Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kesäkuun 2012 Kauppalehti-blogit


Urpilainen ja Katainen kummittelivat


30.06.2012 - 13:00 | hikkaj | Politiikka, lapsismi, ällös unta näe!

ja että vielä Uosukainenkin!

.

 Ikään kuin noista poliitikoista ei saisi jo tarpeekseen valveilla ollessa niin työntyvät pahulaiset vielä uniinkin. Mitenhän saisi estetyksi? Ja jos ei mitenkään niin voisikohan pyytää korvausta kotirauhan rikkomisesta. a.o. tunkeilijoilta, mitä luulette?

Ei ole mukava nukkua ja nähdä vierellään jopa menneitä haamuja: nytkin Aarne Saarinen ohjasi autoa ja minun piti istua pelkääjän paikalla, mumisi siinä piippu suussa aarnemaisesti ja pakotti kakistamaan ulos vastauksen kysymykseen: - Ketäpä äänestit?

Sora lenteli mutkaisella tiellä, pelotti muutenkin sekä mies että tie ja henkeni säilyttääkseni en suinkaan sanonut että Pekkarinen, enkä Stubb, enkä RäsänenJutta olisi saattanut mennä läpi Saarisen sihdistä, mutta pelasin varman päälle ja sanoin: - Tennilää. Esko-Juhania.

Aarne katsoi huulet lörpällään pitempään minuun kuin tiehen ja tokaisi sitten: - Eihän Esko Juhani ollut enää ehdollakaan!

- Ei kun tuota PaPaPaavoa minä äänestin, yritin korjata virhettä heti perään.

- No se nyt vielä puuttui! suuttui Saarinen ja lisäsi kaasua niin että pohjassa rapisi kun kivet sinkoilivat sinne tänne, alkoi tulla Innasta ikävä ja sen maalauksia.

- Arhinmäkeä. Arhinmäkeäpä, toistelin kun Aarne polki kaasua ylämäkeen ja vaihtoi samalla pienempään; moottori ulvahteli Aarneakin äkeämmin. 

Mäen päälle päästyämme meitä odotti varsinainen yllätys: Riitta Uosukainen makeili siellä minipöksyissään maireammin kuin koskaan, ja peukalo pystyssä! Kyytiin keikistelemässä?

- Tuon akan kyyti meni jo kymmeniä vuosia sitten! tuhahti Aarne ja siitä uhasta pääsimme kun Aarne kaasua lisäsi. Pölypilveen peittyi Riittaa. - Hakekoon Kanisteri-Topi omansa, jatkoi Arska purppasuaan.

- Mihin kummaan sinulla on näin kiire? uskalsin hiljalleen kysellä.

- Suu poikki! käski kuski. Vissiin se kuvitteli aito lahtarin kyytiinsä saaneen.

Onneksi uni purkautui siihen kun Saarinen kääntyi levikille, missä kaksi hahmoa seisoi nokikkain toisiaan liki, jotenkin liian lähellä toisiaan. Aarne ajoi viereen, mutteivätpä hahmot siitä hätkähtäneet vaan jatkoivat nenät vastakkain juttuaan. Oli ne ne: Katainen ja Urpilainen. Ei ne tavan ihmiseen reagoineet, sain olla, vaan Aarnen ottivat avosylin vastaan ja kun olivat aikansa halanneet pudottautuivat kolmisin veneeseen ja soutivat käkättäen ulapalle, pienintäkään huomiota unennäkijään osoittamatta.

Oma rotunsa ovat poliitikot! Sen ne tässä taas todistivat.

Mitäkö minä? Milläkö pois? Minä heräsin unesta ja aukaisin Uutisille: Saarista ei näkynyt mutta jo olivat Katainen ja Urpilainen siellä, studiossa vakavia haastamassa, eurojansa laskettelemassa.



 


Käyttötili säästötiliksi



tai toisinpäin - puolensataa a-nelosta eto jutun tiimoilta

.

Kätevää - ja ilmaista! - vaihtaa tili toiseksi netissä.

Lähetät vain viestin pankkiisi, niin kohta tulee ystävällinen ilmoitus, että vaihdettu on. Ja parin päivän päästä postissa viisikymmentäviisi sivua tietoa tapahtuneesta - 55 sivua!

EU vaatinee.

 

Eli

saate, 1 sivu,

tilisopimus, 3 sivua,

tili- ja maksupalveluehdot, 46 sivua

+

palveluhinnasto, 5 sivua.

 

Tulla tupsahti siis pyhiksi mielenkiintoista (Jope) luettavaa parin runokirjan verran; eipähän tarvitse joutavien Lehtosten, Salamien kimpussa askaroida

Jonkun mielestä pankin lähettämä teksti monimutkaisuudessaan ylittää Volter Kilvenkin!

 

Saas nähä. Tulee mielenkiintoinen lukuviikonloppu.



 


Tappaa ihtesä


28.06.2012 - 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, facta, lapsismi, voe mahoton!

kauppajonossa mesosi; sapuskaa silti osti

.

.

Onni Eläkeläinen teki eilen kaupunkimatkan. Suoritti. Ja niin kuin ei jo muutenkin olisi kaupungissakäynnissä nokko, törmäsi vielä kauppajonossa elämäänsä kyllästyneeseen mieheen. Nuorukainen se oli ja ihan tavan vaatteissa, ihmisestä kävi, tukka tavallinen, olemus ohuenlainen.

Kännykkäänsä puhui ensin ihan muina miehinä, vaan sittenkös tämä yhen äkin kiihtyi ja kiihkoontui.

- Mie tapan ihteni!

Mitä lie luurista kuullut kun noin totesi?

Ei ollut vielä maksuvuorossa, jatkoi kohta kovenevin äänin:

- Sitten mie tapan ihteni. Ei kiinnosta niin yhtään.

Tosissaan oli, siivoa kieltä käytti, hymyilemättä kävi vuoropuhelua, välillä kuunteli ja väliin toisti sanomisiaan. Jonossa seisovat eivät piitanneet miehen puheista, siirsivät tavaroitaan hihnalle ja maksoivat, korkeintaan katsoivat olivatko alennukset kohillaan ja jatkoivat ovesta kadulle muovikassit pullollaan.

Sitten tuli kännykkämiehen vuoro, toisella kädellä siirteli vähiä ostoksiaan liukuun ja toisella piteli kännykkäänsä jatkaen tappamistaan.

Vasta kun mies siirtyi vaalean kassatytön kohdalle ja taas mölähdettyään tappouhkauksensa, kavahti kassa ja vaaleni entisestään. Kassatyttö laittoi silti koodit kohdalleen, työnsi ostokset laitteeseen ja vissiin kysyi bonuskorttia, koska itsensätappaja kaivoi kukkaronsa sillä yhdellä vapaalla kädellään ja syötti kortin päätteeseen.

Sen verran Onni Eläkeläinen seurasi vielä tilannetta ennen ulosastumistaan, että ei sillä olutkoiraa mukana ollut, ei edes yhtä tölkkiä ostoksissa. Jugurttia oli ja piimää makkaraa.

Joten tosissaan se nuorukainen menosi, vaikka ruokaa osti ja vaikka ulkona niin kauniisti aurinko paistoi monen sadepäivän jälkeen.



Solmunosat.jpg

 http://solmut.net/

 


Kaks ihmetyksen aihetta



Erkki ja EM

.



.

1. §

Että nyt tuommoinen kadunmies noin hienon naisen kimpussa! Vasta Erkki seisoi tukka sekaisin muovikassi kädessä ennen vaaleja kuin kuka tahansa meistä kirjakaupan ulko-ovella, kauppasi aatteitaan jos joku kysyi, kirjan antoi ilmaiseksi.

Nyt jo Hilaryn kanssa käsikynkässä.

Mahtaa Ilkkaa potuttaa!

 

2. §

Että ei suorana lähetyksenä YLE YLEisurheilun EM-avajaisia lähettänyt! Siinäpä taas kankeus huipussaan. Olisipa Canal+:lla lähetysoikeudett: olisi siinä ukkoa jos toista tammista soikean pöydän ympärillä istunut jo aamusta lähtien selittämässä. Jokin roti sentään tärkeysjärjestyksellä, ajatellee YLE, aivan oikein.

Mutta ettei edes netissä!


   WP



pst klo 21.00  Jahas, myöhempää tietoa EM-avajaisille täystyrmäys IL27.6.2012


Pariisissa ollaan



siis Joelin matkassa - ja tietysti paheellisissa paikoissa

/HT2.

.

.


Matkaan! Olettehan valmiit - mottona vaikka: jouluna haavoittumatta perillä!

Vielä emme ole pitkällä, hyvin kelkassa kestämme.

 

 

"Tarkoitukseni on näytellä hänelle sitä, jota ihmiset eräällä tavalla ylpeillen sanovat elämäksi, ikään kuin filmissä, jossa sensuurin sakset ovat käyneet, se vain erona, että minä leikkaan pois v a a r a t t o m a t kohdat, hiljaiset, siivot ihmiset, ja sinkautan heijastimesta räikeän valon keskoslaisten ja mallikelpoistenkin viallisiin puoliin." 

Joel Lehtonen: Henkien taistelu Otava 1933. 634 s.

 

 

Henkien taistelun kokematon maalisnuorukainen, no jo kolmikymppinen kumminkin, metsänhoitaja on vietelty ja viety etelään, eteläänpä tietenkin pois kylmästä maasta. Pariisiin.

Piru hänet on sinne vienyt: eloon, iloon ja elosteluun. Mikäs meidän on mukana riekkua!

Piru eli Viksari, pullon henki, on saanut luvan itseltään Jumalalta näyttää päähenkilölle Kleophas Leanteri Sampilalle Le Dômet ja muut maailman ihmeet ja kummat, vietellä viihteelle kokemattoman, sinne missä 'juomapaikat hehkuttavat liikekilpiensä sähköjä'. Iskevät pirullisesti värisilmää: ryyppyjä, ryyppyjä, paljon alkoholia, ryyppyjä, ryyppyjä!

Istumme iltaa ja huomamme kuinka imarteleva nainen viettelee Leanterimme, tarjoaa auliisti palveluksiaan, kehuu tämän kuninkaallisen olemuksen maasta taivaaseen, vie rahat ja aamulla hätistää kämpiltään sankarimme: "Mene h-ttiin senkin r u m i l u s !"

Niinpä Leanterimme häipyy ja tekee häpeissään hyvin vakavan ja hyvin itsepäisen päätöksen.

Tähän suljemme, näille alkulehdille, sivulle 50, kirjan ja jäämme pohtimaan mitähän tuo, metsien mies 1900-luvun alun suurkaupungissa meinaa tehdä: murhaa Madeleinen? joutuu ryyppyputkeen? saa tarpeekseen heti alussa ja palaa Suomeen?

Ovat ne nuo aikuiset miehet kummia: kravatit kaulassa kävelevät ja näyttelevät tärkeää,  viisaampaa kuin ovatkaan! Voi herranen aika!

Henkien taistelun alaotsikko kuuluu: Kertomus tunnetuista kansalaisistamme. Eino Leinon nimi jo vilahtikin. Saarikoski olisi varmasti istunut kuin tauti kuvioissa, vaan harmikseen ei vielä elänyt tuolloin.

 

 


Uusintakatsastukseen!


25.06.2012 - 13:00 | hikkaj | liikenne, facta, lapsismi, voe mahoton!

vaikka läpi meni - väliinputoaja kahden katsastuksen loukussa

.

.

Kaikenlaisia sääntöjä.

Latukka oli seisonut neljä vuotta tallissa, vastakatsastettuna.

 

Nyt tuli AUTOntarvetta.

Vakuutus päälle ja soitto Kovalaiseen: ajanvaraus jotta saa ajaa humman sakotta syyniin.

- Peli kuin unelma! kehui katsastusmies ja lätki leimaa. - Mutta. Valitettavasti sinun on tuotava tää parin viikon jälkeen uusintakatsastukseen.

- Että mitä? Eikö menny läpi?

- Meni meni. Läpi. Mutta vuosikatsastaa saa vasta heinäkuun puolella ja siitä kolme kuukautta.

- Eli jos oisin ottanu uuskäyttöön heinäkuussa, ens viikolla, ois vuosikatsastus menny siinä samalla?

- Semmonen on laki.

- No jo on. Lie laki tehty Kustaa Vaasan aikana.

- Vaan otan kopion tästä päästötestistä niin et sitä tarvii uusia.

Onneksi Joensuussa ovat halvat hinnat: 29 € - kannattaa katsastaa vaikka kahdesti.




 


Karhuhavainnot nyt 1-1


24.06.2012 - 12:00 | hikkaj | vapaa-aika, uutiset, lapsismi, voe mahoton!

karhukirjeitä kaverin ka

.

.


Subject: karhu pihassa
Date: Wed, 20 Jun 2012 18:42:26

Terve!

Karhu pihassa…. tietä pitkin tuli… katselee… lähtee rautatielle päin…

Tämä tällä erää luontoteeveestämme.

terv. RIP

 

Lähetetty: 21. kesäkuuta 2012 10:21
Aihe: RE: karhu pihassa

NO JO!!!
HOHOOIIIII??? Vieläkö henki pihisee? Tuliko karhu tupasehenne?

Karhunäkemiset nyt tasan: 1 - 1
!
Karhun kanssa kolmin vajaa tunti sitten

Villi luonto teillä: rautateillä, maanteillä karhut potaltavat kuin harakat pihalla.
Ei mitään hurpaa.
Joko ootte ulos uskaltaneet? Sohi vaikka sitä sillä muuttorisahallas: hännän typistät yms.

hikkaj

 

 

Subject: VS: karhu pihassa
Date: Thu, 21 Jun 2012 11:13:09

Vaara ohi!

Tietä pitkin tuli postilaatikolta päin. Autokatoksen edessä katseli minne mennä. Matkaa talon seinään 10 metriä.Ikkunan läpi katsottiin. Säikähti rekan ääntä. Kääntäysi ja lähti rauhassa lönkyttelemään rautatielle päin. Vuoden ikäinen nassikka. Oli sitten mennyt radan vartta Punkaharjulle. Jotkut jo olivat aikaisemmin soitelleet hätäkeskukseen. Koiran kanssa hätistivät kuulemma valtatien yli salolle, lomakylän suuntaan. Ennen tien ylitystä oli kapsahtanut puuhun koiraa karkuun. – Naapuri kertoi.

Olishan tuo ollu kokemus ulkohuussissa istuessa todeta, että ”katohan, karhu kurkkaa ovelta – onko kovin kiireinen hätä…”

 

Lähetetty: 22. kesäkuuta 2012 9:59
Aihe: RE: VS: karhu pihassa

RIP

Hyvää mittua teille ja sille nallevesselille!

hikkaj

ps sallinet nallen pottutavaraksi?


Subject: VS: VS: VS: karhu pihassa
Date: Sat, 23 Jun 2012 12:48:36


Pottuun vain karhut ja karhunpojat!

Tässä linkki, jossa ilmeisesti sama otus on asialla. Kerimäelle päin.


RIP


Lapista alas


22.06.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, lapsismi

pari kuva-arvoitusta juhannuskisaksi ja kokkoleikiksi

**ps vastaukset nimimerkin suojassa juhannuksen aikana

.



.

On aika selkokielisen matkakertomuksen, marttamaisesti terapoivan. Tänään tulomatka, toisen kerran menomatka.

HETASTA ostimme tankin täyteen Suomen kalleinta polttoainetta Enontekiö-traditiota ylläpitääksemme - tuntuu mukavalta eli tekee kutaa kun kunnolla kirpaisee.

LEVILLÄ näimme Hullun Poron, tuon juppien monotuspaikan. Ostimme Hilla Pontikkaa, siinä on kultahippuja sisässä, näkyvät jos pulloa heiluttelee. Tuntuu jos maistelee.

SODANKYLÄSSÄ oli menossa filmifestivaalit. Taina Elg ei hiippaillut raitilla, mukana hollywoodilainen kuului olevan.

 A TÄÄLLÄ nähtiin matkan hauskin veikko - siis missä ja kuka ja arvioi, pitikö tuokin patsas pystyttää?



B  TÄÄLTÄ - siis mistä?



suljettujen tehtaiden paikkakunnalta ostimme Tehdasasusta erinäisiä vaatemyttyjä; toinen viipyi kauemmin butiikkiostoksilla, toinen, tummempi ääninen meistä lauleskeli sillä aikaa Justeerin laulua jossa Hulda kyllä tietää missä kulloinkin on kulta RUMARELLUMARILLUMAREI.

KUUSAMOON kurautettiin melkoista haipakkata. Rukan risteyksessä söimme tötteröjäätelön (vessaan päästäksemme - iso tarve).

SUOMUSSALMEN pellolla Hiljainen kansa oli saanut värikkään kesäpuvuston. Vilahti hetkessä ohi.

Hiljainen oli kivinen kansakin Raatteen ristyksessä itäistä rajaa ohikäydessämme.

KUHMOSSA  alkoi kahvihammasta pakottaa ja PAULA-tyttöä () jo ikävä, vaan piitkän päivän kyttyrässä istuttuamme, kauhistutti nousta ja mennä baariin samaan asentoon istumaan. Eivätkö ne baarinpitäjät tosiaankaan ajattele, että moni haluaisi seisten selkää suoristaen kahvinsa hörpätä. Tuolittomia korkeita baaripöytiä johonkin nurkkaan, kiitos!

Istuimme kiltisti kyttyrään ja joimme. Anteeksi mekastus.

NURMEKSESSA oli matkaa taitettu jo reilut kellon ympyrät.

JUUASSA ennen Kolin risteystä oli pakko nauttia kahvit, jotta viimeiset yön virstat silmät auki pysyisivät: ei kun linkkuun pöydän taakse kuuliaisesti pöydän molemmin puolin. Ankara lunssa kaiveli pesää matkalaisten henkitorviin ja kaikkiin pesäkkeisiin. Ja koska oli jo baarin sulkemisaika lähituntien juttu, hyvällä syyllä voi napsaista mukaansa Hesarista lisäriesakseen uusimman Auliksen, nro 2697.

JOENSUU nukkui, Pielisjoki virt... hetk...asi - vielä tunti niin tonni täynnä ja puolilta öin perillä, missä kotimies-Lempi venytteli oven takana yöpuullaan hyvin kylläisen ja aluksi kyllästyneenkin näköisenä. 

Selkeästi: Hyvää mittumaaria - kaikille teille!



**ps muista se kuvakisa


Viinan kanssa


21.06.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, KIRJALLISUUS

läträämässä juhannuksen alla Luosthoakin ylempänä

.





.

Toisella kirjahyllyllä, nyt jo pohjoisessa, törmäsin toiseen yhtä intiimiin kirjaan kuin mitä eilen Erkin Kirstistä kerroin.

Se oli siellä hitossa, Hetassa, tuhannen kilometrin päässä. Turhan kauas olivat läheisimmät naapurit asumaan karanneet. Käsivarren Lappiin, missä aurinko unohti päivystysvuoronsa päättyneen ja yölläkin paistaa porotteli ylätaivaalla. Mikäs meidän oli käsivarret punaisina puna-Louhea seinään pensselöidessä.

Sateen sattuessa toki istuimme sisällä. Minä oikein kiikkutuolissa lukien talon kirjahyllyn kirjaa. Vainu nykyisin on kohdillaan: käsisilmä etsii ylen vaivatta parhaimmat palat. Nimetöntä kertojaa luin ja koska naisihminen kertoi niin hyvin, niin ääneen luin koko maalarisakille yhdellä kiikkutuoli-istumisella kahvin päälle.

Vaikuttava kertomus alkoholisti-isän peli-, riiuu-, velkahelvetistä. Tytöstä joka kärsi, mutta joka vartuttuaan häpeämisen hetkien alta vääntäytyi voiton puolelle.

Tosi tarinat ovat kiehtovia.

Elämä on kova ja kiehtova. Vastoinkäymispainia kaikin mahdollisuuksin.

Tämä tyttö selvisi siitä sylipainista, pääsi ammattiin, johon halusi ja löysi Suuren Rakkauden, jota riitti kuolemaan saakka. Melkein kuin sadussa, mutta nyt tässä oikeassa elämässä.

Samassa kirjassa oli monta monta muutakin tositarinaa, mutta ne jäivät lukematta, koska maalaamaan tänne tuhannen kilsan päähän oli matkustettu eikä lukemaan. Eivätkä ne muut niin kiinnostaneetkaan, koska vain tuo kertoja oli talonväelle tuttu.

Ja maalaaminen kiehtoi enemmän. Sateen jälken - Lapin lumossa.

 


Erkin Kirsti



äidit nuo väkevät

.

.

Lomalla etelässä törmäsin vierailla kirjahyllyillä mielenkiintoiseen kirjaan, jonka ahmaisin hyvällä ruokahalulla iltasyönnillä läpi. Täytti.

Erkin Kirstistä kertoi, suomalaisen naisen ja perheenäidin taipaleen lapsuudesta haurastuvaan apua tarvitsevaan vanhuuteen. Tavallinen tarina elämän kiertokulusta. Läheisille ainutlaatuinen, tutuille mielenkiintoinen - kaikille koskettava.

Erkin Kirsti. Niinhän kutsuttiin kylillä merkittävien miesten mukaan perheen jäseniä, vaimoja ja lapsia: Kustin Aino, Jannen Vessi, Lassin Rami, Niilon Joke, Erkin Ape ...

Erkki jos kuka oli huomattavia kylän miehiä: taksi, paloauto, ruumisauto liikkuivat miehen käsissä. Ja se huomattiin.

Vaan sankari oli kuitenkin Kirsti, seitsenlapsisen perheen koossa pitävä voima.

Että on Irmeli soman kirjan lähisuvulleen koostanut ja kirjoittanut - minkä huolenpidon suku äidin loppuelämälle järjesteli tässä hylättyjen vanhusten valtakunnassa! Noinhan sen pitäisi mennä, vaivalla ja rakkaudella.

Vaan tämän enempää en tohdi kertoa, en edes kirjan nimeä, koska luin sitä vierailta hyllyiltä vähän niin kuin salaa; jos lienee teos enemmän oman lähipiirin helmi - hieno ja peittelemätön.

Vaikka olisi siinä historiallista luettavaa isommallekin piirille.

 


Teitpä tempun!



perilliselle, etelän tuliainen, matka jatkuu ylemmä jo huomenna

.

 



.

LEX - lucky man

- Pelkele!   

Omin sanoin 

kiitit puurostasi. 

Mummo naurusuin kertoi.    

 

 

Perjantaina paremmaksi pistit. 

Pelké! 

 

 

 



 

 

 

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Hirmusen iso mänty nurinniskoin


07.06.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, lapsismi

oikea pluspuiden pluspuu

.

.

Sen kimpussa tässä ähelletty pienellä dolmarilla. Tuulee järveltä, missä toinen meistä soutaa katiskaa kokemaan onkimaan, toinen siis sahata nilppuaa lyhytteräisellä hirmusen isosta männystä tyvestä alkaen uunipuita. Että pelotti katsoa huojuvaa puuta joka ulettui vast'ikään melkein taivaisiin ja joka nyt antautuneena, mutta yhä ylväänä, maata retkottaa hupaisemmat puut tallattuaan kankaalla tajuttomana.

Hyttysiä hyrrää jo riesaksi asti vaikka tuulee.

Vaan isompi riesa makaa repo rankana siinä maassa, käsiteltävänä, leikattavana, pätkittävänä.

Sen hermot on katkaistu, vesisuonet poikk'lyöty, sen jalat jäivät syvälle maahan.

Se on amputoitu, tapettu. 

Oli se hirmusen iso ja pelottava. Vaan noutaja tuli sillekin: siinä se nyt rötköttää aivan aikuistenoíkeesti tantereelle tainnutettuna.

Sen kohtaaminen vastustajana pelotti yhtä paljon kuin Granlundin Mikkeä, 175 cm, Mertarannan mukaan, slovakki Charan, 2,1m, kohtaaminen: "Mikä on tuo hirmuisen iso mies joka seisoo tuossa maalin edessä ja se minun pitäisi niitata, ovela olla ja ohittaa se. On, on. On se HirmuisenIso Mies!" 

Siinäpä makaat rötköllään, Kolossi! Enää et pelottele huojunnallasi pienempiäsi. Palasiksi sinut kynin: katkon oksat, nekin muita puita pitemmiksi ojentuvat, siivuttelen jalkopääsi. Et kehno nouse enää kohisemaan suhisemaan, yössä pelottelemaan, kuuta peittämään ...

Uho yltyy kimppuun hyökänneessä; se on Gulliver ja minä rinnalla Lillipee. EI vaan se on KYKLOOPPI ja minä Odys, kohta ei sinua ole, hotka. Kärvenny!! Nyt grillataan!

Bensa palaa. Neljän metrin korkeuteen, nyt vaakapituuteen, päästessäni, se ottaa viimeiset konstinsa käyttöön, vielä yrittää hanttiin laittaa, tyvetön jalaton puiden Puu. Kirskahtaa saha, tärisee puun lihassa. Painuu. Pomppii ja hidastuu, savuaa ja pärisee, tukkeutuu. - Puuko nauraa, vieläkö kehno vallan ottaa? Saha lopettaa painumisensa, pomppimaan jää puun sydämeen. Lihan sijasta on kohdannut murtumattoman luun? Kirskuu ja kirahtelee. Käy viimeisiään kone? Lopulta savun seassa retkahtaa pölkky maahan, samassa sammuu saha.

Pyöritän pökkelön kannon luo; viimeinen puolustusviritelmä näkyvissä: kolme neljäntuuman rautanaulaa syvällä sisuksissa kuorten kätkeminä, kaarnan alla rautalankaa.  Koko rykelmä katkenneena!

Vaan nyt oot vait' ja vainaa!

Tämä Odys kerää kampeensa ja huutaa järvelle katiskan kokijaonkijalle.

Pian ollaan yheskoos'. On korkea aika lähteä nyt kun Kykkis nukkuu: koskaan tiedä kauanko makaa, joko viimeisen huminansa näyttänyt. 

Pakoon potaltaa O kamppeineen kaikkinensa, tulee sitten takaisin kun saha on taas kondiksessa ja terä terävänä tihutöille, silppuamaan suurempansa.

Pakenee ensin lämpöiseen etelään ja sitten pohjoisen yöttömään yöhön, Aavasaksan taa. 

Palaa juhannusviikolla asiaan.

 

Pärjäilkää!




Kuin hauki kaislikosta


06.06.2012 - 13:00 | hikkaj | koti, Sijoitus/kauppa, liikenne, lapsismi

perinnönjako aloitettu

.

.

Lähti Latukka tallistansa otsikon mukaan. Tai kuin pakolainen vastaanottokeskuksesta.

Neljä vuotta oli odottanut levossa tilaisuutta. Nyt se tuli. Kartsa-korjaaja kurvasi pihaan, kengitti uuden akun ja loihe: " Paapas pyörimään!"

Ajonestopiippaus pois - semmonen vehe venäläisessä unelmassa! - ja starttaus.

Hurahti.

Ens'heppuulla.

- Käypikö se?

- Käypi. Se.

Lähti kehno, vaikka pöly peitti pellit ja akkunat ja renkaat litussa siinä kyhjötti. Vaikka mikäs oli lähtiessä kun oli suoraan katsastuksesta neljä talvea takaperin siihen nokka edellä asettunut. Hyvä sen oli ollut seistessä: paikat kunnossa kalliin huollon jäliltä. No oli sillä kuukausi ajettu silloin kesällä ennen seisontaa, jos tarkkoja ollaan.

Pois kuletettiin auto Kartsan korjaamon pukille.

- Katastuskuntoon?

- Pakokaasumittaukset ja kaikki.

E-en. En minä sitä itelleni enää, hutero. Pyörällä ajan tai jalan.

Pois annan ennen kun käypi niin kuin Nissisille: yhtenä päivänä oli uutuuttaan hohtava auto seissyt lossisuoralla ja keskellä tietä tietysti. 'No Marttihan siinä Leilan kanssa', oli naapuri tuumannu ja pysäyttänyt oman pelinsä. "No mikäs se teillä?" kysellyt. - Kun ei tämä liiku, vaikka miten vaihetta vaihtaa, sanonut siihen Martti.  "Se kuulkee pittää ensin panna käymään" oli kuulunut naapurin neuvo.

Pojalle tästä autoa lahjaksi tuunataan, perinnöksi annan, vaikka valmistujaislahjaksi; kovan työn teki, isästään pitemmälle luki, etevämpi on. Palan itestäni siinä lohkasen. Ottaa ja vaihtaa sitten jos ei kantti kestä Latukalla körötellä taikka jos ei joka paikkaan kiireessä ehi. Ja voipihan olla, että on uskottavampi asiakkaiden silmissä jos vaikka rinkelimersulla ilmestyy asioita hoitamaan.

Ja uskaltaa sitten kalliimmin rokottaakin asianomaisia, kun on näyttävämpi peli alla.



 


Ämeriäkkylässä kaikki enemmän kuin hyvin



Ajankohtainen kakkonen eilisillalta

.

.

 


 

Paikallisista vain yks eppäilee*

vahvasti

 

- pitemmän päälle.

vrt. pörssiyhtiöiden jalomielisyys                                                                                                              *(vaikkei sais)  ;)  >>



 


Hallitsetko äitimme kielen?


05.06.2012 - 13:00 | hikkaj | nokkeluus, lapsismi, voe mahoton!

onko sinusta ylioppilaaksi -testi

.



.

Tiedonpolulle kun on siirrytty, eläketietäjäpalkinnot kärsitty, niin menköön tämäkin samaan syssyyn eli särkyyn: HS:n äidinkielen ylioppilaskoetesti - meniköhän tuossakaan yhdyssanarykelmä ihan kohilleen? Kuulemma Karjalan kannaskin kuuluu kirjoittaa Karjalankannas, muttei venäjän kanssa, vaan näin: Карельский перешеек.

Tässä kisassa jäi palkinnoksi onneksi vain kysyvä mieli ja eximia.

Näiden muuttuvien kielen huollollisten kikkojen kanssa saa olla varpaillaan koko ajan kuin myös yleisen yhteiskunnallisen ilmapiirin kanssa: ikänsä neekeristä ja mustalaisesta, sen kummempaa pilkkaa tajuamatta, puhuessaan ja kirjoittaessaan ups! yhden äkin huomaakin ettei noin saakaan asiaa ilmaista, sanottavaansa sanoa. Rasismia kuulemma onkin, ja olet pääpiru.

Nöyrästi sitten, mikäs siinä jos niin on, on valmis mukautumaan jonkun jossain sopimaan asiaan. Jos jokin on loukkaavaa, niin ymmärrettävähän se on ja ruotuun on juurikin helppokin asettua. Juurikin - niinpä!

Ja tässä malliksi virkkeitä testistä:

Toimintamme on laajentunut jo peräti 11:lle paikkakunnalle.
Häyrynen valittiin OP-Pohjola -ryhmän toimistopäälliköksi.
Kerhohuoneistoa ei oltu siivottu aikoihin.
Maisa oli iloinen saamastaan palkankorotuksesta, ja päätti varata lomamatkan.

Pekka oli hyvin tyytyväinen saamastaan palkankorotuksesta.
 

Eka satsihan meni oikein, mikäs siinä, eli väärin kaikki. Pekka myös, vaikka palkankorotus tulla tupsahti siinä missä Maisallekin. 

Maisalla on kuitenkin eri virhe kuin Pekalla: pilkkuvirhe.

Olisiko Pekka väärin sen takia että palkankorotus jäi liian pieneksi? Koska mikään johtaja Pekka ei ole, niin korotus lie jäänyt mitättömäksi - ei bonuksia, ei optioita ei mitään ylimääräistä höystöä.

 

Ei vainkaan, vaan kuulemma pitää olla tyytyväinen/tyytymätön saamaansa palkankorotukseen. Iloinen saamastaan palkankorotuksesta saa olla, mutta tyytyväinen ei!

No jo on!

 

Toivotankin teille hauskoja hetkiä kielikieppipelin kanssa! 

Kokeilkaas, onko teidän päässänne pitelemistä, teistä hatun kantajaksi, ylioppilaaksi.



http://www.hs.fi/kulttuuri/Testaa+kielitaitosi+HSn+%C3%A4idinkielen+ylioppilaskokeessa/a1305572080547

 


Kaipa sitten on ruvettava vonguttamaan ratiota



tivoli kotona, ääntä piisaa

.

.

Vaikka ei niinkään ois hotsittanu. Kohan joutessani näpeltelin.

Niin eikös kohta tullu maili:

Onneksi olkoon!

Olet voittanut Teksti-TV:n Eläkevisailussa Tivoli Audio Model One -radion.

Olen eläketietäjä. Ei muuta kuin nappulat kaakkoon!

 

Olisitteko muuten te tienneet? 

1. Suomalaiset saavat eläkettä keskimäärin
a) 925 e/kk
b) 1415 e/kk
c) 2200 e/kk.

2. Eläkettä kertyy
a) kaikesta työstä työntekijän täytettyä 50 vuotta
b) vain vakituisessa työsuhteessa tehdystä työstä

c) kaikesta palkallisesta työstä työntekijän täytettyä 18 vuotta.

3. Myös opiskelusta kertyy eläkettä
a) opintoviikkojen mukaan
b) jos kyseessä on ammatti- tai korkeakoulututkinto
c) kaikista tutkinnoista.

4. Eläkettä ei kerry
a) oman alle 3-vuotiaan lapsen kotihoidosta
b) ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta

c) vapaaehtoistyöstä.

5. Kannustinkarttuman eli ns. superkarttuman saa
a) 60 vuotta täyttänyt työntekijä tai yrittäjä
b) 63 vuotta täyttänyt työntekijä tai yrittäjä
c) 68 vuotta täyttänyt työntekijä tai yrittäjä.

Perheeseen on tullut uusi ääni ja samalla keskustelun aihe, se menee näin:

- Paa pienemmälle!

- Suhisoo.

- Ei oo kohallaan.

- Mikä se ois se paikallinen Kerimäiltä?

- Ysiseiskaseiska.

- MHzkö?

- Taikka ysiysikuus.

- Se on Koli, se on aika kaukana. - Mikä se on sen Pohjois-Karjalan ration taajuus Kerimäiltä?

- 97,7 MHz.

jne

 

 


Tarkan jos ominkin silmin



Joelia

.



.

Ynnäilen: 25-vuotiaan Joel Lehtosen takana neljä kirjaa

  • Kalevalan mittaa vapaasti myötäilevä PERM, verinen tarina, jossa hyvyys heikoilla
  • PAHOLAISEN VIULU, 'romanttis-realistis-raakalais-juttu' Lehtosen omin sanoin - kääntää selkänsä yhteiskunnalle
  • VILLIssä lukkari selvittää ihmisen osaa: 1/3 suvulta perittyä, 1/3 kasvatusta, loppukolmannes omassa vallassa.
  • MATALEENASSA löytyy äiti

Pekka Tarkan puntarissa, Joel Lehtonen I. Vuodet 1881–1917 Otava 2009, Joelin ensimmäisten yritysten taso on kypsymätöntä: "Vielä on matkaa kypsyyteen, joka tuotti Lehtosen parhaat teokset."

Eikä taiteellinen kunnianhimo ollut tuossa vaiheessa motiiveista ensisijalla, vaan raha, jolla ostaa sukulaisille asuinpaikka, se Inha, se Putkinotko.

Joel teki käännöstöitä, toimi lehtimiehenä Lahdessa, muokkasi kansansatuja Tarulinnaan, juopotteli - kuinkas muuten -, rakastui toisen miehen vaimoon Sylvia Avellaniin, jolle kirjoitetut kirjeet on vuonna 1969 julkaistu nimellä Putkinotkon herra.

Luen Mataleenan ja luotan Tarkkaan, jätän nuoruuden tuotannon, pikkuisen omatuntoa nipistellen väliin. Tuttuun Putkinotkoon palaan myöhemmin, samoin kerrattava on myös Kuolleet omenapuut. Siitä sitten Rakastunutta rampaa ja Lintukotoa, kunhan Lehtosen viimeiseksi jäänyt muhkea Henkien taistelu on taisteltu loppuun (kuudestasadasta sivusta jo parikymmentä tarkk'luettu) - sivistykseen? pettyneen miehen tilitys turhanpäiväisyydestä, so. elämästä?

Toivottavasti se taistelu ei kellistä lukijaansa, vie työllä ja tuskalla hankittua positiivisuutta tuhkana tuuleen, polta lukijansa näppejä; pahalta tosin näyttää, kun katsoo Lehtosen ihanteiden puutelistaa: usko, rakkaus, toivo ja hyvyys! 

Tahtoo vaan jytäkämpi, säilyvä kirjallisuus sellaista sorttia olla.

Valitettavasti.

No katellaan rauhassa, mikäs tässä valamiissa mualimassa, sillä onhan JL myös huumorimiehiä.

Siis rohkeasti Henkien taistelun, missä maalaisnuorukainen (kuin tässä tapauksessa myös maalaiseläkeläinen, kansakoulunopettaja-hum.kand.) joutuu/pääsee näkemään kaikkein arvostetuimpienkin henkilöiden kaikkein naurettavimmatkin ja salaisimmatkin paheet pulakauden ja kieltolain Suomessa.

Matkaan! Olettehan valmiit - mottona vaikka: jouluna haavoittumatta perillä!



"Tarkoitukseni on näytellä hänelle sitä, jota ihmiset eräällä tavalla ylpeillen sanovat elämäksi, ikään kuin filmissä, jossa sensuurin sakset ovat käyneet, se vain erona, että minä leikkaan pois v a a r a t t o m a t kohdat, hiljaiset, siivot ihmiset, ja sinkautan heijastimesta räikeän valon keskoslaisten ja mallikelpoistenkin viallisiin puoliin." 

Joel Lehtonen: Henkien taistelu Otava 1933





 

 



Kuningas Kaiku-leikissä mukana!


02.06.2012 - 13:00 | hikkaj | uutiset, lapsismi, LAUANTAISEURA

uskokaa tai älkää - ottakaa tekin osaa kilpaan, niin katotaan kuka on kunkku!

.

.

Ensin tietenkin esitin Hänen Kuninkaalliselle korkeudelleen mitä lämpimimmät onnentoivotukseni Loreenin Euroviisu-voiton johdosta ja kyselin kuinka Estelle jakselee, ettei vain olisi koliikkivauva, joka rääkyy koko ajan ja huutaa hejasverigeä.

XVI oli pyytänyt päästä mukaan tänään pelkästään Lördagssälskapetina kulkevaan seuraan. Ja koska oli pelkästään ilo ja suuri kunnia järjestää tämänkertainen kokous, kelputin paikalle ainoastaan omat kutsumani. Eli kuninkaan lisäksi kilpapulpetissa istuivat Voksi, Jussi ja Vanhis. Mats-kuoma pyrki ja pyrki vaan 'mäne kottiis, hus!' sanoin hätistelin hänet ulommalle, ystävällisesti toki.

Koska kuninkaan suomenkielen taitoa epäilin ja yleensähän on tiedossa hänen, ja koko Bernadotte-suvun, sanasokeus, mikä taas ei millään tavoin älykkyyteen liity, mistä entisenä erityisopettajana hyvin olen perillä, en puuttunut lingvistisiin probleemoihin millään tavoin.

Toki lämmittelimme tilannetta tilannekatsauksin tämänhetkisestä maamme tilanteesta, joka on sittenkin huomattavasti parempi kuin Pietari Brahen aikoihin, jolloin viimeksi kuninkaallisia, tahi ruotsinkielisiä aatelisia ylipäätään, itäisen Suomen salomailla on liikkunut. Vanhis kertoi Varsinais-Suomesta Rauma-Poriin saakka, Voksi jatkoi siitä pohjoiseen Suomeen aina Ultima Thuleen saakka Vaasat Oulut luetellen, Itä-Suomen nykytilan käänsi Jussi kuninkaan silmien ja korvien ymmärrettäväksi.

Sitten laulettiin kansallislaulut, ruotsiksi. Tässä vaiheessa tuli mieleen että kehno kun en älynnyt kutsua paikalle Kareja, KR/kav. Mats-kuomaa en ilennyt hakea takaisin koska sen verran kaltoin kuitenkin olin häntä kohdellut.

Siitä käynnistyi totinen taisto, oikeastaan totinen vain pöydällä olevien juomien takia. Kuninkaan pyynnöstä rajoituimme roomalaisiin.

Koko viikon olin pohtinut mahdollisimman yksinkertaista kysymystä, johon vastauksen hakeminen ei silti liian yksinkertainen toimenpide saanut olla, koskapa siinä tapauksessahan olisin osoittanut kuninkaan päättelykyvyn aliarvioimista. Raaputin taululle kysymyksen kaikessa yksinkertaisuudessaan:

7na

Ei mitään muuta. Ääneen lausuin: - Vilken substans? Vad dryck?

Tässä vaiheessa tarjoilijoiden koputettua oveen oli vuorossa tekninen aikalisä eli pitkä kostea päivällinen, joten jouduimme keskeyttämään kisan heti alkuunsa.

Jätämme kilpailijat rypemään päivällisensä kimppuun ja palaamme asiaan kunhan asiat  etenevät ja osanottajat selviävät ateriastaan.

Jäämme odottamaan vastauksia muilta tahoilta, so. sieltä teiltä.

Toivomme runsasta osanottoa och närvaroa. 

Kiitos, tack.

 



Saima



alumnitrin ammattilehti

.

  kuva Saima 2/2012

.

Taas se ilmestyi, Saima-rakas, joten on aluminkolumnin aika. Mutta koska on kesä ja yliopistoilla joutokäynti päällä, tyytykäämme kevyempään otteeseen ja jättäkäämme syväanalyysit syksymmälle.

Niinpä ohitamme suosiolla mielenkiintoisetkin: Työpaikkakiusaajat (Kiusaaminen on usein vain pieniä ilmeitä ja eleitä, harvoin edes sanoiksi puettua toimintaa); Lasten ja nuorten narkolepsia (Narkolepsia on fyysinen sairaus, jossa valvetilaa sääteleviä oreksiinisoluja tuhoutuu); Kakkostyypin diabetes; Opintojen keskeyttämisriski kolminkertaistuu; Globaalin lämpenemisen hidastaminen (Jos ilman sulfaattihiukkaspitoisuus kasvaa, ilmasto viilenee).

Kirurgi muuttuvassa maailmassa on myös sivuutettava, vaikka sekä kuva että sivuingressi kuinka kiinnostaisivat: Simulaatio-opetuksen ansiosta lääkärillä on tekniikka hallussa jo ensimmäisessä oikeassa leikkauksessa.

Ei auta, luvattu mikä luvattu! Siis kevyesti kesään.

Otamme ilon irti kahdesta kevyemmästä päästä: Tutkijan elämää kiireestä kantapäähän, kuopiolaistunut amerikkalainen apulaisrofessori  Crispin Pierce saa tanssista virtaa työhön; mies vie Yhdysvaltoihin palatessaan palan Suomea mukanaan - nimittäin suomalaisia hiuksia. Mitä yhteistä on Jeesuksella ja stand up -koomikolla? professori Lauri Thurén kysyy ja väittää että heidän tarinankerrontatekniikkansa on samanlainen.

 Jopi N /Saiman kuva

Ja katopas, katopas: Hilkan ja Pekan poika Nymanin Jopi on jossain vaiheessa ylennyt professoriksi: " - Yliopistoon on vuosien varrella muodostunut ihmistieteellinen eläintutkimuksen verkosto, kertoo Jopi Nyman filosofisen tiedekunnan humanistiselta osastolta." " - Ihmiselämästä on tullut valintojen projekti, jossa eläimen roolina on tulla osaksi valintoja ja identiteetin rakentamista, sanoo Nyman, joka tutkii eläinsuhdetta muun muassa kirjallisuuden hevoskertomusten kautta", kertoo Saima.

Hyvin tuntuu Jopi sujahtaneen yliopistolliseen ilmapiiriin kielikimurantteineen. Vasta pikkunaskalina nenä kirjassa kiinni kyseli pönttöuunin kyljestä kaiken maailman avaruudellisia asioita siellä Kitteen perällä. Kunhan ei nuo hevosasiat olisi kodin perintöä, ravin ja ratsastuksen ilmapiiristä ...

Siinäpä Saima 2/12 Itä-Suomen yliopiston lehti obduktoituna. Ei mitenkään mätä tapaus.

Kun loppukaneetiksi vielä liitetään Kalenterikutsu huumoripäiville niin jo pätee [pättöö] !

 oma kuva



"Huumorin tutkijat koolla Savonlinnassa 2.-7.7. 

 HUUMORIN KANSAINVÄLINEN kesäkoulu ja symposium kokoontuu tänä vuonna Savonlinnassa. Pääjärjestäjät ovat ISHS:n ( The International Society for Humor Studies) presidentti, Professori Willibald Ruch sekä Itä-Suomen yliopiston professorit Seppo Knuuttila ja Pirjo Nuutinen.

Viikon aikana keskustellaan alan johtavien tutkijoiden opastuksella monitieteisesti huumorin perusteorioita, tuoreimmista tuloksista sekä huumorin tutkimuksen identiteetistä. Kulttuurin tutkijat pohtivat australialaisten, japanilaisten ja kiinalaisten suhdetta huumoriin sekä suomalaisvitsejä. Esillä on myös psykologisen tutkimuksen teemat, kuten positiivinen psykologia, huumorin kokeminen ja dispositiot (esimerkiksi ggelotophopia) ja terveysvaikutukset.

Lisää verkossa: www.humoursummerschool.org/12/ "