Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, lautamies, emeritus ope

torstai 8. joulukuuta 2016

Ohuita ja paksuja - kirjailijoita

Hämeenkatua ne ovat käveleksineet nämäkin kirjailijat, kuka ennen sotia, kuka sodan päätyttyä:
  • Viita
  • Oiva Paloheimo
  • Eila Pennanen
  • Ville Paula x
  • Linna
  • Reino Mantere x
  • Yrjö Jylhä
  • Auni Nuolivaara
  • Ilpo Kaukovalta x
  • Elsa Tervo x
  • Viljo Kajava
  • Alhovuori x
Ennen Reijoa ja Kallea. Rastitin nimet, joita en ole lukenut, en kuullutkaan heistä.

On tuossa luetteloa jo nokko. Vaikka monta nimeä vaille jääkin.
Päätalo nuo luettelee Muuttuneessa selkosessa opettajan leskirouvan ja kirjaihmisen Anni Vaalamon kanssa turistessaan. Yksi painava syy Kallen Tampereelle hinkuamisessa olikin alun perin, josko Tampereella aukenisi paremmin kirjailijatie. Eihän Taivalkoskelta ollut kirjailijoita lähtenyt, minkä nyt Eino Railo oli käynyt Pesiön pappilassa syntymässä.
Joten kohilleen sattu aanat!

On kirjailijaksi muuntuminen onnistunut myös muualla.
Ihan piti kaivaa luettelo esille, kuinka monta kirjailijaa on syrjäinen Pohjois-Karjala liipannut jollain lailla kirjailijataipalella. Jotta ovatko muutakin kuin Turuset, Lappalainen, Pulkkinen, Puhakka, Tikka ja Varis lehahdelleet jossain vaiheessa näillä vaaroilla.

Pohjois-Karjala           
 
 
Komia on luettelo, jonka Sampo tarjoaa.
Painakaa vain nappia ja nimeä niin johan täsmentyy.  Muttei silti tarpeeksi pitkä lista ole pitkäkään lista, sillä Pakarisen kohdalla on vain Älähän hättäile Pertti ja joku Eino. Eläkä EJ hättäile, mukana oot!
Kopaskaapas!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Isänmaata pitkin suksin

Vanha Mies katsoo aamukahvihämärissä lipputankoa akkunaruudun läpi. Ja lumikinosta.
- Mänis lunta kenkään, olokaan!
Ja pitäs vielä ulkovintille kavuta ja hakea lippu.
- Suap olla.

Vanhaa Miestä oikein hytisyttää ajatus hangessa kahlaamisesta, vaikkei muniansa myöten tarvitsisi edetä eikä kelkkapulkkaa vetää niin kuin Sinisalo-Lahtinen Tuntemattomassa.
Siltipä.
Toisaalta voisi kyllä, sillä taivas on kaikkien; sitä paitsi sitä vasten ja siellähän se liehuisi vapaana, hulmahtelisi. - Ihan katottavaa kamaa, naurahtaa Vanha Mies, vähänkö modernisti.

Vaan ei taivu tuumaan, ei liputa. Kunnioittaa muulla tavalla päivää päivemmällä.

Silloin käännämme katseemme tuonne liiterin nurkille, mistä kohaus kuuluu. Kaksiko noita jo siellä on touhussa, katsokaas!
Autotallin ovi on rullattu ylös ja ovat nyt laittamassa kapuloita, ei ei rattaisiin vaan jalkoihinsa.
Siitä nousevat tielle ja lähtevät lykkimään isänmaata pitkin suojeluskuntatalon ohi alamäkeen saarenpäätä kohti.

On siinä vapauden tunnetta hyppysellinen mukana, kieltämättä, vaikka maa ei omaa olisikaan.

Se on kuitenkin satavarmaa, kun puolentoista tunnin ja saunan jälkeen kysymme reporankaiselta Vanhalta Mieheltä "Miltäs nyt tuntuu?", niin vastaus on positiivissävyinen, milloin mitäkin: - Velat tuntuu suatavilta. Tai: - Enemmän kuin seihtemän oikein ois osunu lotossa. Taikka: - Eipä tunnu ei nin mittää puuttuvan! Tai, tai, tai.

