmet saisit kahden hinnalla.
- Tarviin vain yhet. Mikä on suurin vahvuus?
- +4.
- No ne jos ei vahvempia oo.
- Kato tämmöset sigamageet.
- Perhoslasit. Eikös nuo oo naisille?
-  Kyllä näillä miehetkin näkevät. Koglaa.
Koklaa.
- Näkyypä näkevän.
- 3 €. Mut ota kolmet, maksat 6 €.
- Jos veis niille naisille ne kahet, sitten, lirkuttelee lasiton takaisin.
Nopeastipa oppi kaupankäynnin!
Myyjäkös ilahtuu. Kunhan ei vienosti hymyilisi rillien sovittajalle, takanapäin.
Vaan illalla kotona rillien ostaja on jo vahvoilla niillä nelosillaan. Laittaa perhosrillit silmilleen ja lukee KL-digistä ennenkuulumattoman uutisen pörssiyhtiöstä joka menossa täyttä päätä konkurssiin. - Ei tainnu tyttö tietää kun oli niin iloisella päällä.
Samaan syssyyn kehuu vanhan kansan viisautta: - Kyllä se niin on että se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.
Hörähtää nauruntapaiseen: - Hyvinhän näillä perhosilla näemmä näkee...
Rahat loppu - Tiimari jättää konkurssihakemuksen

5 kommenttia

Viisumiin kuva tyrkyllä
18.09.2013 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, lapsismi
yksi kunnon kuva riittää - mutta mihin?
.
.
- Hakemuspaperi, pikana, vuodeksi. Kahdeksi et saa koska edellyttää kahta entistä yhden vuoden viisumia.
- Tässä.
- Pari viikkoa menee ennen kun tulee. Matkavakuutustodistus?
- Tässä.
- Valokuva?
- On. Vaan uskallankos näyttää?
- Rohkeasti vain, mörö i l tÄ hÄ...
Melkein pyörtyy viisumivirkailija tiskin takana, melkein valahtaa lattialle, vaan minkäs teet kun seisot, mörkönä, tiskin väärällä puolella.
Saa viisumivirkailija sentään sanottua: - Sataviiskymppiä, maksetaan sitten jos viisumi myönnetään. Näkemiin kiitos...
Vapissee vieläkin viisuminmyyjä matkatoimistossaan, vaikka hakija jo kotonaan.
Epäillee tokko.
 
Ohjeistus eka kommentissa
12 kommenttia

Syyssäilöntää
17.09.2013 - 13:00 | hikkaj | koti, Local, lapsismi
sataa sataa ropisee
.

Onni Eläkeläinen katsoo harmaaseen päivään. Perhospuiston miehet vievät pala palalta ränsistynyttä historiaa silmistä. Harmaat tiilet katolta on irroteltu jo viime viikolla, nyt puskevat seinää nurin, moottorisahalla päristelevät kunnon kirouksin aimo miehet. Onni sulkee ikkunan. Niin eivät äänet haittaa, eikä käry tunge sisälle.
Joutaa pitkä rötiskö pois - toisaalta ei, toisaalta kyllä. Hirsisen saunan olisivat saaneet jättää historiasta muistuttamaan: olihan se siihen kempsulla aikoinaan kokonaisena Pirttikalliolta kuljetettu, sen jatkeeksi sitten parikymmenmetrinen liiteriautotalli laudoista Olli rakentanut.
Mitäpä historialla mitään merkitystä: pois vaan ja sitten parakki pystyyn kopiksi puutarhakiluille ja kaluille. Niinhän sen on mentävä, jotta tehokasta olisi.
Vaan eipä nuo aikoinaan älynneet säilyttää kahta tuottavaa päärynäpuutakaan.
- Ai itku, surkuttelee OE ja mielessään jo piirtää kylttiä: Paratiisi suljetaan. Lieventää sitten: Paratiisi suljetaan remontin takia.
- Ja paskat! lopulta laukaisee. Tehkööt omilleen mitä tekevät, kunhan eivät sorkkarautojaan Paratiisin puolelle työnnä.
Harvoin tällä päällä Onnimme on. Vaihteluko muka Onnin olomuotoa virkistäisi!
Laskee kaihtimen ja sen poikkipuut puoliraolleen kääntää. Laskeutuu lötköttämään.
Pian, pian on taas raiteillaan kun purkuäänet jäävät äänivallin taakse. Lempi siinä vieressä kehrää.
Ei saata mököttää. 

Hymyilee jo ja onnellinenkin on, kun saa omaan maailmaansa pujahtaa. Epiktetostaan muistelee: orjuuttakoot mutteivät ne ajatuksiin sentään yllä!

Katsoo hyllyyn: säilöttynä talven aarre!
Keväinen Volter ja Hilja Ovat sanasi niin kuin valoa minulle. Sen kanssa kuluu rattoisasti talvi, pala palalta hiihdon päälle nautintaa. Myös tuo toinen: Matti Salminen - Pentti Haanpään tarina. Vasta tuohon tullut.
- Vautsi vau! huokaa jälleen kerran. - Mikä ihanuus taas edessä! Satais jo lumen.

Ja ovathan jemmassa vielä pahan päivän varalla ne ostetut Prot ja MaxSportit - ja Matti Ahde sähkömies -muistelmat! ymsymsyms...

                

***********************************************

mien klo 17.09.2013 - 20:54 kommenttikuva:
 

12 kommenttia


Alus upposi - kuin blogialusta
16.09.2013 - 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, Matkailu, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi
Costa Concordian nosto tänään, samalla kun KL-blogit uppoavat 17.10. uppeluksiin kaikilta lopullisesti = linkki
.

.
- Tuossa se kehno vielä on! osoittelee Joku, kuka lienee.
On toukokuu 2011. Olemme Maltalla. Valetta on kaupungin nimi, hyvin kuvaavasti. Sinne ahtaasta aukosta oli suuri ja mahtava laiva työntäytynyt ennen meitä. Se näytti uskomattoman isolta.
- Ei helekkarissa! huokailivat muutkin kuin Joku. - Tuohan on monta Viikinkiä ja Tallinkia! - Röystäilyä!
Tuosta hetkestä kului 7 kk -  ja sitten sitä ei enää ollut näkyvissä tuossa eikä muuallakaan. Kaikkine pituuksineen ja painoineen oli painunut Sisilian rannikolla pohjaan; mitä sinne nyt Maltalta olisi matkaa: paritsadat kilsat?
Ei kun siis se oli ensimmäinen tumaus siellä Sisiliassa, tämä vakavampi karilleajo  tapahtuikin  ylempänä Italiaa eli 13.1.2012 Giglion saaren edustalla - 32 ihmistä menehtyi. Prosenteissa hyvin vähän.
• Pituus   290 m
• Leveys   38 m
• Paino  114 500 000 kg
• Matkustajat  4000
• Miehistö   1000
Melkomoinen jättiläinen on siellä pohjassa kylki näkyvillä kellottellut!

Onpa tuossa nostamista; painoltaan sama jos nostaisivat kerralla 100 000 henkilöautoa, pikkufiiujaan 2 X. Maannut ruostumassa pian kaksi vuotta hievahtamatta Välimeressä.
Sinne humpsahti kun kapteeni halusi hurmata värskin naisystävänsä tyyliin että hei näin tässä mennään! Niiaukseksi kutsuvat kapteenin traditionaalista laivallaan tervehdystä.
- Niin italialaista, niin italialaista, sanoisi Joku jos ilkeäisi.
Tänään nostavat romun pois, Yle näyttää Areenallaan suorana, vakuutusyhtiö laskee korvaussummaksi 800 000  000 euroa.
- Miljardikin voi mennä kun tekijät tietää, arvelee Joku ja jatkaa aprikoimistaan: - Kunhan eivät vain maksattaisi...
Ja Jokun tekisi mieli jatkaa, mutta me emme anna, sillä arvaammehan toki Jokun epäilyn - sitä hauskuutta toivottavasti eivät Soinille suo.
Valetta, niinpä. Olimmehan siellä siis mekin, silloin toukokuussa 2011, reilut puoli vuotta ennen tuota haveria, vaan me tyydyimme linjakkaisiin linjapiileihin (pysyvä kuva tuolla ohessa oikealla + linkki) ja tämmöisiin pienempiin pursiin:

http://yle.fi/uutiset/costa_concordia_saatiin_nostettua_pystyyn/6834341
29 kommenttia

Koli
15.09.2013 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, lapsismi
253 m Pielisen pintaan, 347 metriä meren
.

Oikeastaan mitään tekemätön luku Ukko-Kolin korkeus merenpinnasta, sen sijaan metrit alla näkyvään Pielisen pintaan kiinnostavat: siis tästä pudotus kaksi- ja puolisataa metriä, hups!
Jylhää   j y l h ä ä  - mitä sitä sen kummempaa sanaa keksimään. Sitä tämä on: JYLHÄÄ.
Jos tämä on kelvannut taiteilijoille, kareliaaneille, joilla silmää ja korvaa, niin kyllä tästä tavan tamppaajallekin jotain lohkeaa, ainakin ensi alkuun mykistää. Ja lisää mykistyy kun kuulee, että tuolta alhaalta Pielistä pitkin on soudettu kahden kirkkoveneen voimin säveltäjän flyygeliä tänne ylämaisemiin, jotta inspiroitunut Sibbe on sitten saanut raiuttaa ilmoille synnyttämänsä.
- Ja jos tuosta eteenpäin Akka-Kolin suuntaan kuljette, näette sen Eero Järnefeltin maiseman, viittoilee opas.
On täällä oltu ominkin päin, hiihdelty tykkylumilla, hölkätty ruskassa, käpästelty ilman aikojaan omatoimisesti. Vaan nyt oikein oppaan opastamana irtoaa irtotietoa rinkallinen, jalat oikeasti tapahtumapaikalla eikä pylly penkillä kirja kädessä kotona tai silmä tietokoneen ruudulla, jossa Koli koli Koli Ukko Akka Paha erimuodoissa hakusanana ollut.
Kontakti vaelluskengillä kallioon, kiertävä katse tyynelle liki satakilometriselle Pieliselle, jonka keskisyvyys on kymmenisen metriä ja syvin kohtakin vain kuusyks m...
On tämä maineensa väärti! - On on, toistaen huokaat oppaan perässä tiedon tungussa.
Vaikka ruska on on vielä vajaa! Vaikka aurinko leikkii kuuropiiloa ja vain välähtäen näyttäytyy. Vaikka alhaalla kiitävä moottorivenho rikkoo parhaansa mukaan idylliä,  siinä missä suihkareiden poutataivasta viiltävät valkovanat kesällä kesätaivasta.
Hurmiossako?
No on siinä pää vähän pyörällä: katsellako viittoilevaa selkeäpuheista opasta vai sulkeako ääni ja katsella ruskanvärejä hakevaa avaraa maisemaa, vai sulkea ylenmääräinen tieto, jottei näkymä palasiksi hajoaisi.
Säilyisi Kokonaisuus ehjänä, pirstoutumatta.
Jonakin päivänä, Ukko ja Akka, tulisimme vaikka kaksin kalliolle istumaan, jokin arkipäivä kun muut ovat muualla töissään ...
 
