Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 1. maaliskuuta 2012

Maaliskuun 2012 Kauppalehti-blogit


Jään poikki Venturiin



koht'sillään täyttymässä ilo eli Onnin vuosittainen hiihtotonniventure

.

.

Nonniin! 

Ennee onnii

Onnin tonniin

tähän

järin vähän.

- Hiihtämähän!

 

Muut männööt  tunturiin

- mie hiihän Venturiin!





20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

 

  

17 km jäljellä talvittaisesta 1000-kilometrisestä hiihtourakasta - kohtuu hyvä työ katetriablaation tehneeltä lääkäriporukalta, joka Onnin pystyyn vielä nosti.  


Joutilaisuuden keskeytys



ote intiimistä päiväkirjasta diaarinumero 30032012

.



.

"... puoli kolmen maissa yöllä

alkoi työnjyskytys päässä kuin pahimpina työvuosina jolloin kohta aamutuimaan puolipökerryksissä kuukausikaupalla  oli lähdettävä puoliaan pitämään.

 

Ihana joutilaisuus oli taas pitkästä aikaa katkolla. Työpäivä edessä: koko talo on siivottava työnimellä 'pääsiäinen'.

Hiukka etuajassa mutta nyt se olisi otollista tehdä, koska lukujaan lopetteleva poika oli tulossa työkeikaltaan piipahtamaan kotiinsa ja Lempin karvat oli imettävä divaaneilta, toppastuoleilta, matoilta, pöydiltä, nurkista kaikista pöllyämästä.

 - Valo ALLELIA! kuului ihka aitona korvissa ja silmissä näkyi pikkusiskon topakka huutohuolenpito veljelleen urheilukentän nurmikolle ilmestyneestä kissasta.

 

Jalon joutilaisuuden keskeyttäminen kaihersi, mutta toisaalta se hioisi taas joutilaisuutta yhä arvokkaammaksi.

 

Leipäkone ovien takana keittiössä oli kumahtanut käyntiin; lienee Lempin silmät suhtpyöreinä oudosta yönäänestä.

Tällä hetkellä, jos Pekka Herlin eläisi, nukkuisi hän humalaansa pois ja aloittaisi muutaman tunnin unen jälkeen krapulaisena aamupäivän, tehokaan työrupeaman palavereineen, minkä jälkeen siirtyisi lounaalle ja siitä pikkuhiljaa paukuttelemaan itsensä tuhtiin humalaan.

Niin se siinä kirjassa menee.

 

Ei elä Pekka. Pekka Aksel on kuollut jo vuonna 2003, 70-vuotiaana Koneen 30 000 työpaikan suuruiseksi monikansalliseksi yhtiöksi, varsinaiseksi leipäkoneeksi, laajennettuaan. Alkoholismi ja syöpä nujersivat voimakastahtoisen miehen. Vain jumalat elävät ikuisesti. Ei Machiavellin Ruhtinaskaan, joka Koneen ruhtinaan lempilukemistoon kuului.

 

Pekasta ei olisi ollut joutilaisuuden apostoliksi, makaamme eri puolilla barrikadia.

Otan PH:n, kuten häntä työlähipiirissä kutsuttiin, käteeni ja kuinka ollakaan siinähän Ilona-tyttö huomauttaa isälleen, miten tämä työpaikallaan Munkkiniemen kartanossa varsin usein näyttää istuvan jouten, mutta isä vastaa:

"Johtajalla pitää olla niin löysä aikataulu, että kun tulee jokin yllättävä ongelmatilanne, tällä on aikaa paneutua siihen."  

 

Pekka ei unettomuudesta kärsinyt vaan nukkui yöhumalaansa raskaasti kuin tukki vaimo-Kirstin mukaan:"Hänellä oli se erinomainen ominaisuus, että hän nukkui hyvin, vaikka oli huolia... Ja se olikin hänen pelastuksensa minun mielestäni. Kun oli esim. se Otis-huoli silloin, joka kesti kauan, hän nukkui aina hirveän hyvin. Kävi saunassa ja nukkui hyvin."

Unenlahjoistaan huolimatta PH oli jatkuvasti levoton: yhtiön piti kasvaa ja laajentua.

 

Ei tunnu tasapainoa, elämänhallintaa antavan raha, ei maine, ei menestys, ei kunnia - ei mikään ulkoapäin tavoittelemamme. No johan nyt!

Saanen kainosti ehdottaa: - Miten olisi joutilaisuus?

 

Viime vuonna eilen tuli hiihtoa tonni täyteen, nyt on vielä neljäkymppiä vajaa, mutta hyvin ennättää, koska liki metrinen lumi ei vielä ole juuri huvennut. Omat huoleni ovat kevyttä kannettavaa: riittääkö lumi vai eikö riitä tonniin! Ja kantaako hanki.

 

Joutilaisuuden katkaiseminen vaivaa mieltä - hiihtäminen kuuluu osanan joutilaisuuteen, siivoaminen kaukana siitä.

 

Jos Koneen ruhtinas ei valvoisikaan niin Shakespearen Henrik IV valvokoon kanssani nyt

kun viidettä jo kello käy ...

 

Alamaiseni köyhimmätkin, nukkuvat nyt

syvää unta.

...

Miksi oikuttelet, uni, annat levon

myrskyn kastamalle miekkoselle,

mutta tyynenä ja hiljaisena yönä

kiellät rauhan kuninkaalta, joka valvoo,

vaikka häneltä ei mitään puutu?

Te onnelliset köyhät nukkukaa!

Raskas kruunu unen karkottaa. "

 

29  -7C illankamussa siivouspäivän jälkeen - suoranainen pakkanen aurinkopäivän jälkeen 


Joko narulle kuivumaan?



pääkoneessa pyörii pyykki

.

.

Joutilaisuus Erakkous Niinistö Mämmi Juice Pelicans-Kärpät UrhoTV Pekka Herlin ... mieletön määrä vielä likaisempaa ja varsinkin vähäisempää kamaa näkyy pyöriä mylkkäsevän Onni Eläkeläisen pääkoneessa tänä aamuna. Ikään kuin peseytymässä ovat. Ajatuspesussa.

Joutilaisuus siellä on pyörinyt melkein miesmuistin. Eikä erakkouskaan viimeisten vuosien pyykkiä ole. Välillä OE on ottanut kummankin koneesta pois pyörimästä muka puhtaina kuivumaan, vaan aina joutunut työntämään ne takaisin rumpuun. Ei tahdo hohtavan kirkasta tulla.

Niissä on jynssäämistä.

Nämä muut ovat käypäläisiä, milloin kukin ja mikin vuorollaan joutuu Onnin koneen kitaan vaivautumaan.

Ei, eipä näytä Onni ottavan tänä aamuna niin mitään kuivumaan, vaikka ensin meinaa ottaa Saulin kysyäkseen Koreasta, Obamasta ja HifkJokereista. Semmoinenkin käy mielessä kysäistä, että näkikö tämä sen Seiskan viihderykäisyn jossa hienofru riisui housunsa ja niksautti pikkukakkosen kaupan lattialle. Antaa olla pressan tällä kertaa.

Antaa pyöriä muunkin likapyykin eikä ota rievun riepua ulos. Päinvastoin, kun koneessa tuntuu ilmavasti hölskyvän, työntää lisää pientä pestävää jotta valkenisi.

Työntää sipiselkeitä kysymyksiä ja tietää, ettei niiden tarvitse pitkäänkään siellä pyöriä niin moitteettomina vastauksina pian takasin tulevat, jos eivät sotkeudu muun pyykin riepoteltaviksi.

Sepä vallan pelottaakin, jos joutuvat.

Vaan ei auta. Onnilla on vain yksi pää, siis yksi kone joka pesee ja linkoaa. Joskus oikein huumorpäälle heittäytyessään Onni toivoo kyklooppi olevansa. Muttei tänään niin lystikkäillä päillä ole.

Onnilla huomaamme ristikon käsissään. Ja sen mukana sikiää pulma poikineen. Eivät ole sanat aivan selvät, tai oikeastaan on ristikko täynnä, mutta kummallisia vastauksia tulvillaan. Niitä hän haluaa syöttää koneeseensa ja saada varmuuden.

ITÄKAAKKOISRHODOSLAISET - niin on Onni vastannut vihjeeseen saarelainen.

LÄNSIAMHARALAINEN - kuuluu Onnin vastaus uteluun asuu Etiopiassa.

 

Kaikista kummallisin vastaus Onni-polon kynsissä on vastaus kysymykseen Erja. ISOTIKKA hänelle siihen itsestään muodostui. - Että mikähän se tuokin? Pyöräytäpä kone sille selitys! Onni vaatii.

 

Ja kas kummaa, kohta jo kone seisahtaa ja sylkäisee ulos puhtaan vastauksen:

Tikka on Erja, oikein Hampurin pääkonsuli ja se E on isolla kirjoitettu, siksi oikea vastaus kuuluu ISOTIKKA!

 

- No jo on!  tuumii siihen Onni, - aika värkki.

Sitä emme saa tietää, kumpaa Onni tarkoittaa - lisäyksellään.

Aivan kummallisia kyselee valtakunnan pääväleht perjantaisissa ristikoissaan. Liika viisaita. Lienee hallituksen asialla; joku oppositiopoliitikkohan vasta väitti Stillerissä, että Hesari on aina hallituksen puolella. Noin loivasti haluaa Onni Eläkeläinen, ristikkovihjemäisesti, ilmaista pulskan miehen, jotta meille lukijoille jäisi tunnistamisen ilo.

Vaan ristikon harhakuvatehtävästä tulee komplisoitu olotila kun sitä siilaa ja siivilöi. Sitä Onni jää tarkastelemaan ja haluaa meidänkin sitä kanssaan tarkastelevan:





 39 enää tonniin  +4C  loskahiihtoa, hyvin luistaa luistellen


Uutisvuoto



oliko kehno taas kännissä?

.

.

Nyt on taas asiat mallillaan ja tieto taltioituna. Epätietoisuus loitolla. Kun en tiennyt niin ihan ite piti lähteä kyliltä kyselemään. Potkurikeli oli vielä kun satoi uuden lumen, sarvissa oli helpompi tiedonvaihtoa roikottaa.

Rivitaloille potkin rupattelemaan, lehtien vaihtoon. Sinne parraan ystävän, Peruskaverin luokse. Muistattehan: viikon kahen kolomen välein, millon mitenkin, suoritetaan lehtien vaihto. Virallisen tiedon vaihto bilateraalisella pohjalla.

Vanhemmiten tärkeimmäksi ja polttavimmaksi on tullut kysymys 'onko kuka kuollut?, nuorempana ensimmäiseksi kysyttiin, jotta 'onko uutta kiikarissa?'.

On rauhotuttu, on. Iän myötä.

Harvoin mie pystyn mitään uutta kyläntietoa viemään kun en viikkokausiin ketään tapaa, ks. vapaaehtoinen erakkous, eikä paikallislehtiä tule. Vaan nyt tiesin yhen asian josta rivitaloilla ei vielä tiedetty: kanttorilan viereinen mummolan mailta lohkastu talo oli myyty.

Sitä päiviteltiin monelta kantilta.

- Meillä et laula! hyppäsi Ipe yhenäkin pystyyn ja sulki radion kun Katri-Helena just pääsi auringon sillalle miettimään kenet syliinsä sulkis. - Joku tolokku sentään. Toinen on Matti ja Teppo. Piste.

Pisteeseen Ipe lopetti kuin Tamminen, joka ei myöskään suosikkilistalle mahdu. Miun suosikkeja kyllä kaikki, vaan ei me sellasista riidellä. Jokainen kuuntelee kotonaan mitä kuuntelee.

Minä kannan lehtien vaihdossa raskaampaa kalustoa eli Suomen Kuvalehteä, Kriitikkoa, Saimaa, Elonkehää, Parnassoa, Viisasta Rahaa, Kauppalehteä ja saan vastineeksi Karjalaista, Rakentajaa ja Seiskaa, joskus Hymynkin. Noista Luakkosista en niin välittäisi vaan lukasenpahan ne pois: Luakkos-lehen monopoliasema sen verran riepoo, vaikka oon mie sen osakkeita ostanut - varoilta.

Yksi tärkeä liikkeelle pannut voima Ipen luo lähtöön tällä kertaa oli päässä pitemmän aikaa kaivertanut epävarmuus, se mistä alussa jo vihjailinkin, että onkohan Jari Tervo ollut viime aikoina taas näkyvästi jurrissa - tillintallin.

Ja eikös!

Siinä samassa Seiskan numerossa, kymppi/2012, missä Hakkaraisen Tepi edusti kansaa sikailemalla tumman kaunattaren lihanostopuuhissa, oli helpottava ilouutinen kera kuvatekstin 'Rivosanainen juhlija' :

HUUTELI RIVOJA!

Kirjailija Jari Tervo aiheutti viime viikolla hämmennystä Ilta-Sanomien 80-vuotiajuhlien jälkimaningeissa Helsingissä. - Tervo nimitteli ravintola Bankin työntekijöitä kovin sanoin valomerkin jälkeen, huuteli rivouksia ohikulkijoille eikä suostunut poistumaan paikalta järjestysmiesten kehotuksista huolimatta, Seiskalle kummastellaan. 



 

 

 50 enää  +3C  aikamoisessa sohjossa, pilkkijöitä kahlailee jäälle nousevassa vedessä, hanget korkeat vielä, siitä se tonni heruu kun heruttelee.


Mahtava Stubb vai äitiänsä etsivä Mari?



empatiatesti

.



.

"HV
 hj

 

Hirnahteli itseään täynnä oleva Aleksanteri Suuri taas siihen malliin kuin maailman omistus kuuluisi hänelle. Ei saisi turhia tv-tytönhuiskale kysellä. Substansseista vain. Se nyt on yksi hailee MITEN MINÄ 150 000 EUROA rahojanne levittelen. Olihan siellä sentään monta äijää mukana.

Karvansa vähitellen kansalle pörhistää Tuppe - ei se sattuma ollutkaan se 'vitut mitä paskaa' -Pohjoismaiden kokoushartauskommentti.

 

Eniten näytti jurppivan kun tään yhden A-studion takia piti jättää HIFK-matsi väliin.

Semmonen etäsuomalainen.          

 tuus  L"

Ohi meni.

Mutta itku kurkussa seurasin Pääskysaaren Jennin johdattelemaa ohjelmaa Kadonneen jäljillä.  Suomalainen YK-sotilas on Kyproksella rauhaa turvaamassa 1960-luvun loppupuoliskolla. Rakastuminen. Naimisiinmeno. Ero. Äiti katoaa elämästä. 

Rakkauden hedelmänä isälle jää kaksivuotias Mari-tyttö

 

Ohjelmassa Maria neljäkymmentä vuotta piinannut äidin kaipuu ratkeaa niin että kyynelvirta puhkeaa ruudun molemmin puolin.

Väkisinkin vähintään pala kurkkuun nieltäväksi nousee.

Jos ei, on jotakin ihmisyydessä vialla.

 

Empatiakykysi testi, katso: Katsomo 

 

Mites tää Clasu Andersson vasta kertoikaan miehekkäästi: itkettää moni herkkä  tv-ohjelma ja myöhemmin itkettää se kun itketti.

 

 


71  +3C  luisto sen kuin paranee!


Kertausta kun alzi taitaa lymyillä



jotta jotain muistaisi

.

.    

2008     (violetteja painamalla tarkempaa tietoa)   Tunga 

 Merkintä 2.10. Työnantaja pakottaa erityisopettajaksi. Ankara vastaanpyristely. Työnantaja lopulta, kesän kestäneen vitkuttelun jälkeen, hyväksyi oikaisuvaatimuksen: erityisopettajaksi ei tarvitse ryhtyä, vaan voit jatkaa luokanopettajana - tosin et omassa luokassasi.
Sydän siinä sotatouhuissa märkäni enkä kyennyt aloittamaan lukuvuotta lainkaan.

 Merkintä 27.10.  Rytminsiirto

"Teille on varattu aika keskussairaalaan SYDÄMEN RYTMINSIIRTOA varten."
"INR, EKG, PVK, K, Na, Krea tutkimus edeltävänä päivänä laboratoriossa omassa terveyskeskuksessa."

 

Merkintä 31.12.  Valtuusto säilyttää koulun - rytmit kohdallaan

  • "Marevan Forte 5 mg: tabletti päivässä rytmihäiriöstä johtuvan verisuonitukkeumien estoon"
  • "Seloken 95 mg: 1/2-1 tablettia eteisvärinän tai eteislepatuksen hoitoon. Aamuaterian yhteydessä ja nesteen kera"

"Valtuusto ymmärsi että monopoliasema ei ikinä eikä missään asiassa ole hyväksi ja päätti säilyttää koulun äänin 11-10. Ensimmäisen kerran pitäjän satavuotisen historian aikana oli emäpuolue hävinnyt ison asian."

 

 2009

 

Merkintä 16.3. Aloittavat uuden takaa-ajon koulun hävittämiseksi.

Merkintä 23.4. Kutsuvat salaiseen puhutteluun blogeista. Kirkolle - Kilpeä myös kuvainnollisesti lueskellen.

Merkintä 5.6.  Yritetään taas pysäyttää rytmihäiriö. Turha taistella koulun ja sydämenkään puolesta.

Merkintä 21.10. Syntymäpäivänä! Eteisvärinä ja lepatus. KATETRIABLAATIOViilletään arpilinjoja sydämen vasempaan eteiseen estämään lisälyöntien käynnistämää värinää. 8000 euron leikkaus ohi onnistuneesti.

 

2010

 

Merkintä 17.1. Äänin 13 - 8 on kyläkoulu lakkautettu, kepu päässyt mielensä päähän.

Merkintä 25.4. Loppuselvittelyt ja miten käy opettajille - lasketaanko vanhimmat eläkkeelle jne.

Merkintä 29.4. Koulurakennus myynnissä.

Merkintä 25.5. EI ELÄKKEELLE!

Merkintä 30.5. Jäljellä enää Isä meidän.

Merkintä 6.6. LEIKIN LOPPU. Nimet kirjoihin:

 

" Lopulta kolmivuotisen taistelun jälkeen valtuusto päätti lakkauttaa 70 oppilaan koulumme äänin 13 - 8. Kokouksessa kylänmiehistä, arvostettu kunnallismies, Kauko Kaasinen sai yleisöpuheenvuoron, jossa hän jyrkin sanoin paheksui koulun ja kylän tahallista kuolettamista sekä esitti koulun muistolaattaa, johon hakattaisiin lakkauttamisen puolesta äänestäneiden nimet*."

 

Merkintä 9.8. Kunnanjohtaja ilmoittaa että eläkkeelle. Jes!

Merkintä 1.11. Eläkkeellä olemisen ensimmäinen päivä. London.

 

2011 I kärlek    Eläkkeellä.

2012    Yhä.

merkintä 26.3.  Vielä joulukuussa - kolme kuukautta sitten! - hallinto-oikeudelta tulee kirje että eläkeasiastanne tehty valitus on hylätty, mikäli ette ole tyytyväinen päätökseen, teillä on oikeus valittaa tuomiosta jne.

 

Voi mikä sotku silloin!

Takana onneksi ovat nuo kummalliset päivät. Ovat aivan kuin toisesta maailmasta.

Ihmetellä täytyy sitä kiireen votakkaa, mitä tuolloin ilmassa liikkui.

 

Sydänkin on rauhoittunut omaan rytmiinsä yhdellä primaspanilla ja puolikkaalla salpaajanmurulla  - minkä nyt vähän sitä stressaan hiihtosuksien usutuksilla, kun se lääkärikin sanoi kaksi ja puoli vuotta sitten! ettei sen kummemmin pidä varoa menonketkaa. Ja kun totuushan on ettei mistään niin taivaallista oloa saa kuin pitkäkestoisesta hiellisestä rasituksesta. Siinä löylynlyömänä et ole mitään vailla! 

 

Kahotaan nyt sitten ... nyt lähetään täyttämään talvista hiihtotonnia ...

  

 

 

Kolomisen tuntia auringon paisteessa selkiä pitkin niin myötä kuin vastatuulessa. Kevättä kohti kuin paraskin juhaniaho!

 

nonniin!

- 93 kilsaa onnii 

ennee

jälellä

talaven hiihtotonniin! 

I kärlek





 


Viisauden munan ulos kakistaminen



liikaviisas ja liikatuhma lienevät lipo sama asia

.

 Arto Heikkilä

 Joensuun kaupinginteatteri               

 

.

Olipa melekonen pölläys - kakstuntinen hulluin kelekassa! Tai liikaviisaihen.

Ihmisillä näet kasvaa muna päässä, viisauden muna. Se on kuin liikavarvas. Pois se pitäisi saada aivoja hankaamasta, sitten olisi kaikki OK. Sillä se muna on maallisen viisauden muna, ja se on pahasta, perkeleestä. Se on uskon haitta. Vaan sitä ei saa pois, koska se on siellä pään sisässä, luiden, nahkojen alla - milläs sen sieltä pois nirhaset!

Ainoastaan saarnamies Sakari KolistajaJarmo Jämsén, onnistuu lopulta kakistamaan sen ulos: sinkkisankolla istuu ja kakistaa kuin kakistaakin sen lopulta pöntönpohjille - perunoiden sekaan.

Olipahan taas esitys näiltä taitavilta, ks.eilinen blogipottujuttu!

"Hiljaa hyvä tulee ... hiljaa hyvä tulee ...", sanoa rallattelee kieli pitkällä yksi näistä hulluista rinkiä kiertäen, ollaan jonossa menossa taivaaniloihin. Arto Heikkilä siinä täyshulluna täydennyksenä marssii, hulluinhuoneen johtajaksi ylennetyn Sakari Kolistajan yksi taivaaseen marssijoista. Välillä Arto on näytelmän lautamies, välillä vallesmanni Kaksinainen, jolla Sakarin mukaan ei vähintäkään päässä pidettävää ole - ja se jos mikä on suuri kunnia; sitä taas ei vallesmanni tajua vaan loukkaantuu Kolistajan moisista kehuista. Niin ottaa nokkiinsa myös mahtavahabituksinen pastori Pöndinen, Markku Maasilta, kun suoran kehun käsittää väärin eli k e l j u i luksi; mites se sen jokapäiväinen termi nykyisin kuuluu se jota Maiju Lassilan aikana ei vielä kai käytetty...

Olipa oli vieraileva ohjaaja Juha Hurme saanut liikettä niveliin, toden teolla. Turkan oppilaan jäljet näkyvillä sanoissa, teoissa ja liikkeissä! Varsinkin liikkeissä. Noin vetreänä en Heikkilää ole ikinä tavannut, siinä ohimennen puraisee kollikissalta kikkelitkin irti ja karvoja syljeksien yrittää palata vallesmannin virkaansa arvokkaasti hoitamaan. Entä Maasilta! - siinä papin maha hytkyy, jalka zorbasta tanssii ja henki rahisee kun melkein naimisiin onnistuu talon 'lesken', Kolistajan unohtaman avioemännän, kanssa liittymään. Sakari Kolistaja ruipelolla ei liikkeissä vaikeuksia ole, munan kiklaaminen lienee tiukimmille ottava.

Mahtava oli meininki meneillään! Ihan hullua porukkaa.

Ja se mikä aina puree: pieni näyttämö. Intiimi. Aivan kuin meidän olohuoneen matolla siinä koko temmeltävä ihana lauma! Ei niinkään hillitysti, mutta hallitusti.

Ja Hurmeen kuluttamattoman elintavan tietäen, ei kulisseihinkaan oltu tuhlattu: tuolit, pari peltiämpäriä ja muutama kulunut räsymatto lattialla - jopa huonommat matot kuin meillä.

Että oli viihdyttäväkin kaksituntinen keskellä päivää yläkerran pimiössä!

Päivän selvästi mallaavat eduskuntaa tai hallitusta tai miksei noita  tollontutkalaisiakin siellä yläkerran hämärissä.

Ei älkää luulkokaan ettäkö naiset unohdettaisiin: nehän olivat samanlaisia, eivät mitään kantavia voimia, vastuunkantajia, vaan yhtä höperöitä ellei vielä höperömpiä  - kuin pastori, vallesmanni, saarnaaja, lautamies, muonamies, esimies, kauppias -potilaina, kansanedustajina, porsaina, aviovaimoina jne. Pois se meistä että nainen enemmän vastuunkantaja - mitä vielä!

Heti kun silmä välttää ollaan uudelleen naimisiin menossa niin kuin Kolistajan jättämä 'leski' Anna-Liisa, Suvi-Maaria Virta - mikä antautuminen, mikä heittäytyminen, mikä ilmekokoelma!

Virtaa katsellessa ja kuunnellessa uskoisi Suvi-Maarian enemmän olevan Anna-Liisa, Maija Punnittu, rouva Kaksinainen, Haivenisen leski Tiina kuin Suvi-Maaria Virta. Kielii onnistumisesta ja taidosta.

 

Eikä vieraileva näyttelijä Maria Hannonen jäänyt Virtaa pahemmaksi, hulluuden virran viemänä kaikkien näyttelijöiden paneutumisena asiaan, khöm! asiaan, Maria löysi sijansa Amaliana, Eulaliinana, Kaisa-Liinana ja laitosmies Hippiäisenä. Vilkasliikkeinen oli, välillä näytti että nopeutettua mykkä-äänifilmiä katsellaan.

 

Koirakissa Pudde, Veera Ylöstalo, kiehnäsi niin että kotona olisin viivana mennyt korvan takaa ja mahan alta raaputtamaan niin kuin ikiomaa kotikissaa Lempi Makkostakin, hyvää mieltä väristen.

Kumma jos ei kansalle kelpaa, tämä sortin sakki.

 

Valokuvat: Stefan de Batselier
 


115  jäljellä enää tonniin, menee menee mikä ettei: aurinko paistaa ja hanki kantaa - lumi ei sula vielä, vaikka kesäaikaan yöllä siirryttiin jo.


Liika viisasta tapaamaan



.



.

Eilisestä alkaen olen valmistautunut kohtaamaan vielä itseänikin viisaamman. Että semmonenkin mahollista!

Minkähänlainen mahtaa epeli olla - livenä?

Ilmestyy tuossa iltapäivällä. Klo 14.30 on treffit. Maksusta lupasi näyttäytyä. Ahne ainakin tuntuisi olevan.

Lukenut hänestä olen näemmä jo vuonna 2007http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/7793/viimeinen-lomaviikko-lusimaan-menossa-32-vk Vaan en nyt olisi ikipäivinä uskonut elävinä törmäävämme. Osaisiko sen kanssa jutella, ymmärtäisikö se mitä sille sanoisi, pitäisikö osata kieliä?

Otattelenpa vaan, tapani mukaan.

Näyttämöllä se on puolentoista tunnin päästä: Joensuun kaupunginteatterissa, pienellä näyttämöllä. Maiju Lassilan Liika viisas.

Kirjan näyn lukeneeni jo siis puolenkymmentä vuotta sitten: kylän kepulainen talonpoika Sakari Kolistaja törmää niitänuita puhuvaan pastoriin, Pöndiseen, joka ei liialla viisaudella ole tärveltynyt - päinvastoin. Siis sopiva mies pitäjän pääpapiksi kaltaistensa paimeneksi. Kolistaja itse ulottaa omat saarnamatkansa maallisen viisauden vaarallisuudesta monille paikoille, jättää eukkonsa ja päätyy hulluinhoitolan johtajaksi.

Tyhmyyttäkö hän ylistää?

No pianhan tuon näkee. Kerron kunhan näen.

Juha Hurme, tuo riukumainen itsensärääkkääjä, ohjaa ja tuttu turvallinen osaava ukkokaarti - so. vanhat starat - näyttää näyttelevän: Markku Maasilta, Arto Heikkilä ja Jarmo Jämsèn.  Kolme viehkeämpää on tasapainottamassa esitystä: Suvi-Maaria Virta, Veera Ylöstalo (vier.) ja Maria Hannonen (vier.). Hyvää sieltä on tulossa, tietää sen entisestään.

Hyvin ainakin ohjaaja Hurme itsensä ilmaisi kesäisessä Harakan ja Kortelaisen  kirjasarjassa Kymmenen kirjaa rahasta televisiossa; siinä missä Niinistö esitteli Balzacin Ukko Goriotin. Hurme tempaisi Haanpään Noitaympyrän.

Kuunnellaanpa vielä tuo seitenminuuttinen: http://presentaatio.org/esityskeskustelu/?p=93.

Tuntuu Juhalle hurmehenkinenkin hiihto maistuvan. Melkein verenmaku suussa lykkii, sanoo kirjoittavansa suksilla siinä luisteluhiihtoa tikatessaan.

 

Eiköhän näillä voiteilla jo uskalla edes yrittää tapaamista!

Hullunko vai viisaan tapaa ...

 

 

"Kuultuaan pastorin julistavan viisauden kauheutta, oli hän alkanut tutkia itseänsä, huomannut olevansa liika viisas, kauhistunut tilaansa, tullut murheelliseksi ja alkanut etsiä apua ja pelastusta."

Maiju Lassila: Liika viisas. 1915                                                                        

136  0C  pikaisesti tietä pitkin koska kiire viisasten kerhoon


Valehtelijan luku



oletko hilkka vai timo -testi

.

.

.

SEISKASI (VII)

on tosiasiassa numerona pienempi. Mikä? "

Noin aloitin eilen virallisen Lauantaiseuramme (Lördag och sällskap & Суббота клуб ) kokouksen, nyt ehdottomasti Wallinin (s.-67) tapauksen jälkeen kaikilla kotimaisilla kielillä seuran nimen ilmoittaen, ettei väärintulkintoihin tai diskriminointisyytteisiin olisi jäänyt protestimahdollisuutta.

Samalla tuli kirjoitetuksi Kaiku-kilpailun kysymys näkyville, muistattehan: Baariin vai kotiin ... - vai kotiin!

Paikalla oli lisäkseni harvinaisen terävä porukka yhtä lukuunottamatta: Timppa, Teppo, Hilkka ja joku Pentti.

Kokous oli sen sileän tien ohi. Kysymysmerkin pyöräytettyäni fläppiin, Timppa vilkaisi kokousväen läpi ja möläytti oikean vastauksen suullisesti, vaikka oli sovittu kirjallisesta vastauksesta.

Vastaus tipahti kuin apteekin hyllyltä. Hyväksyin vastauksen, koska selvä janon tarve näkyi vastaajan kasvoilla, sen verran inhimillisyyttä ja sääntöjen tulkintaa toki minullakin.

Vaan Hilkkakos pärähti sillä silmänräpäyksellä itkuun!

- Eläs nyt, Hipe! lohduttelimme miehissä. - Maailma vain on näin julma ja vähän epäoikeudenmukainen. Etkähän sinä olisi sitä kuitenkaan tiennyt.

Siitäkös itku yltyi ja parkuen ovet paukkuen poistui Hilkka paikalta, samoin häivyimme muutkin - Pentti tosin mäkättäen mennessään että mittee tää tämmönen kotkotus oikkein on mittee ... - kukin koteihimme paitsi Timo, jolla oli lupa villiintyä.

 

Siinäpä pulmaa viikonlopuksi - ratkeatko itkuun vai raaputatko oikean numeron?

Oletko Hilkka vai Timo?  (Jos ratkeat, olet hilkka ja jos et, olet timo)

Kokeilkaas kepillä jäätä!

Vastauksia, kiitos!

Vastaukset pysyvät piilossa pari päivää.  

 

 

147  +3C  aurinko eilispiilosta pois, ilmat pihalle ilosta tekee mieli hiihtää ...  ratiritirallaa! ...  jäät ja hanget hohtaviksi ...

 


Sukarin, Kakkosen ja Sarasvuon palkka



kansanmiehiä kaikki

.

.

" HV

  Lennu,

  kerran näinkin päin!

Mitäs luulet allaolevasta? Sukarista, Kakkosesta ja Sarasvuosta - eivätkös ookkin hyviä jätkiä!

Jotenkin ovat osanneet tuoda itseään tykö niin ettei pienintäkään kateudenpoikasta synny kun Topin, Kyöstin ja Jarin naamaa näytetään. Ei tuu ensimmäiseksi mieleen Masku-liikemies, Tokmanni-konsernin perustajamiljonääri taikka Trainers'Housen toimitusjohtaja. Vaan Topi, Köpi ja Jari siinä tepastelee. Melkein kavereita ollaan.

Topi hortoilee kielitaidottomana ulkomailla, sokeltaa Pieksämäen metsissä eksyksissä, käy koulussa puhumassa miten syrjitystä Nollasta voi tulla jotakin. Kyösti illistelee paksujen linssiensä takaa niinkun naapurin vähän osattomaksi jääny renkipoika, antaa auliisti keräyksiin töhnää, Kunniakierroksiin nuorisourheilun hyväksi kerää hienommiltakin herroilta eurot pataan. Ja Jari käppäilee Kuopion torilla koiravaljaskauppiasta jeesaamassa ja on ihastunut hikisesti Virpiinsä - kuten kuka tahansa meistä.

Hyvät, pahat ja rumat ovat liikkeellä yhtä aikaa ja samassa persoonassa - kuin kuka tahansa meistä. Jos niillä nyt on enemmän tuohta, niin suomme: työllään ovat sen ansainneet ja suurella riskillä, riskejä miehiä ovat. Ja tuttuus auttaa - naapurista ovat, tuossa kylillä ikkäänkun käveleskelisivät.

Tutuksi ovat tulleet telkun kautta, kuka Leijonan kitalaisena, kuka Sukarina, kuka, niin - Hyvänä Pahana ja Rumana. Eivätkä oo mitään semmosia Keskisen näkösiä juoppolalleja, naisissajuoksijoita. Taikka Laakkosen tapasia viimesen päälle pihejäperkeleitä.

Sitä paitsi eiväthän nuo loppujen lopuksi kummaista palkkaakaan tohi ainakaan IS-Sunnuntain TÄLLAISTA ON AHNEUS TYÖELÄMÄSSÄ -kuvakirjoituksen mukaan itselleen maksaa: Kyösti kolme tonnia, Topi kolme tonnia kuussa ja Jari raataa palkatta. Tässä kyllä liiottelevat, pssttt niinkun ei muka tiijjettäs nuapurin poikain tienestit.

Toista ovat nämä kyltymättömät Finnairin miehet, Sailasvehviläiset - hyi hitto!, Fortumin kaukaiset optiolaiset, Lilius - thyi helevetti! ja sitten ite PiäSampo, hiekanlevittäjä Wahlroos - jätte fan!

Ankkalammikossaan rypevät ja meloskelevat, eivät livenä juuri pilkistele ihmisten ilmoilla kauppareissuilla. Ovatko oikeasti olemassakaan, pelkkiä sarjakuvahahmoja - kuvina ja puhekuplina meitä hauskuttavat.

Pärjäilehän!

tuus

hikkaj

 

ps1

Topi muuten puistelee päätään ahneuden rajattomuudelle siinä missä Sinäkin: - Fortumin Lilius on pahinta, mitä toistaiseksi on tullut vastaan: hän on nostanut valtavat, riskittömät bonukset samalla, kun suomalaiset maksavat itsensä kipeiksi sähköstä.

ps2

Paljonkahan muuten arkkipiispa kuukaudessa tienaa - tuntuu Mäkinenkin puuttuneen ahneuden asiaan?"



168  +2C 18 metriä vettä alla ja äijä sen kuin viivana veuhtoo, onneksi on jonkimoista jäätä välissä. 


Kuka nyt Kehitys-Utvecklingiä lukisi!



ulkoasiainministeriön viestintä- ja kulttuuriosaston neljä kertaa vuodessa ilmestyvässä lehdessä on paljon luettavaa, vaan kun se on ilmainen niin monikaan ei sitä lue

.

VIIVI

.

Viivi Pumpanen, tiedättehän söpöläisen, oli 3v, kun Rion kestävän kehityksen huippukokous, United Nations Conference on Sustainable Development, pidettiin vuonna 1992. Nyt Viivi on 23v kun Rio+20 juhannuksena pidetään.

Parikymppisenä Viivi teki ystävänsä kanssa turistimatkan Tunisiaan ja näki berberikylässä luolassa asuvan naisen vailla juoksevaa vettä ja sähköä. Melkoinen ero maassa, kun toisella reunalla bailataan valojen välkkeessä, niin toisella reunalla puhalletaan leppalamppu sammuksiin ja laskeudutaan levolle.

Viivi oppi jotakin.

Samanlainen kokemus on koettu. Lienee vielä sama nainen turistien silmien edessä kuin kolmekymmentä vuotta taapäin jolloin luolakodissa vierailin, miettii Onni Eläkeläinen Kehitys-lehteä lukiessaan.

Opinpa lisää itsekin, tuumaa OE edelleen, turistia taittiin vähän höynäyttää. Samoilla reissuilla ajeltiin Star Wars -elokuvan filmauspaikoilla Saharassa. Tekopelin perässä. Se tosin totisinta totta oli kun työnsi kätensä auton ikkunasta ulos niin sitä poltteli ja vähä ettei palovammoja kätöseen syntynyt.

Kyllä kuitenkin suurin herätys noille asioille tapahtui opiskeluaikoina kun Helena Kekkonen ja Helvi Sipilä ilmestyivät puhumaan maailman tilanteesta luentosaliin joskus 70-luvulla. Nämä naiset ne panivat käymään opiskelijakuuntelijassa taikinanjuuren hapatuksen, mikä on sitten mukana painolastina sielun sopukoissa käynyt lopun ikää. Enimmät turhanaikaiset ilot karkottanut maailmakuvan leipomuksista.

Tämäkin alkujaan Kehitysyhteistyö-lehti siitä saakka kotiin kannettu. Ilmaiseksi on tullut ja ilmainen on edelleen tilaajilleen.  http://global.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=15854

Vuoden ykkösnumerossa käymme Egyptissä, Mosambikissa, Thaimaassa, Perussa, Liberiassa, Tadžikistanissa, Tansaniassa, Panamassa, Kolumbiassa, Kongossa. Kiipeämme Veikka Gustafssonin kanssa Himalajalle, juoksemme Kirsi Montosen ja Jukka Viljasen kanssa Kalaharin autiomaan läpi.

Melkoinen paketti siis käsissä. Selkeä, kätevä ja luettava ja mitkä valokuvat!

Egypti: "Yleisesti pelätään, että tahtilaji voi vaihtua, kun islamistien valta vakiintuu." Estetäänkö naisilta työnteko? Tuleeko hunnusta pakollinen? Jaetaanko julkiset tilat erikseen miehille ja naisille? "Useat islamistit ovat myös ehdottaneet faraoiden kaudelta periytyvien monumenttien peittämistä."

Nigeria: "Sen jälkeen kun hänen isänsä, kirjailija ja ympäristöaktivisti Ken Saro-Wiva vuonna 1995 hirtettiin, hän [poikansa] ei palannut Nigeriaan vuosikausiin." Poika vierasti vanhempiensa synnyinmaan kaaosta ja tungosta.

Kongo/Zaire: "Mobutu onnistui yli kolmekymmenvuotisen valtakautensa aikana siirtämään ulkomaille arviolta 12 miljardia dollaria." Siis maasta 1997 paennut nimensä mukainen presidentti Mobutu Sese Seko. "Afrikkalaiset johtajat ja heidän lähipiirinsä joko varastavat lainasumman tai kätkevät ne välityspalkkioihin."

Eikös kuulosta vähän niin kuin meidän mobutumme, Finnairin pomot, olisivat asialla? Taikka Fortumin liliukset rahanjakoapajilla?

Epäuskottavin on kehitysministeri Heidi Hautalan aukeama, viimeaikaisten Finnair-sotkujen takia?. Hautala kertoo hallituksen uudesta vasta valmistuneesta kehityspoliittisesta toimenpideohjelmasta, jossa korostetaan ihmisen muitakin oikeuksia kuin talous-, terveys- ja sivistymisoikeudet. Uusina ulottuvuuksina ovat kansalaisoikeudet. 'Ei korruptio, ei harvainvalta'.

Hautalasta huolimatta kehitysyhteistyö, Rio+20 ynnä kaikkinainen globaaliproblematiikan ratkaiseminen on arvokasta ja tarpeellista toimintaa. Niin Onni pohdiskelee pienessä päässään ja jatkaa: Se työmaa ei lopu sesesekojen vetäessä välistä. Kohennettavaa, ranstakalla hämmennettävää riittää.

OE päättää nyökytellen, selvästi viisastuneena ja valaistuneena, lehtihetkensä loppurimpsuun eli  YK:n vuosituhattavoitelistaan:

  1. Äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittaminen
  2. Peruskoulutuksen takaaminen kaikille
  3. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen
  4. Lapsikuolleisuuden vähentäminen
  5. Odottavien äitien terveydentilan parantaminen
  6. Hiv/aidsia, malariaa sekä muita tarttuvia tauteja vastaan taisteleminen
  7. Ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen
  8. Globaalin kumppanuuden luominen kehitykselle



 Kuvat ja lainaukset Kehitys 1/2012

 

191  +1C  mitä aurinkoisin päivä pakkasyön (-7C) jälkeen - enää huitkotvanen maaliin; näinköhän ennen lumien lähtöä vielä...


Voihan tasa-arvon päivä!



mieslukija kerii eilisen  nais- siis tasa-arvo- ja Minna Canthin liputuspäivän kunniaksi Minnan tuotantoa yhteen

.

 

.

Salakari, 1887, luettu. Sata sivua ja toista kuukautta. Ei voi syyttää hutiloimisesta.

Alma, rehtorin rouva, kapsahtaa katajaan: tekee aviorikoksen maisteri Nymarkin kanssa luisteluretkellä. Kanervikko vain pöllyää ja multa peittää pysyvästi Alman mielen. Kevytmielinen keikari-flanööri Nymark sen kuin porskuttaa.

- Sikoja nuo miehet! tuhahtaa lukija.

Kas, kas, vaikka lukija on mies. Miten mieleen osuukaan tohtori Rajala! Eihän Panulla tämän asian kanssa ole mitään tekemistä, tai no tekihän hän Ahosta vasta naisseikkailukirjan ja paitsi että onhan hän samantapainen kirjallinen naisten mielijä (huom! ei pain.virh.) julkku kuin maisteri Nymark. Katrihelenat ja kaikki ylivakerit kaatanut ketoon...

 

Pahat kielet puhuvat että maisterin esikuvaksi, kostoksi, Minna Canth sovitti Juhani Ahon. Aho asui, ja toimitti lehteään, samassa kaupungissa Minnan kanssa, Kuopiossa. Ja jostakin tiedetystä syystä Minna halusi näyttää mikä miehiään papin poika Juhani oli.

 

Mies voi temppunsa tehdä, mutta herra varjele sitä naista, jolla neljä lasta ja hyvä toimeentulo rehtori-valtiopäivämiehen vaimona!

Siinä sanomaa nokko, päätä puistattavaa.

 

Alma ei vältä salakaria vaan ajautuu ikuiseen mielenheittoon ja tuskapäivien jälkeen hautaan.

Vielä kuolinkamppailua käydessäänkin maisteri Nymarkilta lennähtää kutsulappunen rekiajelulle. Paikalla vahtia pitävä lääkäritoveri kyhää lapun toiselle puolelle ytimekkäästi: "Käänny muihin. Rouva Karell huonona sairaana."

Onhan siinä mieslukijalla tuskallinen olo olla mies tuommoisen ääliön rinnalla: edustamassa samaa sukupuolta, pitämässä harjaksia yllä. Puolustamassako peräti pitäisi seisoa! Ja mitä?

Minna Canth (1844-1897) kirjoitti tukun näytelmiä ja siinä ohessa lyhyehköjä kertomuksia. Roinilan talossa, Anna-Liisa, Sylvi, Kovan onnen lapsia, Työmiehen vaimo, Papin perhe pysyvät yhä näyttämöllä, Kauppa-Lopo, Hanna, Köyhää kansaa, Salakari novelleina muutaman muun mukana kirjoissa ja kansissa ja kuuluvat yhä lukijoiden käsiin. Canthin tuotannossa ei juuri ole arvotonta jälkipolville säilymätöntä tekstiä.

Mieslukija itsekin vuoden sisällä näki Papin perheen kahdella näyttämöllä, eikä hassumpana pitänyt kumpaakaan.

Ilmankos Minna aikalaisiltaan muutamilta sai melkoisen myrkyn niskaansa, isä-Järnefeltiltä ennen kaikkea. Kirjallisuuden professori Liisi Huhtala Salakarin uuspainoksessa vuodelta 1996 kirjoittaa: "Canth kirjoitti pelkäävänsä liikkua Kuopiossa. - Ihan veisivät polttoroviolle ja laittaisivat Siperiaan, jos vain voisivat."

Kaipa tuosta eteenpäin on päästy - edes yksi harppa, ja ainakin kirjallisuuden osalta?

ps

Seuraava askel voisikin kenties olla sukuolineutraalipäivän vietto;


  

 

Papin perhe Kuopion kaupunginteatteri

204  +2C maat ja mannut tukossa uudesta nuoskalumesta


Wallin teki oikein!



ettäs tiedätte!

.

.

"HV

 Hj

      Totta kai sen Stefanin piti se tehdä: Kontioranta JAA ja Dragsvik NEJ nurin. Niin oisin minäkin miehen raitapöksylöissä tehny.

 

RKP:n kannattajien etujahan se on Katajaisen hallituksessa puolustamassa - eikä minkään maan.

 

Mitäs luulet että puolue olis sanonu toispäisestä ratkasusta!

Vai oisko se puolustusministeritittelinsä käsittäny jotenkii väärin?

 

Tuus

Lennart"

 

 

No nyt enää puuttuu että Lennu lennäyttää mailin missä puolustaa näitä Finnairin kähmijöitä!

 

 

214  -3C melkonen puhuri itäkaakosta järvenselällä; yhtä helppoa tyrkkimistä kuten kevättalven laduilla aina: resinalla, resinalla!


Hiljaisuuden retriitti



tai jokin sen tapainen

.



.

Piensijoittaja-hiihtäjä on irtautunut kylähurinasta - 2 autoa aamupäivällä, 3 iltapäivällä [II + III], 1 potkurintyöntäjä, 3 koululaista - omille laduilleen. Tavoittelemaan eilisen tunnelmaa.

Kylänlaidalle on päässyt, kylä jäänyt mäen ja männikön taakse. Peltotierakkeen reunaan hankauduttuaan järven lahukan ohitettuaan on paussin paikka, kohta kun ladon silmä hiihtäjän tavoittaa.

Harmaa lato on levollisimmillaan. Edustavimmillaan. Houkuttelevimmillaan.

Piensijoittaja-hiihtäjä haluaisi olla tuo lato männikön kainalossa!

Eilen täällä yltyi tuulen humina, männikön yllä kohisi, kuin meren rantaan olisi seisahtanut. Tänään ei tuulen virettäkään. Jokohan kuulisi täydellisen hiljaisuuden eilisen pauhun jälkeen. Jos taas yrittäisi, olisiko nyt otollinen aika. Kerran kun Piensijoittaja-hiihtäjä yritti kaiken liikkumattomuutta ja äänettömyyttä tavoittaa, häiritsi kaukaa kantautuva sirkkelin sutsutus, jota jatkui päivien yli. Joskus puhtaan olemisen esti koiran haukku, joskus mopon pärinä, traktorin ärinä, milloin mikäkin päriskö, kyliltä kantautunut kolina. Jos ei muuta enää keksinyt niin Japaniin lentävän lentokoneen hopeinen täplä rikkoi pysähtyneen maisemakuvan, vaikka tavallaan leviävä vana oli kaunis.

Vaan nyt on koittanut otollinen hetki liikkumattomaan, äänettömässä olotilassa olemiseen. Ladon peltinen kattokaan ei silmää häirinnyt kun lumi peitti katon.

Kaikki on tyynni.

Heti kun Piensijoittaja-hiihtäjä toppaa rahisevan kulkunsa lähemmä latoa pellon laitaan katkeaa kaikki, hän seisoo mukana valokuvassa, liki mustavalkoisessa otoksessa.

Riisuu renksut käsistään, nostaa pipon otsaltaan. Nojaa sauvoihin, katsoo ladon harmaisiin hirsiin, levollisiin hirsiväleihin ja on - onnensa kukkuloilla.

Kunnes iski pelko, valahti jäsenet veltoiksi. Jos joku. Jos joku onneton sittenkin olisi liikkeellä, sotkisi tämän autereen! Jos tietä pitkin joku kulkisi, ilmestyisi mäeltä, ajaa hujauttaisi kulkupelillään ladon editse, vain semmoinen voisi enää estää rikkumattoman rauhantilan.

Tai jos niemen ainoa asukas hurauttaisi asioille, ja se se vielä puuttuisi että pillit päällä. Sekin mahdollisuus oli otettava vakavasti huomioon, etteikö pillit päällä - poliisi kun on.

Piensijoittaja-hiihtäjä asettautuu asemiin - silmin  nauttimaan vuosisataisesta ladosta, korvin täydellisestä hiljaisuudesta.

Ja se onnistuu!

Se on ihme: milloinkaan aikaisemmin eikä missään sellainen hiljaisuus ei ollut ollut tavoittanut häntä, eikä hän semmoista  hiljaisuutta.

Kunnes.

 



 

238  0C pitkähän siitä tuli, lenkistä kun tuuli kuljetti itsestään


metsissä ja pellon pientareilla



oikein valokuvan kanssa

.



.



Sydäntalvella pellonlaidalla

hiljaisuus                              

helpompi     

hiihtää kiinni.

 

Näin kevään korvalla

lintu

pilaa pelin.      

 

 

 

 

 

 

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

256  +2C pienessä vesitihkussa, harmitti että tähänkö tämä ilo tältä talvelta päättyy.


Eläinlääkäri auttaa



jos kisu katsoa toljottaa omituisesti

.



.

- Eläinlääkärithän ovat vanhoja ukkoja eikä tuommoisia nuoria tyttöjä!

Tuon huuhahdushämmästyksen on kuullut nuori eläintohtorinainen jos muutamankin kerran.

Vaan kuulkaapas tätä:

"Jos torilla hyppii harakka yhdellä jalalla, oma kissa katsoo omituisesti tai koira kakkii sisälle."

Niin kyllä kaupunkilainen keskellä yötäkin tarttuu kännykkäänsä ja pirauttaa hädissään eläinlääkärille. Maalaisilla kynnys on asiallismepi, korkeammalla, liiankin korkealla - vasta viime tingassa 'häiritään'.

Paikallista Kotiseutu-uutiset-lehteä tarjoilen sinne sivistysmaailmaan luettavaksi: eläväisiä juttuja.

Eikä aina vaan Viivi Pumpasta ta jompaakumpaa Vehviläisistä/Sailaksista.

 

Innostuneesti nuori etelän tuoma eläinlääkäri Anna Malinen pohdiskelee etusivun jutussa hommansa hohdokkuutta.

Siitäpä iloinen sana ja hyvä mieli viikonlopun viettäjille, meille kaikille.



271  +1C  pohjoisesta puhaltelee, mutta aurinko pilkistelee, hyvä siellä on mennä rätveltää; tosin alkaa arveluttaa ehtiikö tonniin kun jäljellä vielä noinkin paljon.

HS 2684  yhestä tikunpuolikkaasta pitäs löytää sen kymmenet sanat - just sitä ihteesä.


Pirusti pelottaa huominen HS 2684



mikähän mörkö sieltä  tappelukaveriksi nyt ilmestyypi - saako selätetyksi vain henkselitkö päälle

.

.

Viimeksi HS 2683

  • AURINKO NOUSEE   olav
  • IKNAH   osta
  • OATA   iata
  • AZER  ORTUM   irmat
  • EI SUOLA   kielo
  • PAAVISTUS   paana
  • KOLTTIENMAA   heltta

Mitäkö höpisen, mitäkö pelkään?

 

No tuota ryteikköä, joka nielaisee sisuksiinsa jos perjantaihesarin häntäpään aukeaman yli ei älyä hypätä. Viikon siitä sitten kärsii, hakee ratkaisua Nykäsestä, ammattikielellä ilmaistuna. Kuukkelikin on kova sana siinä töminässä.

Vaikka nuo tuontyyppiset katkotut, ässättömät ärrättömät takaperoiset hämärät kuvapuolikkaat joutuu päättelemään itse.

Siis nuo värilliset ovat oikeita ratkaisuja edessä oleviin kysymyksiin!

 

Ensin Äärettömästi Ärsyttää - sitten huvittaa.

KA:ta vaille viimeviikkoinen on valmis ja ihan kaksin nelikätisesti 'soitettu'. Pian lähetettävissä kakskymppisen toivossa.

Mutta:

 

   Apua APUA - tänään on jo torstai! Vakava paikka. Ei naurata, koska

 

Huomenna ilmestyy uusi Aulis, uusi Suurristikko HS 2684.

Ja pitää tietää taas paljon asioita.

Täytyy pötkähtää pitkälleen hyvissäaajoin, mennä aikaisin nukkumaan jotta jaksaa.



284  -2C  AURINKOA, just sitä odotettua kasvoja lämmittävää silmiä häikäisevää - mikäpä ei ole hiihtäjän hiihdellessä järvimaisemissa! Saas nähä ennättääkö perille...



Saima bisnesmielessä



kaupallinen ei-kaupallinen kaupallinen ei-kaupallinen luki ennen radiosetä tai täti niin kuin olis päivänkakkarasta terälehtiä ripsinyt rakastaako vai eikö rakasta



"Mikä voisikaan olla kamalampaa kuin olla yksinyrittäjä, pimeässä autotallin nurkassa yksin puurtaja ja näpertelijä. Kaikki täytyisi osata ja tehdä yksin, menisi omat ja perityt rahat, terveys ja ihmissuhteet..."

.

Nyt sitten Saiman helman alle kurkistus, kun eilen jäi.

Itä-Suomen yliopistolehti siis auki.

Ongitaan nuo Kauppalehti-kööriläisille kiinnostavimmat viisi.

 

1. Yliopiston ja elinkeinoelämän vuorovaikutuksen monet kentät

otsikolla pääkirjoittaa rehtori Perttu Vartiainen.

Tutkimustulosten kaupallistaminen on yliopistojen yksi tulosvastuutavoitteista. Yliopiston on oltava yritysten saavutettavissa.

 

2. Yliopistosta yrittäjäksi

Timo Lautanen ja Pasi Saukkonen ovat selvittäneet että 300 yritystä on syntynyt Itä-Suomen yliopiston (Joensuu/Kuopio) vaikutuksesta 1990 - 2007. Parikymmentä vuodessa. 

On otettava huomioon muutkin kuin yliopiston tutkimuslähtöiset yritykset eli yliopiston opetuksen, informaation avulla syntyneet yritykset.

Hammaslääketiede on johtanut eniten yritystoimintaan (13 %), vähiten teologia (0 %).

 

3. Tiedon hauturit

Joensuulainen Blancco ohjelmistoalan yritys syntyi kahden opiskelijapojan jäätyä viimeiseksi Yrityksen perustamis -simulaatiopelissä. Siitä sikisi sisu: ei se nyt noin vaikeaa voi oikeasti olla!

Janne Tervo ja Kim Väisänen perustivat Blanccon, tiedonhävittämisfirman, jossa nyt on 100 työntekijää ja asiakkaina mm. viisi maailman suurimmasta kymmenestä yrityksestä.

- Nasa, Nato, Buckinghamin palatsi, Euroopan komissio - kaikki ne käyttävät tietojensa hävitykseen meidän ohjelmistojamme, kertoo Väisänen. www.blancco.com

 

4. Vapaus tekee työstä mielekkään

Hannu Jaatinen nauttii kun yrittäjänä voi valita tehtävänsä perheen ehdoin.

Savonlinnassa kääntäjäkoulutuksensa saanut Jargon käännöstoimiston perustanut pitää opetuksen ja työelämän eroa liian suurena. Aikataulut, osaamisvaatimukset ja yhteydenpitomenetelmät ovat kääntäjän työssä aivan toisenlaiset kuin mihin opintojen aikana valmennettiin.

- Kääntäjäyrittäjänä toimimisen hyvä puoli on se, ettei aloittaminen vaadi suuria investointeja tai pääomia, joten taloudellinen riski on hyvin pieni. www.jargon.fi

 

 5. Minustako yrittäjä?

ks. blogipotun punainen ingressi tuolta ylhäältä!

Sillä tavalla ennen yliopistomaailmassakin ajateltiin. Nyt ovat asenteet muuttuneet Aducaten OiLi -henkkeen sekä opiskelijoiden KuopioES-yhteisön myötä. Hankkeen läpikäyneitä on jo 90, useita yrityksiä on perustettu.

- Koska korkeastikoulutetut ovat todella fiksuja, taitavia ja oikeasti osaavia, käytämme luennoitijoina vain parhaita alan ammattilaisia, joilla on ymmärrystä akateemisesta alasta, kertoo projektipäällikkö, yrittäjä Mari Mykkänen.

 

 

Luinpahan alumnitrin velvollisuudella ja vienon moitteen vuoksi: suorastaan mielenkiintoista.

Vaikka paljon enemmän henk.koht, kiinnostivat ihmisen hyvinvoipuuteen liittyvät Saiman jutut:

rukiista ravintona, psyykelääkkeiden liikakäyttö, syövän hoitoon uutta toivoa ja ennen kaikkea TOSI MIES VAIKENEE TUNTEISTAAN oikein johdattelevan kuvan kanssa - perkule!

Tai oikeastaan mitä tässä pimittämään, tuollahan nämä kaikki: Saima

 

"Miesten on todettu hoitavan masennustaan usein alkoholilla ja pitävän oireita loitolla ylettömällä työnteolla tai riskikäyttäytymisellä."  Tutkija Jukka Valkonen

 



 

298  +1C ei enää kolmeasataa maaliin! melkonen tuulenmyrä työntänyt pohjoisesta liki metrin lumikinoksia saaren tien tukkoon


Saima-neiti vei voiton



Silanpään eiku Sillanpään känni ei tällä kertaa imase

.



.

Lukasenkolla mahtaa olla lukuvaikeuksia, valinnanvaikeuksia - siellä Belaruksessaan. Nimen myötä: ilmankos pidättelee umpimähkään kanssalukijoitaan.

Pistin niin naiivin alun että hetkautti jopa itseäni!

Eikös ärsytä?

 

Mutta kun minulla on, pulma.

 

Tarttuisiko kahteen Seiskaan, yhteen Kritiikin Uutisiin vai Saimaan. Ylivoimaisesti eniten porua aiheuttava Seiska houkuttelee karamellipaperin väreissään kiinnittymään kuvapätkiinsä; Kritiikin Uutiset on liotettu jossain sameassa vedessä ja kannessa töppöilee sormenpäitä kuin muinaisessa Esa Pakarinen Jr ' -sormileikissä Pikkukakkosella; Saiman kannessa hautaa kasvuyritys vanhaa tietoa ettei vääriin käsiin joutuisi.

Täytyy vähän lonata sisältä.

 

Seiska

Suomen suurin viikkolehti 211707 levikillään

7&8 2012

Jari Sillanpää kekkulissa RÄPS! yöllä klo 02.58 kapakasta tulossa, hoilaa Taavitsaisen Andréta: "Aurinko suuteli meitä, Andrë..."  Ei saa viimassa nappeja kiinni, poikaystävä Jani napittaa. Jari sytyttää tupakkaa.

 

Ei iske ihan.

Eikä toisen Seiskan Mika Häkkisen vieraan naisen kähmintäkään. Näin alkuviikosta - loppuviikon humussa vois, mää tiijjä, olla toisin.

 

Kritiikin Uutiset

SARVin, Suomen Arvostelijain Liiton lehti

1 2012

Jukka Kemppisen kirjallisuuskatsaus: vain yhden kerran historian aikana Suomen kirjallisuus on ollut kansainvälisellä tasolla, 1919-1924 ja kielenä ruotsi. - Itse olemme kielemme vankeja, sanoo JK.

Jukka Kemppinen on professori, dosentti, kirjailija ja suomentaja.

 

Kiinnostaisi.

Ja varsinkin kun heti löytyy toinen näkökulma, kuvataiteen puolelta: - Yksilöllinen rohkeus ohjaa kulttuuria, ei kieliryhmät, sanoo puolestaan kaksoiskansalainen Maria Hirvi-Ijäs.

Maria Hirvi-Ijäs on Taide & Design -lehden päätoimittaja. Ollut professorina Tukholman Kungliga konsthögskolanissa sekä Kuvataideakatemian rehtorina Helsingissä.

 

Lehti paneutuu Suomen kaksikielisyyteen. Kaksikielinenhän Sillanpääkin.

 

Saima

Itä-Suomen yliopistolehti

1/12

  • Talvivaara vauhdittaa keskustelua kaivosyhtiöiden yhteiskuntavastuusta
  • Uudistuva metsälainsäädäntö vastaa kritiikkiin
  • Kieltenopiskelua elämää varten
  • Alfavirukset syövän tappajina
  • Tiedon hautureista syntyi vahva kasvuyritys  "Joensuulainen ohjelmistoalan yritys Blancco on kasvanut 15 vuodessa kahden miehen firmasta yritykseksi, joka työllistää sata henkilöä ympäri maailmaa."

Vaikkei kansiotsikointi sytytä, alumnitrina tiedän vastuuni ja viskaan Sillanpää-Häkkiset, Hirvi-Ijäs-Kemppaiset syrjään ja tartun Saimaan. Kielipolitiikkaa puhutaan siinäkin, vaan kun itärajoilla ollaan ruotsin sijasta pidetään porua myös venäjän kielestä ja sen opiskelusta. Joensuun normaalikoulussa on otettu käyttöön yksilöllinen Kielisalkku, kolmiosainen, yleiseurooppalaisen mallin mukaan. "Samalla pyritään siihen, että teoria ja käytäntö kohtaisivat niin, että yliopiston tutkijat olisivat aktiivisesti yhteistyössä normaalikoulun opettajien kanssa", tiivistää professori Ritva Kantelinen.

 

On muuten lakkautetun Ilomäen/vaaran ala-asteen emeritusjohtaja vähän hyvässä seurassa! On dosenttia, tohtoria, rehtoria ympärillä niin että huimaa. Vähän jo arveluttaakin, alumnitri-titteli ei tässä seurassa paljon paina. (Näin kuriositeettina vapistakoon.) 

 

Vaan sitten helpottaa.

Tuttu!

Opiskeluaikojen ystävä, naapurikämpän nero, illanistujaisten kiltakellaritoveri astuu esiin kun satun aukeamalle 20 - 21. Tapio Hämynen oikein mustalla paistaa silmiin rivien joukosta. A Karjalan kielen huvenneista puhujista hää haastaa. Edessä tittelinä professori.

 

No nyt ei hätää: ihmisiä ovat nämä kirjanoppineetkin. Hämysen Tapio, mitäs siitä on aikaa? Kun viimeksi, vuosi 1979. Oli se silloinkin jo joku assistentti tai amanuenssi yliopistolla historian laitoksella.

Vaan ei sitä kuitenkaan ihan hevillä usko että aivan tavallinen ihminen p r o f e s s o r i na. Silti. Kai ne sitten hengittävät kuin muutkin, syövät ja juovatkin. Pää viisauksista kipeänä.

 

'Tässä sitä taas jätkäporukassa istutaan!' toistui liittomme tragikoominen laudahdus kun viimeistä valssia parketilla toiset parhaat palat vieneinä pyyhälsivät, meitä mopen osalle jääneitä kaiveli pieni suruhaikeus poolopaidan alla. Ja entä kun Moskovassa siellä Inturistin alakertabaarissa mustamies, silloisella kielellä neekeri, haki vahingossa Taavia tanssimaan! Niin se se vielä puuttui! Ja ne bisnesmiesten ilmeet yökerhossa apinoiden heitellessä volttia, että miten studenttien kannattaa kalliisiin paikkoihin tunkeutua. Ja entäs ....

Taisi Saima-tyttö sittenkin jäädä nyt toiseen kertaan.



311  +4C  suht luistava 


Naiset tähtäimessä



yhä unohtuvat raikurunouden tavumäärät ynnä paitsiosäännöt hiihtohurmassa ja naisylistyksen hötäkässä

.

.

Olga, Olga, Vita, Marie, Magdalena

mutta

ennen noita muita:  Darja & Kaisa, Kaisa & Darja.

 

Kuzmina-Shipulina jos hilpeyttä herättääkin


niin

sulosoinnulla suorastaan laulavat nimet

Marie Dorin Habert & Marie Laure Brunet.

Silti

kaksi on tähteä ylitse muiden:

Darja Domratsheva & Kaisa Mäkäräinen

pyssy selässä

- hymy huulin.

 

 

Hanti Mansijskissa vielä kerran tänä talvena tavataan 16.3.2012!

 

 20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


324  +2C  aurinkoista, tahmeaa, ah! mut niin makeaa - jopa muutama lintusen liverrys tuulen teillä!



Miljoonamies Pekka ja orpopoika Leevi



kaksi elämää - kahden suomalaisen miehen housuissa

.



.

"Presidentti ja rouva Kekkosen saavuttua istuuduttiin ruokasalin pitkään illallispöytään, kymmenen vierasta kummallekin puolelle."

"Ruoat tehtiin täällä, ja se onnistui hyvin. Ne oikein ihmetteleivät, ne ruotsalaiset. Se ei ollut hyvää kotiruokaa, vaan semmoista hienoa ruokaa. Pekka sanoi, että älä ärsytä sitä. Enhän minä tiennyt että ketä se tarkoitti, oliko Kekkosta vai ketä, mutta epäili että minä  voisin ärsyttää"

John Simon: Koneen ruhtinas - Pekka Herlinin elämä Otava 2009

Huikeita näköaloja ja rinnastuksia tarjoaa kahden saman ikäisen toisilleen vieraan ihmisen elämänmatka vähän nuoremman ihmisen silmiin ja sisuksiin.

Toinen on kuollut ja kuopattu (1932-2003), se jolla maallista mammonaa ja menoa oli yllinkyllin, toinen, kolme vuotta vanhempi, sen kuin eläkeläisenä yhä elää ja porskuttaa:

Pekka Herlin Kone Oy - Leevi Sajamäki Posti- ja lennätinlaitos.

Kaksi suomalaista miestä vähän eri meiningein! Ja fiilingein. Siihenpä on sievä omaa taivaltaan sekaan sorhata ja sovitella, epäillen mietiskellä, että tokkopa on olemassa jotain oikeata tietä, elon polkua tallattavaksi, joka jokaisen tulisi lopulta löytää. Miten on onnellisuusbarometrin laita, vaikuttavat tekijät: raha? rakkaus? perhe? työ? ympäristö? ystävät?

Kumma kyllä tässä iässä ei ensimmäisenä tule mieleen kysymys 'Kuka eniten hyödyksi muille?'  vaan enempi niin päin että 'Kuka vähiten riesaksi muille?'.

Matkaan!

Käyskentelemme hermostuneina Herlinien mailla Thosrsvikissa, odottelemme itseään Marcus Wallenbergia vaimoineen vieraaksi. Neuvotellaksemme, illallispöytään istuutuaksemme. On kevät, toukokuu 1968. Tulevat pian moottoriveneellä Ruotsista. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen on saapumassa paikalle, samoin kauppa- ja teollisuusministeri Väinö Leskinen, rouvat tietysti myös ja Kustaa Vilkuna, Urhon eminenssi ja Pekan appiukko.

Panokset ovat kovat: Suomen hissiteollisuus on vaakalaudalla - ylös tai alas. Pekka haluaa ostaa Wallenbergilta Ruotsin hissitoiminnoista vastaavasta ASEAsta suuren siivun, Koneesta tulisi yksi maailman johtavista hissifirmoista usalaisen Otiksen ja sveitsiläisen Schindlerin rinnalle.

Alus saapuu, laiturille astuvat Wallenbergit, vaimo-Mariannella roikkuu unohtunut hakaneulaketju rinnuksissa - tilanne laukeaa. Navetastaan sanoo melkein suoraan lähteneensä!

Jätämme seurueen.

Nopeasti käymme vilkaisemassa mitä Leevin eloon kuuluu, sillä hänen autonkuljettajaksi ylenneen tarinansa jo tunnemmekin.

 

Ahas, Leevi viettää yksinäistä joulua Parikkalan Seurahuoneella, matkustajakodissa, sen kummempaa kotia ei ole. Hän on saanut luvan olla joulun yli matkustajakodissa, missä muista yöpyjiä ei ole. Ruokapuoli on itse järjestettävä, sillä vasta tapaninpäivänä ruokala avataan. Tarjoilija vielä muistuttaa: "Teillähän ei enää ole mökkiäkään Melkoniemessä."

Joulun jälkeen jatkuvat taas puhelintyöt Saaren pitäjässä.

 

Kummallakin elämänsä, ympäristönsä ja perintöosansa. Samassa Suomessa.

 

 

 "Huoneeseen mentyäni katselin ikkunasta ulos ja aloin ajatella, että nyt se on sitten orpopojalla hiljainen joulunvietto alkanut aivan yksinäisessä hiljaisuudessa. Tuumasin vain, onhan minulla kaupasta ostettuna ainakin ruokaa ja juomaa useampaa sorttia, nautiskelen näitä vaikka ihan yksinäisyydessä, enpähän ole ainakan kenenkään vieraiden ihmisen vastuksena."

Leevi Sajamäki: Orpopojan elämä  Kirja-Pakari 2012

 

 



 

 

336  0C  uutta lunta taas rätkäyttänyt luontoon, parempi pysytellä metsäteillä


Herätkää!-lehti vai Katri-Helena?



viikonlopun vieton arvontaa 

.



.

Vartiotorni on luettu, eikä edelleenkään mitään kuvottavaa väkivaltaa koettu niin kuin monen tv-ohjelman, kirjan tai lehden kanssa käyskennellessä. Mieli levollinen, hyvin viikonloppuun sopiva ellei peräti auvoinen. No ehkä hitusen pelottelevan ahdisteleva vaikutelma lehdestä jäi: entä jos ei pystykään pysymään raiteillaan. Viikonloppukin kun käsillä. Mihin tarttua? Katri-Helenaa olisi Savonlinnassa. Alkossa olisi lauluvettä. Tai miten olisi pienet tangodamooret ...

Valitsen lukemisen. Lehden.

Herätkää! -lehden lukuvuoro. 

'Tätä lehteä julkaistaan koko perheen valistukseksi. Se auttaa selviytymään perheen ongelmista.'

 

Pois joutavuus! Jätän tanssit kevytkenkäisemmille. Luen enkä tanssi.

Ja alkaa nyt: Minulla voi olla ongelmia, jos

  • kiivastun kassajonossa
  • kiistelet työtovereiden kanssa
  • päivän mittaan sattuneet tapahtumat vievät yöunet
  • on vaikea antaa anteeksi
  • itsehillintä menee toistuvasti
  • sinua usein hävettää tai kiduttaa vihanpuuskien jälkeen

Ei tärppää. No problem. Koska: en käy kaupassa, ei ole työtovereita, päivisin ei tapahdu mitään, ei ole keneltä pyytää anteeksi, käpy palaa vain HS pe-ristikon kimpussa, mikä ei hävetä eikä kaduta, paitsi silloin kun repäisen koko ristikon ja kokoilen uuteen yritykseen.

 

Onneksi parahiksi pirauttaa perillinen, josko hänellä ongelma. 

Ei: ilmoittaa että lait on pian luettu eli gradu alkaa olla paketissa rahapelien pelisääntelyistä.

Yritän kysyä että oletko lähteitä vailla. Minulla olisi tarjota ihan nappiin aiheeseen liittyvä:

Rahapeliteollisuuden strategioita

 'Saksassa ne, jotka ovat riippuvaisia pelaamisesta, häviävät keskimäärin yli kymmenen kertaa enemmän rahaa kuin ne, jotka eivät ole siitä riippuvaisia'', lukea posotan Herätkää!tä.

 

Kuuluu haukotusta, mutta sitkeästi jatkan, koska seuraava virke vaikuttaa jo arvostetummalta, sentään saksalainen lehtikin mainitaan, sanon oikoen ja ääntä korottaen:

 

"Herätkää!-lehti lainaa Süddeutsche Zeitungia, jossa sanotaan että peliriippuvaiset ovat tämän teollisuushaaran kivijalka. Mitä nopeampia automaatit ovat sitä nopeammin pelaaja menettää itsekontrollin ja tulee riippuvaiseksi. Rahapeliautomaattien tuotosta 56 prosenttia tulee peliriippuvaisilta, kasinoissa luku on 38 ja nettipelissä 60 % ..."

Ei tunnu nappaavan, isän neuvot kelpaavan; tieteellisen dokumentin tarkastelussa voi olla uskottavuusongelmia jos lähteissä mainitaan Vartiotorni tai Herätkää!-lehti. Voi aiheuttaa naurunpyrskähdyksiä tai vihaisuutta tarkastajassa. Kuulemma.

No johan on, sama on sävel yhä! Kuin silloin ennen kun isä lampun osti eli humkandiksi itsensä kirjoitti. Eipä ole tiede paljon harpannut!

Mutta tälle lukijalle julkaisu kyllä kelpaa viikonlopun lukemistoksi, pysyy hereillä. Se on sen lehtiparin, parinahan Vartiotornia ja Herätkää!-lehteä jaetaan, kevyempi painos Valittujen Palojen kaltainen maapallon kattava monikymmenkielinen.

Viis viitekehyksistä!

 

Jatkan:

Armenian kultainen hedelmä on aprikoosi. Intian opiskelijoista joka päivä 19 tekee itsemurhan, kuudella on syynä tentissä epäonnistumisen pelko. Arbeit macht frei, totuus Terezínin 'kylpylästä'. Erilaisia  ahdistuneisuushäiriöitä: Potilas voi olla säikky, ärtynyt ja henkisesti turta. Pelkkä ajatus edessä olevasta päivästä voi tuntua ahdistavalta. Potilaalla voi olla likaan liittyviä pakkoajatuksia, joiden vuoksi hän tuntee pakottavaa tarvetta pestä käsiään yhtä mittaa...

Kuorma kasvaa. Yhtäkkiä lopetan.

Olisiko sittenkin pitänyt pyrähtää Savonlinnaan mukana anelemaan Anna mulle tähtitaivasta ja valoa pimeyteen?





348  0C uutta lunta 5 cm, kaikki suksen pohjissa!


Jehovalaisia oven takana



ei ihme jos akt-rätykin sekoilee

.



.

Tuhatta tunnissa mennä viuhkasemme Suomen korkeudella maapallon kiertäessä omaa napaansa. 

Samalla sataatuhatta tunnissa! kiertää huristamme aurinkoa.

Ei ihme jos siinä vauhdissa ihminen tekee vääriä ratkaisuja kun aika menee yökötellessä ja penkistä kiinni pitelemisessä à la Matti & Lisbeth.

Ymmärrettävää siinä vauhdissa on myös AKT-laisten ahtaajien ja autokuskien päänpyörällemeno, kipuilu pääkisakuskinsa kanssa; hyvinkin pieni rahastajatyttö, riikkinen Punahilkka siinä kyydissä helposti saattaa unhoittua jollekin rahtitavarannoutopaikalle.

Ihan vain tämän oppitunnin alustukseksi moinen.

Ei meistä aina eläjiksi ole: ihmisiksi ihmisistä. Tarvitsemme ohjeita opastusta ja neuvoja. Onneksi niitä on tarjolla. On kalliita psykiatreja, mutta myös halpaa kulutusneuvontaa on saatavilla, jopa ihan ilmaisia neuvojiakin on liikenteessä. Kyllä kyllä, kyllä niitäkin keskisormelaisia, mutta aivan asiallisia neuvojia myös, niitä jotka silloin tällöin aivan kotiovelle saapuvat - pyytämättä kuin Annelin faksi

Tiedättekö, keitä tarkoitan? No joku fiksuimmista on jo otsikosta ja alkukuvasta älynnytkin keitä. Juu, just niitä. Jehovalaisia.

Saavat minusta nähden käydä - ei niillä ole mitään pahaa mielessä. Meillä on neljänkymmenen vuoden yhteistyö takana. Ei pahaa sanottavaa. On ollut jehovalaisia vanhemmissa ja on ollut jehovalaisia teissä nuoremmissa, on opetettu jehovalaisia ja jehovalaiset ovat opettaneet takaisin. Ovat myyneet meille lehtiänsä, nykyisin jo lahjottavat, ja on myyty heille lehtiä, oikein luokkalehtiä. Ja ovat ymmärtäneet vitsejä siinä missä muutkin, esimerkiksi luokkalehden myynnissä onnistuimme hyvin kun vetosimme vuorotteluperiaatteeseen: - Veikko, se on kuule nyt siun vuoro ostaa lehti, tukea luokkaretkeämme.

Ei ole ollut mikään konsti ymmärtää ettei verilettuja voi lapsi syödä tai joulujuhlaan tulla tonttuleikkiä pyörimään, enkelin siipiä räpyttelemään. Järjestelykysymys. Nykyisin monenlaiset uskontoryhmittymät sekä uskonnottomat esittävät omia vaatimuksiaan opetussuunnitelmien reunaehdoiksi, jopa niin etteivät kanta-asukkaat enää saisi kevätvirsiään toisilleen iloksi liverrellä. Järjestelykysymyshän sekin.

Vaatimuksia maailmaan mahtuu ja jos haluja ja hyvää tahtoa löytyy niin eivät ne juuri vaivoiksi ole, sen kuin toteuttaa toiveita.

Herätkää! Herätkää! hyvä veli siellä eläkkeellä! Se on toinen lehti, nyt piti puhumasi ensin Vartiotornista. Etkä sinä enää missään koulussa ole, hei haloo!

No niinpäs. Katos kehveli.

Näemmä vanha opettaja, vaiko aatami, tässä pukkaa työntyä esiin niin voimakkaasti, ettei itse asiaan ehditä paneutumaan, käy kuin koulussa viimeisinä vuosina elämän näkemyksen karttuessa: kello soi ja välitunti alkaa.

Tänään piti lukemani - minä kun niin mielelläni luen kaikkea vähemmän populääriä: Elonkehää, Parnassoa, Meklaria, Le Monde Diplomatiqueta yms. - kaksi lehteä tai ainakin yksi eli tuo kuvassa oleva uusin Vartiotorni, kun siinä niin opetustaulumainen, täyteläinen kuva kannessa. Sekö lie oppitunnille harhauttanut.

Meni lämmittelyksi, alkuhöpinöiksi. Olkoon - jos sitten myöhemmin, huomenna tai yli, onhan meillä aikaa.

Sen verran kuitenkin otetaan selville tästä lehdestä se kyläjuoru, jottako jehovalaisten mielestä taivaaseen pääsee vain runsaat satatuhatta ihmistä? Ja nytkin meitä astronauttipoloisia on täällä avaruutta kiertämässä Timon kanssa 7 miljardia muuta tärkeää rätyä. Että noinko on hassusti että ulkopuolelle enemmistö on jäämässä - orvoiksi ja osaa vaille?

Luetaan maaliskuun Vartiotornia, niin saadaan selville tarkempi luku. Se on 144 000.

Mutta:

"heidän kauttaan miljoonat kaikista kansoista saavat ikuisen elämän maanpäällisessä paratiisissa."

 

Perästä kuuluu.

 

Vartiotorni

358  -4C jäällä, tuimaa tuulta etelästä päin onneksi


Selvässä ristiriidassa



no johan nyt on markkinat

.

.

Ja tapahtui näinä kirkkahina ihanina aurinkoisina  Sol  viikon 10 alkupäivinä jolloin kouluissa vietettiin hiihtolomaa kauk'idässä.

Onnikin päätti repäistä, vanhasta muistista ottaa osaa. Olla onnellisimmillaan. 

  • su hiihtoa 17
  • ma hiihtoa 24
  • ti hiihtoa 17 + nyrkkeilyä*
  • ke hiihtoa 15
  • to hiihtoa 16

*Eurosportin totaalityrmäystunti, KO, eri sarjoissa, kärpäsistä raskaisiin. - Retkahtivatpa kivasti! intoutui Onni. http://tracking.technodesignip.com/?action=count&projectid=642&contentid=6534&referrer=-&urlaction=r...

Ai hurja ai hurja! miten veri vetikin puoleensa - sivistyksellä kyllästetyn miehen. Rullar runt på golvet och skrattar

Psykiatria selittäköön!

 

Olisikohan Onnin aika tehdä lapinkäännös? 

Vai onko ko. KO-informaatio propagandaa, toisista piittaamattoman imagon rakentamista liittyen Onnin viimeaikaisiin pyrkimyksiin; 'pelkkää hiekkaa pankin lattialla ovat kanssavaeltajat' jne.

Machomiestähän Putinkin leikkii ennen valintaansa.

 

Mene ja tiedä.

 

 

374   -5C  aurinkoa jäillä; ilmaista huvia ja nautintoa - miksei kelpaa porukoille?


Ajatus karkailee, pressa myös



hyllymuistiinpanoja 2./pres.SN

.

 

.

"Meidän piti käydä hakemassa seuraava kaapelikela ja mennä Vainikkalan asemalle, minne myös teknikko saapui. Kela siirrettiin nelipyöräiseen pumppuresinaan, jolla se kuljetettiin edellisen kaapelin pään kohdalle... ...Aloitettuamme johtojen purkutyöt mestarimme varoitti  miehiä, että missään tapauksessa ei saa kosketella ylempänä olevaa nelikierteen johtoja, koska niissä oli kuulemma Venäjän ja Suomen välinen kuumalinjayhteys." Leevi Sajamäki, 2012: Orpopojan elämä 



varhaiskeskiviikko 7.3.2012

ensimmäinen viikko täyttymässä

täällä 'kolhoosilla'

Vähänkö huvitutti nuo lehtinegurut: nousivat nöyrinä seisomaan kun tulin linnan tiedotussaliin - vasta niin hyökkääviä olivat, kaiken maailman kotiasioita utelivat ja henkilökohtaisuuksilla lotrasivat. Nolotutti ja hätkäytti hetken.

'Kotona' Mäntyniemessä illalla soittaa pirautin Kremliin näin ikään kuin yhteisen purjehduksen aluksi, tuulia haistellen; laitoin kaikki kohteliaisuudet peliin ja yhteen koriin sekä parhaimmat onnitteluni ja Jennillekin huusin että tule nyt kun kuuma linja on auki huikkaamaan onnittelusi Vladimir-sedälle, vaan ei tohtinut, sanoi vaan että välitä sinä minunkin terveiseni. Kysyi vielä mikä se olikaan sen vaimon nimi. Googletettiin sitten myöhemmin yhdessä: 'Putin kaliningradilaisen lentoemännän Ljudmila Šrekbnevan, ja naimisiin he menivät 1983. Heille syntyi tytär Masha 1985 ja toinen tytär Katja seuraavana vuonna. Putinilla on labradorinnoutaja nimeltään Koni, jonka sanotaan olevan nimetyn Condoleezza Ricen mukaan.'

Meillä on muuten yhtä suuri pressaprossa kummallakin, yli kuuskytä - minulla todistettavasti.

Vladilla Koni, meillä Lennu; Lennu tänne kaikista nopeimmin on kotiutunut, sillä sillä on raaputtajia ja kapsuttajia koko joukko kun taas meillä Jennin kanssa vain toisemme; ei toistaiseksi ole rohjennut hoviväestä kukaan meitä rapsuttamaan.

Katsellaan televisioita ja lehtiä lueskellaan siinä missä siviilissäkin, nettijuttuja ja Kauppalehden blogeja yms. roskaakin - Vanhis on hyvä, hikkaj tolkuton. Rädyn kaltaisia änkyröitä ei enää nykyaikana saisi näkyvillä paikoilla olla. Pyhimys kameroiden edessä, takana itse röyhkeys; tosin Hilkkakin saisi hiljalleen väistyä.

Jokohan muuten lie virallinen presidentin valokuva raameissa koulujen seinällä, nuorison kautta profiilin ylläpito tuottaa hedelmää.  YmmälläHämmentynyt

On tämä kyllä jos outoakin niin hupaisaakin elämää kaiken kaikkiaan - melkein kuninkaallisen tarpeetonta: illalla huvitti Kalle Kustaan vetäisy lehtimiehelle joka kysyi Silvian vointia: - Hyvä kun juuri sinä kysyit, Silvialta leikataan kohta korvalehdet pois.

Keväinen aurinko parhaimmillaan - eikun Lennu lenkkiin ja lenkille!  TS



 




 



390  -4C  jäillä auringossa; tonni muuten lähenee!


Nimenmuutosprosessi



UPM-hallituspaikka haarukassa, Onni harkitsee nimenvaihtoa koska supisuomalaisuus hävettää

.

 

.

UPM- hallitusnimiä:   

  • Berndt Brunow
  • Karl Grotenfelt
  • Wendy E. Lane
  • Ursula Ranin
  • Björn Wahlroos 
  • Onni Eläkeläinen

Vaatimattomalta näyttää! Jotenkin jopa Onni tajuaa ettei oikein soinnu nimi listaan. Uutena hallitukseen ehdotettu Kim Wahl, vaikka -roos perästä puuttuukin, sopii listaan tyylikkäämmin kansainvälisestä firmasta kun on kysymys. Meriiteiltäänhän tämä Kim Korean kaimoihin verrattuna ei kummoinen ole: saattanut Norske Skogin huonoon jamaan aikoinaan ja huonossa jamassa NS on pysynyt myös miehen lähdön jälkeen. Onni ei firmojaan konkurssin partaalle ole saattanut, minkä nyt hyvin menestyneen koulun kateuttaan kunnan pamput lakkauttivat.

Onni miettii; kaksi on vaihtoehtoa päästä hallitukseen: aa - etsiä toinen firma; bee - muuttaa oma nimi kansainvälisemmäksi.

aa

   - Siis jokin Tulikivi Juuasta! Onni hyvmyilee ja kaivelee yhtiökokouspaperit:

 

- 12. huhtikuuta 2012 klo 13 alkaen Juuan Nunnanlahdessa, Kivikylän auditoriossa.

- Hallituksen jäsenen vuosipalkkio on 18 000 euroa

- Vuosipalkkiosta 60 prosenttia suoritetaan rahana ja 40 prosenttia Tulikivi Oyj:n A-osakkeina

- PJ palkkion lisäksi kuukausipalkkaa 6 500 euroa kuukaudessa

- hallitus: Olli Pohjanvirta, Markku Rönkkö, Pasi Saarinen, Maarit Toivanen-Koivisto, Heikki Vauhkonen ja Matti Virtaala


 

- Ritsku firma, tuumaa Onni, - nimien suhteen ei häpeämistä, mutta palkkio. Mitätön! Vain vuoden eläkkeen verran. Ei matkakustannuksia juurikaan koska asumus täällä lähi-idässä, Kolin naapurissa. Tosin voisi käydä sukulaisissa samalla sillä ollaanhan äiteen kotipitäjässä kun ollaan Nunnanlahdessa..

- Mutta ei! on Onnin lopputulema. - Mieluummin Nallen oikealla puolella kuin Abloyn ex-toimitusjohtaja Virtaalan kiukaan lämmössä.

bee - se se on

   - Kunnon paukku kerralla! sitä lähtee Onni tavoittelemaan: UPM. Olkoon vuosi 2012 vaikka harjoitus-/hiontavuosi - ja sitten on todellisen iskun paikka. Siihen mennessä voi tuunata itsensä kondikseen - kynnet manikyroida, rillit pyöristää ja hankkia ylle mittatilausraitapuku sinivalkoisin kravatein!

 

Aamuun mennessä nimikysymys on loppuunkaluttu: yöpohdintojen naurettavat nimiväännökset, esim, hienolta kalskahtava

 

Felix Lucky Pensioner af und von

 

unohdettakoon, sillä aamutokkuruudessakin Onni näkee nimen yli ja päättää toistaiseksi pysyä Onni Eläkeläisenä älytessään, että onhan hallituksessa ennestään jo peräti kaksi suomalaisnimeä: toinen on Matti Alahuhta ja toinen täysin supimehtäläinen, Jussi Pesonen - itse toimitusjohtaja.

 

Perhana jos Jussi Pesonen miehen nimeksi kelpaa, niin mikä jottei Onni Eläkeläinen. Ja onhan Stora Ensollakin Karvisensa!

Ei nimi miestä, jo ei mies nimeä!

 

Ensimmäinen este etenemisen tieltä on raivattu.

 

 

 

 

 

405  -4C aurinkoinen jäähiihto, jään päällä parikolmekymmentä senttiä hyyhmävettä, hanki kantaa yllä


Haaveissa hallituspaikka



upm vai tulikivi... vai tulikivi, pyh!, käy edes mielessä

.



.

Hallituksen kokouksesta selvittyään, ilmaiset kahvit oopperavoileivän kera nautittuaan, Onni Eläkeläinen hiippaili kotiinsa, oliko se nyt viime viikon keskiviikkona, ainakin niillä paikkeilla, otti päivän Hesarin käsittelyyn yötilalleen ja taisteli sen kanssa voitokkaasti - lopulta sen selättäen. Painomustetta ja lehden riekaleita tosin on löydettävissä varmaan ensi juhannuksenakin sängyn alta sekä ovi- ja suupielistä, kunhan juhannussuursiivouksen aika koittaa. Naamasta ja sormista musteen OE sai pestyksi lauantaisella saunareissullaan; tabloidi-Hesarin ilmestymistä Onnimme odottaa jo hartaasti.

Huomattakoon: Lauantaina hän suki muutenkin itsensä hallitustaistelukuntoon.

Mutta siis asiaan: Onnimme ei siis ollut oikein tyytyväinen hallituspaikkansa korvauksiin eikä varsinkaan sen jälkeen kun hän siinä vuoteellaan käänteli esille taloussivut: Härreguud! Puolensivun ilmoitus UPM:ltä. Yhtiön yhtiökokouskutsu. Nytkö sitä jo sinne pitäisi matkustaa! Eivät edes matkakorvauksia omistajalleen korvaa. Samat kahvikupposet kuin tänään ja turhia papereita kassillinen.

UPM-Kymmene Oyj:n osakkeenomistajat kutsutaan varsinaiseen yhtiökokoukseen, joka pidetään perjantaina maaliskuun 30. päivänä 2012 klo 14.00

- osinkona 0,60 euroa osakkeelta

- maksetaan 13.4.2012

- vuosipalkkioiksi esitetään:

hallituksen puheenjohtajalle  175.000 euroa

+ varapuheenjohtajalle  120.000 €

+ jäsenille   95.000 €

(Vuosipalkkio maksetaan siten, että vuosipalkkion määrästä 60 % maksetaan rahana ja 40 % vastaavalla osuudella hallituksen jäsenille hankitaan ja luovutetaan yhtiön osakkeita. Yhtiö vastaa osakkeiden hankinnasta aiheutuneista mahdollisista kuluista ja varainsiirtoverosta.)
 

- Hallituksen nimitys- ja hallinnointivaliokunta ehdottaa, että nykyisistä hallituksen jäsenistä valitaan uudelleen: Matti Alahuhta, Berndt Brunow, Karl Grotenfelt, Wendy E. Lane, Jussi Pesonen, Ursula Ranin, Veli-Matti Reinikkala ja Björn Wahlroos

 

- Robert J. Routsin ilmoitettua yhtiölle, ettei hän ole käytettävissä uudelle toimikaudelle, uudeksi hallituksen jäseneksi valitaan Kim WahlLisätietoja Kim Wahlista on nähtävissä yhtiön verkkosivuilla.


-
Vuodelta 2011 yhtiön tilintarkastajalle maksetaan tilintarkastuspalkkioita 2,7 miljoonaa euroa, tilintarkastukseen liittyviä palkkioita 0,1 miljoonaa euroa, tilintarkastukseen liittymättömiä palkkioita 1,0 miljoonaa euroa ja veroneuvontaan liittyviä palkkioita 0,9 miljoonaa euroa.
- päävastuullisena tilintarkastajana jatkaisi KHT Juha Wahlroos

 

- Yhtiökokouksessa läsnä olevalla osakkeenomistajalla on yhtiökokouksessa osakeyhtiölain 5 luvun 25 §:n mukainen kyselyoikeus kokouksessa käsiteltävistä asioista.
- Yhtiöllä on kokouskutsun päivänä 1.2.2012 yhteensä 524.972.838 osaketta ja ääntä.
 

- Haa! kajahti Onni Eläkeläisen makuuhuoneessa. Kajahdus kuului kuusiaidantakaiselle maantielle, missä onneksi sillä hetkellä ei ollut ohikulkijoita astumassa myöhäisen ajankohdan vuoksi. Sen sijaan peltikatolta kahahti lumiletka, liukua lätkähti tantereeseen sellaisella voimalla ja äänellä, että Lempin silmät ja pallopää pyöristyivät entisestään ja Lempi loikkasi vierityynyltään eteiseen lattialle mattoa raapimaan.

Onni oli päättänyt matkustaa. Sillä silmänräpäyksellä päätös oli vahvistunut. Tuo hallituspaikka on oleva hänen, tuo vapaa, tuon jonkun Kim Wahlin, jolla jonkinlaiset kotisivutkin. Siitä hetkestä oli taistelu alkava. Ja perhana! Ajatteles nyt: 95 000 € muutamasta kokouksesta ja päälle matkakustanukset, yöpymiset ja juopumiset! Se on satatonnia! Se on puolenkymmenen vuoden eläke-eurot!

Ei Onni Eläkeläinen eukkoaan raaskinut herättää? suuria suunnitelmiaan kuuntelemaan, napsautti lukuvalon pois ja onnellisena, onnellisena vaipui haaveisiinsa uudesta mersusta, konjakkipullosta ja siitä että pian saisi istua Björn Wahlroosin vieressä - jos vaikka tämän oikealla puolella!

  

422  -4C  meinas lentokone päälle ajaa!


Riemu raikaa



auringon paistaessa hankien kimallellessa raikusäännöistä 5!  että Pippakin lykkii Vasa-hiihdon läpitte, 90 km - tosta noin vaan! ei mikään turha pyllynpyörittäjä

.

.

Olisi vähitellen

aika herätä talven horroksesta,

ottaa tikka

käteen

ja

heittää kohde maailmalta

Pjonjang, Khao Laki, Singapore, Canberra, Dar es Salaam, Rio de Janeiro, Santiago de Chile tai Nizni Novgorod.

 

Parempi kuitenkin

ottaa järki

käteen,

ja

sauvat,

sivellä porkkanaa pohjiin, suksia suksutella muina miehinä 

Pyssysaloon, Leipäkumpuun, Savniemele, Vuorlahteen, Paksuunniemeen, Patamäile - tahikka aurinkoisile Jänisselän jäile.

 

 

 

 

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

 

 

446  -4C keväinen aurinko, viimainen tuuli jäällä - pari verkonkokijaa hiihteli vastaan

kas kas. Pippakin!


Mahtava letka



hyllymuistiinpanoja/pres.SN

.



.

aamulauantai 3.3.2012

ensimmäinen täällä 'kolhoosilla'

 

Jenni lähti juuri ulos Lennua juoksuttamaan, vaikka näyttäisi täällä olevan väkeä kakittamaan, vähän kuin Versailles'ssa.

 

Huh huh! Oli aika savotta torstaina. Tuli VL tarpeeseen. Ramasee, sentään elokuussa 64. 70 kun lopetan! Vieläköhän päässee omaan elämään?

Olisi saanut tuo mellin imeskely jäädä imeskelemättä siinä eduskuntaan mennessä kunniakomppanian edessä, vaan onneksi näyttää Puheloisellakin olevan karkki suussa. Tervaleijona oli minulla.

 

Sauli Väinämö ja Urho Kaleva.  Suomalais-isänmaalliset nimet. Kelpaa rinnastaa! Kallio, Ryti, Mannerheim - ei tässä huonossa seurassa olla.

 

Kaltoin kohtelivat eläviä ex-presidenttejä. Kyllä Manun ja Ahtisaaren paikka olisi ollut linnassa siinä missä jonkun Liikasen, eikä vain lehterin yläorsilla syrjässä. Kovin on hentoa sivistyskulttuurimme.

 

Oli aika polleata Mannerheimintietä posotella saattueessa; jonnekunne aikanaan tulee sitten Niinistöntie. Pitää joskus ottaa letka uusiksi Häkän ja Anssin kanssa. Mahtaa muuten Tanja-mussukkaa harmittaa kun nyt olisi paikka framilla.

 

Ei se äiti-Hilkka oikeasti poikaparkaa hokenut, ihan vain lehdistölle muodon vuoksi ettei sydän repeäisi. Ylpeä on pojastaan kun tämmöisen vakanssin hommasi. Monestihan minäkin harhautan, vähemmän kateellisia ovat.

Tänne sykerrän kyllä totuuden. Itselleen kukaan valehtele!

 

Kopistelevat tuolla oven takana. Kai tästä noustava.

Halosen Tarja taisi mainitakin toisten työpaikalla asumisesta, miten outoa - kuka nyt omallaankaan virastossa. Vaan pääseehän täältä livahtamaan aidan taakse, muutenhan sitä olisi kuin koira häkissä. Tulisi vihaiseksi ajan myötä, Paasikiveksi. Ukko Kustiksi.

 

Jos suksille tästä heti, Kekkosen jälkiä. TS

 

ps

näiltä näkymin ei  mitään Estellea puuhailla, vaikka miten Kauppalehteä myöten odottelisivat,

eivätkä ne muuten meinanneet ne lasit nenältä pudota lukiessa, niissä on varta vasten pitkät sangat

 

 

463  -4C aamutuimaan jäisille laduille kaputtamaan


Päivärinnan rinnalla 4 oletettua syyllistä



työtön nainen hurjien miesten kynsissä - jännäri televisiossa, syyllinen hakusessa

.



.

A-studio: Talk


TV1 To 01.03.2012  Kansan kukkarolla


Vieraina työtön Satu Kortelainen, yrittäjä Harri Suutari sekä kansanedustajat Sampsa Kataja ja Antti Lindtman.


 

PKC Group suurimmat omistajat 31.12.2011

1. Ilmarinen 11,4 % ...

7. Mikko Laakkonen 2.1 %.

8. Harri Suutari 1,95 %

Harvoin pääsee yhteiskunnan kaltoin kohtelema ja mopen osalle jäänyt tavan kansalainen nokitusten leveämpää leipää syövän kanssa, mistä kiitos Päivärinnalle, mutta ennen muuta Suutarille. Eiväthän tämän tason miehet juuri kansan pariin tule, koska - miksi tulisivat?!

On siinä sivullisella, Kotikatsojalla, jos on paikalla olevilla sanakäsitteitä pyörittävillä kansanedustajillakin, hengen haukkomiset, kun Yksi uskaltaa luetella poisleikkattavia etuuksia aivan konkreettisesti aivan tyhjillä olevan työttömän nenän edessä.

Ensi vaikutelma Kotikatsojalla on, että onpa röyhkeä ihminen tuo Yksi, suutari tuo suuri viisas. Saako tuommoisia oikeasti olla olemassa tasa-arvoisessa tasavallassa. Veisi viimeisenkin hampaan suusta. Pois sairaspäivärahoista, pois työttömyyskorvauksista, pois... pois pois postin tieltä! Likvidoida pitäisi moinen likvidoija!

Kansanedustajat, nämä tämän iltaisen dekkarin lampaat, määkivät, haukkovat henkeään. Toinen hyvä, Sampsa, ei tohdi sanoa että asiaa yrittäjä Yksi puhuu, ei uskalla äänten menettämisen pelosta. Syyttää sen sijaan Anttia, edustajakollegaansa: te sosiaalidemokraatit ette ikinä jaksa kuunnella loppuun, kun me kokoomuksessa sen sijaan. Anttia pelottaa yhtyä Työttömään, joka taas uskaltaa sanoa koska mitään menetettävää ei enää ole: - Varallisuusvero heti takaisin, ylellisyystavaroille jotka ovat tavan tallaajalle tarpeettomia iso alvi, yhteensovitettavista sotaleluista luovuttava jne. Antti pelkää tahraavansa mahiksensa jotain omistavien, so. enemmistön, ihmisten silmissä, myös oman puolueensa joukossa maineensa sekä ennen muuta ylenemismahdollisuutensa: se on niitä käytännönsosialisoijia, mikä kommunistiopportunistihippi lie, pian vielä pikkusoiniksi kutsuvat.

Niin miettii Kotikatsoja ja oottelee kettuna tai colombona, milloin selviää murhan tekijä tämän illan trillerissä: Kuka on syyllinen? Päivärinta pitää suutaan suurimmillaan.

Jännitys tiivistyy. Pian napataan pahantekijä pataan.

Kotikatsoja alkaa laskeskella: selvä peli - työntekoa tarjoava Suutari. Työtön Kortelainen se ei ainakaan voi olla.

No noista lurkeista ei tiedä: Kataja puhuu hyvin, luotettavasti, rauhallisesti mitään sanomattomasti, kiltti poika - not guilty! Lindtman, että on sujuva suustaan, mutta luimistelee, välttelee, ei selvästi yhdy työttömään jos ei irtikään sanoudu ' no solidaarisuusvero vois olla 1-5' - voi ollakin syypää.

Ei Suutari sittenkään, sehän puhuu kokemansa, näkemänsä, mitäs syytä olisi valehdella, miehellä jolla on jo kaikki hyvä? Eikä työtön nainen tietenkään, vaikka valikoi töitään. Se terveys, se terveys. Entä nuo liipatut miehet, ihme kun ei jo jokapaikan Kaikkonen tyrkyllä ohjelmassa.

On huipentuman aika:

"Valitettavasti aikamme on täysi, keskustelu jatkuu sähköisissä viestimissä" tai jotain sinne päin sanoo Susanna suu ammollaan.

Siihen lörähtää.

Nämä trillerit eivät ratkea koskaan: ei ihme jos kansa Kettua katsoo. Niissä paha saa palkkansa. Näissä ei koskaan! Ei koskaan, ei koskaan, ei kosk ...

Kotikatsoja napsauttaa kaikkien suut kiinni. On taivaskanavan vuoro.

"Tämän taivastelun jälkeen", hörähtää nukkumaan kalppiessaan.


  PS la 3.3. Sampsa humalassa puhuu


Vallanvaihto



Niinistö-Haukio presidenttipariskunta saa heti kärkeen virkaanastujaispäivänä vallattomalta kansalta pöyristyttävän vaatimuksen kannustushuudoin - jottei Ruotsi meitä pesisi

 

.



.

Sauli Salosta

seuraa Halosta

presidenttinä - Jenni Penttinä.

 

Kansa huuhaa    

jo yöpuuhaa:              

 "ESTELLE! EST...!"  Prinsessa          FlickaPojkePunk

 

 

 

 

 (kansalaisten onnittelukommentointikirja avattu alhaalla kommenttiosastolla)

 

 

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

475   -3C illemmalla +1C
16 kommenttia