Taikka vaikka jottai sanattomuuden rauhaa.


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Juhannus on heillä herttainen

Niin jalat maassa kuin Kalle Päätalon kirjoissa mennään ja vedenvälppeessä lipotellaan, joutuu Kalle-kieleen perehtynyt intomielikin silloin tällöin ölölle yötä ja pysähtymään tuumaustauoille, jotta mitähän? mitähän?

"Yli kaksikymmentä miestä kiersi ponttuulla vorokkia. Aina kun neljänneskilometrin mittainen varppi oli kierretty vorokin kautta ponttuun reunalle siutinkivyyhdiksi, nostettiin ankkuri ja puju ponttuulle. Siitä molemmat siirrettiin suureen uiton veneeseen, samoin heitettiin varppivyyhdet."

Ei paha!
Aivan kuin Kilven Volterin kuorimöyriäisten sarven torkotuksia sekä sanakirjainten saivaroita  tutkailisi!

Kalle on palannut Iijoki-sarjan 21. osassa Muuttunut selkonen Taivalkoskelle rakennusmestarina makselemaan kunnanjauhoja, joita Päätalon kattilakunta joutui kerjäämään isä-Herkon mielisairauden aikana. Vaan ei ole selkonen niin kuin ennen, eivätkä ihmisetkään. Tampereelle takaisin puolivalmiiseen, velkaiseen, mutta omaan taloon palajaa Kallen mieli tuon tuostaan, Lainasta puhumattakaan.


On juhannusaatto, vietetään se alta pois, matkustetaan Polon perukoille juhannuksen viettoon, missä, Eeti-siskon mies Hartika-Veikko käy kauppaa osuuskaupan myymälänhoitajana. Alkumatka pyöräillään, sitten ajellaan onnikassa kun Tessu on viety ruokolle Kallioniemeen.

Hyvissä ajoin Laina on mourunnut ärsyttävän varoituksensa: - Ethän, isi, alja Veikkon kansa ryyppään? - Mää nin pelkään. Jos sää ja Veikko aljatte ryyppään hirveesti.

Meinasipa matka katketa jo siihen paikkaan pihamaalle Kallen tenäytyessä ja tenhotessa:

"Pirruako lähettäisiin Poloon asti riitelemään! Viijjään tavarat takasi ja minä lähen Tessun kansa puron varteen. Yritän onkia tonkoja. Ollaan juhannus Asutusaluveen koululla ..."

lauantai 3. joulukuuta 2016

Hellanlettat tentään

Tänään tapahtuu historiallinen jopa talon nimen muuttava ensivierailu.
Paikat on puunattu ja puhdistettu, lumet kolattu pihalta.
Puoliääneen monta kertaa otsikon sanat rallateltu kun on nähty ja koettu miten pienen pienet sormet puristuvat pehmeäksi nyrkiksi, kietoutuen koppaan työntyneen tunkeilevan sormen ympärille.
Mites sitä sanotaankaan valloitusta tarkoitettaessa: 
"kietoo sormensa ympärille".

Toivottavasti hänestä tulee ajatteleva, mutta vähemmän ajatteleva mies kuin nuo kaksi edellä esiteltyä, jotka liikaa ajattelemalla ohittivat onnensa.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulurilikuttimien tuoma onnentunne

Joulun kilikuttimia ja rilikuttimia tässä etsiessä yläkomeroista ja ulkovintiltä aloittelen
Witold Pileckin vähemmän jouluista tosikertomusta
Vapaaehtoisena Auschwitziin - Vastarintaliikkeen soluttautujan uskomaton tarina.
Älytön luontokappale on ihminen älyttömässä ympäristössä, sa mun sa!

Samalla lopettelen Salmisen Toisinajattelijoiden Suomea ja kertaan Leif Salménia, joka kyllästyi osaansa 'tv-pellenä' ja muutti Barcelonaan vapautta etsimään ja muutti samalla mielipiteitään - nk. uudistui.
Kai huomasi, ettei tiede analyyttisyydessään tavoita sielun syvyyksiä.

Salmén havahtui näköalattomuuteen, Lefakin!: jos ei 'itse asiassa käsitä muuta kuin Matti Nykäsen ja R-kioskin mainokset', niin on se pelottavaa, so. itsetutkiskelun paikka.
Syntyy esseekokoelma Plaza Realin kyyhkyset, Tammi 1990.
- Radikaali vapaus merkitsee tietoisuutta, että on absoluuttisesti vastuussa omasta kohtalostaan ja että on viime kädessä absoluuttisesti mahdotonta jakaa toisen kohtaloa, hyvässä ja pahassa. Se merkitsee, että emme voi koskaan kokea toisen tunteita ---

Mutta.
Plaza Realin kyyhkysissä lisää:
- Niin paradoksaalista kuin se onkin, juuri tässä absoluuttisessa vierauden tunteessa voimme kuitenkin löytää mahdollisuuden tuntea yhteisyyttä  kaikkien ihmisten kanssa, koska kaikilla on sama kohtalo. Olemme kaikki yhtä haavoittuvia, ja vain äärimmäisen nöyryyden pohjalta voimme olla aidosti vapaita, todellisesti solidaarisia.

Ettei vaan puolalaisen Pileckin kokema tuon suomalaisen Salménin sanoman todistaisi vankien katsoessa rivissä miten yhtä uhria taas tapettiin:

"Silloin tunsin, että näillä vieri vieressä seisovilla puolalaisilla oli kaikilla sama ajatus mielessään, että sama viha ja kostonhalu olivat vihdoin yhdistäneet meidät, että olin ympäristössä, joka soveltuu täydellisesti tehtävääni, ja huomasin mielessäni jotakin onnen kaltaista ...
Hetken päästä pelkäsin, että olin mennyt päästäni sekaisin. Jos täällä tunsi onnea, mistä syystä tahansa, se oli järjetöntä... epänormaalia!
Tutkiskelin tarkasti sisimpääni ja huomasin olevani onnellinen ennen kaikkea siksi että halusin alkaa työni enkä siis ollut murtunut."

Kaipa minullakin on oikeus nauttia noista valoa tuovista joulurilukuttimista, vaikka maailma on mikä on.

Leif  Salmén
kuva: Heini Lehväslaiho

torstai 1. joulukuuta 2016

Probleemin lopullinen ratkaisu

Eilinen mies ratkaisi ikiaikaisen pohdintani todistein.
Tämänpä ärsyttävän entiija-peluuni: kuvako vai sanako?

"Kun ääniradio vielä perustuu puhuttuun sanaan, kuulijan on pakko hahmottaa kuultu asia käsitteellisesti. Televisio perustuu sähköiseen kuvaan ja katsoja hahmottaa sanoman kuvallisesti. Ero on sama kuin käsitteellisen ja kuvallisen ajattelun välillä: kuvallinen ajattelu on alkukantaisin hahmottamistapa, kivikaudelta kotoisin. Puhe ja kirjoitettu teksti eliminoituu televisiossa, ei ajatella esimerkiksi sodan käsitettä vaan räjäytyksiä ja kypäräpäisiä sotilaita, jotka ovat yleisiä ja anonyymejä."  - Siperialainen estetiikka, Otava 1978.

Piste.
Sanoisi Juhani Tamminen.

Mutta entä se musa?
Erno Paasilinna
Kuva: Otava/ Irmeli Jung


keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Oletko Ennakkoluuloinen? -testi

"Toisinajatteleva kävelee pihalla ja huomaa ensimmäisen sinivuokon auenneen. Miten tuollainen pieni kukkanen saattaakin aueta tähän maailmaan ilman kiväärivartiota? Ja onko se edes luvallista?"

Niinpä. Miten osuvaa!

Ja nytkö pitäisi alkaa ruotia onnistunutta kuvausta, kuinka hentous ja viattomuus eivät tosiaankaan ole tätänykyä. Mutta röyhkeys on.

Enpä punoudu tämän enempää tuohon nappilaukaukseen, kuvaan, jonka kirjailija onnistui ottamaan.
Enkä paljasta kirjailijan nimeäkään, koska, kerrankin innostunut, Ennakkoluuloinen pettyisi ja päästäisi ainaisen tuhah-hah-duksensa:
- No pitihän tuo arvata. Pyhpaska! mistää kotosi!

Ennakkoluuloisen elämä oikeastaan on yhtä hankalaa kuin Toisinajattelijan.
m.o.t.
ps
Kokeilepa: jos tiedät kirjailijan, olet - testihäviäjä*!

Hämäyskuvakavalkadi toisinajattelijoista
*so. kaukana ennakkoluuloisesta 
hiihdot 10-10+10/101 km=/€

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kunnanjohtaja osaa poistua näyttämöltä

Kuntajohtajilla on pakko olla esiintymiskykyä ja näyttelijän taitoa, joita voi hyödyntää vielä eläkkeellä lekotellessaankin.
Entiset kunnanjohtajat ovat kunnostautuneet täällä idän suunnalla näyttelijöinä. Jorasmaan Ilpo meillä ja Matti Tohkanen Eno-Joensuussa.


Eipä tarvitse enää tuuliviirinä vasten tahtoaan liehahdella eikä kuopiolaiseksi naamioitua.
Kai se oltuaan aikansa
poliittisten koirien kusitolppana,
joksi kuntajohtaja Heimo Polvi kastoi kirjansa kymmenkunta vuotta sitten, antaa kerrankin takaisin sanomisen mahdollisuuden? - eikä tartte kuiskia!

Sentään kumpikaan mainituista ei ole vielä niin pitkälle harrastuksessaan mennyt kuin ne yhdet syytäjät, nepä yhet jumalanteatterilaiset Oulussa kerran.

No leikki leikkinä, ja pois pylly tyynyltä! sanoo vanhan kansan leikkisä tokaisu.
Eli asiaan ennen kuin palstatila loppuu.

Sitä oltiin öylispurkuiltapäivää viettämässä taas teatterissa! Louhitalolla.
Ja hyvässä, kotoisassa, vaikka itse kipale ankeahko onkin: ei oo töitä, ei oo rahhoo - olo vähän kuin Perjantain Katuma 25 -tv-dokkarissa.

Ei syytä pelästyä, en kerro näytelmästä tämän enempää, vaan kerron tuosta Tohkasesta Louhitalolla, missä Kauas pilvet karkaavat aina itsenäisyyspäivän iltapuhteelle saakka. Ja siitä kun Tohkanen karkasi myös. Sitä paitsi turha kysellä lippuja: jokainen näytös on loppuunmyyty.

"Matti Tohkanen, joka oli mukana kaikissa Marjan [vaimo] ohjaamissa Louhiteatterin näytelmissä, kertoi kysyneensä joskus Marjalta, että milloinkahan hänen pitäisi lähteä näyttämöltä tietyssä kohtauksessa- Marja oli vastannut: En ole kenenkään huomannut jäävän näyttämölle. Kyllä ne kaikki sieltä pois tulevat." 
- Marita Mustonen: Louhiteatteri Sanan ympärille rakennettu talo / Muuan kyläkirja 2016 / toim. Tapani Tavi

Eikä jäänyt! Nyt vuoropäällikön viran hoidettuaan ja mersunromun ostettuaan jätti mies näyttämön niin tarkasti, jottei tullut edes lopputaputuksille! Autokin oli hävinnyt jäljettömiin parkkipaikalta.
On. On Matti oppinut poistumaan, ihan niin kuin vaimo jo sanoi.

tark.

torstai 24. marraskuuta 2016

Kartalla

Kolmantena aamuna riidannapistelun jälkeen oikaisi Kalle koipensa satulan yli ja lähti polkemaan Asutusalueen koululta kohti kirkonkylää. Pyörän pinnat ja ohjaussarvi olivat ruosteessa, oma pinna kireällä:
 - Se perkeleen suolalasti auton lavalla!

'Maantie vetää jo suoraan Sainvaaraa ja Kostonjokea kohti. --- Punauttelen jälleen päätäni ja kun lähelläni ei näy ihmisiä, sanon ääneeni:
- Voi minnua perkelettä, minkä menin tekemään!'

Tässä vaiheessa ei muu hyvi lukijana kuin etsiä kartta kouraan, jotta Kallen kelkassa kaikki mutkat kestää, pysyy kartalla, ja kun muistaa, ettei tämä vähäinen viiden kilometrin pyörämatka Taivalkosken kirkolle Asutusalueen kansakoululta, missä kunnan rakennustoimisto ja 'koti' sijaitsevat, jää viimeiseksi polkaisuksi, vaan pian alkaa peninkulmien päivittäinen reissuaminen pitkin pitäjiä.

Sitä se Kalle tuolla lointeli, että pitikin jättää Tampere ja ihmistenilmat!

Vaan löytyypä hyllystä kartta ihan tätä tehden: Koillismaa-sarjan jatkeelta Eero Martikaisen toimittaman Kalle Päätalon Koillismaa runsaskuvaisen kirjan väliin olen jossain Kalle-kiimassani ekaluentakierroksella tämän sujauttanut:
Kalle Päätalo kunnanrakennusmestarina
Taivalkoskella 1951-1952.

Sen on Elsa Ruokakangas täydentänyt niillä paikannimillä, missä Kalle virkatehtäviään hoitaessaan pyörähteli, eli sattuu nappiin juuri aloittamaani romaaniin, Iijokisarjan 21. osaa Muuttunut selkonen sekä kahteen seuraavaan osaan Epätietoisuuden talvi ja Iijoelta etelään, jotta mestarin matkassa mukana pysyy.

Ei kun Kallen perään! Tarakalle.
Muuttuu se polkupyörä vielä moottoripyöräksikin, kartan IC:hen, joka ei millään lähde lämpimänä käyntiin ja jonka kunnanisät hempeyksissään suovat kunnan rakennusmestarin käyttöön.
Vaan sitä ennen poljetaan uskina peninkuormien päivämatkoja satoi eli paistoi.

'Polkea rynnin Jussinmäen päälle --- Joudun jarruttamaan, ettei alamäessä vauhdin saanut pyörä rullaisi Neljäntien risteyksen yli. --- Pysähdyn risteykseen katselemaan ympärilleni. Näen edessäni muutaman sadan metrin päässä kummullaan seisovan Taivalkosken uuden kirkon. Samalla suunnalla, lähempänä risteystä, Jalavan vanhan kauppakartanon. Saman kauppakartanon, jossa talvisotaan asti olivat asioineet ja sen matkalaisten pirtissä yöpyneet etupäässä Metsäkylän asukkaat. --- Siinä katsellessani havahdun useammalle asialle: Hoidan kolmatta päivää syntymäkuntani rakennusmestarin virkaa ja vasta nyt tulen ensimmäisen kerran pitäjän keskuspaikkaan!'
- Kalle Päätalo: Muuttunut selkonen.1991

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Muajussia sun muuta mukavata

Tuhrautu noihen kirjeihin pelissä palstatilaa toista viikkoa niin paljon jottei päässy valtakunnallisista asioista ja muista turhanpäiväsistä kotkotuksista kertomaan.
Niinku
näistä:
Maajusseista, jotka valitsivat puolisoehokkaan itelleen.
  • Timo, rojujesa keskellä, teki oikein eikä valinnut kumpastakaan; se ristillinen ilonen poika otti omannäkösesä.
  • Paavo solokkas aikasa ja valihti pirtsakan Ellin, joka uusimpien tietojen mukaan on jo rasksaana muttei Patelle.
  • Ja se rehevä eläinliäkärinainen poimi kaltaisensa, vaikka vähän epävarma pieruhuumorinpäästelijästä olikin.
Saa nähä ensi maanantaina kuis skulaa.

Ja toinen mistä olis ehottomasti pitäny päästä viikolla turinoimaan oli tuo Pättinki.
Sitä ajaa näköjään yhä sen perästä vaikka hornantuuttiin jotta näkis ja kuulis.

Niinku
Imatralle vuonna 2008, Kauppalehen mukaan on ajeltu.
Taikka Lieksaan ihan yhen äkin yllättäin pyhänseutuna.

Ja näkyyhän tuo Badding keikkuvan korkealla kunnahalla myös
mielimusiikkilistalla kohta Suomen ja Kuuban huru-ukkojen välissä tässä 



profiilissa.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Kirje töistä jo!


19.9.1977

"päivää!
Syksy on tullut! Takana ovat kesän iloiset päivät ja huoleton elämä. Unessa olen useasti käynyt teillä kun taloanne maalaatte ja yhä vieläkin rakennatte leikkimökkiä pihalle. Ja päivisin hiipivät mieleen reippaat ajat Rantakatu 15: loistohuoneistossa, pultsarit pihalla, rotat huusissa, akku-ukko ja Hyttinen hommineen, hoi pojat, onko putket jäässä?
Näin elomme vierii ja yhtenänsä hierii, kuka tietää mitähän tuli, heipä hulina hei ja rillumarei!
Kirjoituksenne arvoisassa Suomen kuva(tus)lehdessä olemme lukeneet ja sielun syvyyksiin sen karuttoman kertoman painaneet. Ah, sielläpä sitä tutkiskelemme pitkinä talvi-iltoina ikkunan ääressä huopatossut jalassa ja nuttu nurin, reuhkaräppänä korvilla. Taas tuliset tiet, taas tuliset tiet; kai tummia toiveita täynnä.

Ja mikä osamme on, mikä arpamme, näillä turhuuden turuilla, kaduilla kaltoilla, viertoteillä? Tee työtäsi aamusta iltaan! Vie uneesi työsi ja tuska.
Eikä siinä kaikki, hoi, veljeni merellä myrskyävällä: humpuukimaisteriksi sinun tuleman pitää (vaikka hyvin tiedät että tiedonpuun oksat jo lahonneet on aikoja sitten, kauan sitten; ja ontossa puussa vain hyytää tuuli, joka on kuin professorin tupakan huuruinen hengitys keltaisten hampaiden lomitse). Ahkeruus ilomme voittaa ja kova onni käy lävitse harmajan kiven!

kas kuusen latvassa oksien alla on pesä pienoinen oravalla ja sinnepä kulkee mun tieni illalla lempeäll’! Hongiston suojassa hyvä on olla ja hiihdellä hankia hiljalleen, mut ensin on eessämme ankara syksy ja tuikea taistelo metsässä käy!
Vielä metsikössä puoloja punanaan,
vielä koivikon rinnasta nousee huomen ___________________!
käyhän taaskin juttelemassa virkkaa toinen veljelleen ….

Reijoilmari + Ulpu"
Kuva: Erkki Karén
 uusin kirja 2014
+
CV

maanantai 21. marraskuuta 2016

IV B – Majurin keittiössä

sivu IV B

"No ny mää muistan!: Yks Yrjö S:n tuttu (ei se toinen vaan se) majuri  e v p. 
Kävin sen pakeilla, jotta olisko sillä asuntoa tiedossa. Onhan sillä: keittiötään tyrkytti. Humelissa oli jätkä – ihan hermoraunio. Tupakkia poltti minkä ikuna kerkes. Ei meinannu laskee poijes. (HUH!) Seinällä sillä oli Turkin lippu, puukkoja, tikareita, pistooleja, tussareita, mörssäreitä, kiväärejä tauluja, tuohikontteja etc ... etc… etc .. Hyvä että poijjes sieltä pääsin. Sun pitäs käyvä siellä, tai asua!  SE ON ELÄMYS.

Joo. Ilmoja on piisannu: satanu ja paistanu. Siitä se talvi tulla tupsahtaapi kohta.
KIRUTA !

Osotan tän kirjeen 82300:aan. Aattelin jos panis osotteeks: Joensuun korkeakoulun oppilasasuntolan, putka n:o 1 . En viiti

PEACE forever RIP"
Jos alla lehmuksen
levätä mielii ken
Ja kilpaa linnun kanssa
livertää laulujansa,
Niin tänne tervehdin häntä:
Tääll’ ainoat
On vainoojat
Vain talvi ja lumiräntä.


(Shakespearen Wille)

Kauko Keuhko laulaa ratiossa! 15.40

 
 
 

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

IV A – Puutteessa ja vaarassa

 
sivu IV A

"Tokkopa tää 50 pennillä perille tulee, mutta lunastatpahan sitten Rönkön rouvalta tai Pakkasen E:ltä tään kirjeen ! (mulla ei oo rahnaa)

Kävin tässä tänä päivänä Kaupunkin kirastosa. Joo. Iso paikka on. Kortinkin sain.

VOI SURKU, kun ei oo DX-ratioonia täällä. Kaverilla on transistoriratiooni, mutta siinähäntä ei ole lyhyviä aaltoja.

mitäs vielä?

Kovaa ajavatten pahukset täällä noilla autoloilla. Ei siinä köyhä poika arvoo männä 16.00 – 17.00 –ruuhkaan seikkailemaan. Polliisit siellä huitovat keskellä risteystä ja heiluttavat semmosta pulikkata. Saa varoa etteivät ne sillä päähän kolahuta. Ja sittön ne puhaltavatten pilliä. HURRRRRR."



Tuo on liikennelaitoksen sininen sähkökäyttöinen Bussi


lauantai 19. marraskuuta 2016

III B – Kirjallisuustieteen appro


sivu III B


"Tässön mun osote, jottei unehu:
mun nimi (tiejäkkönä sen?)

Härmälänkatu 9 ---
338000 TAMPERE 80

 Kiruta, soita, sähkötä tai tule käymään, perskeles!!!
 


Yleisen kirjallisuustieteen approon kuuluu seuraavata:
- 2 luentosarjaa, 3 kirjaa ja...
- VOIHAN NAPA! Kun mää ton seuraavan näin niin aattelin lähteä kotio!  -  Shakespearen, Molieren, Goethen, Ibsenin, Strindbergin ja Dostojesvkin pääteoksia KOLME (3!) kultakin ja taustatiedot ko. kirjailijoista !!! !!!!!  (Ei ikuna!) Ja sitten minä vielä opiskelen kirjastotiedettä, sosiologiaa ynnä lehdistö- ja tiedotusoppia ja ….

HAH- HAH-HAAAA... Naura sääkin!

Kohta vielä tääki Tampereen murre tarttuu, jotta älä ihmettele kun (JOS) vielä nähhään joskus, Allahkaan tuskin tietää milloin!

Illalla kirutan vielä yhden paprun."

Ø  I A  Kaupunki löytyy 
 

perjantai 18. marraskuuta 2016

III A – Tuttujakin, tavallaan

sivu III A
 
"Enpä paljon viisastunna. Sen sain tietää, jotta on pakollinen röntkäyskuvaus. Niin tää kaveri on Pena-poika. Toista vuotta jo opiskelee täällä. Vaatimattomasti: kansainvälistä politiikkaa, lehdistö- ja tiedotusoppia etc. Oli poika olluna viimo kesänä Karjalan Maassa kesätoimittajana!

 Talon eukko toi kahveeta: - Me tuossa juotiin äsken, jotta tässä on teillekin … (voi miten sööttiä…)"

Riitta L. Rasvuarasta pitäs olla kansa täällä (jos tunnet), mutt en oo nänä. Se Masa V. pääsi kanssa sinne sun kouluun. Ookko nänä? Jos näet: sano sillen kiitoksia kun se yritti mullen hommata asuntoa ja kerro terveisiä! Ja kysy siltä Kaisan puh-numerova, jotta saan soittaa, ettei se vaan yritä ettiä mullen asuntoa, kun ei sitä nävy Y-opistolla. (Masa tietää homman nimen.)