Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 1. toukokuuta 2012

Toukokuun 2012 Kauppalehti-blogit


Pöydän alle veitikainen rientää



lukemaan!

.

.

Pakko palata eiliseen Saviniemen runoon voileivästä, kun yhä sitä vanikkaa pureskella ratuuttelen: että asioita katsottava myös ylösalaisesti.

Niin eikös siihen ilmesty Pirkka ja niksauta asiaa yhä syventävän neuvon:

"LAITA KIRJA ylösalaisin lasipöydälle ja asetu pöydän alle. Voit lukea mukavassa asennossa käsien väsymättä."

Ryömii sinne pöydän alle asetettuaan voileivän sekä Kulttuurivihkot runon kohdalta levälleen lasipöydän pintaan. Näkee maailman ylösalaisin, toisin silmin: maailma avartuu eikä enää ole niin yksikotinen ajatuksissaan kuin Harri H -vainaa yksiniittisine ajatuksineen, etteihän noin voi e d e s  a j a t e l l a. ! .

Niksin lähettäjän lehti on palkinnut kympillä. Veikkaan että Saviniemi ei ole saanut kymppiäkään, sillä millä se köyhä maksaa: arvellee jotta syököön sitä leipäänsä, jos pystyy?


Joku vamma?


30.05.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, voe mahoton!, LEHDISTÖ

kun ajoittain pitää runolle  ryhtymäni

.

.

Jos ei omalle niin toisen.

Ainakin kun aikansa on paneutunut Viisaan Rahan syövereihin ja noitunut pääkirjoituksen kehotusta: "Tilinpäätökseen kuuluu olennaisena osana liitetiedostot. ... Joka tapauksessa liitetiedostoja kannattaa lukea, sillä niistä käy ilmi monia seikkoja. Niistä löytyy tietoja esimerkiksi yritysjohdon palkkausjärjestelmistä ja hallitukselle maksetuista palkkioista. ... Varsinaisista tilinpäätöksen laskelmista vähemmän huomiota saanut on rahavirtalaskelma. Sijoittajalle rahavirtalaskelma tarjoaa kuitenkin varsin lahjomatonta tietoa yrityksen liiketoiminnan kannattavuudesta, investoinneista sekä rahoitusoperaatioista." Niin neuvoo päätoimittaja Petri Sahlström.

Viisaan, jos tyhmänkin, rahan kuluttajana jotenkin herpaantuu, kun Shakespearet, Molierit, Dickensit ja Gogolit pitäisi ennättää lukea ennen lopullista sijoituspaikkaansa. Tuppaa lyömään kiireen, ja mieleen juolahtaa: no miksei ne kerro nuo ammattilehdet valmiita yhteenvetoja niistä - sehän niiden työmaata on. Eikähän noita ole kuin satakunta pörssiyhtiötä OMXHissamme.

Ite pitäs ennättää! Vaikka sen takia tilattu ja maksettu näitä esilukijoita.

Olkoot! Pannaan arvalla sitten panokset 'rulettiin'.

Ja käännetään kanavat henkisemmille laitumille. Heitetään hiiteen Kauppalehdet ja Viisaat Rahat ja tartutaan Kulttuurivihkoihin.

Päästään helpommalla: haukutaan koko rahamaailma ja katellaan kulttuuria. Vastamaailmaa.

Yrittäjäkasvatus alas jalustalta, otsikoi pääkirjoituksen päätoimittaja Elias Krohn. Unkari matkalla fasismiin, väittää Jouko Jokisalon reportaasi. Koulukulttuuri uusiksi, vaatii opettaja Tero Toivanen, ja perää selvästi artikuloitua vastavoimaa nyt myllertävälle uusliberalistiselle koulutusnäkemykselle. Laura Gustafssonin romaaniin Huorasatu olen päättämässä tämänkertaisen selauksen, kunnes hyppää silmille pitkästä aikaa käänteentekevä, ensivaikutelmaltaan yksinkertaiselta tuntuva Kari Saviniemen runo, josta millään en irti pääse, en koko iltana vaikka miten rimpuilisin:

Erilaiselta maistuu leipä

kun sitä syö väärinpäin.

 

Jatko pätkä, se vastaus, on kirjoitettu ylösalaisin ja kuuluu näin: (Vöiltä jönkä päällä ön leipä)

 

En hassuttele: minusta runossa on tyyliä jos sanomaakin. Kaikille. Joskus kannattaa kiertää sinne toiselle puolelle tirkistelemään.

 

Siihen juutun. Pakko pysähtyä mietinnölle.

Vaikka jää lukematta uusin Elonkehä, jossa olisi tarjolla ohje, miten rakentaa lepakonpönttö.

 

 2/2012

 


Venäjän bensan hinta eilen - Вяртсиля


29.05.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, Sijoitus/kauppa, lapsismi, huikopala

kohta autottoman tiedonanto sinne lännemmälle

.

.





SU 95 / FI 95

+ DI    

so.  n. ½ 

 

ex Oriente lux.

 


 



S-Pankkitilin urkiat likelä


28.05.2012 - 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, lapsismi, voe mahoton!

konesoome - hoono invalidsoome



.





Från:
S-Pankki (S-Pankki@Mail.dk)
Skickat:
den 25 maj 2012 23:51:29

Päivitä luottokortilla verkossa ! S-Pankki‏

Hyvä asiakas,

Huomasimme invalid login yrittää omalle verkossa tilille tuntemattomasta IP-osoitteen.
Tämän vuoksi olemme keskeyttäneet tilisi.
Meidän päivittämään tilitietoja verkkopankkisovellukseesi tullaan uudelleen
päivitä laskutustietosi tänään
>>> Klikkaa tästä <<<

Just tarkistaa tiedot ovat oikein.
Vilpittömästi,
S-Pankki Jäsenpalvelut Team
LoppusanatLinkki tähän viestiin tulee 24 tunnin kuluessa. Sinun täytyy päivittää maksutiedot

 © 2012 S-Pankki LLC. Kaikki oikeudet pidätetään

 

Että tuommonen auttamismaili tulla tupsahti helluntaina lootikkoon!

Heti toimin annettujen ohjeiden mukaan, jotta bonuskertymä ei häviäisi tuhkana tuuleen eivätkä tilillä olevat kymmenettuhannet eurot katoaisi.

 

Kiitos ripeästä toiminnasta, Osuuskauppa!

 



ps klo 18.00 Ahas! TalousSanomat >>>



Arkenakin


27.05.2012 - 12:00 | hikkaj | koti, lapsismi, RAIKU

tovi juhlantuntua

.

.

Havahtuminen

aamuun,

yhä on mukana

messissä,

ilahduttaa.

 

Tuokio

 - päivän kohis

 puhtoisuudessaan.





20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Asiantuntijat pilaavat oman elämyksen



mehuhetki karkaa käsistä kuin viritetty mopo

.



.

On neuvojia, on opastajia liuta mukana kun pujahdan taideteokseen.

Jotenkin kummalliselta tuntuu kun oma elämyksellinen osuus jää tulematta tai se on työnnettävä taka-alalle syrjään tietävämpien tieltä.

 

En tiijjä perhana, tämmöisestikö näitä pitäisi lukea, näitä kirjoja, romaaneja, niin kuin nämä arvostetut asiantuntijat ja kirjallisuuden ammattilaiset. On Pekka Tarkkaa, Eino Leinoa, Pirjo Lyytikäistä porrastamassa tasoja pätö kirjasta.

Pätö vain sen takia että siinä on ainoastaan 91 sivua, ei muuten, tai no senkin takia että se on parikymppisen kirjoittama. Kumpikaan, lyhyys tai nuoruus, ei tee mistään kirjasta heiveröistä. Ei tästäkään.

