Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannuskoivut

paikallinen
 
Juhannusaattona
ei koivuja porraspieleen,
vaan halkoina uuniin - kokkotulena takassa.

Se on taivahan tosi!

Ja tiristellään juhannustunnelma Turtiisen Arskan runonpalasista:

vihdan tuoksu, hyttystanssi, niittokoneen raksutus sinisen salmen takana Pihlaja kummulla kukassaan, vihdan tuoksu, hyttystanssi, lasten leikki pihlajan alla

 
Jotta mitut vaan kaikille! Olkoon vari teidän kanssanne.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös


torstai 22. kesäkuuta 2017

Rabindranath ja Henryk Adam Aleksander Pius

 
 
 
Kuka hellanrinkejä, kuka porsliinia, kuka mitäkin hilavitkutinta kokoaa ja kerää. Oravahenkeä kaikki tyynni. Ohi ei voi mennä jos on lupa ottaa. Tarvis tai ei. Vetovoimaa ei voi vastustaa.
 
5 kirjaa tällä kertaa tarttui hyppysiin, kun maalausurakan kylkiäisenä pääsi serkun kirjahyllyä tyhjentämään.
Kotimaisia oli tarkoitus noukkia, mutta eihän nobelpoikia,
Tagoren Rabindranathia eikä 
Sienkiewiczin Henryk Adam Aleksander Piusta
voinut hyllyyn hyljätäkään kun niin tyrkyllä ja lähtövalmiina olivat, ynähdellen utelivat quo vadistaan.
 
Siispä peräkonttiin mukaan kotimatkalle JuhonUnton ja Arvin kanssa.
 
Joskohan viimeinkin selviäisi, että Kivimaa on muutakin kuin teatterinjohtaja, Seppänen muutakin kuin patsas Kouvolan teatterin edessä. Koskimaa hädin tuskin edes nimenä tuttu, vaikka kirjallaan Konsuli Hansen päässyt Otavan Suomalaisia suurromaaneja -sarjaan Lehtosen, Kiannon ja Sillanpään kanssa.
 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
  

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Aitta maalattu!

Talkoomatkalla jossain Jyväskylän takana.

Ei se usko ennen kun ITE-taidepukki pettää ja valitus on viritetty - sitäkö?
Mitä vielä!


Mie ja miun kaveri ja miun kaverin luhtiaitta.
Ja miun kaveri pittää tikkaista kiinni jottemme luiskahtais.
Ja emme!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

torstai 15. kesäkuuta 2017

Kaunein kirja

Sen pergamenttipaperin, jota kansilehdeksi kutsutaan, kun kuorin pois niin jopas sykähdytti ja tulvahti mielenilo.
Pehmeänoloiset pulleahkot kannet, joita oli pakko sivellä kädellä, sormin kosketella kuin lapsen kutreja. Ja kuva hattaramainen, kuin tuhannen yön ja päivän tarina. Koko vuorokausi, kaikki ajat samassa kuvassa - kaikkine iloineen, kaikkine suruineen.
Tämä on, on, on kuin lämpöinen leipä kämmenellä.

Herää! Herää, kirja-arvostelija!
Mitä oikein höpsit?
Kirjahan on läpikäytävä eikä kannet.

- Nii mutku...
- Mutku?

- No en minä tiedä, tää kans vaanku on nii ihanan ih...
- Epäolennaista.
- Mutku tää vaan vängällä pyssäyttit hivelemmää, sivelemmää, taputt....

Holmberg et al.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Läyryämättä turhia - totta toinen puoli

"
- Onnellisilta vaiko onnettomilta näytämme. Riemunkiljahduksia emme ole päästelleet emmekä vielä itkeneet.

- On ijän lisäksi jo sen verran kokemusta tästä  elämänvaiheesta, että on terveellistä olla liikoja läyryämättä.

- Kun pysyttelee onnen aikanakin maassa, ei putoa korkealta.

Tilaisuuden tunnelma ei tosiaan kohoa korkealle. Elleivät uudet sormukset kiiltäisi sormissamme, tuntuisi kuin olisimme kokoontuneet Leenan asuntoon vain kahvittelemaan."

35-vuotias Kalle Päätalo, rakennusmestari, vasta erottuaan on kihlautumassa 28-vuotiaan Leena Janakan kanssa syyskuun 14. päivänä 1955. Velkaa on silmät korvat täynnä, mutta vastineena on Kirvestiellä rintamamiestontilla omin käsin pystytetty talo, jonka on luvannut huorinteoistaan entiselle vaimolleen Lainalle (oikeasti Helvi Ojala), mutta nähtyään tämän Sonni-Moilasen (= Veikko Moilanen) käsikynkässä pääsiäisenä kävelemässä Kirvestielle, perunut lupauksensa.


Viimeiseksi tarkoitettua osaa Iijoki-sarjasta tässä lueskelen lisätietoja haeskellen eli osaa 25: Hyvästi Iijoki. Pitkälti yleisön pyynnöstähän Päätalo sitten kirjoitti vielä kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1998, vihonviimeisen osan: Pölhökanto Iijoen törmässä.

Alan toisella lukukierroksella olla jo liian perillä Kallen asioista, että välillä kypsyttää niin kuin Kallea itseäänkin, joka oli lopulta suorastaan vihainen itselleen, kun joutui kahdesti elämään sinkeät lapsuuden ja nuoruuden aikansa kunnanjauhoineen, sotineen, avioeroineen aina siihen saakka kun esikoisromaani Ihmisiä telineillä vuonna 1958 ilmestyi.

Niin ja sitten tämäkin kun vielä: Ihmisiä Iijoki-sarjassa, jossa Raimo Jokiniemi tapaa kirjan Raijan eli Kallelle lapsen tehneen Kaarina Helinin:
"Kalle tuli ovesta kuin sonni, heitti nurkkaan ensin saappaansa ja sitten lippalakin ja takin. --- Hän aivan kihisi kiukkua ja alkoi nyrkkiä pöytään lyöden kiroamaan. 'Ymmärrätkö, se saatanan hyypiö oli siellä hänen sängyssään' hän sanoi. Puolustaakseni Helviä sanoin hänelle, että miksi sinä raivoat kun avioliittonne on jo kerta kaikkiaan hajalla. Miksi sinä tunnet niin suurta raivoa, vihaa ja syyttelyä. Se mies on sinun sängyssäsi ja sinä olet täällä minun sängyssäni. Siitä se vasta suuttui minullekin. ---"

Sitä paitsi ei se mikään pääisäisen seutu ollut!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Vieno Zlobina - sinnikäs nainen

Rajantakaiselta bensanhakumatkalta tarttuu mukaan kylkiäisenä, nyt kun ei viinaa eikä tupakkaa saa köyhä pohjoiskarjalainen kansa trippimatkoilla tuoda ('Jos Hesa ois täällä, niin sais takkuulla!' väittävät täkäläiset), Karjalan Sanomat. Petroskoissa kerran viikossa ilmestyvä suomenkielinen lehti.
Ja vot mikä tarina!
97-vuotias Kanadassa syntynyt Vieno siinä puottelee sauvoin pitkin Pärnun katuja - uskomaton mimmi, sinnikäs selviytyjä.

Toukokuussa KS kertoi tästä yliopiston opettajasta, joka 5-vuotiaana vanhempiensa mukana muutti Kanadasta Karjalan kuumeen saaneiden vanhempiensa, Elis ja Emma Ahokkaan, mukana sosialistista ihannevaltakuntaa rakentamaan Aunukseen.

Koska Mobergin Maahanmuuttajat oli kiehtovaa sarjaluettavaa, niin totta kai päinvastainen muuttokirja oli tilattava ja luettava myös.


Hyvin sinne perustetulla Säde-kommuunalla menikin, kunnes alkoivat ne vainot, jotka pyyhkäisivät 'kansanviholliset' kuolemaan. Ja eloonjääneet karkotettiin kuka pohjoiseen, kuka Uralille, kuka Volgaa pitkin kauas pois. Vieno Kazakstaniin, Gurjeviin missä puuttomilla aroilla ulvoivat sudet ja matkat taitettiin kamelein. Sitten avautuivat Alma-Atan yliopiston ukset ...

Olipahan tarina! Ja tekijä vielä kaiken kovan kokeneena elossa, kuvassa yllä meno päällä!


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Naama esille

Tuli iso jyntky*!

Naama on maski. Epäolennainen.
Kasvot ovat naamari.
Naama ennen näkemätön. Persoona tuttu. On piisannut.
Kieltämättä haluaisihan sitä nähdä myös ihmisen habituksen, mutta, kuten sanottu: epäolennaista mikä epäolennaista.
Siksikö missit ärsyttävät, kun niistä näkee vain ulkokuoren, epäolennaisen?

Johdanto käyty.
Asiaan:

 Apu Terveys 5/2017. Lehden tärkein aihe:

Hilkan peukalopotti

Ainakin kantta katsellen siltä tuntuu.
No markkinavetovoimien takiahan Hilkka Ahde kannessa, sillä kuka se nyt Apu Terveys -lehteä lukisi jos kannessa olisi KaVi!
Vaikka harmit ja taudit aivan eri luokkaa.
Tunnemme Hilkan AKT:n Rädyn rääkkäämän, mutta ennen kaikkea Matin puolisona. Olkoon kansikuvassa, kahteleehan tuota.

KaVin tunnen paljon paremmin, vaikken ole ikinä nähnyt, tavannut. Blogien kautta, täältä:

Mitä lie jo vuosikymmenen ajan. On siinä musiikkimiehen persoona tutuksi tullut, leikki/kisailumieli ennen muuta. Sekä opastaminen käsitaiteen pariin: soitto/maalaus.
Nytpä tulla pätkähti soittoniekka näkyville naamallaan, niin että säikäytti* -  ja lukija taipuu tuumaan, jotta parempi Hilkan naama kannessa kuin KaVin.


Mutta itse asiaan ja juttuun "Soittaessa murheet unohtuvat":
Eipä ole  tautejaan, sairauksiaan valitellut, ei ruikutellut blogilukijoilleen leppävirtalainen kulttuurisihteeri Kari Viinikainen, 69, vaan on purkanut mieltään enempi ilon ja raton ja kisailun kautta, mitä nyt kautta rantain paksusuolen ja eturauhasyövät on oiva tavalla muun kilvoittelun ja ilon ohella esille vilahduttanut.
Päälle diabetes ja vaimorakkaan omahoitajuus.
Lastia on ollut ja kestämistä enemmän kuin Hilkalla peukalossa.

Mutta ei mitään hätää, etteikö elämä kantaisi.

Ei kun lasketellen kohti uusia ... maiselmia!

https://www.youtube.com/watch?v=yYBroc3Njnk 
ps
harmi ettei se torkkupeitto ole käytettävissä!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös