Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

lauantai 1. marraskuuta 2008

Marraskuun 2008 Kauppalehti-blogit

Luotaantyöntävä joulukalenteri


(Tästä alkaa lukijoiden lopullinen karkottaminen, vai sanoisiko kauniimmin: joulukärpästen hätisteleminen.)

Lukijamäärän räjähdysmäisen kasvun lisääntymisestä, so. intimiteetin menetyspelosta, säikähtäneenä pähkäili SP syksynmittaan ihan totisin naamoin, miten saisi lisääntyvän populaation eli koiralauman (ks. y.o. motiivi: Walk of ideas than a dog though...)  potkiskeltua ympäriltään, päätti sitten vaikeaselkoisuuden saavuttamiseksi joko pidentää virkkeitä, saksalaisittain, tai lisätä lyhenteitä sekä sivistysanojen määrää ja mennä aihealueelle, joka sulkisi tien suurimmalta osalta kurkuilijoista, ja pudottaisi näin pois liiat norkoilijat, minkä jälkeen Vanhanaikaisen, Haikuilijan, Naisen vedenjakajalla ei tarvitsisi enää olla huolissaan listasijoituksestaan.
"Heureka!" hän keksi.

"Joulukuun alusta aloitan Luotaantyöntävän joulukalenterin, sen minä julkaisen. Kultturellin katsauksen oman maailmankuvan muodostumisesta. Eiköhän tepsi! BB:n Höntti-Hennat jouluun peilaavine aforismeineen 'Mää oon niin kaunis'  unohdan, sivuun siirrän kuin myös vähänkin intohimoja aiheuttavat asiat parafiliasta hypogonadismiin. Muodostan joulunaluspäivistä luukkulistan, johon kelpuutan vain itseäni innostaneet kirjat ja kirjailijat kaikkine kotkotuksineen.

Tervolla, Remeksellä ei sijaa siinä majatalossa, kirjailijagalleriassa, ole, ei edes sen tallissa."
"Niin paljon parasta, kyllin hyvää ja vaikuttavaa, Harry Forsblomin Aurinkolinna, Heidi Liehun Perhosten valtakunta, Jan Blomstedtin Sanojen takana, Jaan Kaplinski, Juha Mannerkorpi etc.... jää pois" huokaisi SP velttona ensimmäisenä adventtina Joulukalenterin valmiiksi saatuaan.
Yhden kainon lahjatoiveen lähetti yläilmoille:
"Joulun odotusajan tulisi olla pitempi, paljon paljon kauemmin kestävä kuin noilla yhä varhaisemmilla joulunaluskauppiailla. Kalenteriluukkuja tulisi olla 365, jotta kaiken lukemisenarvoisen saisi selitetyksi.

Vaan kun ei, niin ei. On koetettava karkottaa lukijalaumansa lyhyemmässä ajassa. Kirjavaskoolia  tehokkaasti heiluttaen onnistuisi kyllä tavanomaisella päivien lukumäärällä."
Niin mietiskeli SP vakuuttuneena onnistumisestaan, ja on huomenna iskussa kankeamaan ensimmäisen luukun sepposen selälleen.
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )  

Share

Mustalainen ja neekeri ja maalaistollukka

Ei kaupunkireissua ilman Lennartia. Piti kirjastoon taas viikon nyytti palauttaa ja vältellä samalla miestä. Kirjastossa on kuppila, vaan se on niin avoin ettei suojaa anna. Pullakahvit parempi nautiskella kadun toisella puolella Pullapuodissa, samalla saa mukaansa tuoreen leivän.

No eikös kehveli siellä, käsi pystyssä vastaanottamassa. Eikä kuulumisia ole tapana vaihtaa vaan suoraan asiaan syöksyy tämä pyöreänaamainen Hitler-viiksinen mies, pallopää pyöreissä rilleissään. Lennu.
- Sinä olet maalainen ja minä olen kaupunkilainen. Onko  sinusta muka halventavaa jos sanon sinua maalaiseksi?

- Ei. Maalainen mikä maalainen. Maalaistollukka.

- Entä landepaukku?

- Vierassana. Ei tee vaikutusta. Samapa tuo.

- Toukohousu?

- Kuulostaa tutummalta.

- Ei loukkaa?

- No ei. Mikäs tässä nyt takana? Itätuulta kolme beaufortia?

- No kuulin, ettei mustalaista saa sanoa mustalaiseksi eikä neekeriä neekeriksi! Kummallista että neekeri on musta, mutta mustalainen ei ole musta eikä mustalainen vaan romani. Tummaksi saa mustalaista sanoa ja neekeriä mustaksi.

- Mitäs höpiset, obamaiseni?

- No sitä vaan etten ikipäivinä ole, hienosti sanottuna, sisällyttänyt kumpaankaan arvolatausta, pilkkaa tai halveksuntaa. En edes ole ymmärtänyt että ne ovat loukkaavia. Ryssä ja hurri ovat pilkkasanoja, mutta mustilainen ja neekeri eivät ole. Minulle. Eihän tässä uskalla suutansa avata kun saa jo rasistin maineen ja leiman. Kohta joku lausuu ettei kahvipaketti ole kahvipaketti vaan kultakatriina. Kahvipaketti voi loukkaantua, ottaa nokkiinsa.

- Oletpas tainnut, Lennart-hyvä, seota eli tipahtaa pahemman kerran kärryiltä!

- Just palauttamassa tässä Pimenoffin must...äsh...romaania...
Lennart lopettaa puheryöpyn ja kurkistaa varovasti vasemman olkansa yli ja madalletulla äänellä jatkaa:
- Ainakin tässä Pimenoffin kirjassa, ei uskalla sanoa romaanissa, lie vaikka sekin arvolautauksellinen paha sana, 'Maa ilman vettä' käytetään sanaa neekeri, kuuntelehan: "Hän tanssi melkein kuin neekeri, sillä lailla lantiosta kahdeksikkoa heittäen, hän teki niin kadulla kävellessänkin, jos ei ollut julmetun kiire..." ja kirjahan on painettu vajaat kymmenen vuotta sitten. Veronica jos kuka kyllä välttäisi ansan.

- Pimenoff on sairaalan psykiatri tuolla mäellä? Sieltä matkalla?

- Joopa. Vaan ei. Ja jos kerran Veronica käyttää neekeriä niin, niin niin käytän minäkin!

- Onko tuo nyt niin vaikeata muuttaa tapojaan?

- On.
Tällä kertaa Lennu on se joka ensiksi lähti pois! Sanoa napautti tuon viimeisen sanansa, ponnahti seisomaan, kulautti kurkkuunsa kahvinlopuskan ja lähti. Pimenoffinsa unohti siinä hötäkässä pöydälle.

Haen santsikupin samaan hintaan, nautin juhlamielellä, sillä nyt ei enää ole vaaraa ei pelkoa Lennartista. Selaan kirjaa, luen alleviivauksia, selvästi Lennartin, koska kaikki neekeri-sanat on alleviivattu: " - Kiitos riittää, Kristiina sanoi, ja neekerit remahtivat nauramaan."

No jopas on Lennartilla ongelma! Lennartille varmaan hirnuivat.
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )  

Share

Lempi potkurissa


 lempi makkonen 09.jpg
Tasan yhdeksältä keskeytin opetuksen, kolmion kulmien summa, ja annoin julki tärkeän tiedotuksen:
- Tällä kellonlyömällä aloittavat etelän eläinlääkärit Lempin leikkauksen.
Oppilaat katsoivat ihmeissään, olivat harmistuneen näköisiä kun juuri olisi ratkennut probleema.
- Lempi leikataan Lempiksi, kuohitaan. Napsautetaan kivekset pois.
Oppilaat katsoivat vielä enemmän ihmeissään. Näyttipä jotakuta puistattavan.
- Niin paljonka on kolmas kulma asteiltaan jos muut kulmat ovat 25 ja 125 astetta? jatkoin.
Kukaan ei viitannut, kunnes yhden tytön käsi nousi.
- Paljonko? kysyin.

- Eihän Lempillä voi niitä olla! ihmetteli viittaaja ja sai mukaansa kummastelijoiden kuoron.

- Kulmien summa on aina 180 astetta, yritin auttaa.

- Ei ne voi Lempiä leikata, kun ei sillä oo niitä rilluttimia! huudahti Antti.

- Ei voi, ei voi! toisti kuoro.

- Siitä tehdään nimensä mukainen, totesin vain ja siirryin mittakaavakysymyksiin.
Illemmalla soitti tyttö:
- Ei ollut rahaa taksiin. Potkurilla mentiin lääkäriin.

- Lempi potkurissa!

- Oli se häkissä. Nyt alkaa tokkurastaan selvitä. Pääsi pissi sänkyyn. Huojuu tuossa.

- Lempi potkurissa ja tyttö työntämässä. Suloinen näky!

- Hyvin siinä kävi. Potkurissa tuli pois.

- Jonkin ramman kevyempänä. Keposampi lykkiä! Yheksältä alkoi transseksuaalinen operaatio? utelin.

- Meni puolille päivin ennen kuin aloitti tainnutuksen jälkeen.

- No sittenhän turhaan keskeytin opetuksen, mumisin sen kummemmin tytölle selittelemättä. - Onko sillä housut jalassa taikka hame? Jottei nuole haavojaan.

- Ei. Kaksi tikkiä vain on. Ei se sen kummempi haava ole.

- Mie jo luulin, että koko maha auki! Muistan pienenä kun Reino salvoi hevosen. Se tömäytti orin tantereeseen ja sitoi jalat. Meitä oli parikymmentä oppikoululaista katsomassa. Sitten kun Reino kiskaisi hohtimet taskustaan, meitä alkoi pyörryttää. Moni nojasi tallin seinään ja kalpeni... ...Ootko sie vielä siellä?

- Elä viiti jatkaa, pyysi tyttö. - Mie oon kuullu tuon jutun tuhat ker...

- No ei sitten, ei sitten. Piehän huolta Lempistä, silittele sitä eläkä laske ulos...

- Joo joo, sanoi tyttö, - soittelen jos ei ala parantua.

- Kerro Lempille terkkuja!
Niin, se Reino kuikuili kohti hevosen päätä, josta silmät pullistelivat ulos, levitti hohtimet äärimmilleen ja kyykistyi takajalkojen luo raps...

Me pojat käännyimme kohti tulojälkiä, joku tyttö rohkeni jäädä rapsautusta katsomaan.
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   ) 
pst Ai niin ne päivän sivistyssanat: innovatiivinen ja pasifisti. - Opetelkaa nuo ja lukekaa Veikko Huovisen Rauhanpiippu. Ronttosaurus on liian rahvaanomainen.

Share

Nyrkistä


- Ups! päästi vaimo suustaan lyönnin osuttua.

- Siihen tottuu, kähähti SP

- Ups ups... kuului vaimo jurputtavan seuraavista iskuista.

- Täähän on tarkotuskin, että osuu ja koskee kun tupsahtaa. Turtuu pian.
Kohta ei enää upsutellut vaan tuijotti silmät harittaen, vaimo.
- No johan minä sanoin, sanoi sitten jompikumpi.
SP oli kyörännyt vaimonsa lauantai-illanviettoon Kolin takaiseen kirkonkylään. Kaikki intensiiviset asiat kiinostavat häntä suuresti, koska niiden aikana unohtuvat alle aikayksikön omat murheet, jopa sekin että Ilovaaran koulua riepottele yhä edelleen koululle vihamielinen hallitus, tekee viimeisiä tekosiaan, jotta paha saisi palkkansa ja koulun alasajo jatkuisi ainakin tulevan vuoden ennen kuin uudet vallanpitäjät astuvat remmiin.

Tarvittiin järeät aseet ja kunnon nyrkkeilyilta ajatusten kulun tielle.

SP nautti suunnattomasti näkemästään, vähintään yhtä paljon kuin viime kevään oopperaillasta. Silloinhan hän nautti kuulemastaan munaskuitaan myöten ja kun kysyttiin miksi, selitti: "Siksi kun itse en tarvitse tuolla estradilla keikkua."

Keväällä siellä edessä huutelivat Pohjalaiset, nyt kehässä häärivät paita päällä pugilistit:
  • Tiger Gogola
  • Bomber Lappalainen
  • Danger Koponen
  • Hurricane Kukkonen
  • Kivinyrkki Mononen  
Ehkä suurimman sysäyksen tälle retkelle lähtöön oli antanut kuitenkin illan yksi sponsoreista: kansankirjailija Heikki Turunen. Osuutensa lie ollut myös aikataulusta luettavissa olleella tekstillä: Väliaika noin 30 min. Edestakainen kuljetus Akro-Pubiin.

Ei kai se nyt lonkkaleikkauksesta jälkipolttoja kokeva Heikkikään mihin tahansa humpuukiin suostu! Ja olihan sentään illan pääkuuluttaja lääkärismies ja haastattelussa toinen tohtori sekä yksi ottelijoista vielä lääkärin poika. Tervettä, tervettä menon oli oltava.

Ja olihan se, paitsi minkä nyt vähän teki häijyä ja kipeää sitten kun raavaat kunnon miehet riisuivat paitansa, esittelivät muskelinsa ja aloittivat myllytyksen. Ensin kuitenkin oli kuunneltava paikalla seisten Puolan kansallislaulu, sitten Venäjän Suuri ja mahtava ennen Suomen hymniä.
- Ups! karkasi nyt vuorostaan ensimmäisen tällin jälkeen SP:ltä, jonka viereltä vaimo oli kadonnut jonnekin turvaan, arvan ostoon vissiin.
SP eli mukana, istui kuin paraskin hammurabi, väisteli ja pihisi, mutta ankarasti paheksui epäreilua huutelijaa, joka katsomosta karjui, kiljui: - Näytä sille ryssälle! Pieksä se!

Joku huusi sivistyneemmin: - Suomalainen voittaa aina.

Sille SP nyökytteli. Ei lähtenyt mukaan ala-arvoiseen huuteluun, sivistynyt, koulujakäynyt mies.

Horteestaan heräili, värinästään vapautui, SP, todellisuuteen kongin kumahdettua viimeisen matsin päätteeksi ja vaimon istuuduttua viereen selittelemään:
- Ei voitettu arvonnassa Turusen uusinta, Pohjoinen ulottuvuus meni tuolle naiselle... Jokos joudat pois?

- Joutaa. Loppu on kunnon rähinät... Vähällä päästiin. Yheltä puhkesi tärykalvo ja toiselta murtui käden rystyset.

- Tulipahan töitä noille, tuhahti vaimo ja näytti kanveesia kiertävää sinistä lakanaa: Yksityinen lääkärikeskus - aikaa varaamatta
"Se jättää tiiviin siteen nyrkkeilijöille, kun ollaan ensin tosissaan yritetty iskeä toiselta taju kankaalle. Ottelun loputtua nyrkkeilijät tiedostavat, että tämä ei ollut henkilökohtaista, vaan nyrkkeilyä."  Pekka Mäki. Pekka Jaatinen, 2007: Silmää räpäyttämättä - Amin Asiakaisen tarina

;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )

ps  tänään koulussa opettelimme seuraavat sivistyssanat: sympatia, karisma, auktoriteetti - huomenna on vuorossa pasifisti.



  
Share

Selväpäisiä pikkujoulutarinoita

Oltiin joulussa, pikkujoulussa. Syötiin puuroa ja ja juotiin lientä. Ei. Ei, älkää kuvitelkokaan, että kyseessä olisi ollut se 'sitten pöydän alle veitikaiset rientää kilvan rientää'  -pikkupikkujoulu. Semmoinen kuten businessmaailman, liikelaitosten pikkujoulu, kuulemma (sana alleviivaten), tuppaa olemaan.

Omillaan piti toimeen tuleman - monessa suhteessa, eikä monessa suhteessa saanut olla.

Sinne ajettiin monen mäen ja mutkan kautta. Menomatkalla jo kiemurreltiin, tulomatkalla suorastaan liukasteltiin nautittujen eväiden ja syrjätielle tamppautuneen nuoskalumen vuoksi.

Kannatti käydä.

Oli viimeisen päälle laitettua joulusapuskaa ja haitarimusiikin säestyksellä laulettiin kaikki hartaimmat ja herkimmät heinillä härkien joululaulut; kunnon hanuristia ei voi kummastelemasta lakata.

Tunnelmassa ei ollut mitään tekohauskaa: ei näkynyt Puppea flyygelin äärellä tahi nauravaa kulkuria, mitä nyt me, eikä muitakaan teeveen taviksia.

Omia runoja esitettiin ja Leinon Einon ' ei paha oo kenkään ihminen', josta ammennettiin kengänkärkiä katsellen voimaa tulevaan. Mutta ei myöskään löytynyt niin hyviä ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti olisivat suostuneet hallituksen jäseneksi: pikkujoulun yhtenä ohjelmanumerona pidettiin näet kokous ja luettiin toimintakertomus, ja pyydettiin jo varaamaan ensi vuodeksi pikkujoulurahaa.

Pikkujoulun pitopaikkana oli pikkukylän pikkukoulu, lakkautettu - hyvä, vanha, turvallinen.

Toisena vaihtoehtona olisi ollut ison kaupungin iso laitosteatteri, missä meneillään on kauhua herättävä Frankensteinin hirviö. Mutta siihen olisi sisältynyt turhan iso riski. Sinne ei tohdittu valikoitua pikkujouluvierasporukkaa kuskata, sillä poistullessa osanottajien lukumäärässä olisi luultavasti ollut vajetta.

Niin, mitenkä niin?

No, siksi koska oltiin paikallisen Sydänyhdistyksen pikkujoulussa, entisen Sydäntautiyhdistyksen pikkujoulussa.
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )                                

Share

Onneksi on blogi!

Nykykoulussa eivät opettajat enää merkitse tunteja oppituntipäiväkirjaan niin kuin ennen, se velvollisuus on poistunut. Ainoastaan oppilaiden poissaolot ja erikseen korvattavat(= lue: maksettavat) tunnit on kirjattava.

Tarkastajiakaan ei enää ole, sekin pinontakainen jännitys on loppu.

Tylsää!

Onneksi on blogi, tähän pottuun kelpaa tavara kuin tavara! Siispä:
"Tänään piti opettaa aggressiivinen ja truismi eilisten egoistin ja narsistin jatkoksi.

Sotatouhuilta ei ennättänyt. Satoi nuoskalunta, pojat vaatimalla vaativat lähimetsään harppomaan ja merkkaamaan lumisodankäynnin rajapaalut. Suostuin: sen verran markkinataloutta on opittava; eivätpähän sitten ummikkoina ryntää ympäröivään todellisuuteen. Loppupäivä kuluikin sotakiistoja ratkoessa - vailla toivoakaan nobelista, jollainen Martti-kollegalle myönnettiin.

Saimme sentään selvitettyä, miksi Intiassa lehmät kuljeskelevat ja maleksivat kaupungeilla. "Niiden sisässä saattaa olla mummo. Sitä kutsutaan hindulaisuudeksi." Lisäksi Salih löysi siipirikkolokinpojan.

Talkkari kantoi ikivanhan komeaäänisesti kumajavan seinäkellon johtajan Pömpeliin ja sanoi: "Vartin yli päästyään valahtaa minuuttiviisari alas. Ja joka kerran. Ei oo sepitetty kymmeniin vuosiin. Huoltoa vailla on."

Kolmella  sadalla lupasi kelloseppä tehdä puukuoriselle Junghansille täyshuollon. Kaapin lasien puhdistus ei kuulu hintaan. Soittaa jos meinaa tulla tyyriimmäksi."
Onneksi ei ole tarkastajia! Voisi tuonlaisen päivärupeaman takia mennä virka.
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   ) 

Share

Kotouttaminen käynnissä

Sanoi joku Ohikulkija, jotta 'kirjoita suoraan, eläkä juarittele, mäne asiaan heti!' Realismia ellei peräti naturalismia tarkoitti, vaan ei hallinnut noita termejä.

Toteutetaan toive:

  1. Ennen töihin lähtöä vaihdoin nastarenkaan eteen.
  2. Yksi auto ajoi pitkillä valoilla, muut vaihtoivat lyhkäisiin.
  3. Pannuhuoneeseen ripustin kuivumaan märät alusvaatteet.
  4. Oppilaat eivät enää aplodeeranneet kun käskin ottamaan kynät esille ja viivoittimet.
  5. Teimme törppövihkot, kukin omansa: neljästä rastista saa rangaistuksen.
  6. Törppövihkon toiseen päähän laadimme taulukon plussille: viidellä plussalla voi ostaa tunnin vapaaksi ja tehdä mieluisinta asiaansa.
  7. Sadalle sivistysanalle varasimme neljä sivua. Satakunta koulupäivää jäljellä kesälomaan: jokaisena päivänä kirjoitamme yhden. Tänään tuli kaksi: EMPATIA ja SOLIDAARISUUS.
  8. Ruokailussa metelöitiin entiseen malliin, jotkut haukkuivat ruokaa lässähtäneeksi.
  9. Välituntivalvonnassa potkaisin pallon maaliin, ja röyhistin rintaani. Keräsin mäestä liukurit pois lumen alta. Yksi tappelunpoikanen oli käytävällä: Rene oli välkällä tyrkännyt Manun avo-ojaan kesken jalkapallo-ottelun. Rene ei myöntänyt, Manu myönsi itkua vääntäen olevansa läpimärkä. Oma opettaja jäi selvittämään asiantilaa.
  10. Talkkari raivasi raivaussahalla asuntolan takaista risukkoa. Moottorin ääni houkutteli pienempiä. Kiellettiin menemästä.
  11. Viisi tyttöä monisti nuotteja joulujuhlaa varten; äidinkielen tunnilta olivat poissa.
  12. Jokainen luki puolen tuntia omaa pulpettiromaania. Lopuksi ope kertoi Kemalista ja Turkista ja luki ääneen keskittymisharjoituksena alkusivuja Kemalin romaanista 'Poika ja lokki'. Kevääseen mennessä on Salihin seikkailut luettu.
  13. Matikan tunnilla harjoittelimme geokolmion käyttöä.
  14. Naisopettajat eivät enää halanneet, ilmaisivat kyllä muuten tyytyväisyytensä. Yrittivät kaikkensa jotta kotoutuisin. Kouluavustaja kertoi että miten mukava kun taas tuttu paasaus kuuluu tunneilta: nyt on olo kaikilla turvallista kuin ortodoksisen kirkon hyminässä. Miesopettajalta olivat lapset karanneet. Kahvitauolla tiedotti muina miehinä, ei ollut huolissaan: "Tulevat aikanaan, viimeistään ruokailuun. Nälkä on hyvä paimen." Etsintäpartio oli jo saanut vainun.
  15. Siivosin johtajan pöydän. Tärkeitä papereita on enemmän kuin ennen tietokoneaikaa!
  16. Viimeisen tunnin lopuksi toivotin: "Hyvät yöt evripadi!" Oppilaat eivät vastanneet, mulkaisivat ja kokosivat kamppeensa siirtyäkseen musiikkiliikuntatunnille.
  17. Kahden tienoilla olin kotona. Hautuumaan jälkeen huuteli ikätoveri-Joksu rappusilta: "On erräillä lyhyt työpäivä!" "Katteuksissas huutelet!" huusin takaisin.
  18. Sytytin uunin ja katsoin kommentit: Hela oli toivottanut "Lykkyä!".
  19. Vaimo soitti kylpylästään ja poika Helsingistä. Kerroin, että käräjätuomari vastasi kysymykseeni, pitääkö olla älykäs jotta selviää sieltä oikeustieteellisestä?, lyhyesti: "EI. Kunhan takamus kestää." - Siula nyt mahikset fifti-fifti. Hymähti.
  20. Nukahdin takkatulen huminaan ja hymyilin Muhammadin hersyvälle naurulle, kun tämä keväällä koululla vierailtuaan esitelmän päätteeksi kysyi kertaukseksi: - Mikä minun nimeni on, muistatteko? Ja sai innokkaan viittaajan vastauksen:- Somali.

Siinä nauravaa somalia kotoutettiin. Niin kuin minua tässä.

Ohikulkija: näinkö mieluummin? (Minusta tylsää kun ei saa leipoa eikä edes leivoskella. Tuntuu kuin nakusillaan kulukis.  :( )
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   ) 

Share

Lonkalta

Ainahan sitä omat huolensa kantaa, sydänremansa, univelkansa, Lempi-huolensa, kun vain vapautta piisaisi. Vaan poljepa töihin, katsopa kansaa, joka opetustasi halajaa, niin jopas jotakin: valahtaa huolipilvi päällesi ja sumuunsa peittää, vastuu painaa.

Siinähän tarvot suuntaa hakien, kirkkautta kohti hamuten!

Sen tuhannet tulimaiset huolet alkavat nakertaa sinua kiireestä kantapäähän, naukkien, näykkien kaikkea - sielun sopukoita myöten. "Vastuuta, vastuuta" toistaa

Ei se ennen, siis se pilvi, sinua huolettanut - silloin kun olit nuori. Lonkalta, lonkalta vetäisit kaiken.

Silloinhan oli selvää, että tämä on vain rähmää, joka on raivattava pois työtä haittaamasta, haituvia ovat. Se on niiden vanhojen pierujen aikaansaamaa vääränlaista opettamista. Ei huolta pysyvää kun vain toimeen tartun, kas, ei huolen häivää, ei estettä kaatumatonta.

"Minä teen teistä yhteisen joukon, yhteisvastuullisen, toinen toistaan tukevan, toisistaan huolehtivaisen, yhdessä oppivan porukan. Totisesti: sen minä teen. Neljän vuoden periodeissa."

Ja sen minä tein, ajan kanssa, alhoissa käyden, useampaan kertaan kiitokseksi asti.

Vaan oletpa nyt vanha, ukkoseni, ei sinusta enää ole, ole enää aikaakaan neljää vuotta. Olet nyt se vanha pieru, josta tuhahtelit urasi alussa. Itse olet kehityksen este ja jarru, ulkona nuorten maailmasta, elämästä, arvoinesi, asenteinesi: kuka se nyt tässä menossa solidaarisuutta, empatiaa kaipaisi, saati sydämensivistystä harrastaisi. Väisty jo hyvä ihminen tieltä pois, sillä arvosi ovat aatamista: niillä ei pitkälle pötkitä!

Niitä näitä pohdiskeli SP (huom!) maanantainvastaisen yön, sen jälkeen kun oli saanut topatun Hennan BB-talosta häädetyksi.

Yösydännä vielä hymyssä suin tuumaili: Ilovaaran taloon astuu aamulla uusi asukas, kerran jo häädetty, häädettäväksi.

Yöyhdeltä luki vielä Luukkosta.

Kahdelta luetteli sormet loppuen huolia moniaita.

Kolmelta potki peiton päältään hiessä kieriskellen.

Neljältä siunaili niinisaarelaisten kovaa elämää susien syötteinä, vainolaisten uhkaamina, työn raskaan raadannan uuvuttamina...

Viideltä nukkui jo.

Kuudelta pärähti kello.

Seitsemältä kapusi pyörän selkään kuin paraskin rodeo.

Kahdeksan jälkeen aloitti tunninpidon ilostuen aplodeista ja tiedonjanosta.

Kahdelta oli jo kotona lumisohjoisessa paratiisissaan uuniin tulta rikittämässä, voipuneena, mutta tyytyväisenä kaikkinensa - kai siksi kun susi ei ollut syönytkään.


"Meidän ei tule antaa uskomme ihmisen potentiaaliseen inhimillisyyteen sokaista itseämme siltä tosiseikalta, että inhimilliset ihmiset ovat ja ilmeisesti aina tulevatkin olemaan vähemmistönä. Ja juuri tuo tosiseikka haastaa meidät kuulumaan tuohon vähemmistöön. Asiat ovat huonosti, mutta ellemme tee jotakin niiden parantamiseksi, ne huononevat entisestäänkin."  Viktor E. Frankl, 1980: Elämän tarkoitusta etsimässä 


Share

Tapausten kulku

Yöpuvun päällepaneminen  röntgenin jälkeen aamukahdeksalta keskellä arkiviikkoa toi PP:n mieleen armeijan. Siellä käyttivät näin kovia panoksia sodankäyntistrategioita luodessaan: keskipäivän ratoksi piti petiin kaivautua yöpuku yllä ja muiskauttaa hyvät yöt ovella karjuvalle kultaselle.

Verhontaussängyssä makasi vanhus, jolle sairaanhoitaja jakoi kotiutusohjeita kovaäänisesti.
- Kyllä ne kotavustajat tietäät pillerriin miärän, vastasi vanhus.
Sitten toivat vielä vanhempaa tapausta; miehuutensa ohittanut mies vaikersi:
- Koskoo, koskoo! ... rintoo korventaa ja koskoo... 
Kalvakkaana vastatullut PP kuunteli sairaalaelämää ja veti peiton korviin, taisipa sanoa: - Hittolainen mihin jouvvuin.
- Tähän käteen kiinni... ja tämä näin..., selitteli kiltti herttainen ihana suloinen sairaanhoitaja ja näpräsi ympärillä aikansa, ansaa viritteli. 
Pian PP huomasi olevansa kytköksissä letkuin, piuhoin ja näpsyttimin jok'ainoaan huoneessa olevaan esineeseen - paitsi vaatekaappiin ja ovenkahvaan. PP nieleskeli, rykäisi, aataminomenaa heilutteli varmistuakseen, ettei nyt sentään kaulaa köysi kiertänyt.

Picasson pikkuserkulta, dalimaisen taiteen teokselta kuvitteli PP näyttävänsä noissa kaikissa kiekuroissa. Kaiken kruunasi  läpinäkyvä kuonokoppa, jonka ihku sulosöpö sairaanhoitaja lopuksi läppäsi naamalle.
- Vihaiseltako kenties vaikutan? Buld...
Sitten PP:tä vietiin, kärrättiin pitkin käytäviä niin että katon reiät vain silmissä vilisivät ja rattaan pyörät pyöri aina vaan.
- Hyvää Havaijin-matkaa! toivotteli anestesialääkäri ja työnsi ranteen paikkeilta ruutalla ainetta sisuksiin.
PP luuli ensin että nuorukainen työnsi  rautaruutan ja luiset sormensa perässä: käsivarressa tuntui kuin koko putki tekisi kulkuaan. Sitten ei tuntunut mikään, vaan PP teki lähtöä mailleen, omille konnuilleen.

"Näinkö kepoista on jättää maallinen työ ja tuska, huoletmurheet pois heittää, maalliset vaivat unhoittaa? A miks en käynyt anesteetikoksi aikoinaan!... Turhaanhan tässä on koeteltu, ylikävävelty..."  mietiskeli PP  selväpäisesti uneen vaipuessaan, ennen houreitaan... 

... Avoinna, sepposen selällään, rehottaa Kuoleman valintatalon ovi, sisällä on kaupan erilaisia kuolemia erilaisin hinnoin. On kalliita, tyylikkäitä kuolemia, ja on huokeita äkkilähtöjä, joissa määrittelemätön kohde ja majoitus. Tänään kauppias on pistänyt erikoistarjoukseen ruiskukuoleman, vetänyt entisen hinnan päälle rastin ja merkinnyt uuden, pyöräyttänyt julisteeseen: Tänään lähtee halvalla. Ruiskukuolema puoleen hintaan. Puolen vuoden takuu.  Eilen tarjonnut litskuja ja loukkuja tiskin alta, vain Sinulle, ja kauppa käynyt kuin siimaa. Huomenna kuulemma varsinainen jymypaukku tulossa tarjoukseen, joten kannattaa tulla ajoissa...
- Tainnuhan jo hyvä mies! kajahteli jostain kaukaa pään takaa.
Kohta jo oli matkalla uupunut PP:mme ja makasi autuaallista onniunta, eikä tiennyt mitä huoneeseen jääneet mies mies ja nainen nainen hänelle tekivät, ei sitäkään ken heistä oli pääiskun antava.

Siihen taintui PP.

Toipui aikanaan ja heräili Ilosilmän silmäniskuun, uteluun:
Mites matka meni?

 
"Loppupuolella matkaa sudet kävivät röyhkeämmiksi, ne näyttivät jotenkin aavistavan kohta oltavan perillä. Ne jolkuttivat jo aivan reen lähellä ja tekivät ison piirin matkalaisten ympärille. Illansuussa Juho yritti osua niihin jousellaan, mutta hän ei ollut mikään hyvä ampuja, ja nuoli sujahti vaarattomasti lumeen." Luukkonen V, 2006: Niinisaareen

;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )
Share

Töihin siitä!

Töihin patisteli sairaalalääkäri, kardeologin pahulainen.

Vajaan tunnin oli kestänyt unentötteröstä valveutuneen PP:n sydänhermo radallaan ennen kuin älysi, jotta mitä sitä joutavia kiertelemään ja kaartelemaan kun oikorata on valmiiksi tampattu. Sitä kautta on sukkelampaa.

Ikäänkuin loppulitviikiksi, hoitajan rasvattua PP:n rinnan, tutkaili lääkäri oikein ultrakoneella pomppivaa ihmettäkummaa ja kertoili pyörryttäviä havaintojaan:

"Eteisestä vähän vuotaa... ja tuosta vähän vähemmän... pihisee..."
"Sivosella on peltikaton paikk...", yritti PP väliin.
"Hallinnassa kuitenkin on...", jatkoi lääkäri ja aina vain jatkoi: "Pohditaan kollegojen kanssa jos Kyksiin joskus myöhemmin lähetettäisiin... Ei kun maanantaina sorvin ääreen menette."

"No mikäs siinä jos siltä näyttää. Poljetaan opetustoimeen."
Päätä päällisin puolin vielä katseli lääkäri - sillä silmällä, ja selvästikin mieli teki myös parturiresepti kirjoittaa.

Hoitaja keräsi letkut, putket ja naamarit talteen. PP riisui talon vastapuetun yökkärin yltään ja poimi vasusta kamppeensa ja postui kaupungille - parturiin.

Etteivät lapset säikähtäisi.

Se leikkaus onnistui hyvin.

;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )

Share

Elävien kirjoissa

Pulp...pulp...pulp!

Pää jo pinnalla PP:llä pulpahtaneena. :)


Share

Se on lähtö lähellä

Se on sitten huomenna, heti aamusta - sitä myöten selevä. Se lähtö. 

Sydän pysähtyy, pysäytetään. Hetkiseksi on tarkoitus. Ikuiseksi on mahdollista.

Josko hermo ratansa löytäisi, eikä enää oikopolkuja kulkisi, sähköisen jysäyksen jälkeen. Tukkako vain pystyyn nousee, vai oikenevatko jalat?

Tavataan pian!

Tai jos ei, niin se on sitten - solong! 
"Paara hänen sisällään rauhoittui. Miten se voi tietää rajuilman väistyneen, kuka tämän osaisi selittää?" Luukkonen Vesa, 2007: Niinisaareen

Share

Mummo maksoi

Mummo oli reilulla päällä - kuten aina. Vähäisistä voimistaan huolimatta oli esittänyt saunareissulla tytölleen: "Huomenna syyvvään kutkulleen, minä kustannan."

Maailman maukkaimpia piirakoita ei enää jaksanut pyhiksi värkätä, niin olivat voimat vähiin huvenneet, vaan olivathan kylät kokkeja täynnä; televisiokin syötti harva se ilta ruokaohjelmia, oikein kokkisotia kävivät. "Jos kyyvvin tarjootte niin uamula kurrautatte tähän pihhaan", oli jatkanut.
"Ai työ oikein lotjalla tulitta!" innostui mummo aamulla näkemästään. "No eikun nuttu niskaan ja kyitiin!"
Lotjan etupenkkiin istutettiin mummo ja hetikohta, kun jalat oli saatu kynnyksen yli sisäpuolelle, startattiin.
"Nyt männään eikä meinata! Männään sinne missä on niitä hyviä piiroita."
Ja sinne mentiin. Vanhalle koululle naapurikuntaan, joka ylväästi käyttää kaupunkititteliä, mummon kivenheiton päähän itärajasta.

Somasti napotti baskerin napukka etupenkin yllä ja alta kuului harvakseltaan hento ääni:
"Tiältä se isäs käveli sottiin aikana kotia lomile. Pitkä on ollu taival."

"Tuossa ol aikonnaan Pörrin mökki. Kanoja pitivät asumuksessa."

"Tätä kirkkoa en ollu ikinä nähny. Jykevä on pahus."
Koulun pihamaalla kun saatiin mummon koivet ulos maahan ja keppi kouraan, kahteli ja katasteli mummo ympärilleen ja kävi päivittelemään: "Ol niitä puoskia enneaikaan konnut mannut täys."

Sisällä haitarinsoittaja veteli Uralin pihlajia, ja heti kun nutustaan pääsi, pyysi mummo:
"Tuo tyttö kolome riispiiroota ja levitä munavoita piäle!"
Lapalomablankan lopetettuaan haitarinsoittaja sai ison pöydän aplodit.
"Ei tässä jouvva nyt taputtelemaan, muuten jiäp ruuvvat haukkoomati", täräytti mummo ja lappoi muussia kahvelilla suuhunsa. Jatkoi: "Kuapaseppas miule lihapullia. En taho suaha urakkoo tuosta lihasta."
Siinä syönnin sivussa vanha pulska haitarimies lirutteli valssit ja jenkat, polkkaan päästyä innostui taas mummo:
"Hyppypolokat sitä lasketeltiin heinäsouvvin jäläkeen nuorena likkana. Van näilä jalankopukoila jiäp hypyt hyppimäti...  Sekö tuohii kermakuakku ja kahvi kuuluu hintaan? Vain jo ruuvvan piäle kahvi maistuu."
Soitaja lopetteli soittoaan. Ikkunan takana veti marraskuu hämäränhuntua ylleen, ja poislähtöä teki jo mummo
"Nyt ei tarvihe illalla ennee syyvvä päntätä mittää. Niin on maha pakola jotta hiän." 
Autossa huolehti vielä:
"Tulhan se ruoka maksettuu?" 
Muuta ei kotimatkalla jaksanut enää puhella, minkä kivikirkon jälkeen virkahti: "Sen tikipoksin kun saisitta vielä laitettuu kuntoon niin ei ois ilta niin pitkä. Nyyperin näkis."
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )

Share

Uusi koulu

PP, Darwinin syvätuntija, sairasvuoteella makoillessaan saa uuden idean:
"I have a Dream! Vaikka tie on pitkä. Uudenlaisen koulun minä perustan, kunhan tästä tokkurastani selviän. Perustan koulun, yksityiskoulun, jonka opein ihminen menestyy ja on hyvä porskuttaa tässä ympäröivässä yhteiskunnassa. Takuun annan.

Tosin koulu on kallis ja vain harvalla on varaa sitä käydä.

Päivittäisiin rutiineihin kuuluu taistelu, melkein spartalaisittain, ruuasta ja välineistä. Aamuisin lätkään vihkopinon opettajan pöydälle ja nipun kyniä. 20 oppilaan luokassa tasan 20 vihkoa ja 20 kynää, kumeja 20 sekä 20 oppikirjaa kutakin päivän oppituntia varten.

Opetan, sivumennen, että on kohteliasta ja sopivaa hakea vain tarvitsemansa määrä tavaraa kateederilta. Tuolla hiljaisella huomautuksella saan enimmät rähäkät kitketyksi ja homman toimimaan; kokemuksesta tiedän, että 15 oppilasta jää pulpettiinsa vuoroaan vartoomaan ja loput viisi oppilasta, mikäli kaikki kiireeltään paikalla ovat, rynnistävät luokan eteen kahmimaan oman osansa, joka ei vähäinen ole.

Jorma (oletettu nimi) tempaisee mukaansa seitsemän (7) kirjaa ja seitsemän (7) kynää ynnä seitsemän (7) vihkoa ja palaa maitoja ylimielisesti katsellen paikalleen etupenkkiin. Björn (-"-) kahmaisee kourallisen. Jari poimii loput, tosin yhdet kutakin jättää säälin ja solidaarisuuden tunteessaan tai välituntimukiloinnin (Simo/Muhajed bin Risto) pelossaan pöydälle levälleen. Niistä tappelevat ne kaksi muuta kovista, maakunnasta tulleet  maalaispojat (Ykä ja Repe), joiden isä omistaa hienoja autoja.

Tytöt istuvat kiltisti paikallaan, Näkyväkin, koska heillä ei rohkeus riitä julkitappeluun (kynsimiseksi menisi) ja koska luottavat omaan muistiinsa ja opettajan selkeään opettamistyyliin.

Ruokailu on luku sinänsä, siitä joskus myöhemmin.

Kevään koittaessa kymmenen oppilasta kahdestakymmenestä on luovuttanut, syrjäytynyt jonnekin luokan perälle. Mutta nämä viisi kovaa syksyn kellokasta ovat saaneet kilpailijoita, ja taistelu aamupöydän antimista on kärjistynyt. Hanttiinpanijoita noille syksyn rohmuille on nyt koossa sopiva määrä.

Kilpailu, kamppailu menestyksen edellytyksistä, on armotonta tuimaa. Periksi antamattomia, elämän eteenpäinviejiä on riittävä joukko.

Jotkut nössöistä luokan perällä kuhnaajista saattavat ihmetellä, mitä joku Jari neljälläviidellä kynällä tekee, mitä Nalle kuudella kumilla hankaa tai Jortsu kolmea pulpettia. Mutta siihen heidän ihmetyksensä jää, eivät vaivaudu ääneen kyselemään, koska eivät rohmuajat osaisi kuitenkaan vastata.

Syrjäytyneet kääntävät nälissään katseensa sisäiseen elämään, lohduttautuvat itsekunkin, jopa noiden kovien, kuolemalla, kerran kaiken päättymisellä - ja ja heistä tulee henkiystäviä toinen toiselleen. Perustavat aikanaan jonkin vihertävän pehmoliikkeen tai perustarpeita ajavan puolueen. Sitten, tämän kovan koulun käytyään, sitten kun nämä luokan kovispriimukset ovat ottaneet elämän hallintaan ja näkyvin ottein vievät maata ja kansakuntaa kohti menestyviä aikoja, kohti ..."
PP vienosti hymyilee, nappaa purkista puolitoista marevania ja pari selokenia vahvistuksekseen, vakuuttuu ja suu kuivana vailla piruuden häivääkään sanoo:
"Noin on hyvä. Sellaisen etonin minä luon." 
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )

Share

Veroluetteloihin

"Yhteiskunta hyötyi näistä kahdesta viime vuonna suoraan veroja yli kahden miljoonan euron verran. Yrjö Laakkonen (vas.) oli tällä kertaa edesmenneen veljensä vävyn Juha Mäkihongon katveessa."Kuvateksti, Karjalainen 4.11. etusivulla.

*****

Luki lehdessä. Pakko oli lähteä kaupungista kommenttia jälistämään. Tuohon syöttiin, jos mihin, tarttuisi Lennart hanakasti - se olisi taivahan tosi.

Eikä siinä susipenkillä Pankkitalon edustalla tarvinnut kauan vorkoilla kun musta miestenpyörä läheni torin halki. Pyöreät lasit ja pallopää ja kilikilikello ohjaustangolla, lehti tarakalla.
- Läksit kaupunkiin?

- Läksin kun luin lehestä kummia.

- Niitä veroluetteloita?

- Niitäpä.

- Siitä dynastiasta?

- Siitäpä.

- No mitä siitä?

- Sitä jotta iliman heitä tämä maakunta pyllähtäisi nurin. Nehän maksaa veroja miljoonatolokulla. Mikäs meijjän on rallatell...

Nyt panet suus suppuun! keskeytti Lennart, tempaisi Karjalaisen tarakalta ja mölähti: - Kato nyt: YHTEISKUNTA HYÖTYI! Anna mun kaikki kestää ... Ihme kun eivät lausu että yhteiskunta käytti hyväkseen HEITÄ!

- Niin vain ajattelepa miten monta hurstilaista noillahii veroilla ruokitaan...

- Suus kiinni! Nuo ne meitä hyväkseen käyttävät! kajautti Lennart niin että näytti kuin susipenkin susi olisi lipaissut kieltään.  - Yhteiskunta olemme me. Meitä kusettamalla ne on voittonsa saaneet.

- Siehän huuvvat kajakammin kuin Kristiina ja Kaisa yhteesä. Oo hitossa vaiti, hyssyttelin; pitikin taas lähteä kommentteja  metsästämään.

- Tästäkin kaupungista hävitti kaikki puutalot liiketilojen alta ja nyt sitten ite kunnosti satamasta puutalon asunnokseen! Eipähän oo muilla! 

- Onhan tuossa tuo taksikoppi. Osta sie se, sanoin ja yritin araksikäyvää puheenaihetta vaihtaa huvittavampaan ja näytin sormella torin keskellä olevaa parakkirumilusta.
Ei auttanut, sillä Lennu oli päättänyt nutistaa kerralla koko Suomen rahamiehet ja jatkoi aihetta laajentaen:
- Koulussa kiusaavat isommat ja vahvemmat pienempiä heiveröisä ja yhteiskunnassa jatkuu sama meno. Miks nuo örvelöt eivät jaa ylimääräisiä puutteenalaisille, joilla ei mitään ole! Luokassa ois pakko tasata, ope pitäisi huolen. Minkä takia yhteiskunnassa ei ole?

- Uusi Marx siinä. Lennu, kuule, oot pahasti ajasta jälessä: Elämä ei oo koulu, saati luokka. Luokkaa tasa-arvoisempaa yhteiskunnallista paikkaa maailmassa ei ole. Kukaan ei saa tuoleja, pulpetteja, vihkoja, kyniä perustarpeen yli, ei etevinkään. Koska kaikille on riitetttävä.

- No tuotahan tässä just huudan! Noin sen pitäisi mennä! jatkoi Lennart ruikutukseksi muuttunutta uikutustaan.

- Vaan turhaan tässä suuta pieksetään. Unelmat ei, kuule, meijjän aikana täyty! päättelin palaveria kummastellen Lennartin pehmeäksi käynyttä muotoa. Vanhuuttako jo teräsmies-stalinissakin? Oikein kättä ropsautimme erotessamme hyvin tietäen haaveemme toteutumattomuuden tässä loppuelämässämme. Silti toivo jäi - vai jäikö - elämään:
- Nähhään jos ei kuolla sitä ennen!

- Nähhään sitä ennen!

 
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )
 

Share

BB-häätöä pyhäehtoona malttamattomana odotellessa

02.11.2008 - 20:45 | hikkaj | merkinnätkertakäyttökamaa
Viittaamme päivänpeiliin eli blogipotun edelliseen annokseen, sillä sen harvennuksen jälkeen ei tuoreeltaan kummoisia kykene päästelemään - varsinkaan kun heti perään suoritettu laikutus teki kipeää. Uutta versoa ainoastaan tämän verran, siis Afrikan tähteähän tässä vain pelaillaan:
BB-talon asukkaat PP:n asettamassa paremmuusjärjestyksessä -lista:


    1. Anniina
    2. Jari-Matti
    3. Cheryll
    4. Tuuli
    5. Tero
    6. Anna
    7. Johan

Ykkönen kautta aikojen: Kaarlo
PP-Perustelut maksua vastaan:  perustelun hinta  0.99 €/asukas + PP-maksu
"Ihminen on onneton ja kärsii, jos häntä jo varhain alkavat piinata tiede, taide, politiikka, maailmansynty ja rakkauden vaikeasti luodattavat syvänteet. Minä taidan ruveta keskivertomerkonomiksi."  J.Peltonen, 1980: Jumalan kuopus
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )


Share