Koli Forum koolle tänään
12 kommenttia

Pikkusen raapas ruppanaa
14.09.2013 - 13:00 | hikkaj | liikenne, lapsismi
eikä oltu edes Nunnaluostarin tiellä
.
.
Oltiin ihan muilla maallisimmilla asioilla itärajan mäillä, viisumia ja sen sellaista hommailemassa. Uudet passit jo kourissa, viikossa tulivat R-kioskiin.  Meidän kylässä ei kioskia, ei minkäänkirjaimista, ole, joten sillä matkalla oltiin. Pysyteltiin rajan paremmalla puolella, kun ei niitä viisumeja: viepi kuulemma pikana 2 ja normaalina 6 viikkoa - sen verran hitaita ovat konsulaattien konsulit kirjoittelemaan kyyrisillään.
Ja kuvat ja kaikki puutoksissa: matkavakuutustodistukset pitäs olla, rahaa 150 € per vuoden viisumi, 250 € kahden vuoden.
Jätettiin vielä hakemus tekemättä kun uupu kaikkea vaadittavaa.
Käytettiin säästyneet varat soppailuun rajamakasiinissa. Tai meinattiin käyttää.
Kaksinmaattava pussilakanapaketti kainalossa jo ja pari makeelle tuoksuvaa pumppusaippuapulloa oli kerätty kainaloon, kun siihen hyllyjen väliin tuli terhakka täti ja käytiin keskusteluun:
"Teijjänkö auto se tuolla pihalla on semmonen vanha ruppana?"
"Tuntomerkit soppii: vanha ruppana."
"Muotoiltiin siitä vielä vähän ruppanampi."
"Ja kyselemätä. No jopas olitta!"
"Tulisijako kahtomaan, peruutettiin niin ei ihan kiäntyny, keulapuskuria vähän ruapas."
"Ette oo venäläisiä kumminkaan?"
"Aitosuomalaisia ollaan."
"No sitten, eiköhän tuo selevinne."
Pätö raapasu.

Satukalla siitä selvisivät - kohta viisumirahat meillä koossa!
Päästään vieraan valtakunnan alueelle hurruuttelemaan, dieselin hakuun ja Äänislinnaan, Aunukseen; Käkisalmen markkinoille tekis mieli uudestaan, viimeks kun siellä käytiin niin poika osti kellon joka kävi melkein rajalle asti ...

12 kommenttia

Andy suorastaan räjäytti liian pois
13.09.2013 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, RAIKU
Johan pimahti!  
BB-talossa Andyn hyväntekeväisyyspäivä - mies Pelkoselta poistettiin melkosella ryminällä
.
 
No voe voi!
A. McCoy
   Taulun laati loi
   Laulun kitaroi
.

 Anu töhri - suuttui muuttui nisti
naisenrakin listi:
 - Fuckin Kommunisti!


 20 ja 13 tai 13 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2013 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
11 kommenttia

Nunnaluostarin tiellä kolari
12.09.2013 - 13:00 | hikkaj | MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, Local, lapsismi
ja muita ämeriäkkyläisiä* uutisia viikon varrelta
.
.
  WP 

Varsinainen uutisvuoto pienestä pitäjäisestä - ja vain muutaman päivän sisällä:
Auto törmäsi mäntyyn nunnaluostariin johtavalla tiellä
http://yle.fi/uutiset/maissi_kasvoi_raakkylan_kesassa_hyvin/6817862
http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/35338-susi-soi-perheenjasenen-raakkylassa
Rääkkylän kanteleet Angry Birdsin siivin
http://yle.fi/uutiset/poliisikoira_loysi_raakkylassa_kadonneen_sienestajan/6826920
Noista nyt ei Tervokaan ota selvää!  Emmekä me muut uskoaksemme.
Onhan joukossa tosin yksi uutinen jota ei millään voi liittää Ämeriäkkylän alueuutisiin, mutta joka on otettava mukaan sen rasistisen otsikon vuoksi. Ja kerran sanakirjakin* antaa siihen luvan.
Olisi noista kommentoitavaksi kaikista. Jääköön teidän harteille se syntisäkki.

* sanakirjan mukaan
ämeriäkkyläinen =kaiken nielevä, yksiniittinen
4 kommenttia

Presidentin pörssisalkku
11.09.2013 - 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi
66 741 €  IS:n mukaan
.
 
Jos kädessä roikkuisi jonkin muun, minkä tahansa, maan johtajan pörssisalkku, saisi perään ripotella mielettömän määrän nollia. Meidän Saulimme pysyy kohtuudessa.
- Pannapa siihen vaikka jonkin Konkon resitentti! irvailee Onni Eläkeläinen hyväksyen ilolla presidenttimme toimet, alkaa sitten perata ihan pännän kanssa salkun sisältöä:
• Basware    100 kpl - 1900 €     en tunne alaa, taisi jokin tilasto vasta suositella firmaa.
• Cargotec    100 - 2900 €     niitä Herlinejä - omat meni kivelle aikoinaan. Antaapa Saken nyt yrittää.
• Digia            300 - 1000 €     tääkin niitä Balancen huippuja joskus, kävi vitosessa, jolloin tietysti ostin - pah!
• Elisa            300 - 5000 €     oma kaistamaksu 50 € per kk - rosvoamista! 'En koskis näpilläkään tätä tyttöä', sanos Ile.
• HKScan      300 -1100 €     halpa, talous tyydyttävä, riski kohtalainen kertoo B   Salonojan sinistä?
• KONE          150 - 9700 €     warrena vielä parempi!
• Konecranes  50 - 1200 €     ei kontaktia
• Martela A     300 - 1100 €     hukkainvestointi - Kiteen Hutsinmäellä levällään.
• Neste           400 - 6100 €     ASIASSA!
• Nokia         2000 - 8200 €   - Kampsuineen lähti vävypoika talosta ja vei arvoesineet menneessään, sano T.Halonen.
• Nokian Renkaat  100 - 3600 €  Ois rahaa niin ostasin.
• Oriola KD B   1100 - 2500 €   Jos ois niin myisin pois. Näitähän jakoivat silloin jakautumisvaiheessa puolimaiseksi.
• Panostaja     2000 - 1400 €    Paljonpa on turhanpäiväisiä firmoja Sakariaksen salkussa!
• Pohjola Pankki   372 - 4700 €  epämääräinen luku: rahapula? Balancen seiska. JV vähän varoitteli pankeista.
• Raisio K     1000 - 3600 €   jäykkä kepulainen hallinto, jota ei edes oma rasva notkista - jökötetään asemissa.
• Sampo       300 - 9600 €  Varma paperi! Vakuutettava on. Moni sotkee pankiksi - ei missään tekemisissä. B:n 11.
• Talvivaara  1200 - 132 e    No just just. Piste.
• Tikkurila    150 - 2700 €   Venäjällä riittää maalattavaa, jos alumnitikkaat kestävät. Sielläpäin pyöriskellee vahvasti.
edellinen Saulin salkullinen
- Mutta missä on Fortum? Herranen aika!  - Valtionlaitos, valtion päämiehen on oltava sitoutunut firmaansa, huokailee Onni E, - ja Tukholma ja Oslohan salaavat pörssitietonsa: mitä lie Sakella siellä?
Osin piruillen OE huokailee, mutta silti puolitosissaan, saatuaan ajan kanssa pöyhittyä  presidentin salkun sisällön sillä kymmenvuotisella piensijoittajakokemuksellaan ja näkemyksellään mikä hänelle kertynyt on. Paljon ei ole kertynyt, todettakoon - paitsi tappioita. Jos warrevoittaja ei olisi tullut olisi Onnin naama kalvakka ja salkku nolon luttero.
Vaan mitäpä Paratiisissa rahalla!  Luumutkin omasta takaa.

4 kommenttia

Hanno Möttölän suru
10.09.2013 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, lapsismi
eilen ilo ylinnä - tänään alinna
.
 YLE
.
Kreikka kaatui Susijengin edessä, MUTTA.
MÖTTÖLÄ meni mukana. Voi surkeuden surkeus! Miten voikin elämä paiskia eläjäänsä aallonharjalta pohjalle upoksiin yhdessä hujauksessa.
Ikään kuin 37-vuotissynttärilahjaksi ensin tarjoaa nekun suuhun ja ensimmäisen nuolaisun jälkeen tempaisee sen pois.
Viides minuutti: 209 senttimetriä 113 kilogrammaa miestä makaa maassa Kreikka-ottelun alkutiimellyksessä .Kentällä peliaikaa kertynyt vaivaiset 1 min 14 s.
Polven sivuside repeää. Tylyä. Dramaattista.

Koponen toki hoitaa voiton kotiin suosikista. Kahdentoista sakissa palloillaan.
Mutta mikä yksilön tragedia pelissä - juuri sellaisena kuin oikeassa elämässä meillä muilla!

Onneksi siis elämän kevyemmällä puolella, vähäpätöisemmällä sektorilla. Korjattavissa, paikattavissa, kunhan Aika kiireiltään ennättää.
Ja jos ei niin sitten takaisin oikeaan elämään, siellä jo uudet nekut odottamassa.

10 kommenttia

Hanno Möttölän ratkiriemu
09.09.2013 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, LENNU, lapsismi
susijengillä pelittää
.
 
.
"HV Hj

Sattuitko saumaan: viikonlopun urheilumylläkässä kattomaan pitkäin poikain EM-korispelejä, miten kaatui Vennään poika komiasti koriksessa?! Viimesellä sekunnilla tasaan ja toisen jatkiksen jälkeen voitto, vaikka tappiolla olivat koko pelin ajan.
On jätkillä säkää ja uskoa!
Uskomatonta! Vantastik! sanois Kattainen.

tuus
Lennus"


Lennuspa hyvinkin! Lie kohta jo rahaa vonkaamassa.
Mutta asiassapa oli: vahvasti puskee yhä mieleen eilinen ja  Hanno Möttölä, tuon kaiken nähneen rohjakkeen kolmen pisteen heiton jälkeinen tuuletus: munaskuista lähtenyt primitiivinen riemu!
37 v tänään ja vielä tallella lapsen ilo. Sykähdytti - jos voittokin.
No tänään maksavat Kreikan pojat omalla tavallaan 'velkansa'. Oliko se, katotaas - klo 15.30 Fem.
  YLE
harmi harmi
4 kommenttia

Lehtosen huippuluomiskausi lähellä
08.09.2013 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
tähän mennessä Joelilla vain reumaa, kihtiä ja kelpaamattomuutta
.
.
Joel Lehtosen kirjeitä Sylvialle, toisen miehen vaimolle 1907-1920  Putkinotkon herra
ed. 4
Joel on kolmenkymmenenkahden, takana Pariisi, Rooma, pari Tunisian-matkaa. Ikävystymistä, taistelua kipujen kanssa, joitakin jälkipolville arvottomia teoksia, elämänhalu nollilla. Parinkymmenen hehtaarin Inhan tila kotiseudulta Savonlinnan liepeiltä hankittuna velipuolilaiskuri-Alesille sekä äiti-Karoliinalle, joka hylkäsi pikku-Joelin. Karoliina Heikaraiselle ei kuitenkaan pojan ostama talo kelpaa, levoton nainen jatkaa kierolaisen kulkuaan.
Inhan-tila, tuo Putkinotko, lienee paras myydä kun lisämaan ostostakaan ei mitään tule.
Sylviaa Joel rakastaa, mutta samalla ilmoittaa, että tämä on liian vanha; suorasukaisesti hän maaliskuussa Tunisisan Gafsasta 19.3.1914 kirjoittaa: "Ikävöin kotimaata, en ketään henkilöä siellä, en edes Sinuakaan; vaan jotain olematonta, luontoa, kiviä: runoutta. Ulkomaat eivät lopultakaan ole minulle mitään, eivät puhu minulle mitään."
Takana hentoinen nuoruuden tuotanto:
• Perm  syysyön unelma, runokokoelma. Otava 1904
• Paholaisen viulu, romaani. WSOY 1904
• Mataleena laulu synnyinseudulle, romaani. Otava 1905
• Villi kuvitteluja, romaani. Otava 1905
• Tarulinna Suomen kansan satuja Suomen lapsille uudelleen kerrottuina. WSOY 1906
• Ilvolan juttuja kansansatusovitelmia Suomen lapsille. Otava 1910
• Rakkaita muistoja runokokoelma. Otava 1911
• Myrtti ja alppiruusu matkakirja. Otava 1911
• Nuoruus runokokoelma. WSOY 1911
• Markkinoilta runokokoelma. Otava 1912
• Punainen mylly Otava 1913
• Munkkikammio runokokoelma. Kirja, Helsinki 1914
Edessä  muutaman vuoden päässä putkahtamassa väkevä huippu, kun ihme kyllä, ruumiin kivutkin vuosikausiksi, ihme kyllä, väistyvät. Vähitellen on aika panna kynä laulamaan ... 1917 on tuleva ensimmäinen suurista: Kerran kesällä.
linkki
        ...
0 kommenttia

Lauantaiseuran aika
07.09.2013 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, LAUANTAISEURA
pääkaupunkimaantiedettä maailmalta
.
.
- Säännöt lienevät herroille tutut, emme kertaa, emmekä tällä kertaa paneudu lingvistiikkaan sen syvemmälle. Ohitamme myös sanojen etymologialokeron olankohautuksella hyvin tietäen miten hauskaa puuhaa sanojen syntyyn sekä alkuperään perehtyminen on. Mukavaa veivaamista, you know and I see. Mutta aikaanviepää puuhaa samalla. Itsekukin meistä sitä harjoittakoon ja harjoittaakin mielellään omissa oloissaan, uskon niin. Kirjoittakaahan ylös, omaa kehitystänne nostaaksenne, Jussin eilen lähettämä leksikaalinen, erittäin mielenkiintoinen linkki: http://www.kulkine.net/D52.php
Siinä alkusanat tämänkertaiseen Lauantaiseura-palaveriin ja Baariin vai kotiin ... vai kotiin! -leikkiin.
Ketäs meitä nyt paikalla oli heti aamutuimaan:
1. fyysisesti läsnä pari kyläläistä, joilla kova keppanan tuska; enemmän porukkaa olisi takuulla ollut jos kylillä olisi sana kulkenut, että tarjolla on rommia pullo, ikään kuin vihjeaineena;
2. skypessä muuan vuosi sitten elakoitunu sudettisavolainen jonkin puun virran paikkeilta sekä länsirannikon joskus tuhmia puhuva mies Mustasaaren liepeiltä. Ajattelin että tästähän ei niin mitään tule, mutta yllättäen joka ainoa poksautti korkin ja lorotteli oikean vastauksen ilmoille tuotapikaa.
Joko olivat niin viisaita taikka kieroja tai sitten kysymys oli turhan heppoinen =
Naurettavan laaja  amme
Kokeilkaas kotona, heittäkää jokin kaupunkinimi maailmalta, niin katsotaas osuiko kohilleen!
Portit suljetaan ja huomenissa palaillaan asiaan.

Tsemiä!
Tai Temppaa! mikä minusta olisi parempi sanonta.


9 kommenttia

BB-talo avaa illansuussa uksensa
06.09.2013 - 15:15 | hikkaj | MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi
tuskin malttaa Onni odottaa!
.
.

 Pois alta!
Syrjään kaikenmaailman etäluentamittarit sun muut sähkömasiinat, sillä
tänään alkaa julkku-BB


Elloppia siellä ei nähtävästi nähdä, mutta Iltalehden ennakkotietojen mukaan siellä saatta olla Sara Sieppi.
Teppo Säkkistäkin kaavaillaan. Claudia Eve on selvästi varma. Kuulusimmasta päästä lienee myös Saana Parviainen.
Ai ettekö tiedä kuka on Saana Parviainen! Jussi Parviaisen ex-vaimo, tietenkin.
Nyt kun kalasääsken pesässä ei enää mitään katsottavaa ole, joskus vain lehahtavat linnut, niin siirtäkäämme katseemme BB-pesään, josko sinnekin jokin raato järjestettäisiin.
Tuksu ei kuulemma ole mukana.

Illallapa tuo selvinnee.
Siitäpä pökkäsikin päähän että silloinhan ei siis Tauskikaan  voi olla.

17 kommenttia

Lindström sijoittaa
06.09.2013 - 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi
sattui kirja Piensijoittajan sormien lomahan
.
.
Piensijoittaja on viiletellyt matalalla, pitänyt matalaa profiilia, hyvä jottei ole maan alle uponnut koko ukko; talvisessa maisemassa usein onkin hanki niellyt hiihtäjänsä. Milloin lie viimeksi ihmisten ilmoilla käväissyt: muistaakseen puolenkymmentä vuotta taaksepäin kun hiihteli hankia hiljokseen ja havaitsi järvelle hentoisen savun nousevan avantosaunan piipusta. Muistaa silloin riemumielin tuumanneensa, jotta se nousee vinosti pystysuoraan kuin Sammon osake.
Siinä sanonnassa oli ollut puoliksi ivaa, puoliksi iloa. Sopimatonhan vertaus oli ollut siihen idylliin - pakkaskuulaaseen maisemaan ja raikkaaseen ilmaan. Sekin oli huvittanut siinä missä kasvava Sampo.
Joiltain noilta ajoilta nyt talven tuloa hartaasti odottavan Piensijoittajan käsiin osui sattumalta muuton jäljiltä, ei oman, oma lainassa ollut kirja: Kim Lindström Menesty osakesijoittajana. 2005 näkyy olevan hankintavuosi ja etukannnen alla suluissa tekstiä: (no enpä ois ikinä uskonu että innolla tämmöiseen kirjaan tartun!).
Piensijoittaja selaa Lindströmiään ja huomaa: Erityisen tarkkaan on tullut kaluttua luku Tunnusluvut sijoittajan työkaluina. Tämmöinenkin virke oikein alleviivattu: "Omien osakkeiden ostojen sanotaan olevan yritysjohdon markkinoille suuntaama viesti, että osake on aliarvostettu."
Ja viisaana sekä kauaskatseisena miehenä Piensijoittajamme on tiukkaan hinkannut myös lukua, jossa veroista ja tappioista on puhe: "Turhaan sijoittaja pelkää tappioita, jotka ovat olennainen osa normaalia sijoitustoimintaa", huomauttaa Lindström, ja silloisen täysin kokemattoman Piensijoittajan mielestä Kim hupsii sitten aivan käsittämättömiä: "Paradoksaalista kylläkin myyntiä kannattaa harkita myös silloin, kun on varma, että osake on vain tilapäisesti aallonpohjassa. Näin toimien sijoittaja realisoi suuren vähennyskelpoisen myyntitappion."
- Tappiolla on myyty, on, ja piste! nyökkäilee Piensijoittaja,  y h ä  Piensijoittaja! Vaikka kirjan neuvoista on jo huitkotvanen.
Suursijoittajaksi tullakseen vissiin pitää tarrautua Lindströmin uusimpaan opukseen Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä, jota Henri Elo blogissaan suosittelee.
Tai antaa olla: tyytyy Elon lupaukseen palata kirjan parhaimpiin paloihin myöhemmin.
- Ennättäähän tuota vielä rikastua ennen kuolemaansa! iloitsee Piensijoittaja.
Siinäkin sanonnassa puoliksi ivaa ja puoliksi iloa ihan niin kuin alun talvisella hiihtoretkellä saunan Sampo-savun nähdessään.

6 kommenttia

Nestevaimennin
05.09.2013 - 13:00 | hikkaj | vapaa-aika, liikenne, lapsismi
molemmat uusittava - herää kysymys, mistä kysymys?
.
.
Onni Eläkeläinen ei ole automiehiä ollenkaan, ei ole koskaan ollut. Auto on ollut, enää ei ole, pyörä toki on, yksin ja kaksin istuttava, kohta varmaan se Putinin kolmipyörä ja sitten ...
Semmoinen on elämän kiertokulku - yhä turvallisempaan suuntaan kulkeva.
Mites se menikään sama asia siinä vanhan kansan arvoituksessa: aamun neljällä, päivän kahdella, yöt ja illat kolmella jalalla? Tuolloin tosin moottoreista ei tietoakaan, hädin tuskin päreestä oli päästy Ahon lamppuun.
Ajokortti ja -taito sentään ovat yhä jäljellä. Molemmat vähän kulahtaneina, aivan paperina.
Joskus sitten joutuu jelppimään noita kummia eli työssäkäyviä ihmisiä, joita syrjäseutujen kirkonkylissä ei montakaan ole olemassa: rivitalosta hyvä jos yksi ovi aamuisin aukeaa ja ulos astuu töihin lähtevä ihminen; seitsemän muun oven taakse jäädään murjottamaan ja kuuntelemaan radiopoikain ja -tyttöin tyhjänpäiväistä takatavupainotteista suunpieksäntää.
Hittolainen että tässä ajaudutaan kauaksi päivän tunnussanaa!
Ihan harmittaa, kuinka kertojan osa on joskus liian orjallinen kun on myötäiltävä päähenkilön liikkeitä, Onni Eläkeläisen. Vähän sama kuin pelaajan osa Jukka Jalosen Meidän pelissä, jossa tekijän, pelaajan, luovuudelle ei sijaa jäänyt, vaan toista se on nyt Erkka Westerlundin raamipeliaikoina.
Vissiin tässä raamikirjoitukseen on aika täälläkin siirtyä: vapautta ja vastuuta tarjoavaan.
Siis on palattava aiheeseen: Onni Eläkeläinen on auttamassa poikaansa perintökalun katsastuksessa, tämä kuljetin ei näet mennyt läpi katsastuksessa, tai meni mutta sitä ennen 'On vaihdettava nuo taakse!' on kuultu katsastusmiehen murahdus. Ja koska kaikki tapahtuu päiväsaikaan eikä työssäkäyvä ihminen pysty näitä asioita hoitamaan, auttaa Onni E, joutomies, mielellään poikaansa myös autopulmassa, vaikka kaukana bravuuriosaamisalueesta liikkuukin.
Mutta perin hämmentynyt ja hämmästynyt eläkeläismiehemme on maksettuaan 150 euroa varaosaliikkeen myyjälle ja kotona paneuduttuaan maksukuittiin lukea tankkaa: nestevaimennin 2 kpl  á 75 € .
Mitä kummaa hän oli ostanut? Eihän noilla ole mitään tekemistä katsastusmiehen vaatimusten kanssa!
Häpeissään kurvaa OE:mme aamutuimaan Tikkasen pajalle vaihtohommiin.
Miten on, tiedättekö te, oletteko Onnia tietävämpiä, muka?

13 kommenttia

Keskiviikon muistilista
04.09.2013 - 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, lapsismi
elämän ulkopuolelle kaupunkiin
.
etujarruletkut  2 kpl
takaiskarit
valokuvat 3 (yksi viisumille jo)

käräjät klo 11.00

poliisi: passianomus +
henkilökortti, jossa kela samassa
-käteismaksu 52 € + 53 € = 105 €
makelle lamppu

bb klo 22

3 kommenttia

Etäluentamittari asennetaan
03.09.2013 - 13:00 | hikkaj | koti, Sijoitus/kauppa, lapsismi
ja puolihuolimattomasti sähkön hintaa nostetaan
.
.
Tuli kirje sähköyhtiöltä.
   Asennamme etäluentamittarin.

Ei aiheuta muka toimenpiteitä eikä lisäkuluja, asennus vie aikaa puolisen tuntia, kymmenisen minuuttia saattaa sähkö olla poikki.
   Pahoittelemme sähkökatkoksen mahdollisesti aiheuttamaa haittaa.

Eivätpä pahoittele sitä että porrastavat yösähköön/vuodenaikamittaukseen siirtymisaikaa.

   Yöaikainen lämmitys kytkeytyy jatkossa päälle porrastetusti klo 22-23.
   Yöaikainen lämmitys kytkeytyy päälle satunnaisviiveellä klo 22-23 välisenä aikana.

Porrastavat. Eli lykkäävät halvempaan sähköön siirtymistä. Jopa tunnin nyhtävät kalliimpaa hintaa. Porrastaessaan! Porsastelevat siis toisin sanoen ylemmyyttään ja yksipuolisesti, sen kummemmin neuvottelematta.

Eivätpäs aamulla porrasta seitsemästä kahdeksaan!
Silloin jytkähtää kalliimpi sähkö päälle tasan seitsemän.

   Ohjauspalvelun muutos perustuu Suomen kantaverkkoyhtiön Fingridin suositukseen sähköverkkoyhtiöiden yösähkökuormien    porrastuksesta klo 21-24 välille.

No on niillä syynsä, eipä silti. Ymmärrämmehän me toki: yhteiseksi parhaaksi kaikki.

   Jos uusien tarkkojen sähkömittareiden ohjaamat yösähkökuormat kytkeytyisivät päälle koko Suomessa samanaikaisesti iltakymmeneltä, sähkön tuotanto ei ehtisi seurata kuormitusmuutosta, jolloin sähkön käyttövarmuus heikkenisi selvästi. Yösähköjen yhtäaikainen kytkeytyminen nostaa sähkön kulutusta hetkessä yli 1000 megawattia, mikä vastaa esimerkiksi kolmen Tampereen kokoisen kaupungin kokonaiskulutusta.

Nöyränä  toki otamme osaa yhteiseen hyvään, tosin empien udellen:
"Miksei Yhtiömme sitten porrasta klo 21 alkaen vaan vasta 22- ?"

Tunnilla lyhenee halvempi sähköaika eli eikun laskeutukaa boilerillenne jo valmiiksi säätämään vedenlämmitysajastin varmuusrajan yli, so. klo 23.00. Hop!Hop!
Ps
tuo vertaus
3 X Tampere (väkiluku on 218 088) ei kuulosta niin vakuuttavan suurelta kuin kuulostaisi
88 X Ämeriäkkylä
   (missä asuu WP:n mukaan 2490 ihmistä)

2 kommenttia

että tälleesti
02.09.2013 - 13:00 | hikkaj | harrastukset, URHEILU, lapsismi
viuh! ja vuff!
.

.
- ViuH!
- Päin mäntyä!
- Viuuf!
- Lammessa!
- Viuh!
- Kivellä!
- Vuf!
- Varpailla!
- Vauuf!
- Väylällä!
- Viuh!
- KYY, varo!
- Kops! vaan ja henki pois.
- Viuf! Vuf!
- Ei voimaa! Puttimaila tuossa. Käsivarsi kolmio ja heiluri.
 - Muista asento! Polvet notkolle ja ylävartalo eteen.
Noinpa se sujui. Menkääpä ihanite kokkeilemhaan, ei se tuon kummasemmin onnistu, pelkällä viikateniittokokemuksella. Tuopa aloitusasento on kuin venäläiseen kyykkyvessaan asettuminen - muistattehan ne pelkät reiät kivilattiassa?  Peruuta ja polvinotko, etukeno. Siihen kun käteen vielä golfmaila, niin hyväkö tulisi ...
Olivat ne, kieltämättä, hyvin varautuneet yhen tohelon tuloon:

10 kommenttia

Tätä eivät tuttavat saa lukea!
01.09.2013 - 12:00 | hikkaj | lapsismi
ehdottomasti ei!
.
.
Onni Eläkeläinen on - golfaamassa. 
.
.

9 kommenttia

*********************************************************************
LOKAKUU 2013
********************

Kerta vielä kiellon päälle!


07.10.2013 - 07:00 | hikkaj | merkinnät, MEDIA - tv,lehti,kirja yms

.

.

Tässähän käy pian kuin Teemu Selänteelle ja Jukka Keskisalolle - vetelee terälehtiä päivänkakkarasta:

- lopettaa - EI - lopettaa - EI -  lopettaa - EI.... 

Muutta NYT LOPULLISESTI täältä tuonne umpsukkulaan:


Kuunnelkaas, muistokseni juutuupista:  Siellä jo on ja PYSYY.

Kiitos!