Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Huhtikuun 2009 Kauppalehti-blogit

Talkkari raapi maata ja päätä

- Niitäkö koiranpaskoja sie kärräät? uteli SP talkkarilta, joka vapunaaton puhteeksi Ilovaaran koulun tienhaarassa haravoi.

- Tätä tavaraa piisaa, myönteli talkkari yskän ymmärtäen.

- Nyt raavit maata ja kohta päätä.
Sitten vasta huomennettiin ja rupateltiin asiaa.
- Mitäs sanot noista? sanoi SP ja paiskasi avainnipun kottikärreihin.
Hymy levisi talkkarin kasvoille, vaikka järkyttyäkin olisi voinut.

Ennen pääsiäistä oli avainnippu mystisesti hävinnyt johtajan pöydältä Pömpelistä ja kissoin koirain kanssa sitä oli viikkosotalla etsitty. Tuossa killottivat nyt avaimet, yleisavaimesta kaappien avaimiin.
- Suat lyyvvä lävväyttee yhtä ronskisti kuin Valujev, lupasi SP talkkarille naamaansa esitellen.
Ei rauhanmies lyönyt, ei. Nosti nipun kärristä ja myheksi: - Miehän sanoin jotta vielä ne löytyy.
- Siinnon vappuhuikaa kylliksi, jatkoi SP.

- Eiköhän tällä seuraavaan vappuun selevitä, riemuitsi talkkari ja kilisteli avainnippua ilmassa.

- Ei voro vieny!

- Enpä sitä tällä kylällä uskonu hetkeäkään, sanoi talkkari.
Pömpelin pöydältä oli nippu kadonnut, pahvin päältä, jossa luki: "Pitkä on yleisavain. Muut ovat muita." Lomalle lähtiessään oli siihen laittanut, nipun ja lapun.
- No jos et kerta lyö niin anteeksi suonet ne kymmenet turhat etsimistunnit? Lempille saat kiitokset laittaa. Jos ei Lempi ois hävinny, ois avaimet hukassa yhä.
Talkkarin ilmeessä oli nyt hämmästystä enemmän kuin kysymystä.
- Aamulla läksin Lempiä haeskelemaan. Aukasin avainkaapin jotten itekin ulosjäisi. Tuijotin kaapin nurkkaa ja ...

- Siellä olivat?

- Oikein arvattu. Siellä olivat, saaterit, en paremmin sano. Vaan anteeksiko annat?

- Toinna paljon johtajalle pöyhistellä, oothan tuota nähny. Anteeksi on annettu ja isot rahat siästetty. Tässä ripukassa kun on noihen rivitalojenkin avaimet.
Pyöränsä asetteli SP koivunrunkoa vasten ja vetäessään sateen varalta muovipussia satulan päälle huuteli:
- Kärreehän ne kakankikerot kompostiin, niin jouvut illaksi kahtelemmaan miestä jolla vielä isompi kouru kuin sinulla. Sitä Valujevia.

- Toukokuussa loman alla se vasta kommauttaa, tavoitti talkkarin huojentunut ääni mäkeä nousevan avainasemassa olevan Sulaton Päällikön.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Lempi tuli ja meni - ja tuli!

Punainen matto levitettiin Helsingin-junalle viikonloppuna. Ja kas, kas: sieltä ystävämme, rakastettumme Lempi Makkonen saapui mustaan verkkokassiin upotettuna. Tulihan se tyttökin siinä mukana.

Elämän riemu oli rajaton. Paratiisin portit auki mennä ja tulla. Ja kyllähän se menikin. Ja tulikin.

Mutta eilisiltana ei enää tullutkaan, Lempi.

Tyttö oli lähtenyt ulkomaille, alankomaihin ties minne hollantiloihin, ja uskonut haltuumme Lempin, tuon ihanaisen kulkuskaulan, leikatun poikakissan.

Unohtuivat sivuun sanonnat: "Kissa on kissa - onhan noita uusia jos yksi häviää. Ottaa uuden harmaajuovikkaan. Ja taas on!" Hätä oli suuri ja parku hirmuinen, kun tuli iltahetki ja tuli sade ja tuli sumu ja hämärä. Ja sitten jo umpipimeä laskeutui paratiisiin. Eikä Lempiä näkynyt ei kuulunut vaikka kuinka kissiteltiin - vuoronperään verannolla rampattiin Lempukkaa huutelemaan. Mennyttä kalua oli Lempi.

Ilves ahminut? Eksynyt? Rautoihin jäänyt? Auton alle? Puuhun paennut ja pudonnut? Kaulansa katkaissut?

Puolen yön paikkeilla sammuiviimeinenkin toivo ja usko eloonjäännistä. Tuikun valossa rinnettä tutkittiin, ojanpohjat koluttiin ...

... Yritettiin unelle asettua, vilunväreet selkäpiitä raaviskeli. Ovi raollaan ulos asti. Josko yöllä ilmestyisi ihme tupaan. Nälkähän sillä raukalla ja se vilu.

Puoli kolmelta herätti hätä. Valo paloi eteisessä, verannolla pimeä yö valloillaan. Kaikki tyhjää täysi. Onneksi oli seurana Haanpää, Kilpi, Kirwa ja ketä noita olikaan - muttei kukaan Lempin veroisena. Ei ei, ei sinne päinkään.

Aamusella silmät tötteröllä pyörän polkimille kapusi ontto äijä polkemaan ihmettä kummaa kertomaan työpaikalle, joka vielä oli. Ja ai ai sitä lohdutuksen ja taputuksen määrää!  Tiesivät monta tarinaa kertoa pikkuasiantuntijat, joilla joka toisella oma Lempinsä ja tieto: - Ota huomioon, on kevät! meijjänkin kissa oli kerran viisi yötä poissa yhtäsoittoa! Tuo nyt mitään: meidän kolli kuukauden! Meille tuli vasta talveksi takaisin.
- Mutta kun leikattu Lempi! Eihän se semmoinen yleinen nainen!
- Voi kuule, leikatulla kissallakin on tunteet. Vietti vie ja tuo. Usko ope pois vain, ei Lempi mennyttä kalua ole.
- Niinhän te sanotte, niinhän te sanotte, mutta mennyttä miestä se on!
Tuli iltapäivä ja kotiinpoljenta tyhjään kotiin, autioon paratiisiin - ja vielä vastatuuleen. Pihamaalle kurvasi pyörä ja pettynyt pyöräilijä, raavas mies, kaikkitietävä SP, onneton.

Tyhjä pihamaa, tyhjä veranto ja tyhjä talo. Kaikki tyhjää täys.

Raotti vielä varmuuden vuoksi toistakin ovea, niin varmistuisi iäinen poissaolo...

Aukesi kevyesti oven lukko ja raottui ovi ja katse harhaili pihamaan yllä. Niinpä tietenkin: tyhjä kuin tyhjä.

Mutta mikä saapasvartta hieraisi? Mikä vilahti sisään? Ajatus? Ajatuksen vilahdus. Vaan kun kilisi kulkunenkin niin tutuntuntuisesti. Kohti ruokakuppia kulki viiruhäntä naukaisten mennessään.

Se oli Lempi. Oli se, ja on. 
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Joskus koulussa opetetaankin

Ilovaaran koulun oheistoimintana harjoitetaan, muun kiireen välissä, opetustouhujakin.

Tänään saimme selville että vuosi 313 on tärkeä vuosiluku ihmiskunnan historiassa: keisari Konstantinus julisti kansalle uskonnonvapauslain. Enää ei ollut vaarana leijonien raatelu eikä kitaan joutuminen.

Sittenpä sittemmin astuivat toiset leijonat kehiin, heimoveljemme hunnit, ja pistivät varsinaisen lätkämatsin käyntiin, saattoivat sekasortoon koko laajan Rooman valtakunnan. Vasta Ranskanmaalla, lie tuolloin jo aurinkokuningas asialla ollut, hunnilauma tuhottiin, tosin hunnijohtaja Attila säästyi ja sai pitää pari vuotta henkensä, kunnes onneton ukko meni naimisiin löytämänsä nuoren neitosen kanssa - ja kuinka ollakaan Attila laski kuihtuneet voimavaransa väärin. Kirjassa näet luki - 'luepas Samppa luokalle ääneen!':

"Pari vuotta taistelun jälkeen Attila vietti häitä nuoren burgundilaisprinsessan kanssa, mutta kuoli jo seuraavana yönä nuorikkonsa silmien edessä", luki Samppa.
- Ja pystyasentoon haudattiin, paljasti SP kotvan kuluttua: - Mitäs opimme tästä? Ja vastasi itse: - Elä sinä, Samppa, ota vanhana nuorta akkaa.
Ja koska muutenkin historia ja opetus on aina kytkettävä nykytodellisuuteen, päätti SP opetustuokionsa niin että luokka valpastui:
- Toissailtana joku teistä sattui katselemaan jääkiekko-MM-ottelua Kanada - Unkari? Siinä oli jotain samaa kuin uskonvainoissa ja hunnien hurjasteluissa. Kanadan lihaksikas hunnilauma pieksi pahanpäiväisesti hentoiset heimoveljemme kepit tanassa ammuksena musta lätkä. Surutta ajoivat päin ja seinille mättivät niin että pleksit rämisivät. Aikaa tosin oli käytössä vähäinen määrä, se parituntinen, jotta pahemmilta vältyttäisiin. Vain yhdeltä madjaarilta lähti taju, mutta päänsä taisi säilyttää ...
Siihen paaruntaan soi kello ja lopetti tunnin kuin summeri pelin. Loppukaneetiksi ja evääksi välitunnille rynniville oppilaille kommentoi opettajasetä Tamina ja Apena hätäisesti perään:
- Lie moinen käytös maailmalla sallittua, teille EI, ja muistakaa välkällä pitää ainakin pää ylhäällä!
Siinä sitten istua purppasi SP, tyhjentyneessä luokassaan papereita kokoillessaan kokoili ajatuksiaan pää alhaalla päätään ravistellen: kultivoitunutta, kultivoitunut on suurin harppauksin tämä ympäröivä yhteiskunta ...

Ei onneton huomannut ei havainnut että Momentum oli jo ollut ja mennyt ajat sitten.
 "Isäntä sylkäisi uuden paheksuvamman kerran, tällä kertaa aika läimäyksen ja ilman varoomisia ja äkäisesti suoraan laattialle ja aivan vakunkamman viereen sekä potkaisi vakun allansa runkuttavaan liikkeeseen: häntä äkötti se, kun piti olla kiukkuinen, eikä saanut olla rauhassa ja laiskana..." Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienemmät
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

 

Pitäjän pienempiin päin

.

Sinne jäivät Kirkolle kirkkoon tuttavamme veisuulle; pohjaton ikävä jäi jäytämään Juuvanin vaaria, Agataa, ja ennen kaikkea Albertia eli nuorta Volteria itseään.

Vaan mepä jatkamme saaristovaellusta ja teemme tuttavuutta pitäjän vähempiin, Pitäjän pienempiin, jonka Kilpi oli kirjoittanut kolme vuotta kirkkomatkaa aiemmin.

Teemme aikataulun, otamme huomioon kesän, ja veikkaanpa jotenkin näin: sivuja kolmisensataa ja kun jokaisesta sanasta puristamme kaiken mehun, ovat pitäjän pienemmät luetut kahden sivun päivävauhdilla koulunalun särvessä syksyllä elosyyskuun vaihteessa.

Onpa ihanata kun on odotettavaa: monimuotoista ja monitasoista, täyteläistä koettavaa - mikäli 'tahot' sallivat moisen kokemuksen pitäjäläiselleen ...
"...milloin kämmenessä kouran täysi silkkaa kultaa, milloin ainoana omaisuutena ja ruumiinpeittona rikkinäinen, puukon haavojen viileksimä takki, joka sekin oli vedon voittona toisen miehen hartioilta väkivoimin kiskottu." Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä

Leikin loppu

http://www.bengtskar.com/kustavi/index3.htm

.

.

Tänään aurinkosunnuntaina lumista pihamaata silmäillessä on aika pistää kirjankannet kiinni, neljän merellisen kuukauden ja yhden päivän päästä joulupäivän aloituksesta, hetkestä jolloin silmissä välähti ihastus ja mielessä ennen kokematon into ja innostus; jo ensi riveiltä - ´metsien liehtovat rannat ja niittyjen liepivät loitot' - olin varma, että sielu saa talviravintonsa tältä venereissulta, kirkkovenematkalta Kihlakunnan airoissa Kirkolle juhannuskirkkoon.

Mitään tämänkaltaista, kuin Kilpi, en uskonut, en edes kuvitellut, olevan olemassakaan.
- Sanat ovat kuin savi, materia, muokattavissa, on Volter aikoinaan mietiskellyt.
Sivu sivun jälkeen näin on. Sanojen ylenpalttisuus, sanomisen syke perustapahtuman verkkaisuuden täydellisenä vastakohtana. Siinäpä imua kerrakseen!

Vaan nyt vappuviikon sunnuntaina, ei auta, on jätettävä lautamies Lahdenperä vakaana kirkon penkkiin juhannussanaa kuulemaan, Isontalon Aatu ja Vihtoriina, talon piika nyt emännänveroisena, Vähäntalon Justiina ja Anders, miesparka turhuuden höyhenissään tuntien yhä nahoissaan kummanko suvusta on talo ja tila. Etupuolelle jäävät veisuulle myös Toistalon kapteeni, muhossa suin, ja kapteenska vierellään omat pojat Albert, Anton, Eerik ja Väinö.

Isosempaa väkeä ei enempää olekaan, tavallisempia isäntiä ainoastaan ja eivätkähän isontalolaiset eivätkä vähäntalolaisetkaan isosempaan väkeen oikeasti kuuluneet.

Muu Kihlakunnan soutuväki oli istuutunut sinne tänne penkeille tipoittain. Tuossa Härmälän Hermanni Juditinsa sivulla, tuossa Vainionperän Heikki nenäpiikintoro harhaviistolla Karoliinansa keralla hartaana, hetken hulluttelematta. Herras-Manta poskipakarat sileänpingolla. Silja, Milja ja Agata. Kiilin Miina. Lapsenpilkkuina Akut, Oskut, Vihtorit, Artturit. Heisala. Juuvanin vaarikin jo kirkkoon ehättäneenä järjestystöiltään, Munakarin Joakim, Vierniemen Jooseppi. Sillanniemen Mattikin Äärtalon penkinpäässä haurassilmin ryhtymässä minävaivaista mutisemaan. Vilkutanpa heille hyvästiksi.

Haasteenhurinat oli huristu kirkkotarhassa, nyt oli asettauduttu laupeuden tälliin ja siveiksi, mielenkauna kansiin suljettu sekä sydänpuskiain nyyttiin solmittu. Sopi täyttyä virrenveisuulla keskikesän kirkko.

Suljen kirkon etelänpuoleisen oven paukauttamatta ja lähden astelemaan vakain askelin kohtaamaan Pitäjän pienempiä - saaristolaisseikkailuun kohti uusia huomioita ja huomautuksia. 
"Mikä maailmassa kuumemmin ihanaa kuin koivun nuojuva latva huojuilla auringon hohdon. Mikä riemu syttävämpi silmään ja heriin kuin päivänpäily kukkasen häilyillä polkutien likillä tai ketojen kiilloilla puuntojen loitoissa, kummatkin kuin kultiin viljatut, loitot ja lähit! Hurmako likistävä vai hurmako levittävä, kun ahti karsina rintapoven samoin silmäyksin ahmiinsa ja huomiinsa taivaan katot, sinisiintoihin katoavat, ja maan kätköt, vehreytensä vehmoa kantavat!"  Volter Kilpi, 1937: Kirkolle
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Mieluummin koulussa

Virahti pikkuisen pitkäksi tunti: vanhalle opettajalle tunti kun on vartti, nuorelle opelle viisitoista minuuttia tunti - ikuisuudelta tuntuva.

Nälkäisimmät olivat lähteneet luokasta  ruokatunnille heti kellon soitua. Loppujen kanssa siirryimme myöhässä ruokalaan. Kentsu oli toki pitänyt huolen ja puolensa ja istunut jo kotvan aikaa syömäpuuhissa.
- Tule ope miun pöytään! Niin höpötettään, ilahtui Kentsu nähdessään oman open, minut ankaran SP:n.

- Miks just mie? piti langennutta kunniaa kysellä.

- On rattosampaa syyvvä kun rupattelloo ja höpöttellöö.
Ei muuta kuin kasvikset lihapulleroiden sekaan lautaselle ja istumaan Kentsusen viereen.
- Otatko näkkärrii ope?

- Ja voita kukkuramitoin päälle?

- Niin tietennii. Ope, voita tää leipä!

- Iso mies, vitosluokkalainen vötkylä osaa jo ite!

- Ossoon, ossoon vuan en kehtois.
Sitten taas syötiin niin että narske kuului, vaikka meteli ruokalassa oli yltynyt desibelimittojen yli. Karjaisisko, että "OLOKEEPA IPANAT HILJOO!" vai mättäisikö kylymänviileesti einettä melussa kitaan? "Möliskööt", jupisi Sulaton Päällikkö itsekseen. Jos karjahtaisi, menisi ruokahalu - itseltä ja muilta; näyttäisi naurettavalta.
- Mie halluisin isona koodaajaksi, ilmoittaa Kentsu.

- Et hevoshierojaksi?

- En. Joutus olemaan ulukohommissa.

- Sie mieluummin sisällä sisäsiistinä kuin kissa!

- Ois siistii olla koodaaja..., jatkaa Kentsu puntarointiaan ammatista, josta Sulattomalla ei ollut hajuakaan. 
- Tehhäänpä Galluppi, vaihtaa ope aihetta.

- Mikä se on ja mittee se tekköö. Se Kalluppi?

- Ei se tee mittää, se Galluppi. Se vaan kyselee.

- No antaahan tulla, innostuu Kentsu.

- Kummassa oisit mieluummin: koulussa vai kotona?

- Koulussa tietysti.

- Mitenniin? ällistyy ope.

- Tiälä tapahtuu ja on mukava höpötellä siun kansa. Kotona on vuan kone ja velhoopo.
Pariskunta jatkoi ja jatkoi, kunnes huomaa Kentsu:
- Helekutti! Tiälä ei oo ennee muita kuin myö, sie ja mie.

- Pannaan murut mahhaan ja lähetään. Höpöhöpö ja huomenna lissee! päättää ope tämänpäiväisen syömätiiman.
Poistuvat yhdessä keittäjää kiitettyään.

Pihan poikki kulkiessaan naruhyppelijöitä väistellessään opettaja on onnellisimmillaan ja tyytyväinen kun oli saanut taas virkistyksekseen monenlaista nautintoa.

Ite ikinä ei olisi kyllä kouluaikoinaan tunnustanut, jotta mieluummin koulussa!
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Tässä ne syntiset blogit

Ylleisön pyynnöstä - tässä koko säkki:

http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/11/pian-sentralisaatiotoimikunta-tulee/

http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/16/kylakoulukiusaamista-pahimmillaan/

http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/17/oopas-kirjottamati/

http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/18/pitaa-olla-alisteinen-alisteinen-pitaa-olla/

muualta blogikannanottoja:

http://tillman-maailma.blogspot.com/2009/04/kohta-tarvitaan-lapparinkantolupa.html

http://erkkijormanainen.blogspot.com/2009/04/ottaa-pattiin.html

http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/2009/04/23/salaista-julkisuutta/

http://dosome.wordpress.com/2009/04/23/ei-rakentavaa-tietoa/

http://arialsio.blogit.uusisuomi.fi/2009/04/21/varo-lautakunta-kyttaa-blogiasi/

Kirkkoon

.

Tämä kirkonkellojen kumu kirkkotarhassa! Käy korviin sen läimä. Tuomiokirkonkelloiksi muuttumassa? Sietämättömäksi muuttunut kauempaa niin kaunis sulosointu.
"Eiköhän siirrytä sisätiloihin?" ehdottaa Suuton kollegoilleen.
Nyökkäävät. Ovat samaa mieltä.

Astumme nelisin yhtäjalkaa länsiovenpuoliskosta rauhaan ja hehkeyteen.

Unohdamme maalliset murheet.
"Päivän kehä yllä, mullan yö alla, iäisyyttä molemmat, iäisyytten vaiheilla ruoho ja ihminen, kuihtuminenkin ikuista ja kukoistaminenkin." Volter Kilpi, 1937: Kirkolle

Kirwa naisissa

.

Talveksi ujo pokamies pantiin talvea pakoon lämpimän paikan leirille - Skotlantiin!

Alastair Rourke näytti harjoittelun idiksen: kuutena aamuna  viikossa kuudelta lenkille ja sitä rataa...

Ja jottei liian yksitoikkoiseksi olisi käynyt, piti löytämän tyttöystävä ilonpitoon ja mielenvirkistykseksi. Kun tyttö ehdotti intiimimpää, kertoi Wilson siihen, että Afrikassa on paljon seeproja ja puhveleita. "Hän katsoi minuun silmät levällään."

Sitten koittikin jo Suomeen paluun aika.

Oikeastaan siis: kertomus miten selvitä naisista.  

Opiksi ottakaamme! Älkäämme pahalle pikkusormeakaan ojentako.

Rattoisia lukuiltaelämyksiä positiivisen ihmisen seurassa. Tarttukaa tilaisuuteen!
"Toimittajat kysyivät, miltä tuntui ja esittivät muitakin kysymyksiä, joita en käsittänyt, mutta vastasin vain kaikkeen: "olen positiivinen mies".

Muutaman päivän päästä ilmestyi juttu, jossa kerrottiin, että Wilson Kirwa eli kuten muutkin suomalaiseet: saunoo, vihtoo, syö makkaraa, juo olutta ja Koskenkorvaa.

   - Wilson tiedätkö, mikä on Koskenkorva?  Vastasin, että en tiedä. Petri nauroi makeasti ja sanoi: - Se on aika kova juoma."   Saure, 2006: Wilson Kirwa - Juoksijasoturin ihmeellinen elämä
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Kirkolla

.

Täällä siis ollaan kirkonkellojen kumussa kirkkolaaksossa.

Nyt vasta Suuton tajusi, että Kihlakunnassa olivat soutumiehinä olleet myös kollegat Mats, Laiska ja kaupungin-Kiltti. Jälleennäkeminen oli riemukas, suorastaan liian riehakas ja meluisa tässä kirkkohartaudessa. Ei heitä olisi hevillä tunnistanut, koska olivat puketuneet parhaimpiinsa: Matsilla yllä samettia, joka joskus on ollut sinisenmusta, ja hiussuortuvat jakauksen kangistumilla, Laiskalla hameen liepeet sihdattuna ja laskot suorina sekä kaularintojen pumpustyvit nyplättyinä ompeleisiin, Kiltti silkkisissä syltäisyydessään!

Jestanas! Kaikki siinä taatissa, että kehtasi kävellä hipsutella kirkkotanhualla.

Kirkon katveessa mietimme, että pidetään sitten kiirusta, jotta myös poislähdön aikaan veneeseen ehätämme. Riennetään vaikka käsi kädessä takaisin paatille, ettei yksikään meistä tänne lopullisesti joutuisi jäämään, tänne hautautumaan, niin soma kuin tämä paikka onkin.
"Rukoilla saattaa lastensa puolesta ja sydänalassaan vuotaa verta, mutta auttaa ei saata, koska kullakin on oma elämänsä ja maailma vie!"  Kilpi, 1937: Kirkolle
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Kirkko jo näkyy!

.
"Kirkon kellotkin jo kumahtelivat metsän takana."
Sadankuudentoista soutu- ja vaelluspäivän jälkeen kaikui metsän takaa kirkonkellojen ääni; juhannusaamupäivään toivat lievitystä - kämmenten ja jalkapohjien hankaumien tuskaan. Kihlakunta oli jätetty kirkkorantaan muiden veneiden joukkoon ja työntäydytty vaeltamaan sankkaan ihmisjoukkoon anturainiskentään pitävälle maalle.
Juuvanin vaari oli jäänyt viimeisenä paattiin selvittämään airojen sekamelskaa, tuhahtelemaan ihmisten hopulle, joudulle ja huolettomuudella. Harmi kun en älynnyt jäädä kaveriksi.
Agatakin kuukki jo menijöiden perässä toisella kyljellä Milja ja toisella Silja tukemassa elämänsyrjälle joutuneina.
"Kellotapulin katonvintti ja kirkonkaton musta päätypää!"
Kallion kamar kaikui ja kun tarkasti katsoi näkyi laaksossa välähdys päämäärästä: kirkko lehvikkönsä leudoilla lymyili auringon valon alla.
Mikäs meidän enää oli juhannuskirkkoon rientäessä. Vähän vailla, vähää ennen kuin kaikki kauneus edessä odotuksella.
Sitä näkymää katseli Langholman jälkeläisten pikku-Väinökin isänsä käsivarsilla, isän sormea myöten, kysellen: "Sielläkö Jumala asuu: hänellä on kaunis talo, onko siellä taivas?"
"Oli kuitenkin jo kulettu vuoren kalletta taaskin, tie painunut siihen viidakkolaaksoon, jonka takaa kohta oli avautuva peltolakea kirkkoaukioineen..."
Tähän me jäämme raaskimatta autuuteen perille astua. Vartoomaan että Juuvanin vaari meidät tavoittaa.
Sadanteenkuudenteentoista lukuiltaan joulusta keväänkoittoon pysähdymme, viisitoista lukusivua ennen matkan päättymisestä, vielä muutaman päivämatkan päähän korusta, koreudesta ja kauneuden täyttymisestä. Lopusta.
"Sen elämässä oppii, että kädet sulkeutuvat ristiin, mutta enempääkös paljoakaan voi? Aaltoa tulee ja aaltoa menee ja meri vierii."  Volter Kilpi, 1937: Kirkolle

Vilua ja nälkää

Mites miehemme reissu Suomessa edistyy? Mitä muuta kuin että hän tänään iltapäivällä juoksee hevosten kanssa ja huomenissa tanssii tähtien kanssa kilpaa?

Tarkennettakoon vielä: Ko. mies ei siis ole Suuton, vaan ystävämme Wilson, mies joka savimajasta ja leijonan kidasta päästyään on aloittelemassa elämää Suomessa toistakymmentä vuotta sitten. Kirwa.

Ystävä, joka hänet Suomeen luokseen lennätti, joka juoksuttaa ennen juoksematonta kenialaista kilpailuissa nälkäpalkalla ja orjan asemassa.

Kesän tienestit jäävät kolmeensataan markkaan, loput sulloo taskuihinsa ystävä, joka tosin tarjoaa asunnon ja 'Turpa kiinni!' -kannustukset.

Joku järjestää opiskelupaikan, muttei ruokaa eikä vaatteita. Yhdellä hikisellä lenkkipuvulla on selviydyttävä alkavasta opiskelusta ja ajasta, jolloin taivas alkoi jo työntää valkoisia lappuja. Wilsonille lumilappujen myötä varmistuu maailmanlopun tuleminen.

Nyt oli vilu sekä nälkä.

Juttu on yhtä uskomaton kuin toissapäiväinen uutinen kenialaisesta miehestä, jonka python kietoi ja raahasi puuhun ja joka puraisi käärmettä niin lujaa että käärme höllää hetkeksi otettaan ja mies saa kaivettua kännykän avukseen.

Suuton lohduttuu lukemisesta: on tässä maassa, ja muissa maissa, vaikeaa ja vielä vaikeampaa monella muulla.

Ahdistus höllää kuin python otettaan, hellittää. Suuton nostaa siipensä maasta, kerää kamppeensa ja säntää ulos kevään kantaville hangille.

Ne hippulat vinkuen.
Painajaiseni osoittautui todeksi. Lunta satoi ja kaikki paikat olivat valkoisen kylmän massan peitossa. Lumi oli takertunut kaikkialle, yksikään esine, puu, tie tai polku ei ollut säästynyt taivaalta laskeutuneelta tuholta."  Saure, 2006: Wilson Kirwa - Juoksijasoturin ihmeellinen elämä

Kuningaspyton (Python regius)  Wikistä löytyi kuvakin, mikä oheen liitettäköön.

Kaapin oven takana saattaa olla lautakunnan jäsenen jäsen

Lisää Kirwaa ja kirjaa luettavana, koska ei uskalla Suuton mitä sattuu kirjoittaa, koska ei voi kieli keskellä kirjoittaa - Suuton lukee.

Suomen majoittajat olivat päivät pitkät töillään ja Wilson yksin nälissään kämpillä hortoili. Oli hän nähnyt että talonväki kävi kaapilla, jossa valkoisen oven takana oli ruokaa. Mutta ei, ei hän uskaltanut ovea avata, sillä koko kaappi kurisi ja hurisi omaa mahaa - krrr, hrrr - pelottavammin; sehän voi olla jokin vaaniva eläin! Ja jos hän avaisi, se hotkaisisi kitaansa avaajan tai ainakin tarraisi käpälällään.

Ylen hassu pelko Wilsonilla. Tosi hassu!

Suutonta ihan naurattaa moinen tollukkamaisuus.

Suuttoman itsensä ei tarvitse kaapin ovea avata, koska Suuttomalla ei koskaan välipalanälkää ole. Jos olisi, niin uskaltaisikohan avata, ei, koska pelkäisi, oikeastaan olisi varma, että kaapin oven takana on nai... lautakunnan jäsenen iso tervehtimistä mallaava kova koura.

Pelkonsa kullakin. Ja häpeänsä. Ja omassa kodissa!
"Kävelin kaapin luo ja koputin varovasti ovea. Sieltä ei kuulunut mitään. Avasin oven. Ojensin käteni ja tunsin kylmän ilman ihollani. Suljin nopeasti oven." Heikki Saure, 2006: Wilson Kirwa
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Atik opettajana yläskoolis

.

Ismail käynyt heittämässä muutaman viransijaisuuden liikkaopena Kuopiossa. Helppo juttu? Kaikkihan fudistähden tuntevat: pojat kumartavat ja ihaillen nöyrinä nimmareita pyytelevät...

Kissanpissit! Ole kai kuulleetkaan koko jalisvirtuoosista, koska:
"Liian Isoja luokkia, siinä seuraukset, siinä syy. Kun kolmisenkymmentä nuorta yrittää oppia lenopalloilun saloja, haastetta riittä, kun kaivelee muniansa, toinen vittuilee, kolmas on laiska kuin pata, neljäs hekottelee, viiden nukahtaa, kuudennella ei minkäänlaista rytmiä, seitsemännellä ei halua, kahdeksannella ei liikunnan kalua, yhdeksäs häriköi... ja jokunen ihan motivoitunutkin."
Meitä pienempiä tähtiä, tavan opettajia huvittaa: sopii yrittää. Helpot lyhyet päivät, pitkät lomat. Ja sitten Sarkom Virkkuselta vielä liikuntaa lisää.

Atik jää ihmettelemään ja voivottelemaan, että miten voivat hinatakin 10 kuukautta vuodessa sortin sakkia päivästä toiseen.  http://www.atikismail.fi/atik/blog-mainmenu-9/19-blogi/251-voikkaopen-sietaemaetoen-raskaus

Melekein tekis mieli neuvoa, että kysäses Vornasen Ismolta, Atik! 
 
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Voihan Kirwan kikkelit!

.

.

Ei aina voi olla vakaana, vakavana suu mutrullaan, ei aina voi soudeskella Kilven kanssa, kiireettömänä, tai istuskella Pentin tarakalla.

Joskus pitää pistää tuulemaan, repäistä, työntää heinätupot kengänkärkeen, etteivät kengät lonksu. Olla ennakkoluuloton, innovatiivinen, uskalias, rohkea.

Esim tarttua Kirwan kirjaan - Saure: WILSON KIRWA Juoksijasoturin ihmeellinen elämä, Otava 2006 - ja röhähdellä tämän masainandin, aikamme Münchausenin uskomattomille seikkailuille suuressa maailmassa, kuten Moskovan lentokentän vessassa, jonne ei Mr Kirwa mafian pelossa suuresta hädästään huolimatta ei niin sitten millään olisi rohjennut astua, mutta lopulta pakon edessä oli pakko asettua pisuaarin eteen vedenheittoon:
"Yhtäkkiä kuului kova, merkillinen ääni, räsähdys ja shhh, ja pisuaarista alkoi virrata vettä. Hyppäsin ainakin metrin taaksepäin ja huusin kauhuissani. Olin varma, että mafian miehet olivat väijyneet sopivaa uhria ja nyt he tappaisivat minut, eikä kukaan kotona saisi tietää, mitä minulle oli tapahtunut. Virtsan tulo ei osoittanut laantumisen merkkejä. Juoksin ovesta, kikkeli roikkui ulkona ja suihkusi edelleen. Ihmiset kääntyivät katsomaan minua ja pudistelivat päätään..."
Siitä alkaa savimaja-Wilsonin, Tanssii tähtien kanssa -juoksutähden sivistymisseikkailu, kuin satu, sivistyneissä maissa. Vuosiluvuksi merkitään 1997.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Pääsiäisenä juhannusaamun kirkkomatkalla - jo melkein perillä

"Ylistalon tupakin, laiskan Esan isä-Esan, polkka-Esan laveaksi salvoma, vasiten tanssia varten palkittu ja notkavaksi niskattu: piskottuun mereenkö, ruispellon tähkävään harjaanko, tuiverille huiskattuun, vertaisi permantolakean, valloilla nyt Huima-Hannun valssin, riemakkaan kansan ja meripojan valtoimen tuliaiskemun? Nyt oli Rikulla Milja käsivarsilla..."
Maailman tulisin tanssi puotallettiin kirkkoveneessä pääsiäispyhinä.

Siinä Kihlakunta keinui kun Hurja-Riku tempaisi Sysilän korun, Miljan, semmoiseen pyörteeseen ettei ennen moista haipakkata. Filadelfian prinsessa sai semmoisen kyydin, että siitä puhutaan vielä kymmenien vuosien päästä; vaan mikäpä ihme tuo kun merimiehellä, joka vei, on morsian Kaliforniassa ja kaksi Lousianassa!

Huima-Hannun valssin lähtiessä viulun viideltä kieleltä, se viski veriä ja vauhkotti mielen. Sakeanaan oli kohta permannolla sullo. Ja korkeinna vinkui viulun kimi.

Raju-Riku, Meri-Riku, Hurja-Riku vei ja Milja oli elämän oksalla omenan kypsä ja kyltä. Vartonut poimijaa kymmenen pitkää vuotta. Neidon veret varsissa ja uumissa valssi.

"Riku oli riento, riemu ja vietto, itse liehu, liito ja liitty: joka pyörtämä kietoi, joka kääntämä kadotti, joka lentämä siivitti halun ja mielen, helman ja kengän!" Varrekas poika hän oli: heilava hiltävä hartian heitto. Milja taas kevynnä liidossa liehdon ja lennon.

Aikansa sitä kesti.

Tuossa soutaa nyt yksin yksinäinen Sysilän Kehruu-Milja, kasvot kuin kymmenen elämää niiden ylitse kulkenut. Takana elämän karuus, lohtuna kirkko. Valssit valssattuina. Julma-Riku maailmalle lähteneenä, elämän antaneena, elämän tuhonneena. Turvallisempi tarttua virsikirjaan ja yhtyä virteen.

Kuultu on kaikki kirkkoviisaudet unohtaneen lautamies Lahdenperän manaukset hätäisimmille aironnostajille ja rämähdys saastaiselle Ananiakselle, joka alle veneineen työntäytymässä. On aika tömähtää pian rantaan.

Tämä vene ja nuo veneet täynnä tarinoita, kohtalon kolhimia, kohtalon pieksämiä jos kohta kohtalon silittämiäkin ja nuorimmat kohtalotta juhannusaamussa tässä pääsiäisenä. Soudamme sivua 400 Kirkkosillan kupeilla jo, matkan päässä Kirkkorannassa. Että on surku jättää tämä paatti, nämä saaristoeläjät yhä tutummiksi ajatuksiltansa käyneet, tutummat kuin moni täällä omalla kylällä, tämän kirjan kantaman ulkopuolella elävä.

Vielä onneksi on kappale-kaksi, viikko-pari luettavana, kirkkomaalle kiivettävänä.
"... kun Hannun valssi viski veriä ja tukkaa ja se lensi, joka pääsi! Niinkuin tuiska vihurinpuuskan, niinkuin suistu saalislinnun oli lento ja tempa korskan viejän, niinkuin tuiver turjatun koivun, niinkuin taintu kiepatun kyyhkyn oli taipu ja myötö liedon viedyn, kun kiedossa soiton sieppa oli sulhon ja liehu neidon, komea kuljetti ja sorea seurasi." Kilpi V 1937: Kirkolle
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Anna! ensin ja sitten Siunattu hulluus

.

.

Alunperin  puolimykkänä ja sitten mykistyneenä istuu Suuton Pääkkö, SP, keskellä arkipäivää, pääsiäislauantaina, lankalauantaina, näytelmää katsomassa kirkolla.

Ei Suuton oikein tiennyt saiko hän edes tulla tänne, täällä olla, vähän hätääntyneenä pälyilee ympärilleen, vaikka lipunmyyjältäkin oli kysynyt ja tämä luvannut. Se miksi hän lipunmyyjältä oli kysynyt lupaa, johtui siitä että lipunmyyjä oli istunut kieltoja langettavassa instansissa, puolella tosin mutta vähemmistössä. Enemmistö oli kieltänyt vapaan vapaa-ajanvieton.

Kellojen kajahdettua kiikkuu Anna, ja pojat hameen alle pusupalkalla kurkistavat. Suutonta helpotti kun valot sammuivat eikä kukaan nähnyt kuka kukin oli katsomossa.

Itse saa istua vapaasti ja nämä saavat sanoa. Ihan huutaa ja teluta! Sanat oikein sinkoilevat. Lemmenlähde, Rukous ja Tuoni pitävät sen verran sentään jöötä, jotta jokin tolkku elämän eläjillä säilyisi. Siis kontrolli ulkopuolelta itsen.

Suuton istuu, kieroutta ihastelee: siis ylempitietoisten kerho kokoontuu täälläkin jakamassa ohjeita, neuvoja kuka mitäkin ja mitä kukin lopulta tekemään joutuu.

Kiiku Anna! Ja hauku isäsi ja äitisi alimpaan hornaan ja huomaat itse meneväsi perässä - samoja ratoja. Elämä on toisto, sukupolvien toisto, sittenkin. Uusin ihmisin saman toisto.

Välillä havahtuu Suuton ympäröivään yskään. Hei siellähän näytellään! Ei tämä totta ole. Tuttuja naamoja vilahtelee näyttämöllä: herrasmieskunnanjohtaja, oman kylän hyvä-ääninen tyttö ja oman kylän roteva maanviljelijä, ja meijjän hämähäkki. Että osaavatkin ja nyt saavat sydämen kyllyydestä sanoa ja huutaa suorat sanat, vaietut tunteet, kiljahtaa ilmoille niin kuin asiat ovat.

Suutonta kuopaisee kade. Joutunevat kai nyt sentään tuomiolle näytelmän jälkeen. Sanomistaan. Sanomisistaan. Siksiköhän se lipunmyyjä jo siellä tisurissa istuksi? Varmaan sanovat, ettei sitä kylän koiraa olisi saanut tappaa, koska tulee mielen päälle monta asiaa. Emmehän me verta.

On näillä tasoa, näillä on ollut aina tasoa vuodesta toiseen. Suuton taputtaa, taputtaa herkeämättä. Tietää kun katsomaan istuutuu, että jotain sisimpäänsä saa lisää, vaikka haavoja jos ei muuta. Ilmankos moni ei uskalla tulla, edes pääsiäisenä, jolloin haavoilla ollaan joka tapauksessa.

Jos Suuton itse olisi ohjaaja, ottaisi hän seuraavaksi ohjelmistoon Siunatun hulluuden ja monta monta osasuorittajaa olisi jo valmiina, ylinnä komeaääninen, ykstoteava omankylän isoarvo ja lisää asiantuntevia näyttelijöitä voisi kaapia instanssista.
"Omena on syötäväksi ja tyttö sylittäväksi, ja kumpikin menee ryppyihin, ellet niitä aikanansa nouki!"   Kilpi, 1937: Kirkolle 

Pääsiäiskirje Amerikan-serkulle

.
Kuppikunnassa pääsiäisenä 2009
Täältä mämmin valuessa suupielistä ja pashan pursuessa lautasilla lähetämme tervehdyksen sinne valtameren taa teille sukulaisille.
"Kusin-Atro, Amerikka
Kiitos mielenkiintoisesta kirjeestäsi. Olipa Sinulla viimeksi kummallisia uutisia kerrottavana sieltä Vapaalta Länneltä. Käyvät kimppuun turhan päiten ja syyttä suotta. Jopa vessareissutkin nuuhkivat, kuvottavaa. Jo on aikoihin eletty!
Suomi on toista maata, pääsiäistermiä käyttäen: täällä elää munitaan kuin ellunkanat villeinä ja vapaina. 'Ei meitä poikia kainous haittaa, sillon kun laskemma laijjasta laitaan häpytäpy häpytäpy hihhahii...' Vanha lauluntekijäkin laskettelee. Muistanet?
Täällä entisessä kotimaassasi on viriili meno yllä; monenlaista tiputanssia harrastetaan - menossa on potkua ja munaa. Ja se jos mikä on elämänlaatua.
Maan toiseksi ylin poikamies, eduskuntamme puhemies, Söör-Sauli, otti ja naida marritti puolta nuoremman - vissiin haeskeli itselleen huokean lähiomaishoitajan piankohta päälle kolkuttavan vanhuuden varalle.
Maan kolmanneksi arvokkaimmalla tittelillä kulkeva pääministeri, Matti-Söör, otti myös uuden morsmaikun vehkeiltyään sitä ennen naisten peleissä maineen pilan rajoille.
Ulkoministerin oli erottava postiltaan jouduttuaan aina yösydännä hillitsemättömän seksuaalisen kiihkon valtaan, mikä johti tekstiviestinäpyttelyyn puolituttujen typyköiden kanssa ja sitä kautta luottamuspulaan. Söör-Ilkan oli valittava. Ja hän erosi mieluummin virastaan kuin kiihkostaan.
Myös edellinen pääministerimmehän, father-Paavo, kunnostautui ministeriaikoinaan naisrintamalla ja nuorennusleikkasi monta kymmentä vuotta hehkeämmän naisenpuolen itselleen. Ja nyt ähkyy ja puhkuu kun ei taida nahkuri jaksaa enää.
No semmoista suur-Suomessa.
Entä täällä Kuppikunnassa, syntymäpitäjässäsi?
Täällä ei eletä kuin siat vatukossa eikä uida kaurahalmeessa kuin hölmöläiset. Sillä meitä on potkaissut suuri satumainen onni virkailijoiden sekä luottamuspääpäättäjien suhteen. Suuri Suvaitsevaisuuspuolue on ollut vallankahvassa iät ja ajat. He kyllä kuuntelevat meitä korva tarkkana ja edistävät kaikenpuolista hyvinvointiamme sekä isällisesti ohjailevat oikeille teille eksyneitä.
Nyt tuntuu vähäinen rahapula vaivaavan Kuppikuntaamme ja siitä selviytyäksemme ne joutuvat tekemään pieniä leikkausnipsautuksia ja ehostustoimenpiteitä.
Ei meistä kuppikuntalaisista kukaan epäile, etteivätkö tulevat supistukset ja uudelleenorganisoinnit onnistuisi ja koituisi parhaaksemme. Niin kova ja suuri on luottomme Kuppikuntamme päättäjiin ja nimenomaan sen kovimpaan ytimeen.
Toista tuntuu olevan teillä siellä Amerikassa. Toivotaan parempia ja vapaampia aikoja sinne valtameren taakse ja uuslibelralismin jälleen voimistumista.
Olisipa kiva jos pääsisit kesällä lentää liihottamaan tänne vanhoille kotitantereille, muistelisimme niitä lapsuuden sulkapallopelejä ja nuoruuden tanssireissuja ja vaikka pyöräretkillä tutustuisimme tähän kehittyvään Kuppikuntaan, joka on kansainvälistymässä pitkin harpoin nyt kun venäläiset ostelevat täältä kymmeniä maapaikkoja asuinsijoikseen.
Olet perheinesi sydämellisesti tervetullut! Alicellesi välittänet lämpöiset halaukseni.
Tuhansin terveisin Serkkusi

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Laakkonen, Laakkonen, Laakkonen ...

Sukukokousko?

EI vaan Pörssiyhtiön hallituksen kokoonpano. Kotiinkannettua tietoa vuosikertomuksesta 2008, Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy:

  1. Laakkonen Yrjö pj
  2. Laakkonen Jyrki vpj
  3. Laakkonen Hannu
  4. Laakkonen Reetta
  5. Mäkihonko Juha (Laakkosen tytön mies)
  6. Pelkonen Paavo (Sukukytkentä ei tiedossa)

Eipä ihme jos joukon jatkona pikku pelkonen - persies vapisemas.

Urheilu se on leikkiä vaan - halitulihalituli hah hah haa!

.

.

http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/200904079377756_jk.shtml

 http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/200904089380753_jk.shtml

No niinpä.

Onkohan kaikki himassa? Vai pelipöksyt kurassa ... pääsiäisenä piinaviikolla.

 

Teemu Selänne - ja lapsen paras tavara

Eilisen jälkeen ruvennu kirjettä ja mailia pukkaamaan niin jottei ennätä kunnolla pääsiäsisiivoa alottelemaan. Kiinoja myöten tullut palautetta.

Tämä muuan vänkylämme Lennart ehätti ensin joten otetaan palanen häneltä:
"10 uutta Mustangia nappas tuosta ohimennessään kolmenkymmenen entisen auton joukkoon tämä lätkyttelijä, ansiokasta työtä tekevä suomalaisemme. Huomasitkos?

Maailman nopein kansa on saanut lisävoimia pyrintöihinsä.

Pirulliset onnitteluni. Hyvä niillä on kärsimysteitä näin piinaviikolla luikutella.

Pääsiäistä Sinullekin!

               tuus L"
Jopa minulle!

Kateus vie kalatkin vedestä, vastaan Lennulle, tälle pyöreäpäälle.

Eikö se oo huomannu että Teemuhan täällä koto-Suomessa käydessään lahjoittaa isoja summia, jopa viissatasen Lastenlinnoille ja muille kummilapsiyhdistyksille. En ole lehdistä nähnyt että Lennu olisi lahjoittanut euron euroa! Pitäs vaan mölyset mahoissaan. Ja lukisi uutiset vähän tarkemmin, loppulausetta myöten, eikä valikoiden.

http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/200904069368361_jk.shtml
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Amerikasta kumma kirje

Tuli Amerikasta serkkupojalta, opettaja hänkin, kirje; eipään ole pitkilleen kirjoittanutkaan:
"Dear Tiitsö

Jokku salaseura kuk lux lään tai jokin free muurar-ryhmä sano that pittää minun tulla kokkoon ja ottaa vaarista oppix. Tai jottain. Menin kun oli visvane pakko.

Oli löytänneet my old briifi jostain koulunullakolta. Olin kirjoittanut jostain hemmetin guvvernööristä ettei se ole sopiva virkaworkiinsa. On kuin joku änimal.

Ne sanno et loppeta tommonen writing koska sitä ei pirukaan read!

Sit ne kuiteski kaikk yhess ääness vakkuutti että kyllä vappaassa maas niinku jenkeiss saa kyll mitä vaan sano, ett on hyvä vaan.

Sit kuitenki anyway tuli kotiin briifi ett tämä on homemuikkari ja varos vähän mitä kotonas teet.

Nyt ei uskalta oikein kotona vessassakaan käydä jos menee väärä aika vaikk tai tekke väärält puolelt.

Ole sinäki siell cäärful at your work and on job.

Kaikke hyvää teille sinne  koko suvull ja neiporeille kaikill!

We wait your visit hier!

   Atro sinu kusin
Mitähän se Amerikan-serkku tuommosia höpisee - onhan se orjuus tiedossa ollut satoja vuosia ja orjan ajattelun vapaus. Ei siellä nyt pitäisi hädänpäivää olla kun on Obamakin ylinnä.

Heti enshätään ei tohi vastata, mutta kunhan aikaa kuluu niin yritetään.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Kirjeenvaihtoa

.
Haanpää > Yrjö Piipponen       Piippola 25.2.1928

"Lyhyesti: pyytäisin alkoholireseptiä. Tämä onkin ainoa kerta kun olen pyytänyt saada keneltäkään lääkäriltä 'laillista viinaa'.

Nyt olen hiihtoretkilläni saanut nuhan ja yskän, jota yrittäisin parannella saunan ja viinan voimalla. Jos haluatte täyttää pyyntöni olisin siitä merkillisen iloinen ja onnellinen."

Haanpää > Yrjö Piipponen       Piippola 13.3.1928

"Hyvä ystävä. - Kiitän kirjeestä ja sitä seuranneesta lääkemääräyksestä."
Nuori Pentti on retkillään tutustunut joensuulaiseen lääkäriin, kirjallisia harrastuksia omaavaan Yrjö Piipposeen. Välimatkan takaa hän pyytää pientä palvelusta aikansa ratoksi.

Edelleen vaikeuksia pysyä Haanpään tarakalla - vasta 22 v ja jo miehenotteet!

Vaan enpä ole ihan äsken törmännyt näin mielenkiintoiseen kirjekokoelmaan, josta selviää kirjailijan kirjallisen materiaalin taustoja. Noitaympyrä, Kenttä ja kasarmi yms. taustoittuvat ja uusi lukukokemus onkin sitten toisenlainen. Vallankin pääsy nimimerkki Kovia kokeneen, sittemmin nimeksi muuttuneen Einar J. Kramsun karmaiseviin sotaväkikokemuksiin... Varsinaista simputusta ja yksilön murskaamista esivallan ylläpitämiseksi.

Voisi tietenkin sanoa että Nykyaikaa mikä nykyaikaa.

Vaan otetaas Haanpään Kirjeet tarakalle ja pyöräillään kohti uusia seikkailuja.
"Pyydän anteeksi rohkeuteni ja kirjoitan Teille muutaman rivin. Luettuani kirjoittamanne kirjan Kenttä ja kasarmi on minua kiusannut ajatus, esittää Teille, voisitteko suostua kirjoittamaan kirjaa, minun allekirjoittaneen kokemuksia Suomen armeijassa. Siitä tulisi oikea murhe näytelmä oikea martyyri historia kaikki mitä silloin sain kokea on tosia mutta koska niitä ei uskaltaisi kirjoittaa tositapahtumana, sillä niitä ei moni uskoisi ja sitäpaitsi voisin uudestaan joutua vainonalaiseksi."  Pentti Haanpää: Kirjeet Toimittaneet Vesa Karonen ja Esko Viirret 2004


 

Hurraa! Hurraa! Hurraa!

.

.

  Kuvan öinen harhailu mielikuvien maailmassa jatkukoon: Hurraa! Hurraa! Hurraa!

Siis, no niin, voimme sittenkin jatkaa eli SP kääntää soinimais-väyrysläisittäin takkinsa; lupa jatkaa on tullut ylemmistä seespiireistä: tuoltako edestä pimeydestä vai ylhäältä taivahilta, ken tietäis? Mutta tullut on.

Eli Ilovaaran johtaja, tuo tuulella käypä soutaja - ups! pahus itseänsä nälvii - on selvinnyt kahden kapakkakarin kautta suurinpiirtein selvin päin, ehjin nahoin soutuhommiin airontyveen takaisin: yliminäin puhuttelujen, nuhtelujen sekä 'sormet sanoo soo-soo soo!'-leikkien jälkeen. Karikot kasvattavat. Käytämän ne piti. Rakot oli puhkaistava, ennen kuin soutelun sallittiin jatkuvan: jos kerta kokka Kirkolle käännettynä niin siittä vaan, etupiitalla akkain välissä turvassa istuin. Hurraa! Hurraa! Hurraa!

Ei siinä paha paikka: Ihanat ymmärtävät naiset! Hurraa! Hurraa! Hurraa! Mielelläni minä teidän pehmeälle povellenne pääni kallistan ja soutaa riuhdon.

Tänään perjantaina 3.4.2009 olemme sivulla 340, jolloin venematkamme Kihlakunnassa, kolmea vaille sata soutajaa, on jatkunut tasan sata (100) päivää. Sattumaako vai mitä: tasan sata (100) sivua on matkaa jäljellä, mikä ajallisesti ottanee vielä kuukauden päivät. Pysykää soutelossa mukana, mutta älkää keikuttako!

Tämmöistä on sortin sakkimme täällä:
"...kymmeninä hyri ääni, kieri-vieri haaston kehrin kulkuansa, raiteitansa, loiski-liekkui, vaappui-viekkui lipulaineen vapahilla, niinkuin meri vedenkielin kupehilla Kihlakunnan, turhissako, tärkeissäkö, vaisun kuivan vakavissa, jauhoi järmää järkipuheen, toimenhaaston takotankkaa, joutojutun löysälientä, hilpasmielen hilkahdusta, salajuorun lierinkieltä, hyvän uskon avokuiskaa, umpiako oman koetun, herkeitäkö maailman menon, toimen touhaa, jutun jahnaa, mielen hilpaa, mielen hiljaa, kuinka laatui kieli, mieli, loiski-laiski, läiski-läätyi."   Volter Kilpi, 1937: Kirkolle
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti