Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

torstai 1. tammikuuta 2009

Tammikuun 2009 Kauppalehti-blogit

Lukemista lapselle

31.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä

31.1. (su)  1999  Kädet ristissä sunnuntaisin

Kompostointi mielipuuhaani. Jäätymässä, koska ei ole lunta ympärille, Helssingissä olisi! Styroxin palasia apuun. Ristiriitaista, luonnotonta.

Kelaan natsinauhaa niin että viimeinen jakso mahtuu videolle illemmalla ja on käytössä tiistain hissan tunnilla.

Kädet ristissä, tietysti, sunnuntaisin. Myös Time-lehden kuvassa pappi Lapsleylla, pelkät rautakoukut tosin. ”Father lost both hands to a 1990 letter bomb”  (Time 45/98). Vaikuttava kuva.

***

Matikan kokeet pitäisi korjata loppuun. Illemmalla. Tai olkoon! Josko tunnilla kun laskevat uusia. Sumutan itseäni: ikään kuin tunnilla muuta ennättäisi.

Lehdet ja sitten se Saarikosken Ruotsin aikojen ’göra’-tuumatuokio – täällä aina pitää jöörata ja jöörata – eli mitä sitä suotta puuhaa…

Entä se eilinen kirjapaketti! Missässe? Löytyy lopulta autotallinlattialta.

Nyt minullakin on oma pentti, oma saarikoski, jumalten narri Euroopan reunalla – koskenkorvalla hölvätty mies, joka takakannen mukaan viipyili aikansa niin sanojen luostareissa kuin sanojen ilotaloissakin.

***

Merkkaanpa koulusaldoa viikolta loppulitviikiksi ja lepopäivän ratoksi:

Hitlerin raivoa oli taas yhen kerran hyistä ja häjyä kuunnella ja katsella. Oppilaat tuumivat, Pumppeli etunenänä: - Metelöi kuin koira!

Hitlerin valloitus alussa: jatketaan viikon päästä. Toista hurjaa luetaan aamuisin, Napoleon saanut jo vaimon. Josephinen sylin jälkeen odottaa Euroopan syli. Päivän opetus löytyy Josephinen kirjeestä sulhaselleen:

”Te ette enää käy ystävättären luona, joka teistä pitää. Te olette hänet kokonaan jättänyt; siinä te teette väärin, sillä  hän on teille hellästi ystävällinen.
Tulkaa huomenna, septidinä, syömään suurusta luonani. Minun täytyy tavata teitä ja puhua kansanne harrastuksistanne.
Hyvää yötä, ystäväni, syleilen teitä.”

Kehotan oppilaita sitten aikanaan ensirakkauden löydyttyä kokeilemaan suuruskutsua, josko paremmin tärppäisi. Vai oisko sitki kuiteski kolahtavampaa kuunnella yhessä ’Apiksen Ilonaa’, kuten Suvi päikkärissään musahetkeään valaisee.

***

”Jumalat lähtevät”, ilmoittaa Heine Goethen kuolemasta. Goethelta olivat päättyneet päivät yleisön hylkäämänä yksinäisyydessä.

’Jamppa Tuominen on poissa’ tiedottaa näiden päivien lehdistö, media. Tuomiselta päättyneet päivät yleisön hylkäämänä Kanarian auringon yksinäisyydessä … sai sai sai sai.
Niin jumalat lähtevät. Nuori Werther ja Salokylän pikku-Merja…

Että mitäkö?

Omissa assosiaatioissa vain kieriskelen, työntyminen yhteiskuntaan, yhteisöihin, ihmismarkkinoille tuosta noin vain - on siinä puuhaa. On. On.
Kymmenvuotiaalle pikkutytölleni luen tänä iltana unilukemisena Kansojen kirjallisuutta, Saksan 1800-luvun alkupuolta. Väsynyt kun on sama mitä lukee, kunhan ääni rauhoittaa, valuttaa rauhallisena, hypnoottisena uneen. Tässä mausteeksi loppuja, jolloin huomaan hänen, käpyseni, nukahtelevan:

Silti ajan kirjallisuudelle ei mikään ole niin luonteenomaista kuin levottomuus ja epäily; Lenaun manailuiden, Grabben kiukunpurkausten ja Heinen sarkasmin rinnalla tapaamme Annette don Droste-Hülshoffin uskonnolliset ristiriidat ja Büchnerin nihilistiset julistukset. Stifterin kertomusten lempeä sielunrauha on luotu tyhjyydenpelon ja ahdistuksen vastapainoksi. Grillparzeria vaivaa läpi elämän parantumaton depressio, Stifter katkaisee kurkkunsa ja Lenau tulee hulluksi…”

Tässä vaiheessa pikkutyttöni tohisee jo, helpotuksekseni, syvässä unessa, mutta varmuuden vuoksi jatkan vielä yhdellä täydentävällä virkkeellä: ”Romantiikan uskonnollisuus ei loppujen lopuksi ollut muuta kuin kevyt esirippu; kun esirippu on noussut, nähtäväksi avautuu epävarmuuden ja ahdistuksen maisema.”

- Hyvää yötä ja kauniita unia, huokaan ja korjaan peitteen kulman pois silmiltä.

Tässä vaiheessa toivon myös kaikkien kaksi- ja kolmekymppisten tyttöjen jo nukkuvan, etteivät he kuulisi, näkisi sitä kaikkea pahaa ja ahdistavaa mikä aikuiselämän tarkoituksettomuuteen kiinteästi kuuluu, mikäli aikuiselämän eläjä on heittäytynyt pelkän psyyke-elämän ja järkielämän varaan. Mikäli aikuiseläjä on huomannut ja ottanut huomiosta vaarin ja täydentänyt muodottomaksi paisunutta psyyke-elämää fyysisin ponnistuksin, mielenrauhan, tyyneyden, olemisen avaran hiljaisuuden saavuttaminen ei ole (ollut) mikään mahdottomuus. Päinvastoin.

Siis järjenjuoksun oheen jaloillakipittelyäkö?! Niin juuri. Mikähän kumma depressoi nykyihmistä: kaiken valmiusko? – enää ei mene 95 % ajasta ruuan etsimiseen…

Flunssa vie voimat, halun olla pystyssä, terhakkana, terävänä. Uupua.

Käpertyä vain vuoteeseen. Lukea, torkahdella, olla, keskellä päivää olo mukavimmillaan jos toiset olisivat töissä.

Makoilla hiestä nihkeänä, juoda mehua, juoda kahvia, juoda.

Kuoria, syödä, ruiskuttaa appelsiinia…

Tai vain odottaa mitä tarjoaa yöclouksi illan Deca; ovatkohan tänään

sielunveljet viriileinä ja lihallisessa kondiksessa. Kissanpissit ja mitä vielä - vaisuina hekin:
”…puhuivat hänen kanssaan vain säädyllisistä asioista…” –1300-lukua  BD

Pupu pöksyssä pakoon pötkin

30.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä
 30.1. (la) 1999    Yks pupu oon
 
Viimeinenkin arvovalta mennyt. Hatuttaa niin että jotta! Koulunjohtaja – ja yks pupu oon! Töpöhäntä koko mies.

Keskenkaiken kaikki luotto kateissa, viimeinenkin pisara vietiin äsken tietokoneen kautta internetissä.

Kolme viimeisintä luototonta tapahtumaa tuoreusjärjestyksessä:
1.      Oy Veikkaus Ab ei anna minun veikata OnNetissa edes 50 pennin raviriviä. Epäilty olet!

2.      Hobby Hall ei lähetä minulle tilaamaani Barbi-kirjoituskonetta, vaaleanpunaista. Epäilty olet!

3.      Tiimari ei suostu myymään muovikopallista hiihtokilpailupalkintoja: ei posliinipupuja akuankkatarroja, norsuleimasimia eikä taivahantalikynttilöitäkään. Epäilty olet!
Selitysosasto:

1.      Tällä asiakasnumerolla on estetty pääsy pelaamaan. Ottakaa yhteys numeroon 0600 00602. 36p/min + ppm. Puhelinpelaaminenkaan ei onnistu. Poika,13, kyllä  pääsee yhteisellä pelikassallamme, 16 mk, pelata rylläämään. Voihan PER-!

2.      Posti kantoi selkävääränä hankasellisen nimelläni tilattuja erilaisten turhanpäiväisten kapistusten laskuja, loppusumma vaatimattomasti parikymmentätuhatta (20 000 mk) markkaa! Maapallokarttapallot, leipäkoneet, vaa’at, vuo’at, täkit, viltit, kahvikupposet keittimineen ynnä muut ottimet eivät olleet perille tulleet, oli kuulemma haettu pääpaikan tiskiltä, vaan perintätoimiston laskut onneksi kyllä. Joku oli nimeäni turhaan lausunut eli kerännyt kaikki nuo kapustat omiin tarkoituksiinsa. Nyt turha minun tilata: ei tipu Hallista – EI! Ei edes naisten lukittava Beauty Box. Voihan KE-!

3.      Tiimarin kassalla:

-         Pitäisi olla koulunjohtajalta ostolupalappu ja allekirjoitus.

-         Olen koulunjohtaja. Täten annan itselleni luvan, antaisitteko kynän ja lappusen niin allekirjoitan itselleni ostoluvan.

Kirjoitan: ”Saan ostaa pupun.” Ojennan helpottuneena lappusen kassalle.

-         Ei riitä.

-         Ei riitä?

-         Pitää olla leima.

Kaivan korista norsuleimasimen ja lätkään leiman lapulle.

-         Ei käy.

-         Ei käy?

-         Pitää olla koulun leima.

Jono pitenee. Hiostaa. Hikeä pukkaa: olo on kuin Kupiaisen muorilla Niemen bingossa kun yhtä enää huutaa. Katson jonoa takanani, toppatakeissa näytään tarettavan. Armahdan heitä. Luovutan. Lasken korin lattialle. Olkoot hiihtäjät palkinnoitta. Voihan –LE!

- Sitten toisen kerran, sanoo myyjä ja hymyilee autuaallisesti ja vielä maireasti: - Heihei!

Mie en virka mittää. Jälkikäteen tosin suuresti iloitsen, kodks privilegioiden aika on ohi: herra se on herrallakin.


”He syleilivät toisiaan sydämensä halusta, laskivat leikkiä ja nauroivat munkin typeryydelle sekä poissaolevan aviomiehen värttinöille, pirroille ja karstoille, eikä heidän huvittelullaan ollut mittaa eikä määrää.”  -1300-lukua  BD
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  

Monenmoista tietoa ja tietäjää

29.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä
29.1. (pe)  1999   No kaikkellaista!
 
Viidennen Rami, 11 v, jätti välitunnilla etiketinkokoisen lapun äidiltä käteen: ”Rami ei huomenna kouluun tule jos on pakkasta, kävelymatkaa kertuu autolta 1,5 km.”
Tuleva talvisotamies parhaasta päästä.

No kaikellaista!

***

”Mikä on välkkien pakkasraja?”
”-57 C meidän koulussa, nykyvaatteissa tarkenee kyllä.”
 
***


”Kohan pakkanen hellittää niin hiihtäkää pyhänseutuna kotonanne!” kehotimme oppilaita kansanhiihtoon.

”Mites siellä hiihtää kun ei oo latuja?”
”Lähet hiihtämään metsää kohti ja katot taakses. Jo on latu.”
 
***


”Miks tietää lintujen nimiä?    – Eihän varpunen itekään tiedä varpunen olevansa.”
”Miks tietää, miten revontulet syntyvät?    – Eikös riitä pelekkä  ihhailu!”
”Miks Jupiteria pitää männä kahtommaan  tähtitorniin? – Eikö yhtä pikkunen piste näy jos naapurin ulkovaloa tuijottaa!”
”Miks lätäkössä on vettä?”
 
***


ESPAN JALKAKÄYTÄVÄ PYSYY KUIVANA NYT TALVELLAKIN
On lämmitettävä ja vain noin 300000 markkaa vuodessa ja sitä paitsi lämmityskustannuksista suurimman osan maksavat kadun varrella olevat liikekiinteistöt.
”Kaikki kadussa on nyt positiivista”, kommentoi Jill Soffe And So On.

Säästin oppilaat kiukulta, opettajan kokouksen aluksi melkein haljeten huusin: VAI KAUPAT PERIMMÄISENÄ MAKSAJINA! VAI POSITIIVISTA KAIKKI NYT! HALUAN NÄHDÄ LINKOLANI KÄVELEVÄN TAMMIKUUSSA LÄMMITETYLLÄ KADULLA!

-         Elä vouhka eto asiasta, tyynnyteltiin.

Tyynnyin, mutta jatkoin:

-         Ilmankos Lappalais-Åkekin sillon kolmannella luokalla luokkaretkellä, ollessaan ekakerran elämässään Helsingissä, heti kohta loihe lausumahan ihmetyksensä julki: ”Kahtokee, tiälä kaikki immeiset pyhätamineissa hipsuttelloot vaikkon torstai!”
 
Sen verran oppilaille asiasta vihjasin kuitenkin, kokonaan en malttanut vaieta, että kysyin miten tuon kadun kuivana pysyminen on järjestetty. Jokainen ajatteli katosta, kenellekään ei maalaisjärjellä, ei edes Pleikkarille, tullut sähkö mieleen

Sitten kerrattiin jumaltarustoluettelo suomalaisversiona: ZEUS HERA KEKE AFRODITE ODIN HÄKKINEN REA ARES MÄKINEN POSEIDON.

Ja  tunnin päätteeksi vielä se planeetta vitsi pelokkeeksi: Maa ja Toinen planeetta kohtasivat toisensa avaruudessa.

-         Miten menee?
-         Hyvin muuten, mutta minulla on tauti, sairaus.
-         Köhä? Rutto?
-         Ihminen, vastasi Maa ja kuuli Toisen Planeetan lohdutuksen:
-         Ei paha. Kerran minullakin oli sama tauti. Mutta se meni nopeasti ohi.


”Hän tarrautui kuten muutkin lankkuun, toivoen Jumalan auttavan häntä pelastumaan, kunhan hän jaksaisi jonkin aikaa pysytellä pinnalla. Hän piteli koko yön kiinni lankusta, jota tuuli ja aallot ajelivat sinne tänne.”  -1300-lukua  BD 


sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  

Raskaita päiviä joskus putkeen

28.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä


28.1. (to)  1999   Kaks’ raskast’ päev’!

Ikään kuin kaiken kruununa ja napakymppinä Anita Hirvonen Onnenpyörässä ratkaisee huulitehtävän: NYRKKEILIJÄN SUOSIKKIKUKKA ON KEHÄKUKKA. Että opettajaa rentoutti!

Raskaita päiviä, väsyttäviä kaksinkappalein, perätysten. Näin on aina kun oppilaalla on henkilökohtainen ongelma esillä, molemmille päiville yksi. Ja nyt juoksulenkin ja saunan jälkeen ja pienen torkun jälkeen kelaututtaa mennyttä.

Puoli kymmeneltä kouluun. Piha täynnä autoja, omalle Vormulalle ei pistokepaikkaa, pihanperiltä piilosta löytyy tila. Ktj käymässä pyyntöjemme jälkeen. Myöhääntulostani sain eka puheenaiheen. Kerroin sen jutun edellisestä työpaikasta ja Nykin maratonreissustani, kun en raaskinut ottaa virkavapaata kuin viikon. Arvelin ettei siellä syrjässä koululla kukaan kumminkaan käy, kollega hoitakoon luokkani perjantain.

- Kävikö kuka?

Oli käynyt leegio: läänin kouluneuvos, kakskolme koulutoimentarkastajaa, koulutoimenj. ym. Uskomatonta! Oli meillä Koulu kylän keskuksena –projekti meneillään, mutta silti… eihän ne koskaan yhtä aikaa! Siunailin, mutta annoin olla. Ajattelin etteivät ne viitsi asiasta kysellä perään, koska kuitenkin kaikki heinolat sun muut ylämyllyt olin asian tiimoilta ylimääräistä rampannut. Pelkkä säikähdys! Ei muuta.

Ktj:n kanssa sottailimme tulevaa. Kierreltiin luokissa ja saatiin ne rahat uuteen kopiokoneeseen ilman perkeleitä; niitähän päästeltiin silloin kesällä Niemen koulun jäännöksillä.
Matikan tunnin pidin. Uskontotunnilla selviteltiin ktj:n  ja ekaluokan open kanssa tapaus ’Pekka Pee Yks Älkoo’, operaatio Murikka. Ei suostu herra tunneille tulemaan ja jos tulee ei suostu tekemään mitä toiset tekevät. Open kanssa kilpaa paukuttelevat nyrkkiä pöytään tai pulpetin kantta, könyävät pitkin lattioita. Samalla kun muuttoiset yrittävät herkkinä kulkea Joosefin ja Marian kanssa joka raskaana on verollepantaviksi… tai jotain muuta harrasta.

Siinäpä sitä purtavaa.

Ja sitten kaksi tuntia vitosen hiihtolenkkiä wassbergilla ja mogrenilla sekä sunnistusvaelluksen läpikäyntiä piirtoheittimen valossa.

Vielä pojilla maakunnan piirustuskilpailu: Mielipaikkani tai Mieliharastukseni. Vetäisin 24 poikaa luokkaan ajettuani suuttuneena tytöt musisoimaan, laiskat. Poikia kehaisen: ”Huomenna vertaan teitä tyttöihin ja kehun teidät ylivertaisiksi.” Spontaani aplodisessio räjähtää luokassa. Lopputunnista metelin kiihtyessä joku pojista kehottaa: ”Ollaan jätkät hiljoo, niin suahaan uamula kehut ja tytöt ne haukut!”

Sitten toisena päivänä soittaa äiti ja valittaa: ”Eikö noin pieni koulu saa kuria ja järjestystä lapsiin kun meidänkin Santraa toiset tytöt kurmuuttavat, Mirva ja Eeva, käskevät painua sinne mistä on tullut!”

Kohta tulee Minttu kouluavustajan kanssa ja itkeä päryyttelee kun on kiikusta pudonnut ja päänsä satuttanut ja hyvin voi jo kuvitella illalla soittoa kotiin: ”Eikö teillä ja eikö teillä välituntivalvontaa ole kun oppilaat kiikusta putoilevat?!”

Sijaisope sanoi että ekaluokan Aapeli kysyi, että loinenko se tuossa jäniksen haaroissa roikkuu. ”Ei kun kikkeli”, sanoi sijaisope sanoneensa kun porkkanaa ehdottelin.

Jossain välissä open mieltä raskauttavat neuvottelut, kun kaikki ei mene hyvin. Pee-ope pyytää, että tee JOHTAJA jotain tuon Pumppelin kanssa. ”Mie en jaksa enää. Se mölisee. Ikiliikkuu. Kiikkuu. Ei tottele. Ei anna työrauhaa muille. Ei usko minua…”

Itse pari vuotta Pumppelin kanssa painia lyötyäni tiedän keinot ja pystyn ruotuun saattamaan omilla tunneillani. Mutta ulottaisinko valtani toisen tunneille, olisinko se valvova näkymätön silmä? Entäs sitten kun koulu vaihtuu eikä silmäni uletu? Järkipuheita, jälkipuheita. Vanhempien ymmälläänoloa, opettajien ymmälläoloa. Ja Pumppelinkinko? Pohdimme. Akuuttiyhmäkin kutsuttu hätiin.

Aika parantaa. Niinpä!

Entäpä jos tilanne on n.s. päällä eikä aikaa ole kuten nyt ei ole. Toisten oppimisen takia aikaa ei ole odottaa. Vai onko muka? ODOTETTU JO VUOSI, KAKSIKIN. Levottomuus tarttumassa toisiin. Voiko P jatkaa metelöintiään. Ja jos ei niin mitkä ovat keinomme jos P ei tottele? Jos kukaan ei saa häntä tottelemaan. Ruotuun.

Raskasta. Raskasta kaikille osapuolille. Koko luokalle. Toivottoman itkettävää.

Ja kun lisätään vielä pätkä Mixun aineesta, niin hohtavanapa tulevaisuus jo silmissä siintelee:

”… ja Paavo Juvonen yhdessä vaiheessa iltaa näytti minulle kaljapulloaan ja sanoi minulle että seitsemän vuoden päästä minullakin on kaljapullo kädessäni.”


”Sillä nainen käyttää nykyään sen älykkyyden, mitä hän entisinä aikoina osoitti, yksinomaan itsensä koristeluun, ja se, joka on pukeutunut mitä kirjavimpiin, loistavimpiin ja koristelluimpiin vaatteisiin, on mielestään muita parempi ja arvokkaampi.”   -1300-lukua  BD

Halpa kopiokone koululle

27.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä
.

.

7.1. (ke)  1999   Mehto-nimisen kopiokoneen hankinta ja toiminta

  1. OTETAAN PYSTYKORVA HÄKISTÄ
  2. OTETAAN PYSSY KAAPISTA
  3. OTETAAN AUTO TALLISTA
  4. AMMUTAAN MEHTO METSÄSTÄ
  5. RIIPUTETAAN MEHTO KUISTILLA
  6. KYNITÄÄN MEHTO
  7. SAADAAN 20 SULKAA
  8. KAIVETAAN KAAPISTA MUSTEKYNÄNTERÄT JA MUSTEPULLOT
  9. KIINNITETÄÄN SULKIIN TERÄT
  10. VIEDÄÄN SULKAKYNÄT JA MUSTEPULLOT LUOKKAAN
  11. KASTETAAN SULKAKYNÄT MUSTEPULLOIHIN
  12. KIRJOITETAAN TUNTI OPETTAJAN SANELUN MUKAAN
  13. KERÄTÄÄN PAPERIT NIPPUUN

  • JA KATSO!  20 KOPIOTA ON VALMIINA, liki digitaalitasoa.

"…oli aloittanut Paganinon kanssa maailman iloisimman elämän.”  -1300-lukua  BD
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  

Opella vauhti päällä

26.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä
26.1. (ti) 1999   Vormulaani kantikkaat renkaat
Lupasi Utsjoelle –50 C. Meille vain –27 C. Budapest 0 C.

Oppilaat pettyneitä kun pääsin koulunpihaan, koulunpittoon Vormulallani kurauttamaan, hopeanhohdollani, joka syntynyt ennen heitä. Toivoivat kai sen Inarin opettajan kohtaloa: ei ollut eilen päässyt kouluun auton pyörien jäädyttyä kantikkaiksi.
’...Hei syntynyt oon vauhti kallossain ja heiheihei! pensaa suonissain…’ minä senkus rallatellen pihaan kurvasin.

- Häkkisen verta minussa ja Vormulassani, kehaisin ja laulatti vielä tunnillakin – ja  se ponteva ’HeiHeiHei!' päälle kajahteli tuon tuostakin pitkin päivää päänupissa.

- Siitä se päivän mittaan hyytyy niin kun sillon viime talavena kun työnnettiin alamäkeen…, aloittavat pitkämuistisimmat muistella, Pleikkari ja Vesku, ja herättävät minut tähän maantietotuntiin pikkuhiljaa vauhdinhurmastani.

- …pitkät silloin päällä, valot söi akkua…

- Tuossa katiskankotterossa pitkiä ookkaan, pistää Asko.

- Siirrytäänpäs nyt vain kiltisti sinne asialinjalle Hunnilaan ja Attilan asuinsijoille, siellä missä preeria ja Budabudapesti aukeaa.

- Siellähii on yks vormulaosakisa, modernisoi Marko asiaamme.

- Aroilla, pustilla ja pampaksilla on tasaista ajella hikisten häkkisten, tömäytän sekaan.
Siinäpähän tuli motivaatio kera instruktion oikeaoppisesti peliin heitetyksi ja vinoilua kaupan päälle: - Tais jäädä perjantaina YPIn tunti vellosiltamme vähän vajaaksi, muistatteko junkkarit?

- Nytpä meillon sopu, sanoo Simppa ja Mikael ja tytöt nyökkäävät.

- Siispä sukeltakaamme sukulaiskansan sisuksiin!


”…mitä vähemmän on toivoa, sitä kiihkeämmin rakkaus palaa…”  1300-lukua  BD
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  

Pömpelissä soi!

25.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä
25.1. (ma)   1999   Kinkerit ja eläkeläishumpat

Monenlaista asiaa monenlaisilla ihmisillä, jos jään johtajan Pömpeliini iltapäiväksi koulun jälkeen.

Keskiviikkona jäin kuljetusvalvonnan jälkeen tietokoneelle täydentämään Virallista oppilaslistaa yhdeksäntoista esikoululaisen tiedoilla ja tiistaina ilmestyneellä uudella ekaluokan oppilaalla. 96. on pikku-Mira. Tervetuloa kouluumme!
Taitaa silti sata jäädä rikkomatta ennen kuin maaseudun eteläänajokilpa meitäkin alkaa riepottaa; kunnassa enää kolme koulua jäljellä paristakymmenestä.
Kolme ennättää käväistä oman talon väestä ja neljä ulkopuolista koputtaa parin tunnin aikana Pömpelin oveen, ja muutama soittaa.

Talkkari:         - Tässon nää monivetokimppalaput.

Ärrä:              - Nyppii 7 X 2  ei Jesselle tartu ei!

Keittäjä:         - Broileria vai filettä enkun-Taiston läksiäisiin?

Kyläläinen:      - Eläkeläishumpat salilla maaliskuussa, käykö?

Pappi:            - Kinkerit pidettäisiin koululla helmikuussa, kävisikö?

Jaska, y-aste: - Tällois asiaa.

Tyttöystävä:  - Päästäskö tietsikalle illalla? Päättötyötä tekemään, käviskös?

Kaikki käy paitsi tuon avoimen Jaska-velmun ja tyttöystävän ’päättötyö’.

Sekin kävisi jos valvoja löytyisi sen jälkeen kun viideltä olen jättänyt koulun, koska en halua että:
”…luostarissa tuli vähän väliä pikkumunkkeja maailmaan…”  -1300-lukua BD

  sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  

Lahjakortti roskiksessa roskakuskin armoilla

24.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä
24.1. (su)  1999  Ei mittää hättää kun tonni katoaa

Tarkistettu tieto: Loppiaisaatto on Shakespearen hilpeä naamionäytelmä, jossa Viola pukeutuu mieheksi päästäkseen lähemmäksi rakkauden kohdettaan. Eeva-Liisa Mannerin aviodraaman nimi sensijaan Uuden vuoden yö.

Melekonen häslinki 60 täyttävän kiertävän enkunopen lahjan kanssa. Keräsin ennen joulua kunnan opettajakunnalta rahat, hankin tonnin matkalahjakortin ja Simsalabim! Ja Klubi 7 tietenkin! Ei se enää äsken yöpöydälläni ollutkaan.

Ei minkään kirjan välissä, ei Raamatun, ei Maljan ja miekan, ei Koillismaan. Ei lehtien. Ei Elämänsuojelijan, ei Juoksijan. Ei yöpöydän laatikossa lenkkikirjan välissä, ei missään. Ei missään!
- Elä höttöile, sanoin vaimolle. – Tuo nyt minnekään viskaa, kuopasen automaatilta, seinästä.

Ei vaimo ollut samaa mieltä, vaan sanoit että ’miusta tonni on rahhoo’.

Ei ollut Rööni vielä ennättänyt roskia kuskata ja mitäs kummaa: lehtilaatikon pintoja vähän raapaistuani,

”Tilaa Kompuutteri kaikille!”

”Tilaa Tieteen kuvalehti!”

”Liity Uuteen kirjakerhoon!”

”Osta Sian takaneljännes!”,

vilahti lahjakortin kulma. Siinä!

Sieltä välistä löytyi tonninpotti. Ja minäkös onnenpyöräporkkana sauhuamaan:

- Onneksi olkoon englannin lehtori Taisto, olette juuri voittanut tuhannen markan napakymppimatkan Pahiafiilikseen ja saanut onnittelupuheeseeni potkua, takapihojen eksotiikkaa, roskakuskiromantiikkaa.

Taputuksia, arvoisa yleisö!
”…kun se on ja pysyy salassa, niin siinä ei ole oikeastaan mitään nautittavaa.”  -1300-lukua  BD
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  

Taivaissa toinentoistemme elämänsydänfilmit tutkaillaan - siellä meistä kaikista tulee Seiskan toimittajia

23.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä
23.1. (la) 1999  Muu henkilökunta

Ties monennenko kerran taas myöhässä syömässä: Puhelin. Puhelin. Puhelin. Oppilaista enää Jessukka ruokalassa.

- Anna mie mikrossa lämmitän lautases, sanoo Raikku ja kaappaa ruuan edestäni haisevista vastalauseistani huolimatta ja touhottaa: - Kylymee ruokoo kuka syö!

Kerrankin paikalla meistä pelkkä Muu Henkilökunta: Mirkku siivoamassa pöytien välejä, Jokkeri-talkkari syömässä lihamureketta ja Raikku meitä syöttämässä.

Ja kuka se sieltä ovelta kurkistaa – suntiohauturi Eikka.

- Kasta palasta!

- Antaahan olla.

- Pakkasen lisäks niinmitä?

- Moottorisahan varastanneet tuolta tielaitoksen varikolta.

- Ei ennen.

- Pönkä riitti ovelle!

Sitten kertoo Mirkku miten keskussairaalasta olivat kesällä virallisenoloiset ’huoltomiehet’ keskellä päivää käyneet kärräämässä puolenkymmentä tietokonetta huoltoon. Huollossa ovat yhä.

- Ja Vessiltä veivät television tuosta mutkasta, lisää Jokkeri ja: - Nene ois muuten yllättävän tuttuja jos satuttas paikalle!

Meillä koulullakin on kymmenkunta tietokonetta, pelottanut monesti tulla aamulla töihin, mutta onneksi ovat toisessa kerroksessa ja talkkari asuu pihapiirissä.

- Huumehörhöjä ovat, epäilee Eikka.

- Vaan kiinipä jäävät tuota tuonnempana. Vielä sitä kuule monta häpeätä itekukkii meistä saa kestää, syrjähyppyjä hävetä: taivaissa kun ollaan niin siellon aikaa kelailla toinen toistemme elämänfilmiä, sydämen ’kohokohtia’ katella. Ja hidastettuna makkeimmat palat! Meistä kaikista tulee Seiskan, Hymyn ja Alibin toimittajia.

Se on Eikka openkin sisäinen elämä melekosen hävettävää katottavaa, varsinkin jos filmin äänenä vielä on omantunnon ja ajatusten ääni. Häpeä hirmuinen: siinä saa kyytiä niin siskot kuin veljet, tutut ja tuntemattomat. Työ kaikki. Sama eessä se on Eikka siula!

- Voi hyvänen aika. NE vilimit sais jiähä näyttämäti! Jutut kirjottamati! huokailee Muu Henkilökunta ja Eikka.

- Nuama punasena niitä sitten tiiraillaan ja toinen toistemme temppuja sihataan ja otoksia ihmetellään – ja ajan kanssa. Kiire ei mihinkään. Pällistellään että tuokii tuommonen, no eipäs ois uskonu!

- Että ajatuksettiiko näkyviä siellä? utelee Muu Henkilökunta ja Eikka.

- Niin oon aatellu, pelottelen.

- Sitte ei tuu helevettiäkkää! manailee Eikka.

- Ne on öljynvaihtoviikot eessä itekullai, lähipäivinä parannus paikallaan, punomme johtopäätöstä Minä ja Muu henkilökunta ja Eikka.

Jessukka on huomaamattamme jäänyt vaaneksimaan, juttujamme kuuntelemaan ja sanoo sitten poiskävellessään:

- Mummoltapa varastettiin lamppu ja kello.


”… Ellen olisi monesti ja monien naisten kanssa kokenut sitä käytännössä.” 1300-lukua BD

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  

Open raivo K10

22.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä
22.1. (pe)  1999   Muovailuvahapötköjä olemme

Astuin YPIn tunnille karttapallo kainalossa kuin paraskin Puskas valmiina Unkarin valloitukseen.

Oli kuitenkin vedetty Johannaa tukasta. Oli käyty Heidin laukulla luvatta. Oli kamplattu Sannaa ja tönitty Ainoa.

(Pekka Matin kukkarolla, Paavo Arjaa Ulfin takia ahistelemassa, Seppo Eskon kanssa haukkumassa Beniä lyttyyn.)

- POJAT! ETTEKÖ TE VIELÄKÄÄN JUNKKARIT JA MULLIT, OLE OPPINEET TUOTA TUON VALKOKANKAAN TAKAISTA ASIAA: toisten kanssa toimeentulemisenihmettä!?!!

- HÄVETKÄÄ! JA IMEKÄÄ ITSEENNE TUO PIIRTOHEITTINKANKAAN TAKAINEN ASIA JA OPPI!

- ME EMME ELÄ KUIN NAPOLEON: ME EMME TAPA TOISIAMME, KIUSAA TOISIAMME OMAN ETUMME OMAN TÄHTEMME VUOKSI! MEILLÄ EI OLE OIKEUTTA SIIHEN EIKÄ MINKÄÄNMOISEEN FYYSISEEN KONTAKTIIN…

- Niin kun tytöt nimittellöö homoks ja vaikka mikskä haukk..., yrittää Toni kiilautua väliin.

Ja yllättäen pääsee väliin ja puolustukseen, Simokin viittaa, ja hyvä kun viittaavat, uskaltavat.
- Toni, uskon pojat teitä, kädet alas.
Katson tyttöjä, jotka punastuvat ja kieltävät aloittaneensa.

- Onneksi tämä kaikki ei ole lopullista, sinä et viiden vuoden päästä ole sama kuin nyt. Huomennakin jo toisenlainen. Mitä helpottavaa näihin tuskiin olen kertonut? Muistatteko mitä me olemme, millaisia?

Rapsutan sormella korvanlehteä hiljaisuudessa odottaen.

- MUOVAILUVAHAPÖTKYJÄ! kajauttaa luokka.

- Eikös helpotakin: elastisia, muotoiltavia – itsemme muotoiltavissa olemme. Muutos on mahdollinen ja varma.

Nyökkäilevät.

Kello soi. Olisi pitänyt opettaa että Budapest on Tonavan rannalla ja pampas on aro Unkarissa. Olisi pitänyt edetä, olisi pitänyt koska YPIn tunti on merkitty maantietotunniksi ja Helsingistä annettu ohjeet. Olisiko? Olisiko sittenkään?
”… millainen otus mies oli …”  1300-lukua  BD

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  

Nimittelyä K18

21.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä


21.1. (to) 1999   Senkin haisuhapero!  

Aloitellaan aamua, haukotellaan ja voivotellaan. Kullakin ne omat laskunsa maksettavina, ajatukset karkuteillä.

Lukevat oppilaat vuorollaan avaukseksi niitä tavanomaisia uuvutuksia: heräsin, rupesin nukkumaan, katsoin telkkua, pelasin pleikkaria, söin pitsaa, join limsaa, pesin hampaat…

Kunnes Joonaksista jompikumpi havahduttaa meidät:

”Suuttui sisko ja kävi nimittelemään minua linnunnimillä: Hömötiainen! Kuukkeli! Koppelo! Hippiäinen! Harakka!

En repinyt paitaani enkä siskoani tukasta vaan läksin postimerkkejäni tutkimaan.”

Avarakatseinen mies tämä Joonas, ei hermostu hevin. Keväällä sijoittui piirustuskilpailuissa kolmanneksi, tuhahti: "Minkähänmoinen raati siellä on ollut."
Hyppään juoneen mukaan, kun tiedän, että Joonas rajansa tietää ihmisen ärsyttämisessä. Tempaan sienikirjan hyllystä ja sanon: - Joonas, tästä laitat siskollesi litanian seuraavalla kerralla, suun tukkeeksi.

Heräävät horteesta lopuskatkin, valpastuvat möyrytessäni eri äänenpainoin:



- Senkin ISOLIUSKAINEN kurttusieni!

- Senkin LANTAkaulussieni!

- Senkin hento MÖRSKY!

- Senkin sinivöinen LIMAseitikki!

- Senkin PÖKKELÖKÄÄPÄ!

- SENKIN PIRUNMUNA!

- Senkin haisuhapero!

- Joonas, miltäs kuulostaa?

- Purevalta.

Hyreskellen avaa Joonas reppunsa nyörit ja pakkaa Sienet värikuvina reppunsa uumeniin, pakkasilta suojaan.

Vielä iltapäivällä hymyilee aina reppuun päin vilkaistessaan.
”Miten vielä tyhmempää on luulla voivansa tyhjällä lörpöttelyllä vaikuttaa ihmisiin, saada heidät toimimaan luontoaan vastaan ja muuttaa heidän taipumuksensa.”   -1300-lukua BD
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  

Haudasta noussut

20.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä
20.1. (ke) 1999   Suntiohaudankaivaja koululla käymässä

Kävi Eikka, suntiohauturin sijainen, tervehtimässä meitä opettajainhuoneessamme, missä ilahdumme kaikista kyläläisten vierailuista. Meillä on jatkuva ilmainen kahvitarjoilu.

Nyt on Eikalla eukot ja lekkeet, autot, kännykät ja pelit. Yhteen aikaan ei ollut edes kesää sen kummemmin kuin talveakaan: kului kymmenkunta vuotta viinanhöyryissä, kunnes viisi talvea taapäin tapanina – kaljat kyläkaupasta käytyään – yhtäkkiä oli jostakin lennähtänyt ikään kuin enkeli kyselemään: ”Onkohan noita pulloja muuten pakko tyhjentää?”

Sen jälkeen ei ole ollut. Haudasta on noustu – haudankaivajaksi toisille!

Mies parhaassa iässä, alta viidenkymmenen. Elämä mallillaan ja liikunta maistaa. Puolet Eikkaa sulanut kävellessä maantielle.

Kun ei Eikalla omia lapsia ole, joutaa vaikka joulupukiksi kylille.

-  Annoit Mats pahan keikkapaikan Eikalle sinne Pankintuvalle.

-  Miten niin?

-  Ajoin ties minne lossien ohi, kun en sillä laitaa pitäjää oo ennen käyny.

-  Myöhästyit?

-  Nippanappa ehin. Vaan paha oli paikka olla pukkina tuvalla, kun oli porukkaa paljon, ja kaks vuan usko, siunaili Eikka.

-  Ja muut uskovinaan, lisäsi Mats.

-  Ihan niinkun pyhänä kirkossa!
”Minulla ei ole muuta perintöosuutta kuin kunniani, ja sitä aion puolustaa niin kauan kuin elän.”  -1300-lukua BD
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  

Kuoleman voitelu

19.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä
19.1.(ti)1999 Maanantaikammoa ja keltaviolettipurkissa Suolahden sälesuksitervaa
 

”Ite kaikki joit, kahvin kaikki joit…


Äitipuolen nyrkinkokoisista silmäyksistä ei poika välittänyt. Poika pyörsi ulos, meni aittaan ja veti itsensä kaulakiikkuun.”
 
Yli seitsenkymppistä kaikenkokenutta kypsää Helmi Kellokumpua luen, Lasteen alaisia. Semmoisia narrattavia, enemmän tai vähemmän noteerattuja me kaikki paitsi nuo optiojohtajat, operatiiviset, paitsi johtajista se Nokian kuollut Kairamo, joka tosin noteerattiin – kaipa sitten itse ei. Oman isän kuolemasta tänään kolmekymmentäviisi vuotta. Orpona maailmassa yhä, tarkoitusta ajattelemassa. Tarkoitussokeana, kuten me melkein kaikki, käyn olemassa.
Löytyi käsityökaapin periltä puuhöylien viereltä tervapurkki, sälesuksitervaa keltavioletissa peltipurkissa.

”Käyttöohje: Puhdista suksen pohja vanhasta tervasta ja voiteesta talouspriillä kostutetulla rievulla varoen hankaamasta suksen lakattua pintaa. Sivele huoneenlämpöiselle kuivalle sukselle siveltimellä ohuesti SUOLAHDEN SÄLESUKSITERVAA  ja anna sen kuivua n. 30 min. ajan. Tällöin on suksi sopivan nahkea, niin että voide kiinnittyy hyvin sen pohjaan.

SUOLAHDEN SÄLESUKSITERVAA  käytettäessä ei suksia paahdeta.”  

Muistojen tervaa. Samanlaisesta purkista samanlaista tervaa olin paahtamassa, ohjeesta piittaamatta, kuumentamassa keittiön kaasuhellan liekissä Lampisiini, kun äiti tuli keskenpäivää töistä ja sanoi:  ”Isä on kuollut.” 

Syöksyin toisen huoneen seslongille ja ajattelin, ettei se mitenkään voinut olla totta – se ei voinut.

Jo illansuussa tuli kaupungista linja-autolla kummitäti, äidin sisko, kukat muassaan. Ikuisena kuvana: täti eteisen vaneriovella himmeässä lampunvalossa vastatulleena ulkokylmänä seisomassa mustassa turkissaan, ja itkustahellien silmien hätääntyneet katseet. Neuvottomina kaikki – kuolemalle ja pakkasille emme mitään mahda.

Maanantaikammo pysynyt matkassa läpi elämän, maanantainvastaisen yön levottomuus ja hikinen tuska.

Sälesuksitervalla tervasin viikolla vaahterantaimet.

Eri aika, eri tarkoitus.

Jäniksille ristihuuliin tummaa sävyä ja kitkerää pihkanmakua.
”..valjasti aasinsa väärin päin…” –1300-lukua BD

Ope synnyttää

18.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä
 18.1.  1999 (ma)  Arvovaltaa synnytykseen      
+2C. Napsaa vesi kattopeltiin. On sydäntalvi.

Ja Pee-open synnyttämisen aika lähenee. Pari kuukautta ja PAM!

-         Huomenna saisin tietää sukupuolen
-         Et kyllä kysele! kiellän.
-         Se on VÄÄRIN! Se ON väärin, säestää Mats.
-         Pakostahan se melkein näkyy.
-         Käännä pääs!
-         Pääs ruudulta käännä.
-         Jos ei enää opettajakaan malta odottaa kun synnyttämisen aika tulee niin johan on kumma.
-         MITÄ? NOINKO TE?
-         Noin, napautan minä.
-         Noin, napauttaa Mats.
-         Jos kahot, me emme tule mukaan synnytykseen.
-         Me emme tule.
-         Ja ajattele mikä arvovalta on paikalla jos me tulemme!
-         Ajattele.
-         Paikalla koulunjohtaja pitämässä tervetuliaispuhetta tulokkaalle ja varajohtaja luovuttamassa kunnan viiriä ja standaaria tulijan äidille. Miten juhlallista!
-         Miten juhlallista.
-         Älkää viittikö hei, yrittää Pee ja perääntyy opettajainhuoneen ovelle, mistä vielä huikkaa: - No kysyn Hannekselta, mitä mieltä hän on jos te tulisitte mukaan…
 
”…miten mieletön hän oli ollut ottaessaan voimattomana vanhuksena nuoren vaimon.” –1300-lukua BD
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  

Pikkuinen huuliharpunsoittaja

17.01.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, menneitä
Riippuvuus mistä tahansa, nautinnosta varsinkin, on pahasta. Siksi tästä lauantaipäivästä alkaen pistän kirjoitusneuvoni munalukkoon ja aloitan kuun loppuun kestävän kirjallisen selibaatin: ei kirjoitettua sanan sanaa.

Sen verran munaa täytyy miehessä olla!  http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_shades.gif

(Loppukuuksi - päivittäin Turun tuomikirkon kellon lyödessä 12 ja Vanhiksen vetäessä naruista kellonsoittaja Quasimodona - laitan ikään kuin tikkerinä pyörimään tammikuun päivät vuosikymmenen takaa viime vuosisadalta.) http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_shades.gif
17.1. 1999 (su)   Jiippari soittaa
Lehtiä lukiessa hyökkää usein kiukku kimppuun, kirjoja lukiessa usein tyyneys tavoittaa.

Niin kuin lätkää pelatessa levottomuus, hiihtäessä rauha, uupumus.

”Sie Jiippari, hiihät sie iltasella?”  kyselin viikolla kolmannen luokan filosofilta vitosta hiihtäessämme.

”Kävin mie illalla”, sanoo Jiippari ja jatkaa kiireetöntä taivaltaan, perinteisellä ja toppatakissaan.

Oli tälle tunnille saanut kaivettua sukset naftaliinista; viime viikolla ei ollut vielä joulukiireiltään ennättänyt.

Ohimennessä kannustan: Sie sitä oot niin ajatteleva tyyppi että siule soppii hiihto hyvin kun jää aikaa sottailla asioita. Pallopelilöissä ei ennätä muuta vuntsailemmaan.”

Puristan ylämäkeen. Takaa kuuluu Jiipparin loittonevaa katkonaista ääntä: ”…niin lätkässä pittää varoa ettei ne rynni päälle… ja kelle syöttää… laukasee…”
 
Niitä hellyttävimpiä näkyjä kun tuo Jiippari ilmestyi verkkahousuissaan toissa syksyn syyslämmössä pensasaidan takaa isojen poikien rähistessä eli pelatessa pesäpalloa urheilutunnilla. Ensin kuului vienoa harpun ääntä ja kohta sukelsi aidan takaa pikkuinen poika, joka siirteli vihreää muoviharpunnysää kevyesti huulillaan, melodisesti – ei rääkäten.

- Tule Jiippari tuomariksi ja soita meille aina kun tulee palo tai laiton.

Ja Jiippari tuli, puhalsi ja valloitti meidät kaikki eivätkä isotkaan pojat enää kiistelleet.

(Vähän niin kuin Pekkarinen olis ilmestynyt eduskuntaan. Hah ja hah.)
 
”… minusta te näytätte elävän ruumiissanne enää vuokralaisena.” –1300-lukua Boccaccio: Decamerone

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  

Viikon taakka takana - kalanpalat lattialla

Perjantaita puolta päivää pitää, aurinko Lassen talon takana, pakkasta -12,7. Toppatakin puolelle kääntynyt ilma alkuviikon plussilta, jolloin syksyntamineissa kärsi pyöräillä. Karvahattu toissa viikolla. Elämä Suomen maaseudulla on vaihtelevaa. Viikolla siirsi SP potkurinkin pois hiekalta pihamaan laitaan.

Polkiessa vastaviima puree mennen tullen tuulen käännyttyä sivulle pohjoiseen.

- Olkoot koulumurheet piilossa pyhän, koululle jääkööt koska kukapa meistä niille mitään mahtaa, olipa paikalle eli ei. Isompien ihmisten puristuksia, pyrkyreiden pyristyksiä ovat, toisten kynnen alla... päättää SP marmatuksensa pyörän tallinnurkaan työntäessään.

Opettaja -lehden onkii potilaatikostaan ensin, sitten käteen tarttuu Kauppalehti perässä KU:n Viikkolehti. Sisällä vasta huomaa Elonkehän kytkeytyneen Kauppalehden taitteeseen. Image laskuttaa 76 € vuodelta. Naapurin Kalle on tuonut aamulla eilisen Ilta-Sanomat ja vienyt vaihtokaupassa vanhan Hesarin mukaansa.

Seisaaltaan kypärä päässä lukee jo keittiössä: Sukupuolta vaihtanut Imatranpappi veikistelee puun takaa onnea täynnä. Huojentuneena kymmenien vuosien piinasta.

Sitten jysähtää yllätys suur!

Ilta-Sanomat onkin ensimmäisen kerran historiassaan opettajan puolella!

Eilisaamuna SP oli näyttänyt vaimolleen lehtiuutista kalanpaloista ja oppilaasta - koulusta johon oli jouduttu hälyttämään POLIISI. "Kato vaan. Kaikki kääntyy kumminkin kuria yrittävän opettajan ja koulun syyksi", oli SP murheellisena todennut.

Nyt ei ollut uskoa silmiään lehteä tutkiessaan, myötäkarvaan ymmärtäen antaa IS tilaa tapahtuman toisellekin osapuolelle: Sijaisopettaja sanoo opettamisen olleen yhtä helvettiä ja rotevanakin opettajana, taistelulajien harrastajana, oli ottanut oppilaan iskut vastaan ja sieraimet verta valuen katsonut paremmaksi vaieta kuin puolustautua. Syyn arvaa SP: koska näissä tapauksissa syy on aina opettajan, tiedotusvälineet iltalehdet etunenässä pitävät siitä huolen.

Sijaisopettaja uskaltaa puhua, sillä mitään menetettävää ei ole ja hyvin tietäen ettei mitään muutosta helvetilliseen menoon kuitenkaan tule. Jokin hentoääninen psykologinaisryhmä korkeintaan kokoontuu ja neuvoo ymmärtämään pienempiä.

" - Aikuiset ovat menettämässä pelin muksuille. He pelkäävät oppilaita ja niinhän asia ei voi pitkään olla, toteaa Kosovossa rauhanturvaajana toiminut mies." Siis se sijaisopettaja.

SP sulkee lehden sekä silmänsä ja kuva omasta kahdenkymmenen oppilaan viiskutosesta terävöityy: Miten ihana luokka, miten ihanat oppilaat. Näitä minä olen aina halunnut opettaa - ja se minulta viime kesänä yritettiin evätä kaikin mahdollisin keinoin. Mutta se painajainen on nyt ohi. Ymmärrys palannut kaikille osapuolille.

SP heittää lehdet pöydälle ja ripustaa kostuneen kypärän uunipellin tankoon. Oikaisee sohvalle, ottaa Kilven käteen ja ei kun Kirkolle porukan mukaan pujottautuu.

Siljan luo menee ja yllyttää: - Sano noille juoruakoille, että pitävät jo suunsa ja ovat nokertelematta. Mitä se niille kuuluu jos sinä isätöntä lasta kannat. Mutta Silja, sirkku tytönpalanen, joka on häpeänsä yli päässyt ja sulkenut murheensä nyytinmyttyyn, tuskin katsahtaa SP:tä sivusilminkään, jättää raskasaskeliset, verkkatahtiset kiusaaja-akat hetkessä taakseen ja kepsaa kannankevein, nilkkavilskaan kilpaa eteenpäin.

SP säntää perään huolta murhetta vajaa.
"...mielensä helmat koonnut ja siepassa vihurin viskeiltä pelastanut nyt joudunmenossa ja jalkakiepassa kiirehti puikki mokomien ohitse, karsaitten silmänkynsiltään ja kadekirppujen sielunkärsiltään! ... ... pitikö sentähden olla ihmisten nokittavana kuin talinpalanen tiaispölkösten hakkaamilla!" Kilpi V, 1937: Kirkolle

Onko Karalahdesta isäksikään

15.01.2009 - 13:04 | hikkaj | merkinnät, URHEILU, LENNU, kertakäyttökamaa
Alkoi taas tietokone ulista ja välkkyä punaista. Ei ollut vaikea arvata kuka pyrki maileineen tykö: Lennu loytänyt varmaan tiedotettavaa.
"Vaikka en oo isä, niin ex-opettaja oon kumminkin ja käyn kuumana kuin hellankoukku eli lätkäkämaila. Lue noita Karalahden käräjäsitaatteja:
  • "On aika hienoa, kun saa ryypätä rauhassa."
  • "Olin kesälomalla silloin, eikä minua kiinnostanut sillä hetkellä mikään muu kuin juhliminen, rentoutuminen ja ryyppääminen."
  • "En pysty muistamaan."
- Ei helevetti! en paremmin sano. Äijällä seitenvuotias tytär. Ja meno kuin murrosikäisellä. Nakkaan sen ensimmäisen kiven ja ex-opena ilman kysymysmerkkiä kysyn: Missä on kasvatusvastuu. Saako kuka tahansa ryhtyä isänhommiin.

Yhtä sikamaista on touhu kuin kaukalossa kaukalolaisilla joita jääkiekkoilijoiksi kutsutaan. Lajinsa valio: menee Bandidos-moottoripyöräjengin Kyläsaaren kerhotiloihin jotta saa ryypätä rauhassa.

JOTTA SAA RAUHASSA RYYPÄTÄ!!!

Kai se koulu lapsen kasvattaa sekä rakentaa ja lujittaa koulun ja kodin välistä yhteistyötä!

Kolminkertainen ei-hele! -huuto: Ei-hele! Ei-hele! Ei-hele!
Sehän se. Ja se siitä. Välitän Lennart-ystäväni sanomalehtikatsauksen tietoonne.

  
  sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  

Lääkärin iso Z ja koulusurmat

.

.

Kelan asiantuntijalääkäri Heikki Palomäki muistuttaa: 'Työuupumus tai työpaikan ihmissuhdeongelmat eivät kelpaa syyksi palkalliseen sairauslomaan tai sairauspäivärahaan.' Silloin työnantaja ei ole velvollinen maksamaan sairausloman ajalta palkkaa eikä Kela sairauspäivärahaa.

Opettajakollega, erityisopettaja naapurikunnan puolelta, piipahti eilen kylässä ja kuunteli kun ensin haukuin oman pitäjän poliitikkojen pikkusieluisuuden ja kostonhalun. Sitten sanoi että 'annas kun mie nyt puran' ja antoi tulla täyslaidallisen:
- Joulukuun olin väsymyksen takia poissa töistä. Alako silimissä vilistä niin painelin lääkäriin. Tämä oitis oli valamis kirjoittamaan kahden kuukauden sairasloman. Kai sitä silimät ristissä siihen malliin tapittelin. Onneks en käyttänyt kuin kuukauden, nyt oon taas töissä. Joulukuun rahatulot olivat nolla euroa. Kela ei ole velvollinen maksamaan sairauspäivistä jos lääkärin todistuksessa on iso Z. Eli Zorron-merkki. Vielä vähemmän työnantaja.

Valehella pitäs jotta pikkurilli on kipeä taikka selässä juilii - koska sieluun ei saa koskea!

Aattelepa mihin tää pahimmassa tapauksessa johtaa: Koulusurmat saattavat ollakin kateederilta käsin tehtyjä! Kun väsynyt opettaja yrittää raahautua maalitauluks villille menolle. Siinä maalitauluna saattaa ollakin pian luokka kun tarpeeks pitkälle tauti etenee. Pitäs kai tässä joku häpy olla että millaista työtä teet ja millainen määrä ihmisiä siun käden alla työskentelee.
Mykkänä siinä kahvipöydässä istuskeltiin aikamme, nielaisimme viimeiset palaset mansikkakakusta, ja sitten vilkuteltiin pihamaalla jälleennäkemisen toivossa. 

Nuutinpäivänä Wanhaa tapaa noudattaen

Wanhaa tapaa noudattaen
    • raahattu joulukuusi ulos, karisteltu neulaset ties minne pompan taskuihin keväällä löydettäviksi
    • työnantaja käynyt testaamassa: Ilovaaran koululaiset eivät edelleenkään, perinteitä noudattaen, hallitse nominatiivia, partikkelia, perfektiä - aina hyödyllisestä possessiivisuffiksista puhumattakaan
    • sivistyslautakuntaan valittu, emäpuolueen taholta, Ilovaaran koulun arkkiviholliset; odotettavissa lähiviikkojen aikana, ettei liian myöhäksi viime vuoden tapaan menisi, esityslistaan pykälä:
      • § Ilovaaran koulu lakkautus
        • taloudellisiin ja ennen kaikkea kieliopillisiin syihin nojaten päätettiin esittää hallitukselle  Ilovaaran koulun lakkauttamista.
    • hallitus päättää esittää valtuustolle Ilovaaran koulun lakkauttamista
    • valtuusto, perinteitä kunnioittaen, päättää olla lakkauttamatta Ilovaaran koulua.
Noinhan se menee ja noinhan se mennä joutaa. Pääasia että homma, lopettamishomma, pyörii kuin paraskin perpetuum mobile ja opettamishomma häiriintyy.

Sydänsyrjällään tässä taas odotellaan mitä tuleman pitää eli milloin päntänäijien on taas aika keväänkohvalla vajota heikkoihin jäihin.
" - Milloin putoaa, milloin ei! huusi Päntän ukko vastaan ja kiihdytti rekensä vauhtia. - Se on Herran kädessä!" Haanpää, 1947: Heta Rahko korkeassa iässä 
  sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    

VILJUVALJU ja irtileikkautunut miehen pää



.

Kontrastia kerrakseen.

"Katselin kukkasta kerran, neitsyistä viljuvaljua", ilmoitti Kilpi minulle sunnuntaiankeuteen, iltapäivällä juuri siihen ankeuden huippukohtaan, siihen valjuimpaan, kello kuudentoista särveen kun nousevan viikon työasiat ovat alkaneet pahimmoilleen jyllätä avohakatuissa aivoissa. Ja minuakos varsin ilahdutti, melkeinpä mykisti Volterin vanha kieli - taas kerran! Se vetää kissanpennun tavoin puoleensa, hymyn ja hyväntuulen kera - kutituttaa leuan alta. Olkoon työviikko mitä on.
"Pää oli leikkautunu irti, torso jäljellä Espoon radalla, oli joku jääny junan alle. Miehen pää", ilmoitti tyttö etelästä myöhempien uutisten jälkeen. Mykisti.
Piti kuitenkin kysyä kiireellä heti perään, ettei olisi jääty jauhamaan onnettomuutta: 
"Tiedätkös mikä on viljuvalju?"

"Vihje."

" 'Niin puhtaina riippuivat sen kellot varressaan'."

"Kissankello."

"Keväämpi, märemmän paikan kasvi... 'ja itse se varsi nousi lehtiensä välistä kuin kaunein sointuva ajatus'. Miten muuten Lempi voi?"

"Lähti just ulos hiirijahtiin talon alle. Tai pissille."

"Sillä on myrkyllinen marja ja liittyy jäähyväisiin. Jos satut Kilven Suljetuilla porteilla divarista löytämään niin ota!"

"Millä kirjaimella alkaa vijuvalju?"

"Ällällä ruotsiksi. Tuo Kilven viimeinen kirja on niin loitolla kielellisesti tavan kiemuroista, että Vilho Suomen mukaan 'alttiinkin ymmärtämisen tahdon on usein vaikea tavoittaa sanojen takana olevaa ajatusta'. Se kukka muuten tuoksuu hyvältä ja alkaa koolla ja on ruotsiksi LILJEKONVALJE ja kilveksi VILJUVALJU."

"Kielo!"

"No se. Unoha se junaturma ja näe kauniimpia unia. Lempille terveisiä."
  :( sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    

Matkalaisia

On niin ällöä painaa kynä paperille: kaikki painavampi on jo kauan sitten kirjoitettu - joko toiset tai sitten itse itselleen = Markus Matteus, Luukas Hikkaj jne.  Mutta jos elää niin syö - sitähän se on.

Kiukuttelen itselleni, koska liian helppoa on kaikki, lautanen kukkurillaan: mitään uutta ei tarvitse tuottaa, luoda, synnyttää, kaikki on valmiina - sen kuin lappaa. Eivät ne katoa ne sanat, jotka kirjoitettu on, vain sanottu katoaa, eivät ne haihdu savuna ilmaan niin kuin pilkepinot, joita vuosi toisensa jälkeen innolla puurran, puran ja poltan. Eilenkin kaksi sahallista.

Ojennan vain käteni kymmenen vuoden taakse ja luen vaikka juuri tätä päivää, tasan tätä päivää; silloin tosin oli maanantai ja tulipalopakkanen, nyt lauha sunnuntai, suveksi kääntyvä.
TAMMIKUU 1999
ma 11.1. Turkista pois
 
Vaimo vuoteen ensimmäisen kerran töihin. Innoissaan. Aamukuudelta paukkupakkaseen starttasi sadan kilometrin päähän. Pankkiin. Toiseen pankkiin, kun omasta irtisanottiin henkilöstömenojen pienentämiseksi.

Jännitti jo pyhäiltana niin perhanasti:

-         Entäs jos en sua turkin vetoketjua auki kun oon perillä?
-         No onpa peleko! kummastelen.

-         Niin niin aatteles nyt. Ilimestyn uudelle työpaikalle ja vetoketju jumissa, kuvittele ilmeitä kun ähellän ja ähellän ja turkkiin oon juutuksissa … uusi virkailija saapunut! Ei herätä luottamusta.
-         Jätä vetoketju varmuuven vuoksi puolitiehen niin voit pujottautua, ikkäänkuin savusukeltaa takistas ulos, annan taktisia neuvoja ja alan minäkin jo uskoa kummaan, sillä mistä näitä Venäjän Värtsilän kesätorihankintoja tietää! Kahensaan markan turkki. – Tai mää Essolle niin ne rälläköivät siut irti!

Onnellisena tuli illalla kotiin. Oli päässyt turkista pois.
”…pidättyminen lietsoi hänen lemmentunteensa kiihkeämmäksi, kuin se olisi vapaasti ilmetessään ollut.” –1300-lukua BD
Näköjään Boccaccioa ja Decameronea Danten jälkeen luin ja lainailin tuolloin. Nyt seestyneempänä ja siivilöityneempänä kävelen kirkkomatkalla Kilven porukoissa, kohtapa airoihin käsiksi: kolmisenkymmentä meitä on veneelle vaeltamassa.

Lautamies Lahdenperä harppii joukon nenänpäänä, viimeisten joukossa säärystelee Härmälän Herman kuuron Judittansa kanssa ja heidänkin jälkeensä vielä samalla veräjänavauksella Vainionperän Heikki mustankipeän Karoliinansa etupuolella sekä säpäkkä Herras-Manta polunpiennarta huppimassa - ihka viimeisinä Metänkylän Agata toisiaan näykkivien Isontalon Vihtoriinan ja Vähäntalon Justiinan välissä vierekkäin tapikoimassa.

Pyhä on kylässä ja juhannus raiteilla.

Piankos tästä sivulta 78 päästään tutussa seurassa astumalla sivulle 233, jolloin jo aletaan kirkkopaattiin asettautua! Helmimaaliskuun vaihetta veikkaan, hiihtoloman seutuvilla.
"minäkin olen ja sinäkin olet ja molemmat yht'aikaa ja samassa kylässä, eikös olekin ihmettä koko elämä ja kaikki tyyni!" Kilpi V,1937: Kirkolle
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  

Marlon Häkämies ja Marlon Niinistö tangotunnelmissa Seine-joella

.

Yön aikana oli lehahtanut viestikyyhkynen, niin Lennun lähettämä niin, mailiboxin räystään alle:
"Tänä iltana tarjolla Häkämiehen ja Niinistön tarina.

Muista katsoa Teemalta klo 21!  Tapahtumat yksyhteen?
  • Viimenen tango Pariisissa. K15" 
On. On sillä kehnolla huumorintajuakin, vaikkei äkkinäinen heti huomaa. Vai tosissaanko lienee? Vai näinköhän Lennart haluaa sorhata näppinsä jo toistenkin lauantai-illanviettoon...

 
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    

Jyväskylän tappomurhan sairaankuljetus

.

Kas kummaa! tipahti Lennulta maili:
"Huomasitkos miten vanhoja äijiä Jyväskylässä päin pitävät ambulanssimiehinä.

Kyllä kaupunginjohtaja Kettuselle ylettömiä erorahoja maksetaan, sitten maksumiehet joutuvat paareja kantelemaan lopun ikäänsä."
No jopas löyti Lennart olennaisen pointin!

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   :( :(

Yle tuhlaa ampumahih-hih-hiihtoselostajiin Tap- ja Ik-olaan

.
"Jukolauta! Eikö enää oo mitään mieltä tuolla Ylen rahantuhlaustouhulla:
Kierrättää nyt noita kahta äijää pitkin Euroopan mantuja selostamassa, jotta Suomen ampumahiihtäjä on viideskymmenesviides (55.), joskus onnenkantamoisin peräti neljäskymmenesyhdeksäs (49.). Ja lähetystä joka päivä! 

Kierrättää oikein kaksinmiehin, joista toinen, se asiantuntija, ei osaa kuin murahrella ittestäänselevyyksiä: "Täplän lairalta täpärästi purotti Mäkäräinen." "Larulla pärjätähän oikeenlaasesti voirelluill suksill."   Viime talvena touhu vasta vinksahtaneelta vaikutti. Hiltunen lie kuukahtanut talviunille.

Talven kiertävät - tyyristä lystiä! Ilimaankos lupamaksuja taas korotettihin."
Siinäpä sitä mailia taas Lennartilta. Kajavaksi ryhtynyt Lennu, äkämystynyt rauhallisiin miehiin. Formulan jyrinääkö kaivannee?

Joskus tuntuu, ettei silläkään miehellä kaikki kohillaan ole, jos ei kohteillaankaan, koskapa niin tyhjästä kimpoilee. Niinistön romanssin on kai jo sulattanut, ei ainakaan mitään maininnut Unkarin matkasta. 
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    

Kiimalammen tienoilla viimeinen tikka selästä irti

Ei singonnut taivas sinisiänsä, eivät olleet perhoset pyrisemässä helpeitten heiluvilla, saati pääskyset ilmoissa, västäräkit kedoilla, ei auringon kudetta valon niisillä eikä suihkeitten sirpaa sinen huljissa SP:n astuessa aamulla umpipimeälle pihamaalle karvahattu solmittuna tiukasti leukaperien alle. Ei, vaan anturoiden alla narskahteli pakkaslumi. Kahtakymmentä miinusta oli mittari näyttänyt, kun oli käynyt aamunlehden laatikolta ja samalla reissulla pumpunnut ilmakehiä pyörän renkaisiin.

Tamron suuromistaja, saksalainen miljardööri, 74, oli tehnyt itsemurhan, hypännyt junan alle menetettyään muutaman joutavan pörssimiljoonan; lie tuolle kuitenkin enemmän jäänyt kuin Ilovaaran koulunjohtajalle ja kyläläisille yhteensä... Niinistö matkustanut tyttökultansa kanssa Budapestiin, ja kuka mitäkin kahta kummempaa jäynää harrastanut. Siksiköhän joutui SP keskeyttämään joululomansa ja kapuamaan polkupyöränsä satulaan? Siksikö jotta jonkunhan se on työ tehtävä!

Ei vaalennut kympin matkalla päivä kun perille joutui. Varpaita, sormia kylmä hipelöi; paidan kostutti hiellä pakkasukko toppatakin alta - kummallinen voima, kummalliset kujeet tuolla herralla.
  • Suahaanko myö männä lehtee luatimmaan kirjastoon?
  • Mie oon jo Kiinan muuriin tutustunu: 6000 km - mitäs sitten?
  • Äit unohti 12-vuotiaan Jeesuksen Jerusalemiin - pelikonettako lie jiäny näpelöimään.
  • Kummilapsilimotukset tehhään, suahaanko männä konneile?
  • Nytkö jo perjantaina matikan kokeet? Epistä!
  • Luistimet on tuotava perjantain liikkaan.
  • Erisnimestä pölötti uusope kun käytiin piirustuspaperia kolomenelosesta.
  • Peukalo viänty lumikukkuloilla kun viskasin voltin. Vihloo!
  • Suahaanko uuvele oppillaale ehtii matikankirja?
  • Pötöstivät meitä näissä valolaasertikkujen hinnoissa! Jättivät alvin ilimottamatta.
  • Millon yökoulu on?
  • Viissii vuotta suattaa kiinalisella männä ennen kun oppii merkkilöistä lukemaan!
  • Paatkos tuohon nimen niin piäsen isän mukkaan Berliiniin!
  • Ettes työ tiijjä mikä on luuppi!!!
  • Miula on migreeni.
  • Perunavellin kanssa pehmyttä leipää saa syödä korillisen.
  • Toi iso poika töni mua!
  • Onko tänään työpaikkakokous?
  • Linja-auto on jo pihassa - alkakaas laputtaa!
Tikkatauluna oleminen alkoi hellittää puolessa matkaa, Kiimalammen kohdalla riuhtaisi SP viimeisen nuolen irti selästään ja polki huojentuneena kotiinpäin. Ihasteli kun nyt oli valoisaa ja näki; aurinko kajotti violettina lounataivaan reunalta. Pankin mittari valehteli että vain -15; Osuuskaupan liput sojottivat koilliseen, kirkon tornikukon nokka vastapäivään niin kuin pitikin. Seurakuntatalon lipputangossa surulipun helma viisti maata liki.

Onneksi puunkantoteline uunin vieressä oli koivupuita täynnä.

 
"...koskas miesvälisissä tarha-asioista muuta puhuttiin kuin välttämättömät sonnasta ja sonnanajosta?"  Kilpi V, 1937: Kirkolle
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    

Parin vuoden saaristoseikkailu alkupäivillä (reality)

"... myötäneet mielenniskaa lauhojen liepimille ..."
Kahdenkolmen sivun keskivauhtia etenen Volteriani, pala kakkua, täytekakkua - ja joka päivä! Ajatella! Tätä riittää toiseksikin vuodeksi, tätä elämänhyppyä, palapelipuzzlea. Ihanaista mesimarjaa.
Ihan paperilla pyöristellen laskea täytyy:


  1. Alastalon salissa   900 s
  2. Pitäjän pienempiä  500 s
  3. Kirkolle                400 s


Jaan kolmella sivulla per päivä, kolmella varmuuden vuoksi jotten liioittelisi lukunopeuden hitautta.
1800 : 3 = 600 d vähintään. Siihen kun lisää lomat sekä kiire- ja kyllästymispäivät, on kissanpäiviä edessä parisen vuotta, vuoden 2010 loppukvartaalille - juuri se aika joka on eläkeikään. (Lukee sitten ne Volterin varhaiskauden tuotteet, jotka tällä viikolla posti Ruissalon antikvariaatista kuljettaa.)
KAHDEN VUODEN SAARISTOSEIKKAILU VAIHTELEVISSA OLOISSA YKSIN on alkanut.
Aito lapsenilo, tutkijan uteliaisuus on syttynyt SP:n tyhjässä, vasta raivatussa päässä.  http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2008/10/31/paratiisin-raivausurakka-yha-jatkuu/
Tiedän, tiedän, tottakai tiedän! Vaara, kielonmarja, vaanii Puna-Hikkaa yksin kulkiessa. Tämä voi olla nopeasti vähästä syttyvää ja vaarallista kuin lapsen riemu horjakalla pöydällä: yht'äkkiä tuossa tuoksauksessa alasrojahtavaa.
Mutta siitä jo niin iloinen olen, että ylipäätään vielä syttyy elämänkemulle näin herkästi mukaan. On yhäkin kyllin naiivi asettumaan mukaan ja matkaan täyssadalla, yllytyshulluna, vaikka sydän riekaleina rinnassa riuhtoo.
Mikä nautinnollinen kuikuilu Vähäntalon Vihtoriinan ja Isontalon Justiinan niskannakkeluun, Andersin ja Aatun, viholaisen ja keräjäkiusan olkapään nyhillä eteneminen kirkkomatkalla onkaan!
Tuosta alun lainauksesta piti puhumani ja kysymäni: mitäpä sanot ja selität sen, Sinä, tässä vaiheessa enää ainoa lukijani? (Eilisestä yleisöryntäyksestä säikähtäneenä kirjoitan tänään itse, Lennun jätän äkäliemeensä marinoitumaan.) Nuo neljä lyhkäistä sanaa - ja pitkän päivän työ minulla ennen kuin sain selville jokaisen sanan, kakunmausteen: "MYÖTÄNEET MIELENNISKAA LAUHOJEN LIEPIMILLE"*
Kirkkoon juhannusaamuna kävelemässä - ennen venerantaa kirkkopaattiin asettumista - ovat naapurinemännät räjähtämispisteessä toisilleen, syntymäisillään 'sellainen suumeteli ja särkevä sanankimitys, että varikset kylästä olisivat kaikonneet kolmanteen pitäjään ja kivet tien varsilla ruvenneet pitelemään korviansa'.
Vaan ei sydänperiin tärskäystä tullutkaan, 'rauhalle kääntyivät'*, kun nuorten emäntien väliin ilmestyi tanhuanpäästä Metänkylän Agata, leski ja täys'ihminen, jolla lapsia vakussa: pojat Amerikan meren takana, jos enää elossa kumpikaan.
Tähän viritän nuotion tältä päivältä ja laavulle laskeudun lepäämään 59 sivun ja 12 mesimarjavuorokauden jälkeen, jotta taas huomenissa uusin innoin vereksin voimin nousen uutta arvaamatonta makuetappia kohti nyykkimään.
"Emännätkin olivat muistaneet itsensä nuoremmiksi Agatan rinnalla ja myötäneet mielenniskaa lauhojen liepimille, koska puhe oli hurskasta, niinkuin kirkonpenkissä olisi istunut ja kuunnellut sanaa."  Kilpi Volter, 1937: Kirkolle

Tyttärensä kanssa naimisiin!

05.01.2009 - 10:08 | hikkaj | rakkaus, LENNU, kertakäyttökamaa, voe mahoton!
Ei  tunnu sulattavan, ei, Lennart sitten millään Jennin ja Saulin Rakkausavíoliittoa. Ties montako mailia kerkesi pyhän seutuna pukata.
"Eniten tuossa kyrsii tuo lolitamaisuus: mennä nyt naimisiin pentuhuimien kanssa. Omat lapset vanhempia kuin morsmaikku! Mitähän ne uudesta äitipuolesta tuumivat, miten kutsuvat?

Jotenkin brutaalininsestimäinen, namusetämäinen fiilinki iski päälle.

Seuraapa noita poliitikkomiehiä ympäri maailmaa: sama tätsi joka paikassa. Ranskassa Sarkozyn Carla ja Putinista mitä puhunevatkaan!"
Eiköhän hällä muuta huolta, omia murheita liene ollenkaan? Jos ei aihe vaihdu niin roskapostiin ohjaan ystävän hengentuotteet, vaan toisaalta en raaski, koska Lennun kiihkeitä puheenaiheita on mukava kuunnella ja ihmetellä omaa vaikenemisen viisautta.
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    

Mummo - vanha kettu


- Ei kuulu iän. Tais männä poksi rikki, poksi poksahtoo, soitti mummo iltamyöhään.
Ja sai ohjeet että painapa siitä keltasesta kolomannen rivin neljännestä nappulasta. Sittenkös siunailemaan:

- No nyt hävis kuvahii.
- Paina sitten siitä ylimmän rivin keskimmäisestä nappulasta, siitä punasesta.

- Kummastako kapulasta?

- Siitä pienemmästä.

- No nyt hävis vihree valo tikipoksista.

- Kokeilepa ison kapulan punasta nappia.

- Nyt sammu televiisiosta punanennii valo.

- Entäpä jos painaset vielä ihan alimmaista nappulaa oikealta alhaalta

- Miepä tökkeen...
Samassa kuului ruminaa. Mummoko kaatui? Satuttiko itsensä? Kopinan ja huohotuksen ääniä alkoi kohta jo erottaa ja puhinaa:

- ... Putos koko värkki lattiale. Ja patterin kehvelit levis pitkin permantoa, yks män toppatuolin alle. Mitäs sitten tehhään?

- Potkase se koko kottero pitkin seiniä!

- Mitä virkoit?

- En mittää. Mie tuun kahtomaan, kohan vaihan yökkärit pois. Vai  ennättääkö aamulla?

- Ketusta jäi nyt murhooja tietämätä.

- Eli tuunko vai oonko tulemata?

- Ei tarvii tulla.

- Eikö siun pitäs jo olla nukkumassa, eikö ne hoitajat käyneet?

- Kävi ne vuan kun lähtivät niin nousin ylös Kettuu kahtomaan. Jännitystä vanahan luile. Miepä tästä soittoo rillautan Elvile niin se selevittää sen murhoojan...
Sitten yhenäkin pudotti mummo luurin paikalleen, jäivät hyvät yöt ja kauniit unet  toivottamatta.

"...säilyi sopu siivossa joka puolelle ja pysyi nyyttiväleissä ja kupintilkansuosioissa." Volter Kilpi, 1937: Kirkolle

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  
    


Suomen luotettavin nai puolta nuoremman

  • .
Nytpä Lennartista vasta riesan lykkäs: jokapäiväkö, toivottavasti ei, meinaa lähestyä mailitse 'viisauksillaan'?
"Suomen luotettavin poliitikko on löytänyt vastakaiun: salaa seurustellu ja nyt mennä pamahtanut naimisiin puolta nuoremman kanssa. Puolta nuoremman kanssa! Se on viisautta ja harkintaa se - ja ennen kaikkea tulevaisuuden suunnittelua.

Olis ottanu puolta vanhemman, niin olisi saanut elämänviisautta repullisen lisää.

Kyllä nää ovat yksiä lipposia koko sakki!
Tuus  Lennu"
Siinä on väärä mies oppinut nyt sähköpostin käytön. Senkö hittoa se minulle näistä purppasee!? Roskapostiksi panen pian, jos ei kateus Lennulta lopu.

Näkyy muuten lähettäneen tuon saman mailinsa* osoitteeseen: sauli.niinisto@eduskunta.fi

(*ps puhemiehen puhemieheksikö lie Lennulla ollut pyrky?) 

sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi     

Diskopalo Bangkokissa pääuutisena TV-uutisissa!

Lennart ystäväni on päässyt näemmä vihdoinkin sinuksi edes yhden nykyajan vempeleen eli tietokoneen kanssa. Jo eilen uudenvuodenpäiväniltana saapui perille maili osoitteesta lennart.jarvi@hotmail.com Ja se kuului näin:
"En ymmärrä tuota TV-uutisten painotusta.

Jossakin Bangladeshissa tai Bangkokissa, joka tapauksessa mahottoman kaukana, tavan ihmisen ulottumattomissa, on ollu disko ja siellä tanssittu ja yökerhotansseissa kaks (2) suomalaisturistia ja talo on lopulta palanut kemujen ollessa parhaimmillaan ja suomalaisjuipit ovat selvinneet hengissä.

Ja tämä sitten nostetaan pääuutiseksi tv:n  puoliysin pääuutislähetyksessä!

Presidentti Halosen uuden vuoden perinteistä puhetta roikoteltiin vasta uutisten häntäpäässä.

Mahtaa uutisporukan sielu ja ikäjakauma olla aika lähellä diskoikäisiä.
Gott nytt år!     tuus Lennu"
En vastannut. En vielä edes uutta vuotta toivotellut. Lennu on tavattava face to face, jotta näkee senhetkisen mielentilan. Näkyy muuten lähettäneen saman mailin osoitteeseen: jaakko.jonkka@okv.fi