 

Joel Lehtosen (1881-1934) Mataleenaa vuodelta 1905 olen tavaillut tapani mukaan hitaasti ja harkiten, kuukauden päivät eestaas hinkaten.

 

Isätön äiditön poika etsimässä äitiään ja sukuaan. Jo siinä ainesta nokko. Osa totta, osa tarua. Heikaraisen pojanriepu myytiin huutolaiseksi pahoihin paikkoihin kunnes kolmannella onnistui ja äidinhylätty pääsi sivistyksen makuun, mitä Heikarainen, joka oli Lehtoseksi muuttunut papin lesken hoivissa, ei välttämättä elinaikanaan onnen potkuna pitänytkään; usein hän sivistyksen turmelevaa vaikutusta moneen otteeseen paheksui. Onneton loppuhan Joelilla vähän yli viidenkymmenen iässä sitten oli henkseleihin hirttäytyessään reuman tuskia kuunneltuaan.

 

Mutta kun suurin nautintoni romaanien luvussa, elämyksellisyys - sinne penkille, tarakalle, teljolle sekaan istumaan pääsy - oppaiden runsauden vuoksi, käy vähän vajaalla, jää Mataleena vaikuttamatta.

 

Löytää nuori mies silmäpuoli äitinsä makaamassa tuskissaan velipuolen pirtin lattialla, anteeksi pyytämässä pojalta tekosiaan, ja poika antaa anteeksi äidilleen, koska mitään anteeksi pyydettävää eikä anteeksi annettavaa ole.

Äiti löytyy Tarkan Joel Lehtosen elämäkerran, osa I, mukaan maisemasta, joka on "Säämingin Haukiniemeä, jossa Savonlinnan-Oravin maantien kulkijalle avautuu Varparannan kohdalla laaja näköala".

 

Mutta itselleni en anna anteeksi kun pilaan aidon lukuelämykseni liika tiedolla, alan asiantuntijoita ennakkoon tutkimalla; eikähän noita välttää voi kun ovat alku- ja loppuliitteinä Mataleenassa, joka on SKS:n Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita -sarjan osanen Ahojen, Canthien, Haanpäiden, Järnefeltien, Kilpien, Kivien, Korpeloiden, Kramsujen jne. seurassa.

 

Jos jälkikäteen olisin Tarkkaa, Leinoa, Lyytikäistä kuunnellut, niin ei niin paljon hallaa olisi porukka tehnyt lukuelämyksellisyydelle - päinvastoin jopa laventanut lukukokemusta. Mää tiijjä perhana.

 

Vaan ei Lehtonen tähän lopu, pistetään Henkien taistelu,1933, vireille.

 

 



 

 


Aatami talonmiespalvelusta


25.05.2012 - 13:00 | hikkaj | koti, Työelämä, lapsismi

Paratiisin kevätkiireet sanoin ja kuvin

.

 



.

Paratiisissa asusteleva Aatami Onni Eläkeläinen, joka talven on saanut elellä leppoisaa luppoelämää, sen kuin uunia lämmittelee ja hiihtää hilppasee, huomaa kesänkorvalla ennen luonnon kukkaan puhkeamista olevansa kiireinen jannu.

Hän siirtyy ikään kuin kiinteistöhoitoyritys-/huoltofirman palvelukseen. Aatamista tulee talo-/huoltopalveusmies.

Hän pukeutuu haalariin. Varautuu asein auroin, miekoin kantelein, ja alkaa päiväkausien työpalvelu ja touhu: käy sahoin kirvein vasaroin, kuokin auroin lapioin, saksin viikattein, raapoin pensselein Paratiisin kunnostuspuuhiin. Paneutuen, unohtaen kaiken lokoisuuden, leppoisuuden, elämän ihanasti lipuvan virran.

Rautakanki käteen - ja Aatamistamme kehkeytyy Mies, kunnon Mies, oikea Ukkoa Nooa, talonMies.

Saunapation aita pitää maalata. Kuusiaitaa pitää leikata, kaataa ja uusia. Vihulaiset aitan takaa niittää ja jaksia. Ikihonka kaataa ja pilkkoa. Perunalle vaot vetää. Penkki laudoittaa ...

Niin, jos Paratiisissa ei olisi ja majailisi, Aatami hulinoisi, noituisi tai ainakin kiirettä kiroaisi, manailisi, Eevaansakin jopa ohimennen sättisi.

      

      

  


Kehän äärellä


24.05.2012 - 13:00 | hikkaj | harrastukset, URHEILU, lapsismi

ei mitään puun takaa pieksämistä

.





 .

Viikolla kirjoitti oikein valtakunnanlehti siihen malliin, että jotta rakkaus ja intohimo säilyisivät, tulee rakkaansa kanssa katsoa murhajännäreitä yhdessä.

Kun en katso telkusta murhajännäreitä enkä lue murhadekkareita niin keksin toisenlaisen konstin, paljon enemmän kiinnostavan ja hyvin jännittävän. Semmoisen, missä mikään ei ole salakavalaa, epäreilua toista kohtaan, vaan tasavertaista, rehellistä peliä, missä pelin päätyttyä voi katsoa, jos näkee, toista silmiin pää pystyssä, jos pysyy. Semmoinen peli on nyrkkeily, kuten kuvista näkyykin.

Yläkuvassa kehätyttö, melkein paidaton hänkin, ilmoittaa paidattomille, monesko erä neljästä alkamassa; alakuvassa pugilistit iskevät toisiaan kehästä ulos. Se on pelin henki ja kumpikin haistaa sen hengen ja saa olla varma ettei mikään kolmas taho ryntää kulman takaa epäreilusti väliin, paitsi tuomari jos homma ei pysy hanskassa. Tuomareilla on paita, ja rusetti leuan alla.

Kivinyrkki  iskee toista, toinen iskee Kivinyrkkiä. Toinen on Puolasta, Radziszewski, toinen paikallisia poikia, Mononen. Rajua on otallus. On, on. Ei niin suurta summaa että itse tuonne kiipeäisin, jos ei opettajapöydän taaksekaan enää hinnasta mistään - mutta jos pakko niin ennemmin kehä kuin kateederi.

Pientähän tämä vielä sentään Heleniuksen rinnalla matkalla eteenpäin: vain 4 erää ja 3 minuuttia kutakin.  Cooperin testin verran. Mutta olisi siinä silti juoksemista jos koko ajan joku hakkaisi hanskoilla päähän ja vartaloon.

Mononen mottaa ja vie matsin, illan pääottelun. Pääsee eteenpäin, syksyllä arvo-otteluun, SM: Kivinyrkki-Mononen - Puupää-Forsman. 'Tavoiteaikatauluhan on, että Puupää ja Kivinyrkki kohtaavat lokakuun alussa tai joulukuun alussa Joensuussa', tietää  Toijalan & Tyrnävän takana -blogi ja jatkaa: " - Tiesittekö muuten minne Puupään asianhoitajan kannattaa Monosen valmentajan Tolvasen Jaren mukaan myydä kalleimmat mainospaikat? Kengänpohjiin. Ne kuulemma näkyvät syksyllä Joensuun kehässä kaikkein parhaimmin ja medianäkyvyys on sitä kautta taattu! "

Illan tuoksinassa joku ennätti jo maata kanttuvei ja ketarat suorina kanveesilla niin että Eurosportin Piristä tarvittiin kehään lääkäriksi. Aikansa makasi niin virkosi - ei se sen kummempaa, koska tiesihän hän nuorattuun neliöön menneessään menevänsä pyövelin pakeille illan taitavinta so. Gogolaa* vastaan.

Ammatinpa ovat valinneet!

Vaan saanevat turvallisesti kulkea kaduilla ja kujilla maailman turuilla. Henkivakuutus aina läsnä, paitsi matseissa.

Tuommoisten kivinyrkkien seurassa olisi mukava kävellä Tallinnan vanhassa kaupungissa yöllä ja päivällä.

 

Entäpä naiset? Oli siellä kaksi napakkaa tyttöä Wahlströmin Evan jäljillä toisiaan muotoilemassa, nyrkkipyykillä, ja hyvin pystyssä loppuun saakka pysyivät aikansa kahallettuaan.

 

Jos turtui nyrkkeilijä piinaan, niin turtui myös katsojan mieli: minkä alussa arvelutti, sen lopussa jo tapututti, sillä noinhan sen pitää mennä jos joku noin haluaa primitiivireaktioitaan jalostetusti purkaa.

 

Eivätkä ne hölmöjä ole, kuten luulette, pääjärjestäjäkin lääkärismiehiä, Pirisen Markku Oulusta.

Ja mitä lääkäri suosittelee, niin mikä ettei: otettava on. Omat heillä on päänsä ja palleansa. Antaa heidän otaltaa! 

 

Outokumpu, 18.5.2012

Olympiatyylin ottelut

A 69 kg Jassin Laukkanen JuuU - Simo Tanskanen JuuU 3-0

B 60 Aleksei Smirnov JuuU - Matias Koistinen JuuU 3-0

AT 54 Elina Agonen JuuU - Eeva Riikonen JuuU 3-0

M 91 Miikka Andersson OuTa - Petja Pessi JuuU 2-1

*A 81 Michal Gogola JuuU - Pasi Immonen JuuU RSC KO

M +91 Markku Hiltunen JuuU - Timo Karttunen MMA JNS 3-0

 

Ammattilaisottelut

Alempi raskassarja -90,7 kg 4 erää

Sami Enbom, Suomi - Patryk Kowoll, Puola, PST 40-36

Ylempi keskisarja -76,2 kg 4 erää

Timo Laine, Suomi - Jevgenis Andrejevs, Latvia, PST 40-36

Alempi raskassarja -90,7 4 erää

Marko Mononen, Suomi - Mariusz Radziszewski, Puola, PST 40-37 



Etuoikeutettuja


23.05.2012 - 13:00 | hikkaj | LENNU, lapsismi

privilegiot kannustimina, Estellelle arvostetuin ansiomerkki

.

.

"HV

 Hj

 

Oon vaiennu viime ajat, oon nokkiutunut.

Syy: useampi sotkee meikäläisen Saulin ja Jennun vai mikö se on se tyttö koiraan - pressan koiraan!

Siihen niihen Lennuun.

Ei ihmisten nimiä saisi elukoille antaa. Ei saisi ei, Vaan kun kerta.

Kahta rottaa, toinen valkonen toinen ruskea, kävin jo eläinkaupassa kahtelemassa - nimet niille on valmiina, kirkossakuulutettu.

Muuten:

noista jääkiekon kisoista jäi mielen päälle se tv-kuvassa vilahtanut saunoja joka ihosillaan höyryten ruokalautanen käsissä ison mahansa perässä kävellä ketkutteli lasin takana VIP-aitiossaan kulinoimaan. Eikö vois syyvvä, juuvva ja saunoa kotona! heräs kysymys ja pääs parahus.

 

Jakseles

Tuus L "

 

 

 

Sepäs taas palasi, no asiaahan hällä.

Tekisi mieli lohduttaa 'nyytiä' noista lautasenkantajista: - Elä sinä Lennu välitä tahi huoli, kyllä VIP:läisiä riittää siinä missä VPK:laisiakin niin tasavalloissa kuin kuningaskunnissa. Saihan eilenkin vastakastettu Ruotsin prinsessa Estelle Silvia Ewa Mary kuningasukin itsensä kiinnittämän kuningaskunnan korkeimman ansiomerkin, Serafiimiritarikunnan kunniamerkki,  vailla omaa ansiota.

 

Eriarvoisuus panee kateen liikkeelle ja kade pistää ponnistelemaan, josko jossain vaiheessa pääsisi sinne eriarvoisuuden paremmalle puolelle.

Kaikennäköinen privilegio kannustaa yrittämään: aina on mahdollisuus voittaa lotossa.



 


Kesken kaiken pinolta töytää telkun ääreen



istuisivatpa vielä tietäjät tietämässä

.

.

Onpa outo päivä kulumassa, ja jo toinen.

Puupinolla tarkenee polvihousuissa, nimenomaan polvihousuissa - mikä ihana sana, shortsit pyh! -,  ja paidatta kärsii päristellä puuta poikki ja pinoon. Vaan jotain puuttuu, vaillinaista on olo. Onni Eläkeläinen on ymmällään kaiken heihulinan! jälkeen. Katsahtelee talolle päin keskellä pihamaata keskellä halkopinoja, haikeana polvihousuissaan kintut liidunvalkeina, naamalla sentään keväthankien ruskeus takakarvausta pakkipakkia mumisten.

On oikein pidäteltävä itseään, ettei pötältäisi sisälle ja kopaseisi josko sit-tenkin.

Vaan ei, turha käydä, turhaan juosta turhan perästä: ollut mikä ollut, mennyttä mikä mennyttä. Parempi nauttia rantteella puurankakasan pienenemisestä, kirveen iskuista ja halkopinon pitenemisestä. Onhan sentään jo kallepäätalomainen olokin hankittuna.

Kaikenmaailman hynniäisetkään eivät vielä ole ympärillä härräämässä, itikat inisemässä, verta imemässä. - Muutaman päivän päästä ovat, vielä toukokuun puolella. Niin kävi kuitenkin naapuri äsken aidan yli huikkasemassa. Sitten pitäisi taas pitää paitaa päällä, kietoutua pitkähihaisiin, polvihousujen sijasta kiskaista asserit ylle, jotteivät hynniäiset ihan kuhmuille kaluaisi. - Sekin riesa tulossa tähän outoon kapeloon! tuhahtelee OE ja silpaisee kireänäreänä oksaisen kuusenkänttyrän pölkylle perattavaksi, jo lyödessään vakuuttuneena, jottei känttyrä halkeaisi vaan kirves juuttuisi siihen kuin liimaan. Ihmeekseen näkee että halkeaa, ja nenä haistaa halkeamasta lehahtavan pihkatervan aromit.

Tuomikin on eilisestä aukaissut kukkansa yhä laajemmalle saunan päädyssä, kukkia jo niin paljon avoinna että tuoksu yltää pinoille saakka.

Terva ja tuomenkukkain tuoksu yllättävät, suorastaan hurmaavat puiden pilkkojan.

Toivon nostattavat kuin seinälle ryijyn: josko sittenkin vielä ne istuisivat siinä pöydän takana parhaissaan ja pekuloisivat tärkeinä, kuinka asiat ovat ja miten niiden kuuluisi olla; josko sittenkin jälkilöylyihin pääsisi niin kuin löylyihin joka ainoa päivä, samoilla jäljillä kuten aamusta iltaan ja myöhään yöhön oli kolmatta viikkoa heti vapulta yhdessä taivallettu...

Käkikin kukkuu pitkiä vetoja seläntakaisessa metsikössä ja sitruunaperhonen ihanan keltaisin siiveniskuin veikistelee marjapensaiden yllä: ei tosin mahda mettä kärsäänsä löytää, sen verran kesää puuttuu, vaan jos tuomen kukka kelpaa niin niitä on...

Sitten pettää OE:n pokka. Tuikkaa sahan varjoon pinon taakse, pölkkyyn iskee kirveen, pinon päälle paiskaa hanskat, ponkaisee juoksujalkaa taloa kohti. Harppoo portaat ja kohta jo istuu kaukosäätimet kourassaan huoneen syvimmässä toppastuolissa näpelöimässä digiboxiin virtaa päälle: mistä sen tietäisi vaikka tuo ihana Canal+24/7 sittenkin vielä näkysi ja näkisi vielä kerran rivissä nuo kaivatut veljet: Kolho-Kojon, Kalju-Kekun, Arka-Aran and Tamien-Tamin!

Turha on toivo, turha.

Aikansa rämpättyään, kanavat ratsastettuaan, tyytyy halonhakkaajamme korvaavaan: Estelle-prinsessan kastejuhlaa heittäytyy Femiltä tsiigailemaan, tuo tuulella käypä, keskellä päivää!  -No kohan jotakin tuumaillen, kirveetsahat pinoille unohtaen, hartaudella paneutuen, söpöä söpöttäen.




Lätkän MM-jätkät 2012


21.05.2012 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, lapsismi, RAIKU

Moskovan sirkuksen karhut karkuteillä

.



.

Valeversio A.

ZINETULA BILJALETDINOVILLA

Ovetskin Datsjuk Kuznetsov Nikul...

mukana hekin 

lyömässä Tsekin. 

 

Vaan karvaimman kalkin 

tarjoili J. Malkin.

 



 

 Yleisön pyynnöstä totuudenmukaisempi versio  B.

 

ZINETULA BILJALETDINOVILLA

Ovetskin Datsjuk Kuznetsov…

Mukana kovakin

lyömässä slovakin

 

juottaja karvaan kalkin: 

 Jevgeni Malkin.

 

 



 

 

 

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Herää tarve nähdä kyy


20.05.2012 - 13:00 | hikkaj | rakkaus, koti, lapsismi

mentävä luontopolulle louhikkoon - jääkiekostako johtunee

.

.

Maa viheriöi. Taivaan sinen alla puutkin hentoa hiirenkorvavehreyttä työntävät ihailtaviksi.

On kevät. Paratiisiin asti kantautuu käen kukunta yli mopopoikien joutenajon.

Lempi lenkkaa aitalta päin halki pian ensileikattavan nurmikon. Pitemmälle valkea takajalka on kipeä, ollut jo muutaman päivän - kevätkahinoiden aikaansaannos. Vielä alkuviikosta se kipaisi tammeen, nyt tuskin ulos haluaa, ja jos niin penkin alle häpeillen hiihtelee. Parhaaseen touhun aikaan senkin piti potemaan ryhtyä!

Tähän hätään syttyy tarve nähdä käärme.

- Ettäkö elävä kyy? Missä luulet lymyävän?

- Ei tuota vaikeuksia, louhikon yli jos kävellään. Siellä rannan reunamilla.

Sinne.

Paratiisista pois, käen kukuntaan ja käärmeiden kiemurteluun, hiihtoladun alle kivikon ylle. Jätämme mopopojat päristelemään vanhalle kentälle loputtomille kierroksilleen, laskeudumme kilometrin rantatietä, kävelemme toisen, lahden ympäri ja poikkeamme luontopolun louhikkoon - ja kas!

- Hui!

Eikös vaan: harmaa vihertävä sahaselkä purkautuu kiepiltään auringon lämmöstä ja lähtee kiireettömästi kivien lomitse luikertelemaan polulta, pois tieltä, tehden tilaa meidän mennä.

- Ja sie vielä olisit lenkkareissa lähteny! Nyt nilkka turvoksissa.

Kieltämättä. Selkäpiitä hipelöi.

Säpsäyttää se, tuo näky, talven jälkeen, kun ei vielä tottunut noihin ole. 

Vaan näin kun siedättää niin pian on.

 


Kaikkien huulilla



 

Jes! Se Joensuu

MERTARANTA ON TAGASI!  legendaarse kommentaatori reaktsiooni kuule täältä

.

.

(runon nimi):

Miten olis, käviskö jokin muu JESSE?

.

 

(itse runo):

Juupa-         

II-                  

Seinä-          

Kala-             

Kauha-          

joki             

   Haa!  - Jesse Kristiinankaupunki 

 

 

Ellei sitten peräti

Jesse Rääkkylä! [laus. -Yes Ämeriäkkylä]

 

 

         >>  kuuntelulinkki/ohtuleht

 

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.) 


Kuka nyt SOS-Lapsikylän Kuulumisia lukisi


18.05.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, LEHDISTÖ

tai mikä nyt lehden virallinen nimi lieneekin

.



.

Pitkäaikaisena kylän ystävänä on paikallaan esitellä tämäkin lehti, jonka päätoimittajana on Aija Rikala, tv:stä tuttu.

SOS-Lapsikylän toiminta Suomessa täyttää tänä vuonna 50 vuotta: 1962 Albin Gebhardt sai kimmokkeen lapsikylätyön aloittamiseen Suomessa. Suomen ensimmäinen SOS-Lapsikylä perustettiin Espoon Tapiolaan vuonna 1966.

Vuoden toisessa numerossa - neljästä - historioitsijatohtori Marita Pohls jatkaa kertomustaan SOS-Lapsikylätaipaleen tapahtumista. Syksyllä häneltä ilmestyy aiheesta historiakirja Tavallista rakkautta.

SOS-toiminnan alkupuolella valtion ja kuntien osuus hoitokustannuksista oli noin 25 %. Lahjoitukset ja vapaaehtoistyö olivat kaiken perusta, jotta 1960-luvulla voitiin pystyttää ja pitää yllä 16 kotia. Aino Haaki, Kerttu Pitkänen ja Ensio Hukkataival, kauppaneuvoksia kaikki, olivat suurlahjoittajia.

1970-luvulla testamenttilahjoituksia tuli paljon, lähes jokaisessa SOS-Lapsikylän Kuulumisissa oli ilo ilmoittaa lahjoituksista.

Alkuaikoina 60-luvulla enemmistö SOS-kodin saaneista lapsista oli vanhempansa kuoleman kautta menettäneitä orpoja. 70-luvulla tuli uusi lapsiryhmä, sosiaaliorvot. Täysorvot sopeutuivat nopeasti uusiin olosuhteisiin, mutta sosiaaliorpoja 'juurettomia lapsia voidaan parantaa vain uudelleen juurruttamalla' kuten lehti 1972 asian ilmaisi.

Aija Rikala kertoo päätoimittajapalstallaan miten lastensuojelulaki on muuttanut lehden sisältöä olennaisesti:

"Siksi emme, toisin kuin toimintamme alkuvuosina, julkaise Suomessa sijoitettuina olevien lapsien kuvia tai elämäntarinoita...Sen sijaan nuori voi itse täysi-ikäisyyden saavutettuaan halutessaan kertoa oman tarinansa."

 

MINÄ USKON SINUUN

kirjoittaa toiminnanjohtaja Kari Ketola pääkirjoituksessa perheiden päivänä 15.5.2012.

 "Tarvitaan kansannousu, joka nostaa inhimillisen elämän arvot yhteiskunnan keskiöön, lapsen valokeilaan."

 

Tässä vähän kuin kissa kuumaa puuroa kiertelen ja kiekastelen kun en tiedä miten sen loukkaamatta sanoisi, esittäisinkö vastakysymyksen: 

MUTTA USKONKO MINÄ SINUUN siellä päättävissä elimissä erilaisissa hyvää tekevissä järjestöissä?

 

Näiden avustettavien ja hyvää tekevien järjestöjen arivaljakka-jupakat ja jonkin - stenbäckien ja toiminnanjohtajien isopalkkaisuus sekä muut esiinputkahtelevat epäreiluudet syövät uskottavuutta jopa niin paljon, että moni empii, viitsiikö eurosiaan noin vain heitellä hyviinkiin kohteisiin.  

 

Mahdollisimman julkinen näkyvä toiminta on hyväksi. Siksi olisi mukava tietää mihin se lahjoittajan pikkueuro menee: johtajien palkkoihin vai avustettavien tarpeisiin. Rikalan mainitsemaa henkilöjulkisuutta ja arkielämän kuvausta kun ei voi käyttää, niin aika kaukaiseksi toiminta kannattajilta tuppaa jäämään. 

 

No, SOS-Lapsikylä ry:n hallituksen toimintakertomus vuodelta 2011 on lehden välissä luettavissa. Viiden lapsikylän sekä yhden nuorisokodin pyörittäminen vaatii paljon työtä, toimintaa ja rahaa.

Joitakin pyöristettyjä lukuja tässä:

  • lapsia  250
  • henkilöstö  160
  • keski-ikä 47
  • miehiä 1/4 
  • palkkakulut 8 milj.
  • tulos ylijäämäinen testamenttilahjoitusten myötä  2,5 milj

Rauhoittuneena kuulumisista SOS-lapsikylän Kuulumisia lukeva lukija päättelee: eli kyllä noilla uskottavilla tiedoilla vähintään ne vuosittaiset joulukortit voidaan tilata, jos ei muuta. Asia ainakin on mahdollisimman tarpeellinen ja jalo.

 


ja puuta ryskyen kaatuu!


17.05.2012 - 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi, voe mahoton!

Paratiisissa soi moottorisaha

.

.

Soisi moottorisaha Paratiisissa jos ei jäisi jumiin.

Huteran yli miehenkorkuisen lautapukin päälle onnistui kuin onnistuikin OE kampeamaan ilman että lahohkot välipuut olisivat tällä kertaa pettäneet ja jalka livahtanut poikkipuiden välikköön haarukassa kipeää tehden ja makeaa säkenöiden - mitä hän ihmetteli itsekin pukin päällä seistä törötellessään, kädessään pullea saha josta johti johto liiterin pistokkeeseen.

Sentään niin uskalias ei hän ollut ollut, että olisi tavan moottorisahan kanssa keikkunut näissä korkeuksissa näissä tutinoissaan - niin kuin ennen vanhaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa ollessaan, silloin kun oli vielä bodi kondiksessa vimpan päälle.

Siinä pään päällä suorin käsin varpaisillaan sähkösahaa hetken pideltyään hän painoi nappia ja tärinä alkoi; yhä vielä tunsi olevansa mies Onni Eläkeläinenkin. Vaahtera pyykkitelineen päältä piti poikki jurskautettaman. Ja sitten kirsikkapuu ja sitten ...

Piti piti mutta mutta.

Viisi metrinen latvahäriläs, sen joka suuntaan sohottavat oksat, kaksihaarainen runko ja tuulenpuuska. Siinäpä seuraava elementti, joka piti metsuriamme pilkkanaan.

Yli puolenrunkoa terää imettyään käänsi vaahtera kylkensä ja seisautti sahan, kiilasi itsensä väärään suuntaan, sinne minne ei pitänyt. Jumissa seisoi saha, jumissa, painoipa mies nappulaa eli nepparia. 

 - Johan se nyt helevetin lykkäs Paratiisiin! manasi sahuri ja irrotti otteensa sahasta.

Ei saha minnekään pudonnut, vaan jäi vaakana jököttämään vaahteran puristukseen. Sahurikos jäi näkyä kummastelemaan, taisi vähän hävetäkin suoritustaan tovin ennen kuin alkoi ankara jatkotoiminnan suunnittelu. Pikkuisen kiirekin painoi päälle kun kaiken piti olla niin kuin ei mitään olisi Paratiisissa tapahtunut ennen kuin OE:n henkiystävä, lampunhenki, se Oma, palaisi töiltään. Tämäpä, joka aina aamuisin vannotti ettei puihin ole kiipeämistä saati että mitään moottorilla käyvää teräasetta käynnistettäisiin yläilmoissa poissaolon aikana.

Jätämme ressukan noloon tilanteeseen, selvitelköön sotkunsa kun itse sotkun aiheutti. Emme sotkeudu asiaan tämän enempää tällä haavaa. Poistumme muka vaikka kameraa hakemaan.

Palaamme asiaan asian edettyä. 


Opas vaihtuu


16.05.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti

kannatti tehdä tytär - näkee maailmaa

.



.

Retki lituskakivelle

kuivatusalueen koivikkoon

yhdessä

 

muuttuu matkaksi kanaalin laitaan

Dickensin Broadstairsissa

tai

 

Lissabonin kukkuloille

Sinä opastat

kuin me Sinua

kun olit

alta viiden.

 

Etkä vielä neljännesvuosisataakaan täytä tänään !



 




Tointaako tuota masentua


15.05.2012 - 13:00 | hikkaj | koti, KIRJALLISUUS, huikopala

pakko kuolla vaikkei millään kerkiäis!

.

.

Mummo oli kypsää kauraa yhdeksänkymmenen särvessä. Puhkutti jo ja väsytti aina. Tuon tuostaan oli kysellyt että 'millonkahan ne voimat tulis takasi' ja, kun ei alkanut kuulua, antautui pikkuhiljaa ja muutti suhtautumistaan suuntaan jotta 'pois joutas'.

- Yritä nyt  ysikymppisiis asti, ei puolta vuottakaan! kannustettiin.

'No pittää yrittee sitkuilla'  lupasi, piti lupauksensa ja sitten kuoli pois - eikä mikään jäänyt kesken.

Niin kuin Heikki Klemetillä jäi, tällä kiivaalla musiikkimiehellä ja kirkkorakentajain tutkijalla, josta Ilmari Turja,1901-1998, yhtenä miehenä Kekkosen sun muiden kohtaamiensa näkyvien persoonien kera kertoilee henkilökuvissaan Ei kukaa oo mikää sanoo Rannanjärvi vuodelta 1975.

 

Heikki, 77v,, on heikoilla vuoteellaan ja on pyytänyt Ilmaria käväisemään luonaan.

Pianon päällä  ja telineellä lepää nuotteja, pöydillä avonaisia kirjoja, käsikirjoituksia, piirroksia, valokuvia levällään siellä täällä; sävellystyö pitäisi päättää, nimitutkimusta saatella eteenpäin, muistelmia laatia...

- Voi Saatana kun pitää kuolla! jyrähtää Klemetti, 1876-1953, lähtönsä edellä.

Vaikka ei sitten millään joutaisi kaiken kiireen  ja keskeneräisen keskellä kuolemaan.

Juolahtipahan vain mieleen ja ohjenuoraksi ojentaa tämä energinen immeinen esikuvaksi  ja vastamyrkyksi niille, joita kevät vietättää jo turhan nuorella iällä ja joille karvainen masennus hyökkää rinnuksiin:

- Tsemppiä ja klemettiä teille!

 

 


Hesarit luettu


14.05.2012 - 13:00 | hikkaj | Politiikka, uutiset, Local, lapsismi, LEHDISTÖ

Hesari-viikko potussa vietetty - saldo: ristikon ohella juttu terveyspalvelujen yksityistämisvimmasta kuin myös Nallenkin tuomitsemasta enemmistöterrorismista

.

.

  Muistutus ämeriäkkyläisille, ettei pitkän aikavälin totuus pääsisi unohtumaan.



             HS 7.5.2012/Juhani Saarinen  

.

"Eihän me palokuntaakaan tai poliisia yksityistetä, hyvä luoja", kertoo yksi johtava ylilääkäri.

"He voivat toimia kuin Villissä lännessä", sanoo toinen.

"Pidän tätä erittäin tarpeettomana ilmiönä", toteaa kolmas.



- Olisiko tässä kunnnanpäättäjäkonsensuksessa kyseessä se housuunlirautus - hetkentarkenemiskysymys siis? kysyy Piensijoittaja-asiantuntija Villistä idästä, OE, joka kyllä tuntee, omista kokemuksistaankin, sijoittamisideologian perimmäisen tarkoituksen. Mutta pysyttelee suht hiljaa ja vain tykönään lausahdellen, jotteivät kunnanisät repisi pelihousujaan.

Sosiaali- ja terveydenhoito ei sivistysvaltiossa ikinä voi olla voittoahamuavan firman käsissä: paluu huutolaisaikoihin jne.... 

Mieluummin vaikka koululaitoskin.

 

   HS 8.5.2012/Rolf Dobelli



 


Se on täytetty


13.05.2012 - 12:00 | hikkaj | lapsismi, RAIKU, LEHDISTÖ

meni hesariksi koko viikko, ristikontäyttöopastusviikko, sattumaako lie ollut että kaiken omistaja otti ja lähti

.

.





Viimeisen RISTIN PAIKKA  AE 1932-2012 Aatos Erkko

.

Tipahti tieto:                       

AE, viimeiset kirjaimet ruutuun 

- ei palautuspäivää.

Kuin olisi ristikon saanut valmiiksi. 





20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Alanmiesten lymypaikka


12.05.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, RAIKU

eilen perjantaina ilmestyi uusi aulis HS2692-ristikko - on aika käydä viikon opin jälkeen käsiksi, rohkeasti!

mansikka ei oo mansikka eikä makeiset oo makeisia, adjektiiveja ovat pahukset! - vaan mikäs on tuo ylösalainen ykkönen???

.

 

.

ALANMIEHET LÖYTYVÄT PALSTALTAAN   ristikonratkaisuoppia osa IV

Jos ei täyty, eikä osaa niin

EI HÄTÄÄ.

 

Menee palstalle

- hyvässä lykyssä pölhökustaatakin neuvotaan.

 

 

 

 

 

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Ristikon ratkaisun eväät


11.05.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, RAIKU

onko apuneuvoja saatavilla?

alussa on niin ölöllä yötä ja umpihangessa kahlaa haarukoita myöten

tosin on siellä helppojakin kuvia mukana, silloin tällöin, kuten Kattainen s-71, Larivaaran Merja s.-64 ja Elloppi s.-63 ....

 

.

HS2691

.

APU MONEEN VAIVAAN    ristikonratkaisuoppia osa III

.

- Mitä muuta kuin nykänen


 

- Eikö muuta? kyssän vielä heitän.

- Omaa hoksaa, tietty! evästävät.





20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


nykänen?


10.05.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, RAIKU

Aulis Lehto on perjantai-Hesarin ristikon tekijä, jonka laadintoja ei voi osata jos ei ole lähteitä käytössä - eikä sittenkään!

(HS2691 kuvavihjeessä puolimiestä kävelee. Vastaus ei ole verbi vaan adjektiivi = ks.kuva!

.

= TAKSITON. Että silleen... aulismeissa ei auta nykänenkään.)

.



.

ALAN TERMEJÄ    ristikonratkaisuoppia osa II

 

- Google selvä. Mikä on nykänen? kysyi noviisi alanmiehiltä.

- Nykysuomen sanakirja, vastasivat.

 

 

 

 

 

 

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


HS-ristikon ottaa polleana


09.05.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, RAIKU

opettelemme loppuviikon ristikon täyttöä: käy oppiin!  aluksi ollaan termeistä ulalla

(PUVUT PIILOON kysyy HS2691-ristikko. Vastaus ei ole komero, kaappi, lipas, laatikko vaan verbi eli

...

 

= ASUTTAA !)

 





ALKUHANKALUUS    ristikonratkaisuoppia osa I

ris-ti-kon le-vit-tää,    

vaikean auliksen 

 

teet piir-tää pai-koil-leen,  

ähkii  pähkii  

kunnes huutaa kehiin:   

goog-lee ny-kä-neen!  

 

 

 

 

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Kukapa nyt Nyt-lehteä lukisi!


08.05.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, LEHDISTÖ

paitsi Kurikkaa sieltä

potussa alkamassa Hesari-viikko = kärsikää!

.



.

Moneskohan nuorisolle vängätty [lanseerattu] Nyt nyt on kädessä, kolmas neljäs? Uusivat Hesarin viikkolehden ja suuntasivat sen ohi iäkkäämpien eli niiden jotka painettuja lehtiä eniten lukevat. Vissiin viisas teko - kaupallisesti. Ja kun Nyt on nyt verkkoversiona luettavissa niin uudistus varmaan paikallaan. Kyllä me vanhemmat aina luettavaa löydämme lukunälkäämme: vaikka Dostojevskiä tai Tolstoita, tai jotain muuta turhanpäiväistä.

Uudistuksessa nyt ei ole ainakaan kysymys mainostilasta, niin kuin kolmekymmentä vuotta,1983, sitten kun Hesari Kuukausiliitteen työnsi [lanseerasi] markkinoille: tuolloinhan upeita autonkuvia piti saada kiiltäviin papereihin eli mainostilaa markkinoille ja mainosmarkkoja markkinoilta.

Hätäpäissäni olen väännellyt HS Nyt 18/2012 numeroa, pujotellut, iäkkäämmälle jotain löytääkseni, kun terdet eivät enää kiinnosta vanhaa miestä, kuten vappuna nähtiinkin. Noista terasseista on puolenkymmentä sivua Nytissä vedätelty; kohderyhmää kiinnostanee kyllä, ei siinä mitään - ei juttu hukkaan kaikilta mene.

Toinen kohderyhmä on päälehden nimen mukaan tietenkin hesalaiset, jotka pääsevätkin kaupunkikävelylle Sörkkaan, siellä Saba on kuulemma etnisten eliittiä. Coldplayta ei saakaan kuunnella! on ihmettelyn aiheena toisessa jutussa. Eli mahdollisimman ulkona aiheista pidetään vanha maalaismies Karjalasta; oma syynsä - mitäs tilaa lehden. (No se tilaustarve, perjantait, selittyy huomisesta alkaen loppuviikon jokaisessa blogipotussa!)

Mutta on täällä ihana Pertti Kurikka !

tuo kehareiden aitoeleinen orkesteri, Pertti Kurikan nimipäivät -punkbändi.

Siinä on jotain, siinä poppoossa. Nyt on tehty dokumentti keikkaelämästä aina vierahille maille saakka, dokun ovat ohjanneet Kärkkäinen & Passi. Maistelkaas: KOVASIKAJUTTU.

Vau!

'Ookkestra' on kehitysvammaisten sielunsyvyyksistä näyttelemättä lataava antaa mennä täysillä -bändi. Siinä menossa korrektius on monta kertaa kaukana mutta ihmisyys läsnä.

Näin kehareidenkin kanssa vuosia työskennellyt opettaja, se ikivanha karjalainen maalaisväinämö, tässä lukiessaan vakuuttaa itselleen: tuo dokumentti on ehdottomasti nähtävä!

Elokuvan jo nähnyt Leena Virtanen jakaa Kurikalle kaikki viisi tähteä.

Niin ja kuuluuhan Nyt-liitteeseen se viikoittainen tv-ohjelma liite, liitteen liite.

Kaiken kaikkiaan karkeasti sanoen voi vanhempi lukija sanoa mutista Nytistä: siitä lehdestä en oikeastaan ymmärtänyt muuta kuin mainokset  ja sen vanhan totuuden, ettei sitä sovi repiä.

 

Eli silloinhan se on tutustumisenarvoinen.

Se Nyt.

 

 



Nyt 18/2012 s.19 kuvakaappaus

 parasta vuosikausiin, ehdottomasti: kovasikajuttu


Ulkona sataa löröttää vettä


07.05.2012 - 13:00 | hikkaj | koti, Työelämä, lapsismi, RAIKU

mitenkähän kauan sitä jaksaakin maanantaisin iloita - satoi eli paistoi???

.

AAMUTÖHNÄSSÄ - AI ETTÄ!

.

Tämä martta on

valinnut hyvän osan.

 

Aamukahvin jälkeen

pujahtaa vuoteeseen,

ei sateeseen

toisten töille!

 

PunkNinjaÄngel



20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Maltilla sittenkin



aina kandee muistaa ja varoa heikkoja jäitä

humun jälkeen on itsetutkiskelun aika

.

 

.

Ei pidä tuomita kirjoittajan elämäntapaa suoralta kädeltä, saati Onni Eläkeläis -raukan. Lukijan on muistettava, joka kerta kun asettuu potulle lukijan asemaan, vilkaista tuonne oikealle ylös ja seitsemännen sanan, kusetusreissulla, kohdalla pysähtyä ja siitä sitten ylen varovasti aloittaa lukuvuoronsa ja välttää ansaan astuminen, sillä tämä jos mikä on heikoilla jäillä selviytymisseikkailua - joka kerta.

Kaikki ei useinkaan ole sitä miltä näyttää. Really!

 

MM-lätkä ajelutti kotiin -kilpaan ei tullut yhtään julkista vastausta, mikä osoitti suurta kunnioitusta tekijäänsä kohtaan: 'juoni mies juoni mies, ei se siihen tee mihin kyykistyy', veijomerimäisittäin ilmaistuna; eipä tosiaankaan kannata näppejänsä polttaa, näpillä pyyhkiä kun tuohtakin on takapuoleen tarjolla.

Maileja sen sijaan sateli laariin kiitettävä määrä.

 

   "Hävittikö isä hattunsa?" kyseli tytär eli ovelasti vastasi oikein kysymykseen 'etsi se yksi ainoa valhe joka vappukertomukseen sisältyy'.

   "Siinä ei ollut muuta totta kuin olitte Jyväskylässä" , vastasi hyvin tunteva kaveri isolla haralla.

! Ei uskonut edes kysymyksen oikeellisuuteen. !

 

Vappupottukertomuksessahan, koko pitkässä stoorissa! - kuvaavaa kyllä tälle hommafoorumille -, oli ainoastaan kaksi asiaa, joista toinen väärä, valhe joka piti löytää: oikea oli jääkiekkoilija Mäenpään sukulaisuhteen läheisyys ja  väärä ylioppilaslakin hävittäminen eli Massey Fergusonin päässä pitäminen.

 

Niin kova itsetunto kirjoittajalla eikä Onni Eläkeläiselläkään sentään ole että julkisella paikalla esittäisi kepulaista eli kulkisi massikkalakki päässä tahikka kourassakaan!

Siihen tarvitaan känsäistä miestä eikä mitään lyyrikon ruipeloa.

 

Muutenkin vapunvietto päättyi tavanmukaisen säädyllisesti ja sivistykseen, kulttuuriin pyrkivästi: lähtöpäivänä kirjoittaja hakeutui ikäluokkansa pariin eli antiikkikauppaan, divariin, josta hankki taskunpohjalle jääneellä neljällätoista eurosella pitkään etsimänsä Kohosen-Rantalan kirjan suomalaisista kirjailijoista.

 

Loppuyhteenveto vapunvietosta on siis karua ja kuivaa kuultavaa, mutta totta: äijä kävelee Osto ja Myynti -liikkeeseen ja ostaa ei kovin moniakaan hetkauttavan kirjan!  Vähemmän naurettavaa.

 

ps

On siis liioteltava joutuakseen/päästäkseen naurettavaan valoon, lapsistiksi.

Epäuskottavan tekstin tuottaminen on lapsismin ydintä. Ja - Rehelliseltä pohjalta, lisäisi KepunSepi.

 

Ota siitä sitten selvää!




Paras pysyä Paratiisissa


05.05.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, rakkaus, lapsismi, KIRJALLISUUS

vaikka hyvä pistäytyä ihmisten ilmoillakin

.

 

.

Tuntuivat vähintään viikolta ne muutamat päivät jotka Onni Eläkeläinen ulkopuolella Paratiisin, kuusiaidan, käppäili. Niin paljon päiviin mahtui konkretiaksi muuttunutta elämää, sitä jota hän kirjoista päivittäin tutkii.

Nyt Onni oli ruumiillisestikin läsnä romaanien menossa.

Sen verran kehitystä, vaikka vähäistäkin, sentään Onnillamme on että on päässyt, ainakin omasta mielestään, elämässään abstraktiotasolle - ei tarvitse olla käsin kosketeltavissa, silmin katsottavissa ne tavarat, ne asiat jotka elämän selviytymisytimen muodostavat. Konkreettisten operaatioiden kaudesta on kasvanut ulos potkuhousuihin, juuri ja juuri, just och just. Moni asia ikään kuin silmät ummessa parempi.

Lukutavastahan näemme, ettei homma aivan hanskassa kuitenkaan vielä ole: herkästi telläytyy istumaan Haanpään polkupyörän takaritsille tai Kilven Alastalon salin piippuhyllyn ääreen valitsemaan Härkäniemen kanssa piippua, käymään jopa keskustelua isäntä Mattssonin kanssa tai kävelee lautamies Lahdenperän vieressä Kirkolle heittäen muutaman repliikin ikään kuin kollegana sinä vaellellessaan. Puhumattakaan Salaman henkilöiden kanssa käymää kummastelevaa sanasotaa rellestävää elämää kummastellessaan: tuommonenko turilas Ilmari ja noin löysäperseinekö Anita kerran oli...

Mitä se Onni itsensä sinne mukaan änkeää? Eikö kirja kirjana ja lukija lukijana paree, kahtena eri asiana, normaalimpi, eikö moinen lukutapa osoita juuri lapsenmieltä, kehittymättömyyttä, ukko-Piaget'n alemmilla kategorioilla kierimistä? Mennä nyt Haanpään tarakalla harottamaan, renkaita painona puhkomaan, Alastalon penkkiä kuluttamaan! Aikuinen mies.

No on Onnilla yritystä yhä koskapa tuokin vappumatka kaiken viuhun ja pauhun jälkeen päätyi sivistyksen portin läpi kävelyyn: kun ne marssijat muut kääntyivät, alkoivat valua alas vasemmalle, näki Onni edessään sinisen portin ja jatkoi sitä kohti ja siitä mäelle ja ajatteli että ajattelivatkohan ne alas valuneet että tämän portin yllä olisi lukenut ne valheelliset sanat Arbeit macht frei! ja siksi karttoivat ylösnousua? Ja paljon muutakin se ajatteli, siellä mäellä Ryhtilää ällistellessään. Kovasti alkoi jo ikävöidä Paratiisinsa, pois melusta ja metelistä, fyysisesti tunsi jo väsyneemmäksi itsensä kuin kolmenkympin hiihdon jälkeen.

Mutta vielä piti pari päivää vierähtää ennen kuin kelkka kotia kohti kääntyi, vielä piti seurata mukana ihmisten touhuissa, limittäin istua penkeissä toteamassa miten perin eläväisesti ne kirjailijat kirjoissaan nämä ihmiset osaavat kirjoihinsa siirtää ja mikä tärkeintä: sisätuntojensa kanssa. Siinähän se kirjojen pointti: sisätuntojensa kanssa!

Onni vilkaisi ympärilleen monissa paikoissa istuessaan ja havaitsi ettei täällä sisätuntoja juurikaan päästellä taikka jos niin siinä vaiheessa kun kieli ei enää oikein käänny. Istuiko Onni siis väärissä paikoissa: eikö kotona kirja auki parempi!

Niin mietti ja kulki Onnimme kaupunkia: Hagforsin lentoon lähtevät kurjet koukuttivat;  Minnan patsaan luona kummasteli että noinko laiha se Canthin rouva oikeasti oli, ei mikään emännänpullukka niin kuin oli luullut; teatterin kohdalla kanssakulkija vissiin piruillessaan loihe lausumaan "Varkauden teatteri", kun ovat vähän eri puusta veistettyjä; Aalto-salin talon ulkoparveketta hän kävi kurkistelemassa monenakin päivänä: mitenkä voi näin kylmässä ilmassa tuommoinen etelän lämpöparveke.

Vaan sitten koitti arki muille, noille työtätekeville ja raskautetuille, ja oli vappu ohi kera parin päivän. Ihmiset hajaantuivat, katosivat töillensä ja Onni istahti kelkkansa etupenkille vieruspaikalle ja ajatti itsensä Paratiisiin, hymysuin muiskuttellen toisteli:

 - Arbeit macht frei. Muka. 



 http://www.aaltosali.fi/


MM-lätkä ajatutti kotiin


04.05.2012 - 12:00 | hikkaj | Matkailu, URHEILU, lapsismi

'pojan', kuin routa porsaan - jopas jopas on varsinaisen sopiva vertaus.

Ja heti järjestämässä lukija-arvauskilpailua:

Blogipottuun sisältyy tänään vain yksi valhe. Mikä perusteluineen?

 

.



.

Valistus on viritetty, Chanal+ käännetty esille, sillä vartin päästä räjähtää MM-lätkä käyntiin Helsingissä: USA-Ranska klo 12.15. Ja siitä sitten sitä rataa 64 ottelua hamaan 20. päivään toukokuuta. Herkkua tarjolla kotonakin.

- Olipahan varsinainen venähtänyt vappu! siunailee OE turvallisesti kotikiikkusessaan. - Jyväskylä on hyvä vappukaupunki, ei siinä mitään. Vaan se virhe.

Se vähän panee kiemurtelemaan.

Ainoa paha tyylimoka tuli kun Onni Eläkeläinen hukkasi valkolakkinsa vappuyönmenoissa ja joutui kaivamaan, onneksi maalaismiehen vakiovarusteihin sekin kiinteästi kuuluu, laukustaan varalakkinsa eli kuvissakin näkyvän Massey-Fergusoninsa, oman Harley-Davidsoninsa, ja se päässä työntymään Rovanperän jos muidenkin omistamiin tiskilöihin.

Siitäpä hilpeys ja irrottelu sen kuin yltyivät.

Minna Canth lakitettiin, Caudeamukset&sumukset viriteltiin, rullaatit rallateltiin ikään kuin mitään mokaa ei olisi tapahtunutkaan. Aalto-Salissakin poikettiin. Jypin suomenmestarit sulautuivat massaan, Vatasta ei Pesosesta erottanut, Tuppurainen oli jo kaikkine karvoineen matkustanut Helsinkiin edustamaan maata, vahvistamaan Jukka Jalosen joukkuetta.

Tulomatkalla OoEet kuulivat ilouutisen vaimon tädin luona poiketessaan. Täti kertoi sanoman, joka antaa lisäpontta MM-koitosten seuraamiseen: joukkueessa pelaa melkein lähisukulainen Amur Habarovskista - Mikko Mäenpää, vaimon serkun miehen siskon poika. No vot!

Vaan pysähtyneeltä, ylen pysähtyneeltä muuten tuntuu hulinan jälkeinen aika Paratiisissa: ei humppaa, ei mitään.

Mutta onneksi pian on Mertaranta, ja läsnä puoli kuukautta!

 

- Siitä se sitten siintyy, niin lohduttautuu OE-ystävämme matkarasituksissaan huokaillen.



Mutta kinkkinen, kinkkinen jää kysymys lukijalle:

Mik' tuost' pötypuhetta lie? Kumpi kahdesta asiasta: sukulaisuussuhde vai massikkalakki? 

 

 


Mieron teillä


03.05.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, lapsismi

yhä! hukkako lie periny

.

 

.

Mitäs nyt tehdään: päähenkilö OE yhä hukassa - vapulta jo!

Tuommosen akkunan takaa viimeinen havainto.

Kaipa se kotia kohti menossa; mikä lie tuokin paikkaseutu? 





 


Vappuna riehuttiin!


02.05.2012 - 12:00 | hikkaj | Matkailu, uutiset, lapsismi, voe mahoton!

juhlat juhlittu

.



 .

Riehailu ei kannattanutkaan, kato vaikka: polliisit veivät

Noin pääs käymään illan hämärissä paijjan tuijottajalle.

ps

pallaillaan kunhan päästävät

https://secure.quebles.com/content/hotmail/emoticons/1508332.gif



 


Saima


01.05.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, LEHDISTÖ

alumnitrin ammattilehti

.

.

Nyt se taas tuli, ja on siis alumnikoluminn aika. Mutta koska on kesä ja yliopistot kesälomalla, tyhjäkäynnillä, otetaan kevyt ote. Ei pureuduta tieteen salaisuuksiin syväanalyyttisesti vaan pintoja hipoen, kevyesti rullaten - kuin perhosen siivin.

Jos sopii.

Eli Saima, suuri rakkauteni, suo pintapuolinen käsittely. Johan? Loukkaantumatta.

Jätetään siis vakavammat asiat syksyyn, ohitetaan Työpaikkakiusaajat, murroksessa olevat Eläintutukimukset, Lasten ja nuorten narkolepsiat, Kakkostyypin diabetekset, Nuorten syrjäytymiset, Opintojen kekskeyttämisriskit, Globaalin lämpenemisen minimoinnit ja kaikki muut ongelmat. Kirurgi muuttuvassa maailmassakin ohitetaan, vaikka se tekee tiukkaa, koska sen kuva ja oheisingressit kiinnostavat: "Simulaatio-opetuksen ansiosta lääkärillä on tekniikka hallussa jo ensimmäisessä leikkauksessa."

Ei auta, olemme tänään kevyemmällä jalalla liikkeellä -  luemme ainoastaan kaksi juttua: Mitä yhteistä on Jeesuksella ja stand up -koomikolla? sekä tanssista virtaa saavan amerikkalaisapulaisprofessorin Crispin Piercen kuopiolaistarina Tutkijan elämä kiireestä kantapäähän.

Niillä mennään tällä kertaa ja lisänä huomataan että kas,kas: Pekan ja Hilkan pojasta eli Nymanin Jopista on jossain vaiheessa tullut professori filosofisen tiedekunnan humanistiselle osastolle. Ja vasta oli pikkupoikana nenä kiinni kirjassa kyselemässä uteliaan kiihkeänä milloin mitäkin asiaa! Tämmöisiä latelee: "Ihmiselämästä on tullut valintojen projekti, jossa eläimen roolina on tulla osaksi valintoja ja identiteetin rakentamista." Yliopistolliseen rooliin on hyvinkin Jopi putkahtanut sieltä pönttöuunin kyljestä Kitteen periltä; nyt tutkii Saiman saamien tietojen mukaan eläinsuhdetta muun muassa kirjallisuuden hevoskertomusten kautta. Saattaa olla kodinperintöäkin hevoskuume.

Lopuksi vielä merkitsemme muistiin Kalenterimenoista viimeiseltä sivulta, että Huumorintutkijat ovat koolla Savonlinnassa 2.-7.7.2012 huumorin kansainvälinen kesäkoulu ja symposium pääjärjestäjänä The International Society for Humor Studies'n presidentti Willibald Ruch sekä Itä-Suomen yliopiston prespaheikun professorit Seppo Knuuttila ja Pirjo Nuutinen.

Niin eiköhän se siinä ala olla tämänkertainen Saima-neiti ravisteltu.


Huiskintaa!


01.05.2012 - 09:00 | hikkaj | lapsismi, voe mahoton!, RAIKU, LEHDISTÖ

tippaleipään miltei tukehtui

.



 .

PAITA JA PEPPU!

unelmoi eläkeheppu

muuan - paraskin Huuan

 

ennen kun paidan näki - voi herran väki!

 LOL



 

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti