Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

maanantai 1. joulukuuta 2008

Joulukuun 2008 Kauppalehti-blogit

Vuoden 2008 saldo - johan oli markkinat!

(tulevien vuosien tutkijoille lähdeaineistoksi kehittyvien ihmisheimolaisten toilailuista)
  • "Marevan Forte 5 mg: tabletti päivässä rytmihäiriöstä johtuvan verisuonitukkeumien estoon", lukee purkin kyljessä.
  • "Seloken 95 mg: 1/2-1 tablettia eteisvärinän tai eteislepatuksen hoitoon. Aamuaterian yhteydessä ja nesteen kera", lukee kennopakkauksen kyljessä.
Siinä se urastamisen palkka.

Olipahan pahan vuosi, varsinaiset markkinat!

Pahan askelilla lähestyivät muutamat saaristoneläjät, kunnan napamiehiksi itseään kutsuvat, ja päättivät omavaltaisesti ja pahansuopaisuuttaan puolelta pitäjäläisistä lakkauttaa opinahjon, kunnan ainoan kyläkoulun. Muka kunnan talouden kohennukseksi. Ikään kuin niillä eurosilla olisi suurikin merkitys ollut kunnan talouteen!

Pelkkää kiusantekoa se hanke oli monen kylän asukkaille, koululaisista puhumattakaan. Vaihtoehdottomuuteen, kulttuuritarjonnan supistumiseen, vain yhdenlaiseen totuuteen, kasvatukseen ja sivistykseen tähtäävää toimintaa.

Sivistyslautakunta ymmärsi asianlaidan ja vastusti jyrkästi Ilovaaran koulun lopettamista. Kunnanhallitus käveli asiantuntijalautakunnan yli ja murskaäänin esitti valtuustolle koulun lakkauttamista.

Valtuusto ymmärsi että monopoliasema ei ikinä eikä missään asiassa ole hyväksi ja päätti säilyttää koulun äänin 11-10. Ensimmäisen kerran pitäjän satavuotisen historian aikana oli emäpuolue hävinnyt ison asian.

(- Perästä kuuluu, tuumi moni kylillä, ja niin on kuulunut ja kuuluva: isoille varpaille ei talsita!)

Tällä haavaa koululaiva on taas kurssissaan putputtamassa kohti tulevia vuosia ja viemässä lastiaan turvallisesti eteenpäin satamasta satamaan, uskossa ettei viimekeväinen tsunami iske enää uudelleen repeämispisteessä olleisiin kylkiin.

***
Minä, tuon koulun piskuinen johtaja, SP, olen keikkunut mukana milloin sisä- milloin ulkopuolella merihätään saatetussa laivassa. Blokikirjaan 2008 31.12. merkitsen:
"35-vuotinen rupeama iloisten lasten iloisena opettajana olisi vajaan parin vuoden päästä päätöksessään, mikäli työnantaja ei puhalla liikkeelle uutta aallokkoa, mitä pahoin, ihmisluonnon tietäen, pelkään.

Kunnioitus toisiamme kohtaan on minimissään. Sille on käynyt kuin pörssille: vuoden sisällä se on romahtanut pohjamutiin oltuaan erittäin korkealla kaikki nämä viime vuodet.

Helsingin pörssin OMX-pisteluku on hädintuskin 5000, sen oltua vuoden alkupuoliskolla 12000.

Raaka-aineiden (öljy, lyijy, kupari, nikkeli, sinkki) hinnat nautintoaineita (kaakao +64 % !) lukuunottamatta ovat romahtaneet alle puoleen. 

Luottamusidikaattori talouteen Amerikan Yhdysvalloissa on ennätysalhainen.

Noin on käynyt myös meidän suhteemme arvoille työnantajan kanssa. Työntekijällä on, varsinkin vanhalla, vain riesa-arvo."
***

Hyvää tapaa noudattaen kiitän teitä, ystäväni, yhteistyöstä ja tuestanne kuluneena vuotena 2008 ja toivotan niin teille kuin myös vastustajillemme rauhallisempaa sekä rennompaa vuotta 2009!

(Toivossa ettei Volter Kilven maineikas saaristosarja toteudu saaristopitäjässämme, ei ainakaan sen kolmas osa: Alastalon salissa; Pitäjän pienempiä; Kirkolle.)

***
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )  
 
 

Share

Pihkassa, lumoutuneena ja ihan lääpällään


 (Saaristolaisseikkailun prologi)
Ei tää totta olla voi!

Mies on lukenut tuhansia kirjoja, runoja ja romaaneja, kaikenlaisia, kaikenlajisia, ja uskoo läpikotaisin tuntevansa kaikki tyylit, kaikki keinot ja koukerot alalajeineen.

On tullut loppupäätelmäänkin, muka: luolan umpiperä odottaa kaivajaa, romaaninlukijaa lopulta, sillä romaanintekijät ovat elämäntarkoituksettomuuden tulkkeja. Jätä heidät!

Sitten ota ja anna! joutuukin käsiin ihka omituinen kapine kummallisine kielineen soitettavaksi: Kilpi V. On Mies tästä soittimesta kuullut, mutta kaikki, muutamaa Helsingin-setää lukuunottamatta, ovat varoittaneet, ettei se soi, se on vanhanaikainen, virittämätön, joutaa vintille pölyttymään - mikä jouhikko lienee.

Kaiken lukenut Mies ottaa varovasti Volterin vintiltä syliinsä, puhaltaa pölyt sivuilta ja epäuskoisena aloittaa, ei vaan onkii ensin lyijytäytekynän yöpöydän laatikosta päätettyään lukea alleviivaten kirjan, hitaasti parin sivun päivävauhtia ja niin että takuulla selvän ottaa jok'ainoasta ilmaisusta ynnä juonen käänteestä; on näet kuullut, että jaarittelu yltyy sellaiseksi jotta juoni hukkuu yksityiskohtiin ja lukija on lopulta hätää kärsimässä.

Viiden päivän jälkeen on sivun 23 lopussa; alalaitaan on raapustanut alleviivauksen tuulen hiihto, edellisen: kurko näkyi köykkynä nenäntylpän alla.

Ihastuksesta lääpällään on Mies lapsen lumointo päällä: ei ikipäivinä olisi uskonut enää mihinkään tämänkaltaiseen törmäävänsä. Uskomaton kieli, mieletön kielenpoljento, ja juonen eteneminen juuri sen vertainen mistä aina on haaveillut ja unta nähnyt, eli juonen kulkua ei juuri ole. Ja niin paljon venäläistä hitautta raikkaampaa.

KIrkkoon on kyläläisillä menonaie. On aikainen suviaamu, mittumaari. Lahdenperän ihmiset kulkevat jonona Vähäntalon akkunan alitse, jonka ruutuun Fiinu, viidentoista ikäinen tytönumpunen nenännirppuisensa littanaksi on painanut paheksuen kun ei ohiastuva Albin ole huomavinaankaan tytöntirskaa vaan etukiikkinä niskanököin tämä, Lahdenperän tallivarpunen ja putsaparooni sontaluudan tyvessä, askeltaa päätä kääntämättä akkunan alitse, Mokomakin Kukonmööpeli!, kirkkopaattia kohti.

Siis hei! Ihanoikeesti, nytpäs ihanaisen myrkyn lykkäs - saavat Päätalot ja Haanpäät uida omissa liemissään. Pihkassa on nyt lukija-Mies, pahemman kerran kiedoksissa, ja lumon omana huokailee: "Tämä on jotain uutta, avarampaa. Tämä on kaunokirjallisuuden sinfoniaa, siinä missä Mukat, Dostot, Tolstoit, Salamat ovat sen iskelmiä. Tätäkö kohti se Hans Selon reppana koitti!?!"

Saammepa nähdä, kauanko lumous ennen haihtumistaan kestää: aivanko hamaan häähemaan?
"Aijai sinuas, etten ennen ole marjaa huomannutkaan ja mansikasta mättäällä!"   Volter Kilpi, 1937: Kirkolle

Share

Lepoa ja rauhaa - riemua on pelkkää ja hymyyn käypi suu


IM004805.jpg
Joulupyhien jälkeen tömähdys arkeen on täyteläisen talinen.

"TUSKA OSAPUILLEEN TIISTAINA AIHEUTUI TÄHTISÄDETIKUN POLTTAMISESTA."* (SK 51-52 2008)

Piilosanan löytymisen ilo on ollut lapsenilon vertainen. Hyvä mieli jatkunee ties kuinka kauan uuden vuoden puolelle!

Riemuun sekoittuu, sitä täydentäen, tipoittain Volter Kilven Kirkkomatkaa pakisuvella '...jolloin taivas kuvuillaan on sineä kukuillaan ja maan syli morsiamillaan.' sekä kolmekymmentä, neljättäkymmentä vuotta takaperin keskenjäänyttä, jälleen löytynyttä Paakonmaan Villen Bileamin varjoa: "Hän tarkoitti myös sen kuuntelemista, mikä ei kuulu ja näkyjen näkemistä, kurkistamista omaan minään. Hänen kertomukseensa tuli aineksia, jotka sinä, minä, hän tai joku muu tajuaa, mutta naapurin matille ja meikäläiselle se on hölynpölyä." 

Että voivat mustat kirjaimet valkoisella pohjalla olla viekoittelevia, maistua!

Sitten siihen, ovenrakoon, ilmestyykin topakka vaimo jostain - kaskas! ei ole Kilpeen paneutunut makaaja havainnutkaan  vaimon puuttumista omalta petinpuolikkaaltaan - ja sanoo jo työntäneensä katolta pudonneet lumet, jotka sängyssämakaaja aamiaispöydässä oli luvannut noustuaan työntää.

Johtuukohan se luonteen vai työn erilaisuudesta kun vapaa-ajalla oleminen on niin erimallista - toinen aina pystyssä, toinen gontsarovina petillään levyttämässä. Iästä se ei johdu, koska aina on ollut tällainen turhan maistelija. Työstä osin, sillä työ on varsinaista show-timeä ja hulabaloota, useimmiten, kun kolmattakymmentä toisellakymmenellä käyvää natiaista odottaa suu auki opettajan ruokkivia kultajyviä pään ja vatsan täytteeksi ja kun kaikki eivät tietenkään heti voi saada, alkaa melkomoinen kaakatus ja räpinä ennen seuraavan jyvän tipauttamista: Budapest. Ölymäki. Innovaatio. Pii är toiseen ...

Ei ihme jos joulunpyhinä tekee mieli vain makoilla, kylättämättä, ratkoa piilosanoja ja lukea palanpainikkeeksi Peltostakin kummempia epärealistisia, toisten hylkimiä tekstejä sekä rumakantisia kirjoja.

Boikotissa ovat tyhjää pulputtavat radiolähetykset, kirkkaanräikeät jouluvalot, koreakuvaiset aikakauslehdet, iskelmätähtien laulamat hartaat joululaulut jne. ja yms.

Sen verran periksi voi antaa, linjastaan lipsua, että tarkastaa nopsaan iltalehdestä, ovatko F1-tähtemme varmasti päässeet lomanviettoon kotomaahan ja miten Anitra Ahtola raskauden jälkeen voi.

Sitten jo kiireellä on palattava taas Kilven Kirkkoveneeseen aironlapoja heiluttamaan, muuten veneen kokka kääntyy väärään suuntaan ja kulku hidastuu entisestään eikä papin suvisanomalle ehdi seurue ollenkaan; ensimmäiselle karikolle ei passaa töksähtää vaan se on selvitettävä niin kuin ensimmäinen piilosana, KIPUNOINTI*, jotta matka olisi jatkuva.
IM004805.jpg
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )
Share

Joulukalenterin XXV luukku - LUUKAS

25.12.2008 - 10:00 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
Antiokian kreikkalainen ja ammatiltaan lääkäri
  • Raamattu - Luukkaan evankeliumi (Unto Eskelisen käännös)
1. Annapaha ollakkaa, niin siihe aekaa anto keisarj Aakustus semmosen ukaasin, että koko mualima on pantava verolle. 2. Tämä olj sillonj ensmäenen kerta ja se sattu Kuiriniuksen toemiissa Syyrijan piätoplokkaana. 3. Kaekki lähtivättii ihan sillä töen verokirjaan räntättäviks itekuhhii ommaan kaapuntiisa.

4.Niimpähän lähti Joosehvikkii Kalilejasta Nasaretin kaapunnista ja mänj ilimottaatummaan veroherroelle Juuteaan, Tuavetin kaapuntiin Peetlehemmii, se ku olj niät sen Tuavetin sukukieppiä. 5. Reissun piälle se lähti yhessä morsijamesa Marijan kanssa, jokolj jo pieniin päe. 6. Marijan synnyttämise aeka tuljii heijjän siellä ollessa, 7. ja niinpä hiän tehhä pyöräätti poeja, esikoesesa, kieräsj hänet kapaloon ja panj elukkae aperuuhee, koskapa kievarjtalo olj jo tikaten täännä.

8. Sillä seovulla olj paemenia vahtimassa yöllä katraetaa. 9. Siinä silimänkuvvaemassa heijjä eissään seiso Herran enkelj, ja Herran kirkkaas levittiin loestamaa iha ympäriisä. No sehän panj paemenet pelekeemää, 10.  mutta enkeljpä raohottelj heitä: "Elekee tok veikkoset pelätä tyhjee! Minähä ilimotan teille oekeestaa ilosanoman, ison ilon kaekelle kansalle. 11. Tänäpäevänä on teille tuolla Tuavetin kaapunnissa syntynnä Vapahtaja, jokon Ristus, Herra. 12. Ja tämmöse osviita annan nyt teille: työ löyvättä lapsen kapaloetuna aperuuhessa makkoomassa." 13. Siinä samassa olj enkeli ympärillä emä joukko taevaallista sotaväkkee, joka ylisti Jumaloo sanomalla:

14. "Jumalan on kunnija korkeoksissa, muan piällä raoha immeisillä, joehen kansa hiän ei vihhoo pie." 15. Ja kun enkelit olivat palastanneet takasi taevaaseesa, paemenet piättivät keskenää:"Nyt piätäpahkoo Peetlehemmii! Sielläpähän nähhää, mittee toennii on tapahtunna ja mittee Herra tuassa äskö Ilimotti." 16. Niin hyö lähtivättii kiireen vilikkoo ja löytivät Marijan ja Joosehvin ja lapsen, joka aperuuhessa muata köllötti. 17. Tätä katellessaa hyö nyt kertasivat, mittee heille tästä poejasta olj jo puhuttu. 18. Kaekki olivat paementen tarinoeta kuullessaa iha ällistyksissää. 19.  Mutta Marija panj nämä kuulopuhheet tapahtunneesta tamalikkoon mieleesä ja vatvo niitä sitte iteksee aejan kansa.

20. Paemenet palasivat takasi työmualleen kiitellen ja ylistellen Jumaloo nyt siitä, mittee olivat suanna kuulla ja nähhä. Kaekki olj ihan rikulleen niin kun heille olj iliminierattu.


 IM0048221.jpg
 Kaikille teille lukuihmisille, joulukalenterilaisille, toivotan rauhallista ja onnellista joulun aikaa! Kiitos rattoisasta seurasta!   

                                                 

(Palataan taas ensi jouluna kalenteroimaan -  siihen mennessä saanen tuon kuusen nurin; silloin vissiin aiheena pitää olla firmojen vuosikertomukset, jotta saamme nuokin bisnesmiehet lukemaan kalenteriamme. ;)  )
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi  :)   
              

Share

Joulukalenteri XXIV luukku - ALEKSIS

24.12.2008 - 08:36 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
KIVI (Alexsis Stenvall  1834-71) Nurmijärvi

.

.
  • Seitsemän veljestä
"Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa; sinnepä ei Hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan."

- Ehtineet mil-loin-kaaan! vielä kotimatkalla säilyi turvallisuuden tunne ja lämmin oravanpesä. Maija-Opettaja, se maailman paras ope, oli piirrättänyt viimeisellä tunnilla talvimaisemaa vesiväreillä, vaikka olimme vasta neljännellä. Laveeraamisesta oli puhunut ja kuivumisen aikana laulattanut oravanpesälaulun ja muita lauluja. Koska oli lauantai, oli lyhyt päivä ja kohta jo hiihtelimme kotia kohti.

Aleksis Kiven jos tästä joulukalenterista, jonka jokainen kirja on aika voimakkaasti muokannut miehen mieltä ja maailmaa, jättäisi pois, jättäisi pois jos ei puolta niin ainakin neljänneksen: tämä joulukalenteri olisi kuin pilvinen päivä vailla aitanpolulla astelevata emäntää.

JOULUILOJA TEILLE KAIKILLE!  Ja seurasta kiitän.

************************************

"Mutta pirtistä kuuluu löylyn kohina kiukaan kuumilta kiviltä ja pehmeitten vihtojen hutkina. Ottavat nyt veljekset ankaran joulukylvyn. Ja koska viimein polttavan helteinen löylytys oli päätetty, astuivat he alas, pukivat päällensä ja istuivat levähtämään palkeille, jotka rahien verosta olivat asetetut pitkin seiniä. Siinä he istuivat, puhallellen ja vuodattaen hikeä. Loimottava päre valkaisi huonetta; Valko hinkalossaan rouskutteli kauroja, koska oli muistettu hänenkin jouluansa; torkkuen ja haukoitellen istui orrellansa kukko; Killi ja Kiiski, leua'at käpälillään, makasivat lähellä uunia, ja Juhanin polvilla kehräili entinen Jukolan vanha, vesiharmaa kissa."
Share

Joulukalenterin XXIII luukku - JOHANNES

23.12.2008 - 10:07 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
SUHOLA (1908-1984) Salmi Kirkkojoki
  • Askeesi ja sen ilmenemismuodot Valamossa
Ahdistuksen tai ilon tullen tartun tähän kahdeksankymmensivuiseen läpyskään kiinni kuin leipään, ja saan rauhan - aina.

Sieltä poimin kulloisenkin tarpeellisen:
  • ajatukseltaan raitistua
  • paha on hyvän puutetta kuten pimeys on vain valon puutetta
  • yksinäisyys ja rauhallisuus on tunne-elementille vielä tärkeämpi kuin älylle
  • ei mikän tuota ihmiselle niin suurta hyötyä kuin tahtonsa murtaminen
  • askeesi on hengen taistelu haluja vastaan
Kun aikani olen vakavana, vakavissani ja vakaasti paneutunut asiaan, etsin kirjasta ne kaksikolme asiaa jotka huvittavat mieltäni aina, kielellisesti tai tapahtumina:
  • nutunkantajasta voi kolmessa vuodessa päästä kaavunkantajaksi
  • erityisaskeesin muotoja: 
    • kahleidenkantaminen
    • puhumattomuus
    • peseytymättömyys = hienosteleminen pois

"Eräs erakko kertoi minulle, ettei munkki koskaan paljasta sisimpäänsä, sillä jos hän sen tekisi, kadottaisi hän koko elämänsä sisällön; eivät pyhät isätkään ole kirjoittaneet viimeisíä salaisuuksiaan."



Share

Joulukalenterin XXII luukku - ANTTI

22.12.2008 - 10:51 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
Kalevi HYRY (1931 - ) Kuivaniemi
  • Alakoulu
Ei parempaa, ei kauniimpaa, ei täsmällisempää, ei turvallisempaa luettavaa ole kuin on Hyryn Antti.

Siinä matossa on aina pyhäpuoli päällipuolin.

Nyt kun kuusijuhlat on pidetty, todistukset jaettu ja lapset laskettu joululomalle, voi ikävän tullen saada heidät Hyryn Alakoulun kautta eteensä, tai ottaa sitten Eeva Joenpellon Rallin.

Antti on kotoisin kirjoittaja päällä maan, aarrearkku. Ja ah mikä namipala, konvehtirasia, onkaan Hyryn Novellit, kaikki novellit yksissä kansissa: Maantieltä hän lähti. Junamatkan kuvaus. Leveitä lautoja.
"Pitkän ajan perästä isä kantoi kuusen pirttiin ja sitoi rautalanganpätkällä orteen riippumaan. Kuusi näytti minusta paljon isommalta. Vasta kun meillä on uusi pirtti, meillekin haetaan sellainen kuusi, että se on lattiasta kattoon, mietin. Kaupassa oli joulukuusenkoristuksia: hopeapaperisuikaleita, onnenpalloja ja kaikkien maiden lippuja. Aune ja Eeva olivat tehneet punaisesta ja muunvärisestä leikkelypaperista rengasketjua."

Share

Joulukalenterin XXI luukku - EERO

21.12.2008 - 10:00 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
ALÉN  (1966 - ) Vantaa
  • Linkolan soutajan päiväkirja
Alén soutaa työharjoittelijana Linkolaa verkoille päivät pitkät syksyn säillä nälkäisenä ja saa parissa kuukaudessa tarpeekseen. Ei kestä 'rallikuski', joksi Linkola soutajaansa nimittelee, samaa mitä esikuvansa on kestänyt vuosikymmeniä. Taida Linkolaksi olla muista kuin Pentistä itsestään.

Ei tästä päiväkirjasta klassikoksi ole, mutta takuulla jokaisen kirjaantarttujan omaan ajatusmaailmaan raaputtaa merkin, miinuksen tai plussan, väkisin jommankumman.

Markkinatalouden yskähdellessä, kulutusjuhlahuipun kliimaksin lähestyessä nauttikaamme linkolalainen (joulu) ateria:
Perjantaina 23. syyskuuta 1994 "Illalla huomasin, että raatokärpäset olivat munineet niihin suuren määrän kellertäviä muniaan, mutta L:n mielestä se ei haitannut. "Pyyhi suurimmat pois niistä ja paista ne." Torstaina ne olivat taas verannalla ja illalla L keräili niistä kylmän kangistamia, talviunille menneitä raatokärpäsiä tuodessaan ne sisälle. Se oli illallisemme.
En kesitä, miksi L ei halua syödä tuoretta kalaa, sen pitää seistä ensin pari kolme päivää jossain sattumanvaraisessa paikassa ulkona tai sisällä. Se ei tietenkään ehdi varsinaisesti pilaantua, mutta kuitenkin! Ehkä hän pyrkii osoittamaan jokapäiväisellä elämäntavallaan senkin, että hygieniavouhottajat ovat hulluja?"

Share

Joulukalenterin XX luukku - Günter

20.12.2008 - 09:23 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
GRASS (1927 - ) Danzig
  • Aivoituksia
Toinen nobel-kirjailija, 1999, joulukalenterissa. Näiden taitavien piirtäjien, Suomessa Heikki Turunen, kanssa on oltava varovainen ja varpaillaan: miksi he eivät vain piirrä? miksi he vielä kirjoittavatkin? Heidän sanojensommittelussaan on jotakin maagista, jotakin enemmän kuvallista.

Grass on tuskastuttavan ylivertainen vertaistensa joukossa. Suorastaan ahdistavuuteen saakka - miksei se jo vaikene!

Muuan minussa asuva kriitikko kirjoitteli kirjasta aikoinaan mm. näin (Karj. 17.6.1982):
"Nykyisiltä talousjärjestelmiltä puuttuu globaalinen tasaamisen idea.

Aivoituksissaan GG kierrättää opettajapariskuntaa perässään ja peluuttaa pariskunnalla lapsentekopeliä "Kyllä vai Ei". Vieläkö lapsia hyväosaisten puolelle.

GG synnyttää koko ajan, hän synnyttää kirjaa. Pää aina tiineenä.

Minua miellytti Aivoituksissa eniten kerronta ja sen elastinen muuttuvuus, arvaamattomuus."  

Share

Joulukalenterin XIX luukku - LENA

19.12.2008 - 10:09 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
ANDERSON (1939 -) Tukholma
  • Maijan aakkoset
Runolle ennakkoon varasin tämän luukun. Ensin ajattelin Mirkka Rekolaa, sitten Lassi Nummea, Haavikkoa, jopa Kejosta kevennykseksi.

Aale Tynnin Tuhat laulujen vuotta  lopulta jäi seulomisen jälkeen haaviin. Se - ehdottomasti. Valikoima länsimaista lyriikkaa, tuhat sivua tuhannen vuoden ajalta alkutekstein varustettuna. Olisi tavattu ja selattu Quasimodo, Lorca, Rilke,Whitman, Baudelaire, Goethe, Schiller, Ariosto, Petrarca aina Ultima Thulesta alkaen.

Vaan ei: eilinen elokuva Putoavia enkeleitä nosti esiin Viidan ja Meriluodon.

Kaikki niin sivistynyttä, niin fiiniä hengentuotetta pohjamutien painijoiden panemaa. Tarpeellista itsekullekin - ajallaan.

Vaan: Kas nythän on joulu, ja nythän on joulu taas ja metsän pikkuväki juhlii, kun on rauha maas... Kaikilla puhdas lapsen mieli, rypekööt tosikot, nuo viisaat mutalikossaan, me luemme iki-ihania lasten loruja, Hannele Huovin taidokkaasti kääntämiä, maailman suloisimpia - yhä uudelleen ja uudelleen.
  • "Åkervinda, åkervinda,
  • sanan soida annan.
  • Sinulle, rakkain ystävä,
  • kiedon elämänlangan."

  • "Ehkä kerron, ehkä en
  • salaisuuden tammisen:
  • tammi tietäjän on puu,
  • tammen alla viisastuu."

  • "Ballerina pikkuinen,
  • sinimekkoinen,
  • haaveellinen haiventukka,
  • silmät niin kuin ruiskukka,
  • kaunokkeja sylin täyden
  • palkaksi saa tanssistaan."
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )  


Share

Joulukalenterin XVIII luukku - LEENA

18.12.2008 - 13:04 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
LANDER (Leena Orvokki Silander o.s. Pöyhönen) (1955-) Turku
  • Siipijumala
Siipijumala on sen verran vaikea kirja, että vaatii toisen, kolmannenkin lukemisen, melkeinpä muistiinpanot porukan suuruuden takia. Jo se karkottaa nopeat paavot, onnenonkijat apajilta ja takaa meille pitkäjänteisemmille kunnon saalispaikan.

Se miksi tästä teoksesta aikanaan olen pitänyt, johtunee vaikeaselkoisuuden, monikerroksellisuuden lisäksi siitä että Lander muistaa ottaa mukaan Jungin teorisointia eli sielunmaisemaa Tahitin tarumaisemien oheen. Tukevammin tässä lennetään ja mennä viiletellään kuin Erica Jongin romaanissa Lennä, uneksi.

Eikä vähäisin syy ollut olosuhteissa: kirja kulki mukana kolmiviikkoisen häämatkan ajan aavan meren tuolla puolen. Eihän kirjakaan voinut huono olla koska matkakaan ei ollut. Hedelmällinen reissu se kaikkine oheistoimintoineen oli.

Hemingwayn seisomakirjoituspöytäkin tuli nähtyä ja nautittua 'Mi mojito en La Bodeguita, mi daiquire en el Floridita'.
"Etenkin siitä kohdasta minä pidin, jossa Jung johtaa maailmansodan valistuksen ajalta pesiytyneestä järjen ylikorostuksesta; kun kaikkea selittämätöntä ja epä-älyllistä on jatkuvasti mitätöity, väkevät henkiset toiminnat ovat vajonneet piilotajuntaan. Sieltä ne muuta ulospääsyä vailla purkatuvat mielettömänä tuhoamishaluna."

Share

Joulukalenterin XVII luukku - ARTO

17.12.2008 - 13:56 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
SALMINEN (1959-2005) Helsinki
  • Ei-kuori
Odotettavissa palauttajalle palkintoja ja runsas pitopöytä.

Ei vainkaan, päinvastoin. Ei mitään kaunista, ei siis yhtään. Naturalisti viimeisen päälle, vaan kuin ei sitä naturaa lain! Vain raadollinen ihmisusi urbaaniympäristössä. Ihmiset inhottavimmillaan. Kaikki.

Siis inhorealismia: ihmisen solidaarisuudenlopun jälkeistä elämää. Koko tuotanto. Kaikki kuusi romaania: TurvapaikkaVarastoPaskateoriaLahti, Kalavale ja tämä.

Ei tosin niin järkyttävä kuin aikoinaan Reedin Anna, jota kollega lukion äidinkielen lehtorikaan ei kyennyt loppuun lukemaan. Jokainen sana nyhtää, katkaisee elämänlankaa, ilon paikalla ei edes vahingoniloa - pelkkää toisen hyväksi käyttöä ja heitteillejättöä. Ihmisiksiolemisen epäoppitunti. Julmuudessaan tosi, Salmisessa kuollutkin nyysitään:
" - Mistä sä tiedät että se on kuollut? - Se on sininen. - Hengittääkö potilas? - Ei se ole potilas. Se on vainaja. - Osaatko elvyttää? - En. - Sairasauto on jo matkalla sinne.

Lopetin puhelun ja menin autoon. Suljin taksamittarin ja printtasin hukkakuitin. Isännälle tuli tappiota. Ravistelin Tanttua. Se oli sinisempi kuin äsken. Työnsin käteni sen povitaskuun ja kaivoin lompakon esille. Tantulla oli pehmeänahkainen läimiskä... ...Lompakossa oli neljä viisikymppistä ja yksi kaksikymppinen. laitoin ne taskuuni ja palautin lompakon Tantun povariin.

Nousin autosta ja katselin Tanttua. Se oli kuolleena samannäköinen kuin elävänä, mutta selvemmän tuntuinen."  

Share

Joulukalenterin XVI luukku - LENI

16.12.2008 - 13:12 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
MATTSSON (1955-) Turku
  • Varhain lähtivät linnut
Kadonnut jäljettömiin tämä naismukka. Ainesta olisi ollut mihin tahansa. Monesti kun tulee Mukkaa ikävä luenkin Lenin ainokaista, joka hyllystä löytyy. Kahteen romaaniin ja kahteen novellikokoelmaan näkyy jääneen Mattssonin ura.
" - Oletko sä kauan asunut tässä? - Maaliskuusta asti. - Mitäs maksat? - Karlsson käy täällä kaksi kertaa kuukaudessa. Se omistaa tämän."
***********************************************************************
*
*
*
*
*




///Itselleni ainoastaan tänne kauas alaspanen, tallennan, ikivanhan lehtikritiikkini tuolta ajalta (Karjalainen 29.11.81)
Aimo annos lahjakkuutta
*Leni Mattsson: Varhain lähtivät linnut. Karisto 1981. 288 s.
Sianlihan kauppaamisesta jää näppiin vähemmän kuin oman lihan.
Olkoon siinä turkulaisen Leni Mattssonin Varhain lähtivät linnut -romaanin ulkokuori, se osa joka kiinnittää kerrotun todellisuuteen. Kuoren alle nuori kirjailija on kätkenyt mehevän hedelmän kaivettavaksi, varsinaisen kirjallisen lihan nautittavaksi.
Tietoromaani
Kirjallisista teoksista on huutava pula suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Mikä paradoksi, tai kärjistys!
60- ja 70-luvun rutirealistinen kirjallisuus laajoine epiikkoineen ei saa jatkaa yksinvaltaista voittokulkuaan enää 80-luvulla, myös taka-alalle potkitulle, vähemmän yhteiskunnalliselle romaanille on suotava esillepääsyn mahdollisuus. Romaani ei saa olla yksinomaan kuvaton sanoma- tai aikakausilehti, joka toistaa elettyä todellisuutta sellaisenaan, uutismaisen ulkokohtaisesti raportoiden tai vihaisesti kommentoiden.
Kaunokirjallisen teoksen on lupa olla taideteos, joka kykenee tyydyttämään lukijan sisäiset tunnelataukset ja esteettisyyden kaipuun sekä pystyy antamaan apuvälineitä sisäisen, henkisen todellisuuden hahmottamiseen.
60- ja 70-luvun kaunokirjallisuus, sen näkyvin ja arvostetuin osa, on sotkeutunut ulkoisen tiedon jakeluun. Se on ollut tietorealismia, jolle taiteellisuus ja luovuus on ollut toisarvoista ja jolle tunnearsenaalista on kelvannut vain vihantunne. Tieto on varmaankin tullut tarpeeseen; tosin sama tieto on yhtä hyvin ollut otettavissa muustakin kuin kaunokirjallisuudesta, vieläpä selkeämmässä muodossa.
Taitoromaani
Nyt kun käsiin yllättäen osuu uutuuskirja, oikea kaunokirjallinen romaani, sitä hätkähtää ja epäilee, voiko tämä olla totta: Leni Mattsson, mutta eihän tämännimistä kirjailijaa pitänyt tänä syksynä olla, Kauranen vain. Innostuu ylistämään: Leni Mattsson lataa ja kirjoittaa niin kuin kaunokirjallisuutta soisi kirjoitettavan - sujuvasti, ulottuvasti, monitasoisesti, monivivahteisesti ja tunteella.
Asioiden maalaaminen ei uskottavuutta vie, kunhan elämä vain on sisäistynyt syvälle sydämeen, ja syvälle sydämeen elämä pääsee lähes poikkeuksetta vain vastoinkäymisten kautta. Rempallaan olevista asioista ja levällään olevista ihmisistä on saatava kirjoittaa myös vähemmän dokumentoiden, vähemmän analysoiden, eli Mattssonin tapaan, taidolla.
Toisenlainen tyyli
Kun syksyllä ilmestyi Pirkko Saision Betoniyö, iski kyllästyminen: Ei enää tällaista. Eikö realistisiakin asioita voisi joskus käsitellä toisenlaisesta näkökulmasta, toisenlaisella kielellä ja toisenlaiselle tyylillä? Betoniyöhön en saanut minkäänlaista otetta, vaikka tiesin kirjaa kilvan kehutun ja ylistetyn; Tarkkakin piti kirjaa vuoden proosana. Ei avautunut minulle, kuten ei avautunut aikoinaan Lassi Sinkkosen Sumuruiskukaan, isoista kehuista huolimatta: liian vivahteettomia, liian kielettömiä molemmat.
Ja nyt kuitenkin samanlaista puutteenalaista realismia kuvaavan Mattssonin ote pitää, kielensä ja tyylinsä ansiosta. Tylyistä asioista ei ole pakko kertoa tylysti.
Yhtä kuivankaperoa, yhtä pelkistettyä tekstiä Mattsson ei kirjoita kuin Sinkkonen Sumuruiskussa tai Saisio Betoniyössä kirjoittaa. Saisio etenee järjellä, Mattsson tunteella. Saisio julistaa "näin on", Mattsson välittää "tältä näyttää".  Saision teksti on erittelevämpää, tendenssimäisempää, ikään kuin ulkoisesti totuudellisempaa, tieteellisempää. Mattsson erittelee vähemmän realisoi kyllä, purskauttaa asiat ulos sellaisinaan, järjestelemättä, lyyrisemmin, mukana eläen, taiteellisemmin. Jos jostakin niin juuri järjestelmällisyyden puutteesta, paikoin liiasta impulsiivisuudesta Mattssonin toista teosta sopii moittia. Viimeistelyn ryhti siitä puuttuu.
Leni Mattssonissa on aimo annos lahjakkuutta ja Timo K. Mukkaa, ja se on paljon se. Niin paljon että kannattaa jäädä kuulolle mitä tuleman pitää: vielä kannattaa uskoa kaunokirjallisuuteen ja jopa realistisen kirjallisuuden uusiutumiseen, aihetta on.
Ai niin se kirjan kaari: Pikku-Anitasta kasvaa Iso-Anita, joka jatkaa maailmalle karanneen äitinsä uraa elävän lihan kauppiaana ja jolle elämä on yksi virtsanvärinen läikkä, turha.
"Ei, en ole kaunis, en todellakaan, minä olen ruma, nälkäinen, minun silmissäni leiskuu pahuus. Ruma kurja huora.
Ruma ruma ruma." ///

Share

Joulukalenterin XV luukku - FRANZ

15.12.2008 - 14:00 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
KAFKA (1883-1924) Praha
  • Juttuja (Delfiinisarja -Otava 1977)
Ajoittuu aikaan jolloin talvisin linja-autolla kuljin koulumatkat, vaikka olin jo runsastuloinen opettaja!

Tunti aamukyydin pimeydessä, puoli tuntia iltakyydissä takaisinpäin. Linja-auton kattotuikkujen valossa matka kului rattoisasti Franzin pieneliöiden ja muiden kummallisuuksien seurassa; sivu sivuunsa riitti paisuttamaan ajatuksissa juttuja kahta kummemmiksi. Iltasella piti painua pimeyteen kesken matkan, kävellä kymppi kotiin, sillä linja-auto ei lähemmäksi halunnut palvella, kun sillä oli kiire kaupungin valoihin.

Katsoipa kirjaan tai katsoipa penkkeihin, joissa koululaiset pyllerehtivät: kaikki oli yksyhteen tai kääntäen verrannollisia - naurettavaa mutta asiaan kuuluvaa.

Kerrankin mustalaisnuorukainen oli niin väsähtänyt pitkään päivään, että painoi unissaan päätään ventovieraan naisen olkapäätä vasten naisen väistellessä parhaansa mukaan. Lopulta nainen antoi periksi, tosin olkapää jännittyneenä koholla. Aina kun kuski jarrutti, retkahti pojan pää eteenpäin, vaan kohta taas nojasi turvapaikkaansa.

Melkein kafkamaista.

Runsaat kolmekymmentä pakkasastetta oli muuanna tähti-iltana tammikuussa, kun kotiin kävelin; puolimatkassa pysähtyi ohiajava auto ja peruutti. "Ai et olekaan se!" kuski huusi ovenraosta, lätkäisi oven kiinni ja jatkoi eteenpäin. Jäin parta kuurassa pompan kaulukset pystyssä taivaltamaan samaan suuntaan perävaloja ihaillen. Muodonmuutosta mietiskellen. Kiimalampi paukkoi railoja jäähän.

Kafkamaista.
"Hän aukaisee kiireesti oven ja kiertää sähkövalon palamaan. Tähän hetkeen hän ei ollut valmistautunut. Tämähän on noituutta, kaksi pientä, valkoista sinijuovaista selluloidipalloa hypähtelee parkettilattialla vierekkäin, kun toinen kopsahtaa lattiaan, toinen on korkealla, ja ne jatkavat leikkiään väsymättä." Blumfeld, vanheneva poikamies



Share

Joulukalenterin XIV luukku - TEUVO

14.12.2008 - 11:18 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
SAAVALAINEN (1927-2002) Kotka
  • Sitten tulivat laivat
Tuo nyt on tuossa Saavalaista, opettajasmiestä, edustamassa, voisi olla jokin muukin: Yksilön ylösnousemus, Tänä yönä, Ja poika vaikenee jne.

Ai itku! Vaiko ai nauru!?

Tragikomiikan huipputaitaja, joskus tahtomattaan.

Pulkkinen Romaanihenkilön kuolemassa viittaa Saavalaiseen: "Huom. suom. kirjailija; minkä eli, sen kirjoitti, tunnusti heti, ennen kuin ehdittiin syyttää."

Lirissä tässä kirjoittelen aavistellen miehen potentiaalia, koska lukenut vain parikolme haavoille viiltävää teosta. Saavalaisestako 'koko tuotanto' -lukuprojekti Haanpään jälkeen? Ehdolla muitakin: Salama, Saarikoski, Lehtonen, Sillanpää...
"Sellainen liika venkula kuin sielu piti leikata esityksestä kokonaan pois. Siihen leikkurointiin minusta ei ollut. Missä ikinä kuljinkaan niin mukana rekkalehti aina sieluriepu, kärsimässä sekä kärsittämässä ruumista." 

Share

Joulukalenterin XIII luukku - MATTI

13.12.2008 - 10:49 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
PULKKINEN (1944-) Nurmes
  • Romaanihenkilön kuolema
Tämä Böllinsä lukenut mies istui kaupungin kirjaston, silloin Rantakadulla, nurkkauksessa ja kertoili, huvittuneena enemmän kuin tuohtuneena?, meille muutamalle juuttaalle kehitysavun perillemenosta. Se ei vain toimi!  

"Me toimme hakkuumiehille Fiskarsin tuliterät, oranssinvärisiksi maalatut kaarisahat, kirveet ja vesurit. Sansibarin metsähallitus oli alkuun loukkaantunut alkeellisesta suomalaisavusta... ... niistä viidestä moottorisahasta jotka jenkki oli lahjoittanut naapurisaarelle toimi enää yksi; sen sijaan kaksi sahuria oli sadan prosentin invalidina." "Afrikka on saanut kehitysapua yli 80 kertaa enemmän kuin Länsi-Eurooppa sodan jälkeen Marshall-apua... ... yksikään teille rakennettu keskisuuri tai suuri teollinen laitos ei toimi tuottavasti; moni halli kasvaa jo viidakkoa ja apinat kiipeilevät nosturien ketjuissa.

Jo ennen Raittilaa kirjoitti Pulkkinen raittilalaisesti romaanin merkityksestä, merkillisyydestä ja merkittävyydestä, vaan kukapa häntä, syrjäisen Nurmeksen Pökkelön kylän poikaa, muistaisi.
"Aina olen pelännyt, että minulla on niin toisenlaiset tunteet kuin muilla, ettei minun kanssani voi olla." 

Share

Joulukalenterin XII luukku - JUHANI

12.12.2008 - 13:52 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
Raimo Jorma Juhani PELTONEN (1941-1998) Helsinki
  • Elmo
Siitäpä riitti hupia monelle taholle: apukoululaisille, alakoululaisille, yläkoululaisille.

Surutta käytin hyväkseni: olihan se uskomatonta, että sankari kaatuu satasen juoksussa ja - voittaa; pitää piipunpolttotauon, vetäisee unoset kesken viidenkympin hiihdon ja  - voittaa! Vaan ei halua kuulla Maamme-laulua tahi siedä Porilaisten marssia vaan tahtoo palkintopallilla kuunnella Armas Järnfeltin Kehtolaulun.

Tsehovilaisuus, sipulikupolikirkot ja omenapuut rauhoittavat niin urheilijan kuin kirjailijankin mielen.

Melihoviin ei Elmo päässyt, Juhanikin joutui jättämään seutunsa ja pakenemaan Lopelle kun puutarhaan halkaistiin maantien ura.

Jumalan kuopus on silti Elmoa parempi kirja jos minulta kysytään: sanojensa tautta. Sen koiraan Winstoniin, buldoggiin minä olen mielistynyt, ikuisesti.
"Mutta Lauri ei muistanut milloin olisi ollut näin poikki sekä ruumiillisesti että henkisesti; teatterityö sekä avioliitot tuntuivat nyt ajateltuina ohjatulta päiväkerhotoiminnalta."
"...muistan etenkin vähäpätöisiä yksityiskohtia, kokonaisuus ei minua kiinnosta. Vaikken osaa kunnolla, en sinne päinkään, mitään kieltä, ajattelen selkeästi ikään kuin monirotuisin sanoin."

;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )


Share

Joulukalenterin XI luukku - HERMANN

11.12.2008 - 16:35 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
HESSE (1877-1962) Calw
  • Lasihelmipeli
Ensimmäinen nobelisti (1946) joulukalenterissa!

Arosuden pakkoluetutti lukion lehtori siinä missä Kuolleet sielut Gogolilta. Antoi pohjan, halututti myöhemmin, paljon myöhemmin tarttua sen ajan pleikkariin: pelaamaan Lasihelmipeliä sielullaan, epäilemään ulkoisen elämän ylivaltaa hengestä.
  •  "Vain lelukseenko Luoja meidät loi,
  • saveksi notkeaksi sormissaan?
  • Hän meitä muovaa, meillä askaroi,
  • vaan tulessaan ei polta milloinkaan."

Share

Joulukalenterin ulkopuolista elämää hippusen

Historian kirjoihin sivumerkkinä merkittäköön eilisestä - todisteena SP:n joulukalenterin ulkopuolisesta elämästä, otteita salaisesta päiväkirjasta:
"Kävimme jouluvaelluksella seurakuntatalolla; koko talo oli muuttunut Jeesuksen-aikaiseksi - mielettömän vaivan olivat järjestäjät taas nähneet. Upea tulos. 

Ahtisaari sai eilen rauhan nobelinsa.

Puolueiden puolue on lähtenyt viimeiseen hyökkäykseen Ilovaaran koulun hajoittamiseksi: uuteen koululautakuntaan laittaa neljä edustajaa, joiden tehtävänä on... mahtaa siitä taas tulla elämän kevät!

Vappu Pimiä erosi tuoreesta liitostaan. 

Laadin paikallislehteen ilmoituksen tulevasta Ilovaaran koulun joulujuhlasta, jota varsinaiseksi Puurojuhlaksi sota- ja sortovuoden muistoksi mielessäni kutsun, huom! vain omassa mielessäni. Intoa puhkuen olemme juhlaa harjoitelleet, ohjelma alkaa olla kuosissaan: oppilaat lääpällään, opettajat milloin tohkeissaan milloin tuohuksissaan. Tyypillinen onnistuvan juhlan tunnelma vallitsee Impi- eikun Ilovaaran yllä.

Tänään käräjät, viimeinen lautamiehenä."

Share

Joulukalenterin X luukku - JEAN-JACQUES

10.12.2008 - 13:48 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
ROUSSEAU (1712-1778) Genève

.

.
  • Tunnustuksia
Paras vertaistensa joukossa. Täyskymppi. Ensin Émile ammatin puolesta ja sitten tämä parempi, runsauden rönsypuu: Confessions.

J-J vaeltaa, heittelehtii elämän poluilla Pon laaksosta Sveitsin alpeille ympärillä vihanta luonto, asettuu Pariisiin. Sittemmin, takaisin luontoon, maaseudulle Pariisin liepeille. Pää täynnä pohdintaa, elämänohjeita, kasvatuksen ideaalia ideaa. Oma elämä vastoin kaikkia neuvoja: viisi lasta sijoitettuina Löytölastenseimeen.

Taannoisella pyhiinvaellusmatkalla Pariisiin löysin syrjäisen pihaoven takaa Rousseaun huoneen, jossa valkoinen rintapysti, josta valokuva, johon omakin pää piti sovittaa. Kaksi yliviisasta vierekkäin.

Vapauttava tunne: - Neuvo! Opasta! Ohjaa oikealle tielle! Vaikket itse kykenisikään.
"Kokonaan rahanalaisesta kynästä ei voi lähteä mitään voimallista, mitään suurta."
"ja päätin luoda niistä teoksen ... joka olisi ainutlaatuinen ennenkuulumattoman totuudenmukaisuutensa tähden, jotta edes kerran saataisiin nähdä ihminen sellaisena, jollainen hän sisimmässään oli."

Share

Joulukalenterin IX luukku - PENTTI

09.12.2008 - 13:06 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
Mikael HAANPÄÄ (1905 - 1955) Pulkkila/Piippola
  • Noitaympyrä
Isännät ja isäntien varjot, Jauhot, Kolmen Töräpään tarina, Yhdeksän miehen saappaat

Kelpaisi kyllä luettavaksi kevyempikin kama, oikeastaan Haanpää kuin Haanpää, vaikka  novellit Päntän äijä, Suomeen tai kämpille, Pätsi kämppien taiteilija, Hullu ja hevonen...

Koska Kauppalehdessä ollaan, lainattakoon tämän yhteiskunnallisen, yhteiskunnan Voimain hylkimän polkupyöräilijä-Pentin talousihmettelyä vuodelta 1931:
"Täällä oli puuta, täällä oli ihmisiä, jotka möivät lihastensa työn. Joku jonka käytettävissä oli salamyhkäinen olio - pääoma, entisten ihmisten työ, kuollut työ, osti puun ja nykyisen työn mahdollisimman halvalla ja möi sen mahdollisimman kalliilla. Kauppoja ... Näytti siltä että kaupoilla oli liian suuri valta tässä maailmassa. Sillä jos hyvin kävi, niin tämä välimies lisäsi pääomaansa, voitti, toisin sanoen sai haltuunsa takuun omaan toimeentuloonsa, ja vieläpä jälkeläistensäkin toimeentuloon. Omituista. Työllä sen sijaan ei ollut mitään takeita edes huomisesta päivästä."
Haanpää hieroutui yhteiskunnan saappaan alle, ei kelvannut etelän herroille, hukkui tai hukuttautui kotiseutunsa järveen.



Share

Joulukalenterin VIII luukku - EEVA

08.12.2008 - 13:11 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
Karin KILPI (1928- ) Hiitola
  • Tamara
Tamarasta kaikki lähti. Kesäyliopiston luennolla joku kysäisi: "Lähetkö kaljalle vai otatko lainaan tään Tamaran?"

Otin Tamaran. Sitten tulivat Kuolema ja nuori rakastajaSe mitä ei koskaan sanotaHäätanhu jne. Savon kesässä mateli kyy ja rehotti kasvillisuus, verhosi hämyisä kesäyö, paistoi päivä. Hennon hento sensuaalisuus, luonnon loukkaamattomuus, hipaisu jostain suuremmasta.

Kävelin Eevan kanssa emotionaalisen kuntolenkin, usein, useita.

Tanizakiin, Anaîs Niniin, Moraviaan päin kallisteli.


  "Ei läheisyys ole aina puhumista, tai oikeastaan se on sitä hyvin harvoin. Läheisyys on ihojen viestiä toisilleen ilman kautta, sitä että ollaan samassa huoneessa, samassa talossa; koko ajan meidän ruumiimme vaihtavat hiukkasia keskenään... ...Jos sinä olet viereisessä huoneessa minun työskennellessäni, minun ruumiini tajuaa koko ajan sinun läheisyytesi ja on kuin vapaalla, huoletta, ja minä voin käyttää kaiken energian ajatustyöhön." 

Share

Joulukalenterin VII luukku - Sigmund

07.12.2008 - 11:42 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
(Sigismund) Schlomo FREUD (1856 - 1939) Freiberg Itävalta-Unkari
  • Psykoanalyysi
Unien tulkintaSeksuaaliteoria.

Kaikki suomennetut kynän kanssa luettu opiskeluaikojen yksinäisyydessä.

Sielun peili ja periskooppi. Karttahahmotelma sielun sokkeloihin ennen miltei erehtymättömien navigaattoreiden keksimistä. Libido opittu, yliminä ja frustraatio, fiksaatio ja Se das Es, tiedostettu.

Ukkoutuneena Wienissä Rinkiä ajellessa poikettu ukon vastaanottohuoneeseen im Haus Berggasse 19, missä sisäänpääsyovi takuisten takana.

Matkamuistoksi ostettu museosta S.F.-kynä, jonka muste valuu löysänä. Mitä merkinnee?


"Kaikkien neuroosien syytausta on siis seksuaalinen: mutta neurasteniatapauksessa syyt ovat ajankohtaisia, psykoneuroosien osalta taas lapsuudenkokemuksia." 

Share

Joulukalentrin VI luukku - VÄINÖ

06.12.2008 - 09:54 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
Valtteri LINNA (1920 - 1992) Urjala
  • Täällä Pohjantähden alla
13-vuotias luki, luki ja luki, kesän luki. Vavahduttava trilogiatragedia.

Tuommoinenko aikuisten maailma on: patruuna molskautetaan sillalta puroon, emäntä koirana rukkasoravaa haukkumassa, häädetään torppari torpastaan, vankileirillä laulaa lukijan ikätoveri sonoori äänellään:
"Laps Suomen älä vaihda pois sun maatas ihanaa. Sil leipä vieraan karvas ois ja sana karkeaa..."
Neljättä osaa ei tullut, vaikka sitä ikävöi. Tämä Tervon Myyräkö, Troikkako se? Tuntematon sotilas on yhä lukematta.

58-vuotias kertaa: siinäpä yhteiskunnallisen näkemyksen oma taikinanjuuri.


" - Ei tässä väitetä mitään... Saman tekevää mitä puhutaan... Lähtö tulee kumminkin... Keisarit ja perustuslait ei tämmöisten ihmisten asioita ole. Meitin perustuslakimme on Töyryn äijän sanat: lähtekää maantielle." Laurilan Anttoo pappilan rouvalle

Share

Joulukalenterin V luukku - DANTE

05.12.2008 - 13:07 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
ALEGHIERI (1265 - 1321) Firenze
  • Divina Commedia  Jumalainen näytelmä
Suloinen uusi tyyli - Il dolce stil nuovo. Komedia siksi koska päättyy valoisasti ja onnellisesti.

Runoteosta on voitava tulkita neljällä tavalla:

  1. kirjaimellisesti
  2. allegorisesti
  3. moraalisesti
  4. anagogisesti (tuonpuoleisesti)

Silmiensä Päivää, Beatricea, kadottamaansa, etsii Runoilija elämän tuolta puolen, Helvetistä aloittaen.

Parikymmentä vuotta koetin ja koetin - ei auennut Taivas, ei Kiirastuli, ei Helvetti.

Sitten kun, se oli lentoa se. Upea matka ja koska tahansa toistettavissa aina uusin näkymin.
  • "Lukija, aattele, jos alku tämä
  • ei jatkuis, kuinka sulla tuskallinen
  • ois lisää tietämähän mielenkaipuu!"
  • " - Mut veestä tästä juoda tulee sinun,
  • ei ennen näät sun janos suuri sammu.
  • Näin puhui silmieni Päivä mulle."
  • "Ah kuinka varovainen olla tulis
  • seurassa niiden, jotk'ei ainoastaan
  • tekoa nää, vaan mietteen salaisimman."
 
  
Share

Joulukalenterin IV luukku - VIKTOR

04.12.2008 - 13:06 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
E.(mil) FRANKL (1905-1997) Wien
  • Ihmisyyden rajalla
Logoterapian luojan perusteos. Jos tämä kirja ei lohtua suo, niin ei sitten mikään ihmisen tekemä.

Jaakobinpainin jälkeen arkaillen raaskin taikka rohkenin lahjoittaa ainoan kappaleen 1978 hirvikolarissa halvaantuneelle serkulleni mietteissä: voiko sana auttaa, lause lohduttaa, kirja antaa uuden kasvun siemenen. Biblioterapiaa siis.  

Myöhemmin ilmestyi Olemisen tarkoitus. Sen jätin itselleni. Kirja-arvostelun ingressiin kirjoitin: "Tässähän se taas on, käsissä, yksi kirjallisen viestinnän kultahipuista..."
Kolme keskitysleirivuotta, missä isän, äidin ja vaimon menehtyminen,  opettavat:
"Kärsiessämme pysymme sielullisesti elävinä. Sillä kärsiessämme kypsymme, kasvamme - kärsimys tekee meidät rikkaammiksi ja voimakkaammiksi."

"...tuskin on olemassa suurempaa epätoivoa kuin epätoivo siitä, ettei pysty suremaan." 

Share

Joulukalenterin III luukku - KALLE

03.12.2008 - 13:05 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
Kaarlo Alvar PÄÄTALO (1919 - 2000) Taivalkoski
  • IIJOKI-sarja
Päiväkirjamerkintä 4.2.2007
"Tänään, sunnuntai-iltana pakkasviikon alussa, koko Päätalon tuotanto, 43 teosta, hankittu ja kannesta kanteen luettu. On haikean hyvästijätön aika. Viimeisenä lukuna luin kirjasta Selkosten viljastaja luvun 'Viimeisen illan suola'. Liki seitsemän vuotta sai lähes päivittäin istahtaa tämän rehellisen miehen polvelle. Ikävöiden siirryn Haanpäähän."
Kunnanelätti. Uittojätkä. Metsätyömies. Rakennusmies. Rakennusmestari. Kirjailija. Professori. Kunniatohtori.
"Ei ole ihmisellä näissä kamppeissa isoja valtuuksia!"  Ukkosen ääni, Iijoki-sarjan 9.osa 1979 
**********
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   ) 

Share

Joulukalenterin II luukku - FEODOR

02.12.2008 - 13:09 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
Mihailovits DOSTOJEVSKI (1821-81) Moskova
  • Rikos ja rangaistus
Pietarin, maailman kauneimman kaupungin tunkkaisilla takapihoilla ja porraskäytävissä yhä leijailee Raskolnikovin ja koronkiskurieukko Aljona Ivanovnan henki.

Rikos ja rangaistus - mitäpä muuta luettavaa muka tarvitsisi lukemisen nälkään.

Soi aikoinaan kahden päivän ja kahden yön tuskaisen mukanaolon, ei puhettakaan luennoille. Ei siellä kuitenkaan mitään tärkeämpää.

**********
"Tässä mielessä ei ole Pietarin kaltaista kaupunkia: arkkitehtonisesti se heijastaa maailman kaikkia arkkitehtuureja, kaikkia aikakausia ja muoteja; kaikki on lainattu vähitellen ja kaikki on omalla tavallaan vääristeltyä. Näitä rakennuksia voitte lukea kuin kirjasta kaikkien niiden aatteiden ja aatteenpoikasten kuohuja, jotka säännönmukaisesti tai äkkiarvaamatta ovat ryöpsähtäneet meille Euroopasta ja ottaneet meidät vähitellen valtaansa ja vangikseen." - Valkeat yöt -kokoelma. Kirjailijan päiväkirjasta: Pietarilaiskuvia

 
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   ) 

Share

Joulukalenterin I luukku - TIMO

01.12.2008 - 13:41 | hikkaj | KIRJALLISUUSJOULUKALENTERI
K.(ustaa) MUKKA (1944-73) Pello
  • Maa on syntinen laulu
Ei kahta sanaa: mikä alkukantaisen elämän aito vietti!

Suomen kielen kaunein saavutus - Maa on syntinen laulu
"Mie rakastan niinko lintu
mie taihvaale lennän ja laulan

mull on karjaa ko pilviä taihvaala

mulle kättä lyö rakkaani kauhlaan..."
**********

ps Oiva Arvola peesasi myöhemmin, mutta toiseksi jäi.
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   ) 
 

Share

lauantai 1. marraskuuta 2008

Marraskuun 2008 Kauppalehti-blogit

Luotaantyöntävä joulukalenteri


(Tästä alkaa lukijoiden lopullinen karkottaminen, vai sanoisiko kauniimmin: joulukärpästen hätisteleminen.)

Lukijamäärän räjähdysmäisen kasvun lisääntymisestä, so. intimiteetin menetyspelosta, säikähtäneenä pähkäili SP syksynmittaan ihan totisin naamoin, miten saisi lisääntyvän populaation eli koiralauman (ks. y.o. motiivi: Walk of ideas than a dog though...)  potkiskeltua ympäriltään, päätti sitten vaikeaselkoisuuden saavuttamiseksi joko pidentää virkkeitä, saksalaisittain, tai lisätä lyhenteitä sekä sivistysanojen määrää ja mennä aihealueelle, joka sulkisi tien suurimmalta osalta kurkuilijoista, ja pudottaisi näin pois liiat norkoilijat, minkä jälkeen Vanhanaikaisen, Haikuilijan, Naisen vedenjakajalla ei tarvitsisi enää olla huolissaan listasijoituksestaan.
"Heureka!" hän keksi.

"Joulukuun alusta aloitan Luotaantyöntävän joulukalenterin, sen minä julkaisen. Kultturellin katsauksen oman maailmankuvan muodostumisesta. Eiköhän tepsi! BB:n Höntti-Hennat jouluun peilaavine aforismeineen 'Mää oon niin kaunis'  unohdan, sivuun siirrän kuin myös vähänkin intohimoja aiheuttavat asiat parafiliasta hypogonadismiin. Muodostan joulunaluspäivistä luukkulistan, johon kelpuutan vain itseäni innostaneet kirjat ja kirjailijat kaikkine kotkotuksineen.

Tervolla, Remeksellä ei sijaa siinä majatalossa, kirjailijagalleriassa, ole, ei edes sen tallissa."
"Niin paljon parasta, kyllin hyvää ja vaikuttavaa, Harry Forsblomin Aurinkolinna, Heidi Liehun Perhosten valtakunta, Jan Blomstedtin Sanojen takana, Jaan Kaplinski, Juha Mannerkorpi etc.... jää pois" huokaisi SP velttona ensimmäisenä adventtina Joulukalenterin valmiiksi saatuaan.
Yhden kainon lahjatoiveen lähetti yläilmoille:
"Joulun odotusajan tulisi olla pitempi, paljon paljon kauemmin kestävä kuin noilla yhä varhaisemmilla joulunaluskauppiailla. Kalenteriluukkuja tulisi olla 365, jotta kaiken lukemisenarvoisen saisi selitetyksi.

Vaan kun ei, niin ei. On koetettava karkottaa lukijalaumansa lyhyemmässä ajassa. Kirjavaskoolia  tehokkaasti heiluttaen onnistuisi kyllä tavanomaisella päivien lukumäärällä."
Niin mietiskeli SP vakuuttuneena onnistumisestaan, ja on huomenna iskussa kankeamaan ensimmäisen luukun sepposen selälleen.
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )  

Share

Mustalainen ja neekeri ja maalaistollukka

Ei kaupunkireissua ilman Lennartia. Piti kirjastoon taas viikon nyytti palauttaa ja vältellä samalla miestä. Kirjastossa on kuppila, vaan se on niin avoin ettei suojaa anna. Pullakahvit parempi nautiskella kadun toisella puolella Pullapuodissa, samalla saa mukaansa tuoreen leivän.

No eikös kehveli siellä, käsi pystyssä vastaanottamassa. Eikä kuulumisia ole tapana vaihtaa vaan suoraan asiaan syöksyy tämä pyöreänaamainen Hitler-viiksinen mies, pallopää pyöreissä rilleissään. Lennu.
- Sinä olet maalainen ja minä olen kaupunkilainen. Onko  sinusta muka halventavaa jos sanon sinua maalaiseksi?

- Ei. Maalainen mikä maalainen. Maalaistollukka.

- Entä landepaukku?

- Vierassana. Ei tee vaikutusta. Samapa tuo.

- Toukohousu?

- Kuulostaa tutummalta.

- Ei loukkaa?

- No ei. Mikäs tässä nyt takana? Itätuulta kolme beaufortia?

- No kuulin, ettei mustalaista saa sanoa mustalaiseksi eikä neekeriä neekeriksi! Kummallista että neekeri on musta, mutta mustalainen ei ole musta eikä mustalainen vaan romani. Tummaksi saa mustalaista sanoa ja neekeriä mustaksi.

- Mitäs höpiset, obamaiseni?

- No sitä vaan etten ikipäivinä ole, hienosti sanottuna, sisällyttänyt kumpaankaan arvolatausta, pilkkaa tai halveksuntaa. En edes ole ymmärtänyt että ne ovat loukkaavia. Ryssä ja hurri ovat pilkkasanoja, mutta mustilainen ja neekeri eivät ole. Minulle. Eihän tässä uskalla suutansa avata kun saa jo rasistin maineen ja leiman. Kohta joku lausuu ettei kahvipaketti ole kahvipaketti vaan kultakatriina. Kahvipaketti voi loukkaantua, ottaa nokkiinsa.

- Oletpas tainnut, Lennart-hyvä, seota eli tipahtaa pahemman kerran kärryiltä!

- Just palauttamassa tässä Pimenoffin must...äsh...romaania...
Lennart lopettaa puheryöpyn ja kurkistaa varovasti vasemman olkansa yli ja madalletulla äänellä jatkaa:
- Ainakin tässä Pimenoffin kirjassa, ei uskalla sanoa romaanissa, lie vaikka sekin arvolautauksellinen paha sana, 'Maa ilman vettä' käytetään sanaa neekeri, kuuntelehan: "Hän tanssi melkein kuin neekeri, sillä lailla lantiosta kahdeksikkoa heittäen, hän teki niin kadulla kävellessänkin, jos ei ollut julmetun kiire..." ja kirjahan on painettu vajaat kymmenen vuotta sitten. Veronica jos kuka kyllä välttäisi ansan.

- Pimenoff on sairaalan psykiatri tuolla mäellä? Sieltä matkalla?

- Joopa. Vaan ei. Ja jos kerran Veronica käyttää neekeriä niin, niin niin käytän minäkin!

- Onko tuo nyt niin vaikeata muuttaa tapojaan?

- On.
Tällä kertaa Lennu on se joka ensiksi lähti pois! Sanoa napautti tuon viimeisen sanansa, ponnahti seisomaan, kulautti kurkkuunsa kahvinlopuskan ja lähti. Pimenoffinsa unohti siinä hötäkässä pöydälle.

Haen santsikupin samaan hintaan, nautin juhlamielellä, sillä nyt ei enää ole vaaraa ei pelkoa Lennartista. Selaan kirjaa, luen alleviivauksia, selvästi Lennartin, koska kaikki neekeri-sanat on alleviivattu: " - Kiitos riittää, Kristiina sanoi, ja neekerit remahtivat nauramaan."

No jopas on Lennartilla ongelma! Lennartille varmaan hirnuivat.
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )  

Share

Lempi potkurissa


 lempi makkonen 09.jpg
Tasan yhdeksältä keskeytin opetuksen, kolmion kulmien summa, ja annoin julki tärkeän tiedotuksen:
- Tällä kellonlyömällä aloittavat etelän eläinlääkärit Lempin leikkauksen.
Oppilaat katsoivat ihmeissään, olivat harmistuneen näköisiä kun juuri olisi ratkennut probleema.
- Lempi leikataan Lempiksi, kuohitaan. Napsautetaan kivekset pois.
Oppilaat katsoivat vielä enemmän ihmeissään. Näyttipä jotakuta puistattavan.
- Niin paljonka on kolmas kulma asteiltaan jos muut kulmat ovat 25 ja 125 astetta? jatkoin.
Kukaan ei viitannut, kunnes yhden tytön käsi nousi.
- Paljonko? kysyin.

- Eihän Lempillä voi niitä olla! ihmetteli viittaaja ja sai mukaansa kummastelijoiden kuoron.

- Kulmien summa on aina 180 astetta, yritin auttaa.

- Ei ne voi Lempiä leikata, kun ei sillä oo niitä rilluttimia! huudahti Antti.

- Ei voi, ei voi! toisti kuoro.

- Siitä tehdään nimensä mukainen, totesin vain ja siirryin mittakaavakysymyksiin.
Illemmalla soitti tyttö:
- Ei ollut rahaa taksiin. Potkurilla mentiin lääkäriin.

- Lempi potkurissa!

- Oli se häkissä. Nyt alkaa tokkurastaan selvitä. Pääsi pissi sänkyyn. Huojuu tuossa.

- Lempi potkurissa ja tyttö työntämässä. Suloinen näky!

- Hyvin siinä kävi. Potkurissa tuli pois.

- Jonkin ramman kevyempänä. Keposampi lykkiä! Yheksältä alkoi transseksuaalinen operaatio? utelin.

- Meni puolille päivin ennen kuin aloitti tainnutuksen jälkeen.

- No sittenhän turhaan keskeytin opetuksen, mumisin sen kummemmin tytölle selittelemättä. - Onko sillä housut jalassa taikka hame? Jottei nuole haavojaan.

- Ei. Kaksi tikkiä vain on. Ei se sen kummempi haava ole.

- Mie jo luulin, että koko maha auki! Muistan pienenä kun Reino salvoi hevosen. Se tömäytti orin tantereeseen ja sitoi jalat. Meitä oli parikymmentä oppikoululaista katsomassa. Sitten kun Reino kiskaisi hohtimet taskustaan, meitä alkoi pyörryttää. Moni nojasi tallin seinään ja kalpeni... ...Ootko sie vielä siellä?

- Elä viiti jatkaa, pyysi tyttö. - Mie oon kuullu tuon jutun tuhat ker...

- No ei sitten, ei sitten. Piehän huolta Lempistä, silittele sitä eläkä laske ulos...

- Joo joo, sanoi tyttö, - soittelen jos ei ala parantua.

- Kerro Lempille terkkuja!
Niin, se Reino kuikuili kohti hevosen päätä, josta silmät pullistelivat ulos, levitti hohtimet äärimmilleen ja kyykistyi takajalkojen luo raps...

Me pojat käännyimme kohti tulojälkiä, joku tyttö rohkeni jäädä rapsautusta katsomaan.
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   ) 
pst Ai niin ne päivän sivistyssanat: innovatiivinen ja pasifisti. - Opetelkaa nuo ja lukekaa Veikko Huovisen Rauhanpiippu. Ronttosaurus on liian rahvaanomainen.

Share

Nyrkistä


- Ups! päästi vaimo suustaan lyönnin osuttua.

- Siihen tottuu, kähähti SP

- Ups ups... kuului vaimo jurputtavan seuraavista iskuista.

- Täähän on tarkotuskin, että osuu ja koskee kun tupsahtaa. Turtuu pian.
Kohta ei enää upsutellut vaan tuijotti silmät harittaen, vaimo.
- No johan minä sanoin, sanoi sitten jompikumpi.
SP oli kyörännyt vaimonsa lauantai-illanviettoon Kolin takaiseen kirkonkylään. Kaikki intensiiviset asiat kiinostavat häntä suuresti, koska niiden aikana unohtuvat alle aikayksikön omat murheet, jopa sekin että Ilovaaran koulua riepottele yhä edelleen koululle vihamielinen hallitus, tekee viimeisiä tekosiaan, jotta paha saisi palkkansa ja koulun alasajo jatkuisi ainakin tulevan vuoden ennen kuin uudet vallanpitäjät astuvat remmiin.

Tarvittiin järeät aseet ja kunnon nyrkkeilyilta ajatusten kulun tielle.

SP nautti suunnattomasti näkemästään, vähintään yhtä paljon kuin viime kevään oopperaillasta. Silloinhan hän nautti kuulemastaan munaskuitaan myöten ja kun kysyttiin miksi, selitti: "Siksi kun itse en tarvitse tuolla estradilla keikkua."

Keväällä siellä edessä huutelivat Pohjalaiset, nyt kehässä häärivät paita päällä pugilistit:
  • Tiger Gogola
  • Bomber Lappalainen
  • Danger Koponen
  • Hurricane Kukkonen
  • Kivinyrkki Mononen  
Ehkä suurimman sysäyksen tälle retkelle lähtöön oli antanut kuitenkin illan yksi sponsoreista: kansankirjailija Heikki Turunen. Osuutensa lie ollut myös aikataulusta luettavissa olleella tekstillä: Väliaika noin 30 min. Edestakainen kuljetus Akro-Pubiin.

Ei kai se nyt lonkkaleikkauksesta jälkipolttoja kokeva Heikkikään mihin tahansa humpuukiin suostu! Ja olihan sentään illan pääkuuluttaja lääkärismies ja haastattelussa toinen tohtori sekä yksi ottelijoista vielä lääkärin poika. Tervettä, tervettä menon oli oltava.

Ja olihan se, paitsi minkä nyt vähän teki häijyä ja kipeää sitten kun raavaat kunnon miehet riisuivat paitansa, esittelivät muskelinsa ja aloittivat myllytyksen. Ensin kuitenkin oli kuunneltava paikalla seisten Puolan kansallislaulu, sitten Venäjän Suuri ja mahtava ennen Suomen hymniä.
- Ups! karkasi nyt vuorostaan ensimmäisen tällin jälkeen SP:ltä, jonka viereltä vaimo oli kadonnut jonnekin turvaan, arvan ostoon vissiin.
SP eli mukana, istui kuin paraskin hammurabi, väisteli ja pihisi, mutta ankarasti paheksui epäreilua huutelijaa, joka katsomosta karjui, kiljui: - Näytä sille ryssälle! Pieksä se!

Joku huusi sivistyneemmin: - Suomalainen voittaa aina.

Sille SP nyökytteli. Ei lähtenyt mukaan ala-arvoiseen huuteluun, sivistynyt, koulujakäynyt mies.

Horteestaan heräili, värinästään vapautui, SP, todellisuuteen kongin kumahdettua viimeisen matsin päätteeksi ja vaimon istuuduttua viereen selittelemään:
- Ei voitettu arvonnassa Turusen uusinta, Pohjoinen ulottuvuus meni tuolle naiselle... Jokos joudat pois?

- Joutaa. Loppu on kunnon rähinät... Vähällä päästiin. Yheltä puhkesi tärykalvo ja toiselta murtui käden rystyset.

- Tulipahan töitä noille, tuhahti vaimo ja näytti kanveesia kiertävää sinistä lakanaa: Yksityinen lääkärikeskus - aikaa varaamatta
"Se jättää tiiviin siteen nyrkkeilijöille, kun ollaan ensin tosissaan yritetty iskeä toiselta taju kankaalle. Ottelun loputtua nyrkkeilijät tiedostavat, että tämä ei ollut henkilökohtaista, vaan nyrkkeilyä."  Pekka Mäki. Pekka Jaatinen, 2007: Silmää räpäyttämättä - Amin Asiakaisen tarina

;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )

ps  tänään koulussa opettelimme seuraavat sivistyssanat: sympatia, karisma, auktoriteetti - huomenna on vuorossa pasifisti.



  
Share

Selväpäisiä pikkujoulutarinoita

Oltiin joulussa, pikkujoulussa. Syötiin puuroa ja ja juotiin lientä. Ei. Ei, älkää kuvitelkokaan, että kyseessä olisi ollut se 'sitten pöydän alle veitikaiset rientää kilvan rientää'  -pikkupikkujoulu. Semmoinen kuten businessmaailman, liikelaitosten pikkujoulu, kuulemma (sana alleviivaten), tuppaa olemaan.

Omillaan piti toimeen tuleman - monessa suhteessa, eikä monessa suhteessa saanut olla.

Sinne ajettiin monen mäen ja mutkan kautta. Menomatkalla jo kiemurreltiin, tulomatkalla suorastaan liukasteltiin nautittujen eväiden ja syrjätielle tamppautuneen nuoskalumen vuoksi.

Kannatti käydä.

Oli viimeisen päälle laitettua joulusapuskaa ja haitarimusiikin säestyksellä laulettiin kaikki hartaimmat ja herkimmät heinillä härkien joululaulut; kunnon hanuristia ei voi kummastelemasta lakata.

Tunnelmassa ei ollut mitään tekohauskaa: ei näkynyt Puppea flyygelin äärellä tahi nauravaa kulkuria, mitä nyt me, eikä muitakaan teeveen taviksia.

Omia runoja esitettiin ja Leinon Einon ' ei paha oo kenkään ihminen', josta ammennettiin kengänkärkiä katsellen voimaa tulevaan. Mutta ei myöskään löytynyt niin hyviä ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti olisivat suostuneet hallituksen jäseneksi: pikkujoulun yhtenä ohjelmanumerona pidettiin näet kokous ja luettiin toimintakertomus, ja pyydettiin jo varaamaan ensi vuodeksi pikkujoulurahaa.

Pikkujoulun pitopaikkana oli pikkukylän pikkukoulu, lakkautettu - hyvä, vanha, turvallinen.

Toisena vaihtoehtona olisi ollut ison kaupungin iso laitosteatteri, missä meneillään on kauhua herättävä Frankensteinin hirviö. Mutta siihen olisi sisältynyt turhan iso riski. Sinne ei tohdittu valikoitua pikkujouluvierasporukkaa kuskata, sillä poistullessa osanottajien lukumäärässä olisi luultavasti ollut vajetta.

Niin, mitenkä niin?

No, siksi koska oltiin paikallisen Sydänyhdistyksen pikkujoulussa, entisen Sydäntautiyhdistyksen pikkujoulussa.
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )                                

Share

Onneksi on blogi!

Nykykoulussa eivät opettajat enää merkitse tunteja oppituntipäiväkirjaan niin kuin ennen, se velvollisuus on poistunut. Ainoastaan oppilaiden poissaolot ja erikseen korvattavat(= lue: maksettavat) tunnit on kirjattava.

Tarkastajiakaan ei enää ole, sekin pinontakainen jännitys on loppu.

Tylsää!

Onneksi on blogi, tähän pottuun kelpaa tavara kuin tavara! Siispä:
"Tänään piti opettaa aggressiivinen ja truismi eilisten egoistin ja narsistin jatkoksi.

Sotatouhuilta ei ennättänyt. Satoi nuoskalunta, pojat vaatimalla vaativat lähimetsään harppomaan ja merkkaamaan lumisodankäynnin rajapaalut. Suostuin: sen verran markkinataloutta on opittava; eivätpähän sitten ummikkoina ryntää ympäröivään todellisuuteen. Loppupäivä kuluikin sotakiistoja ratkoessa - vailla toivoakaan nobelista, jollainen Martti-kollegalle myönnettiin.

Saimme sentään selvitettyä, miksi Intiassa lehmät kuljeskelevat ja maleksivat kaupungeilla. "Niiden sisässä saattaa olla mummo. Sitä kutsutaan hindulaisuudeksi." Lisäksi Salih löysi siipirikkolokinpojan.

Talkkari kantoi ikivanhan komeaäänisesti kumajavan seinäkellon johtajan Pömpeliin ja sanoi: "Vartin yli päästyään valahtaa minuuttiviisari alas. Ja joka kerran. Ei oo sepitetty kymmeniin vuosiin. Huoltoa vailla on."

Kolmella  sadalla lupasi kelloseppä tehdä puukuoriselle Junghansille täyshuollon. Kaapin lasien puhdistus ei kuulu hintaan. Soittaa jos meinaa tulla tyyriimmäksi."
Onneksi ei ole tarkastajia! Voisi tuonlaisen päivärupeaman takia mennä virka.
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   ) 

Share

Kotouttaminen käynnissä

Sanoi joku Ohikulkija, jotta 'kirjoita suoraan, eläkä juarittele, mäne asiaan heti!' Realismia ellei peräti naturalismia tarkoitti, vaan ei hallinnut noita termejä.

Toteutetaan toive:

  1. Ennen töihin lähtöä vaihdoin nastarenkaan eteen.
  2. Yksi auto ajoi pitkillä valoilla, muut vaihtoivat lyhkäisiin.
  3. Pannuhuoneeseen ripustin kuivumaan märät alusvaatteet.
  4. Oppilaat eivät enää aplodeeranneet kun käskin ottamaan kynät esille ja viivoittimet.
  5. Teimme törppövihkot, kukin omansa: neljästä rastista saa rangaistuksen.
  6. Törppövihkon toiseen päähän laadimme taulukon plussille: viidellä plussalla voi ostaa tunnin vapaaksi ja tehdä mieluisinta asiaansa.
  7. Sadalle sivistysanalle varasimme neljä sivua. Satakunta koulupäivää jäljellä kesälomaan: jokaisena päivänä kirjoitamme yhden. Tänään tuli kaksi: EMPATIA ja SOLIDAARISUUS.
  8. Ruokailussa metelöitiin entiseen malliin, jotkut haukkuivat ruokaa lässähtäneeksi.
  9. Välituntivalvonnassa potkaisin pallon maaliin, ja röyhistin rintaani. Keräsin mäestä liukurit pois lumen alta. Yksi tappelunpoikanen oli käytävällä: Rene oli välkällä tyrkännyt Manun avo-ojaan kesken jalkapallo-ottelun. Rene ei myöntänyt, Manu myönsi itkua vääntäen olevansa läpimärkä. Oma opettaja jäi selvittämään asiantilaa.
  10. Talkkari raivasi raivaussahalla asuntolan takaista risukkoa. Moottorin ääni houkutteli pienempiä. Kiellettiin menemästä.
  11. Viisi tyttöä monisti nuotteja joulujuhlaa varten; äidinkielen tunnilta olivat poissa.
  12. Jokainen luki puolen tuntia omaa pulpettiromaania. Lopuksi ope kertoi Kemalista ja Turkista ja luki ääneen keskittymisharjoituksena alkusivuja Kemalin romaanista 'Poika ja lokki'. Kevääseen mennessä on Salihin seikkailut luettu.
  13. Matikan tunnilla harjoittelimme geokolmion käyttöä.
  14. Naisopettajat eivät enää halanneet, ilmaisivat kyllä muuten tyytyväisyytensä. Yrittivät kaikkensa jotta kotoutuisin. Kouluavustaja kertoi että miten mukava kun taas tuttu paasaus kuuluu tunneilta: nyt on olo kaikilla turvallista kuin ortodoksisen kirkon hyminässä. Miesopettajalta olivat lapset karanneet. Kahvitauolla tiedotti muina miehinä, ei ollut huolissaan: "Tulevat aikanaan, viimeistään ruokailuun. Nälkä on hyvä paimen." Etsintäpartio oli jo saanut vainun.
  15. Siivosin johtajan pöydän. Tärkeitä papereita on enemmän kuin ennen tietokoneaikaa!
  16. Viimeisen tunnin lopuksi toivotin: "Hyvät yöt evripadi!" Oppilaat eivät vastanneet, mulkaisivat ja kokosivat kamppeensa siirtyäkseen musiikkiliikuntatunnille.
  17. Kahden tienoilla olin kotona. Hautuumaan jälkeen huuteli ikätoveri-Joksu rappusilta: "On erräillä lyhyt työpäivä!" "Katteuksissas huutelet!" huusin takaisin.
  18. Sytytin uunin ja katsoin kommentit: Hela oli toivottanut "Lykkyä!".
  19. Vaimo soitti kylpylästään ja poika Helsingistä. Kerroin, että käräjätuomari vastasi kysymykseeni, pitääkö olla älykäs jotta selviää sieltä oikeustieteellisestä?, lyhyesti: "EI. Kunhan takamus kestää." - Siula nyt mahikset fifti-fifti. Hymähti.
  20. Nukahdin takkatulen huminaan ja hymyilin Muhammadin hersyvälle naurulle, kun tämä keväällä koululla vierailtuaan esitelmän päätteeksi kysyi kertaukseksi: - Mikä minun nimeni on, muistatteko? Ja sai innokkaan viittaajan vastauksen:- Somali.

Siinä nauravaa somalia kotoutettiin. Niin kuin minua tässä.

Ohikulkija: näinkö mieluummin? (Minusta tylsää kun ei saa leipoa eikä edes leivoskella. Tuntuu kuin nakusillaan kulukis.  :( )
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   ) 

Share

Lonkalta

Ainahan sitä omat huolensa kantaa, sydänremansa, univelkansa, Lempi-huolensa, kun vain vapautta piisaisi. Vaan poljepa töihin, katsopa kansaa, joka opetustasi halajaa, niin jopas jotakin: valahtaa huolipilvi päällesi ja sumuunsa peittää, vastuu painaa.

Siinähän tarvot suuntaa hakien, kirkkautta kohti hamuten!

Sen tuhannet tulimaiset huolet alkavat nakertaa sinua kiireestä kantapäähän, naukkien, näykkien kaikkea - sielun sopukoita myöten. "Vastuuta, vastuuta" toistaa

Ei se ennen, siis se pilvi, sinua huolettanut - silloin kun olit nuori. Lonkalta, lonkalta vetäisit kaiken.

Silloinhan oli selvää, että tämä on vain rähmää, joka on raivattava pois työtä haittaamasta, haituvia ovat. Se on niiden vanhojen pierujen aikaansaamaa vääränlaista opettamista. Ei huolta pysyvää kun vain toimeen tartun, kas, ei huolen häivää, ei estettä kaatumatonta.

"Minä teen teistä yhteisen joukon, yhteisvastuullisen, toinen toistaan tukevan, toisistaan huolehtivaisen, yhdessä oppivan porukan. Totisesti: sen minä teen. Neljän vuoden periodeissa."

Ja sen minä tein, ajan kanssa, alhoissa käyden, useampaan kertaan kiitokseksi asti.

Vaan oletpa nyt vanha, ukkoseni, ei sinusta enää ole, ole enää aikaakaan neljää vuotta. Olet nyt se vanha pieru, josta tuhahtelit urasi alussa. Itse olet kehityksen este ja jarru, ulkona nuorten maailmasta, elämästä, arvoinesi, asenteinesi: kuka se nyt tässä menossa solidaarisuutta, empatiaa kaipaisi, saati sydämensivistystä harrastaisi. Väisty jo hyvä ihminen tieltä pois, sillä arvosi ovat aatamista: niillä ei pitkälle pötkitä!

Niitä näitä pohdiskeli SP (huom!) maanantainvastaisen yön, sen jälkeen kun oli saanut topatun Hennan BB-talosta häädetyksi.

Yösydännä vielä hymyssä suin tuumaili: Ilovaaran taloon astuu aamulla uusi asukas, kerran jo häädetty, häädettäväksi.

Yöyhdeltä luki vielä Luukkosta.

Kahdelta luetteli sormet loppuen huolia moniaita.

Kolmelta potki peiton päältään hiessä kieriskellen.

Neljältä siunaili niinisaarelaisten kovaa elämää susien syötteinä, vainolaisten uhkaamina, työn raskaan raadannan uuvuttamina...

Viideltä nukkui jo.

Kuudelta pärähti kello.

Seitsemältä kapusi pyörän selkään kuin paraskin rodeo.

Kahdeksan jälkeen aloitti tunninpidon ilostuen aplodeista ja tiedonjanosta.

Kahdelta oli jo kotona lumisohjoisessa paratiisissaan uuniin tulta rikittämässä, voipuneena, mutta tyytyväisenä kaikkinensa - kai siksi kun susi ei ollut syönytkään.


"Meidän ei tule antaa uskomme ihmisen potentiaaliseen inhimillisyyteen sokaista itseämme siltä tosiseikalta, että inhimilliset ihmiset ovat ja ilmeisesti aina tulevatkin olemaan vähemmistönä. Ja juuri tuo tosiseikka haastaa meidät kuulumaan tuohon vähemmistöön. Asiat ovat huonosti, mutta ellemme tee jotakin niiden parantamiseksi, ne huononevat entisestäänkin."  Viktor E. Frankl, 1980: Elämän tarkoitusta etsimässä 


Share

Tapausten kulku

Yöpuvun päällepaneminen  röntgenin jälkeen aamukahdeksalta keskellä arkiviikkoa toi PP:n mieleen armeijan. Siellä käyttivät näin kovia panoksia sodankäyntistrategioita luodessaan: keskipäivän ratoksi piti petiin kaivautua yöpuku yllä ja muiskauttaa hyvät yöt ovella karjuvalle kultaselle.

Verhontaussängyssä makasi vanhus, jolle sairaanhoitaja jakoi kotiutusohjeita kovaäänisesti.
- Kyllä ne kotavustajat tietäät pillerriin miärän, vastasi vanhus.
Sitten toivat vielä vanhempaa tapausta; miehuutensa ohittanut mies vaikersi:
- Koskoo, koskoo! ... rintoo korventaa ja koskoo... 
Kalvakkaana vastatullut PP kuunteli sairaalaelämää ja veti peiton korviin, taisipa sanoa: - Hittolainen mihin jouvvuin.
- Tähän käteen kiinni... ja tämä näin..., selitteli kiltti herttainen ihana suloinen sairaanhoitaja ja näpräsi ympärillä aikansa, ansaa viritteli. 
Pian PP huomasi olevansa kytköksissä letkuin, piuhoin ja näpsyttimin jok'ainoaan huoneessa olevaan esineeseen - paitsi vaatekaappiin ja ovenkahvaan. PP nieleskeli, rykäisi, aataminomenaa heilutteli varmistuakseen, ettei nyt sentään kaulaa köysi kiertänyt.

Picasson pikkuserkulta, dalimaisen taiteen teokselta kuvitteli PP näyttävänsä noissa kaikissa kiekuroissa. Kaiken kruunasi  läpinäkyvä kuonokoppa, jonka ihku sulosöpö sairaanhoitaja lopuksi läppäsi naamalle.
- Vihaiseltako kenties vaikutan? Buld...
Sitten PP:tä vietiin, kärrättiin pitkin käytäviä niin että katon reiät vain silmissä vilisivät ja rattaan pyörät pyöri aina vaan.
- Hyvää Havaijin-matkaa! toivotteli anestesialääkäri ja työnsi ranteen paikkeilta ruutalla ainetta sisuksiin.
PP luuli ensin että nuorukainen työnsi  rautaruutan ja luiset sormensa perässä: käsivarressa tuntui kuin koko putki tekisi kulkuaan. Sitten ei tuntunut mikään, vaan PP teki lähtöä mailleen, omille konnuilleen.

"Näinkö kepoista on jättää maallinen työ ja tuska, huoletmurheet pois heittää, maalliset vaivat unhoittaa? A miks en käynyt anesteetikoksi aikoinaan!... Turhaanhan tässä on koeteltu, ylikävävelty..."  mietiskeli PP  selväpäisesti uneen vaipuessaan, ennen houreitaan... 

... Avoinna, sepposen selällään, rehottaa Kuoleman valintatalon ovi, sisällä on kaupan erilaisia kuolemia erilaisin hinnoin. On kalliita, tyylikkäitä kuolemia, ja on huokeita äkkilähtöjä, joissa määrittelemätön kohde ja majoitus. Tänään kauppias on pistänyt erikoistarjoukseen ruiskukuoleman, vetänyt entisen hinnan päälle rastin ja merkinnyt uuden, pyöräyttänyt julisteeseen: Tänään lähtee halvalla. Ruiskukuolema puoleen hintaan. Puolen vuoden takuu.  Eilen tarjonnut litskuja ja loukkuja tiskin alta, vain Sinulle, ja kauppa käynyt kuin siimaa. Huomenna kuulemma varsinainen jymypaukku tulossa tarjoukseen, joten kannattaa tulla ajoissa...
- Tainnuhan jo hyvä mies! kajahteli jostain kaukaa pään takaa.
Kohta jo oli matkalla uupunut PP:mme ja makasi autuaallista onniunta, eikä tiennyt mitä huoneeseen jääneet mies mies ja nainen nainen hänelle tekivät, ei sitäkään ken heistä oli pääiskun antava.

Siihen taintui PP.

Toipui aikanaan ja heräili Ilosilmän silmäniskuun, uteluun:
Mites matka meni?

 
"Loppupuolella matkaa sudet kävivät röyhkeämmiksi, ne näyttivät jotenkin aavistavan kohta oltavan perillä. Ne jolkuttivat jo aivan reen lähellä ja tekivät ison piirin matkalaisten ympärille. Illansuussa Juho yritti osua niihin jousellaan, mutta hän ei ollut mikään hyvä ampuja, ja nuoli sujahti vaarattomasti lumeen." Luukkonen V, 2006: Niinisaareen

;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )
Share

Töihin siitä!

Töihin patisteli sairaalalääkäri, kardeologin pahulainen.

Vajaan tunnin oli kestänyt unentötteröstä valveutuneen PP:n sydänhermo radallaan ennen kuin älysi, jotta mitä sitä joutavia kiertelemään ja kaartelemaan kun oikorata on valmiiksi tampattu. Sitä kautta on sukkelampaa.

Ikäänkuin loppulitviikiksi, hoitajan rasvattua PP:n rinnan, tutkaili lääkäri oikein ultrakoneella pomppivaa ihmettäkummaa ja kertoili pyörryttäviä havaintojaan:

"Eteisestä vähän vuotaa... ja tuosta vähän vähemmän... pihisee..."
"Sivosella on peltikaton paikk...", yritti PP väliin.
"Hallinnassa kuitenkin on...", jatkoi lääkäri ja aina vain jatkoi: "Pohditaan kollegojen kanssa jos Kyksiin joskus myöhemmin lähetettäisiin... Ei kun maanantaina sorvin ääreen menette."

"No mikäs siinä jos siltä näyttää. Poljetaan opetustoimeen."
Päätä päällisin puolin vielä katseli lääkäri - sillä silmällä, ja selvästikin mieli teki myös parturiresepti kirjoittaa.

Hoitaja keräsi letkut, putket ja naamarit talteen. PP riisui talon vastapuetun yökkärin yltään ja poimi vasusta kamppeensa ja postui kaupungille - parturiin.

Etteivät lapset säikähtäisi.

Se leikkaus onnistui hyvin.

;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )

Share

Elävien kirjoissa

Pulp...pulp...pulp!

Pää jo pinnalla PP:llä pulpahtaneena. :)


Share

Se on lähtö lähellä

Se on sitten huomenna, heti aamusta - sitä myöten selevä. Se lähtö. 

Sydän pysähtyy, pysäytetään. Hetkiseksi on tarkoitus. Ikuiseksi on mahdollista.

Josko hermo ratansa löytäisi, eikä enää oikopolkuja kulkisi, sähköisen jysäyksen jälkeen. Tukkako vain pystyyn nousee, vai oikenevatko jalat?

Tavataan pian!

Tai jos ei, niin se on sitten - solong! 
"Paara hänen sisällään rauhoittui. Miten se voi tietää rajuilman väistyneen, kuka tämän osaisi selittää?" Luukkonen Vesa, 2007: Niinisaareen

Share

Mummo maksoi

Mummo oli reilulla päällä - kuten aina. Vähäisistä voimistaan huolimatta oli esittänyt saunareissulla tytölleen: "Huomenna syyvvään kutkulleen, minä kustannan."

Maailman maukkaimpia piirakoita ei enää jaksanut pyhiksi värkätä, niin olivat voimat vähiin huvenneet, vaan olivathan kylät kokkeja täynnä; televisiokin syötti harva se ilta ruokaohjelmia, oikein kokkisotia kävivät. "Jos kyyvvin tarjootte niin uamula kurrautatte tähän pihhaan", oli jatkanut.
"Ai työ oikein lotjalla tulitta!" innostui mummo aamulla näkemästään. "No eikun nuttu niskaan ja kyitiin!"
Lotjan etupenkkiin istutettiin mummo ja hetikohta, kun jalat oli saatu kynnyksen yli sisäpuolelle, startattiin.
"Nyt männään eikä meinata! Männään sinne missä on niitä hyviä piiroita."
Ja sinne mentiin. Vanhalle koululle naapurikuntaan, joka ylväästi käyttää kaupunkititteliä, mummon kivenheiton päähän itärajasta.

Somasti napotti baskerin napukka etupenkin yllä ja alta kuului harvakseltaan hento ääni:
"Tiältä se isäs käveli sottiin aikana kotia lomile. Pitkä on ollu taival."

"Tuossa ol aikonnaan Pörrin mökki. Kanoja pitivät asumuksessa."

"Tätä kirkkoa en ollu ikinä nähny. Jykevä on pahus."
Koulun pihamaalla kun saatiin mummon koivet ulos maahan ja keppi kouraan, kahteli ja katasteli mummo ympärilleen ja kävi päivittelemään: "Ol niitä puoskia enneaikaan konnut mannut täys."

Sisällä haitarinsoittaja veteli Uralin pihlajia, ja heti kun nutustaan pääsi, pyysi mummo:
"Tuo tyttö kolome riispiiroota ja levitä munavoita piäle!"
Lapalomablankan lopetettuaan haitarinsoittaja sai ison pöydän aplodit.
"Ei tässä jouvva nyt taputtelemaan, muuten jiäp ruuvvat haukkoomati", täräytti mummo ja lappoi muussia kahvelilla suuhunsa. Jatkoi: "Kuapaseppas miule lihapullia. En taho suaha urakkoo tuosta lihasta."
Siinä syönnin sivussa vanha pulska haitarimies lirutteli valssit ja jenkat, polkkaan päästyä innostui taas mummo:
"Hyppypolokat sitä lasketeltiin heinäsouvvin jäläkeen nuorena likkana. Van näilä jalankopukoila jiäp hypyt hyppimäti...  Sekö tuohii kermakuakku ja kahvi kuuluu hintaan? Vain jo ruuvvan piäle kahvi maistuu."
Soitaja lopetteli soittoaan. Ikkunan takana veti marraskuu hämäränhuntua ylleen, ja poislähtöä teki jo mummo
"Nyt ei tarvihe illalla ennee syyvvä päntätä mittää. Niin on maha pakola jotta hiän." 
Autossa huolehti vielä:
"Tulhan se ruoka maksettuu?" 
Muuta ei kotimatkalla jaksanut enää puhella, minkä kivikirkon jälkeen virkahti: "Sen tikipoksin kun saisitta vielä laitettuu kuntoon niin ei ois ilta niin pitkä. Nyyperin näkis."
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )

Share

Uusi koulu

PP, Darwinin syvätuntija, sairasvuoteella makoillessaan saa uuden idean:
"I have a Dream! Vaikka tie on pitkä. Uudenlaisen koulun minä perustan, kunhan tästä tokkurastani selviän. Perustan koulun, yksityiskoulun, jonka opein ihminen menestyy ja on hyvä porskuttaa tässä ympäröivässä yhteiskunnassa. Takuun annan.

Tosin koulu on kallis ja vain harvalla on varaa sitä käydä.

Päivittäisiin rutiineihin kuuluu taistelu, melkein spartalaisittain, ruuasta ja välineistä. Aamuisin lätkään vihkopinon opettajan pöydälle ja nipun kyniä. 20 oppilaan luokassa tasan 20 vihkoa ja 20 kynää, kumeja 20 sekä 20 oppikirjaa kutakin päivän oppituntia varten.

Opetan, sivumennen, että on kohteliasta ja sopivaa hakea vain tarvitsemansa määrä tavaraa kateederilta. Tuolla hiljaisella huomautuksella saan enimmät rähäkät kitketyksi ja homman toimimaan; kokemuksesta tiedän, että 15 oppilasta jää pulpettiinsa vuoroaan vartoomaan ja loput viisi oppilasta, mikäli kaikki kiireeltään paikalla ovat, rynnistävät luokan eteen kahmimaan oman osansa, joka ei vähäinen ole.

Jorma (oletettu nimi) tempaisee mukaansa seitsemän (7) kirjaa ja seitsemän (7) kynää ynnä seitsemän (7) vihkoa ja palaa maitoja ylimielisesti katsellen paikalleen etupenkkiin. Björn (-"-) kahmaisee kourallisen. Jari poimii loput, tosin yhdet kutakin jättää säälin ja solidaarisuuden tunteessaan tai välituntimukiloinnin (Simo/Muhajed bin Risto) pelossaan pöydälle levälleen. Niistä tappelevat ne kaksi muuta kovista, maakunnasta tulleet  maalaispojat (Ykä ja Repe), joiden isä omistaa hienoja autoja.

Tytöt istuvat kiltisti paikallaan, Näkyväkin, koska heillä ei rohkeus riitä julkitappeluun (kynsimiseksi menisi) ja koska luottavat omaan muistiinsa ja opettajan selkeään opettamistyyliin.

Ruokailu on luku sinänsä, siitä joskus myöhemmin.

Kevään koittaessa kymmenen oppilasta kahdestakymmenestä on luovuttanut, syrjäytynyt jonnekin luokan perälle. Mutta nämä viisi kovaa syksyn kellokasta ovat saaneet kilpailijoita, ja taistelu aamupöydän antimista on kärjistynyt. Hanttiinpanijoita noille syksyn rohmuille on nyt koossa sopiva määrä.

Kilpailu, kamppailu menestyksen edellytyksistä, on armotonta tuimaa. Periksi antamattomia, elämän eteenpäinviejiä on riittävä joukko.

Jotkut nössöistä luokan perällä kuhnaajista saattavat ihmetellä, mitä joku Jari neljälläviidellä kynällä tekee, mitä Nalle kuudella kumilla hankaa tai Jortsu kolmea pulpettia. Mutta siihen heidän ihmetyksensä jää, eivät vaivaudu ääneen kyselemään, koska eivät rohmuajat osaisi kuitenkaan vastata.

Syrjäytyneet kääntävät nälissään katseensa sisäiseen elämään, lohduttautuvat itsekunkin, jopa noiden kovien, kuolemalla, kerran kaiken päättymisellä - ja ja heistä tulee henkiystäviä toinen toiselleen. Perustavat aikanaan jonkin vihertävän pehmoliikkeen tai perustarpeita ajavan puolueen. Sitten, tämän kovan koulun käytyään, sitten kun nämä luokan kovispriimukset ovat ottaneet elämän hallintaan ja näkyvin ottein vievät maata ja kansakuntaa kohti menestyviä aikoja, kohti ..."
PP vienosti hymyilee, nappaa purkista puolitoista marevania ja pari selokenia vahvistuksekseen, vakuuttuu ja suu kuivana vailla piruuden häivääkään sanoo:
"Noin on hyvä. Sellaisen etonin minä luon." 
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )

Share

Veroluetteloihin

"Yhteiskunta hyötyi näistä kahdesta viime vuonna suoraan veroja yli kahden miljoonan euron verran. Yrjö Laakkonen (vas.) oli tällä kertaa edesmenneen veljensä vävyn Juha Mäkihongon katveessa."Kuvateksti, Karjalainen 4.11. etusivulla.

*****

Luki lehdessä. Pakko oli lähteä kaupungista kommenttia jälistämään. Tuohon syöttiin, jos mihin, tarttuisi Lennart hanakasti - se olisi taivahan tosi.

Eikä siinä susipenkillä Pankkitalon edustalla tarvinnut kauan vorkoilla kun musta miestenpyörä läheni torin halki. Pyöreät lasit ja pallopää ja kilikilikello ohjaustangolla, lehti tarakalla.
- Läksit kaupunkiin?

- Läksin kun luin lehestä kummia.

- Niitä veroluetteloita?

- Niitäpä.

- Siitä dynastiasta?

- Siitäpä.

- No mitä siitä?

- Sitä jotta iliman heitä tämä maakunta pyllähtäisi nurin. Nehän maksaa veroja miljoonatolokulla. Mikäs meijjän on rallatell...

Nyt panet suus suppuun! keskeytti Lennart, tempaisi Karjalaisen tarakalta ja mölähti: - Kato nyt: YHTEISKUNTA HYÖTYI! Anna mun kaikki kestää ... Ihme kun eivät lausu että yhteiskunta käytti hyväkseen HEITÄ!

- Niin vain ajattelepa miten monta hurstilaista noillahii veroilla ruokitaan...

- Suus kiinni! Nuo ne meitä hyväkseen käyttävät! kajautti Lennart niin että näytti kuin susipenkin susi olisi lipaissut kieltään.  - Yhteiskunta olemme me. Meitä kusettamalla ne on voittonsa saaneet.

- Siehän huuvvat kajakammin kuin Kristiina ja Kaisa yhteesä. Oo hitossa vaiti, hyssyttelin; pitikin taas lähteä kommentteja  metsästämään.

- Tästäkin kaupungista hävitti kaikki puutalot liiketilojen alta ja nyt sitten ite kunnosti satamasta puutalon asunnokseen! Eipähän oo muilla! 

- Onhan tuossa tuo taksikoppi. Osta sie se, sanoin ja yritin araksikäyvää puheenaihetta vaihtaa huvittavampaan ja näytin sormella torin keskellä olevaa parakkirumilusta.
Ei auttanut, sillä Lennu oli päättänyt nutistaa kerralla koko Suomen rahamiehet ja jatkoi aihetta laajentaen:
- Koulussa kiusaavat isommat ja vahvemmat pienempiä heiveröisä ja yhteiskunnassa jatkuu sama meno. Miks nuo örvelöt eivät jaa ylimääräisiä puutteenalaisille, joilla ei mitään ole! Luokassa ois pakko tasata, ope pitäisi huolen. Minkä takia yhteiskunnassa ei ole?

- Uusi Marx siinä. Lennu, kuule, oot pahasti ajasta jälessä: Elämä ei oo koulu, saati luokka. Luokkaa tasa-arvoisempaa yhteiskunnallista paikkaa maailmassa ei ole. Kukaan ei saa tuoleja, pulpetteja, vihkoja, kyniä perustarpeen yli, ei etevinkään. Koska kaikille on riitetttävä.

- No tuotahan tässä just huudan! Noin sen pitäisi mennä! jatkoi Lennart ruikutukseksi muuttunutta uikutustaan.

- Vaan turhaan tässä suuta pieksetään. Unelmat ei, kuule, meijjän aikana täyty! päättelin palaveria kummastellen Lennartin pehmeäksi käynyttä muotoa. Vanhuuttako jo teräsmies-stalinissakin? Oikein kättä ropsautimme erotessamme hyvin tietäen haaveemme toteutumattomuuden tässä loppuelämässämme. Silti toivo jäi - vai jäikö - elämään:
- Nähhään jos ei kuolla sitä ennen!

- Nähhään sitä ennen!

 
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )
 

Share

BB-häätöä pyhäehtoona malttamattomana odotellessa

02.11.2008 - 20:45 | hikkaj | merkinnätkertakäyttökamaa
Viittaamme päivänpeiliin eli blogipotun edelliseen annokseen, sillä sen harvennuksen jälkeen ei tuoreeltaan kummoisia kykene päästelemään - varsinkaan kun heti perään suoritettu laikutus teki kipeää. Uutta versoa ainoastaan tämän verran, siis Afrikan tähteähän tässä vain pelaillaan:
BB-talon asukkaat PP:n asettamassa paremmuusjärjestyksessä -lista:


    1. Anniina
    2. Jari-Matti
    3. Cheryll
    4. Tuuli
    5. Tero
    6. Anna
    7. Johan

Ykkönen kautta aikojen: Kaarlo
PP-Perustelut maksua vastaan:  perustelun hinta  0.99 €/asukas + PP-maksu
"Ihminen on onneton ja kärsii, jos häntä jo varhain alkavat piinata tiede, taide, politiikka, maailmansynty ja rakkauden vaikeasti luodattavat syvänteet. Minä taidan ruveta keskivertomerkonomiksi."  J.Peltonen, 1980: Jumalan kuopus
;) sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi   )


Share