Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, lautamies, emeritus ope

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Platon

Painetaan nyt heti ykköstä silmään ja avataan Estetiikan klassikot I, niin saadaan 20-vuotinen homma käyntiin.
 
Platon (427-347 eaa) esiin!
Kuvan kautta:


Uutisessa heti kaksi asiaa, jotka eivät Platonin Valtioon olisi kuuluneet, mutta Sipilän valtioon kyllä.
Päätelkääpä itse.

Kolmijako Järki - Järjestys - Työnjako on ihanneyhteiskunnan perusta. Sinne ei ylellisyystarpeiden ruokkijoita tarvita, semmoisia kaiken maailman epeleitä kuin runoilijoita, näyttelijöitä, tanssijoita, koruntekijöitä eikä muitakaan pelehtijöitä. Moraalin ja totuuden kannalta, vaikka kuinka lumovoimaisia ovatkin, eivät esikuviksi kelpaa: heidän taitonsa on vain jäljittelevää eli mimeettistä.

Se Sokrateen oppilaasta Platonista ja tämän Valtiosta, missä ei iltalehdillä olisi ollut sijaa ei painopaikkaa. Sokrateesta vielä vähemmän, sillä hänhän ei kirjallista juttua jälkeensä jättänyt.

Aristoteles jo Runousoppeineen odottamassa sivulla 40.

PS
kuvathan ovat samaa turhuutta, mutta silti tänne häntään juttu ennen Platonin elinaikaa kahden maalarin,
Zeuksis ja Parrhassios, ilmiömäisestä taidosta ja paremmuuskilvasta, jonka Parrhassios - nimensä velvoittamana, heh! - voitti:
Zeuksis esitteli viinirypälemaalauksensa,
ja katso: linnut pyrähtivät nokkimaan taulun rypäleitä!
Entä Parrhassios?
Zeuksis pyysi voitonvarmana: -Vetäises verho maalauksesi edestä.
Pyyntö ei ollut toteutettavissa, koska maalaus ei ollut verhon peittämä vaan taitavasti maalattu verho.

lauantai 27. elokuuta 2016

Tästäkö toinen iisakki?

Kansojen kirjallisuus -lukemisprojekti on kestänyt sen kolmekymmentäviisi vuotta: yli puolet elämästä! Viimeinen havainto on huhtikuulta. Tuon projektin päättäminen on vain ajan kysymys - ja tunnekysymys!
Pitkittää pittää loppunautintoa.
Heruttaa vähän niin kuin vanhat miehet hölmöyttään vanhasta muistista, käsinpumppauksen ajoilta, heruttavat nykyisillä mittarikentilläkin bensaletkuja puistellen viimeisiä pisaroita autonsa tankkiin älyämättä että kertalaakista se on loppu: ei enää tipu ei tiraha!

Oppia antanutta, tosin kömpelöä, KK-sarjaa, ei niin vain raaskisi nurkkaan nakata ja hyljätä ikiajoiksi, ennen kuin uusi kaksi-kolmikymmenvuotinen luku-urakka olisi tiedossa: mieltä kiehtova, vaikeahko, vastahakoisesti tarttuva ja tartuttava, voimia kysyvä, valistava, kehittävä, paljon antava jne.

Jokohan nyt olisi, siltä vaikuttaisi parin illan selailun jälkeen.

Oma on häpeä ja vaiva ja vika: itsehän pyysin lähetystä.
Siis mitä?
Kuin Lempi kuumaa puuroa kierrän ja kaartelen ennen kuin käpälällä nimeä tökkään:

 
Johan noita siirtelin ja sorkin juhannussiivouksen aikaan, vaan kypsyä annoin, asian.
Eiköhän nuo pirut seläty kun väliin pistää jalalla koreasti ja koreaksi eli lukee kevyempää, kuten Kilpeä ja Kallea ynnä muuta suomalaista klassikkokamaa.
 
Eihän estetiikkaa kiinnostavampaa aihetta ole olemassa.

Vaivaiset 543 s. + 654 s. = 1197 sivua.
Ja jos antaisi armonaikaa vaikka 20 v. Siis valmista kauraa kesällä 2036.
Kättä päälle!

Ei muuta kuin kuin, kuin sika limppuun kii!
Aloittakaamme ykkösestä (ja Sipilälle vähän budjettikirjan ohjeiksi):

Platonista Tolstoihin

 
"Mutta se on tiedettävä, ettei valtioomme voida hyväksyä muuta runoutta kuin jumalhymnejä ja jalojen miesten ylistyslauluja. Jos päästät sinne tuon suloiseksi maustetun runottaren, lyriikan tai epiikan hahmossa, silloin valtiossa tulevat hallitsemaan nautinto ja tuska eivätkä laki ja järki, joka aina on yhteisesti tunnustettu kaikkein parhaaksi."
Platon, Valtio -POLITEIA (n. 390 EKR)


torstai 25. elokuuta 2016

Gerotranssendenssi

Entisen takaiseen koulutoimenjohtajaan törmäsin Vejun näyttelyssä:
- Kaheksankymentä syksyllä täyttyy.
- Kymmenen eka eläkevuotta menee hyvin aktiivisesti ja kunnossa?
- Toisetkii kymmenen, paitsi nyt pari viimestä käypi jaloille.

Niinpä näyttää käyneen Eskolan Antinkin liikunnalle. Joku sanoo etteihän 'se oo ikinä liikkunu, senkun ryllänny viinipöydissä'.
Mutta on!
On ollut ikänsä salalenkkeilijä: - Pitkiä matkoja hiihtelin Kaupin luonnonpuistossa, pitkiä matkoja hölkkäsin asiallisen näköisissä verkkareissani Teiskon tien viertä kulkevalla kävelytiellä. -- Yleensä onnistuin tekemään lenkkini salaa. Vain harvoin, jonkun tutun silminnäkijän hämmästykseksi, paljastuin.

Professori Eskola halusi säilyttää arvokkuutensa. Ja Antti boheemisuutensa?

Toista viikkoa tässä Eskolaa kääntelen; ihan innoissani! katselen kun Antti itseään riisuu puupalttoota kohti.
Eivät ole mitään persona non gratoja, vaikka monelle ovatkin, nämä kiinnostavat veikot: Turkat, Linkolat, Hurmeet, Eskolat. Totta vie! Näiden seurassa 'viihtyy' jos kiihtyykin.

http://pro.tsv.fi/kvt/?Gerontologia-lehti
Se nyt tässä ainakin käy selväksi että aikakauslehdet, joita AE lukee, eivät laajalevikkisiä ole, jos eivät kirjatkaan. Mutta todella mielenkiintoisia ovat, varsinkin kun hän poimii niistä marjoja, kuten tuon tämän päiväisen potun otsikon.
Kieli solmussa saa sitä tavailla - sisältöön pääsemättömissä olisi, vaan helmen alkuhan sekin. Gerontologia-lehdestä poiminta vuodelta 1994; ruotsalainen vanhenemisen tutkija, sosiologi Lars Tornstam kirjoittaa: 'vanhenemiseen sisältyy gerotranssendenssin mahdollisuus'.

Ja se on, niinkö?
No vaikka: vanhuuden tullen ihminen viisastuu jos ja kun rationaalinen elämänkäsitys höllenee ja materialistiset tavoitteet hiipuvat. Tällöin elämäntyytyväisyys lisääntyy! Valkenee, ikään kuin ... (siis kun jättää materiankahmimisen ja järjenkäytön vähemmälle)

So.
Sitä ruppee miettimään jotta oiskoon näin kuoleman kynnyksillä jottai semmosta vähemmän konkreettista, semmosta - kosmista.

Pääsee myös irtautumaan turhista sosiaalisista vuorovaikutuksista, voi haistattaa, jos siltä tuntuu, piutpaut porukoille ja kaiken maailman aktivoinneille kuten AE, 82v: "Terveyskeskuksen vanhusjumppaan en lähde raajojani heiluttelemaan, mutta lehtiä haravoin ja saunapuita pienentelen mökillä oikein mielelläni."


"Ehkä noissa lauseissani voi nähdä 'gerotranssendenttista' vanhan ihmisen halua irtautua hänelle tuputetuista tämän maailman erinomaisuuksista omaan, itse rakenneltuun merkitysmaailmaan."
Antti Eskola: Vanhuus - helpottava, huolestuttava, kiinnostava Vastapaino 2016


tiistai 23. elokuuta 2016

Voitto ei karannutkaan

Tämmöinen lappu ensin
eurolla:

Mutta sitten esteettiset arvot puhkesivat jylläämään ja tuli virhe, joka ei lopulta karvas pala ollut.
Ihastuin iltahämärissä, näet, lämminverisesti kylmäverisen tammukan soinnukkaaseen nimeen:
 
Poikolan Neito - Vau!  Poikolan neito, vau vau!
 
Neitokaiselle euroni löin. Johtikin maalisuoran puoleenväliin, mutta hitto! Rinnalle rynni joku ihme epeli, joku Räppipappi, ja eikös Poikolan Neito saanut sätkyn ja laukalle pisti sata metriä maalista. Sinne hävisi euro tummunevaan elokuiseen maanantai-iltaan!
Sillä olisi saanut neljä takaisin.
                                  - Voi paskat!
Senhän se sanotuttaa tuommoinen.
 
Mutta hei!
Hyvönen hehkuttaa: - Rääkkylän ruuna Rappifatti vei suomenhevosten maakunnan mestaruuden rattailla Kimmo Määttänen...
 
- Sehän on Rautiisen Marin hevonen!
- Jee-ee-e!
LOPPU 
 
(- Onneks Poikolan Neito laukkas.  - Hyvä! Hyvä! tälleen paljon parempi.
- Marilla ois saanu yheksäntois...  Nyt näppää kuva. Loimitukseen lähestyvät. Kiirreellä kiirreellä jottei ohi vilaha...
- Pitäspä virittää valotuks.... - Ota nyt ennen kun ennättää ohitt ... )
 


 


lauantai 20. elokuuta 2016

Ruuskanen A. ynnä muut

Nyt selvisi, miksi Ruuskas-Antti jokunen talvi taaksepäin grillasi makkaroita Liperin meijerin pihalla ja jakeli niitä halukkaille. Sekin selvisi söikö Nevala hormoneja eikä vain Nevalan koira. Myös se että Arto Härkönen on teologian maisteri ja pappi!
Rätystä ei tietenkään varmistunut mikään, koska Sepe kieltäytyi kirjan sivuille joutumasta, mutta antoihan se haastattelun telkkuun.

Kaikki elossa olevat arvokisamitalistit ja tulevista mitalisteista Mannio, Wirkkala sekä Etelätalo ovat esillä Pasi Reinin uutukaisessa Kaaret ja tarinat.


Ja kun ei kerta Sepon passannut suuta aukaista niin valmentaja Maksimainen puhui sitten Seponkin puolesta, korrektisti toki sivistynyt hammaslääkärismies. Vähän vain vihjaisi jotta saattoivat kotiasiat painaa muutamissa epäonnistumisissa fyysisten vammojen lisäksi, ja sen se Eino sanoi että ulkomaan reissuilta Seppo toi nuorempana konjakkipullon valmentajalle vaivanpalkaksi, sitten ei enää kun vanheni ja oppi ite.

Tietysti otin keveimpiä asioita esille, iltasanomamaisia, jotta lukemisenkiinnostus viriäisi. Suurin osa kirjassa on ihan asiallista asiaa tukijalkoineen ja lähtökulmineen, mutta paljon myös mielenkiintoisia yksityiskohtia huippu-urheilijan valmistautumisesta veretseisauttavaan suoritukseen vaikkapa calling roomissa. Tai niin kuin Tiina Lillakin täydellisestä keskittymisestä MM-Helsingissä, Hannu Siitosen vauhdittomasta kolmiloikasta yli satasen maaliruutujen ...

Sitä kirja ei paljasta, nukkuiko maailmanrannan rellu kaikkien heittäjien rakastama ja SUL:n keihään lajivalmentajan pallilta poispotkittu Kari Ihalainen roskiksessa USA-aikoina, mutta sen asian voinee tarkistaa toisesta kirjasta eli Tapani Salon Keihäscowboysta.

Mutta nyt on aika ottaa iisisti

Klo 02:30 Yleisurheilu / Antti Ruuskanen - TV2  21.8. la-su välinen yö

Pittää ruveta leppeemmään jotta jaksaa yölä jahata Ruuskasen Antin kanssa mitallija, vaekkei sitä taijja tulla, pikemminnii joku pistesija vaekka kuuvvenneks jos peäsis niin hyvä oes.

torstai 18. elokuuta 2016

Vanhus ja vanhus!

- On siula kovat näppivoimat, kehui Velssi, 86, kun säärenpaksuisia koivunpätkiä paiskoin sormivoimin ojan yli peräkärrin viereen.
- Kehittyvät työaikana kun piti myötännään lapsia tukistella.

Eikä kehuja ois kuulunu jos kehuja olis ollu joku ripsakampi mies kuin yhdeksättäkymmentä lähestyvä ukko. Otinpa kehut vastaan vastakehuin.
Enkä aiheetta, sillä täyden miehen työn teki Velssi: mätti siinä missä minäkin-eläkenuorukainen väliin paksujakin koivupölkkyjä tien oheen; ja oli niitä jo pitkin viikkoa, ensin tuulenkaatamat koivut moottorisahalla pätkittyään, heitto heitolta rahdannut ne kaikki ojan taakse.

Autolla haki pihasta ennen puolta päivää mättöhommiin, oli jo ehtinyt kaupungissa kiepauttaa oikuttelevaa perämoottoria näyttämässä.
- Lähti se siellä käyntiin vaan tuas tennäyty heti kun venneen laitaan ripustin.

Illalla luin vanhusta ja nyt kahtelin vanhusta!
Eikä kumpikaan vanhukselta tunnu - toisin oli ennen kun viiskymppiset vaikuttivat ikälopuilta ja kuuskymppisiensä jälkeen pian kuollut naapurin ukki-Onni oli näyttänyt tosissaan hautaan menevältä.

Eilisen Antti, 80, teorisoi vanhuutta ja kertoi sepelvaltimotautinsa jälkihoidannasta, että miten helppo on fuskata ja näytellä toisin kuin on: että terveestihän tässä nyt eletään ja kävellään, tyydytään pariin annokseen punaviiniä, kun vaimokin asuu eri osoitteessa eikä voi tietää että onko annos lasi vai pullo.

Tänäänpä tässä ei teorisoitu eikä vuskattu, vaan tartuttiin pölkkyihin käsiksi ja näytettiin jotta tervettä elämää tässä eletään; ja sen mukavammalta alkoi tuntua elämä kun hiki hiljalleen puski pintaan.
- Vieläkö meinaat ens talaven majailla mökillä?
- Tarkotus ois.
- Eukon luona käyt aamusin näyttäytymässä jottet oo yöllä oiennu.
- Sen verran pittää.

Aurinko paistoi niemen päähän kun kipattiin viimeinen kuorma. Poukaman vedessä kelluvalla sorsien syöttölavalla ei ollut murentakaan eikä ollut ollut aamuvarhaisellakaan kun kanadanhanhet olivat laskeutuneet siihen mökin eteen ja joku uinut kurkistamaan syöttölavaa.
- Kolometoista niitä oli, harmittaa kun oli tyhjillään. Ei niitä oo tänä kesänä näkyny ... vaan sanopa paljonka oon velassa.
- Vai vielä velassa!

Velassako Velssi, joka talvi talven jälkeen auraa rumuuttelee tien auki mökilleen!
Mikäs meijjän ei oo sitten paanaa pitkin hiihtää luikutella - kilsarahoja tienata.

 

tiistai 16. elokuuta 2016

Helpottava, huolestuttava, kiinnostava

Vapaa jostakin - vapaa johonkin
Teesistä antiteesiin - synteesi valmistumassa.
Tiedettäkö tässä jo tehdään eläköitymisprosessista? Minäkin, muuan humkand!

Mieleni minun tekisi ja olisi tehnyt jo aikapäiviä, vaan kun on ollut yksi viitsimiseste:
enkku.
Eiväthän ne Lutheruksen opin kannattajat periksi antaneet aikoinaan perustaessaan keskikoulua pieneen syrjäiseen pitäjään 1950-luvulla, vaikka hyvin näkivät kuis Saksin kävi - silti saksan kielen, deutsch, valitsivat englannin sijasta ensimmäiseksi (tosi) vieraaksi kieleksi.

Sen tulessa sitten kärvisteltiin kouluaika ja myöhempi. Eikä viitsinyt myöhemminkään uutta kieltä opiskella, ja saksakin on uponnut sukelluksiin syvälle aivojen mariaanien hautaan.
Kieletönnä tässä sitten loppuelämä meloskeltu. Oma vika, täysin.

Do not go gentle into that good night.
Old age should and rave at close of day;
Rage, rage against the dying of the light.
                                         - Dylan Thomas

No mennään siansaksalla ja suomella sekä tuolla Thomasin käsiä polttavalla ingressillä tai motiivilla pikemminkin, joka löytyy johdantona Antti Eskolan uusimmassa kirjassa Vanhuus - Helpottava, huolestuttava, kiinnostava, Vastapaino 2016.

"Nyt yliopistoissa kävi niin, että äidinkieli ja muoto, jossa olin sitä käyttänyt eli kirja, työnnettiin tieteellisenä julkaisuna yhä toisarvoisempaan asemaan. Havaintonsa ja ajatuksensa olisi pitänyt julkaista vieraassa ja kaikki hienoimmat vivahteet karsivassa muodossa eli englanninkielisinä artikkeleina, jotka työn julkaiseva lehti vaati pukemaan oman formaattinsa mukaiseen pakkopaitaan."
Eikä muukaan käytäntö ilahduttanut, so. hallinto:
"se kuormitti opettajia ja tutkijoita vuosi vuodelta yhä raskaammin turhanpäiväisillä raportointi- ja lausuntopyynnöillä. --- Pelkästään pöydälle ilmestyneistä sisäisen postin ruskeista kuorista löytyneiden papereiden välityksellä kommunikoiva kafkamainen keskushallinto sitä vastoin oli jotakin, minkä kynsistä irrottauduin tosi helpottuneena."
Tenttikysymysten laatiminen ja vastausten lukeminen ja arviointi olivat myös yhtä tervanjuontia:
"Poliisin ja tuomarin toimi ei mielestäni sovi vapaalle tutkijalle ja kirjoittajalle, jollainen halusin olla. Nyt vapautuisin tästä vastenmielisestä tehtävästä."

Antti, tri, ylemmillä asteilla ja leveleillä tunsi noin, hikkaj, HuK, samoin alemmilla asteilla.

Että nyt tää on vapaata elämää!
Siinähän astelevat kollegat tänään syrjäisessä pikkupitäjässä sorvinsa ääreen hallinnon kynsiin. Osanottoni.

Minä käännän innostuneena Eskolan maanmainion kirjan sivuja niskaa nyökytellen.
Kunhan ei vaan, kehno vie, niska kipeytyisi.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Pitäs varmaan vaieta

... ja suu suppuhun laittaa.
Eilen näet nimittäin täyttyi tusinas kesäteattereita!

Paras kaikista oli. Vaan toisaalta eipä ihmekään: ammattilaiset asialla.
Ilikiänkö ees sanua: alastonta roikalehtimista 15 beaufortin tuulessa ja liämäsatteessa. Sanos semmonen joka ei ymmärrä hyvän päälle höykösenpölähtävää.

Kaavilaiset olivat asialla, nuo mainiot maarianvaaralaiset.
Mimiikka siinä kukoisti. - Siistii! Huikeeta! huudahtais Teme sekä muut sanaköyhät jääkiekkoilijat ja jatkaisivat: - Aivan Mieletön Tatsi.

Totta puhun, vaikka vähän venkoillenkin.
Nyt sen oikein näki, miten liki kaikista kesän näytelmistä puuttui ruumiin kieli.

Se koiranlurppakin miten hellyttävä ja yleisöön uppoava.  Syliinsä olisi jokainen ottanut, vaan mitä sitten jos olisi: alta lurppakorvien paljastui iso miehenroikale. Kyllä sitten ainakin me miehenpuolet olisimme tuhat kertaa mieluummin ottaneet syliimme nuo pontevat naiset: vallesmannin tyttären ja piian.

Agapetuksen Aatamin puvussa ja vähän Eevankin oli esityksen nimi Ristissä, juonta ei juuri lain mutta, kuten sanottu: mikä miimisyys! mikä rytmi!
Pakko paljastaa edes yksi tekijänimi - koreografia: Sakari Saikkonen

Muuta en uskalla sanoakaan, koska saattaa hyvinkin olla että hilut kinttuihin kilahtavat, kun vielä kuvan näkyviin laitan, vaikka esityksen kuvaaminen oli ankarasti kielletty.

PS
Luiskahtikohan lautamiehen titteli tässä samalla?

perjantai 12. elokuuta 2016

Naurussa pitelemistä

Kasper, Jesper ja Joonatan. Oli ilo olla paikoilla.
Taidettiin istua katsomossa ainoina vanhempina, joilla ei vieressä kähelehtänyt omia puoskia. Mutta ei se mitään haitannut, päinvastoin: menosta ja meiningistä sai nauttia vastuuttomasti. Oltiin kuin lapset, elettiin sykleissä. Vastuunkanto teatterikäyttäytymisestä jäi isille ja äideille. Eikähän meillä niitäkään enää ollut!
Jeee-E!
Sinkkolassa osasivat.

Ja jos ette enää muista, niin noille rosvoille kävi hyvin: Kasperista tuli Palomestari, Joonatanista Leipurimestari ja Jesperistä Sirkustirehtööri.

Sitä oppi kuin erehtyi! Siihen kouluja aina tarvita!

Joonatan, Iiro Tuovinen, oli lupsakka rosvo, Kasperi, Teemu Heikkinen, römeä-ääninen, ja hih! Jesperi, Meeri Toivonen, olikin symppis ja - nainen! Symppiksiä olivat kaikki, eikä Leijonakaan järin pelottava. Sohvi-täti, Sanni Hirvonen, osasi pitää kuria niin että voisi siirtyä suoraan opettajaksi nyt kun näytökset loppuvat ja koulut alkavat, vaikka toisaalta ...

Kuriako kouluun lisää?!?

E-Ei! Vaan ymmärrystä, opettajien ymmärrystä lapsia kohtaan: ei se oli massa joka siellä velloo, vaan yksilöitä tulvillaan kukkii niin kuin iloinen Amsterd ...

Ihan totta: Olisi opettajien aika kasvaa nyt kun voimaan astuu uusi OPS uusin oppimiskäsittein.
Muutosten tuulet puhaltavat.
(Ai että on helppo jos surkuhupaisaakin=ks. otsikko! huudella täältä parvelta vastuuntunnottomasti kuin tuolla Iloisissa rosvoissa eilettäin - jihhuu!)

Ehkä nyt nuokin Kun koulu ei tajua -pamfletin haastattelemat koulun kaltoin kohtelemat aikuiset saisivat oikeanlaatuista, yksilöllistä opetusta uudenlaisessa oppimisympäristössä. Nyt näitä erittäin mielenkiintoisia - kutka mitenkin kouluaikana tampattuja - ihmisiä meillä on ilo tavata Vuoden 2015 Luokanopettaja-tittelin saaneen Maarit Korhosen kirjassa, joka uusimpana liittyy sarjaan Into-pamfletit.
 
 

torstai 11. elokuuta 2016

On kirjoja ja kirjoja

... intiimiä kirjoitusta yhä ...

Tämähän alkaa ahtaaksi käydä: aika. Kuin myös pöydän päällys ja alus. Lisää pukkaa uutta Eskolaa ja vanhaa Haahden Hiljaa.
Mutta kaikista kalleimman sain noilta serkkujuhlilta Mimmiltä, joka tietää että vanhoja keräilen. Niin eikös tämä orpana ollut löytänyt milteipä aarteeksi laskettavan Runebergin Teckningar och drömmar, 1861, Kuvauksia ja unelmia, ensimmäisen suomennoksen vuodelta 1900. Ikiomaksi lahjoitti.

Kyseessä siis Fredrika Runeberg, (1807 - 1879) os. Tengström, joka lie vaimona saanut alistua yhteen jos toiseenkin J.L. Rbg:n** - "hankala ja epätoivoinen" - kotkotukseen.


Että hivellyttää jo pelkkä kirjan kansi, jota oma mummo on koskettanut omin sormin!
Nimensä on mustekynällä kirjoittanut ja päivämäärän: Hilda Sidensnöre  19 24/XII 00.
Kas kas!
Joululahjaksi on flikka jonkinmoisen naisasiakirjan saanut - opeikseen?
Ainuita kontakteja mummoon, joka ei kädestä ehtinyt ennen kuolemaansa pidellä tahi haivenia hivellä.

Mutta lyhyestä virsi kaunis. Itkut syrjään ja ilo pintaan!
Josko tuo illan tullen Kolmen iloisen rosvon sakki livenä edessämme hyppelisi.

 
 
**
"Älskat har jag många, många, än en ful och än en skön,
Unga, gamla, korta, långa, vilken blev väk seb min lön!
Tvenne feta, resten skrikor: en Augusta, en Sofi,
Två Marior, två Fredrikor och en Emili."