Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

perjantai 1. lokakuuta 2010

Lokakuun 2010 Kauppalehti-blogit


Marakattien maahan



.

Ystäväni Y on karttanut minua kuin ruttoa pitkäksi venähtäneen baarikierrosreissun jälkeen. Ei niin vilaustakaan, puhumattakaan että olisi ehdottanut Lauantaiseuran kokoontumista. Pohmelo tai vaimo V - kuten kokemuksesta tiedämme, kumpaakaan ei haluaisi kohdata perusteellisen juhlinnan jälkeen.

Mutta ei hätää. Ystäväni Ö, vainiomainen arpinaama, ehdotti tapaamista Lauantaiseuran merkeissä. (meillähän on tietty merkki kauluksen alla piilossa) Ö on mensalainen, joten hän olisi voinut (ks. sääntö  baariin-vai-kotiin ) pitää kokouksen ilman minua jonkun toisen kanssa, mutta silloin Kaiku-leikkikisa olisi jäänyt tähän kirjaamatta ja lukijankin älynystyrät jäisivät hieromatta. (muuten lingvistinen asia-aiheemme kosketteli saksalaista das-sukupuolettomuutta, mutta sen vaikeatajuisuuden + -selkoisuuden takia en kirjaa asiaa tämmöiseen koko kansalle tarkoitettuun julkaisuun kuin KL)

- Olen valmis vastaamaan huutoosi, sanoi Ö, - anna palaa!

- Maa - taas. Nyt maanosassa, missä marakatit kerran.

- Mali, täys arvaus, tunnusti Ö.

- Väärin. Vihje yksi: YK sisältyy sen sisään.

- EPYKTI.

- Just just. Vihje kaksi: Käännellen, väännellen voisin huudahtaa ja nähdä edessäni istuvan Öön.

- Ai minut?

- Sinut.

- Marokko, Ö heitti huumorilla osoittaen sormilla naamaansa.

- Polttelee, varo kotiin joutumasta. Kolmas ja viimeinen vihje, ooppa tarkkana: Viiden juoman jälkeen kaikki ovat kuukahtaneita, vähää vaille nukuksissa.

Ööllä välähti, hän kuiskasi oikean vastauksen ja sai komennuksen: - Kotiin mars! Ö pisti hanttiin ja marmatti: - Epistä. Kuiskauksista ei oteta. Pullikointi ei auttanut, komennus ei muuttunut. Palaveri päättyi pieneen epäsopuun.

***

Kuiskatkaas tekin oikea vastaus. Lykkyä pyttyyn! ( nyt suljen varmasti kommenttien julkitulon ennen aikojaan. Ja sattuvasta syystä vastausaikaa on runsaasti eli ensi lauantaihin.)


Lentoon lähdössä



.

Tandemin ohjaustangolta aitasta kannoin kypärät keittiön pöydälle ja määräsin:

-         Pakkaa nämä kypärät käsimatkatavaroihin!

-         Miksi?

-         Varoilta. Halpalennosta voi tulla ilmalento.

-         Miten niin?

-         STT. Reuters. DPA. AFP. Uutistoimitukset tiedottavat.

-         Huulipunan ja ripsivärin sekaan kypärä! Ei herranen aika. Näyttäisi naurettavalta. Säälittävältä. Läpivalistuksessa epäilyttävältä.

-         No sitten pannaan suoraan päähän.

-         Ja nekö päässä astuisimme turvatarkastukseen?

-         Niin. Varmuuden vuoksi.

-         Nekö päässä istuisimme sitten lentokoneessa?

-         Saisit tämän punaisen. Minulle kelpaisi musta, tämä jossa solki reistailee ja jää jumiin.

-         Lentosukat jalassa ja kypärä päässä! Vai maihinnousukengätkinkö? Ei. En suostu.

-         Mutta kuuntelepa tätä: ”Chicagon matkalla ollut UPS-yhtiön kone pysäytettiin perjantaina Englannissa, koska sen rahdista oli löytynyt epäilyttävä paketti… … Dubain lentokentällä viranomaiset takavarikoivat niin ikään epäilyttävän paketin lentokoneesta.”

-         Mutta meillähän on Ryanair.

-         Sitä suuremmalla syyllä.

-         Miten niin suuremmalla syyllä?

-         No luuletko niiden muuten kannattavan kuljettaa ihmisiä kahdellatoista eurolla Lontooseen!

-         Siis niillä on jotain sivubisnestä jotta kannattaa…

-         Alat ymmärtää, eukkoseni. Rahti se on joka kannattaa.

-         Teoriasi on Rölli-Peikon! Ei, en suostu kypärä päässä lentämään. En!

-         Omapahan on pääsi! Minä pidän omani. Karvaasti voit vielä katua.

 

Suutahdin, kivahdin ja syljeskelin kypärän pintaan. Puhdistelin enimmät syksyn ravat kypärästäni ja painalsin sen lentolaukkuun päällimmäiseksi.

 



Turhanaikainen seksuellinen elämä V - Loppukiekaisu



.


Uskokaa tai älkää, mutta tämän päivän epistolan aihe on - Järnefelt Arvid. Sutimaan jäi.

Sitäpä tässä olen ällistellyt äimänkäkenä, tätäpä Karkaman Pentin tiiliskiveä: Vallan orjat ja ihmisarvo.  Että tarvitaan yli kuusisataa (600) sivua Arvid Järnefeltin ajatusten tulkintaa! Niinkö sekavia Järnefelt aikoinaan puhui?

Siispä älkääs valittakokaan, vaikka vielä viidennen kerran palaan Järnefeltiin, Sibeliuksen Ainon veljeen, sillä vähällä pääsette; Karkamalla nimittäin riittäisi kahdeksi vuodeksi juttua Arvidista jos sivun päiväannoksena blogipottua täyttäisi. Merkittävä mies, AJ siis. Ja entä päälle ne muut tutkimukset ja tohtorinväitöskirjat Arvidista. Niillä saisi blogipottua täyttää päiväannoksina kymmeniä vuosia, tärvääntyisi vähintään ihmisen ikä pelkkiin tulkintoihin. Ja siihen alkuperäiset lähteet eli Järnefeltin oma tuotanto, kolmisenkymmentä kirjaa päälle: Isänmaa, Heräämiseni, Ihmiskohtaloja, Ateisti, Kirjeitä sukupuolikysymyksistä, Vanhempieni romaani jne.

Yhteiskunta puuttui pariin otteeseen peliin, vallanpitäjät upottivat kyntensä pasifismin puhujaan. Oikeus kutsui maanpetossyytteellä ja toisen kerran kirkkopuheiden vuoksi.

Kummallista miten mahtipontisia vallankäyttäjät useimmiten ovat, vallankin sanankäyttäjiä kohtaan; loukkaannutaan sanoista pahemmin kuin luodeista nyt ja aina ja iankaikkisesti. Ikään kuin sanat voisivat surmata. Järnefeltiä, Haanpäätä, Salamaa jonossa tuomiolle Suomessa - mitä maailmalla! Tuoreimpana tuomittuna tämä uusin Nobelin rauhanpalkinnon saaja, kiinalainen Liu Xiaobo, viruu vankilassa. Siinä seassa vähäpätöisen kunnan vähäpätöisten viskaalien tuomitsema vähäpätöinen kirjaintennäpyttelijä hikkaj! Salaisella pykälällä tuomittu kuol...hups! päästetty huomautuksella, koska jäänyt tuomitsijoille epäselväksi mitä hän koirillaan tarkoitti: olivatko koirat koiria vai ihmisiä ... Kolmannella vuosituhannella!

Jännä se vaan on mihin suohon sitä on, taas kerran, itsensä polkaissut näiden viisauksien kanssa. Upoksissa, ruumis kylmänä, pää vähäsen näkyvissä, hörppäämässä suovettä suunsa täyteen. Mukavaa, mukavaa silti, kieltämättä. Varsinaista elämän extremeä ja elixiriä. Lirissä omalla sohvalla! Arvidin käsittelyssä coelibatilaitoksen puolesta

No hätäpäissäni hälytin kirjastohoitajajohtajakaverilleni, että 'et nyt viittis auttaa, etsi nyt helkkarissa minulle pelastusrengas tähän uppo-outouteen, eli kaiva vaikka suon silmästä Arvidin Heräämiseni kirja ja skicka!', niin eikös jo kohta kilahtanut mailiboxissa vastaus ja linkki http://www.docstoc.com/docs/57857671/Her%C3%A4%C3%A4miseni--by-Arvid-J%C3%A4rnefelt Painakaas! Ja Simsalabim! Ihme on tapahtunut - Olkaa hyvät!

On. On. Ovat nämä aikoja! et mores!

"Ole kieltäytyväinen ruuassa, juonnissa ja nukkumisessa; älä käytä hienoa, rasvaista tai maustuksilla valmistettua ruokaa, - erittäinkään ei imelää: torttuja, sylttiä, konfektejä, sokuria j.n.e.; älä syö ensinkään lihaa, ei raavaiden, ei lintujen, eikä kalojen, ja vältä mahdollisuuden mukaan munia: - ruokasi olkoon yksinomaan kasvi- ja maitoruokaa; älä koskaan käytä mitään määrää väkeviä juomia, älä polta tupakkaa, ja jos sinulla ovat nuo tavat, niin luovu niistä viipymättä; älä juo teetä äläkä kahvia, - keitetty maito voi täydellisesti korvata nämä juomat synnyttämättä hermokiihoitusta; älä syö äläkä juo ennen nukkumista; istu ja makaa kovalla alustalla; mene levolle niin varhain kuin mahdollista, viileässä huoneessa, peittäen itsesi kylmällä peitteellä, ja nouse heti kun heräät. Hyödyllistä on aamulla ja päivällä (kunhan ei yöksi) valella itseään kylmällä vedellä...."  Arvid Järnefelt, 1897: Puhtauden ihanne


Turhanaikainen seksuellinen elämä IV - Vanhuus (ja viagra)



.

III osa tästä

"Yleensä muista, että hienostumisen ja hillitsemättömyyden tavat ovat suotuisimmat herättämään aistillisuutta."

"Vältä kaikkea, mikä voi herättää sinussa kiihoitusta, niinkuin: likaisia puheita, viettelevää lukemista, kuvia, huvituksia, musiikkia, tovereita."

Johan se myrkyn lykkäsi. Yhä märehdin Järnefeltin Arvidin ajatuksia, siitä alle satasivuisesta kirjasesta Puhtauden ihanne.

Ehdoton ei aistillisuudelle. Siis aistillisuus pannaan pannaan!

Taasko yksi perusasia on murennettava? Taasko on käännettävä päätä ja ajatuksia oikokulman verran kuten niin monesti ennen monessa asiassa, kun ei viitsisi enää elastinen olla - tässä elämässä.

Tässä elämässä! Siinäpä se kulminaatiopiste onkin.

Olisi kiellettävä elämä, tämä käväisy täällä, teille näyttäytymässä, blogipotulla istumassa. Niin ymmärsin Arvidin ajatuksen. On hyljättävä katsomus, että elämä on ainoastaan se ajanjakso, joka kuluu ruumiillisesta syntymästä ruumiilliseen kuolemaan. On tunnettava elämä riippumattomaksi tästä lyhyestä ajanjaksosta ja pidettävä itseänsä iankaikkisuuden, ajattomuuden eli hengen lapsena.

Siis vältä prostitueerattua, kaihda avioliittoa jne. niin yövuodot, joita pidetään luonnollisena ominaisuutena, loppuvat, koska "voi varmuudella sanoa, että aistilliset ajatukset 'keräävät' siementä". Niin Arvid Järnefelt (1861-1931), neljän lapsen isä, jakaa neuvoja elettyään itse kaikki mahdolliset ilot ja vaiheet.

Taikka en minä tiedä satakunta sivua Arvidin ajatuksia lukeneena, kunhan höpisen. Suurella hämmästyksellä luen uusinta Kulttuurivihkot (5/10) numeroa ja otsikkoa Ajankohtainen Järnefelt. Joko muukinko asialla?

No on, eikä enempää tai vähempää kuin 640 sivua tulkintaa Järnefeltin ajatuksista uudessa kirjassa. Pentti Karkama: Vallan orjat ja ihmisarvo - Arvid Järnefeltin ajatusmaailma, SKS 2010.

Kaadan potun ja vajoan maanrakoon vähäpätöisine ajatuksineni. Ja kun meinasin vielä nulikkamaisesti vitsailla, että niin siinä vanhenevalle äijälle ja äijän ajatuksille kävi kun ei ollut vielä viagraa - niin mitäs silloin leivän päälle pantiin, kun ei...

"Järnefelt piti yhteiskuntaa perusteitaan myöten ihmisarvoa polkevana. Vaikka Järnefelt uskoi, että ihmiskunnan suurin ongelma on siveellinen rappio, ja oli vakuuttunut, että poliittinen toiminta turmeltuu aina valtataisteluksi, hänestä ei tullut kirjallista erakkoa tai ihmisvihaajaa." KV 5/2010 Tuure Kilpeläinen


Turhanaikainen seksuellinen elämä III - Aikuisuus



.

turhanaikainen-seksuellinen-elama-i-lapsuus + turhanaikainen-seksuellinen-elama-ii-nuoruus

"Mutta sen mukaan kuin kasvoin ja pilaannuin ja sen mukaan kuin entinen paheeni muuttui prostitutsiooni-elämäksi, sovin minä olevien olojen kanssa, ja minustakin rupesi näyttämään teoreettisesti luonnolliselta, että jos yhteiskunnalliset olot eivät salli miehen rakentaa avioliittoa, kun hänellä ei ole omaisuutta, niin täytyy samassa yhteiskunnassa olla sallittua prostitutsiooni."

On taas hetki hektisyydestä palata Järnefeltiin ja lukea lopputulema: turhanaikainen ja tarpeeton on seksuellinen elämä olipa ikäkausi mikä tahansa. No ei vähempää!

Tuostapa alkusitaatin hillitsemättömyyspäätelmästä repeää taivas AJ:lle, kunnes joudutaan kauas pimeyden maailmaan, jota ainoastaan korkein elämänohje voi enää valaista: Uskonto.

"Voidakseen" - noudattaa Jeesuksen opetusta - "rakastaa ihmisiä erotuksetta" on luovuttava vanhemmistansa, vaimostansa, omaisuudestansa, kaikestansa, myös aistillisuudesta, mikä on kaiken pahan alku. Avioliitto ei ole mahdollinen, vaan este, koska siinä  ylin rakkaus, ja rakastaminen, supistuu perheeseen, pieneen piiriin.

"Jos hän on jo naimisissa, niin yhdyselämä, siitä johtuvat perhehuolet ja oman nurkan rakentamiset eivät esiinny hänelle seurauksena hänen elämänymmärryksestään, vaan joko siitä, että hän ei ole ymmärtänyt elämää tai, jos ymmärtänyt, niin langennut alkuperäisestä ihanteestaan."

Jos noin huonosti on käynyt ja naimisiin joutunut, niin peli ei silti ole vielä menetetty: ohjeet voi ottaa Tolstoilta ja siirtyä avioliitossa puhtaaseen sisarrakkauteen.

Näin kun kaikki esteet on raivattu, avautuu rakkauksista suurin: rakkaus Jumalaan.

Mustanpuhuvat kirjankannet joutavat kiinni. Arvid Järnefeltin Puhtauden ihanne on käännelty loppuun. Aikansa suuri kulttuurivaikuttaja on paljastanut paheensa (tuli vietetyksi vielä raisumpaa elämää kuin bb-läiset) ja hyveensä. Päivälehden (HS) perustaja on puhunut. Eniten jään nikottelemaan aistielämäkielteisyyttä: aistillisuus on este puhtauteen.

Järnefeltin ajatuskulkua, kuten kenen tahansa toisenlaista ajatuskulkua, on ollut mielenkiintoista seurata: aina sieltä rippeitä hihaan tarttuu, mietin ja käännän television BB-taloon; haluan nähdä miten kansa voi. Pian alkaa BB-extra ja illemmalla sitten itse BB: Miten Maza voi? Riitaantuuko Nino? Hössöttääkö Marika? Eikö jo Eetulta vedätys lopu? Jebuu! ja Diu diu diu!

"Avioliiton rakentaminen ei voi edistää Jumalan ja ihmisten palvelemista siinäkään tapauksessa, että joku menisi avioliittoon tarkoituksella jatkaa ihmissukua. Semmoiselle ihmiselle olisi sen sijaan kuin mennä naimisiin lasten tuottamista varten paljon suorempi tie tarkoitukseensa elättää ja pelastaa ne miljoonat elämät, jotka hukkuvat ympärillämme yksistään aineellisen ravinnon puutteessa, puhumattakaan henkisestä."  Tolstoi/Järnefelt: Puhtauden ihanne  1897


Hikkatyttöä epäillään


26.10.2010 - 11:21 | hikkaj | uutiset, huikopala

.

MURHASTA!

Huh-huh - onneks oon poika. Tarkistin. Ihan jo säikähytti, mitä sitä on taas tullu tehtyä.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=2268588


Supisubia ... hyshys...



.

Mailipostia lykkää, lukijoilta tulvii niin että hotmailin ylläpito käy kuumana: tuon tuosta huomauttaa tyhjentämisestä.

No tyhjennetään yhdellä onnellisella, joka näin saa äänensä yleiseen jakeluun. Nimittäin nimim. Kansalaiskoulun opettaja kirjoittaa olevansa BB-talon vihollinen ja juuri siitä aiheutuvasta kontrastisyystä katsovansa niin extrat kuin iltakympitkin Supisubilta, mutta kieltävänsä moisen paheen harrastamisen tuttavapiirissä ja tuttavapiiriltä.

"Opettajaveteraanina katselen tätä syntistä ohjelmaa omana luokkana. Annan arvosanan jokaisesta Perskoulun pienluokan oppilaasta - pienluokkaanhan joutuvat aina ne joilla on oppimisvaikeuksia tai käytöshäiriöitä ja jotka eivät voi selvitä normaalissa luokassa. Tosin kansalaiskoulun aikana näin ei ollut.

  • EETU    4   - Rymy-Eetu häpäisee puheillaan ja käytöksellään kaikki meidät tamperelaiset, vaikka osuvasti hän nimittikin miehen takapuolta tuhkaluukuksi, jonne Nino kuulemma haluaisi asiansa toimittaa.
  • PETRI   8   - Siilinjärveltä tulee muitakin huoliteltuja herrasmiehiä kuin Katainen. Miksi täällä?
  • NIKO     6   - Niin selvä ADHD-tapaus kuin olla voi. Monesti piristää luokan päivän valoisuudellaan riemullaan ja remullaan.
  • NINO     7   - ON-OFF-homo-kakka-kakara. Hillitön.
  • ELISABET     - Sanan- ja ruuansyöjä. Talon kovin v:n mättäjä.
  • MARIKA      8   - Hössöntössönhuhhahhei.
  • VILHELMIINA   9   - Ihmisen malli. Ei kuulu pienryhmään.

Numeroista huolimatta soisin voiton Ninolle. Synnin palkaksi.

Toivottavasti  ohjelmasarja loppuu pian, niin minunkaan ei tarvitse sitten jokapäiväistä syntiannosta niellä.

Tevee-terveisin Einari S, kansalaiskoulunopettaja, KOK"

Niin, Suomessa ennen 'Perskoulua', kuten nimim. sanan niin hassusti kirjoittaa, oli kansalaiskouluja niille isommille oppilaille, joilla ei ollut varaa, halua, najua, toivoakaan päästä oppikouluun.

http://www.iltalehti.fi/bigbrother/2010102512579816_bb.shtml


Kylähullun ja papin pakeilla



.

Illalla taksista sohjoon ja sohjosta kynnyksen yli etelän lämpöön. Näppärä etelän matka, joka alunalkaen oli aikomus taittaa jalan.

Jokaisessa kylässä pitää olla yksi hörsä, rakastettava ja rasittava kylähullu. Jossakin Kreetan kylässä jyrää Zorbas, ei miestä ei naista jota mies ei lumoaisi, tai ainakin ylipuhuisi, ylilaulaisi, ylitanssisi.

- Oh-hoh! Onpa Ossi muuttunut. Patviutunut.

Komeasti jaksaa kuitenkin kaksipuolituntisen osansa läpi viedä ja riemastuttaa. Huvittaa: on on, on siitä aikaa kun Ahlapuron O nuornamiesnä vetäisi Rautavaaran lentokonehallilla juhannustansseissa Maria Isabellaansa ja Azzurroa.

Jo seuraavana aamuna taas sohjossa savupiippujen kautta puihin unohtuneiden kellastuneiden lehtien alta värjöttelemästä suoran päässä houkuttelevaan temppeliin ohimennen.

Sattuukin juuri se ymmärrettävin osa meiningistä: lämminääninen pappi saarnaamassa. "...taistelulajihan kristinusko aina on ollut maailmassa ...... ei ole ollut helppoa ... ... työntyä yhteiskuntaan ... ... media hyökkää 'vihollista' vastaan kaikin keinoin ... ... Kiinassa lähetystyö tuottaa uskomattomia tuloksia ... ... siellä on lämmin vastaanotto ... ... kiinan kieli on selkeää ... ... kristinuskolle suopea ... ... se merkitäänkin J kirjaimella jonka päälle piirretään karitsan kuva ... "  Pappi ottaa välillä mukin ja juo vettä. On paljon sanottavaa, suu kuivuu.

Ulkona on paljon kylmempää kuin sisällä. Vartissa ei sohjo ole minnekään kadonnut. Aurat eivät auraa. Stora Ensolta on jäänyt tähän hehtaari lämmintä hallitilaa, kertoi illallinen taksi jotenkin tyyliin: Karvinen, Karvinen. Kovin monikaan ei kykenisi olemaan karvisenkova Karvinen. Jouko Karvinen. Maksaisivatpa mitä maksaisivat. Ei meistä monesta muusta olisi ihmisten teurastajaksi.

On aikaa siinä kahlatessa vetää yhteenveto, ynähtää:

- Jos ei karitsaksikaan.





Resepsuunin nainen vähän ymmällä



.

Tänään lauantaina, aamupäivällä, kokoontui hätäisesti ja täysin sattumalta Lauantaiseuramme. (ks. säännöistä: baariin-vai-kotiin )

Paikka oli poikkeava - paheellinenkin, jos olisi ollut ilta - sattuneesta syystä. (ks. 21.10. - rapula-taasa)

Ei. Ei. EI. Paikka ei ollut prostitutsioonilaitos, ei myöskään yleinen vesiklosetti, vaan paikka oli hotelli ja hotellin baari. Lauantaiseuramme jäsen Y, uskokaa tai älkää, oli kierteessä, teillä tietymättömillä, eli oli yhä kierroksella, jolle hän lähti tietämättömänä viime kokouksesta. (ks. edelleen: baariin-vai-kotiin )

Näky oli uskomaton, ulkomuotoa myöten, aamutuimaan siinä alabaarin tiskillä - sanoin kuvaamaton, joten olkoon. Me olimme menossa reippaina hotelliaamiaiselle, niin eikös tämä jäsen olotilastaan huolimatta tunnistanut minua ja oitis ehdotti Lauantaiseuran hätäkokousta, pikakokousta, ja siitä ainoastaan sen loppuleikkiä, Kaiku-kisaa nurinpäin käännettyä versiota 'Kotiin vai baariin ... ... vai baariin!'

- Tee mulle, hei, kysymys, että pääsen kotiin, mä en jaksa enää rymytä!

Armahdin ystävääni ja asetin kysymyksen ja kerroin, että ratkaisuaikaa tämän nautintoaineen löytämiseen saat sen aikaa kun käymme aamiaispöydän antimista nauttimassa.

- Ai kun sä oot sillai reilu jäbä, hei. Mä pääsen pian himaan!

Humalassa hän oli: vain tuiskeessa hän käyttää sanoja mä ja sä ja sillai...

- Pääset, pääset, jos löydät sanan.

- Sana! Siis kysy!

- Mikä suuhunpantava? Sehän on selvä jos Suomen suurimmasta puukirkkopitäjästä lasket mäen alas, jää riittävästi kielen päälle imeskeltävää, so. etupuolelle.

- Onpahan taivaallista! tuumaili Y helpottuneena.

Kinkkusiivut, suolakurkut, sillit, nakit, lihapullat, munakkaat, myslit, puurot, piirakat syötyämme, mehut, kahvit juotuamme, poikkesin baariin. Mutta, mutta! Baarijakkaralta oli istuja, ystäväni Y, häipynyt. Miestä onnetonta ei näkynyt missään, ei miehen sirpalettakaan.

Resepsuunin nainen huomasi, että jotain minulta puuttui ja sanoi: "Tästä poistui äsken rähjäisen mutta onnellisen oloinen mies, joka esitteli itsensä. Hänellä oli naurettava nimi: Y. Vähän niin kuin V siinä Jukka Virtasen laulussa. Y ojensi minulle lapun ja sanoi, että minun täytyy antaa se Teille - kuvaili Teihin sopivan herrasmiehen ulkomuodon - kun tulette aamiaiselta. Hän höpisi jotakin Lauantaiseurakunnasta ja oikeasta vastauksesta, joka auttaa hänet pois ryyppykierteestä. Jos sallitte: Omituinen ystävä Teillä. Seilissä heti aamusta. Pörräillyt täällä pitkin viikkoa. Olkaa hyvä, tässä on hänen jättämänsä lappunen, jossa on vain yksi sana. En ymmärrä, mutta teillehän hän lappusen jättikin."

- Luulen että hän tarvitsee tuota krapulaansa. Eikös ne sano että se auttaa?

- Niin ne sanovat, enemmän ottavat, myötäili resepsuunin nainen vähän ymmällään.

Ryttäsin paperin, koska sana oli oikea, ystäväni Y oli sen tiennyt. Mutta tiedättekö te? (kommentit näkyvät su.ilt.)


Onnitteluista osuvin



.

”Pohjalt sie lähit.

 

Ja – 

       pohjalla pysyt.”

 


(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runo sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif   enkuks   http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Google virottaa:

 Palju õnne osuvin


 

"Pohjalt sie lähit.

Ja -

       taustal püsid. "


 

(Raiku-luule, ka tosin-luules kutsutud, on supisuomalaista verest luule. Taastuvenergia ja aja alaline luuletus sisaldab peamiselt ca 12 baiti - mõnikord isegi puolensataa, mis on absoluutne lagi ja tähtaeg - kas mitme ridadesse ripoteltuina tõttu või reisijateveos ühe rea pötkynä.)

 


Tabula rasa - [rapula tása]



.





























60!  (matkalla maan ääriiss')


Turhanaikainen seksuellinen elämä II - Nuoruus



.

Katselen BB-energiaa ja luen AJ:n Puhtauden ihannetta. Suurella innolla ja mielihalulla.

Nehän limittyvät toisiinsa: samassa liemessä ollaan! Arvid Järnefelt pohtii ristiriitaa: vasta avioliitossa tarvitaan sukupuolielämää - miksi kuitenkin kaikki valmiudet ovat jo niin varhain ihmistaimessa ja niin hallitsemattomissa!

BB-Eetu puhuu suurella suulla tamperelaisten yhteisvemputtamissessioista vailla pienintäkään häpeää. Arvidille kaikki on hankalampaa, ja häveliäämpää, mutta tuleehan se sieltä, se hassu sana ja toiminto kun oikein puristaa: itsesaastutus, ei sentään itseastutus.

"Se häpeä, jota aina tunsin syntini vuoksi, teki minulle mahdottomaksi jo ajatuksenkin, että jollenkin ilmoittaisin tai joku minulle puhuisi. Ja luulen, että juuri se seikka merkitsikin paljon minun kehityksessäni." Rukouskaan ei Arvidia auta, vain rukoushetken verran sai olla vapaa vietin kahleista.

Vähitellen päästessään kantamaan miehen nimeä, kuitenkin vielä tuloa ja omaisuutta vailla, so. avioliittoelämään, salainen pahe vaihtuu 'miehuullisena pidettyyn prostitutsiooni-elämään'. Omatunto vaihtuu salliviin teorioihin.

Hillittömyys seuraa 'holhuunalaisuudesta vapautumista' kavereiden ja kirjallisuuden yllyttäminä. Ympärille kerääntyy paljon jos jonkinlaista sakkia, paljon samanikäisiä ja samalla kehitysasteella olevia, joilla on sama tarve, niin ihmehän on jos sukupuolielämän asiat eivät tulisi 'kovaäänisen keskustelun aineeksi' ja kaikki todelliset elämänohjeet siveydestä joutuisi 'pilkan esineiksi'.

Niin elämä vie ja on vienyt eetuja ja arvideja, elivätpä millä vuosisadalla tahansa, vääjäämättömästi; hienosti ilmaistuna: genret vain vaihtuvat  ja backstageilta hypätään estradeille.

"Ensimmäinen tieto siitä, että löytyi tämmöisiä laitoksia, vaikutti minuun kauhistuttavasti. Olin 15-vuotias, kun vanhempi toveri minulle salaisuutena kertoi mimmoiset nämä paikat ovat, kuinka siellä miehet ja naiset toisiansa kohtelevat, ja todistukseksi siihen, että kaikki niissä kävivät, mainitsi jonkun opettajista. - Veri pysähtyi minun sydämmessäni kummeksuvasta kammosta. ihan tuntemalla tunsin kuinka kaikki käsitykseni ikäänkuin vierivät alas ja menivät palasiksi."  Arvid Järnefelt, 1897: Puhtauden ihanne

 


Turhanaikainen seksuellinen* elämä I - Lapsuus



.

Yhä on päättämättä, kuka klassikoista seuraavaksi likiluentaan, luokille.

Salamaa on paljon omassa hyllyssä, mutta turhan nuorta suomalaista on. Emmityttää, vaikka mieli tekisi jo pureutua. Harmi kun Linnankoskikin läpikäyty. Kilven jälkeen ei tahdo kelvata mikään.

Antaapa ajan kypsyä, mielen muhia. Lukaistaan välipaloja, tipotellaan. Jopa käännöstekstejä paremman puutteeseen. Säästyypähän kynä: ei tarvitse kieltä vahdata, sanoja yhtenään alleviivata.

- Sie aina luet rumakantisia, ihmetteli aikoinaan Mats, se kollegoista ylin.

- Hyvän ei tarvitse hehkuttaa, houkutella, tykö työntyä, selitin; ymmärsi Mats yskän.

Pyörittelen nytkin käsissäni Päivärintaa, Ahoa ja Järnefeltin Arvidia. Sysimustat kannet Arvidin opuksella, vaikka nimenä Puhtauden ihanne. Arvon kuin Arto Nyberg: - Ja näistä kolmesta studioon tuodusta arpomakone valitsee Järnefeltin Puhtauden ihanteen, Otava 1897. Jäädäänpä kuuntelulle.

Heräämiseni jälkimainingeissa Järnefelt pohtii satasivuisessa opuksessaan, miksi sukupuolinen vietti, 'seksuellinen eli siittimellinen halu'*, lukemattomilla ihmisillä ilmestyy jo liian aikaisessa lapsuudessa. Kysymyksessä on joko perisynti eli vietti taikka sitten 'pahat lapset opettavat hyville'.

Missä tarkoituksessa luonto olisi pannut jo lapseen tämmöisen kamalan kiusauksen, jolla ei mitään käyttöä? Entä missä tarkoituksessa luonto olisi vanhempain osaksi määrännyt niin vaikean ja epätoivoisen tehtävän kuin "urkkia lasten salaisuuksia kitkeäkseen heidän sydämestään vietin mahdolliset alkeet, sitten erotella pahat hyvistä, kuritella edellisiä ja varjella jälkimmäisiä."?

Taitaa tosiaan olla mahdoton tehtävä, jopa opettajille, varsinkin nyt toistasataa vuotta Järnefeltin jälkeen kun televisiossakin, Matsin sanoja jälleen laittaen, 'heti Pikku Kakkosen jälkeen alkaa aikuisten könyäminen kuvaruudulla'.

Varjelutehtävän onnistumista epäilee Arvidkin 1800-luvulla:

"Olisihan semmoinen tehtävä vaikea oppineimmalle ja kokeneimmalle psychiatrillekin, ammattimiehellekin, ja nyt sitä vaadittaisiin kaikilta erotuksetta! Samalla kuin tämä tehtävä siis näyttää ainoalta keinolta pahetta vastaan, on se niinhyvin kuin mahdoton, ja mahdottomalta se jokaisesta tuntuukin."  Arvid Järnefelt, 1897: Puhtauden ihanne



ETSINTÄKUULUTUS


.

Kuten viikon blogipottujutuista tarkkaavaisimmat ovat jo huomanneetkin, on oiva eläkeläisemme pahasti harhautumassa todellisuudesta.

Ei hän ole kiinnostunut pätkääkään ympäröivästä suorittavasta yhteiskunnasta, ei edes kunnallispolitiikasta, vaikka hän nyt vailla varoitusten uhkaa voisi haukkua koululakkauttajat sun muut helliläiset, ne 'koirat', alimpaan helvettiin ja sohia kirjaimillaan hornantuuttiin - kepukat tietysti tuuteista tuuteimmiksi.

Ei hyi hitto, siihen kuppiin ei hän tällä haavaa oksenna.

Kummallinen mies.

Kiipeilee puissa, menee Mikkeliin, näkee sotilaallisen juhlavat arkunkantoharjoitukset, Lappeenrannassa olemattomia upseereita, matkustaa Norjaan, on näkevinään Euroopan laidan usvaan kätkeytyneessä Nordkapissa, laitonta valaanlihanmyyntiä Hammerfestissa, ja kohta jo Lontoon sumussa talsii! Siinä kiireen välissä Reidaria ja Raatteen tietä.

Näyttää huolestuttavalta, vaikuttaa vankilasta vapautuneelta elinkautisvangilta, päiväkodin aidan alta karanneelta pikkupuoskalta. Lienee rabieksen tartuttama yksilö kyseessä.

Josko olisi jo aika laatia pylväsilmoitus:

ETSINTÄKUULUTU

Mies:  


Pidätettävä tavattaessa. Varokaa puraisua - niin henkistä kuin fyysistäkin. Voi olla rabies. DEAD OR ALIVE!


Aiheuttaa katsojissa viiltelyä



.

Filmistudio oli pitkällä käytävän vasemmassa päädyssä. Kapean käytävän seinämät, kuin sermeinä, kohosivat korkeuksiin, yltämättä silti lähellekään kattoa, josta roikkui varjostinta vailla oleva lamppu levittäen himmeää valoa väliseinistä välittämättä. Missä oli gloria?

Vaatteita, kankaita, rekvisiittaa rönsyili joka paikassa - ja pölyä, sitä riitti.

Mietiskelin että olisiko nyt sellaisen sateisen sunnuntain iltakuuden vai iltayöyhdentoista tunnelma, kun käytävän oikean pään ovi avautui ja kyläkauppiaan oloinen miehenlutukka ylitti kynnyksen ja lähti askeltamaan studion ovea kohti.

Olipa äijä löytänyt hatun! lakin! myssykän! Kypärämyssymäinen päätä nuoleva, päälaelta suippo, leuan alta tiukkaan nepparoitu, punakanttinen, harmaahuopainen, ja mitä vielä. Jotkut sanoisivat rumasti: "Vedä V päähän." Sen näköinen mies oli kulussa, kuuluisa mies kuin mikä!

- This good? kysyi Alfred herättäen minut hattumietteistäni.

- Minusta EI. Pikemminkin huvittava. Naurettava. Hassu. Stupid.

- Ja otti niin kauan, took time so much, tämän napulointi! hiestynyt mies puhisi.

- Minusta se kaiken lisäksi on väärin päin! Suolet ulkona.

Ohjaaja riuhtaisi 'piippareuhkalakin' päästään ja väännälsi nurinniskoin, hapuili neppareiden kanssa aikansa. - Napsauta sinä nämä leuanalusnepparit, please!

Nepparoin ja naurahdin.

- Hyvä kun puhuit tuon suomeksi, nepparia enkä napsautusta olisi englannista tiennyt. Vaan nyt olet kuin pussi päässä. Terrible, but good-looking. YEAH!

- Syvän tummanpunainen pitäsi olla, lila, Alfred surkutteli, - silloin se aiheuttaisi katsojissa viiltelyä.

- Se on. It is.

Allu iski silmää ja oli tyytyväinen. Aukaisin oven studioon ja autoin kynnyksen yli, jotta näkisin edes vilauksen kuuluisasta studiosta. Valtava määrä mustia lintuja, variksia korppeja mitä naakkoja lienevät olleet, räpiköi uhkaavana pilvenä korkealla katonrajassa valmiina syöksyyn.

- So soo, Poika! Ei enää as-kel-ta-kaan! Don't step!

Suljin oven ja jäin käytävälle vorkoilemaan, kuuntelemaan edes ääniä.

- Jatkamme sillä ovikohtauksella. Linnut hyökätkää! määräsi tämä ohjaajavelho.

Alfred. Se alkuperäinen: aito ja oikea H ja perään jotain hiton vaikeasti kirjoitettavaa.

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif         http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif


Baariin vai kotiin?



.

Lauantaiseuramme (Lördag sällskap & Суббота клуб ), ystäväni Y ja minä, kokoontui kesätauon jälkeen eilen, torstaina. Koska toisen aina on oltava mensalainen, pysyy taso korkeana, emme tuhlaa aikaamme jokapäiväisyyteen eli 'turhuuveen' (sitaatti Päätalolta), vaan kohdatessamme käytämme aikamme älyllisesti haastaviin tehtäviin. Pyrimme ratkaisemaan etupäässä etymologiaan ja lingvistiikkaan liittyviä kielen päällä pyöriviä ongelmakenttiä.

Lauantaiseurastamme vielä sen verran, että seura kokoontuu aina kahden jäsenen voimin; toinen jäsenistä on vaihtuva, minä olen pysyvä.

Jokainen istunto päättyy 'Baariin vai kotiin.. ...vai kotiin!' -kaikuleikkiin.

Tässä viimeisin leikkimme:

- Arvuutellaanko?

- Arvuutellaan, hieroi Y innostuneena käsiään.

- Vihje 1: Paikka jossa päästään syvälle?

- Suomi. Suo: letto imaisee.

- Ei kelpaa. Vihje 2: Lopussa on Iken toinen lemppari?

- Tukiainen.

- Miten niin Tuksu!

- Se on lopussa kun Ilkkakaan ei enää ala.

- Ei kelpaa. Vihje 3: Aste pois niin kala säilyy?

- Tiski!

- Ei ei. Vihje 4: Sata jäämursketta?

- Viski!

- Taitaa olla jäsenellä pelkästään naiset ja viina kielellä. Baariin poistu!

Tuota komennusta tämänkertainen ystäväni oli jo odottanutkin. Ystäväni Y poistui vihellellen, maiskutellen ja kieltä lipoen, ratkaisua julki kertomatta.

Tiesin että hän oli ratkaissut ongelman jo hyvissä ajoin, mutta vastaillut tahallaan puuta heinää, koska oikealla vastauksella joutuu näistä karkeloista palaamaan suoraan kotiin. Viides vihje olisi kuulunut: - Sveitsiläisessä autossa Kanerva. Armahdin, sitä en enää esittänyt.

Oikea vastaus jäi siis kaivamatta. Proprista on kysymys. Sopii halullisten koettaa.  (Vastaukset säilötään. Suljen kommenttien julkitulon iltaan saakka, jotta mahdollisimman moni pääsisi aivovoimistelemaan. Vain väärät vastaukset julkaistaan päivän valossa... Jokin valtio siinä on kyseessä. )

”Mr Niemi riisui kämppävaatteensa ja pukeutui ihmismäisempään asuun. Sitten hän meni pelihuoneeseen ja asetti panoksensa.

-         Suomeen tai kämpille, sanoi hän hiljaa.

Mr Niemen ei tarvinnut kauan odottaa päätöstä. Rahat menivät. Kohtalo määräsi hänet kämpille vielä kerran, kymmenennen kerran. Sillä hän oli ollut Amerikan maassa kymmenen vuotta.

-         Well, arpa näytti kämpille? kysyi isäntä kuin muodon vuoksi.

-         Arpa näytti kämpille, kertasi Mr Niemi.”  Haanpää, 1937: Suomeen tai kämpille

 


Jo ennen Chileä noustiin kapselista



.

"Nouskaa kapselista!"  kehotti Tompsukka aikoinaan, muina miehinä hätkähtämättä, hetken hiljaisuuden jälkeen silmät sirhallaan, pyöräytettyään Commer Copinsa ympäri syvään ojaan hautuumaan mutkassa. "Nou panik." "Olemme juuri suorittaneet onnistuneen telakoitumisen. Kaikki hengissä."

Ei ollut vastassa omaisia, ei presidenttiä tervehtimässä. Tuuli vain ulvahteli, ja myöhemmin maija ja sinipukuiset viranomaiset Kylä-Kahvilan pihassa.

"Ravakka kyyti", kehui Kimmon-rohjake ja nousi tienreunaan horjumaan.

"Sepäs söpösti tupsahti", ihaili Unohtumaton-Elmeri päätä pidellen pujottauduttuaan ikkunasta ja lauleli: "Sirpaleet särkyneet ..." ja sitten "Hei otetaas pienet tompsut, sen kunniaks!"

Oli siihen autoon ahtautunut pari muutakin juhlijaa. Lintu-Ritu ja Matti-Vainaa, vainaa jo eläessään.

Eikä siinä kuinkaan käynyt. Kaikki pelastautuivat kuka mistäkin raosta maanpinnalle - ja ihan ilman aurinkolaseja.

Ja hauskanpito sen kuin yltyi ja riemu raikui.

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif         http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif2 kommenttia

"WC-uutisista. Oikein hyvää iltaa!"



.

"HV

Puolet paskaa. Senköhän takia YLE uutisensa vessasta laittaa ja lähettää? Pyyhkimispaperista ensin lukevat. Kromiputket senkun suihkuseinällä kiiltelevät.

Istuvatko marjukat ja röngät sitten ite pytyllä perspaljaana niitä lukemassa - sitä eivät näytä.

Tuus L"

Nokkelan rentona huulenheittäjänä nyt Lennu. Selvästi vitsi mielessä, eikä kai se nyt tosissaan tuommosta alapäähuumoria viljele!

Olisiko voittanut neljä oikein ja lisänumeron, ja nyt on vara haistattaa haisevat peet kaikilla. Vai mitenkä se meni...

 


BB-talo menetti hohtonsa



.

SARUN purottivat


            - pitäköhöt PeePeensä!




Metukka

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runo sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif


Sotilaallisen täsmällisesti



.

4.10. ma    sain kaverilta tehtävän.

5.10. ti        pohdin tehtävää.

6.10. ke      päätin ratkaista tehtävän kiertoteitse.

7.10. to      Vaimo suostui lähtemään mukaan.

V ajaa Savonlinnaan. Laivarannassa käy hyytävä tuuli. Palttoon napit tiukasti kiinni. Auringon paisteesta huolimatta ulkoilu on siinä.

Juvan kirkolla tuulee vieläkin tuimemmin. Poliisilaitoksen vieressä on hassu lentäjäpatsas: alaston mies lennossa, kahtapuolta nainen; kahva sojottaa maata kohti.

Mikkelissä on tori myllätty, tietenkin: että ne jaksavat noiden toriparkkien kanssa - sama tilannehan on Kuopiossakin. Ei ihme jos puhuvat vakavissaan autoriippuvuudesta uutena kansansairautena.

Mannerheim katselee synkkänä kaivettuja monttuja, seutu kuin hävityn sodan jäljiltä. Laitostunut Ala-Kapee on pantu maaherran viralta läänilaitoksen myötä - tämäkö muka itäisen Suomen pääkaupunki(?), ollut aikanaan joku vaikutusvaltainen ministeri (Liikanen?) täältä päin vänkäämässä asiat tänne päin päin ...

Päämajasta muutaman neuvoantavan jälkeen yömajaan - ja aamulla tehtävän kimppuun.

8.10. pe   Aamupäivällä vielä pyörähdys kaupungilla.

Kirkon mäellä on sotilaita. Kirkon paraatiovi aukeaa. Majuri johtaa kuuden kantajan ryhmää. Lipunkantaja sohaisee eteisen kattokruunun heilumaan.

Arkkua ei näy missään. Kantajat kantavat tyhjää!

- Harjoitus, ilmoittaa sotaherra kirkonmäelle kerääntyneelle kansalle.

Yleisö arvuuttelee: - Jonkun ison herran hautajaiset. - Vähintään Marskin ritarin. - Tai sitten on sen komentaja Hägglundin pojan, sotilas on hiännii.

Porrassalmen tie on kuin Punkaharjun. Taistelutykit ohitamme ja Jonni Myyrän patsaan. Taipalsaari on kaunis maisemaltaan, kylää ei näy.

Lappeenrannassa paistaa aurinko pilvien lomassa. Nousemme autosta kasarmeille. KIELLETTY ANKARASTI. No niinpä tietenkin. Vaan nyt ei pelotella meitä, jonninjoutavia kieltoja.

- Tuossa se hiton Adolfin aukio on! - Tuolta käytiin sukset.

Chymoksen karkkitehtaan paikalla imelöi Fazer, kuten aamulenkeillä ennen.

- Ei ole tehtaanmyymälää, sanoo portilla nainen ja haluaa jutella enemmän ennenvanhasta, Raukista sun muista sotilaallisista asioista***.

Yöksi asetumme keskelle kaupunkia; on sitten lyhyt matka Valleille, missä huomenna suoritamme saamamme tehtävän. - Olemme Humppa-Heikin kaupungissa, päätän kuin iltarukoukseksi.

9.10. la   Aamiaisella saamme tietää eilisestä enemmän, lehti kertoo: Mikkelin tuomiokirkossa siunattiin sotilaallisin kunnianosoituksin everstiluutnantti Johan Samuel (Sami) HÄGGLUND.

- Mie oon aina luullu että puolustusvallit on mäellä eikä notkossa, ihmettelee V kun laskeudumme kaupungilta.

Sitten tie nousee. Viipurin portti  ja rykelmä rakennuksia edessä. Avaraa.

- Tuonne ihan perälle kun kävellään niin tehtävä saa ratkaisunsa.

RAUTAA RAJALLA lukee museon ovessa.

- Onko täällä se Beatles-vihko?

- On täällä sekin ja paljon muuta. Hanna Pakarista, Pave Maijasta, Kotiteollisuuden Hynystä

Maksamme. Hiivimme. Kurkkaamme. Levysoittimia, paitoja, housuja, kenkiä, kitaroita, rautalankaa...

Toinen vitriini oikealta: SIINÄ! Beatles-vihko, lukioaikaisen kämppäkaverin keräämiä ja liimaamia kuvia 60-luvulta. Oli otettu Beatleseista, se joka luki New Musical Expressiä, vaikka saksaa olisi pitänyt opetella.

Nyt saamme ilolla ilmoittaa, silti sotilaallisesti: - TEHTÄVÄ SUORITETTU! Siellä se on.

 

*** http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/7866/sodassa-ja-herran-nuhteessa 


Tervashampoopullo



.

Mummo harmitteli lopun elämäänsä kadonneita aisakelloja. Ukin jatkuvana huolena oli hukkaan joutunut suokuokka. Äiti muisti voivotella tuontuosta viisi penniä liikaa maksamastaan riisikilosta, jonka haki siltojen takaa tarjouksesta, kun lähikauppa olisi myynyt halvemmalla.

Meitäkös nauratti!

Tuntuivat olevan elämää suurempia harmeja.

Velipoikaa ei tuntunut harmittavan mikään, lauleskeli vaan puhelimeen käyvänsä ahon laitaa iliman paitaaaa, eikä kuulemma "estä mikään kun minä matkaa teeeen..."

Kadehdittavaa.

Minua eniten elämässä on ottanut pattiin ja jäänyt harmittamaan tervashampoopullo, joka unohtui Hummovaaran hölkän jälkeen saunan ikkunalle vuonna 1984. Harmittaa vieläkin vietävästi.

Kerran vain ennätin pestä!

Mystistä, ettenkö sanoisi, touhumme tää.


"Fredrikson toipunut pelikuntoon"



.

Hetkinen


      - pelaako hatutkin jalista!


 

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runo sisältää pääasiassa n.12 tavua - joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif


Hautakiven nimikultaus 257 € - lento Lontooseen 12 €!



.

Taivasmatkalaisten

hinnoissa

eroa!

 

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runo sisältää pääasiassa n.12 tavua - joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif


Hautakivikaivertaja soittaa



.

Nimetönnä mummo-anoppi haudassa makaapi. Tasatun kummun alla. Taival taivallettuna takana.

Hautakivikaivertajan soittoa odottelen. Isän ja äidinkin nimet toisella haudalla toisessa kivessä haalistuneet, kuin muisto.

Soittaa. Saa pyynnön ja ohjeen.

- Ihan siellä perimmäisessä nurkassa.

- Hapotetaanko, puhdistetaanko joka puolelta?

- Ei missään nimessä. Mutta jos hapettaa vois...

- Etupuoli on pakko.

- Sammaleet kiven päälle jos pystyisit jättämään. Ajanpatinaa. Ei taida onnistua?

- Karisevat väkisin pois. Kuljetetaan kivet hallille.

Sanoo hakevansa jo tänään.

Ensi viikolla nimet on kaiverrettu, toiset nimet kullattu. Asetettu kivet paikoilleen. Muistaa sitten kuka muistaa.

Itse haluaisin aikanaan puisen valkoisen ristin kummulleni. Kestäisi minkä kestäisi; lahoaisimme yhdessä toisten tieltä.

"Hauta lopetettiin vuosi sitten, koska sisareni ja minä päätimme, että emme enää käy sitä kiven palaa katsomassa."  Jorma Uotinen, HS Nyt 38/2010


Värivikainen nakkikärrikauppias



.

”HV

        Siitähän valtakunnallinen metakka nousi kun täkäläinen huumorliikemies (ei Kyösti eikä Yrjö) haki kärristä myyjää kuumille koirille, siis koirien myymistä humalaisille. Kärrin paikka olisi kapakan edessä yöllä. Ei saa olla a) värivijallinen ja b) pitää osata puhua hyvää suomea.

Nehän kapakista tulijat eivät nää eivätkä kuule just mittään, ymmärrys on jääny baaritiskille. Niitä varten lateli vaatimuksia.

Siitäkös kansa kimpaantui!

                                               Tuus L

Taisipa Lennu asettua tuon rasistisen työnantajan puolelle, jos ei peräti housuihin.

Annettakoon hänelle anteeksi: 40-, 50-lukulaiset ovat niin asenteisiinsa urautuneita. Eivät ne välttämättä pahansuopia.

 http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Uutiset_maakunta/yritt%C3%A4j%C3%A4_haussa_joensuuhunei_sovi_v%C3%A4rivikaisille_6549744.html


Tyttö puukotti taikka piikitti miestä kiveksiin



Arvelin passata tämän päivän.

Vaan kun sattui Iltalehden otsikko Amppareista silmiin osastolla 10 lukemisen arvoista uutista viimeisen 24 tunnin ajalta Tyttö puukotti miestä kivekseen niin mikäs auttoi.

Tapaus toi mieleen José Saramagon romaanin Sokeus, missä alkulehdillä sokeutuva ihmispopula eristetään kolkkoon sairaalaan, ettei tarttuva sokeusepidemia leviäisi yli valtakunnan. Eikös jo muutaman ihmisen ryhmässä löydy röyhkimys, joka heti tuskallisessa alkusokeudessaan heittäytyy viettinsä vietäväksi. Sokeiden jono etsii vessaa, miehen edessä marssii tyttö. Mies kouriskelee tyttöä. Tyttö lataisee vihaisen piikkaripotkun miehen jalkoihin ja haaroihin. Puolustautuakseen.

Iltalehden otsikon tyttö tuskin toimi puolustautuakseen.  Vaan miksi?

Jäämme odottamaan mielenkiinnolla jatkoa uutiselle.

Vaan miksiköhän?


12 eurolla lentelen Lontooseen!



.

Tänään kahden vitsin höystönä tosi juttu. Mutta mikä niistä on  t ?



1.

-         Ossootko englantia? kysyi oppilas toiselta.

-         Ossoon, vastasi toinen.

-         No mitä on suomeksi I don’t know?

-         En tiijjä.

-         No ethän tuota sitten ossoo!

***

2.

-         Mikä säkä kun en syntynyt Englannissa!

-         Miten niin?

-         No kun en osaa yhtään englantia.

***

 

3.   

 

Tilasin eilisiltana muun tekemisen vajeessa netistä marraskuisen matkan Lontooseen. Reinarilta. Englanniksi. Juurikaan kieltä ymmärtämättä. Tunnin ähellyksen jälkeen jäi käteen kopio: Tampere – London Stansted. 12 €. Per nenä.

Eläkeläisalennusta (pension) eivät enää myöntäneet. Tinkasin kyllä, koska niin ovat opettaneet jo eläkkeelle jääneet, sanovat että joka asiassa muista...

Vaimon laukusta veloittivat 15 €. Eukko on 3 € halvempi kuin kapsäkki!

***

 

Nyt vaan arvailemaan, mikä noista onkin totta ja miksi.   (Vihje: se joka kertojaa ei naurata - vieläkään.)

 
9 kommenttia

Tilit selviksi



.

[ Näin pyhäisenä kekrinä meillä kaikilla on luppoaikaa enemmältikin, joten voimme palata pitemmän kaavan mukaan aiemmin kesken käsittelyn jääneeseen laminointiprobleemiin. Sinun, Lukijani, on ensin näpsäytettävä tästä > http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/20420/tyonantaja-ei-unohda-vaikka-mina-kylla-jo-melkein-, jotta pääset juoneen mukaan. (Tuo eilinen jutelma Ilkka Taipaleesta ei kuulu millään muotoa asiaamme.) ]

Aamulla askeleet automaattisesti veivät kirkkomaalle; porraspielestä oli varmistettava, etten ollut laminoitu.

Varmuuden vuoksi kiersin koko kirkon, kaikki sen sisäänkäynnit, myös sakastin, ja huokaisin helpotuksesta: minkäänlaista vaivaisukkoa ei minkään oven pielessä näkynyt. Minua ei siis ollut laminoitu.

Kirkonmäeltä laskeuduin kylän agoralle varmistaakseni ettei mitään mausoleumia ollut rakenteilla; isompien roskisten kansia kohottelin varmistuakseni ettei myöskään mitään ruumiin balsamointia ollut tehty. Torille kokoontuneen vakiojengin utelut, että ’mitäs mies etsiskeli’, kuittasin huumorilla: - Vaimoa vaimoa.

 

Kaikki hyvin.

 

Kaiken kukkuraksi työnantaja oli lähettänyt yön aikana tukun tuohta tililleni, maksanut viimeisen palkan töllöntöistäni. Nyt oli tehty niin sanotusti tilit selviksi. Lähetin kiitosmailin kunnanjohtajalle kärsivällisyydestä sekä myötä- että vastenelämisestä.

Enää jäi kaikertamaan mieltä, ettei vain Ilovaaraa selkäni takana sittenkin ollut polkaistu käyntiin.

 

Kaupunkireissulla sekin pian varmistuisi kuinka asianlaita oli. Mummon vaatejäämistölle ei ollut löytynyt käyttöä, joten päätimme muutaman pussillisen lahjoittaa Karjalan avulle, joka toimittaa vaateapua rajantakaiseen Karjalaan, Helylän, Sortavalan, Aunuksen, Käkisalmen, Kontupohjan kylmästä hytiseville muamuskoille ja buabuskoille. Pussit oli saatava kaupunkiin, minne tie kulkee Ilovaaran kautta.

 

-         Hitto! Lapsiliikennemerkki on paikallaan.

 

-         Kunhan ei vain olisi …

 

Pyöräytimme koulun pihan kautta. Autio ja tyhjä oli, ei toimintaa. Liikennemerkit molemmin puolin koulua ovat vain unohtuneet paikoilleen; sana ei tielaitokselle ole jostain syystä kulkeutunut - inhimillinen erehdys vaiko tarkoitushakuinen harhautus?

 

Siltäkin osin asia oli kunnossa ja kaikki reilassa eli OR!

 

Viimeinenkin napanuora taikka köydenpätkä kuntaan oli katkaistu ja kolmivuotinen koulusota oli muisto vain koulusotaveteraanimme mielessä. Matka eteenpäin, hyväntekijänä, voi esteettä täst’eespäin jatkua.

 

Onnistuneen kaupunkireissun uuvuttamana yötilalla avasin pitkästä aikaa ulkomaalaisen romaanin, ja henkilökohtainen onnellisuusasteeni sen kuin lisääntyi sitä mukaa mitä etemmäksi luennassani pääsin. Kirja kertoo onnettomista ihmisistä, jotka sokeutuvat kesken päivän kuka mihinkin paikkaan ja tilanteeseen; portugalilaisen kaupungin on valtaamassa sokeuden aiheuttava ärhäkkäästi tarttuva epidemia, jonka nimeä aluksi pehmennettiin eufemismilla, Valkotauti, etiologian vielä puuttuessa.

 

Puolensadan sivun paikkeilla silmät alkoivat lukijalla harittaa ja pimetä – väsymyksestä. Päässä hajanaisesti nakutti: kyllä, kyllä, mikä ettei, se laminointi, ja balsamointi, olisi ollut mahdollista tapahtua, yhtä mahdollista, kuin tämän Nobel-kirjailijan kansan sokeutumistarina …

Pitkä onnellinen päivä oli illassaan, oikeastaan oli jo yömyöhä. Kirkonmäeltä alkanut täyteläinen päivä vaati veronsa, otti omansa omanlaiseensa sokeuteen. Väsymys voitti: minä, hän, lukeva eläkeläinen, nukahdimme autuaalliseen uneen.

 


Ilkka Taipale BB-taloon - ja sassiin!



.

Luen HS:n Kuukausiliitteestä juttua suuresta idolistani Ilkka Taipaleesta ja nauraa hörähdän: sopivin ja mitä mainioin henkilö BB-taloon. Miksei kutsu ole jo käynyt? Alkaisi tapahtua, olisi uudelleenjärjestelynaika. Ei tarvitsisi järjestää joka viikko uutta päällikkökisaa. Hän hoitaisi mennen tullen sen viran. Eikä syytettäisi enää BB-talon älynvajeesta! Jokainen saisi jotakin katseltavaa ja kuunneltavaa. Olisi mitä pällistellä. Vaikka muut kaikki häädettäisiin, niin Ilkka yksinkin pystyisi pitämään säpinää yllä. Hänhän kuulemma, tämä psykiatri, Kellokosken lekuri 'näyttelee' Halosen Prinsessa-elokuvassa Kellokosken potilasta. Niin miksei muka sitten bb-talolaisesta kävisi, kun eduskunnassakin on pärjännyt!

Nythän BB:ssä ei ole kunnon rähisijää kuin Ninossa. Muut ovat maitoa, vaikka kaljaa killittävätkin.

Melko persoonattomia ovat noinkin monen viikon jälkeen. Ksenian höppänä ( BB-Ksenia: onneksi Suomessa ei ole ydinvoimaloita  )on kylläkin nostanut imagoaan aika lailla. Sitten sieltä erottuvat Marika ja Niko, jolta tosin akku tyhjeni yllättäen eikä jaksanut enää biletellä toisten mukana, tekeytyi sairaaksi. Ja onhan siellä Satu, luku sinänsä, juureva Justiina, pohjanämmä, jota ei pelistä pudoteta.

Siinäpä ne ovat. Loput ovat tapettia.

Siis: Ilkka Taipale väriläiskäksi taloon, tämä Särestöniemen Reitarin näköinen!

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 


Työnantaja ei unohda! Vaikka minä kyllä jo melkein**



.

  1. Tunteet kuviksi
  2. Miten vähentää sairauspoissaoloja
  3. Tarraa vapaan
  4. Hyväksy/tarkasta lasku
  5. Sensomoottorikurssi
  6. Ilmoittaudu virsivisaan
  7. Tutki-kokeile-kehitä
  8. Laminointi
  9. Aistihäiriöiden vaikutus käyttäytymiseen

Mitä Mitä? Onko Ilovaaran koulu herätetty uudelleen henkiin? Sielläkö koulu mäellä pyörii sittenkin! Täyttä häkää. Ei ole tullut käytyä pilkuilemassa, että noinko on.

Vai haluaako rakas entinen työnantajani pitää huolta 'pidetystä' työntekijästään kuolemankin jälkeen? Vai pelleileekö se vain kanssani.

Mukava toisaalta kun työnantaja yhä haluaa muistaa: lähettää koulutuskutsuja ja neuvoja vapaa-ajanviettoon. Muokkaa minua mieleisekseen. Kiitollinen olen - olenko? - ettei minua ole tyystin jätetty oman onneni varaan.

Pitkin syksyä se on näet täytellyt mailein sähköpostilootaani mitä kummallisimmilla ehdotuksilla. Ja, ei ihme jos, minussa on herännyt epäilyksenpoikasta, hämmästelyä, uteliaisuutta ja seuraavan kaltaisia kysymyksiä:

  • Eläkeläiselläkinkö sairauspoissaolomahdollisuuksia! (2)
  • Vihjaileeko ja epäileekö se vieteistäni? (3)
  • Maksattaisiko olemattomia laskuja? (4)
  • Eikö pelkkä kirjoittelu, silkka blogipottuun p*skantaminen riitä! (1+9)
  • Isommat starat balsamoidaan - pienemmät kihot laminoidaan? Laiminoivatko ne minut ja pystyttävät sitten torille mausoleumin maattavakseni! Vai kyöräävätkö kirkon porraspieleen lituskaiseksi vaivaisukoksi? Voi hyvänen aika sentään! (8)

** http://www.kauppalehti.fi/5/i/blogit/enitenkommentoidut.jsp 5.