Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 6. marraskuuta 2012

Auton ja mielen talvisäilytys on taidetta

Siskon auto ajettiin talliin talvehtimaan: täällä maalla huomattavasti halvempaa viettää sen luppoaikaa kuin pääkaupungin parkkihallissa, jossa kuukausihinta hipoo jo kahtasataa.

One problem kuitenkin: Nykybensa ei kuulemma säily  t u o r e e n a  talven yli, jos ei lirauta joukkoon säilöntäainetta; Atamon ei kelpaa. Tyhjällä tankillahan ei saa autoa seisottaa, koska talven aikana tankkiin kertyvällä vedellä auto ei kulje.
On taidetta varastoida auto talven yli.

Kun auto oli talliin peruutettu, päivän työt oli tehty. Yksi askar päivässä on mielelle parasta: aivot eivät mene solmuun vaan saavat valmistautua talvilepoon leppoisaan tahtiin.

Marrasauringon vieno paiste, syksyinen harviaisvieras, sai kuin saikin jäämään pihamaalle saunan seinustalle. Saha käteen ja runkokasan kimppuun. Yllätyin hyppyäni ja siunailin yhtäkkiä ketteröitynyttä ruumistani, jolla ei tuntunut olevan mitään yhteyttä aivotoiminnan ja sen käskytyksen kanssa: kuin villi varsa karkasi ruumis fyysiseen toimintaan, omimpaansa.

- Kai nyt sentään tämän puuhan aivot kestävät liikaa aukeamatta, suostuin, ja pakkohan se oli.
Ja kieltämättä: on ruumis ennenkin omapäinen ollut, tehnyt vastoin järkilaskelmia, sen kummemmin kyselemättä.
- Eikä sitä autuutta ja iloa mikään voi korvata, minkä hikiliikunta saa aikaan.
Sekin oli taas kerran myönnettävä.
ma 5.11. 3C auringon pilkistelyä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti